CLIMATE-tutkimusohjelman julkaisema tietopaketti tarjoaa kuntapäättäjille uusinta tutkittua tietoa monihyötyisistä ja vaikuttavista ilmastoratkaisuista. Kansalaiset ja yritykset tukevat laajasti ilmastovastuullisia ratkaisuja, jotka ovat oikeudenmukaisia ja taloudellisesti järkeviä.

Kuntapäätöksenteko on avainasemassa ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa. Suurella osalla kunnista on kunnianhimoisemmat ilmastotavoitteet kuin Suomen valtiolla. Kunnilla on tahtoa ja kykyä olla ilmastoviisaita edelläkävijöitä ja ilmastotoimien vetureita kohti ilmastolain mukaista hiilineutraaliutta Suomessa vuoteen 2035 mennessä.

Kunnissa voidaan edistää ilmastotavoitteiden saavuttamista monilla keinoilla, jotka samanaikaisesti vahvistavat kunnan elinvoimaa ja luovat laadukasta arjen ympäristöä asukkaille. Strategisen tutkimuksen CLIMATE-tutkimusohjelmassa tuotetaan tietoa ja työkaluja paikallistason ilmastoviisaiden ratkaisujen tueksi. Decarbon-Home on yksi neljästä CLIMATE-ohjelman tutkimushankkeista.

Lataa tietopaketti tästä: Ilmastotietopaketti kuntapäättäjille

Mikäli tahdot itsellesi tai jaettavaksi tietopaketin painettuja versioita, ota yhteyttä CLIMATE ohjelmajohtajaan Paula Schönachiin sähköpostiosoitteella paula.schonach@aalto.fi.

Ilmastotietopaketti julkaistiin Vahva kunta – viisaat ilmastopäätökset -webinaarissa, jonka tallenteet löydät täältä. Kuntavaaliehdokkaiden paneelikeskustelua ei tallennettu.

Ratkaisuja-blogisarjassa Decarbon-Home-hankkeen maanantaisissa aamukahviseminaareissa tutkimustaan esitelleet tutkijat kertovat tutkimuksensa keskeisistä huomioista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Sara-Ellen Laitinen esitteli kestävää kulutusta ja erityisesti kotitalouksien energiankulutukseen liittyviä käytänteitä käsittelevää tutkimusta.

Tutkimuksessa tutkittiin erilaisten materiaalisten asioiden kuten talon, kodinlaitteiden, lemmikkien ja säätilan aiheuttamaa muutosta kodin käytänteiden toteuttamisessa ja sitä, miten materiaalien aiheuttama muutos vaikuttaa käytänteiden ekologiseen kestävyyteen. Tutkimuksen mukaan materiaalien aiheuttama muutos kotitalouksien toteuttamien käytänteiden kestävyyteen määrittyy kolmen tekijän mukaan. Niitä ovat käytänteiden materiaalisuus, käytänteiden yhteys toisiinsa ja ihmisten reaktiot materiaalisten asioiden aiheuttamaan häiriöön.

Mitä käytänteet ovat ja miten ne ohjaavat toimintaamme?

Käytänteet ovat historiallisesti ja sosiaalisesti kehittyneitä, yhteisesti jaettuja ja normalisoituneita tapoja toimia. Niitä noudatetaan yleensä tiedostamatta ja niitä voi olla jopa vaikeaa olla toteuttamatta. Kotitalouksien kulutusta voidaan tutkia käytänteinä, jolloin kulutus tapahtuu, kun jotain käytännettä toteutetaan. Kodin piirissä käytänteitä ovat esimerkiksi kodin lämmitys, valaistuksen käyttö, ruoanlaitto ja siivous. Käytänteiden tutkiminen on mielekästä, sillä silloin keskitytään käytänteeseen, jossa energiankulutus tapahtuu, eikä pelkästään energiankulutukseen. Ihmiset käyvät suihkussa peseytyäkseen, eivätkä kuluttaakseen lämmintä vettä. Tällöin tutkitaan peseytymisen käytännettä, eikä vedenkulutusta.

