Artikkelit

Rakentamisen ja asumisen ilmastovaikutukset sekä niihin liittyvät oikeudenmukaisuuskysymykset ovat paikallisten ja kansallisten näkökulmien muodostama kokonaisuus, jossa ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset kestävyysvaikutukset nivoutuvat toisiinsa. Decarbon-Home-hankkeessa lisätään ymmärrystä ilmastoviisaasta rakentamisesta ja asumisesta monitieteisen tutkimustyön ja syvällisen sidosryhmävuorovaikutuksen avulla. Hankkeen aikana yhteiskehitetään sidosryhmien kanssa rakentamisen ja asumisen ratkaisuja, jotka auttavat kestävyysmurroksen aikaansaamisessa. 

Ilmastoviisaassa ja oikeudenmukaisessa asumisessa sekä siihen liittyvässä rakentamisessa on kyse sekä ekologisesta, sosiaalisesta että taloudellisesta kestävyydestä. Tämän vuoksi vaihtoehtoisten energiatehokkuus- ja materiaaliratkaisujen vaikutuksia on ymmärrettävä yhtäältä laaja-alaisesta näkökulmasta, toisaalta paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Laaja-alaisuus tarkoittaa muun muassa tietoa erilaisten asumiseen kohdistuvien toimenpiteiden kansallisista vaikutuksista. Paikallisuus taas liittyy sen ymmärtämiseen, mitä asumiseen tai rakentamiseen kohdistuvista toimenpiteistä seuraa käytännössä eri asuinpaikoilla ja paikkakunnilla.

Decarbon-Home-hankkeessa kestävyyden monipuolinen ymmärtäminen on perustavanlaatuisen tärkeää. Ilmastoviisaassa asumisessa ja rakentamisessa on ekologisen kestävyyden osalta kyse erityisesti hiilidioksidipäästöistä, joiden mittaus on suhteellisen vakiintunutta. Asumisen oikeudenmukaisuus osana sosiaalista kestävyyttä on esimerkiksi hiilidioksidipäästöihin verrattuna huomattavasti vaikeammin yksiselitteisesti mitattavissa. Tämän takia asumisen oikeudenmukaisuuden määrittelyyn liittyy olennaisesti paikallisten olosuhteiden ja niiden aiheuttamien hyvinvointivaikutusten tarkastelut. Ilmastoviisaan ja oikeudenmukaisen asumisen taloudellinen kestävyys taas tarkoittaa esimerkiksi rakentamiseen liittyvien materiaali- ja energiatehokkuusratkaisujen toteutettavuutta erilaisissa asuinpaikoissa ja paikkakunnilla.

Kestävyys rakentamisen ja asumisen ilmastoviisaudessa sekä oikeudenmukaisuudessa. Esimerkkejä eri näkökulmiin liittyvistä asioista ja niiden välisistä yhteyksistä.

Ilmastoviisas ja oikeudenmukainen asuminen on myös tuotanto- ja kulutusvalintoja

Paikallisten olosuhteiden ja vaihtoehtoisten asumismuotojen erilaisuuden takia ilmastoviisaat ja oikeudenmukaiset rakentamisen ja asumisen ratkaisut eivät ole kaupunkilähiöissä ja haja-asutusalueilla samanlaisia. Esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen hillinnän vaihtoehdot eroavat toisistaan jo kerros- ja omakotitalojen rakennusteknisten eroavaisuuksien takia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ilmastoviisaan ja oikeudenmukaisen asumisen ratkaisujen välillä olisi myös yhteneväisyyksiä: Esimerkiksi kuluttajainnovaatiot voivat kohdentua sekä lähiöiden että haja-asutusalueiden asumisen laatuun ja asukkaiden mahdollisuuksiin hyvinvointinsa parantamiseen.

