Rakennetun ympäristön päästöjen karsimisella on kiire, ja myös korjausrakentamiseen on syytä etsiä uusia ratkaisuja samalla kun varaudutaan säätilojen äärevöitymiseen. Ilmastonmuutoksen osalta kansalaisten huolissa korostuu erityisesti sosiaalinen näkökulma, ja ilmastoviisaan asumisen ja rakentamisen edistämisessä olennaista onkin osoittaa uusien ratkaisujen myönteiset vaikutukset kansalaisten arjen hyvinvointiin, kirjoittavat Anne Toppinen ja Katja Lähtinen.
Hellejaksot ovat viime kesinä Euroopassa yleistyneet, aikaistuneet ja pitkittyneet. Vaikka ennätyshelteitä ja kuivuutta nähtiin viime kesänä Etelä-Euroopassa, eivät arktisetkaan alueet ole säästyneet ennätyksellisiltä lämpöaalloilta. Sään ääri-ilmiöistä paljon julkisuutta mediassa ovat saaneet muiden muassa Kanadassa ja Kreikan saarilla riehuneet metsäpalot ja vakavia tulvia on nähty pohjoisessakin Euroopassa.
Ilmastonmuutoksen hillinnän ohella siihen sopeutumisen tarve on korostunut sään ääri-ilmiöiden noustua alati ajankohtaisemmaksi huolenaiheeksi. Jos mielimme elää hiilineutraalissa yhteiskunnassa jo 2030-luvulla, rakennetun ympäristön päästöjen karsimisella on kiire. Rakennuskanta uudistuu varsin hitaasti, joten myös korjausrakentamiseen on syytä etsiä uusia ratkaisuja samalla, kun varaudutaan säätilojen äärevöitymiseen.
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykset ovat merkittävä osa ilmastonmuutokseen sopeutumista, ja rakentamisen kautta vaikutukset eivät kohdistu ainoastaan asuinolosuhteisiin. Aluetaloudellisesta näkökulmasta suomalaisella rakennussektorilla on merkittäviä kerrannaisvaikutuksia muun muassa yksityismetsätalouteen ja puunjalostusteollisuuteen, mikä edelleen heijastuu suurten kaupunkien ulkopuoliseen työllisyyteen. Kansalaisten tulevaisuudenuskon vahvistaminen erilaisten uhkakuvien leimaamassa yhteiskunnassa on tärkeää.
Kansalaisten näkemykset ilmastoviisaasta asumisesta ja tulevaisuuden riskeistä
Decarbon-Home-hankkeessa tehtiin keväällä 2022 laaja asumiseen liittyvä kysely, johon vastasi 1 448 satunnaisesti valittua 18–80-vuotiasta kansalaista. Tulosten mukaan useat ilmastoviisaampaa rakentamista edesauttavat toimenpiteet saavat Suomessa hyväksyntää. Tällaisia ovat esimerkiksi korjausten suosiminen uudisrakentamisen sijaan tai puun käyttö asunnon pääasiallisena rakennusmateriaalina.
Kansalaisten mielipiteet eivät kuitenkaan välttämättä kuvaa täysin arkielämän todellisuutta: esimerkiksi noin 61 % vastaajista piti jo nykyistä elämäntapaansa ympäristön kannalta kestävänä, vaikka tosiasiallisia elämäntapoja käsitteleviin kysymyksiin saadut vastaukset eivät tukeneet tätä näkemystä.
Kuinka vastaajat näkivät erilaiset ilmastonmuutoksesta aiheutuvat uhat suhteessa muihin yhteiskunnallisiin riskeihin, kuten talouskehityksen hidastumiseen ja teknologisiin haavoittuvuuksiin? Kuvasta nähdään suuren vastaajaenemmistön (yli 85 %) olleen eri asteisen huolestuneita kustakin ilmiöstä, kun vain 4–15 % vastaajista ei tuntenut näistä lainkaan huolta. Eniten vastaajat olivat huolissaan yhteiskunnallisen vastakkainasettelun lisääntymisestä, teknologiahaavoittuvaisuudesta ja hyvinvointivaltion rapistumisesta. Sään ääri-ilmiöt myös korostuivat merenpinnan nousuun, helteisiin, sateisuuteen ja myrskyjen yleistymiseen liittyvinä huolina.
