Raha on keskustelukulttuurissamme edelleen aiheena tabu, vaikka rahaan liittyvä diskurssi on vähitellen kasvanut. Samanaikaisesti vastuullisen kuluttamisen teemat ovat nousseet keskiöön sekä ilmastonmuutoksen että kestävän kehityksen tavoitteiden myötä. Keskustelu rahan roolista osana vastuullista kuluttamista on kuitenkin jäänyt taka-alalle. Pro gradu -tutkielmani pyrki valottamaan rahapuheen roolia osana vastuullista kuluttamista, sillä puhe rahasta vaikuttaa siihen, miten rahankäyttöön suhtaudutaan, miten kulutetaan ja millaisena raha nähdään osana vastuullista kuluttamista.

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli tarkastella, miten raha rakentuu osaksi ilmastoviisaan asumisen verkkokeskusteluja. Aineistona toimi vuosille 2018–2022 sijoittuvat Vauva.fi:n verkkokeskustelut, jotka käsittelevät ilmastoviisasta asumista. Tutkimuksen avulla keskusteluista tunnistettiin kolme erilaista rahadiskurssia. Nämä tunnistetut rahadiskurssit olivat rationaalisuuden diskurssi, eriarvoisuuden diskurssi ja oikeudenmukaisuuden diskurssi. Diskurssit kuvailivat sitä, miten suomalaiset kuluttajat puhuvat rahasta, minkälaisia merkityksiä rahaan liitetään sekä miten raha rakentaa näkemyksiä vastuullisesta kuluttamisesta.

Rationaalisuuden diskurssi tarkasteli rahankäyttöä järkiperäisesti, analyyttisesti ja ohjeistavasti. Rahan säästämistä ja kohtuullista kulutusta pidettiin tavoiteltavana ja taloudellisen hyödyn maksimointi ohjaili taustalla vahvasti kulutuspäätöksiä. Eriarvoisuuden diskurssissa rahankäyttö rakentui osaksi rahan ja resurssien epätasaista jakautumista, taloudellista eriarvoisuutta sekä luokkakysymyksiä. Eriarvoisuuden diskurssissa korostuivat emotionaalisemmat sävyt rahasta puhuttaessa, ja rahapuhe sisälsikin turhautuneisuuden, katkeruuden sekä epätoivon sävyjä. Oikeudenmukaisuuden diskurssissa raha kietoutui osaksi oikeudenmukaista rahankäyttöä ja vastuunjakautumista. Oikeudenmukaisuuden diskurssissa korostettiin niin yksilön kuin yhteiskunnan roolia vastuullisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan tavoittelussa.

Tutkielmassa tarkasteltiin myös tunnistettujen rahadiskurssien välisiä suhteita. Suhteiden tarkastelussa huomattiin, että diskurssien välillä oli sekä yhteneväisyyksiä että erimielisyyksiä vastuullisuuteen liittyvissä näkemyksissä. Diskurssien suhtautuminen rahaan ja vastuullisuuteen riippuivat siitä, minkälainen sävy diskursseilla oli rahasta puhuttaessa sekä mitä teemoja diskurssit painottivat.

Tutkielmassa havaittiin, että ilmastoviisaan asumisen verkkokeskusteluissa raha kytkeytyi laajasti osaksi esimerkiksi politiikan, luokan, identiteetin, tasa-arvon ja etiikan teemoja. Rahapuheen ollessa kytköksissä laajempiin teemoihin on sen syvällisempi ymmärtäminen osana vastuullista kuluttamista merkityksellistä rahan vaikuttaessa omalta osaltaan myös käsityksiin vastuullisesta kuluttamisesta.

Kirjoittaja

Anni Hyytiä on Vaasan yliopistosta keväällä 2025 valmistuva markkinoinnin johtamisen opiskelija. Hänen pro gradu -tutkielmansa on luettavissa kokonaisuudessaan Osuva-julkaisuarkistossa.