Moni käytänne mahdollistuu jonkin materiaalisen asian käyttämisellä tai kuluttamisella. Ihmiset ja asiat ovatkin sidoksissa toisiinsa ja siten asioilla on vaikutusta kulutukseen ja energian tarpeeseen. Ihmiset ovat kotonaan materian ympäröimiä: he asuvat talossa ja käyttävät siihen liittyvää teknologiaa sekä erilaisia kodin laitteita. Nämä materiaaliset asiat voivat määrittää hyvin paljolti sitä, kuinka paljon jokaisessa kotitaloudessa kulutetaan energiaa.

Miten kodin ratkaisut muokkaavat asumisen käytänteitä?

Tutkimuksen mukaan materiaaliset asiat voivat aiheuttaa muutosta käytänteiden toteuttamisessa eri tavoin. Ne voivat siirtää tai muokata käytänteen toteuttamista, tai luoda kokonaan uusia käytänteitä. Kun materiaaliset asiat aiheuttavat muutoksen arkeen tai eivät toimi halutulla tavalla, energian kulutus voi muuttua. Muutos voi muuttaa ihmisten käytänteitä ekologisesti kestävämmäksi tai kestämättömämmäksi. Huonosti toimiva laite voi lisätä kulutusta, kun taas uusi teknologia voi häiritä tavallisia rutiineja ja siten muuttaa niitä. Esimerkiksi huonosti toimiva ilmanvaihto voi ohjata pitämään ikkunoita auki, jolloin lämpö karkaa asunnosta tai ääntä pitävä astianpesukone voi ohjata käyttämään nopeampia sekä kuumempia ja siten vähemmän ekologisia pesuohjelmia. Toisaalta hitaasti lämpiävä vesi voi ohjata käymään suihkussa nopeammin.

Kun taloja, asuntoja ja kodin teknologiaa suunnitellaan, tulisi ottaa paremmin huomioon materiaalisten asioiden vaikutus ihmisten arkeen ja siihen kuuluvaan energiankulutukseen. Ihmiset reagoivat eri tavoin epämukavissa tilanteissa tai tilanteissa, joissa eivät voi toimia kuten haluaisivat tai luonnostaan toimisivat, jolloin energiankulutus voi muuttua. Materiaalien tulee siis sopia paremmin arjen rutiineihin, mutta myös toimia yhdessä muiden materiaalien ja käytänteiden kanssa. Suunnittelussa olisi tärkeää pohtia, toimivatko suunnitellut ratkaisut halutulla tavalla ihmisten arkisissa käytänteissä.

Ratkaisuja-blogisarjassa Decarbon-Home-hankkeen maanantaisissa aamukahviseminaareissa tutkimustaan esitelleet tutkijat kertovat tutkimuksensa keskeisistä huomioista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Tutkija Jouni Räihä Sykestä kertoi tuloksia öljylämmityksestä luopumisen tukien oikeudenmukaisen jakaantumisen kotitalouskohtaisesta tarkastelusta. Analyysiä ovat hänen kanssaan olleet tekemässä Selina Clarke Helsingin yliopistosta ja Hanna-Liisa Kangas Sykestä.

Hyvää tarkoittavatkin politiikkatoimet voivat aiheuttaa ei-toivottuja vaikutuksia johonkin toiseen suuntaan. Esimerkiksi ilmastopoliittiset toimenpiteet, kuten vähähiilisen asumisen tuet, voisivat kohdistua tulonjaon ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta neutraalisti tai eroja lieventävästi, mutta tutkimuskirjallisuudessa on havaittu, että usein ne menevät enemmän hyvätuloisille ja korkeasti koulutetuille kotitalouksille.

Millaisia tukia öljylämmityksestä luopumiseksi on ollut käytössä ja miten ne ovat kohdistuneet?

Suomessa on ollut viime vuosina kolme erilaista tuki-instrumenttia pientalojen öljylämmityksestä luopumiseen. Ne ovat öljylämmityksestä luopumisen tuki (Ely-tuki), energia-avustus sekä korotettu kotitalousvähennys. Kyseiset instrumentit ovat poikenneet toisistaan muun muassa hakuprosessin ja maksimisumman osalta. Tutkimushypoteesimme oli, että erityyppiset toimenpiteet todennäköisesti jakaantuvat eri tavoin myös eri ihmisryhmille.

