Mediat luovat negatiivisia mielikuvia ilmastoystävällisestä asumisesta

Asuminen on suomalaisten suurin päästöjen lähde, ja yksi keino muuttaa asumiskäytäntöjä on vaikuttaa kuluttajien mielikuviin ilmastoystävällisestä asumisesta. Henna Herrala on tutkinut pro gradu -tutkielmassaan asumismedioiden luomia mielikuvia ilmastoystävällisestä asumisesta. Tutkielmassa on tarkasteltu A-lehtien Meillä Kotona -verkkoportaalissa julkaistuja artikkeleita, jotka liittyivät ilmastoystävälliseen asumiseen. Tutkielma on pyrkinyt vastaamaan kysymyksiin siitä, millaisia mielikuvia ilmastoystävällisestä asumisesta luodaan asumisen medioissa ja mikä on median rooli niiden rakentamisessa.

Suomalaisten kotitalouksien hiilidioksidipäästöjen merkittävimpänä lähteenä voidaan pitää asumista. Konkreettisten toimien lisäksi kuluttajien toimintatapojen muutokset voivat vaikuttaa päästöjen vähenemiseen pitkällä aikavälillä. Yksi keino muuttaa kuluttajien toimintatapoja on vaikuttaa heidän luomiinsa mielikuviin päästöjen vähentämisestä. Itse mielikuvia voidaan pitää ihmisten kokemusten, tietojen, asenteiden, tuntemusten ja uskomusten summana, jotka muodostuvat ajattelun tuloksena. Mielikuvia voidaan pitää oleellisena osana kuluttajien tapojen ja tottumusten muuttamista ja niillä on vaikutusta myös päästöjen vähentämisessä. Medialla onkin mahdollisuus vaikuttaa kuluttajien mielikuviin tarjoamalla kuvallisia, sanallisia tai kuulollisia ärsykkeitä.

Tutkimuksessa on tarkasteltu mediaa ilmastoystävällisyysmielikuvien rakentajana. Medialla on tärkeä rooli ilmastokriisissä ja sitä voidaan luonnehtia merkittäväksi tiedon välittäjäksi. Tutkimuksen mukaan median tehtävänä on koota yhteen asiantuntijoiden tutkimukset virallisista lähteistä, jotta kuluttajat saisivat ajankohtaista tietoa ilmastonmuutoksesta ja sen ehkäisystä.

Asumisen medioissa kuluttajien ilmastoystävällisiin päätöksiin ja niihin vaikuttaviin tekijöihin liitetään oleellisesti sosiokulttuuriset tekijät, kuten sosiaalisten toimien noudattaminen, sosiaalinen identiteetti ja vertaisvaikutus. Lisäksi päätöksiin vaikuttavat kuluttajaa ympäröivät ihmiset, yritykset ja organisaatiot ja niiden käyttäytyminen. Myös kuluttajan ympärillä oleva infrastruktuuri, kuten palveluntarjoajat sekä julkinen sektori vaikuttavat päätöstentekoon esimerkiksi tarjoamalla kohtuuhintaisia palveluita sekä tukea sellaisille hankkeille ja tutkimusryhmille, jotka mahdollistavat käyttäytymisen muuttamisen ilmastoystävällisempään suuntaan.

Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että ilmastoystävällisen asumisen mielikuvat eivät ole vain positiivisia. Löydetyissä mielikuvissa on havaittavissa negatiivisia tekijöitä, joilla voi olla vaikutuksia kuluttajan tekemiin päätöksiin. Lisäksi löydetyt mielikuvat korostavat voimakkaita tunteita, jotka voivat saada kuluttajan tekemään ilmastoystävällisempiä päätöksiä tai vaihtoehtoisesti asenne ilmastotekoja kohtaan voi muuttua negatiiviseksi.

Kirjoittaja

Henna Herrala on Vaasan yliopistosta valmistunut markkinoinnin johtamisen maisteriopiskelija, joka kirjoitti pro gradu- tutkielmansa ilmastoystävällisen asumisen mielikuvista asumisen medioissa. Pro gradu -tutkielma ”Ilmastoystävällisen asumisen diskursiiviset mielikuvat asumisen medioissa” on kokonaisuudessaan luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.

/by

Viestintäkanavat haltuun ilmastoviisaassa asumisessa

Ilmastonmuutos herättää kuluttajissa monenlaisia ajatuksia, ja kuluttajat kokevat ilmastohuolestuneisuutta ympäristöön ja luontoon sekä yhteiskuntaan ja sen poliittisiin rakenteisiin liittyvistä tekijöistä. Kuluttajat ja kotitaloudet tuottavat merkittävästi päästöjä, ja siten heidän hiilijalanjälkensä vähentämisellä voidaan nähdä tärkeä vaikutus ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Yksi suhteellisen vaivaton keino vaikuttaa päästöihin ja niiden vähentämiseen on ilmastoviisaan asumisen edistäminen viestinnän keinoin.

Kuluttajien ilmastohuolestuneisuuden ulottuvuudet ilmastoviisaan asumisen viestinnässä -pro gradu -tutkielmassa selvitettiin kuluttajien ilmastohuolestuneisuutta sekä viestintäkanavien käyttöä ja luotettavuutta. Kuluttajat ovat valveutuneita ja seuraavat useita ilmastoviisaan asumisen viestintäkanavia. He saavat eniten tietoa ilmastoviisaasta asumisesta erityisesti joukkoviestinnän kanavista, kuten sanoma- ja aikakausilehdistä sekä televisioista ja/tai radiosta, kun taas vähiten tietoa he saavat naapuruston kautta. Tietoa ilmastoviisaasta asumisesta kuluttajat hakevat erityisesti kiinnostuneisuudesta ja taloudellisista syistä sekä rakentamiseen ja kiinteistötekniikkaan liittyen.

Tutkimuksen mukaan kuluttajien kokeman ilmastohuolestuneisuuden lähtökohdat perustuvat luonnonilmiöllisiin ja yhteiskuntapoliittisiin ulottuvuuksiin. Luonnonilmiölliseen ulottuvuuteen liittyy ympäristön ja luonnon hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, kun taas yhteiskuntapoliittiseen ulottuvuuteen liittyvät tekijät perustuvat yhteiskuntaan ja sen poliittisiin rakenteisiin. Näiden ilmastohuolestuneisuuden ulottuvuuksien myötä havaittiin kaksi erilaista ilmastohuolestunutta kuluttajaryhmää. Ensimmäinen ryhmä koostuu yhteiskuntapoliittisesti ilmastohuolestuneista kuluttajista, joiden ilmastohuolestuneisuus painottuu erityisesti yhteiskuntapoliittisiin syihin. Toinen kuluttajaryhmä puolestaan muodostuu laajasti ilmastohuolestuneista kuluttajista, ja he ovat ilmastohuolestuneita suhteellisen tasaisesti sekä luonnonilmiöllisistä että yhteiskuntapoliittisista syistä.

