Suurempien kaupunkien kerrostaloasujat ovat valmiimpia ilmastotoimiin, kun taas epäilevimmin ilmastonmuutokseen suhtaudutaan maaseudun omakotitaloissa. Asenteet eivät kuitenkaan näy aina suoraan teoissa.
Suomalaisten suhtautuminen ilmastotoimiin vaihtelee vahvasti asuinpaikan mukaan, selvisi uudessa tutkimuksessa. Myös sukupuoli ja elämäntilanne vaikuttavat ilmastoasenteisiin.
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Joni Vainikan johtamassa tutkimuksessa suomalaiset jaettiin viiteen ryhmään ilmastoasenteiden pohjalta. Jako auttaa ymmärtämään, millaisia ilmastotoimia eri ihmisiltä voi odottaa. Samalla se osoitti, etteivät ilmastoasenteet ole niin polarisoituneita kuin julkisen keskustelun perusteella voisi olettaa.
Viisi ilmastoasenneryhmää
Suurin ryhmä, tietoiset (31 %), koostuu parhaiten toimeentulevista. He asuvat tyypillisesti kasvavissa kunnissa omistusasunnoissa. Vaikka muuttuvasta ilmastosta ollaan ryhmässä huolissaan, tämä ei aina näy arjen valinnoissa.
Toiseksi suurin ryhmä, harkitsevat (28 %), on miesvaltainen ja keskittynyt kaupunkien kehysalueille, joissa liikkuminen on pitkälti oman auton varassa. Harkitsevat saattavat tarvita muiden esimerkkejä ilmastomyönteisten valintojen tekemiseen.
Sitoutuneet (25 %) suhtautuvat ilmastoasioihin vakavimmin. He ovat tyypillisesti nuoria tai eläkeläisiä ja ryhmistä korkeimmin koulutettuja. Sitoutuneet asuvat kaupunkien kerrostalokeskustoissa, ja ilmastonmuutoksen sisäistäminen vaikuttaa heidän kulutuskäyttäytymiseensä.
Epäilevimmin ilmastotoimiin suhtautuu eriävien ryhmä (11 %). Ryhmän ilmastoasennetta kuvaavat kompleksisuus ja skeptisyys.
Pienimmässä ryhmässä, epävarmoissa (5 %), korostuvat heikko tulotaso ja arjesta selviytyminen.
Ristiriitaiset asenteet ja teot
Jako ryhmiin ei kuitenkaan ole yksiselitteistä, kertoo Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Sara-Ellen Laitinen.
– Ryhmien sisälläkin ihmisten näkemykset vaihtelevat. Ilmastonmuutoksen herättämät ajatukset voivat olla ristiriitaisia.
Sosiaalisen median keskusteluissa korostuvat asenteiden ääripäät, mikä saattaa lisätä vaikutelmaa ilmapiirin polarisoitumisesta. Tutkimustulosten perusteella valtaosa suomalaisista on kuitenkin huolissaan ilmastonmuutoksesta ja valmis ilmastotoimiin, muistuttaa Vaasan yliopiston tutkijatohtori Eveliina Salmela.
Asuinpaikasta tai asenteista ei kuitenkaan voida vetää suoria johtopäätöksiä ilmastoviisaisiin tekoihin.
– Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla lentämisen helppous kompensoi autottomuutta. Voit myös asentaa kotiisi ilmalämpöpumpun, vaikket mieltäisikään tätä ilmastoviisaana tekona, Joni Vainikka huomauttaa.
Hanketta koordinoi Luonnonvarakeskus (Luke), ja siihen osallistuu tutkijoita Helsingin yliopistosta, Suomen ympäristökeskuksesta (Syke), Vaasan yliopistosta ja Tallinnan teknillisestä yliopistosta (TalTech). Hanke saa rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.
Lisätiedot:
Joni Vainikka, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto (0294 150 781, etunimi.sukunimi@helsinki.fi)
Eveliina Salmela, tutkijatohtori, Vaasan yliopisto (029 449 8530, etunimi.sukunimi@uwasa.fi)
Sara-Ellen Laitinen, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto (0294 158 062, etunimi.sukunimi@helsinki.fi)
Usein ilmastoystävällisintä rakentamista on jo rakennettu koti. Muuttoliike ja kaupungistuminen kuitenkin jättävät jälkeensä tyhjiä rakennuksia, harvenevia palveluita ja aiemman yhdyskuntarakenteen kaikuja. Modernit ihmiset liikkuvat helpommin kuin modernit rakennukset.
