Lähtinen K., Häyrinen L., Roos A., Toppinen A., Aguilar Cabezas F.X., Thorsen B.J., Hujala T., Nyrud A.Q., Hoen H.F. (2021). Consumer housing values and prejudices against living in wooden homes in the Nordic region.

,
Julkaisun nimiConsumer housing values and prejudices against living in wooden homes in the Nordic region.
KirjoittajatLähtinen K., Häyrinen L., Roos A., Toppinen A., Aguilar Cabezas F.X., Thorsen B.J., Hujala T., Nyrud A.Q., Hoen H.F.
JulkaisijaSilva Fennica
ISBN/DOIhttps://doi.org/10.14214/sf.10503
Julkaisupäivä29.3.2021
Lue julkaisu täältä.
Read publication here.

Tiivistelmä

Puukerrostalorakentamiseen kohdistuu lukuisia poliittisia tavoitteita, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen hillintään, rakennussektorin toimintatapojen kehittämiseen sekä urbaanin asumishyvinvoinnin parantamiseen. Kuluttajien puukerrostaloasumisen toiveita on paljolti tarkasteltu vain materiaalien näkökulmasta sen sijaan, että myös esim. asunnon sijaintiin liittyviä näkökulmia olisi sisällytetty materiaalien hyväksyttävyyttä koskeviin tarkasteluihin. Positiivisten mielikuvien rinnalla lisäksi myös epäluulojen ymmärtäminen on tärkeää. Tutkimustulosten mukaan kodin sijaintiin ja muut asumisen laatuun liittyvät odotukset ovat yhteydessä puun rakennuskäyttöä koskeviin ennakkoluulohin sekä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa että Tanskassa.

Abstract

So far, consumer housing values have not been addressed as factors affecting the market diffusion potential of multi-storey wood building (MSWB). To fill the void, this study addresses different types of consumer housing values in Denmark, Finland, Norway, and Sweden (i.e., Nordic region), and whether they affect the likelihood of prejudices against building with wood in the housing markets. The data collected in 2018 from 2191 consumers in the Nordic region were analyzed with exploratory factor analysis and logistic binary regression analysis. According to the results, consumers’ perceptions on ecological sustainability, material usage and urban lifestyle were similar in all countries, while country-specific differences were detected for perceptions on aesthetics and natural milieus. In all countries, appreciating urban lifestyle and living in attractive neighborhoods with good reputation increased the likelihood of prejudices against wood building, while appreciation of aesthetics and natural milieus decreased the likelihood of prejudices. In strengthening the demand for MSWB and sustainable urbanization through actions in businesses (e.g., branding) and via public policy support (e.g., land zoning), few messages derive from the results. In all, abreast with the already existing knowledge on the supply side factors (e.g., wood building innovations), more customized information is needed on the consumer-driven issues affecting the demand potential of MSWB in the housing markets. This would enable, e.g., both enhancing the supply of wooden homes for consumers appreciating urban lifestyle and neighborhoods and fortifying positive image of wood among consumers especially appreciating good architecture and pleasant environmental milieus.

/by

Asukaskeskeisiä ratkaisuja ilmastoviisaaseen asumiseen tutkijoiden ja kaupunkien yhteistyöllä

Ilmastoviisas asuminen, asukkaiden osallisuus ja oikeudenmukaisuus ovat juuri käynnistyneen tutkimushankkeen ydinteemoja. Decarbon-Home-hanke etsii ratkaisuja asuinalueiden eriytymisen ja ilmastonmuutoksen haasteisiin: tietoa tuotetaan asukkaiden arvoista ja ilmastotoimenpiteiden edellytyksistä. Tiedon pohjalta kehitetään työkaluja ja ratkaisuja yhdessä kaupunkien, asukkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa.

Decarbon-Home-hanke eli ”Kohti hiilivapaita koteja: Asukaskeskeiset ratkaisut lähiöiden ja maaseudun ilmastoviisaaseen asumiseen”, tarjoaa monitieteisen lähestymistavan ilmastoviisaaseen asumiseen. Tutkijat tarkastelevat muun muassa asukkaiden asenteita ja rooleja sekä vähähiilisen asumisen ja rakentamisen sosiokulttuurisia ja taloudellisia edellytyksiä ja esteitä.