Julkaisun nimiStakeholder views of adaptation measures to improve climate resilience: Case study evidence from European wood value chains
KirjoittajatHoeben, A., Lautrup, M., Willig, J., García-Jácome, S., Jankovský, M., Toppinen, A., Vuletić, D., Peltoniemi, M. & Stern, T.
JulkaisijaForest Policy and Economics
ISBN/DOIhttps://doi.org/10.1016/j.forpol.2024.103379
Julkaisupäivä1.1.2025

Abstract

This study examines stakeholders’ views of the feasibility and effectiveness of climate change adaptation measures across selected wood value chains in Europe based on survey data from 182 respondents. Respondents view the future implementation of adaptation measures as more feasible and effective than present implementation. Managers of conifer forests see more opportunities for implementing measures than managers of non-coniferous forests. This may be ascribed to the many measures currently being applied in countries with even-aged, non-site-adapted vulnerable coniferous forests. Furthermore, measures that predominantly increase resilience against bark beetle outbreaks and windthrow events are viewed more effective in coniferous forests, where these events are more frequent. Softwood processing experts generally consider implementing measures at processing facilities as less feasible and effective than hardwood processing experts. This may be due to the benefits gained by some softwood value chain segments from lower roundwood prices (which also applies to the lower-quality segments of hardwood processing), the more diversified raw material base in the softwood value chain and in secondary and tertiary processing facilities, and the hardwood industry’s dominant reliance on high-quality wood, which cannot be harvested prematurely. Policy implications include prioritising measures with high effectiveness and resolving barriers to their feasibility. The findings highlight the need to invest in infrastructure and transition to mixed-species forests to create and manage climate-resilient forests effectively. Non-coniferous forests also require a shift from even-aged to uneven-aged stands. Respondents from the processing industry prioritise investments in infrastructure and acquiring flexible machinery for processing diverse tree species and damaged wood.

Julkaisun nimiHousehold heterogeneity in valuation of heating energy costs
KirjoittajatRuokamo, E. & Sahari, A.
JulkaisijaEnergy Efficiency
ISBN/DOIhttps://doi.org/10.1007/s12053-025-10301-9
Julkaisupäivä3.2.2025

Abstract

This study analyses household heterogeneity in the valuation of lifetime heating energy costs. The valuation is estimated from the willingness to pay higher upfront costs at the moment of installing a residential heating system to obtain savings in heating costs over its lifetime. We combine extensive administrative register data on new houses built in Finland during 2010-2011 with local electricity prices and engineering estimates of heat consumption and estimate a mixed logit model of heating system choice. The data allow defining the valuation as a function of several observable household characteristics. On average, households are willing to pay €7 more in upfront costs to obtain annual savings of €1 in heating costs over the lifetime of the heating system. However, we find considerable heterogeneity across households and a valuation ranging from €2 to €15 in higher upfront costs. The relatively low valuation indicates policy measures could be needed to accelerate energy efficiency investments in the detached housing stock. Furthermore, the notable heterogeneity suggests the cost-effectiveness of policy measures can be improved by targeting the households with lowest valuations.

Julkaisun nimiMaterials changing the performance of the household energy consumption practices
KirjoittajatSara-Ellen Laitinen, Henna Syrjälä, Eliisa Kylkilahti, Liisa Kääntä
JulkaisijaJournal of Consumer Culture
ISBN/DOIhttps://doi.org/10.1177/14695405251321405
Julkaisupäivä14.2.2025

Abstract

Materials are an essential part of social practices, their performance and sustainability. However, there are different views on the role of materials in practices and the agency they induce in relation to humans. The purpose of this research is to examine the agency of material in the household energy consumption practices. To this end, we analyse consumer narratives (n = 25) and interviews (n = 30) on daily home practices. Based on practice-theoretical analysis, we demonstrate that materials can change the performance of a practice in three main ways: by delaying the performance of the practice, shaping its performance, or creating a new practice. Furthermore, by comparing the material agency from human-centric and posthumanist practice theoretical approaches, we pinpoint the variability on the views on material contribution to practices and their sustainability. We show how sustainability is determined by the materiality of the practice, its connection to other practices, and people’s reactions to the disruption caused by the material.

Vuoden 2025 ilmastoviisaan asumisen kesäpäivä järjestetään keskiviikkona 4.6. Katajanokan Solo Sokos Hotel Pier 4:ssä Decarbon-Home ja FoREfront-hankkeiden yhteistyönä. Luvassa puheenvuoroja ja keskustelua tulevaisuuden resilienteistä asumisen ja rakentamisen ratkaisuista.

Tulevaisuuden rakentamisen ja asumisen tulee olla kestävää sekä ilmastonmuutoksen hidastamisen että sen vaikutuksiin sopeutumisen näkökulmasta. Mikä on rakennussektorin rooli rakentamisen ilmastoviisauden edistämisessä? Millaisia uusia ratkaisuja yritykset ja kaupungit voivat ottaa käyttöön edistääkseen rakentamisen ja asumisen resilienssiä? Tervetuloa keskustelemaan tulevaisuuden kestävistä rakentamisen ja asumisen ratkaisuista Ilmastoviisaan asumisen kesäpäivään!