Ilmastoviisaus rakentamisessa ja asumisessa tuo hiilidioksidipäästöjen hillinnän rinnalla merkittäviä edellytyksiä asukashyvinvoinnin parantamiseen, koska uudet materiaali- ja energiatehokkuusratkaisut voivat helpottaa arkea ja pienentää asumiskustannuksia. Rakentamisessa tehdyt materiaalivalinnat vaikuttavat myös kotien ja asuinympäristöjen viihtyisyyteen. Esimerkiksi puun käytön on todettu lisäävän luonnonläheisyyteen ja estetiikkaan liittyvien tekijöiden kautta ihmisten kokemaa hyvinvointia rakennetussa ympäristössä. Tämän takia muun muassa puun mahdolliset edut asumisessa eivät liity ainoastaan ekologisiin tai taloudellisiin näkökulmiin. Asukkaan on helpompi perustella ilmastoviisaiden ratkaisujen tekemistä itselleen tai muille, jos hän voi ajatella suosivansa niitä myös itsensä tai läheistensä saamien psykologisten hyötyjen takia.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta ei ole yhdentekevää, mistä ilmastoviisaan rakentamisen ja asumisen ratkaisujen raaka-aineet ovat peräisin tai missä materiaaleja tuotetaan, komponentteja kootaan ja laitteistoja valmistetaan. Kotimainen biokiertotalous ja siihen perustuva yritystoiminta voivat samanaikaisesti olla keino tuoda markkinoille kestävää kehitystä edistäviä innovaatioita, aikaansaada uusia työpaikkoja ja sen myötä vahvistaa ihmisten hyvinvointia erilaisissa paikallisyhteisöissä niin lähiöissä kuin haja-asutusalueillakin. Samaan aikaan rakentamisen ja asumisen kestävyysmurroksen ymmärtäminen voi olla merkittävä mahdollisuus suomalaisen biokiertotalouden kehittymiselle.

Kirjoittaja:

Katja Lähtinen on Luonnonvarakeskuksen liiketaloustieteen tutkimusprofessori. Työssään eri tutkimusorganisaatioissa hän on muun muassa pohtinut eri kestävyyden osa-alueiden välisiä yhteyksiä. Nykyisissä tehtävissään hän etsii muun muassa keinoja vahvistaa ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten hyötyjen aikaansaamista suomalaisessa biokiertotaloudessa.

Kirjallisuutta:

Lähtinen, K., Myllyviita, T., Leskinen, P. & Pitkänen, S. 2014. A Systematic literature review on indicators to assess local sustainability of forest energy production. Renewable & Sustainable Energy Reviews 40: 1202–1216. https://doi.org/10.1016/j.rser.2014.07.060

Lähtinen, K., Toppinen, A., Mikkilä, M., Toivio, M. & Suur-Uski, O. 2016. Corporate responsibility reporting in promoting social license to operate in the forestry and sawmilling industries. Forestry, 89: 525–541. https://doi.org/10.1093/forestry/cpv055

Lähtinen, K., Häyrinen, L., Roos, A., Toppinen, A., Aguilar Cabezas, F. X., Thorsen, B. J., Hujala, T., Nyrud, A. Q. & Hoen, H. F. 2021. Consumer housing values and prejudices against living in wooden homes in the Nordic region. Silva Fennica, 55: 1–27. https://doi.org/10.14214/sf.10503

Mont, O. & Plepys, A. 2008. Sustainable consumption progress: should we be proud or alarmed? Journal of Cleaner Production, 16: 531–537.

Rhee, P. 2018. Beyond Green: Environmental building technologies for social and economic equity. Architectural Design, 88: 94–101. https://doi.org/10.1002/ad.2326

Asuminen on jokapäiväisiä tekoja. Decarbon-Home-hankkeessa pyrimme ymmärtämään erilaisia asukkaita elämäntilanteineen ja kysymme, miten voisimme asua ilmaston kannalta järkevästi erilaisissa kodeissa – sekä maaseudun omakotitaloissa että 1970-luvun kerrostalolähiöissä.

Suomessa valmistuu vuosittain yli 40 000 uutta asuntoa ja monilla alueilla vallitsee jatkuva asuntopula. Samaan aikaan tyhjien asuntojen määrä sekä maaseudulla että kaupungeissa on kasvanut – tällä hetkellä yhteensä yli 300 000 asuntoa on tyhjillään, joista huomattava osa 1970-luvun kerrostaloissa (Paavilainen 2020). Onko meillä varaa tähän ympäristön ja kuluttajien talouden näkökulmasta? Ilmiön taustalla on useita kehityskulkuja, kuten muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin, kakkosasuntojen omistaminen ja vertaisvuokraaminen. Silti jokaisen uuden asunnon rakentaminen vie valtavasti luonnonvaroja ja tuottaa paljon ilmastopäästöjä.

