Ratkaisuja-blogisarjassa Decarbon-Home-hankkeen maanantaisissa aamukahviseminaareissa tutkimustaan esitelleet tutkijat kertovat tutkimuksensa keskeisistä huomioista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Syken erikoistutkija Erkki-Jussi Nylén esitteli tutkimustaan, jossa tarkastellaan puurakentamisen politiikkaa Suomessa sekä sitä, miksi sen tulokset ovat jääneet melko vaatimattomiksi.
Puurakentamisen lisääminen on ollut tavoitteena jokaisessa hallitusohjelmassa 90-luvun puolesta välistä lähtien. Hallitusohjelman kirjaukset ovat johtaneet useisiin politiikkatoimiin eri ministeriöissä. Tästä huolimatta puurakentamisen osuus markkinoilla on edelleen pieni. Tulosten vaatimattomuus on herättänyt myös tutkivien journalistien kiinnostuksen ja 20.9.2021 Ylen MOT julkaisi aiheesta jakson nimeltä Puurakentamisen menetetty mallimaa.
Mikä Suomen puurakentamisen politiikassa sitten on mennyt pieleen?
Puurakenteet ja -talot ovat pitkäikäisinä puutuotteita, jotka voidaan käsittää hiilinieluiksi. Tämä on herättänyt myös ympäristöpoliittisen tutkimuksen kiinnostuksen aiheeseen. Oman tutkimukseni lähtökohtana on Suomen puurakentamisen politiikan tarkastelu markkinamuokkauksen performanssina. Performatiivisuudella tässä yhteydessä tarkoitan sitä, että päätöksentekijät asettavat kunnianhimoisen tavoitteen, mutta sen saavuttamiseksi toteutettaviin toimiin panostetaan vain näennäisesti. Tämän seurauksena tehtävät toimet jäävät auttamatta kauas tavoitteen saavuttamisesta, mikä ei ole osallisille varsinainen yllätys.
Ilmasto- ja ympäristöongelmien ratkaisuksi on useasti esitetty markkinapohjaisia instrumentteja ja kestäviä innovaatioita vanhojen tuotteiden ja käytänteiden tilalle. Kumpikin näistä toimintalinjoista vaatii käytännössä jo olemassa olevien markkinoiden muokkaamista politiikan keinoin. Kestävyyssiirtymien tutkimuksessa on tunnistettu tarve sekä ylös- että alasajaville politiikkatoimille. Ylösajavat toimet (’porkkanat’) käsittävät esimerkiksi TKI-rahoitusta, informaatio-ohjausta ja koulutuspanostuksia. Alasajavat toimet (’kepit’) koostuvat sääntelystä, jonka tarkoituksena on vaikeuttaa vanhojen tuotannonmuotojen jatkuvuutta. Politiikan peukalosäännöksi voidaan todeta, että porkkanoita on helppo jakaa, mutta keppejä pelätään käyttää, vaikka tarve olisi hyvin perusteltu. Poliittisesti ideaalia olisi, jos porkkanat tekisivät innovaatioista riittävän kypsiä kilpailemaan ja voittamaan osuuksia markkinoilla.
Kuinka saada puurakentamisen liiketoiminta kasvuun?
Puurakentamista on edistetty Suomessa monipuolisin keinoin sen politiikan noin 30-vuotisen historian aikana: on rahoitettu lähes 300 kehitysprojektia, luotu verkostoja, panostettu koulutukseen ja toteutettu kampanjoita puurakentamisen edistämistarkoituksissa. Ongelmaksi on osoittautunut toimien heikko resurssointi ja epäjatkuvuudet. Tästä syystä on perusteltua kysyä, ovatko puurakentamisen politiikan nimissä tehdyt toimet olleet enemmän performatiivisia kuin muutosta aikaansaavia.
Puurakentamisen lisääminen on kohdannut voimakasta vastustusta tietyiltä eturyhmiltä ja melko vähäistä kiinnostusta rakennusyrityksiltä ja kunnilta. Tästä huolimatta puurakentamisen liiketoimintaa on syntynyt, mutta kuinka saada se kasvamaan vielä enemmän? Ratkaisu tähän saattaa olla jo matkalla takaoven kautta. Vuoden 2026 alusta voimaan astuu ilmastoselvitysvelvollisuus uudisrakentamiselle, mikä mahdollistaa hiilijalanjälkiraja-arvojen asettamisen uudisrakentamishankkeille. Ilmastoselvitysten odotetaan suosivan puuta rakennusmateriaalina.
