Lähiöt kaipaavat energiaremontteja

Kerrostalot 1960- ja 70-luvuilta kuuluvat valtaosin energiatehokkuudeltaan luokkiin D-F. Peruskorjaukset tarjoavat mahdollisuuden parantaa energiatehokkuutta ja vähentää asumisen päästöjä.

Yli kolmasosa nykyisestä suomalaisesta kerrostaloasuntokannasta rakennettiin 1960- ja 70-luvuilla. Tämän asuntokannan korjausvelka onkin suuri haaste Suomessa – asunnot ovat nyt tyypillisesti laajamittaisen peruskorjauksen tarpeessa.

Energiakorjaukset ja päälämmitysjärjestelmän vaihdot ajoittuvat tyypillisesti peruskorjausten yhteyteen, joten lähiöiden peruskorjaukset antavat ajankohtaisen mahdollisuuden myös rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen ja päästöjen vähentämiseen. Lisäksi vuodesta 2020 saakka jaettu energia-avustus kiihdyttää osaltaan energiakorjauksia Suomessa.

Tarkastelussa Helsingin, Joensuun, Turun ja Vantaan lähiöt

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan Helsingin, Joensuun, Turun ja Vantaan rakennuskannan ja erityisesti lähiöiden ominaispiirteitä ja nykytilaa. Kaupungit ovat mukana juuri alkaneessa Decarbon-Home-tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan muun muassa lähiöiden energiatehokkuutta, energiakorjauksia sekä sosio-ekonomisia tekijöitä, segregaatiota ja asukkaiden näkemyksiä asumiseen ja energiaratkaisuihin liittyen.

Kaupunkien rakennuskannan ikä vaihtelee alueittain sen mukaan missä vaiheessa tarkastelualueen väkiluku on ylipäätään kasvanut. Esimerkiksi Helsingissä vanhan kerrostalokannan osuus on merkittävästi suurempi kuin muissa tapauskunnissa. Toisaalta Joensuun ja Vantaan asukasluku on kasvanut nopeasti vasta 1960-luvulta lähtien, mikä heijastuu uudemman rakennuskannan suureen osaan. Turussa lähes puolet kerrostaloasunnoista on valmistunut 1960- ja 1970-luvuilla.

Vaatimaton energiatehokkuuden taso

Energiatehokkuudeltaan 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuista kerrostaloista valtaosa kuuluu luokkiin D-F, eli ne ovat energiatehokkuudeltaan varsin vaatimattomia. Tapauskunnista Helsingin ja Turun 1960- ja 1970-lukujen kerrostaloista osa yltää luokkiin B-C, kun taas Joensuussa parhaat yltävät tasolle D. Vantaalla jopa 62 prosenttia energiatodistusrekisterissä olevista 60-70-lukujen kerrostaloista kuuluu luokkaan F. Helsingin ja Turun 1960- ja 1970-lukujen kerrostalot ovat energiatehokkuudeltaan hieman parempia verrattuna koko maan rakennuskantaan. 

Rakennus- ja huoneistorekisterin perusteella koko kerrostalokannassa kaukolämpö (89 %) ja öljylämmitys (9 %) ovat yleisimmät lämmitysmuodot. Vuoden 1980 jälkeen rakennetuista kerrostaloista lähes kaikki on kytketty kaukolämpöverkkoon. Tapauskunnista eniten öljylämmitteisiä kiinteistöjä on Turussa ja Joensuussa. Toisaalta viime vuosina jotkut asuinkerrostalot ovat irtautuneet kaukolämpöverkosta ja siirtyneet esimerkiksi maalämpöön.

Sosioekonomiset erot kasvaneet

Vaikka asuinalueiden eriytyminen on noussut Suomessa erittäin ajankohtaiseksi keskusteluksi ja tämä keskustelu kohdistuu usein juuri lähiöalueisiin, on lähiöiden sosio-ekonomista kehitystä tutkittu Suomessa kohtuullisen vähän 1990-luvun jälkeen. Tässä blogissa käytetään lähteenä vuonna 2017 julkaistua Stjernbergin analyysiä Helsingin seudun 1960- ja 1970-luvulla rakennettujen lähiöiden sosioekonomisesta tilasta ja kehityksestä. Analyysin aineisto päättyy vuoteen 2014.

Helsinki oli 1990-luvulla yksi Euroopan vähiten segregoituneita pääkaupunkeja, mutta 1990-luvun jälkeen sekä Helsingissä että muualla pääkaupunkiseudulla sosioekonomiset erot ovat kasvaneet. Tämä korostuu erityisesti tietyillä kerrostalovaltaisilla lähiöalueilla, jotka ovat jääneet jälkeen muista alueista. Helsingin seudun 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa lähiöissä korostuvat tietyt sosioekonomiset erot Helsingin seudun keskiarvoihin verrattuna. Näissä lähiöissä asuu esimerkiksi keskimääräistä enemmän työttömiä, vieraskielisiä, yli 65-vuotiaita, pienituloisia ja alhaisen koulutustason asukkaita. Lähiöt mielletään vuokra-asuntovaltaisiksi alueiksi, mutta itse asiassa Helsingin seudulla vuokra-asuntojen osuus vaihtelee huomattavasti lähiöiden välillä. Osassa Helsingin seudun 1960- ja 1970-lukujen lähiöistä yli 80 prosenttia asuntokannasta koostuu omistusasunnoista, mutta toisaalta osassa näistä lähiöistä vain alle 20 prosenttia asuntokannasta on omistusasuntoja.