Oikeudenmukainen kestävyysmurros lähiöissä ja haja-asutusalueilla

Decarbon-Home-hanke keskittyy erityisesti suurten kaupunkien lähiöihin ja haja-asutusalueisiin. Lähiöiden kerrostalot ovat tyypillisesti 1960- ja 70-luvuilta, joten laajat remontit ovat ajankohtaisia, ja energiankulutuksen vähentämiseen on paljon mahdollisuuksia. Haja-asutusalueiden pientalot vastaavasti kaipaavat korjausta, energiatehokkuustoimia ja mahdollisesti lämmitysjärjestelmien muutoksia.

”Tavoitteenamme on kiihdyttää asumisen ja rakentamisen oikeudenmukaista kestävyysmurrosta keskittymällä ilmastoviisaisiin asumisen ratkaisuihin sekä vahvistamalla asukkaiden toimijuutta”, kertoo Decarbon-Home-hankkeen johtaja, professori Anne Toppinen Helsingin yliopistosta. 

Asukkaat mukaan löytämään ratkaisuja

Sekä lähiöissä että maaseudulla on kerrostalo- ja omakotitalokoteja, joiden asukkaat saattavat tarvita erityistä tukea remonttien toteutukseen. “Tutkimme erityisesti haavoittuvaisten ryhmien kuten iäkkäiden ja maahanmuuttajien edellytyksiä asumisen energiaintensiivisyyden ja haitallisten ilmastovaikutusten vähentämiseen. Kutsumme asukkaat mukaan tunnistamaan esteitä ja löytämään ratkaisuja”, kertoo hankkeen varajohtaja, Luken tutkimusprofessori Katja Lähtinen.

Hankkeessa on mukana tutkijoita Helsingin yliopistosta, Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE), Luonnonvarakeskuksesta (Luke), Vaasan yliopistosta (Uwasa) ja Tallinnan teknillisestä yliopistosta (TalTech). Kumppanikaupungit Helsinki, Joensuu, Turku ja Vantaa ovat mukana kehittämässä toimintatapoja ja työkaluja. Hanketta toteuttamassa on myös lukuisia yhteistyökumppaneita yhteiskunnan eri osa-alueilta yrityksistä ministeriöihin ja kansalaisjärjestöistä kansainvälisiin tiedeasiantuntijoihin.

Yhteiskehittämisellä vaikuttavuutta

”Tutkimushankkeen yhteiskunnallinen vaikuttavuus syntyy alan avaintoimijoiden yhteistyön ja yhteiskehittämisen kautta. Kunnilla ja rakennusalan yrityksillä on erityisen tärkeä rooli korjausremonttien toteuttajina ja mahdollistajina. Lisäksi edistämme muutosta jakamalla hyviä käytäntöjä – haemme hyviä esimerkkejä myös ulkomailta kuten Virosta tai Ruotsista”, professori Anne Toppinen lisää.

DECARBON-HOME-hanke on saanut rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta, joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä. Hanke on suunniteltu kuusivuotiseksi. Rahoitus ensimmäiselle kolmen vuoden jaksolle (1.10.2020-30.9.2023) on varmistunut, toinen jakso vahvistuu myöhemmin.  

 

Tietoa hankkeesta:

Nimi: ”Kohti hiilivapaita koteja: Asukaskeskeiset ratkaisut lähiöiden ja maaseudun ilmastoviisaaseen asumiseen -hankkeessa (DECARBON-HOME)

Aika: 1.10.2020-30.9.2023 + mahdollinen kolmivuotinen jatkokausi

Konsortio: Helsingin yliopisto, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Luonnonvarakeskus (Luke), Vaasan yliopisto ja Tallinnan teknillinen yliopisto (TalTech)

Kumppanikaupungit: Helsinki, Joensuu, Turku, Vantaa

Rahoittaja: Strategisen tutkimuksen neuvosto (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä

Ilmastonmuutos ja ihminen -ohjelman (CLIMATE) hankkeet  

/by

Ilmastonmuutos ja ihminen -tutkimusohjelman hankkeet ohjaavat ilmaston kannalta kestäviin valintoihin

, ,

Strategisen tutkimusneuvoston Ilmastonmuutos ja ihminen -ohjelman tutkimushankkeet ovat käynnistymässä. Ohjelmassa etsitään ratkaisuja siihen, miten ihmiset voivat tehdä ilmastonmuutoksen kannalta kestäviä valintoja. Yhdenvertaisuus, yksilöiden päätöksenteon ja käyttäytymisen ohjaaminen sekä ylisukupolvisuus ovat ohjelman pääteemoja. Decarbon-Home on yksi ohjelman hankkeista.