Kuluttajaryhmät luottavat ilmastoviisaaseen asumiseen liittyvistä viestintäkanavista erityisesti asiantuntijalähteisiin sekä joukkoviestintään. Kuluttajaryhmien neljän luotetuimman viestintäkanavan osalta havaittiin pientä poikkeavuutta, mitä voidaan hyödyntää viestinnän kohdentamisessa kyseisille kuluttajaryhmille. Yhteiskuntapoliittisesti ilmastohuolestuneet kuluttajat luottavat monipuolisesti sekä asiantuntijalähteisiin että joukkoviestinnän kanaviin. He kokevat luotettavimmaksi ilmastoviisaaseen asumiseen liittyväksi viestintäkanavaksi rakennusalan asiantuntijat. Tämän lisäksi he luottavat sanoma- ja aikakausilehtiin, tutkimuskirjallisuuteen sekä televisioon ja/tai radioon. Laajasti ilmastohuolestuneet kuluttajat puolestaan luottavat erityisesti asiantuntijalähteisiin, ja hekin luottavat ensisijaisesti rakennusalan asiantuntijoihin. He luottavat myös tutkimuskirjallisuuteen, sanoma- ja aikakausilehtiin sekä kuntaan tai kaupunkiin ilmastoviisaaseen asumiseen liittyvinä tietolähteinä.

Kun ymmärretään ilmastohuolestuneiden kuluttajien käyttäytymistä, voidaan ilmastoviisaan asumisen viestintää kohdentaa entistä selkeämmin kuluttajille. Esimerkiksi viestinnän kehityssuunta voisi olla enemmän kuluttajia ohjeistavaa, jolloin heille tarjottaisiin tietoa hiilijalanjäljen pienentämisestä. Erityisesti asiantuntijalähteet herättävät ilmastohuolestuneissa kuluttajissa luottamusta, joten tämän viestinnän muodon hyödyntäminen joukkoviestinnän kanavia unohtamatta olisi tärkeää ilmastoviisaan asumisen viestinnässä. Kun viestintää tarjotaan kuluttajille heidän kokemissaan luotetuissa viestintäkanavissa, tiedon vastaanottaminen voi olla onnistuneempaa ja siten edistää kuluttajien ilmastoviisasta asumista.

Kirjoittaja

Miia Kiiski on pian maisteriopintonsa päättävä opiskelija Vaasan yliopistosta markkinoinnin johtamisen koulutusohjelmasta. Hänen pro gradu-tutkielmansa Kuluttajien ilmastohuolestuneisuuden ulottuvuudet ilmastoviisaan asumisen viestinnässä on kokonaisuudessaan luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.

/by

Erilaiset motivaatiotekijät ohjailevat vastuullista kulutuskäyttäytymistä ja rakentavat kuluttajaidentiteettiä

Vastuullinen kuluttaminen on noussut yhdeksi suosituimmaksi kuluttamisen trendiksi, ja kuluttajat ovat tietoisempia vastuullisuuskysymyksistä kuin koskaan aiemmin. Ekologisuus, kestävä kehitys ja vastuullisuus liittyvät vahvasti kuluttajan identiteettiin ja identiteetin rakentumiseen. Vastuullisuus kuluttamisessa ilmenee kuluttajien elämässä monin eri tavoin. Esimerkiksi ekologisuus, taloudelliset tekijät, yhteiskunnallinen vaikutus sekä arvojen merkitys vaikuttavat kulutuskäyttäytymiseen ja kuluttajaidentiteetin rakentumiseen.

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani erilaisia vastuulliseen kuluttamiseen vaikuttavia tekijöitä ja erilaisia vastuullisen kuluttajan identiteettejä. Tutkimuksessa löydettiin neljä tekijää, jotka korostuivat aineistossa eniten liittyen vastuulliseen kuluttamiseen sekä vastuullisen kuluttajan identiteetin rakentumiseen. Lisäksi tutkimusaineistosta tunnistettiin neljä erilaista identiteettityyppiä, joista jokainen koostui erilaisista motivaatioista vastuullisen kuluttamisen kontekstissa. Tutkimuksessani käytin aineistona valikoituja blogipostauksia, jotka ovat osa Decarbon-Home-tutkimushankkeessa kerättyjä aineistoja.

Tekijät, jotka nousivat bloggaajien teksteissä usein esille heidän käsitellessään kulutuskäyttäytymistään, olivat: ekologisuus, taloudelliset tekijät, yhteiskunnallinen vaikutus sekä arvojen merkitys. Näistä neljästä ekologisuus korosti muun muassa ympäristön merkitystä sekä sitä, että kulutusvalinnoissa huomioitiin aina ympäristökysymykset. Taloudelliset tekijät puolestaan keskittyivät kuluttajien tekemiin valintoihin, joilla oli vaikutusta heidän omaan talouteensa. Yhteiskunnallinen vaikutus näkyi siinä, että bloggaajat olivat hyvin tietoisia omista valinnoistaan ja siitä, millaisia vaikutuksia kuluttamisella on ympäristölle. Lisäksi osa bloggaajista koki olevansa vastuussa levittämään tietoutta vastuullisuudesta omassa blogissaan. Myös arvot vaikuttivat bloggaajien kuluttamiseen ja ohjailivat heidän kulutuskäyttäytymistään.

Blogipostauksista tunnistettiin neljä erilaista identiteettityyppiä, joihin kirjoittajat luokiteltiin. Nämä neljä identiteettiä olivat: Essi Ekologinen, Salli Säästeliäs, Raisa Radikaali ja Milla Mukavuudenhaluinen. Identiteettityypit nimettiin sen mukaan, mitkä tekijät korostuivat yksilön käyttäytymisessä. Esimerkiksi Essi Ekologiselle tärkeintä on ympäristö, ja tällainen kuluttaja ottaakin kaikissa valinnoissaan huomioon myös ympäristövaikutukset. Salli Säästelijäälle puolestaan tärkeintä on pyrkiä elämään taloudellisesti ja taloudelliset tekijät ohjailevat hänen elämäänsä ja kulutusvalintoja. Raisa Radikaali pyrkii elämään äärimmäisen ekologista ja vastuullista elämää minimoiden kaiken kulutuksen. Milla Mukavuudenhaluinen puolestaan tekee valintoja usein oma mukavuus edellä – joskus ekologisemmin ja joskus vähemmän ekologisesti.