Kohti resilienttejä kaupunkeja – Millaista on tulevaisuuden rakentaminen ja asuminen?

Aika: keskiviikkona 4.6. klo 11.30–17.00

Paikka: Solo Sokos Hotel Pier 4 (Katajanokanlaituri 4, 00160 Helsinki)

Lounastarjoilu ilmoittautuneille klo 11:30–12:00
Mocktail-/cocktailtilaisuus ilmoittautuneille 16:00–17:00

Ohjelma

Tilaisuuden puheenjohtajana toimii Vesa Kanninen (Helsingin yliopisto)

Klo 12:00 – 12:10 Tilaisuuden avaus – Katja Lähtinen (Luke)

Klo 12:10 – 12:40 Keynote: Resilientin asuinympäristön kehittäminen yritysten, kaupunkien ja kansalaisten näkökulmasta – Katja Maununaho (puheenjohtaja ja projektipäällikkö, ASUTUT Kestävän asuntoarkkitehtuurin tutkimusryhmä, Tampereen yliopisto) (esitys, pdf)

Klo 12:40 – 13:10 FoREfront-hankkeen yrityskumppaneiden esittäytyminen ja keskustelu
Ville Lindholm, Kerabit Oy (esitys, pdf)
Ulla Kuitunen, Skanska Oy (esitys, pdf)

Klo 13:10 – 14:10 FoREfront-hankkeen tutkimustulosten esittelyjä
– Luontopohjaisilla ratkaisuilla kaupunkien ja yritysten yhteistyössä kohti resilienttiä kaupunkiympäristöä – Anne Viljanen, Helsingin yliopisto (esitys, pdf)
– Kestäviä innovaatioita rakentamassa – Oppeja puurakennustuoteyrityksistä ja maankäytön suunnittelusta – Atte Koskivaara, Luke (esitys, pdf)

Klo 14:10 – 14:40 Kahvitauko

Klo 14:40 – 15:30 Paneelikeskustelu – keskustelun fasilitoi Uula Saastamoinen (Syke)
Ilmari Absetz, Business Finland
Ulla Kuitunen, Skanska Oy
Lotta Suominen, Helsingin kaupunki
Daniel Wallenius, Rakennuslehti
Atte Koskivaara, Luke (Decarbon-Home ja FoREfront -hankkeiden tutkija)

Klo 15:30 – 15:45 Loppukeskustelu & tilaisuuden yhteenveto

Klo 16:00 – 17:00 Mocktailit/cocktailit (Cafe Helli)

Lisätietoa tilaisuudesta:

Niina Pykäläinen, etunimi.sukunimi@syke.fi

Tilaisuus järjestetään strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman Decarbon-Home-hankkeen ja Business Finlandin rahoittaman FoREfront-hankkeen yhteistyönä.

Toteutamme arjessamme lukuisia erilaisia kulutukseen liittyviä käytäntöjä: syömme, harrastamme, pidämme kotia siistinä ja liikumme. Kaikkiin näihin käytäntöihin liittyy jonkinasteista kulutusta, johon voimme kuitenkin vaikuttaa. Suomalaiset pitävät luontoa merkityksellisenä ja sen tilasta koetaan huolta, ja kiinnostus kestävään kulutukseen ja kestävämpään elämäntapaan on tämän myötä lisääntynyt.

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani luontoa osana kestävää arkea. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten luonto rakentuu osaksi kestävän arjen käytäntöjä mediateksteissä. Tutkielman lähestymistapa oli käytäntöteoreettinen. Käytäntöteoriassa keskitytään kuluttajan sijasta tämän arkisiin toimiin, joita toteutetaan erilaisten käytäntöjen avulla. Käytännöt ovat rutiininomaisia, yksilöllisiä ja muuttuvia, elementeistä koostuvia suoritteita, joita tutkimalla pyritään selvittämään ja ymmärtämään kuluttajien arkisia toimia ja jokapäiväistä elämää. Mediatekstien analysoinnin perusteella luonto rakentuu osaksi arkea mahdollistamalla käytäntöjä sekä osallistumalla niihin. Luonto kiinnittyy käytäntöihin eri tavoin ja voi vaikuttaa käytäntöihin liittyvään kulutukseen. Mediateksteissä luonnon nähdään olevan osa kestävää arkea.