Ilmastonmuutos ja ihminen -tutkimusohjelmassa haetaan konkreettisia keinoja tukea eri toimijoita ilmastonmuutoksen hillinnässä. Tavoitteena on tuottaa tietoa sekä kehittää uusia ratkaisuja ja toimintamalleja keskittyen erityisesti yksilöiden päätöksentekoon ja oikeudenmukaisuuteen. Yhteiskehittäminen (co-creation) on ohjelman poikkileikkaava tutkimus- ja sitouttamismenetelmä. Rahoittaja on strategisen tutkimuksen neuvosto, joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä. Ohjelma koostuu neljästä hankkeesta, joihin kuuluu Decarbon-Home-hankkeen lisäksi:

Yksilöiden, yhteisöjen ja kaupunkien hiilen varastointi kaupunkiviheralueilla ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi (CO-CARBON). Hanke tutkii kaupunkivihreän mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillinnän keinona. CO-CARBON -hankkeessa mitataan ja mallinnetaan kaupunkivihreän hiilensidontakykyä sekä kehitetään kaupunkivihreän suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon käytäntöjä. Konsortion johtajana toimii apulaisprofessori Leena Järvi Helsingin yliopistosta. Konsortion kokoonpano: Helsingin yliopisto, Kööpenhaminan yliopisto, Aalto-yliopisto, Ilmatieteen laitos, Hämeen ammattikorkeakoulu.

Ei hukata ketään murrokseen. Kansalaiset, legitimiteetti ja Suomen muutos hiilineutraaliksi hyvinvointivaltioksi (2035Legitimacy). Hanke tutkii Suomen 2035 hiilineutraalisuustavoitteen yhteiskunnallisia ja legitimiteettivaikutuksia. 2035Legitimacy tutkii hiilineutraalisuustavoitteen tukea yhteiskunnassa ja sen haasteita erityisesti kansalaisten näkökulmasta. Konsortion johtajana toimii professori Kati Kulovesi Itä-Suomen yliopistosta. Konsortion kokoonpano: Itä-Suomen yliopisto, Suomen ympäristökeskus, Jyväskylän yliopisto, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT, Ilmatieteen laitos, Helsingin yliopisto.

Ilmastotuuppaus: Kasvihuonepäästöjen vähentäminen ja hiilinielujen vahvistaminen yhteisöllisesti käyttäytymistieteellisin ohjauskeinoin (CLIMATE-NUDGE). Hanke hyödyntää tuuppauksen (nudging) menetelmiä ympäristön kannalta parempien valintojen ohjaamiseen. CLIMATE-NUDGE hyödyntää käyttäytymistieteellistä tietoa ja kehittää ja testaa toimijoiden kanssa tuuppausinterventioita. Sektoreista hanke keskittyy liikenteeseen ja metsiin. Konsortion johtajana toimii professori Paula Salo Turun yliopistosta. Konsortion kokoonpano: Turun yliopisto, Työterveyslaitos, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Itä-Suomen yliopisto, Pellervon taloustutkimus PTT, Suomen ympäristökeskus.

/by

Rakennusten uusi vähähiilisyyden sääntely valmisteilla

Uudistuva maankäyttö- ja rakennuslaki tulee ohjaamaan rakentamista vähähiilisempään suuntaan. Uusille rakennuksille tullaan esittämään hiilijalanjäljen enimmäisarvoa. Peruskorjattaville rakennuksille tulisi tehdä ilmastoselvitys, joka osoittaisi kohteen ilmastovaikutukset ja päästövähennysmahdollisuudet.

Ympäristöministeriö valmistelee maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) muutosta, jossa rakennusten koko elinkaaren ilmastopäästöt tulisivat sääntelyn kohteeksi. Päästöt ilmaistaisiin hiilijalanjälkenä, joka sisältyisi rakentamisen ja rakennusmateriaalien päästöt, käytönaikaisesta energiankulutuksesta syntyvät päästöt sekä rakennuksen purkamisesta ja sen osien kierrättämisestä tai muusta sijoittamisesta aiheutuvat päästöt.

Hiilijalanjäljen rinnalla ilmoitettaisiin myös hiilikädenjälki, eli rakennuksesta aiheutuvat ilmastohyödyt. Ilmastohyötyihin voitaisiin lukea esimerkiksi rakennusosien uudelleenkäyttö, rakennuksessa tuotettu ylimääräinen uusiutuva energia, rakennukseen varastoitunut eloperäinen hiili tai rakennusmateriaaleihin elinkaaren aikana sitoutuva ilmakehän hiilidioksidi.