On huomioitava, että syitä vastuulliselle kuluttamiselle on useita ja ihmisillä on erilaisia motivaatiotekijöitä kuluttaa – tai olla kuluttamatta – ekologisesti. Lisäksi kuluttajaidentiteettityypit eroavat toisistaan, vaikka yhtäläisyyksiäkin on havaittavissa.

Kirjoittaja

Niina Koskenniemi on Vaasan yliopiston markkinoinnin johtamisen maisteriopiskelija, joka on kiinnostunut kestävästä kehityksestä. Hänen pro gradu-tutkielmansa Vastuullisen kuluttajan identiteetit lifestyleblogeissa on kokonaisuudessaan luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.

/by

Asumisen ilmastoviisautta edistämään tarvitaan erilaisiin elämäntilanteisiin suhteutettuja tekoja

Asumisen ilmastoviisaus näyttäytyy monille verrattain kapeana ja se liitetään pitkälti kaupunkilaisiin elämäntapoihin, kuten kerrostaloasumiseen ja julkisen liikenteen käyttämiseen. Maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelu tai muu alueiden välinen vertailu ei kuitenkaan edistä asumisen ilmastoviisautta, vaan keskiöön tulisi nostaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien asukkaiden ilmastotekojen mahdollistaminen. Annika Hämäläinen tutki maisterintutkielmassaan haja-asutusalueiden asukkaiden toimijuutta ilmastoviisaan asumisen edistämisessä.

Tutkielmassa kerättiin haastatteluaineistoa Decarbon-Home-tutkimushankkeessa ja vierailtiin useassa kodissa suomalaisilla haja-asutusalueilla. Tutkielmassa hyödynnetään tarkoituksenmukaisen asumisen käsitettä ja avataan sen kautta asumiseen kietoutuvaa elämäntapojen kirjoa.

Tutkimus osoittaa, että asumisen ilmastoviisaus saattaa olla läsnä asunnon ja asuinpaikan valintaa tehtäessä, mutta asumisen aikana asia unohtuu monelta, eikä omia arkisia tekoja tunnisteta ilmaston kannalta olennaisiksi. Kuitenkin juuri kunkin asukkaan omaan asumistilanteeseen suhteutetut toimet voivat olla ratkaisevia. Esimerkiksi sähköä säästetään pitämällä huonelämpötilaa matalana, alle 18 asteessa.

Kaupungin ja maaseudun välinen vertailu ei ole mielekästä, sillä kaikenlaisilla alueilla asuvien asukkaiden toimia tarvitaan. Esimerkiksi asukkaiden taloudellinen tilanne on toimijuuden kannalta keskeinen tekijä kahdella eri tavalla. Yhtäältä korkeampi tulotaso mahdollistaa yleisesti enemmän kuluttamista ja siten aiheuttaa huomattavastikin päästöjä, toisaalta monet asumisen ilmastotoimet, kuten lämmitysjärjestelmän muutokset tai aurinkopaneelien asennus ovat merkittäviä taloudellisia investointeja, joihin monilla ei ole varaa yhteiskunnallisilta tuista huolimatta:

”Mehän on tietenki mietitty sitä että jos, olis ylimäärästä rahaa niin vois laittaa aurinkopaneelit tuohon, tää todella hyvä paikka olis nimittäin, ku on harjakatto ja etelä on tossa, voitas laittaa semmoset.” (Vastaaja 5, haastatteluaineisto)

Tutkimus toteaa, että taloudellisten esteiden lisäksi käsillä on ”liikahtamattomuuden” ongelma: ristiriita sen välillä, että ilmastonmuutoksen ongelmat ja vaarallisuus kyllä tiedostetaan, mutta asian eteen ei saada aikaan tai haluta tehdä mitään. Tämä johtuu osittain siitä, että aihe koetaan vaikeaksi ja siitä, että vastuuta on sysätty paljon yksilön toiminnan varaan. Yhteiskunnan toimille olisikin tarvetta: positiivisten ilmastoratkaisujen aikaansaamiseksi hieman parempi yksilön toimijuuden ohjailu olisi suotavaa, ja sitä vaikuttavat myös asukkaat itse toivovan.

Kirjoittajat

Eliisa Kylkilahti on yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. Hän on kulutustutkija, jonka tutkimusaiheena on kuluttajien rooli ja toimijuus arkielämään kytkeytyvissä kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa muutoksissa. Sähköposti: eliisa.kylkilahti(at)helsinki.fi

Annika Hämäläinen on Helsingin yliopiston elintarviketalouden ja kulutuksen maisteriohjelmasta valmistumassa oleva opiskelija, joka työskenteli Decarbon-Home-hankkeessa tutkimusavustajana opiskelujen ohella. Tällä hetkellä Hämäläinen työskentelee Pohjoismaisen Ympäristömerkinnän asiantuntijana.

Annika Hämäläisen maisterintutkielma Asukkaan toimijuus ilmastoviisaan asumisen edistämisessä haja-asutusalueella on luettavissa kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston Helda-järjestelmässä.

/by

Viiden kaupungin tarina – lisää puuta kerrostaloihin?

Juuri julkaistun tutkimusartikkelimme perusteella kaupungit voivat merkittävästi vaikuttaa puun käyttöön uudis-, korjaus- ja täydennysrakentamisessa. Esimerkiksi kerrostalojen lisäkerrosten rakentamisessa ja julkisivujen korjauksissa puiset ratkaisut ovat mahdollisuus resurssitehokuuden parantamiseen ja kiertotalouden vahvistamiseen. Tutkimusaineistomme perustuu viidessä suomalaisissa kaupungissa tehtyihin 40 haastatteluun. Tulostemme mukaan kaupungit voivat ottaa puurakentamisen mahdollistajina erilaisia rooleja suhteessa muihin toimijoihin sekä käyttäessään erilaisia poliittisia ohjauskeinoja ja niiden yhdistelmiä. Muut toimijat näkivät usein myös kaupunkien roolin puurakentamisen edistämisessä jopa merkittävämpänä kuin haastatellut kaupunkien edustajat, jotka taas itse korostivat kaupungin roolia eri toimijoiden välisen yhteistyön edistäjänä.

