Huolenpidon ja hoivan mielletään usein kuuluvan yksinomaan ihmisten välisen kanssakäymisen piiriin. Ne ovat kuitenkin moninaisempi ilmiö: hoivaa voi olla vaikkapa se, miten kodeissa käsitellään jätteitä. Kuluttajakansalaisten — tietoisia kulutusvalintoja tekevien yksilöiden — toteuttama lajittelu vaatii kodeissa niin tietotaitoa, järjestelyä, kuin tunnetyötäkin. Tämä arkinen huolenpito jää usein näkymättömiin ilmastoviisaasta kiertotaloudesta käytävissä keskusteluissa, kirjoittaa Helsingin yliopiston tutkijatohtori Lotta Ruippo.
Jätteiden lajittelu on osa kuluttajakansalaisten arkipäivää
Kodeissa syntyy monenlaista jätettä, jonka lajittelu on nykyään osa monen kuluttajakansalaisen arkipäivää. Jätteiden lajittelu on resurssiviisasta asumista — lajitellut jakeet vähentävät neitseellisten raaka-aineiden kysyntää. Lajittelu mielletään usein osaksi ilmastoviisautta niin asukkaiden kuin kunnissakin tapahtuvan ilmastotyön näkökulmasta. Vaikka varsinaiset ilmastovaikutukset ovatkin pienemmät, globaalisti kasvava pakattujen päivittäistavaroiden kysyntä lisää raaka-aineiden kysyntää ja siksi myös kodeissa tapahtuva lajittelu muodostuu yhä tärkeämmäksi.
Ilmastoviisas asuminen koostuu monenlaisista arjen toiminnoista, jotka voidaan mieltää eräänlaiseksi hoivan ja huolenpidon muodoksi. Hoivaa on monenlaista, ja se voi kohdistua niin toisiin ihmisiin, eläimiin, kuin esineisiinkin. Yleensäkin huolenpidon tarpeen — toisin sanoen tarpeellisten toimenpiteiden — tunnistaminen on osa hoivaa. Siispä se, että kuluttaja arjessaan tunnistaa esimerkiksi ilmastoon liittyvän tarpeen vähentää resurssien kulutusta on jo itsessään hoivan muoto.
Ilmastoviisaaseen kiertotalouteen siirtymä kuluttajien arjessa
Siirtymä ilmastoviisaaseen kiertotalouteen vaatii kuluttajilta materiaaleista huolehtimista monella elämän osa-alueella. Kyse voi olla rikkoutuneen vaatteen korjauksesta, pyykinpesusta viileämmissä lämpötiloissa, käytettyjen tavaroiden hankkimisesta tai jätteeksi menevistä materiaaleista huolehtimisesta. Vaikka huolenpito voikin kuulostaa jätteiden kohdalla hieman ristiriitaiselta — ovathan ne kirjaimellisesti jätettä — kodin lajittelussa on kyse monivaiheisista huolenpidon ja hoivan prosesseista.
Millaisena huolenpito sitten lajitellessa näyttäytyy? Kotona lajittelu vaatii kuluttajalta monenlaista osaamista. Jätteitä lajitellessa kuluttaja arvioi, tunnistaa, ja erottelee syntyvän materiaalijätteen oikeisiin jakeisiin. Kuluttaja huolehtii myös kierrätetyn materiaalin kulkeutumisesta lajittelupisteeseen, oli kyse sitten oman taloyhtiön jätekatoksesta tai vaikkapa supermarketin pihassa olevasta eko-pisteestä. Kuluttajat ovat keränneet tietotaitoa erilaisista materiaaleista: metalliin menevät rypistystestin läpäisevät jätteet, ja muoviin laitetaan vain pakkausjätettä eikä muuta muovia. Kartonki ja paperi tulisi osata lajitella omiin jakeisiinsa. Lajittelun järjestäminen voi vaatia myös esimerkiksi kodin sisustuksen ratkaisuja ja järjestelyä kotona, jotta kaikelle lajiteltavalle löytyy oma paikkansa. Huolenpito voi olla myös tunnetyötä. Kuluttaja saattaa kokea esimerkiksi huolta kodin jätemääristä, tai inhoa likaisia pakkauksia kohtaan. Näiden tunteiden ratkaiseminen on osa huolenpitoa jätteistä.