Kaupungit on nähty kasvun moottoreina, mutta monessa maassa kolikon kääntöpuolena on, että erityisesti kaupunkialueiden ulkopuolinen väestömäärä kutistuu. Tätä ’kutistumista’ on käsitelty myös tilallisena ilmiönä (Hollander & Nemeth 2011; Syssner 2022), vaikka varsinainen ilmiö liittyy lisääntyneeseen tyhjään tilaan, ränsistymiseen ja rakennuskannan arvon alenemiseen. Asumme yhä tiiviimmin samaan aikaan kun maaseututupien valot käyvät harvemmiksi.
Väestörakenteen kehittymiseen liittyy aaltomaisuus ja sukupolvien kokoerot uusiutuvat jaksoissa. Suomen väestön rauhanajan kehitys tiivistyy suuriin ikäluokkiin 1940-luvun lopulta, karjalaisten asuttamiseen kaupunkeihin ja maaseudulle, suureen sisäiseen muuttoliikkeeseen 1970-luvun alussa, kaupungistumiseen ja kaupunkien tiivistämiseen 2010-luvulla. Kun suurimmat kaupungit ovat tuntuvasti kasvaneet, maaseutuvaltaiset alueet ovat tyhjentyneet. Samaan aikaan suomalaisten syntyvyys on heikentynyt reippaasti muun muassa Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna.
Jos Suomen nykyisten kuntien väestön kehitystä kuvaa 1970-luvun alusta, ovat monet kirkonkylät menettäneet kunnalliset palvelunsa, väestö on muuttanut erityisesti koulutuksen perässä yliopistokaupunkeihin ja maahanmuutto kohdistuu erityisesti suurimpiin kaupunkeihin. Asuntorakentamisen paine kohdistuu muualle kuin missä rakennuskantamme sijaitsee, kun vähittäislämmöllä ylläpidettävien tyhjien rakennusten maisema halkoo maata.
Kuva 1. Suomen kuntien suhteellinen kehitys. Vuosi 1972 toimii ’lämpökartassa’ perusvuotena (indeksi 100). Vuoteen 2023 mennessä Helsinki, Turku, Tampere, Oulu erottuvat parhaiten kasvavina alueina Ahvenanmaan tiiviin ja tasaisen kehityksen ohella. Animoinut J. Vainikka.
Ennakoiko rakennusten lämmitysmuoto asutuksen pysyvyyttä?
Tekeillä oleva tutkimusartikkelimme liittyy tyhjenevien kotien politiikkaan ja erityisesti siihen, miten asuinrakennusten lämmitysmuodot voivat ennakoida paikallista tulevaisuudenuskoa ja terveen elinkeinorakenteen edellytyksiä. Käytämme erityisesti Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän Väestötietojärjestelmän rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR) tietoja ja Tilastokeskuksen Ruututietokantaa. RHR:n avulla pääsemme kiinni rakennusten tämänhetkiseen käyttötilanteeseen ja niiden lämmitystapoihin.
”Tyhjiksi” asunnoiksi määrittelemme sellaiset rekisterin kohteet, jotka ovat olleet ilman vakinaista asukasta yli kolme vuotta, joko asuntomarkkinoilla tai hylättynä. Hypoteesimme on, että energiaremonteissa uudenlaisiin lämmitystapoihin satsaaminen merkitsee tulevaisuudenuskoa siihen, että remontoitavalla asuinrakennuksella on edessään vielä paljon käyttöikää. Esitämme, että asuinrakennusten lämmitystapa voi olla merkittävässä roolissa, kun tarkastellaan alueen tyhjenemiskehitystä.
Suomen väestö keskittyy yhä suuriin kaupunkeihin. Kun tarkastellaan Suomen asuinrakennuksia, voidaan laskea, että vuosien 2002 ja 2023 välillä asuinrakennusten keskipiste on siirtynyt etelä-lounaaseen noin neljä kilometriä. Samaan aikaan tyhjillään olevien asuinrakennusten keskipiste on siirtynyt koilliseen noin 12 kilometriä. Urbanisaatio ilmenee siten myös rakennuskannan keskittymisessä ja tyhjien rakennusten taajuudessa Helsingin linjan itäpuolella, missä väestön ikääntyminen on voimakkaampaa.
