Murrosareenat tukevat muutosta kohti ilmastoviisasta asumista

Tulevaisuuden muutospolkujen määrittäminen edellyttää yhteistyötä asukkaiden, liiketoiminnan ja julkisen hallinnon välillä. Murrosareenat ovat menetelmä, jossa asiantuntijat ja kansalaispaneeli luovat yhteisen vision ja askelmerkit kohti toivottua kehitystä. Decarbon-Home-tutkimushanke järjestää kaksi murrosareenaa, joista toinen keskittyy erityisesti lähiöiden energiaremonttien toteutukseen ja toinen vähähiiliseen asumiseen maaseudulla.

Decarbon-Home-hanke järjestää tulevan talven ja kevään aikana kaksi murrosareenaa, joissa pureudutaan sosiaalisiin innovaatioihin ja politiikkatoimiin hiilivapaan asumisen edistämiseksi kuluvalla vuosikymmenellä. Murrosareenat järjestetään Helsingissä ja Joensuussa yhteistyössä kaupunkien kanssa.

Joulukuussa 2022 käynnistyy Lähiöareena, jossa tarkastellaan Helsingin Kontulan ja Mellunmäen lähiöiden kautta tapoja, joilla asukkaiden osallisuutta voidaan hyödyntää lähiöiden energiaviisaan asumisen edistämisessä ja energiaremonttien vauhdittaessa. Huhtikuussa 2023 toteutetaan Maaseutuareena Joensuussa keskittyen kylien ja maaseutuympäristön aktiiviseen työhön vähähiilisen asumisen edistämiseksi sekä politiikan mahdollisuuksia toimien ohjaamisessa. Yhdessä areenat piirtävät kokonaiskuvaa oikeudenmukaisen vähähiilisen asumisen mahdollisuuksista ja haasteista.

Monipuolinen osaajien joukko pureutuu vähähiilisen asumisen haasteisiin

Suomessa vuodesta 2017 saakka järjestetyissä erilaisiin politiikkakysymyksiin pureutuvissa murrosareenoissa ydinideana on tiedon yhteistuotanto ja yhteinen oppiminen laajalla joukolla, joka rakentaa keskeisiin haasteisiin pureutuvia murrospolkuja.

”Molempiin areenoihin kootaan monipuolisia näkökulmia ja paikallista osaamista, ja areenat toteutetaan yhteistyössä kumppanikaupunkien kanssa. Vähähiilisen asumisen kestävyysmurroksessa risteävät muun muassa kysymykset arjen rytmeistä ja käytännöistä, kaupungin infrastruktuurista, yhteisestä päätöksenteosta sekä erilaisista tietovarannoista, minkä hahmottaminen vaatii hyvin poikkitieteellistä tarkastelua”, kertoo erikoistutkija Jani Lukkarinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Innovaatioita ja ratkaisuja heti käyttöön

Murrosareenat tukevat useita muutoksia ilmastoviisaassa asumisessa. Areenat kokoavat yhteen vähähiilisen asumisen innovaatioita, joita voidaan ottaa välittömästi kokeiluun ja ne tarjoavat kaupungeille näkökulmia asukkaiden paremmaksi tukemiseksi. Areenat myös auttavat hahmottamaan politiikan toimeenpanon aukkoja ja kipupisteitä sekä antavat suuntaa uusien innovaatioiden kehittämiselle. Decarbon-Home-hankkeen toisella kolmevuotiskaudella tullaankin käynnistämään kilpailu innovaatioiden toteuttamiseksi.

Hyvien ilmastoratkaisujen yleistyessä on keskeistä huomioida sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja mahdollisuudet edistää esimerkiksi kestäviä energia ratkaisuja erilaisissa ympäristöissä – myös niillä alueilla, joilla esimerkiksi energiaremontit, aurinkopaneelihankinnat ja sähköautoinvestoinnit eivät ole vielä tapahtuneet.

”Varsinkin energiakriisin mukanaan tuoma energiahintojen vaihtelu on luonut tilanteen, jossa yhteiskunnan tasolla tehtäville ratkaisuille on laaja tilaus, koska kaikkein vähävaraisimmat käyttävät yhä suuremman osan tuloistaan energiaan”, Lukkarinen huomauttaa.

