Decarbon-Home-hankkeen tutkijat etsivät kotitalouksia Turusta, Joensuusta, Vantaalta ja Helsingistä sekä niitä ympäröiviltä alueilta kertomaan asumiseen liittyvistä kokemuksista ja arkisista tavoista. Tällä hetkellä kaipaamme erityisesti maaseudun asukkaita mukaan tutkimukseen, myös lähiöiden asukkaat voivat osallistua. Tutkimuksessa kerätyn tiedon avulla pyritään ylläpitämään ja kehittämään asumisen mahdollisuuksia lähiöissä ja maaseudulla. Osallistuessasi tutkimukseen kirjaat muutamia tavallisia arjen tilanteita kuukauden ajalta.

Kiitokseksi osallistumisesta jokainen päiväkirjansa sovitusti palauttanut kotitalous saa S-ryhmän 20 euron lahjakortin sekä osallistuu kolmen 300 euron (verollinen) rahapalkkion arvontaan.

Ilmoittaudu tutkimukseen vastaamalla esikyselyyn (https://link.webropol.com/s/decarbonhome) tai soittamalla numeroon 029 4498571 ma-pe klo 12-14. Numerossa päivystää hankkeen tutkija Charlotta Harju.

Decarbon-Home-hanke kutsuu sidosryhmät keskustelemaan vähähiilisestä asumisesta. Kuntien, asukkaiden, rakennusalan yritysten ja valtionhallinnon edustajien toivotaan kommentoivan tutkimussuunnitelmia ja osallistuvan yhteiskehittämiseen.

”Kohti hiilivapaita koteja – Decarbon-Home” -hanke kutsuu sidosryhmiä keskustelemaan vähähiilisestä asumisesta ja korjausrakentamisesta yhteiseen tilaisuuteen 5.5.2021 klo 13-16.

Sidosryhmiltä toivotaan erityisesti näkemyksiä seuraaviin teemoihin:

  • Asukkaat ja yhteisöt ilmastoviisaan asumisen edistäjinä
  • Arvot ja asenteet asumisen ilmastoratkaisuissa
  • Vähähiilisen korjausrakentamisen ratkaisuja ja työkaluja
  • Vähähiilisen murroksen kiihdyttäminen politiikalla ja yhteistyöllä

Decarbon-Home-tutkimushanke edistää asumisen ja rakentamisen oikeudenmukaista kestävyysmurrosta. Hankkeen tavoitteena on tutkia ja kehittää asukkaita osallistavia ratkaisuja ilmastonmuutoksen ja asuinalueiden eriytymisen haasteisiin. Erityisen huomion kohteena ovat lähiöt ja haja-asutusalueet.

Hankkeessa tuotetaan tietoa kansalaisten asumiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvistä arvoista sekä ilmastotoimenpiteiden edellytyksistä. Lisäksi hankkeessa kehitetään työkaluja ja ratkaisuja yhdessä kaupunkien, asukkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa.

Decarbon-Home-hankkeen partnerikuntia ovat Helsinki, Joensuu, Turku ja Vantaa. Tutkimuskonsortiossa ovat Helsingin yliopisto, Suomen ympäristökeskus, Luonnonvarakeskus, Vaasan yliopisto ja Tallinnan teknillinen yliopisto. Hanke on saanut rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta, joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.

Lisätietoa tilaisuudesta: kaarina.kaminen@syke.fi

Mitä annettavaa viestintätieteillä on ilmastoviisaan asumisen tutkimuksessa? Tätä kysymystä on hyvä pohtia peilaamalla ilmastoviisaan asumisen teemoja viestinnän kolmeen peruspilariin: merkityksiin, kielenkäyttöön ja erilaisiin medioihin. Ilmastoviisas asuminen voidaan nähdä arkisten mutta tärkeiden merkitysten viestimisenä esimerkiksi perheenjäsenten keskusteluissa, taloyhtiöiden kokouksissa, alueellisten sanomalehtien uutisjutuissa ja järjestöjen sosiaalisen median päivityksissä.  

Viestintätieteiden ja siihen läheisesti liittyvän mediatutkimuksen parissa viestintää lähestytään usein merkityksinä, kielenkäyttötilanteina, medioina tai mediateknologioina. Näitä kaikkia voidaan sovittaa ilmastoviisaan asumiseen teemaan, mitä esitellään lyhyesti seuraavaksi ja mikä on kootusti nähtävissä oheisessa kuviossa. 

