Artikkelit

SEMINAR 19.3.2024: Decarbonizing suburban and rural housing

DECARBON-HOME has entered its second three-year term, and we are stacking up a great variety of research findings. Now, we are arranging a one-day research seminar that portrays both our researchers and the streams of science along which we collaborate. We thus feature keynotes by two of our senior scientists, professors Jarek Kurnitski and Anne Toppinen, both members of the Finnish Climate Change Panel. Our two focal approaches to decarbonizing housing and construction in Finland – Governance, Business, and Policies and Values, Attitudes, and Practices – bring together researcher presentations in two sets of parallel sessions.

Decarbonizing suburban and rural housing – Citizens as agents of change

Research seminar

When: 19 March 2024
Where: University of Helsinki, Fabianinkatu 33, 3rd floor, auditorium F3003

Welcome to the seminar! See the full program below (or in pdf-format).

You can register your interest by clicking HERE, or by scanning the QR code:

DECARBON-HOME on aloittanut toisen kolmivuotiskautensa, ja olemme jo tuottaneet paljon erilaisia tutkimustuloksia. Nyt järjestämme yksipäiväisen tutkimusseminaarin, jossa esitellään sekä tutkijoitamme että lähestymistapoja, joiden kautta teemme yhteistyötä. Pääpuhujina on kaksi johtavaa tutkijaamme, professorit Jarek Kurnitski ja Anne Toppinen, jotka molemmat ovat Suomen ilmastopaneelin jäseniä. Kaksi keskeistä lähestymistapaamme asumisen ja rakentamisen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen Suomessa – hallinto, liiketoiminta ja politiikat sekä arvot, asenteet ja käytännöt – kokoavat tutkijoiden esitykset rinnakkaisiin sessioihin.

Tervetuloa seminaariin! Katso koko ohjelma alta (tai pdf-muodossa).

Rekisteröidy klikkaamalla TÄSTÄ tai skannaamalla QR-koodin:

/by

Decarbon-Home-hankkeessa laadittiin suositukset puukerrostalojen markkinointiin kiinteistönvälittäjille

Suomessa erityisesti puun käyttö uudis- ja korjausrakentamisessa on keino vähentää merkittävästi asumisen elinkaaren aikaisia päästöjä sekä parantaa asukashyvinvointia. Decarbon-Home-hankkeessa laadittiin suositukset puukerrostalojen markkinointiin.

Uusi, vuoden 2025 alussa voimaan astuva rakentamislaki tuo mukanaan ilmastovaikutusten arvioinnin, joka tarjoaa myös kiinteistönvälittäjille lisää tietoa rakentamisen vähähiilisyydestä. Ilmastokysymysten lisäksi laissa korostuu tarve turvallisiin ja terveellisiin asuinympäristöihin. Suomessa erityisesti puun käyttö uudis- ja korjausrakentamisessa on keino vähentää merkittävästi asumisen elinkaaren aikaisia päästöjä sekä parantaa asukashyvinvointia.

Puukerrostalojen kysyntäkehitys on lupaavaa, mutta puumateriaaliin liittyy vanhentuneita käsityksiä, jotka jarruttavat edelleen kysynnän kasvua. Tutkimusten mukaan asiakkaat arvostavat puuta rakennus- ja sisustusmateriaalina ja ovat jopa valmiita maksamaan lisähintaa puumateriaalin käytöstä. Kiinteistönvälittäjät ovat keskeisessä asemassa vähähiilisen asumisen edistäjinä asuntomarkkinoiden tiedonvälittäjinä. Decarbon-Home-hankkeessa laadittiin suositukset puukerrostalojen markkinointiin kiinteistönvälittäjille.