Tutkimusaineistomme pohjaa vuonna 2020 BioColour-tutkimushankkeessa kerättyyn kuluttajahaastatteluaineistoon, jossa käsitellään pakatun ruoan ostamista ja pakkausten käyttöä kotona. Lisäksi olemme DeCarbonHome-hankkeessa keränneet aineistoksi kuntien lajitteluun liittyviä ohjeistuksia, sekä tarkastelleet hankkeen olemassa olevia kunta- ja kansalaisaineistoja. Analysoimme, miten materiaalien hoiva suhteutuu jätteiden lajitteluun eli millaisia hoivatoimia jätteiden kohdalla huomioidaan, ja miten hoivatoimia pyritään fasilitoimaan jätehuollon toimesta virallisissa ohjeistuksissa.
Lajittelun osalta aineistomme kuluttajat kuvaavat seuraavanlaisia toimia:
- Kuluttajat identifioivat erilaisia materiaaleja — esimerkiksi eri muovityyppejä, monimateriaalipakkauksia, paperia, ja kartonkia.
- Kuluttajat lajittelevat tuntemansa materiaalit eri lajitteluastioihin
- Kuluttajat järjestelevät ja suunnittelevat kotiaan niin, että pakkausjätteelle on riittävästi tilaa, ja lajittelu tulee mahdolliseksi
- Kuluttajat tuntevat tunteita jätteestään — moni haastateltava kuvailee esimerkiksi inhon ja ällötyksen tunteita, tai huolta ympäristöstä
- Kuluttajat huolehtivat lajitellusta materiaalista kuljettamalla ne joko taloyhtiön tai omassa pihassa olevaan lajitteluastiaan, tai vaikkapa kaupan pihasta löytyvään ekopisteeseen.
Eräs kuluttajista mainitsee esimerkiksi seuraavan: ”Meillä omassa taloyhtiössä ei ole kuin sekajäte, niin sitte tavallaan käy— tulee tehtyä semmosia kävelylenkkejä siihen vähän kauemmas jossa löytyy sitten kierrätyspaikka niin vaatteille kun laseille kun pahveille. Mutta sielläkään ei jostain syystä ole muovin kierrätystä. Niin se on kyllä se muovi nyt tällä hetkellä semmonen vähän ongelma.”
Samankaltaisen haasteen tunnistaa myös toinen haastatelluista kuluttajista: ”Mul on kyl siis todella huonot— et kun mun keittiö on niin älyttömän pieni mun yksiössä et siel ei oikeestaan oo tilaa ollenkaa et sit ne lojuu ties missä aina. Koska siel ei vaan oo tilaa niille. Ja sit myöski siin taloyhtiös siinä ei oo ollenkaan muovinkeräystä ei metallinkeräystä eikä lasinkeräystä. Ni sit mun täytyy niitä aina rahdata paljon kauemmas et se on tosi inhottavaa. Niit ei oo siinä.”
Toisaalta myös materiaalien tunnistaminen on osa hoivaa. HSY:n verkkosivuilla kuluttajia opastetaan seuraavanlaisesti erottamaan metallinkeräykseen kuuluvat jätteet toisistaan: ”Tee ohuelle materiaalille rypistystesti: Jos jäte repeää helposti ja sen voi rutistaa palloksi niin ettei se avaudu itsestään takaisin auki, se on todennäköisesti pääosin metallia.” Toisaalla HSY:n ohjeissa kuluttajakansalaisia kannustetaan huolehtimaan metallipakkausten puhtaudesta.
Lajittelun ajatteleminen ympäristön hoivana avaa mahdollisuuksia tarkastella kuluttajien toimijuutta uusista näkökulmista
Siirtymä ilmastoviisaaseen kiertotalouteen vaatii kuluttajien monipuolista osallistumista erilaisin tavoin. Vaikka toimintana jätteiden lajittelu mielletään usein melko suoraviivaiseksi, on se kuitenkin verrattain paljon tietotaitoa vaativaa tekemistä. Kodeissa syntyvä jäte voi herättää kuluttajissa moninaisia tunteita, ja eri materiaalien tunnistaminen sekä lajitteluun käytettävä aika ja sen vaatima järjestely kodeissa vaativat kuluttajalta osaamista, hoivaa, ja toimijuutta.
Tutkimuksen alustavia tuloksia on esitetty Waste Matters-konferenssissa keväällä 2025. Tieteellinen artikkeli on tekeillä. Taustalla on kahden STN-hankkeen yhteistyöstä virinnyt tutkimusidea — aineistoa on kerätty niin DeCarbonHome- kuin BioColour-hankkeessa.
Kirjoittaja
Tutkijatohtori Lotta Ruippo työskentelee Helsingin yliopistossa. Hän on tehnyt väitöskirjaansa osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa BioColour-hanketta (IMPRES-ohjelma).
Timo Roschier 