Monipuolisten merkitysten tuottamista ja tulkintaa

Ihmisten välinen viestintä voidaan kiteyttää merkitysten tuottamiseksi ja tulkitsemiseksi kielenkäytössä, mikä konkretisoituu teksteinä ja tilanteina – tekstillä tarkoitetaan tässä yhteydessä sekä puhuttuja että kirjoitettuja muotoja. Tekstejä puolestaan välitetään, esitetään ja kulutetaan erilaisten medioiden ja mediateknologioiden avulla: esimerkiksi teksti insinööritiimin palkkaamisesta taloyhtiöiden energiaremonttien avuksi julkaistiin Vuosaari-lehden verkkosivuilla, jolloin tekstinä on verkkouutinen, mediana paikallislehti ja mediateknologiana internet-sivusto.    

Ilmastoviisaaseen asumiseen liittyvät tilanteet – tapahtuivatpa ne sitten lähiössä, kaupungissa, omakotitalossa, kerrostalossa tai mediassa – ovat myös viestintää. Kyse voi olla perheenjäsenten keskustelusta, jossa päätetään uudesta energiatehokkaasta lämmitysjärjestelmästä, josta tehtyä uutisointia on seurattu. Tai yksinasuvan vanhuksen puhelinsoitosta läheisilleen vuotavista ikkunoista. Tai energia-avustusta hakevan kysymyksistä hakulomaketta täyttäessä. Esimerkkinä toimii myös vaikkapa energiapelin pelaaminen kavereiden kesken. 

Viestintätieteellisellä tutkimuksella autetaan havaitsemaan, että ilmastoviisaan asumisen tematiikkaa rakennetaan arjessa puheina ja teksteinä monin eri tavoin. Ei esimerkiksi ole yhdentekevää, minkälaisilla sanavalinnoilla yhtäältä media ja toisaalta kansalaiset viestivät ilmastonmuutoksesta, hiilijalanjäljestä, energiankulutuksesta, materiaaleista, kestävästä kehityksestä ja miten näitä yhdistellään asumiseen ja arkisiin tekoihin. Sanavalintoja pohjataan kulttuuriseen taustaamme ja maailmankuvaamme, mistä syystä meillä on käytössä erilaisia diskursseja eli kulttuurisia merkityssysteemejä, joissa tietynlaiset sanavalinnat ”viihtyvät” yhdessä. Esimerkiksi vähähiilisyyden diskurssi voi jakautua sen mukaisesti, puhutaanko ruokavalioista, valmistusmateriaaleista vai päästöistä ja lähestytäänkö näitä myönteisesti vai kielteisesti. 

Luupissa merkitykselliset valinnat – ja kysymys johtaa jatkokysymykseen 

Mikä on siis vastaus alun kysymykseen? Jo edellä esitetyn perusteella on selvää, että viestintätieteillä on paljonkin annettavaa tutkimukseen, joka ei ensisijaisesti vaikuta kovinkaan viestinnälliseltä. Toisaalta viestintätieteillä on yhteisiä intressejä monien tieteenalojen, kuten kulttuurintutkimuksen, kielitieteen ja kulutustutkimuksen, kanssa. Tällaisella asetelmalla ympäristön ja yhteiskunnan ilmiöitä voidaan havainnoida myös ihmisten välisenä viestintänä eli merkityksellisenä kielenkäyttönä.    

On tähdellisempää kysyä, mihin monista viestinnällisistä näkökulmista kannattaa keskittyä tässä tutkimuksessa. Lähdemmekin liikkeelle uutismedian ja sosiaalisen median diskursseista ja siitä, miten niissä sanallistetaan ilmastoviisaaseen asumiseen liittyviä – ideologisesti värittyneitäkin – asenteita, mielikuvia, toiveita ja riskejä. Olemme kiinnostuneita niistä merkityksellisistä valinnoista, joilla medioissa sekä korostetaan joitain näkemyksiä ilmastoviisaasta asumisesta että sivuutetaan muita ja nostetaan joitain toimijoita esiin sulkien samalla muita toimijoita ulkopuolelle. 

Lähteitä ja lisälukemistoa 

Fairclough, N. (1997). Miten media puhuu (suom. V. Blom & K. Hazard). Tampere: Vastapaino. 

Heikkinen, V. (2020). Tekstianalyysi. Miksi kielellisillä valinnoilla on merkitystä. Gaudeamus. 

Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, E. (toim.) (2016). Diskurssianalyysi. Teoriat, peruskäsitteet ja käyttö. Tampere: Vastapaino. 

Pietikäinen, S. & Mäntynen, A. (2019). Uusi kurssi kohti diskurssia. Tampere: Vastapaino. 

Seppänen, J. & Väliverronen, E. (2012). Mediayhteiskunta. Tampere: Vastapaino. 

Vuosaari-lehti (2021). Helsinki palkkasi insinööritiimin auttamaan taloyhtiöitä energiaremonteissa. Verkkouutinen, toimitus 4.3.2021. Saatavilla: https://vuosaarilehti.fi/2021/03/04/helsinki-palkkasi-insinooritiimin-auttamaan-taloyhtioita-energiaremonteissa/ 

Kirjoittaja

Tutkija Liisa Kääntä ihailee ihmisten kykyä vuorovaikutukseen mitä erilaisemmissa tilanteissa ja ympäristöissä, ilman teknologiaa ja teknologian kanssa. Tämän parissa hän viettää nykyään työpäivänsä Vaasan yliopistossa ja someilun myötä joskus vapaa-aikansakin. Vuorovaikutuksen ohella monet muutkin viestinnän ilmiöt kiinnostavat. Oma matka ilmastoviisaaksi on vielä kesken.  

Julkaisun nimiBringing ecosystem thinking to sustainability-driven wooden construction business
KirjoittajatNoora Vihalainen, Eliisa Kylkilahti, Minna Autio, Juho Pöyhönen, Anne Toppinen
JulkaisijaJournal of Cleaner Production
ISBN/DOIhttps://doi.org/10.1016/j.jclepro.2021.126029
Julkaisupäivä10.4.2021

Tiivistelmä

Rakentamisen materiaalivalinnoilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Puukerrostalojen lisäämistä on ehdotettu yhdeksi keinoksi edistää kestävyysmuutosta kaupungeissa. Rakennusalalla on kuitenkin vahva polkuriippuvuus vakiintuneiden rakennusmateriaalien ja -menetelmien sekä kumppanuuksien käyttämiseksi. Tässä tutkimuksessa pyrimme ymmärtämään verkostoperustaista yhteistyötä ja oppimista sekä loppukäyttäjien osallistumista uudenlaisen puurakentamisliiketoiminnan kontekstissa. Tutkimuksessa hyödynnetään laadullisia menetelmiä ja aineistoa analysoidaan liiketoimintaekosysteemi-lähestymistavan kautta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että yhteistyön esteitä puukerrostaloliiketoiminnan ekosysteemien kehittämiselle ovat sekä toimijoiden välisten yhteisten tavoitteiden selkeyden puute että loppukäyttäjien heikko osallistaminen. Yritykset ja loppukäyttäjät eivät myöskään täysin tunnista puukerrostalon kestävyyteen liittyviä näkökohtia. Yhteistyötä ja oppimista mahdollistaviksi tekijöiksi tunnistettiin muun muassa sujuva viestintä ja luottamuksen rakentaminen liike-elämän toimijoiden kesken erityisesti suunnittelu- ja rakentamisvaiheiden aikana. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että laajemman liiketoimintaekosysteemi-lähestymistavan omaksuminen, eli myös asumisen ja rakennuksen käyttövaiheiden huomioiminen, tuottaisi toimialalle ajattelutavan muutoksen. Tällöin kestävyyteen perustuvaa logiikkaa voitaisiin kehittää kannattavan rakennusliiketoiminnan rinnalla, luoden arvoa kuluttajille.

Abstract

Lowering environmental impacts by material choices is proposed as a way to promote urban sustainability transition, and one solution is building more wooden multi-storey constructions (WMCs). In the construction industry, however, there is a strong path dependency towards applying well-established construction materials and methods, as well as partnerships. To gain understanding of network-based collaboration, learning and end-user involvement in novel wooden construction business, the study uses qualitative methods and employs business ecosystem approach in the analysis. The studied WMC business case revealed that barriers of collaborative business ecosystem development include both the lack of clarity in the shared goals between actors and weak end-user involvement. Moreover, neither companies nor end-users fully recognize sustainability aspects around WMC. Enabling factors such as smooth communication and building trust among business actors during planning and building were recognised. The study suggests that a broader business ecosystem approach, including the living and use of the building, offers a mindset shift for developing sustainability-driven logic alongside profitable construction business and creating value for consumers.