Suomessa puukerrostaloja rakennetaan vielä huomattavasti vähemmän kuin betonikerrostaloja. Tätä harvinaisempaa on puun käyttö kerrostalojen korjaus- ja täydennysrakentamisessa, vaikka puuelementeillä voidaan tehdä esimerkiksi kerrostaloihin lisäkerroksia tai tehdä julkisivujen korjauksia. Esimerkkejä näistä kuitenkin löytyy etenkin lisäkerrosrakentamisen saralla ja kunnianhimoisimmissa suunnitelmissa (kuten Helsingin Karviaistie 12:lle suunnitteilla olevassa projektissa (Heka Oy 2021)). Ilmiön tutkimiseksi haastattelimme syksyn 2021 ja alkuvuoden 2022 aikana 40 kuntien päätöksenteossa sekä rakentamisen ja rakennusten käytön parissa työskentelevä asiantuntijaa viidessä suomalaisessa kaupungissa.

Tulostemme mukaan kaupungeissa on puurakentamisen mahdollistamisessa käytetty uudisrakentamisessa hallinnollisoikeudellisten ohjauskeinojen osalta eniten kaavoitusta ja tontinluovutusehtoja. Taloudellisia ohjauskeinoja on käytetty vähän, joista poikkeuksena ovat olleet alennukset maankäyttömaksuissa puun käyttöön kannustavan lisäkerrosrakentamisen yhteydessä. Informaatio-ohjauksen puolella keinovalikoima on ollut laajempi ja kaikissa kaupungeissa mainittiin aihepiiriin liittyen konkreettisia esimerkkejä.

Puurakentamisen mahdollistajina tulostemme mukaan kaupungeilla saattoi olla viisi erilaista, joskin toisiinsa kietoutunutta roolia: 1) vähäinen toimija, joka näkee muut tahot merkittävämpinä mahdollistajina; 2) avaintoimija, joka on aktiivinen mahdollistaja ja esimerkki muille; 3) ristiriitainen toimija, jonka toiminta on epäjohdonmukaista; 4) yhteistyöhön keskittyvä toimija, joka koordinoi ja edistää aktiivisesti eri tavoin toiminnassaan ja suhteessa muihin edelläkävijyyttä; 5) hallinnollinen toimija, joka keskittyy sääntelyyn ja hallinnassaan oleviin rakennuksiin.

Kaupunkien roolien puurakentamisen mahdollistajana nähtiin olevan hyvin olennainen muiden kuin kunnissa toimivien haastateltujen taholla. Onnistuneissa projekteissa yritystoimijat kuvasivat kuntien roolin olleen aktiivinen ja innovatiivinen. Kaupunkien edustajat taas itse korostivat yhteistyön merkitystä sekä kunnan sisällä että muiden toimijoiden kanssa. Aktiivinen ja yhteistyötä tekevä ote tuntui olevan viidessä kaupungissa sidoksissa myös paikallisesti käytettyihin politiikkakeinoihin: aktiivisuus yhteistyössä merkitsi myös innovatiivisempaa poliittisten ohjauskeinojen käyttöä.

Tutkimuksemme kannustin oli kiinnostus tarkastella puurakentamista, joka yleistyessään voisi olla merkittävä tapa uudistaa etenkin kaupunkialueiden rakennusten korjaus- ja täydennysrakentamista uusiutuvalla materiaalilla sekä uudenlaisilla teollisilla prosesseilla. Kaupungeilla on kestävyysmurroksessa merkittävä roolinsa ei ainoastaan sääntelyn kautta tapahtuvan vähähiilisyyden ja resurssiviisauden edistäjänä, vaan paikallisten toimijaverkostojen aktiivisena tahona. Tämä voi eri tavoin voi ruokkia paikallista yhteistyötä ja alueellisten innovaatioiden aikaansaamista.

Lisätietoa

Viljanen, A., Lähtinen, K., Kanninen, V. & Toppinen, A. (2023): A Tale of Five Cities: The Role of Municipalities in the Market Diffusion of Wooden Residential Multistory Construction and Retrofits. Forest Policy and Economics, vol. 153, 102991, https://doi.org/10.1016/j.forpol.2023.102991

Kirjoittajat

Anne Viljanen on väitöskirjatutkijana Helsingin yliopiston metsätieteiden osastolla Decarbon Home -hankkeessa. Väitöskirjassaan hän tutkii vähähiilisen rakentamisen toimijaverkostoja sekä kestävyysmurroksen polkuja.

Lähteet:

Heka Oy (2021): Hekan kohteeseen Karviaistie 12 suunnitellaan lisäkerroksia ja betonijulkisivun korvaamista puulla. Luettavissa: https://www.hekaoy.fi/fi/hima/hekasta-asiaa/hekan-kohteeseen-karviaistie-12-suunnitellaan-lisakerroksia-ja-betonijulkisivun. Luettu 19.5.2023.

Otsikkokuvassa Tampereen Puolarin puiset lisäkerrokset. Kuva: Anne Viljanen.

/by

Kuntien maankäytössä epämuodolliset suunnittelumekanismit korostavat innovaatioita ja kestävyystavoitteita

Decarbon-Home-hankkeessa julkaistu tieteellinen artikkelimme pureutuu eri sidosryhmien rooleihin ja toimintatapoihin maankäytön suunnittelussa sekä niiden suhteeseen kuntien ekologisen kestävyyden tavoitteiden kanssa. Tuloksemme osoittavat merkittäviä yhteyksiä epämuodollisten maankäytön suunnitteluprosessien, uuden tiedon tuottamisen, sekä kuntien kestävyystavoitteiden välillä. Lisäksi havaittiin, että kaupunkimaisten ja maaseutumaisempien kuntien välillä on eroja näissä maankäytön suunnittelun kannalta tärkeissä osa-alueissa.

Kaavoitus suomalaisessa maankäytön suunnittelussa

Kunnissa kestävän rakentamisen ja asumisen mahdollistaminen alkaa suunnittelupöydältä. Ensimmäisessä vaiheessa tämä pöytä kuuluu maankäytön suunnittelusta vastaavalle taholle, sillä onnistuneet kaavoitusratkaisut edistävät hyvinvointia, aluetaloutta ja kestävää kehitystä rakennetussa ympäristössä.

