Valtioneuvosto asetti 9. marraskuuta uuden ilmastopaneelin kaudelle 2024-2027. Paneelin jäseniksi nimettiin Decarbon-Home-hankkeestakin tutut professorit Anne Toppinen ja Jarek Kurnitski. Ilmastopaneeli antaa lausuntoja ja tuottaa tieteellistä tietoa päätöksenteon tueksi.

Ilmastopaneeliin nimettiin 15 tutkijaa yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Ilmastopaneelin jäsenhaku käynnistettiin viime keväänä ja korkeakoulut ja tutkimuslaitokset saivat ehdottaa paneeliin jäseniä. Ympäristöministeriö sai 41 jäsenehdotusta ja 6 ehdotusta puheenjohtajaksi. Puheenjohtajaksi valittiin Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskuksesta.

Decarbon-Home-tutkimushanke on paneelin uudessa kokoonpanossa hyvin edustettuna. TalTechin ja Aalto-yliopiston professori Jarek Kurnitski on toiminut ilmastopaneelissa jo edellisellä nelivuotiskaudella, kun taas varadekaani, professori Anne Toppinen Helsingin yliopistosta liittyy paneeliin uutena jäsenenä.

”Rakennetun ympäristön päästöjen karsimisella on kiire ja haasteena on rakennuskannan hidas uudistuminen. Myös korjausrakentamisen puolella ratkaisuja on syytä etsiä aktiivisesti. Puun rakennuskäytön lisäyksellä voidaan edistää elinkaaritavoitteita muun muassa prosessitehokkuuden ja rakennusten hiilivarastoinnin kautta”, sanoo professori Anne Toppinen.

”Energian tehokas käyttö rakennuksissa ja muualla on yksin keskeinen ratkaisu päästöjen leikkaamiseen. Käyttämätön energia on tunnetusti parasta energiaa, ja tehokkuus ensin -periaate auttaa yleisesti pitämään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvittavat investoinnit kohtuullisina”, toteaa professori Jarek Kurnitski.

”Tiedepaneeleilla on suuri merkitys välittää tutkimustietoon perustuvaa tietoa päätöksenteon tueksi. Odotan innolla tähän työhön pääsemistä”, Toppinen jatkaa.

Ilmastopaneeli on riippumaton asiantuntijaelin, jonka asema on määritelty ilmastolaissa. Lain mukaan paneelin tehtävänä on tuottaa, koostaa ja eritellä tieteellistä tietoa sekä tunnistaa tietotarpeita ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja siihen sopeutumisesta. Tietoa käytetään ilmastopolitiikan suunnittelussa, toimeenpanossa, seurannassa sekä päätöksenteon tukena.

Ympäristöministeriö on teettänyt ilmastopaneelista arvioinnin, joka julkaistaan joulukuussa.

Ilmastopaneelin kokoonpano 1.1.2024-31.12.2027:

Puheenjohtaja

Jyri Seppälä
professori
Suomen ympäristökeskus

Jäsenet

Paula Kivimaa
tutkimusprofessori
Suomen ympäristökeskus

Antti Arasto
tutkimusjohtaja
VTT

Hannele Korhonen
tutkimusprofessori, toimialajohtaja
Ilmatieteen laitos

Lassi Ahlvik
apulaisprofessori
Helsingin yliopisto

Kati Kulovesi
professori
Itä-Suomen yliopisto

Raisa Mäkipää
tutkimusprofessori
Luonnonvarakeskus

Jaana Halonen
johtava tutkija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Kati Koponen
erikoistutkija
Teknologian tutkimuskeskus

Risto Soukka
professori
Lappeenrannan teknillinen yliopisto

Heikki Liimatainen
professori
Tampereen yliopisto

Jarek Kurnitski
adjunct professori
Aalto-yliopisto

Sampo Soimakallio
ryhmäjohtaja, johtava tutkija
Suomen ympäristökeskus

Anne Toppinen
varadekaani, professori
Helsingin yliopisto

Heikki Lehtonen
tutkimusprofessori
Luonnonvarakeskus

Lue lisää:

Ympäristöministeriön tiedote: https://ym.fi/-/valtioneuvosto-asetti-uuden-ilmastopaneelin-puheenjohtajaksi-jyri-seppala

Ilmastopaneelin tiedote: https://www.ilmastopaneeli.fi/tiedotteet/valtioneuvosto-asetti-uuden-ilmastopaneelin-puheenjohtajaksi-jyri-seppala/

Julkaisun nimiToo big to succeed? Institutional inertia in low-carbon district heating experiment
KirjoittajatFanni Sofia Moilanen, Jani P. Lukkarinen, Kaisa Matschoss
JulkaisijaJournal of Cleaner Production
ISBN/DOIhttps://doi.org/10.1016/j.jclepro.2023.138938
Julkaisupäivä1.11.2023

Abstract

The energy transitions are in an acceleration phase, where less carbon intensive technologies emerge, but their applicability is uncertain creating a need for real-life experimentation. Cities have become a focal context, where novel constellations of technologies and practices are introduced to reconfigure patterns of production and consumption. One area of urban energy governance gaining increasing attention especially in a Northern context is the low carbon transition in district heating systems that provide the majority of heating in the residential sector and has been primarily built around combustion technologies relying on fossil energy reserves. This article analyses a bidirectional low heat experiment in district heat in Finland by examining what are the dimensions of institutional inertia and how it impacts the reconfiguration of an urban energy system. Institutional inertia emerges from the technical innovation itself, land-use planning practices, the absence of formal regulations and via organisational inertia in the implementation of the experiment. We find that visions about the innovation can become constraints of the experiment, which limit learning and reshaping of innovation, thus preventing radical transformation of the district heating system and watering down the initial target of the experiment. We contribute to the conceptualisation of institutional inertia within the energy transition.