Kuva 2. Kaikkien asuinrakennusten ja tyhjien asuinrakennusten keskipiste vuosina 2002–2023. Tekijät: V. Turunen, J. Vainikka.
Vaikka rakennus tai asunto ei ole käytössä, joudutaan siitä silti pitämään huolta. Asuntokannan säilyminen käyttökelpoisena edellyttää huoltoa ja peruslämmön ylläpitoa talvisin. Vuonna 2023 maassa oli yli 200 000 tyhjää asuinrakennusta ja yli kaksi miljoonaa tyhjää asuntoa. Näistä osa voi toki toimia kakkosasuntona, väliaikaisvuokrattavana tai loma-asuntona, mutta hiilijalanjäljen pienentämistoimenpiteiden ja kestävyysmurroksen edistämiseksi on mietittävä minkälaiseen käyttöön nämä esimerkiksi vuonna 2050 soveltuvat.
Lämmitysmuotojen suhteen Suomen sisällä on myös mittavia eroja. Metsävaltaisessa itäisessä Suomessa on runsaasti puulämmitteisiä asuinrakennuksia, kun taas läntisessä Suomessa on suhteellisesti enemmän öljylämmitteisiä asuinrakennuksia. Lämmityksen alueellisuus auttaa pohtimaan tyhjenemisen aluevaikutuksia. Nämä fossiili-intensiiviset, tai vanhanaikaiset, lämmitysmuodot eivät välttämättä ole yhtä houkuttelevia uutta kotia harkitseville kuin maalämpö. Pidemmän päälle lämmitystavan uusiutumisesta voi tulla alue- ja geopoliittinen kysymys, jos alueiden tyhjenemiskehitystä halutaan jarruttaa. Uusien asuinalueiden taustalla on väistämättä tyhjäksi jääneitä asuinkelpoisia rakennuksia, jotka voisivat ylläpitää tasapainoista aluekehitystä (Caramaschi & Chiodelli 2023).
Epävarmuustekijät
Tutkimusaineistomme sisältää epävarmuuksia. RHR-aineiston sisältö ei ole täysin ajantasaista, joten käytämme tyhjilläänolotietona Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa KAVERI-hankkeessa kehitettyä prosessia tyhjien rakennusten tunnistamiseen. Keskeinen epävarmuus liittyy kakkosasuntojen asumattomuuteen. Samaan tapaan lämmitysmuodon muutostieto ei välttämättä aina välity RHR-aineistoon, eivätkä rakennusten lämmitysmuotojen yhdistelmät rekisteröidy järjestelmään. Epävarmuuksista huolimatta tiedot ovat kuitenkin tällä hetkellä parhaita saatavilla olevia.
Lämmitysmuotojen alueellisuus
Tarkastelimme tyhjien pientalojen osuuden ja kolmen eri lämmitysmuodon, puulämmityksen, öljylämmityksen ja maalämmön, osuuden yhteyttä postinumeroalueittain. Tarkastelimme kolmea eri maantieteellistä rajausta: koko Suomea, läntistä Suomea (Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa) ja itäistä Suomea (Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Etelä-Karjala ja Pohjois-Karjala).
Postinumeroalueet, joilla on enemmän maalämpöä eivät näyttäisi olevan niin herkkiä tyhjentymään ja niiden tulevaisuudenkuva voi olla keskimääräistä valoisampi. Maalämpöjärjestelmän rakennuttaminen on merkittävä investointi, jota ei todennäköisesti toteutettaisi, jos rakennus uhkaisi jäädä tyhjäksi lähitulevaisuudessa. Alueilla, joilla taas on paljon puulämmitystä, tyhjeneminen oli voimakkaampaa. On mahdollista, että puulämmitteiset talot ovat vanhempaa rakennuskantaa, harvemmin asutuilla seuduilla ja tämän lisäksi niiden jälleenmyyntiarvo voi olla pienempi.
Öljylämmityksen ja tyhjien rakennusten osuuden yhteys näytti olevan yllättäen negatiivinen. Tämä voi johtua siitä, että öljylämmityksen toteutus, ylläpito ja käyttö on kuitenkin vaatinut jonkinlaisen investoinnin, jolloin rakennuksia ei helposti hylätä.