Kuinka paljon sinun kodissasi maksaa yksi aste huonelämpöä parinkymmenen asteen pakkasella? Paljonko asuntosi seiniin on varastoitunut hiiltä? Miten erilaiset korjaustoimenpiteet lisäävät asuntosi käyttöiän odotetta? Tällaisiin kysymyksiin harva kuluttaja osaa vastata. Etenkään kerrostaloasujan ei tarvitse tietää kotinsa teknisistä ratkaisuista kovinkaan paljon.

Kaikki talonostajatkaan eivät ole ostohetkellä kiinnostuneita kotinsa lämmitysmuodosta ja rakennusmateriaaleista, vaan silloin useimmiten asunnon koko, sijainti ja hinta ratkaisevat. Asunnon hankinta, omistaminen ja asuminen ovatkin keskenään eri asioita. Kulutustutkimuksen kirjallisuudessa puhutaan hankinnanjälkeisestä haltuunoton prosesseista (Viholainen ym. 2020; Warde 2014). Asuminen on siten eräänlaista jatkuvaa kodin tekemistä huoltotoimenpiteinen ja korjauksineen (Kuva 1). Uuteen kotiin muutettaessa tämä vaihe konkretisoituu monen kohdalla erilaisten remonttien muodossa. Remontteja tai sisustusta suunnitellessa pohditaan huolellisesti asunnon käytettävyyden ja asumismukavuuden lisäämistä kotona. Korjauksilla voidaan myös päivittää vanhaa kotia, jolloin asunto merkityksellistyy asukkaalleen uudelleen.

Asumisen ympäristövaikutuksiin voi vaikuttaa erilaisin teoin, kuten asunnon energiatehokkuutta parantavin korjauksin. Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa säästöjä ja ympäristöhyötyjä tuoviin korjauksiin, mikä ilmenee esimerkiksi Ylen julkaisemassa uutisessa. Energiaköyhyys ei ole vain Etelä-Euroopan ongelma, vaan uhka on olemassa myös Suomessa. Se koskee erityisesti niitä pieni- ja alle keskituloisia kotitalouksia, jotka asuvat 1960- ja 1970-luvun perusparantamattomissa kerrostaloissa tai ennen 1980-lukua valmistuneissa isoissa öljylämmitteisissä pientaloissa (Runsten ym. 2015).

DECARBON-HOME-hankkeessa kysymmekin, miten korjausrakentamisen keinoin voitaisiin edistää ilmastoviisasta asumista etenkin lähiöissä ja haja-asutusalueilla. Keskiössä ovat asukkaat erilaisissa elämäntilanteissa ja taloudellisissa asemissa. Työpaketissa yksi tavoitteena on ymmärtää asukkaan ja kansalaisen kokemuksia ja mahdollisuuksia ilmastotekoihin arjessaan. Palataan näihin teemoihin työn edetessä!

Lähteet

Paavilainen, P. (2020) Tyhjillään olevien asuntojen määrä kasvanut merkittävästi 2000-luvulla – mistä tässä on kyse? Tieto & Trendit 12.10.2020. http://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2020/tyhjillaan-olevien-asuntojen-maara-kasvanut-merkittavasti-2000-luvulla-mista-tassa-on-kyse/?listing=simple [Viitattu 20.1.2021]

Runsten, S., Berninger, K., Heljo, J., Sorvali, J., Kasanen, P., Vihola, J., Uotila, U. (2015) Pienituloisen omistusasujan energiaköyhyys. Ympäristöministeriön raportteja 6/2015. Helsinki: Ympäristöministeriö. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/153653

Viholainen, N., Kylkilahti, E., Autio, M., & Toppinen, A. (2020). A home made of wood: Consumer experiences of wooden building materials. International Journal of Consumer Studies, 44(6), 542-551. https://doi.org/10.1111/ijcs.12586

Warde, A. (2014). After taste: Culture, consumption and theories of practice. Journal of Consumer Culture, 14(3), 279– 303. https://doi.org/10.1177/1469540514547828

Kirjoittaja

Eliisa Kylkilahti on kulutustutkija Helsingin yliopistossa. Eliisa on kiinnostunut ilmastoviisaasta asumisesta kuluttajien hyvinvoinnin, taloudellisten mahdollisuuksien ja sosiaalisten suhteiden näkökulmista.

Kirjoitus on julkaistu alunperin 16.2.2021 strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) verkkosivuilla.