Decarbon-Home hankkeessa selvitämme yllä kuvattuja väestön ominaisuuksia myös muilla Suomen lähiöalueilla ja tutkimme miten esimerkiksi työttömyys, pienituloisuus tai asukkaiden korkea ikä vaikuttavat energiatehokkuuden parantamismahdollisuuksiin.

Kirjoittajat:

Hanna-Liisa Kangas toimii ilmasto- ja energiapolitiikan erikoistutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Ilmastoviisaan rakentamisen tutkiminen ja edistäminen on Hanna-Liisalle sydämenasia, koska täytyyhän tästä maapallosta jättää jotain seuraavillekin sukupolville.

Santtu Karhinen työskentelee energiatalouden tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Rakennusten energiatehokkuuskysymykset kiinnostavat Santtua erityisen paljon ja pian hän pääsee hyödyntämään tietojansa oman talonrakennusprojektin parissa.

/by

Suburbs in need of energy renovations

Apartment buildings from the 1960s and 1970s in Finland are usually given an energy efficiency rating between D and F. Renovations have the potential to improve energy efficiency and lower the climate impact of housing.

Over a third of apartment buildings in Finland were built in the 1960s and 1970s. The repair debt of this housing stock is a challenge – these apartments are typically in need of an extensive renovation.

Energy efficiency improvements and updating of the heating systems are typically carried out in pursuance of rehabilitation. The rehabilitation projects provide an opportunity to lower greenhouse gas emissions. In addition, the energy subsidy granted by The Housing Finance and Development Centre of Finland (ARA) since 2020 is accelerating renovations in Finland.  

Suburbs in Helsinki, Joensuu, Turku and Vantaa  

In this blog post we examine the characteristics and present state of building stock in Helsinki, Joensuu, Turku and Vantaa, in particular the suburbs. These cities are involved in the newly launched Decarbon-Home research project, which studies, among other things, the energy efficiency of suburbs, energy renovations and socio-economic factors, segregation and residents’ views on housing and energy solutions.  

The age of the urban building stock varies from region to region according to the stage when the population has grown. For example, in Helsinki the share of the old apartment houses is significantly higher than in other cities. On the other hand, the population of Joensuu and Vantaa has grown rapidly since the 1960s, which is reflected in a large part of the newer building stock. In Turku, almost half of the apartment buildings were built in the 1960s and 1970s. 

Modest level of energy efficiency 

The majority of apartment buildings built in the 1960s and 1970s are quite modest in terms of energy efficiency as the energy efficiency class varies between D and F. In Helsinki and Turku, some apartment buildings reach the classes B and C, while in Joensuu the best are rated D. In Vantaa, even 62 % of the apartment buildings from the 60s and 70s in the energy certificate register belong to category F. Helsinki and Turku, the building stock of the 60s and 70s has slightly higher ratings compared to the whole country. 

Based on the building and dwelling register, district heating (89%) and oil heating (9%) are the most common forms of heating of apartment houses. Almost all apartment buildings built after 1980 are connected to the district heating network. Among the four cities under examination, Turku and Joensuu have most oil-heated properties. On the other hand, in recent years, some residential apartment buildings have disconnected from the district heating network and switched to geothermal heating, for example. 

Increased segregation 

Although the segregation of residential areas is a topical issue in Finland, and this debate often focuses on suburban areas, the socio-economic development of suburbs has been studied relatively little since the 1990s. The reference we use in this blog post is Stjernberg’s analysis of the socio-economic status and development of the Helsinki region’s suburbs built in the 1960s and 1970s, published in 2017. The data  ends in the year 2014. 

Helsinki was one of the least segregated capitals in Europe in the 1990s, but since the 1990s, socio-economic disparities have increased both in Helsinki and elsewhere in the Helsinki Metropolitan Area. This is particularly pronounced in certain suburbs that have lagged behind other areas. Certain socio-economic differences are emphasized in the suburbs built in the 1960s and 1970s in the Helsinki region compared to the average figures in the Helsinki region. For example, there are more unemployed, foreigners, aged (over 65) and people with low income and low education than in average. The share of rented apartments varies significantly between different suburban areas although according to general conception, suburbs are dominated by rental housing. In some of the suburbs of the Helsinki region built in the 1960s and 1970s, more than 80 per cent of the housing stock consists of owned apartments, but in others the share is less than 20 per cent.

In the Decarbon-Home project, we study the residents’ characteristics described above also in other suburban areas in Finland. We will explore, for example, how unemployment, low income or the high age of residents affect the possibilities for improving energy efficiency. 

Writers: 

Hanna-Liisa Kangas works as a senior research scientist in climate and energy policy at the Finnish Environment Institute. Research and promoting climate-wise construction is a matter of heart for Hanna-Liisa, because something must be left of this planet for future generations.

Santtu Karhinen works as a researcher in energy economics at the Finnish Environment Institute. Santtu is particularly interested in energy efficiency issues of buildings and will soon be able to use this knowledge for his own building project. 

/by