Ryhdyimme selvittämään, miten öljylämmityksestä luopumisen tuet ovat kohdentuneet suhteessa koko öljylämmitettyyn rakennuskantaan, aiempiin remontoijiin sekä koko omakotitalokantaan. Lisäksi kunkin tuki-instrumentin kohdentumista on tarkasteltu erikseen. Tieteellisen analyysin on mahdollistanut anonyymisti rakennuksen tietoja hyväksi käyttäen tehty yhdistely tilastokeskuksen rekisteriaineistoihin. Tarkastelutasona ovat kotitalouskohtaiset muuttujat kuten tulotaso, koulutus, työllisyys sekä sijainti. Tämä analyysi mahdollistaa etenkin niin kutsutun jako-oikeudenmukaisuuden pienipiirteisen tarkastelun.

Tutkimuksessa on havaittu, että öljylämmitteisissä omakotitaloissa asuneet olivat alun perin keskimääräistä omakotitaloasujaa iäkkäämpiä, matalammin koulutettuja ja pienituloisempia. Tästä huolimatta remonttiavustukset ovat kohdistuneet keskimääräistä omakotitaloasujaa enemmän korkeampituloiselle, korkeammin koulutetuille ja kaupunkiseudulla asuville kotitalouksille. Tuki-instrumenteista kotitalousvähennys ja energia-avustus vaikuttavat kohdistuneen ”elitistisemmin”, kun taas Ely-tuki on jakaumaltaan hieman tasaisempi. Kotitalousvähennystä hakevat ovat keskimäärin olleet hieman vanhempia kuin muiden tukien hakijat, joka voi liittyä siihen, että kotitalousvähennys on seniorikansalaisille tutumpi instrumentti.

Mitä tuki-instrumenttien suunnittelussa tulisi erityisesti ottaa huomioon?

Nykytilanteessa jäljellä olevat öljylämmittäjät ovat entistä haavoittuvampi ryhmä. He ovat esimerkiksi suuremmassa vaarassa jäädä energiaköyhyysloukkuun, kun lämmitysöljyn hinta nousee erillislämmityksen päästökaupan myötä. Jatkossa tuki-instrumentein onkin erityisen tärkeää puuttua jäljellä oleviin haasteisiin. Hankkeen tutkimuksen perusteella lisäinformaation ja henkilökohteisen ohjauksen tarpeita on yhä ja tuki-instrumentti ei saisi olla turhan monimutkainen. Tätäkin suuremmassa roolissa on tulevien investointien mahdollistaminen siten, että jäljelle jäävä maksu ei ole kohtuuton ja lainansaantimahdollisuus on aidosti olemassa.

Ilmastonmuutoksen suhteen suomalaiset asuvat eri todellisuuksissa. Kasvavissa kaupungeissa asumisen energiaremontit ovat sijoitus tulevaisuuteen, kun taas ikääntyvillä ja harvaanasutuilla seuduilla tulevaisuus voidaan nähdä hyvin eri tavoin. Taru Pyrhönen tutki gradussaan ilmastoasenteita paikallisuuden näkökulmasta.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin Imatralla ja Turussa asuvien omakotitaloasukkaiden asenteita ilmastonmuutosta ja asumisen ilmastotoimia kohtaan. Asenteita tarkastelin sosiaalisesti muodostuneina ja vuorovaikutuksessa muuttuvina, erityisesti paikallisuuden kontekstissa. Asuinalue on osa sosiaalista ympäristöä, josta kumpuavat sosiaaliset ärsykkeet luovat vaikutteita, jotka muokkaavat yksilöiden näkemyksiä.

Turvallisuusnäkökulma korostui asuinalueiden kuvauksissa

Haastatteluissa molempien paikkakuntien vastaajat korostivat asuinalueidensa luontoa ja turvallisuutta. Paikkakunnalle kuulumista vahvistivat erityisesti sosiaaliset suhteet sekä ympäristön fyysiset ominaisuudet. Suomen ilmastotavoitteisiin ja erityisesti päästötavoitteisiin suhtauduttiin myönteisesti, mutta epäileväisesti.