Ympäristötiedot ja puumateriaalin hyödyt avuksi markkinoinnissa

Decarbon-Home-hankkeen tutkijat suosittelevat ottamaan rakennuksen ympäristötiedot ja puumateriaalin ominaisuudet laajasti huomioon asuntojen markkinoinnissa:

  1. Asiakkaat suhtautuvat puuhun myönteisesti rakennus- ja sisustusmateriaalina, ja sen käyttö olisi hyvä mainita myynti-ilmoituksessa.
  2. Rakennuksille lasketaan nykyään yleensä hiilijalanjälki. Rakennuksen ympäristötietoja kannattaakin hyödyntää myynti-ilmoituksessa.
  3. Ostajat arvostavat muun muassa puun teknisiä ominaisuuksia, visuaalista ilmettä ja myönteisiä vaikutuksia sisäilman laatuun, joten asuntonäytössä kannattaa kertoa laajasti puun eri ominaisuuksista asumisessa.
  4. Oikein käytettynä puu on paloturvallinen ja kosteutta kestävä rakennusmateriaali, mikä ei välttämättä ole ostajalle itsestään selvää. Mahdolliset väärinkäsitykset tai ennakkoluulot puun teknisestä kestävyydestä on hyvä korjata luotettavalla taustainformaatiolla markkinoinnissa.
  5. Kiinteistönvälittäjien kautta kulkee monenlaista tietoa asuntojen toimivuudesta ja ostajien huomioista. Kiinteistönvälittäjät ovat avainasemassa rakentamisen asukaslähtöisyyden edistämisessä ja he voivat välittää asukkaiden toiveita eteenpäin suunnittelijoille ja rakennuttajille.

Decarbon-Home-hanke

Suositukset laadittiin osana Decarbon-Home-tutkimushanketta, joka edistää asumisen ja rakentamisen oikeudenmukaista kestävyysmurrosta. Monitieteisen hankkeen tavoitteena on tutkia ja kehittää asukkaita osallistavia ratkaisuja ilmastonmuutoksen ja asuinalueiden eriytymisen haasteisiin. Erityisen huomion kohteena ovat lähiöt ja haja-asutusalueet, joilla remontit ovat ajankohtaisia ja energiatehokkuustoimille on tarvetta. Hankkeessa tuotetaan tietoa kansalaisten asumiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvistä arvoista sekä ilmastotoimenpiteiden edellytyksistä. Lisäksi kehitetään työkaluja ja ratkaisuja yhdessä kaupunkien, asukkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa.

Hanketta koordinoi Luonnonvarakeskus (Luke), ja siihen kuuluu laaja joukko tutkijoita Helsingin yliopistosta, Suomen ympäristökeskuksesta (Syke), Vaasan yliopistosta ja Tallinnan teknillisestä yliopistosta (TalTech). Kumppanikaupunkeja ovat Helsinki, Joensuu, Turku ja Vantaa. Hankkeen toteutukseen osallistuu myös lukuisia yhteistyökumppaneita erilaisista kansalais- ja etujärjestöistä yrityksiin, ministeriöihin ja kansainvälisiin asiantuntijoihin.

Tutustu suosistuksiin:

Suositukset puukerrostaloasuntojen markkinointiin kiinteistönvälittäjille

Lisätietoa:

Charlotta Harju, Luke, etunimi.sukunimi@luke.fi, 029 532 2345
Katja Lähtinen, Luke, etunimi.sukunimi@luke.fi, 029 532 2191
Eliisa Kylkilahti, Helsingin yliopisto, etunimi.sukunimi@helsinki.fi, 029 415 8051

/by

Aikakauslehdet kannustavat ilmastoviisaampaan asumiseen

Aikakauslehdillä on mielenkiintoinen rooli yhteiskunnassa: ne ovat lukijalähtöisiä ja heijastelevat kohdeyleisönsä tiedon ja inspiraation tarvetta, mutta samalla ne voivat vaikuttaa lukijoidensa arvoihin ja normeihin. Päivi Pelkonen tutki viestintätieteiden pro gradu -tutkielmassaan, millaisia ilmastoviisaan asumisen arvoja asumisen ja rakentamisen aikakauslehdet tuottavat ja vahvistavat. Tuloksia on mahdollista hyödyntää ilmastoviisaan asumisen viestinnän suunnittelussa ja kohdentamisessa sekä ilmastoviisaiden asumiskäytäntöjen edistämisessä.