Lisätietoa

Yhteystiedot

Jani Lukkarinen, erikoistutkija, SYKE

etunimi.sukunimi@syke.fi

/by

Wooden multistory projects in Finland: a conflicted planning agenda?

A recent study sheds light on the attitudes of municipal civil servants towards wooden multistory buildings. Does the limited regard for the environmental criteria of building projects create a barrier to the diffusion of wooden construction? asks Florencia Franzini.

Did you know that people can have a positive impression of something for different reasons? According to research by Fishbein and Ajzen (2010) people can form attitudes based on different criteria. For example, I like eating ice-cream only based on its flavor. My spouse, who is lactose intolerant, likes eating ice-cream based on its flavor and whether it is lactose-free. Hence, we form our attitudes towards eating ice-cream differently! In this research, Ajzen’s theory is used to study whether municipal civil servants form their attitudes towards wooden multistory buildings based on similar criteria. Spoiler alert: they don’t. And that invokes several questions!

Recent research analyses the attitudes that municipal civil servants hold towards implementing wooden multistory buildings in their municipality. The article is a forerunner in applying behavioral models to study which project outcomes shape attitudes towards the project (for example, if someone thinks a construction project is good because it is environmentally friendly). In the context of a novel phenomenon like wooden multistory construction, there are few quantitative studies informing how local public administrators view these buildings. In my own opinion, the most interesting finding was a clear difference about which project outcomes shape attitudes between respondents that self-identified as municipal planners versus those working in other municipal roles (e.g., real estate, upper senior management, building inspection).

The study elaborates two key findings. First, which types of project outcomes drive attitudes among municipal civil servants. The study showed that a wooden multistory building’s technical criteria, output efficiency* criteria, environmental development criteria, and economic development criteria are all important factors driving attitudes towards the building. Put another way, if a building is seen to fulfil these criteria, it is viewed positively. However, if the building does not fulfil criteria, it will be viewed negatively. (Note we didn’t test for other additional types of criteria, so it could be that other factors also shape attitudes!)

The pièce de résistance is the model’s ability to also quantify the relative power (or one might say, “importance”) of these criteria for the formation of attitudes. How does this work? Remember the ice-cream example? For my spouse, the taste of the ice-cream is far more important to forming his attitude about eating ice-cream than whether the ice-cream is lactose-free. In our research, not all criteria are equally important! At least, not when comparing municipal planners to other municipal administrators. The model for municipal planners is holistic, in that attitudes appear driven in equal parts by whether a project fulfils technical criteria and advances economic and environmental spatial planning goals. Thus, one might say that planners look at such attributes as whether the building is environmentally friendly, supports the municipality’s local economy, or has good indoor air quality. Observe that those criteria associated with cost are not significant towards attitude formation!

Other administrators showed a markedly less holistic model. First and foremost, attitudes are shaped by whether the project fulfils economic spatial planning goal (i.e., the economic development criteria). Then, attitudes form somewhat based on the building’s technical qualities. In the end, environmental criteria and output efficiency criteria were small towards determining attitudes. Thus, one might say that these administrators look especially at whether a project supports the municipality’s vitality and fulfils technical criteria like indoor air quality.

The findings lead to several thought provoking questions, for example, does the limited regard for the environmental criteria of building projects create a barrier to the diffusion of wooden construction? Likewise, does the holistic regard for environmental criteria exhibited by planners offer enough counterweight to colleagues who are highly economically-minded? While the study cannot answer these questions, we look forward to bold researchers willing to test the assumptions.

*This very technical term refers to when administrations peruse goals related reducing project cost and project delivery times.

References

Fishbein, M., and I. Ajzen. 2010. Predicting and Changing Behavior: The Reasoned Action Approach. New York: Psychology Press.

Further information

Florencia Franzini, Sami Berghäll, Anne Toppinen & Ritva Toivonen (2022) Planning for wooden multistorey construction – insights from Finland’s municipal civil servants, European Planning Studies, DOI: 10.1080/09654313.2022.2116271.

Author

Florencia Franzini is a postdoctoral researcher at the University of Helsinki. She has been researching the Finnish state’s role in the diffusion of wooden multistory buildings since 2017. In her free time, she enjoys painting and studying Finnish (seriously!).