Suomessa maankäytön suunnittelun lakisääteinen ohjaus koostuu kolmetasoisesta hierarkiasta: valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista, maankäytön suunnittelusta maakunnissa (maakuntakaava) sekä kuntatasolla laadittavista yleis- ja asemakaavasta. Kaavoista yksityiskohtaisin eli asemakaava ohjaa maankäyttöä ja rakentamista paikallisten olosuhteiden, kaupunkikuvan, hyvän rakentamistavan sekä muiden kunnassa sovittujen tavoitteiden mukaisesti. Yleiskaavan tarkoituksena on ohjata asemakaavojen laatimista esimerkiksi määrittelemällä asuinalueiden sijoittamista kunnan alueelle.

Yksityiskohtainen maankäytön suunnittelu ja sitä koskeva päätöksenteko tapahtuu kunnissa, antaen muun muassa kaavoituksesta vastaaville työntekijöille sekä paikallisille poliitikoille merkittävän roolin maankäytön kehittämisessä ja sen ohjauksessa. Lakisääteisen maankäytön ohjauksen lisäksi erilaiset epämuodolliset suunnittelun muodot ovat yleistyneet sekä Suomessa että muissa maissa.

Epämuodollisuus tarkoittaa sitä, että suunnittelu – tai osa siitä – tapahtuu lakisääteisten maankäytön suunnitteluprosessien ulkopuolella. Esimerkkejä tällaisista ovat erilaiset alueiden strategiset kehityssuunnitelmat (esim. MAL) tai julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeet (Public-Private Partnership).

Epämuodollinen maankäytön suunnittelu yhteydessä kuntien kestävyystavoitteisiin ja sidosryhmäyhteistyöhön

Epämuodollisen maankäytön suunnittelun on perusteltu lisäävän strategista valmiutta ratkaista nykypäivän moniulotteisia ongelmia, joita ovat esimerkiksi globaalisti kasvava kilpailu alueiden välillä, ympäristö- ja ilmasto-ongelmat sekä sosiaalinen eriytyminen. Toisaalta epämuodollisten suunnittelumekanismien on nähty lisäävän riskiä legitimiteettiongelmiin, kun laillisuus ei rakennu muodollisen toimivallan varaan ja läpinäkyvästi määriteltyihin päätöksentekoprosesseihin.

Epämuodolliset maankäytön suunnitteluprosessit ovat tulostemme mukaan vahvasti yhteydessä kuntien maankäytön suunnittelun kestävyystavoitteisiin. Epämuodollisten prosessien havaittiin olevan myös lakisääteisiä maankäytön ohjauskeinoja voimakkaammin yhteydessä vuorovaikutukseen alueellisten sidosryhmien, erityisesti tutkimusorganisaatioiden kanssa.

Lakisääteisen maankäytön suunnittelun eri tasojen ja sidosryhmien sekä kuntien kestävyystavoitteiden välillä ei tuloksistamme noussut esille samankaltaisia yhteyksiä: erityisesti kestävän kehityksen näkökulmasta maankäytön suunnitteluun liittyvä kehittämistyö ja innovaatiot näyttävät korostuvan nimenomaan epämuodollisissa suunnittelumekanismeissa.

Nuolet osoittavat tutkimuksessa havaitut maankäytön suunnittelussa tärkeiden osa-alueiden väliset vahvat suhteet.

Kaupunkimaisten ja muiden kuntien välillä eroja kestävyystavoitteissa ja sidosryhmäyhteistyössä

Tutkimuksessamme vertailimme myös suomalaiseen maankäytön suunnitteluun kytkeytyviä sidosryhmiä, prosesseja sekä kestävyystavoitteita kaupunkimaisten ja muiden kuntien välillä. Olennainen havaittu ero kuntatyyppien välillä on se, että epämuodollisten maankäytön suunnitteluprosessien rooli korostui kaupunkimaisissa kunnissa.

Kaupungistumiskehitys voi selittää epämuodollisen maankäytön suunnittelun yleistymistä ja olla seuraus kaupunkimaisten kuntien suuremmista resursseista vastata uudenlaisiin maankäytön suunnittelun haasteisiin. Odotetusti muodolliset prosessit koettiin molemmissa kuntaryhmissä tärkeiksi, eikä ryhmien välillä havaittu merkittäviä eroja.

Maankäytön suunnittelun sidosryhmiä koskevissa tarkasteluissa kävi ilmi, että tutkimukseen ja tiedon tuottamiseen keskittyneet toimijat koettiin tärkeämpänä osana maankäytön suunnittelua kaupunkimaisissa kuin muissa kunnissa. Toisaalta tiedon käyttämiseen ja välittämiseen liittyviä toimijoita pidettiin tärkeinä maankäytön suunnittelun sidosryhminä molemmissa ryhmissä.

Kuntien maankäytön suunnittelun kestävyystavoitteiden välillä havaittiin myös eroja: siinä missä kaupunkimaisissa kunnissa kestävään rakentamiseen liittyvät, teknologisia ja materiaalivalintoja painottavat tavoitteet koettiin erityisen tärkeäksi maankäytön suunnittelussa, painottuivat muissa kunnissa ekosysteemipalveluihin liittyvät tavoitteet tärkeämpinä kestävyyden edistämisen keinoina.

Lisätietoa

Tutkimus on kokonaisuudessaan luettavissa vertaisarvioidusta Journal of Sustainability Research -tiedejulkaisusta:
Koskivaara A, Lähtinen K. (2023). Land-Use Planning in Municipalities as a Driver for Sustainable Residential Building in Finland: A Regional Innovation System Approach. J Sustain Res. 2023;5(2):e230006. https://doi.org/10.20900/jsr20230006

Kirjoittajat

Atte Koskivaara toimii väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistossa Uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön tohtoriohjelmassa sekä tutkijana Luonnonvarakeskuksessa. Hänen väitöskirjansa tutkii kestävän kehityksen mukaisia innovaatioita alueellisesta näkökulmasta. Sähköposti: atte.koskivaara(at)luke.fi

Katja Lähtinen on Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori ja Helsingin yliopiston dosentti. Hän työskentelee liiketaloustieteellisistä lähtökohdista yrityksiä, kansalaisia ja kuntia koskevien tutkimusaiheiden parissa mm. vastuullisuuteen, hyväksyttävyyteen ja kestävään kehitykseen liittyvien teemojen kautta. Sähköposti: katja.lahtinen(at)luke.fi

Otsikkokuva: Timo Roschier

/by

Mikä motivoi asumisen ja rakentamisen yhteisöä ympäristövastuullisuuteen?