Rakennuksen hiilijalanjäljelle raja-arvo

Uusille rakennuksille tullaan esittämään hiilijalanjäljen raja-arvoa eli enimmäistasoa, jota uuden rakennuksen hiilijalanjälki ei saisi ylittää. Raja-arvovaatimus ei koskisi uusia erillispientaloja, mutta niillekin tulisi laatia ilmastoselvitys, eli arvioida niiden hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki. Ilmastoselvitys tulisi laatia myös laajamittaisesti peruskorjattaville rakennuksille, vaikka niillekään ei olla esittämässä raja-arvovaatimusta. Uuden sääntelyn on tarkoitus astua voimaan 2020-luvun puoleenväliin mennessä.

Korjausrakentamisen ilmastovaikutuksista tietoa

Decarbon-Home-hankkeessa tarkastellaan pääasiassa olemassa olevia rakennuksia, joten uusien rakennusten hiilijalanjälkisääntely ei ole hankkeessa keskeinen tutkimuskohde. Mikäli hiilijalanjälkisääntely toteutuu suunnitellulla tavalla, sillä on todennäköisesti vaikutusta myös korjausrakentamiseen. Vaikka peruskorjattaville kohteille ei asetettaisi päästörajoja, hiilijalanjäljen arviointi kerryttää tietoa siitä, mistä korjauskohteiden päästöt muodostavat ja kuinka niitä voidaan pienentää. Uusien rakennusten hiilijalanjälkisääntely voi olla tärkeä askel koko rakennusalan kestävyysmurroksessa ja edistää myös vähähiilisempää korjausrakentamista.

Lisätietoa:

Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus (mrluudistus.fi)

Etusivu – Maankäyttö- ja rakennuslaki uudistuu (mrluudistus.fi)

Kuittinen, Matti (toim.): Rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmä. Ympäristöministeriön julkaisuja 2019:22.

Rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmä – Valto (valtioneuvosto.fi)

/by

Hylätyt talot, autiot kerrostalot? Kohti ratkaisevia asumistekoja

Asuminen on jokapäiväisiä tekoja. Decarbon-Home-hankkeessa pyrimme ymmärtämään erilaisia asukkaita elämäntilanteineen ja kysymme, miten voisimme asua ilmaston kannalta järkevästi erilaisissa kodeissa – sekä maaseudun omakotitaloissa että 1970-luvun kerrostalolähiöissä.

Suomessa valmistuu vuosittain yli 40 000 uutta asuntoa ja monilla alueilla vallitsee jatkuva asuntopula. Samaan aikaan tyhjien asuntojen määrä sekä maaseudulla että kaupungeissa on kasvanut – tällä hetkellä yhteensä yli 300 000 asuntoa on tyhjillään, joista huomattava osa 1970-luvun kerrostaloissa (Paavilainen 2020). Onko meillä varaa tähän ympäristön ja kuluttajien talouden näkökulmasta? Ilmiön taustalla on useita kehityskulkuja, kuten muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin, kakkosasuntojen omistaminen ja vertaisvuokraaminen. Silti jokaisen uuden asunnon rakentaminen vie valtavasti luonnonvaroja ja tuottaa paljon ilmastopäästöjä.

Kuinka paljon sinun kodissasi maksaa yksi aste huonelämpöä parinkymmenen asteen pakkasella? Paljonko asuntosi seiniin on varastoitunut hiiltä? Miten erilaiset korjaustoimenpiteet lisäävät asuntosi käyttöiän odotetta? Tällaisiin kysymyksiin harva kuluttaja osaa vastata. Etenkään kerrostaloasujan ei tarvitse tietää kotinsa teknisistä ratkaisuista kovinkaan paljon.

Kaikki talonostajatkaan eivät ole ostohetkellä kiinnostuneita kotinsa lämmitysmuodosta ja rakennusmateriaaleista, vaan silloin useimmiten asunnon koko, sijainti ja hinta ratkaisevat. Asunnon hankinta, omistaminen ja asuminen ovatkin keskenään eri asioita. Kulutustutkimuksen kirjallisuudessa puhutaan hankinnanjälkeisestä haltuunoton prosesseista (Viholainen ym. 2020; Warde 2014). Asuminen on siten eräänlaista jatkuvaa kodin tekemistä huoltotoimenpiteinen ja korjauksineen (Kuva 1). Uuteen kotiin muutettaessa tämä vaihe konkretisoituu monen kohdalla erilaisten remonttien muodossa. Remontteja tai sisustusta suunnitellessa pohditaan huolellisesti asunnon käytettävyyden ja asumismukavuuden lisäämistä kotona. Korjauksilla voidaan myös päivittää vanhaa kotia, jolloin asunto merkityksellistyy asukkaalleen uudelleen.