Photo: Mikko Aureniitty / Puuinfo

/by

Mielipiteiden kärjistyminen näkyy siinä, miten ilmastoviisaasta asumisesta puhutaan verkossa

Millaisia syyllisyyden ja viattomuuden diskursseja verkkokeskusteluissa esiintyy, kun puhutaan arkipäivän asumisesta ilmastonmuutoksen kontekstissa? Lifestyle-blogien diskursseissa painottuvat huoli ja vastuu maailman tilasta. Energiaa halutaan säästää sen takia, että se hillitsee ilmastonmuutosta, vaikka se olisi vastoin omia, yksilöllisiä etuja. Anonyymin keskustelupalstan diskursseissa energian tuhlaaminen nähtiin lähtökohtaisesti usein huonona, koska se kuluttaa rahaa, kirjoittaa tutkijatohtori Eveliina Salmela.

Viime aikoina ilmastonmuutoksen ja energian kulutuksen hillitseminen ovat olleet keskustelunaiheina erityisesti paljon esillä. Ilmasto- ja energiaviisaasta asumisesta voi saada tietoa lähipiiriltään, viranomaisilta ja asiantuntijoilta, journalistisesta mediasta ja sosiaalisesta mediasta. Sosiaalisessa mediassa kansalaiset voivat myös itse osallistua keskusteluun esimerkiksi kommentoimalla verkkouutisia ja blogikirjoituksia tai kirjoittamalla viestejä keskustelupalstoille sekä julkaisuja erilaisille somealustoille.

Olemme tutkineet osana Decarbon-Home-hanketta julkisesti verkossa luettavissa olevia verkkokeskusteluja, jotka liittyvät ilmastoviisaaseen ja energiaviisaaseen asumiseen. Tavoitteenamme oli selvittää, millaisia syyllisyyden ja viattomuuden diskursseja esiintyy suomalaisissa verkkokeskusteluissa puhuttaessa arkipäivän asumisesta ilmastonmuutoksen kontekstissa. Syyllisyys ja viattomuus edustavat emotionaalisia reaktioita, jotka yleensä liittyvät siihen, miten ihmiset arvioivat omaa ja muiden käyttäytymistä. Tällaiset tunteet rakentuvat diskursiivisesti ja liittyvät arvoihin ja sosiaalisiin normeihin tietyssä kulttuurissa (esim. Höijer 2010; Neckel & Hasenfratz 2021). Syyllisyyden ja viattomuuden kautta voidaan tarkastella muun muassa sellaisia kysymyksiä, kuin mitkä teot ovat oikein ja mitkä väärin ja ketkä ovat vastuussa.

Tarkastelimme tutkimuksessamme, miten kahdella hyvin erityyppisellä keskustelualustalla, lifestyle-blogeissa ja anonyymillä keskustelupalstalla, keskustellaan ilmastoviisaasta asumisesta. Lifestyle-blogien diskursseissa painottuvat huoli ja vastuu maailman tilasta. Energiaa halutaan säästää sen takia, että se hillitsee ilmastonmuutosta – vaikka se olisi vastoin omia, yksilöllisiä etuja. Diskurssi kuvastaa ympäristöarvojen merkitystä; asumisen vaikutus tunnistetaan, ja tunnetaan syyllisyyttä omista teoista, jotka ovat myötävaikuttamassa ilmastonmuutoksen kiihtymiseen. Tutkimissamme blogeissa ja niiden kommenteissa kirjoittajat ilmaisivat kokevansa syyllisyyttä esimerkiksi pitkistä kuumista suihkuista ja liian isossa asunnossa asumisesta. Myös oman kodin lämmitysmuodosta – etenkin öljylämmityksestä tai suorasähkölämmityksestä – ilmaistiin syyllisyyden tunteita.

Toisaalta kirjoittajat toivat esiin myös perusteluja sille, miksi eivät toimi tavoilla, joka pienentäisi heidän hiilijalanjälkeään. Yksi syistä oli raha. Esimerkiksi lämmitysjärjestelmän uusiminen on kallista, ja kirjoittajat olivat joko haluttomia tai kykenemättömiä maksamaan energiaremonttia, vaikka pitivätkin omaa lämmitysjärjestelmäänsä ilmaston kannalta huonona vaihtoehtona. Toisaalta asiaa perusteltiin ympäristöstä johtuvilla syillä, kuten ”meillä suomalaisilla lämmityskustannukset ovat kovat ja se vaikuttaa meidän hiilijalanjälkeen, kun lämpimissä maissa ei ole taas tätä”. Toisaalta asumiseen tehtyjä ympäristöystävällisiä valintoja, kuten maalämpöä ja puulla lämmitettävää saunaa ja takkaa, pidettiin omaa hiilijalanjälkeä kompensoivina asioina.