Uutisointi ja keskustelu ilmastonmuutoksesta mediassa on usein negatiivista, mikä saattaa johtaa jopa ilmastoahdistukseen. Vastapainoksi tarvittaisiin toivoa nostattavaa keskustelua ja positiivisia esikuvia kannustamaan ympäristövastuullisuuteen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen. Jokainen voi osaltaan vaikuttaa tehdessään valintoja kuluttajina ja organisaatioina. Ympäristövastuullisuuden näkökulmasta keskeistä on se, onko motivaatiota toimia – ja lumipalloefektin saavuttamiseksi on keskeistä, miten motivoimme muita.

Selvitin pro gradu -tutkielmassani, miten asumisen ja rakentamisen yhteisö ilmaisee ympäristövastuullisuuden motiiveja mediassa. Asumisen ja rakentamisen yhteisöön kuuluivat asukkaat, alan yritykset sekä julkisyhteisöt. Tarkastelin gradussani kolmessa mediassa julkaistuja artikkeleita ja niissä ilmennyttä yhteisön eri jäsenten motiivipuhetta, eli puhetta siitä miksi ympäristövastuullisuus on merkityksellistä ja tärkeää.

Ympäristövastuullisuutta perusteltiin tässä aineistossa taloudellisilla motiiveilla, arvopohjaisilla eettisillä motiiveilla sekä strategisten tavoitteiden saavuttamisella. Lisäksi ympäristövastuullisuuteen motivoi pyrkimys parempaan tulevaisuuteen. Analyysissä käytin Schwartzin ja Carrollin (2003) vastuullisuusmotiivien mallia, joka jakaa motiivit eettisiksi, taloudellisiksi ja lainmukaisiksi, tai näiden yhdistelmiksi. Mallin mukaan esimerkiksi yritysten motiivit ovat aina joko suoraan tai epäsuorasti taloudellisia. Yritysten motiivit kytkeytyivätkin aineistossa vahvasti markkinatalouteen ja yrityksen hyödyn tavoitteluun. Ympäristövastuullisiin valintoihin päätymistä motivoi saavutettu vastuullinen imago, jonka esimerkiksi toivottiin edelleen vaikuttavan asuntojen arvoon. Julkisyhteisöjen, kuten kuntien, toimia perusteltiin puolestaan usein strategian tavoitteiden saavuttamisella. Strategian tavoitteiden saavuttaminen vaikutti paikoin tärkeämmältä niin ikään imagon kannalta kuin itse ympäristövastuullisuuden näkökulmasta.

Asukkaiden motiivit olivat tässä aineistossa kaksijakoisia, mikä paljastaakin motiivipuheen taustalla olevat erilaiset arvopohjat. Toisaalta motiivit kytkeytyivät minimalistiseen ympäristövastuullisuuden ideologiaan, jonka mukaan toimiessaan asukas pyrki minimoimaan kulutusta. Toisaalta motiivipuhe liittyi kuluttamisen kontekstiin, jossa kuluttaminen oli hyväksyttävää, kunhan se täytti ekologisuuden kriteerejä. Asukastarinat edustivat siten myös kahta vastuullisuuden ääripäätä, eikä aineistossa esiintynyt niin sanottujen tavallisten asukkaiden puhetta. Ympäristövastuullisuuteen motivoimisen kannalta myös tavallisten asukkaiden ääni olisi saatava kuuluviin mediassa.

Lisäksi kaikkien toimijoiden motiivipuheessa kuvastui ympäristövastuullinen ajattelu velvollisuuseettisestä näkökulmasta, vaikkakin motiivi oli yritysten kohdalla epäsuorasti taloudellinen. Yhteistä kaikille toimijoille oli myös pyrkimyspuhe – tulevaisuusorientoitunut motiivipuhe, joka toi esille toimijoiden pyrkimyksiä ympäristövastuullisuuden parantamiseksi, toiveena luoda parempi tulevaisuus tuleville sukupolville.

Toivon esille nostaminen mediassa voisikin luoda positiivisen ja kannustavan ilmapiirin asumisen ja rakentamisen yhteisöön. Tämä motivoisi niin tavallisiakin kansalaisia kuin organisaatioitakin toimiin ympäristövastuullisuuden itsensä takia.

Kirjoittaja

Leena Jokinen on Vaasan yliopistosta viestintätieteistä toukokuussa valmistunut filosofian maisteri ja agrologi (amk), joka työskenteli Decarbon Home -hankkeessa tutkimusavustajana opiskelujen ohella keväällä 2022. Pro gradu -tutkielma ”Uskon myös, että ekologisuudella on merkitystä yhtiön imagolle ja sitä kautta asuntojen arvolle” : Ympäristövastuullisen asumisen ja rakentamisen motiivit mediassa on kokonaisuudessaan luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.

Lähde:
Schwartz, M.S. & Carroll, A.B. (2003). Corporate social responsibility: a three-domain approach. Business Ethics Quarterly, 13(4), 503–530. https://doi.org/10.5840/beq200313435.

/by

Asumistoiveissa korostuu käytännöllisyys ja sijainti – mikä on kestävyyden merkitys?

Oma koti on monelle tärkeä ja turvallinen paikka, jonne arki kulminoituu läheisimpien ihmisten ja arjen ajanvieton ympärille. Toisilla voi olla tarkka mielikuva ja kriteerit toiveiden kodista ja tulevaisuuden asumisesta, kun toisilla ajatukset ovat suurpiirteisemmät. Mitä suomalaiset sitten toivovatkaan asumiselta? Asumiseen kohdistetaan monenlaisia toiveita ja tarpeita erilaisista lähtökohdista. Ilmastonmuutoksen synnyttämä keskustelu kestävämmästä kehityksestä koskettaa myös asumista toimialana. Janita Partanen tarkasteli kestävän kuluttamisen merkitystä asumisen toiveissa pro gradu -tutkielmassaan. Monet ilmastoviisaat ratkaisut ja käytännöt liittyvät asumiseen ja ihmisten jokapäiväisiin tapoihin toimia, sillä asuminen on yksi suurin päästöjen aiheuttaja. Jotta ihmisiä voidaan tukea ilmastoviisaiden valintojen tekemisessä, on heidän tarpeitaan ja toiveitaan ymmärrettävä.