Asumisen ympäristövaikutuksiin voi vaikuttaa erilaisin teoin, kuten asunnon energiatehokkuutta parantavin korjauksin. Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa säästöjä ja ympäristöhyötyjä tuoviin korjauksiin, mikä ilmenee esimerkiksi Ylen julkaisemassa uutisessa. Energiaköyhyys ei ole vain Etelä-Euroopan ongelma, vaan uhka on olemassa myös Suomessa. Se koskee erityisesti niitä pieni- ja alle keskituloisia kotitalouksia, jotka asuvat 1960- ja 1970-luvun perusparantamattomissa kerrostaloissa tai ennen 1980-lukua valmistuneissa isoissa öljylämmitteisissä pientaloissa (Runsten ym. 2015).

DECARBON-HOME-hankkeessa kysymmekin, miten korjausrakentamisen keinoin voitaisiin edistää ilmastoviisasta asumista etenkin lähiöissä ja haja-asutusalueilla. Keskiössä ovat asukkaat erilaisissa elämäntilanteissa ja taloudellisissa asemissa. Työpaketissa yksi tavoitteena on ymmärtää asukkaan ja kansalaisen kokemuksia ja mahdollisuuksia ilmastotekoihin arjessaan. Palataan näihin teemoihin työn edetessä!

Lähteet

Paavilainen, P. (2020) Tyhjillään olevien asuntojen määrä kasvanut merkittävästi 2000-luvulla – mistä tässä on kyse? Tieto & Trendit 12.10.2020. http://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2020/tyhjillaan-olevien-asuntojen-maara-kasvanut-merkittavasti-2000-luvulla-mista-tassa-on-kyse/?listing=simple [Viitattu 20.1.2021]

Runsten, S., Berninger, K., Heljo, J., Sorvali, J., Kasanen, P., Vihola, J., Uotila, U. (2015) Pienituloisen omistusasujan energiaköyhyys. Ympäristöministeriön raportteja 6/2015. Helsinki: Ympäristöministeriö. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/153653

Viholainen, N., Kylkilahti, E., Autio, M., & Toppinen, A. (2020). A home made of wood: Consumer experiences of wooden building materials. International Journal of Consumer Studies, 44(6), 542-551. https://doi.org/10.1111/ijcs.12586

Warde, A. (2014). After taste: Culture, consumption and theories of practice. Journal of Consumer Culture, 14(3), 279– 303. https://doi.org/10.1177/1469540514547828

Kirjoittaja

Eliisa Kylkilahti on kulutustutkija Helsingin yliopistossa. Eliisa on kiinnostunut ilmastoviisaasta asumisesta kuluttajien hyvinvoinnin, taloudellisten mahdollisuuksien ja sosiaalisten suhteiden näkökulmista.

Kirjoitus on julkaistu alunperin 16.2.2021 strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) verkkosivuilla.

/by

Ilmastotyötä yhdessä vantaalaisten kanssa

Vantaan asukkaat ovat mukana kaupungin ilmastotyössä. Taloyhtiöiden ja lähiöiden energiahankkeet ovat esimerkkejä toimista, joilla Vantaa tavoittelee hiilineutraaliutta.

Ilmastotyötä yhdessä vantaalaisten kanssa

Vantaan kaupunki tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. Hiilineutraalisuuteen tähtäävät toimet on kirjattu Resurssiviisauden tiekarttaan, jonka yksi painopiste on ”Vastuullinen vantaalainen”. Asukkaat ovatkin mukana taloyhtiöiden ja lähiöiden energiahankkeissa sekä kestävän elämäntavan edistämisessä. 

Kuuleeko lähiö? Tarjolla energiatehokkuutta ja kustannussäästöjä

Vantaa on mukana kehittämässä osallistavia ja oikeudenmukaisia ratkaisuja ilmastoviisaampaan asumiseen juuri alkaneessa DECARBON-HOME-hankkeessa. Tässä kohteena ovat erityisesti suurten kaupunkien 1960- ja 1970-lukujen lähiöt. Niitähän Vantaalla riittää, sillä lähiöitä rakennettiin tuolloin muun muassa Koivukylään, Hakunilaan, Myyrmäkeen ja Kaivokselaan.