Kirjoittajat toivat esiin myös ilmaston kannalta huonoina pidettäviä asioita, joita he eivät itse tee. Tällaisia olivat esimerkiksi kylpyhuoneen ”mukavuuslattialämmitys”, sauna, astioiden peseminen juoksevalla vedellä, suihkussa ”nautiskeleminen” (”suihkussakin käyn vain peseytymässä enkä nautiskelemassa”) sekä veden ”lotraaminen”. Huonoina pidettäviä asioita tuotiin esiin myös epäsuoremmin, esimerkiksi ilmausten kuten ”ahtaammin asuminen olisi oikea ilmastoteko” kautta, jossa väljästi asuminen saa negatiivisen merkityksen.

Anonyymin keskustelupalstan diskursseissa energian tuhlaaminen nähtiin lähtökohtaisesti usein huonona, koska se kuluttaa rahaa, ei sen takia, että se kiihdyttää ilmastonmuutosta. Diskurssi kuvastaa taloudellisten arvojen merkitystä. Ilmasto- ja energiaviisaan asumisen erilaiset käsitykset johtuvat esimerkiksi erilaisista asumisen ihanteista sekä erilaisista asenteista ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutosdenialistisissa diskursseissa koko ilmastonmuutos tai ainakin ihmisen rooli siinä kielletään (esim. Bloomfield & Tillery 2019). Nykyään harva enää kokonaan kyseenalaistaa ilmastonmuutosta, mutta yhä yleisemmäksi sen sijaan ovat nousemassa niin sanotut ilmastonationalistiset diskurssit. Tällaisissa diskursseissa myönnetään, että ilmastonmuutos on tapahtumassa, mutta syyllisiä siihen ovat kehittyvät maat. (Corsi 2021) Muiden maiden syyllistäminen näkyy muun muassa ilmauksissa, jossa Suomen (hiilidioksidi)päästöjä kuvataan ”kärpäsenpaskaksi maailmankartalla” ja Suomen vaikutusta koko maailman hiilidioksidipäästöihin niin pienenä, ettei sillä ole kokonaisuuden kannalta merkitystä, jolloin mitään ei kannata tehdä, sillä se on ”turhaa” maailman mittakaavassa.

On syytä huomata, että se miten syyllisyyden kokemisesta puhutaan ja kirjoitetaan, eli miten sitä ilmaistaan, ei välttämättä ole kytköksissä yksilön varsinaisiin psykologisiin tunnetiloihin. Henkilö saattaa siis esimerkiksi kirjoittaa sosiaaliseen mediaan ilmastoahdistuksestaan, vaikka todellisuudessa ei tuntisi lainkaan ahdistusta. Joka tapauksessa kirjoituksilla on vaikutusta lukijoihin ja siihen, millaiseksi heidän oma maailmankuvansa ja käsityksensä asioista muodostuu.

Kirjoittaja

Eveliina Salmela toimii viestintätieteiden tutkijatohtorina Vaasan yliopistossa. Hän on erikoistunut tutkimaan vertaisviestintää verkossa, verkkokeskusteluja, verkkoyhteisöjä, sosiaalista mediaa ja teknistä viestintää.
eveliina.salmela(a)uwasa.fi

Lähteet

Bloomfield, E. F., & Tillery, D. (2019). The circulation of climate change denial online: Rhetorical and networking strategies on Facebook. Environmental Communication, 13(1), 23–34.

Corsi, G. (2021). Climate change communication on 4chan’s /pol/ board 2015-2019: An automated content analysis. First Monday, 26(8).

Höijer, B. (2010). Emotional anchoring and objectification in the media reporting on climate change. Public Understanding of Science, 19(6), 717–731.

Neckel, S. & Hasenfratz, M. (2021). Climate emotions and emotional climates: The emotional map of ecological crises and the blind spots on our sociological landscapes. Social Science Information, 60(2), 253–271.

/by