Sopivan kokoinen asunto lähellä ystäviä, palveluita ja luontoa

Kun suomalaisilta kysyttiin toiveiden asunnosta ja elinympäristöstä he nostivat esille kolmena tärkeimpänä tekijänä sijainnin, asunnon ominaisuudet ja sosiaalisen ympäristön. Toiveissa sijaintiin liitettiin lyhyet etäisyydet palveluihin, läheisiin ihmisiin, luontoon ja toimiviin liikenneyhteyksiin. Naapurustolta puolestaan toivottiin rauhallisuutta sekä hyviä kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia. Suomalaisten erityinen suhde luontoon tuli esille myös toistuvina toiveina ulkoilualueista tai vesistöstä kodin lähellä.

Asunnon ominaisuuksilta puolestaan toivottiin käytännöllisyyttä ja mukavuutta. Tehokas pohjaratkaisu ja säilytystila olivat tärkeä tuki arjessa. Mukavuutta asumiseen puolestaan haettiin harrastusmahdollisuuksien ja kodin erityisominaisuuksien kuten saunan tai terassin kautta. Toiveissa tuotiin esille myös luonnonvalon määrä ja puu miellyttävänä materiaalina. Sosiaalinen ympäristö vuorostaan huomioitiin asumistoiveissa lyhyenä etäisyytenä ystäviin ja sukulaisiin, sekä pohtimalla yhteisasumista. Lyhyiden yhteyksien koettiin helpottavan yhteydenpitoa sekä tuovan turvaa ja apua arkeen.

Asumisen toiveissa on eroja

Suomalaisissa tunnistettiin myös eroja asumisen kuluttajina toiveiden pohjalta. Asumisen toiveista tunnistettiin neljä ryhmää, joista ensimmäinen korosti sosiaalisuutta määrittävänä tekijänä toiveissaan. Heille tärkeintä oli perheen ja ystävien läheisyys eli asumisen mahdollistamat sosiaaliset yhteydet muihin ihmisiin. Toiselle ryhmälle keskeisintä asumisessa oli puolestaan kodin tarjoamat silmää miellyttävä esteettinen ulkomuoto, oma paikka rauhoittumiselle sekä viihteellinen puoli kuten harrastusmahdollisuudet ja kulttuuripalvelut.

Kolmas ryhmä puolestaan koki kodin tärkeimmiksi ominaisuudeksi käytännöllisyyden ja toimivuuden. Heille kodissa oleellisinta oli arjen toimintojen tukeminen ja helpottaminen, joka ilmeni lyhyinä yhteyksinä, helppohoitoisuutena sekä tehokkaina ja edullisina ratkaisuina. Neljännen ryhmän toiveiden kodissa tärkeää oli ilmastoystävällisyys, mikä näkyi usealla elämän osa-alueella toiveina uusiutuvista energiaratkaisuista ja materiaaleista, omavaraisuudesta sekä mahdollisuuksista kestäviin käytäntöihin kuten kierrätykseen ja pyöräilyyn.

Ilmastoviisas koti

Kestävyyden merkitys on yhä kasvava myös asumisen alalla. Tällä hetkellä noin joka kymmenes toi esille kestävyyteen liittyviä seikkoja tulevaisuuden asumisen toiveissaan. Monille ilmastoviisaus tarkoitti toiveissa uusiutuvaa lämmitysmuotoa ja energianlähteitä, kuten aurinko- tai tuulisähköä. Kiinnostusta esitettiin myös puuta kohtaan rakennusmateriaalina ja asunnon koosta oltiin valmiita tinkimään. Lisäksi toivottiin, että koti mahdollistaisi kestävien käytäntöjen toteuttamisen kuten kierrätyksen ja liikkumisen kävellen, pyörällä tai julkisen liikenteen avulla. Usein ilmastoviisaat valinnat yhdistettiin myös muihin hyötyihin, kuten taloudellisiin säästöihin tai luontomaisemien säilyttämiseen. Ihmisten kiinnostus kestävämpään asumiseen näkyi toiveissa, mutta toteutukseen kaivattiin usein lisää tietoa ja tukea.

Kirjoittaja

Janita Partanen on Vaasan yliopiston markkinoinnin johtamisen maisteriopiskelija, jota kiinnostaa kestävyys kuluttajakäyttäytymisessä. Tänä keväänä hän suorittaa vaihto-opintojaan nauttien Espanjan auringosta Madridissa. Pro gradu -tutkielma Arvon kokeminen ja kestävän kuluttamisen merkitys asumisen toiveissa on kokonaisuudessaan luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.

/by

Murrosareenasta näkökulmaa lähiöiden energiaremontteihin

Taloyhtiöiden energianeuvontapalvelussa olemme pyrkineet tekemään energiaremontin taloyhtiöille mahdollisimman helpoksi. Decarbon-Home-hankkeen murrosareenatyöskentelyn kautta olen saanut parempaa ymmärrystä Mellunkylän ihmisten elämästä ja siitä, mikä heitä voisi motivoida ja miten me voisimme auttaa toteuttamaan energiaremontteja, kirjoittaa Emma Berg Helsingin kaupungin energianeuvontapalvelusta.

Nimestään huolimatta murrosareenatyöskentely on pakottanut nostamaan nenän omista hommista ja katsomaan oman työni kontekstia ja kohderyhmää laajemmin. Vaikka murrosareena on sanana hirviö, niin menetelmänä se on oikein kiva.

Tulin mukaan Decarbon-Home-hankkeeseen keväällä 2022 nimenomaan, koska halusin osallistua murrosareenatyöskentelyyn. Murrosareena on monialainen osallistava menetelmä, joka tähtää yhteiskunnallisten muutospolkujen rakentamiseen erilaisissa työpajoissa. Olin sinänsä helppo uhri, koska minulla oli kokemusta Smart Energy transition -hankkeen murrosareenoista, ja käsitykseni menetelmästä oli siksi oikein myönteinen. Mukaan lähteminen oli kiinnostavaa myös siksi, että mukana oli tuttuja tutkijoita, joiden kykyyn ohjata prosessia ja tietopohjaan energia-asioissa pystyimme nojaamaan.

Olen työni kautta saanut jo monta vuotta tutustua energiamurroksen edistämiseen, mutta omaan työhön ja ymmärrykseen asiakkaista ja kontekstista on helppo poteroitua. Murrosareenan työpajoihin osallistumisen olen nähnyt itselleni ja tiimillemme helppona tapana saada laajempi käsitys lähiöiden energiakorjausten ajureista ja motivaatiologiikasta sekä siitä, mitä pitäisi tehdä toisin. Hyvä oivallus on ollut se, miten suuri vaikutus kaupungin palveluillamme rakennusvalvonnassa on energiahankkeiden toteutukseen ja myös yritysten toimintaan.