Vantaalaisia taloyhtiöitä tavoittelemme pääkaupunkiseudun yhteiskehittämishankkeessa Taloyhtiöklubissa. Ideana on koota yhteen naapuruston asunto-osakeyhtiöiden hallitukset ja perustaa heille foorumi, jossa tehdään ohjattua ja tavoitteellista yhteistyötä energiatehokkuuden parantamiseksi. Vantaalla taloyhtiöklubit perustetaan Koivukylään ja Myyrmäkeen. Molempien alueiden 1970–1990-luvuilla rakennettu kerrostalovaltainen rakennuskanta tarjoaa paljon mahdollisuuksia energiatehokkuusinvestointeihin. Yhteistyötä ja tiedonkulkua kaupungin toimijoiden ja taloyhtiöiden välillä on tarkoitus lisätä. Toivottavasti myös DECARBON-HOME-hankkeesta saadaan synergiahyötyjä näille alueille, esimerkiksi uusia ideoita yhteisöllisyyteen ja kiertotalouteen, jotta muutos ilmastoviisaaseen yhteiskuntaan tapahtuu sosiaalisesti kestävästi.

Vantaa on mukana ympäristöministeriön Lähiöohjelmassa, jolla pyritään lisäämään asukkaiden hyvinvointia ja osallisuutta sekä alueiden elinvoimaisuutta huomioimalla hiilineutraalisuus lähiöiden kehittämisessä. Lähiöohjelmassa mukana ovat muun muassa radanvarren keskukset Myyrmäki, Martinlaakso ja Koivukylä. Lähiöohjelmaa edistetään kaupungin sisällä poikkihallinnollisesti monen yksikön yhteistyönä.

Juuri päättyneessä Ilmastoviisaat taloyhtiöt -hankkeessa keskityttiin taloyhtiöiden lämmityksen tehostamiseen olosuhdedataa ja sensoritekniikkaa hyödyntämällä. Hankkeessa tuotettiin mm. Hakunilan alueen energia-analyysi ja taloyhtiöitä osallistui ilmastoviisaisiin pilotteihin.

Vastuullista kuluttamista ja ilmastotekoja

Kestävien elämäntapojen kiihdyttämö -hankkeessa osallistujakotitaloudet laskivat oman hiilijalanjälkensä, tekivät suunnitelman sen pienentämiseksi ja kokeilivat kuukauden mittaisella jaksolla kestäviä elämäntapoja käytännössä. Keskimäärin osallistujat saivat nipistettyä omasta hiilijalanjäljestään 14 prosenttia.

Vantaa tukee kaupunkilaisia uusiutuvan energian teknologioiden käyttöönotossa. Kartta.vantaa.fi -palvelusta löytyy muun muassa hyvät lähtötiedot oman tontin lähiympäristön tilanteesta maalämpöratkaisujen toteutettavuuden ja kannattavuuden suhteen. Palvelusta voi tarkistaa myös rakennuksen aurinkosähköpotentiaalin.

Viime vuonna tuotimme yhteistyökumppaneiden kanssa Vastuullinen vantaalainen -videoita, jotka kannustavat kuntalaisia ilmastonmuutoksen hillintään ja ilmastotekoihin. Videoiden teemoina ovat energiansäästö, kulutus, lähiluonto ja liikenne. Videot ovat vapaasti kaikkien Suomen kuntien käytettävissä.

Kirjoittaja Marja Vuorinen työskentelee Vantaan kaupungilla ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen asiantuntijatehtävissä.

/by

Lähiöt kaipaavat energiaremontteja

Kerrostalot 1960- ja 70-luvuilta kuuluvat valtaosin energiatehokkuudeltaan luokkiin D-F. Peruskorjaukset tarjoavat mahdollisuuden parantaa energiatehokkuutta ja vähentää asumisen päästöjä.

Yli kolmasosa nykyisestä suomalaisesta kerrostaloasuntokannasta rakennettiin 1960- ja 70-luvuilla. Tämän asuntokannan korjausvelka onkin suuri haaste Suomessa – asunnot ovat nyt tyypillisesti laajamittaisen peruskorjauksen tarpeessa.

Energiakorjaukset ja päälämmitysjärjestelmän vaihdot ajoittuvat tyypillisesti peruskorjausten yhteyteen, joten lähiöiden peruskorjaukset antavat ajankohtaisen mahdollisuuden myös rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen ja päästöjen vähentämiseen. Lisäksi vuodesta 2020 saakka jaettu energia-avustus kiihdyttää osaltaan energiakorjauksia Suomessa.

Tarkastelussa Helsingin, Joensuun, Turun ja Vantaan lähiöt

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan Helsingin, Joensuun, Turun ja Vantaan rakennuskannan ja erityisesti lähiöiden ominaispiirteitä ja nykytilaa. Kaupungit ovat mukana juuri alkaneessa Decarbon-Home-tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan muun muassa lähiöiden energiatehokkuutta, energiakorjauksia sekä sosio-ekonomisia tekijöitä, segregaatiota ja asukkaiden näkemyksiä asumiseen ja energiaratkaisuihin liittyen.