”Hyvä tavoite ja siihen pitää toki pyrkiä, mutta veikkaan, että tässä riitaisassa systeemissä, jossa tapellaan lakoista ja muista, ilmastotavoitteet jätetään sivuraiteille. Nyt tapellaan ihan muista asioista ja siitä, että raha ei riitä.” (Imatralainen vastaaja)

Ilmastotavoitteet kohdistuvat myös omakotitaloasukkaisiin ja aiheuttavat muutospainetta omakotitalon lämmitysjärjestelmiin.

”Ilmastotavoitteiden tulee olla sellaisia, että ne ovat myös realistisia toteuttaa. Esimerkiksi omakotitalojen lämmitysjärjestelmien muutokset.” (Turkulainen vastaaja)

Imatralla Venäjän läheisyys oli vahvasti läsnä haastateltavien puheissa. Raja, joka oli aiemmin edustanut alueella mahdollisuuksia, koettiin nyt uhkana myös ympäristön ja ilmastonmuutoksen suhteen. Turkulaisten vastauksissa Venäjää tai Venäjän käymää hyökkäyssotaa ei mainittu. Rajan läheisyydessä asuvien kokemukset asuinalueesta ja asumisen tulevaisuudesta voivat siten poiketa muista asuinalueista.

Energia-asiat puhututtavat, mutta remontteihin suhtautuminen vaihtelee

Turussa energiaremontit nähtiin itsestään selvinä, kun taas Imatralla energiaremontit koettiin mahdottomina erityisesti alueen heikentyneen väestö- ja elinkeinorakenteen myötä. Imatralaiset vastaajat korostivatkin perinteisiä keinoja energiaremontteihin investoinnin sijaan, kuten villasukkien käyttöä ja mattojen lisäämistä lattialle vedon tunteen ehkäisyksi. Energiaremontteihin investoinnin ollessa mahdotonta tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten kotitalouksien osallisuutta energiamurroksessa voisi tukea muuten.

Paikkakuntien välillä oli myös eroja ilmastonmuutoksesta ja energia-asioista puhumisessa. Yhteisössä tapahtuva arkinen vuorovaikutus luo yhteistä tietoisuutta energia-asioista ja ympäristöstä. Turkulaisten vastauksissa korostui erityisesti pientaloyhdistysten merkitys asumiseen ja energiaan liittyvän tiedon välittäjänä.

Paikalliset ilmastoasenteet muuttuvassa kontekstissa

Asenteet ja myös ilmastoasenteet muuttuvat ajassa ja huoli ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana. Toisaalta muiden ongelmien lisääntyminen niin omassa elämässä kuin yleisesti maailmassa on vienyt resursseja ilmastonmuutoksesta huolehtimisesta. Ilmastonmuutos ja sen torjumisen keinot eivät saa jäädä muiden kriisien varjoon. Tämä on tärkeää tunnistaa erityisesti sellaisilla paikkakunnilla, jotka kohtaavat monia uhkia ja haasteita esimerkiksi väestö- ja elinkeinorakenteen myötä.

Asumiseen liittyviin ilmastotoimiin suhtaudutaan eri tavoin, esimerkiksi sen perusteella, miten mahdollisia ne ovat asukkaille asunnon arvon näkökulmasta. Paikallisuuden ja ajallisen kontekstin huomioiminen on siten tärkeää ilmastoasenteiden ymmärtämisessä.

Kirjoittaja

Taru Pyrhönen on Helsingin yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi valmistuva Ympäristön muutoksen ja globaalin kestävyyden opiskelija. Taru on kiinnostunut siitä, miten kestävyysmurrosta voidaan tarkastella sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. Pro gradu -tutkielma Jaettu tila ja asenteet ilmastonmuutosta ja asumiseen liittyviä ilmastotoimia kohtaan on saatavilla Helsingin yliopiston julkaisuarkisto Heldassa.