Murrosareenatyö on tuonut yhteen tutkimusyhteisöä, yrityksiä, kunnallisia ja valtiollisia toimijoita sekä kohdealue Mellunkylän tietoutta. Eri osallistujien näkemysten kautta olen pystynyt ymmärtämään sekä energia-asioiden poliittista kontekstia, että käytännön päätöksentekoa arjen kautta. Työskentelyyn osallistumisesta on myös poikinut uusia kontakteja, joiden kanssa on keskusteltu muistakin asioista, ja vanhojen tuttujen kanssa on myös päästy lujittamaan yhteistyötä.

Taloyhtiöiden energianeuvontapalvelussa olemme pyrkineet tekemään energiaremontin taloyhtiöille mahdollisimman helpoksi. Palveluamme vaivaa silti aina se, että eniten neuvontaan otetaan yhteyttä Helsingin parhaiten toimeentulevilta alueilta. Meillä ei siis välttämättä ole aina parasta ymmärrystä siitä, millaisia esteitä ne lähiöiden taloyhtiöt, joilla tilanne on energia-asioiden osalta kaikkein vaikein, kohtaavat.

Decarbon-Homen kautta olen saanut myös parempaa ymmärrystä murrosareenan Mellunkylän ihmisten elämästä ja siitä, mikä heitä voisi motivoida ja miten me voisimme auttaa toteuttamaan energiaremontteja. Tätä kautta olen saanut kehitysideoita oman palvelumme ja kaupungin muidenkin palveluiden kehittämiseen ja viestintään. Yhtenä oivalluksena olen muun muassa vienyt tietoa palveluistamme ja tapahtumistamme itähelsinkiläisiin kirjastoihin. Murrosareenatyöstä saamani oivallukset ja kontaktit vaikuttavat palveluidemme kehittämiseen varmasti vielä pitkään.

Kirjoittaja

Emma Berg kehittää taloyhtiöiden energianeuvontapalvelua Helsingin kaupungin rakennusvalvonnassa, kun ei ole kuokkimassa porvoolaisen mummonmökkinsä pihalla. Edellisessä elämässään hän kehitti ja suunnitteli teollisesti tuotettua keramiikkaa pörssiyhtiössä.

Sähköposti: etunimi.sukunimi@hel.fi

Kuva: Jussi Rekiaho


/by

Wooden multistory projects in Finland: a conflicted planning agenda?

A recent study sheds light on the attitudes of municipal civil servants towards wooden multistory buildings. Does the limited regard for the environmental criteria of building projects create a barrier to the diffusion of wooden construction? asks Florencia Franzini.

Did you know that people can have a positive impression of something for different reasons? According to research by Fishbein and Ajzen (2010) people can form attitudes based on different criteria. For example, I like eating ice-cream only based on its flavor. My spouse, who is lactose intolerant, likes eating ice-cream based on its flavor and whether it is lactose-free. Hence, we form our attitudes towards eating ice-cream differently! In this research, Ajzen’s theory is used to study whether municipal civil servants form their attitudes towards wooden multistory buildings based on similar criteria. Spoiler alert: they don’t. And that invokes several questions!

Recent research analyses the attitudes that municipal civil servants hold towards implementing wooden multistory buildings in their municipality. The article is a forerunner in applying behavioral models to study which project outcomes shape attitudes towards the project (for example, if someone thinks a construction project is good because it is environmentally friendly). In the context of a novel phenomenon like wooden multistory construction, there are few quantitative studies informing how local public administrators view these buildings. In my own opinion, the most interesting finding was a clear difference about which project outcomes shape attitudes between respondents that self-identified as municipal planners versus those working in other municipal roles (e.g., real estate, upper senior management, building inspection).

The study elaborates two key findings. First, which types of project outcomes drive attitudes among municipal civil servants. The study showed that a wooden multistory building’s technical criteria, output efficiency* criteria, environmental development criteria, and economic development criteria are all important factors driving attitudes towards the building. Put another way, if a building is seen to fulfil these criteria, it is viewed positively. However, if the building does not fulfil criteria, it will be viewed negatively. (Note we didn’t test for other additional types of criteria, so it could be that other factors also shape attitudes!)

The pièce de résistance is the model’s ability to also quantify the relative power (or one might say, “importance”) of these criteria for the formation of attitudes. How does this work? Remember the ice-cream example? For my spouse, the taste of the ice-cream is far more important to forming his attitude about eating ice-cream than whether the ice-cream is lactose-free. In our research, not all criteria are equally important! At least, not when comparing municipal planners to other municipal administrators. The model for municipal planners is holistic, in that attitudes appear driven in equal parts by whether a project fulfils technical criteria and advances economic and environmental spatial planning goals. Thus, one might say that planners look at such attributes as whether the building is environmentally friendly, supports the municipality’s local economy, or has good indoor air quality. Observe that those criteria associated with cost are not significant towards attitude formation!

Other administrators showed a markedly less holistic model. First and foremost, attitudes are shaped by whether the project fulfils economic spatial planning goal (i.e., the economic development criteria). Then, attitudes form somewhat based on the building’s technical qualities. In the end, environmental criteria and output efficiency criteria were small towards determining attitudes. Thus, one might say that these administrators look especially at whether a project supports the municipality’s vitality and fulfils technical criteria like indoor air quality.

The findings lead to several thought provoking questions, for example, does the limited regard for the environmental criteria of building projects create a barrier to the diffusion of wooden construction? Likewise, does the holistic regard for environmental criteria exhibited by planners offer enough counterweight to colleagues who are highly economically-minded? While the study cannot answer these questions, we look forward to bold researchers willing to test the assumptions.

*This very technical term refers to when administrations peruse goals related reducing project cost and project delivery times.

References

Fishbein, M., and I. Ajzen. 2010. Predicting and Changing Behavior: The Reasoned Action Approach. New York: Psychology Press.

Further information

Florencia Franzini, Sami Berghäll, Anne Toppinen & Ritva Toivonen (2022) Planning for wooden multistorey construction – insights from Finland’s municipal civil servants, European Planning Studies, DOI: 10.1080/09654313.2022.2116271.

Author

Florencia Franzini is a postdoctoral researcher at the University of Helsinki. She has been researching the Finnish state’s role in the diffusion of wooden multistory buildings since 2017. In her free time, she enjoys painting and studying Finnish (seriously!).

Photo: Mikko Aureniitty / Puuinfo

/by