Kaupunkien rakennuskannan ikä vaihtelee alueittain sen mukaan missä vaiheessa tarkastelualueen väkiluku on ylipäätään kasvanut. Esimerkiksi Helsingissä vanhan kerrostalokannan osuus on merkittävästi suurempi kuin muissa tapauskunnissa. Toisaalta Joensuun ja Vantaan asukasluku on kasvanut nopeasti vasta 1960-luvulta lähtien, mikä heijastuu uudemman rakennuskannan suureen osaan. Turussa lähes puolet kerrostaloasunnoista on valmistunut 1960- ja 1970-luvuilla.

Vaatimaton energiatehokkuuden taso

Energiatehokkuudeltaan 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuista kerrostaloista valtaosa kuuluu luokkiin D-F, eli ne ovat energiatehokkuudeltaan varsin vaatimattomia. Tapauskunnista Helsingin ja Turun 1960- ja 1970-lukujen kerrostaloista osa yltää luokkiin B-C, kun taas Joensuussa parhaat yltävät tasolle D. Vantaalla jopa 62 prosenttia energiatodistusrekisterissä olevista 60-70-lukujen kerrostaloista kuuluu luokkaan F. Helsingin ja Turun 1960- ja 1970-lukujen kerrostalot ovat energiatehokkuudeltaan hieman parempia verrattuna koko maan rakennuskantaan. 

Rakennus- ja huoneistorekisterin perusteella koko kerrostalokannassa kaukolämpö (89 %) ja öljylämmitys (9 %) ovat yleisimmät lämmitysmuodot. Vuoden 1980 jälkeen rakennetuista kerrostaloista lähes kaikki on kytketty kaukolämpöverkkoon. Tapauskunnista eniten öljylämmitteisiä kiinteistöjä on Turussa ja Joensuussa. Toisaalta viime vuosina jotkut asuinkerrostalot ovat irtautuneet kaukolämpöverkosta ja siirtyneet esimerkiksi maalämpöön.

Sosioekonomiset erot kasvaneet

Vaikka asuinalueiden eriytyminen on noussut Suomessa erittäin ajankohtaiseksi keskusteluksi ja tämä keskustelu kohdistuu usein juuri lähiöalueisiin, on lähiöiden sosio-ekonomista kehitystä tutkittu Suomessa kohtuullisen vähän 1990-luvun jälkeen. Tässä blogissa käytetään lähteenä vuonna 2017 julkaistua Stjernbergin analyysiä Helsingin seudun 1960- ja 1970-luvulla rakennettujen lähiöiden sosioekonomisesta tilasta ja kehityksestä. Analyysin aineisto päättyy vuoteen 2014.

Helsinki oli 1990-luvulla yksi Euroopan vähiten segregoituneita pääkaupunkeja, mutta 1990-luvun jälkeen sekä Helsingissä että muualla pääkaupunkiseudulla sosioekonomiset erot ovat kasvaneet. Tämä korostuu erityisesti tietyillä kerrostalovaltaisilla lähiöalueilla, jotka ovat jääneet jälkeen muista alueista. Helsingin seudun 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa lähiöissä korostuvat tietyt sosioekonomiset erot Helsingin seudun keskiarvoihin verrattuna. Näissä lähiöissä asuu esimerkiksi keskimääräistä enemmän työttömiä, vieraskielisiä, yli 65-vuotiaita, pienituloisia ja alhaisen koulutustason asukkaita. Lähiöt mielletään vuokra-asuntovaltaisiksi alueiksi, mutta itse asiassa Helsingin seudulla vuokra-asuntojen osuus vaihtelee huomattavasti lähiöiden välillä. Osassa Helsingin seudun 1960- ja 1970-lukujen lähiöistä yli 80 prosenttia asuntokannasta koostuu omistusasunnoista, mutta toisaalta osassa näistä lähiöistä vain alle 20 prosenttia asuntokannasta on omistusasuntoja.

Decarbon-Home hankkeessa selvitämme yllä kuvattuja väestön ominaisuuksia myös muilla Suomen lähiöalueilla ja tutkimme miten esimerkiksi työttömyys, pienituloisuus tai asukkaiden korkea ikä vaikuttavat energiatehokkuuden parantamismahdollisuuksiin.