Tuloksemme konkretisoivat kansalaisten ensisijaisten huolien liittyvän enemmän sosiaalisiin näkökulmiin kuin ilmastonmuutoksen suoriin vaikutuksiin. Olennaista on kuitenkin muistaa, että esimerkiksi sään ääri-ilmiöillä voi ilmastopakolaisuuden myötä olla laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia eri puolilla maailmaa. Tuloksemme antavat viitteitä siitä, että ilmastoviisaan asumisen ja rakentamisen edistämisessä olennaista on osoittaa uusien ratkaisujen myönteiset vaikutukset kansalaisten arjen hyvinvointiin. Tunne oman elämän hallinnasta ja elämänlaadun paranemisesta on keino motivoida meitä kaikkia toimenpiteisiin, joiden vaikutukset saattavat joiltain osin konkretisoitua etäämmällä ja kauempana tulevaisuudessa.
Lyhyen aikavälin heilahtelut suuria asuntomarkkinoilla
Ilmastoviisauden näkökulmasta prosessit asumisessa ja asuinrakentamisen markkinoilla ovat usein pitkäkestoisia ja asuntokanta uudistuu hitaasti. Lyhyen aikavälin suhdanneluonteisilla tekijöillä on kuitenkin myös vaikutuksensa ja erityisesti tätä kirjoitettaessa syyskuussa 2023 epävarmuus on suurta.
Asuinrakentaminen on tänä vuonna hiljentynyt merkittävästi, mikä on rakennussektorin kerrannaisvaikutusten kautta heijastunut myös muihin toimialoihin. Lainakorkojen ja energiakustannusten nousu mietityttää kansalaisia ja on vähentänyt heidän lainanottohalukkuuttaan. Tämä on heijastumassa rakennusteollisuuden tilauskirjoihin ja aloitusten arvioidaan jäävän tänä vuonna alle 16 000 asuntoon, mikä on alle puolet viime vuoteen verrattuna.
Korjausrakentaminen lisääntyi Suomessa viime vuonna 3 % ja tämän vuoden osalta Rakennusteollisuus arvioi 4 %:n laskua. Korjausrakentamisen muutokset ovat siis selvästi uudisrakentamista pienempiä sekä nousu- että laskusuhdanteissa. Korjaukset eivät kuitenkaan riitä kompensoimaan kokonaistilannetta, ja yritysten talous- ja työvoiman työllisyysnäkymät ovat alan itsensä mukaan varsin pessimistiset vuoteen 2025 asti. Keskustelu rakentamisen laadusta on tämän blogin kirjoittamisen hetkellä vilkkaampaa kuin pohdinta ilmastoviisaan asumisen kysymyksistä.
Decarbon-Home-konsortiossakin muutoksen tuulia
Tutkimuskonsortiomme työskentely on nyt puolivälissä kuusivuotista kauttaan. Hankkeen hallinnollinen vetovastuu siirtyi lokakuun alussa Helsingin yliopistosta Luonnonvarakeskukseen biotalous- ja ympäristöyksikköön.
On ensimmäisen jakson jälkeen aika kiittää lämpimästi hyvästä yhteistyöstä aktiivisia sidosryhmiämme, tapahtumiin osallistuneita ja kaikkia teitä, jotka olette antaneet aikaanne niin tässä kuvatun kyselyn kuin monien muidenkin aineistojen keruuseen. Työmme jatkuu yhä – kestävyysmuutoksen tekemiseen tarvitaan meiltä kaikilta sekä tietoa, tahtoa että myös toivoa!
Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Decarbon-Home-tutkimushankkeessa tuotetaan tietoa kansalaisten asumiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvistä arvoista sekä ilmastotoimenpiteiden edellytyksistä. Lisäksi kehitetään työkaluja ja ratkaisuja yhdessä kaupunkien, asukkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Anne Toppinen toimii professorina Helsingin yliopiston metsätieteiden osastolla ja on Suomen Akatemian biotieteiden, terveyden ja ympäristön toimikunnan jäsen. Hän toimi Decarbon-Home-konsortion johtajana ensimmäisen kauden 2020–2023 aikana. Tutkimusprofessori Katja Lähtinen Lukesta vastaa konsortion johtamisesta toisella kaudella 2023–2026.
Lähteet
Decarbon-Home-hankkeen kansalaiskysely 2022.
Rakennusteollisuuden suhdannekatsaus 2/2023. Luettavissa: https://www.rt.fi/globalassets/suhdanteet-ja-tilastot/suhdannekatsaukset/2023/syksy23/suhdannekatsaus-2-2023.pdf.
Otsikkokuva: Timo Roschier