Tutkimusaineisto koostui Decarbon-Home-hankkeessa kerätyistä mediateksteistä, jotka koostuivat Ylen ja Meidän Talo, Meillä kotona, ja Helsingin Sanomat aikakausi- ja sanomalehtien teksteistä.

Luontoon liittyvät käytännöt

Tutkimusaineistosta tunnistettiin kolme toistuvaa kestävän arjen käytäntöä, joihin luonto osallistui. Nämä käytännöt nimettiin omavaraisuuden käytännöksi, kompostoinnin ja jätteiden käsittelemisen käytännöksi sekä luonnosta nauttimisen käytännöksi.

Omavaraisuuden käytäntö perustuu haluun elää kestävämmin. Käytäntöä toteutetaan, sillä kestävämmin eläminen ja luonnon arvostaminen koetaan tärkeäksi. Käytäntö vaatii toteutuakseen useita säännöllisiä toimia, kuten kastelua ja poimimista. Käytännössä korostuu hiljainen tieto, sillä erilaiset luonnonkasvit ja vihannekset vaativat mm. tunnistamista ja oikeaoppista, yksilöllistä hoitoa kasvaakseen.

Kompostoinnin ja jätteiden käsittelemisen käytäntö perustuu haluun toimia oikein. Käytännön motiiveja ovat ympäristöystävällisyys, taloudellisuus ja käytännöllisyys. Jätteen kierrätys on järkevää, jonka lisäksi käytäntö voi toimia omavaraisuuden käytännön resurssina, sillä kompostoinnin avulla jätteet jatkavat elämäänsä ravinteikkaana multana.

Luonnosta nauttimisen käytäntö on tunnistetuista käytännöistä yksilöllisin, sillä sitä voidaan toteuttaa lukemattomilla tavoilla. Käytäntö perustuu luonnon mahdollistamaan hyvän olon tunteeseen. Luontoon liittyviä tunnetiloja ovat esimerkiksi rauha ja oman hyvinvoinnin parantaminen. Luonnosta nauttimiseen ei ole ohjekirjaa ja käytäntöä toteutetaankin vapaammin. Käytäntö rajautuu sen perusteella, mitä pidetään luontona. Osa kuluttajista saattaa kokea luonnoksi ainoastaan koskemattoman metsän, kun taas osa voi pitää lähipuistoa luontona.

Käytäntöjen kestävyys

Mediateksteistä tunnistettujen käytäntöjen kestävyyttä tarkasteltiin niihin liittyvän kulutuksen ja kestävän kulutuksen kolmen eri ulottuvuuden (ympäristö, sosiaalinen, taloudellinen) avulla. Tutkielman perusteella jokaista käytäntöä voidaan toteuttaa kestävästi tai kestävämmin eri ulottuvuuksissa, mutta myös vähemmän kestävästi käytäntöön liittyvistä kulutustottumuksista riippuen. Lähes kaikki arjen käytännöt vaativat jonkinlaista kulutusta toteutuakseen, mutta käytännön toteuttaja pystyy vaikuttamaan kestävyyteen juuri siihen liittyvän kulutuksen avulla.

Etenkin omavaraisuuden käytännön kohdalla kuluttajan halu elää kestävämmin korostuu, jolloin päämotiivina toimii luonnon kantokyvyn säilyttäminen ja tietoisuus maapallon nykyisestä tilasta. Kuluttajat toteuttavat arjessaan käytäntöjä erilaisista syistä. Kierrättäminen saatetaan kokea pakollisena velvoitteena, kun taas luonnossa oleminen etuoikeutena. Kestävästä kehityksestä ja kulutuksesta kiinnostuneiden kuluttajien määrä kasvaa ja kuluttajat ovat tietoisempia valinnoistaan kuin koskaan aikaisemmin. Kun ymmärretään millaisia asioita kestävämmin elävät kuluttajat arvostavat, voidaan heille kohdistaa oikeita palveluja ja tuotteita.

Kirjoittaja

Veera Ranta-Krenkku valmistuu Vaasan yliopistosta markkinoinnin johtamisen koulutusohjelmasta kauppatieteiden maisteriksi keväällä 2025. Hän nauttii luonnosta ja toivoo, että myös tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus tähän. Kehitys on yhteinen asia, johon kaikilla eri tahoilla on mahdollisuus vaikuttaa positiivisemmin. Pro gradu -tutkielma Luonto osana kestävää arkea: Arjen kulutuskäytännöt mediateksteissä on luettavissa kokonaisuudessaan Osuva-julkaisuarkistossa.