Kirjoittajat:

Hanna-Liisa Kangas toimii ilmasto- ja energiapolitiikan erikoistutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Ilmastoviisaan rakentamisen tutkiminen ja edistäminen on Hanna-Liisalle sydämenasia, koska täytyyhän tästä maapallosta jättää jotain seuraavillekin sukupolville.

Santtu Karhinen työskentelee energiatalouden tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Rakennusten energiatehokkuuskysymykset kiinnostavat Santtua erityisen paljon ja pian hän pääsee hyödyntämään tietojansa oman talonrakennusprojektin parissa.

/by

Suburbs in need of energy renovations

Apartment buildings from the 1960s and 1970s in Finland are usually given an energy efficiency rating between D and F. Renovations have the potential to improve energy efficiency and lower the climate impact of housing.

Over a third of apartment buildings in Finland were built in the 1960s and 1970s. The repair debt of this housing stock is a challenge – these apartments are typically in need of an extensive renovation.

Energy efficiency improvements and updating of the heating systems are typically carried out in pursuance of rehabilitation. The rehabilitation projects provide an opportunity to lower greenhouse gas emissions. In addition, the energy subsidy granted by The Housing Finance and Development Centre of Finland (ARA) since 2020 is accelerating renovations in Finland.  

Suburbs in Helsinki, Joensuu, Turku and Vantaa  

In this blog post we examine the characteristics and present state of building stock in Helsinki, Joensuu, Turku and Vantaa, in particular the suburbs. These cities are involved in the newly launched Decarbon-Home research project, which studies, among other things, the energy efficiency of suburbs, energy renovations and socio-economic factors, segregation and residents’ views on housing and energy solutions.  

The age of the urban building stock varies from region to region according to the stage when the population has grown. For example, in Helsinki the share of the old apartment houses is significantly higher than in other cities. On the other hand, the population of Joensuu and Vantaa has grown rapidly since the 1960s, which is reflected in a large part of the newer building stock. In Turku, almost half of the apartment buildings were built in the 1960s and 1970s. 

Modest level of energy efficiency 

The majority of apartment buildings built in the 1960s and 1970s are quite modest in terms of energy efficiency as the energy efficiency class varies between D and F. In Helsinki and Turku, some apartment buildings reach the classes B and C, while in Joensuu the best are rated D. In Vantaa, even 62 % of the apartment buildings from the 60s and 70s in the energy certificate register belong to category F. Helsinki and Turku, the building stock of the 60s and 70s has slightly higher ratings compared to the whole country. 

Based on the building and dwelling register, district heating (89%) and oil heating (9%) are the most common forms of heating of apartment houses. Almost all apartment buildings built after 1980 are connected to the district heating network. Among the four cities under examination, Turku and Joensuu have most oil-heated properties. On the other hand, in recent years, some residential apartment buildings have disconnected from the district heating network and switched to geothermal heating, for example. 

Increased segregation 

Although the segregation of residential areas is a topical issue in Finland, and this debate often focuses on suburban areas, the socio-economic development of suburbs has been studied relatively little since the 1990s. The reference we use in this blog post is Stjernberg’s analysis of the socio-economic status and development of the Helsinki region’s suburbs built in the 1960s and 1970s, published in 2017. The data  ends in the year 2014. 

Helsinki was one of the least segregated capitals in Europe in the 1990s, but since the 1990s, socio-economic disparities have increased both in Helsinki and elsewhere in the Helsinki Metropolitan Area. This is particularly pronounced in certain suburbs that have lagged behind other areas. Certain socio-economic differences are emphasized in the suburbs built in the 1960s and 1970s in the Helsinki region compared to the average figures in the Helsinki region. For example, there are more unemployed, foreigners, aged (over 65) and people with low income and low education than in average. The share of rented apartments varies significantly between different suburban areas although according to general conception, suburbs are dominated by rental housing. In some of the suburbs of the Helsinki region built in the 1960s and 1970s, more than 80 per cent of the housing stock consists of owned apartments, but in others the share is less than 20 per cent.

In the Decarbon-Home project, we study the residents’ characteristics described above also in other suburban areas in Finland. We will explore, for example, how unemployment, low income or the high age of residents affect the possibilities for improving energy efficiency. 

Writers: 

Hanna-Liisa Kangas works as a senior research scientist in climate and energy policy at the Finnish Environment Institute. Research and promoting climate-wise construction is a matter of heart for Hanna-Liisa, because something must be left of this planet for future generations.

Santtu Karhinen works as a researcher in energy economics at the Finnish Environment Institute. Santtu is particularly interested in energy efficiency issues of buildings and will soon be able to use this knowledge for his own building project. 

/by