Kuva 3. Tyhjien pientalojen osuuden ja puulämmityksen, öljylämmityksen ja maalämmön osuuden yhteys ja korrelaatiot postinumeroalueittain eri aluerajauksilla (koko Suomi, läntinen Suomi ja itäinen Suomi). Kuvaajissa on esitetty pisteenä yksi postinumeroalue. Kuvaajan x-akselilla on esitetty lämmitystavan osuus suhteessa kaikkiin postinumeroalueen lämmitystapoihin ja y-akselilla on esitetty tyhjien rakennusten osuus kaikista postinumeroalueen pientaloista. Kunkin kuvaajan oikeassa ylälaidassa on esitetty muuttujien (Pearsonin) korrelaatiokerroin. Tekijät: V. Turunen, J. Vainikka
Lopuksi
Tyhjentyvässä asuntokannassa on toki taustalla muitakin tekijöitä kuin lämmitysmuoto, mutta on huomattava, että rakennusteknisetkin seikat ovat merkittäviä alueellisen elinvoiman kannalta. Rakennuskannan kunto ja ylläpito voivat myös välillisesti aiheuttaa segregaatiota ja heikompiosaisuuden keskittymistä. Kaupunkien sisällä uudet lämmitysmuodot voivat kasvattaa asuntojen arvoa, jolloin energiaremonttien viivästyminen voi lisätä eriytymistä. Tätä varten aiomme tarkastella lähemmin asuntokohtaista dataa. Lisäksi erityisesti itäisen Suomen osalta tyhjenemiskehityksellä on myös geopoliittista merkitystä, sillä kokonaisturvallisuuteen liittyy myös erityisesti rajaseutujen elinvoimaisuus. Toisaalta läntisen Suomen öljyriippuvuuden korvaaminen omavaraisella, ei-fossiilisella lämmöntuotannolla parantaa aluetaloutta. Tyhjillään olevat rakennukset ja asunnot vaikuttavat valtion resurssien käyttöön (Pike ym. 2024) ja ovat merkittävä tekijä tulevaisuuden asumisen määrittymisessä. Kaupunkien kasvu ja rakennuskannan uudistuminen selittyy usein sillä mitä jätämme taaksemme.
Kirjoittajat
Ville Turunen työskentelee suunnittelijana Suomen ympäristökeskuksessa. DecarbonHome-hankkeessa hän tutkii muun muassa rakennusten ominaisuuksien ja sosioekonomisten muuttujien vaikutusta alueiden tyhjenemiskehitykseen. Erityisenä mielenkiinnon kohteena hänellä on paikkatieto ja mallien hyödyntäminen erilaisten ilmiöiden kuvaamisessa.
Tutkija Sampo Vesanen työskentelee data-analyysin, datan visualisoinnin ja geospatiaalisten prosessien automatisoinnin parissa Suomen ympäristökeskuksessa. Hän on vankka tieteellisen ohjelmoinnin ja tutkimuksen toistettavuuden, joustavuuden ja saavutettavuuden puolestapuhuja.
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Joni Vainikka johtaa Decarbon-Homen ”sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen” työpakettia. Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluvat mm. tulevaisuuden asuminen, ilmastoasenteet ja aluerakenteiden historia.
Lähteet
Caramaschi, S. & Chiodelli, F. (2023). Reconceptualising housing emptiness beyond vacancy and abandonment. International Journal of Housing Policy 23(3): 588–611.
Hollander, J. B., & Németh, J. (2011). The bounds of smart decline: A foundational theory for planning shrinking cities. Housing Policy Debate 21(3): 349–367.
Pike, A., Béal, V., Cauchi-Duval, N., Franklin, R., Kinossian, N., Lang, T., Leibert, T., MacKinnon, D., Rousseau, M., Royer, J., Servillo, L., Tomaney, J. & Velthuis, S. (2024). ‘Left behind places’: a geographical etymology. Regional Studies 58(6), 1167–1179.
Syssner, J. (2022). What can geographers do for shrinking geographies? Fennia-International Journal of Geography 200(2), 98–119.
Otsikkokuva: Hirsitalo Lappeenrannan Pulsassa. Vanhaa kunnostamalla voi myös pelastaa rakennuksia tyhjenemiseltä. (J. Vainikka 2024)