Arvot tukevat ilmastoviisaita valintoja

Kaikkien arkisten toimien, kuten asumisen valintojen, taustalla vaikuttavat ihmisten arvot. Arvot omaksutaan yhteisössä ja niitä haastetaan ja vahvistetaan esimerkiksi mediassa. Tutkimukseni perustuu Shalom Schwartzin arvoteoriaan, joka jakaa ihmisten arvot neljään ulottuvuuteen. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että asumisen ja rakentamisen aikakauslehdet korostavat ilmastoviisaan asumisen kannalta myönteisiä arvoja. Onkin luontevaa, että juuri tämäntyyppisissä lehdissä tyypillisin arvoulottuvuus on niin sanottu avoimuus muutokselle. Siinä asumisen arvoihin liittyy halu kokeilla uusia ratkaisuja, oppia uutta ja toteuttaa omia tavoitteita ja unelmia. Aikakauslehdet esittelevät lukijoilleen erilaisia vaihtoehtoja ja innovaatioita, jotka voivat parantaa asumisen laatua ja vähentää ympäristövaikutuksia.

Toiseksi yleisin arvoulottuvuus on itsensä ylittäminen, jossa asumisen arvoihin liittyy myös pyrkimys huolehtia sekä omasta että maapallon hyvinvoinnista. Aikakauslehdet kannustavat lukijoitaan ottamaan vastuuta ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja sopeutumisesta sekä osoittamaan solidaarisuutta ja kunnioitusta muita ihmisiä ja luontoa kohtaan. Useissa tutkimuksissa on todettu, että itsensä ylittämiseen liittyvät arvotyypit ennustavat myönteisempää suhtautumista ilmastonmuutoksen torjumiseen kuin sen vastakkainen ulottuvuus eli itsensä korostamiseen liittyvät arvotyypit, joita aineistostani löytyi vain niukasti.

Tutkimuksen aineistona oli Meidän Talo -verkkolehdessä ja Meillä kotona -verkkosivustolla julkaistuja verkkojuttuja vuosilta 2010–2020. Aineisto on osa Decarbon-Home-hankkeen media-aineistoa.

Aikakauslehdet voivat käynnistää sosiaalisia muutoksia

Lukijat hakevat aikakauslehdistä muun muassa tietoa sekä vahvistusta omille arvoilleen ja elämäntyylilleen. Lehtien kuvat ja tekstit kertovat lukijoilleen, millaisia kotien tulisi olla. Media myös muokkaa lukijoidensa makua. Asumisen ja rakentamisen lehdet seuraavat asumisen trendejä, esittelevät inspiroivia kodinmuutos- ja rakentamistarinoita sekä käsittelevät asumisen unelmia ja niihin liittyviä sosiaalisia odotuksia. Niissä esitellään myös kestävän rakentamisen näkökulmia, ja ne kannustavat ilmastoviisaisiin ratkaisuihin; ilmastoviisas asuminen yhdistyy lukijoiden arkielämään, identiteettiin ja elämänlaatuun. Tämä tutkimus osoittaa, että aikakauslehdet voivat olla tehokkaita ilmastoviestinnän välineitä, jotka voivat edistää ilmastoviisaan asumisen arvojen ja normien leviämistä ja vakiintumista.

Suomi on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Tämä edellyttää muutoksia monilla elämänalueilla, erityisesti asumisessa, joka on suurin kotitalouksien päästöjen lähde. Asumisen normit ja mieltymykset muotoutuvat yhteiskunnallisesti jaettujen arvojen ja normien mukaan. Siksi on tärkeää, että ilmastonmuutoksen torjunnasta viestitään tavalla, joka vetoaa ihmisten arvoihin, motivaatioon ja maailmankuviin.

Kirjoittaja

Päivi Pelkonen on Vaasan yliopiston organisaatioiden viestinnän maisteriopiskelija, joka on kiinnostunut ilmastoviestinnästä ja siitä, millaisella viestinnällä ihmisten toimintaan voidaan saada muutosta. Hänen pro gradu -tutkielmansa ”Jalanjälki paha, kädenjälki hyvä”: Ilmastoviisaan asumisen arvojen rakentuminen aikakausmediassa on kokonaisuudessaan luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.

Otsikkokuva: Päivi Pelkonen

/by

Laitinen, S.-E., Kylkilahti, E. & Syrjälä, H. (2023). Pieniä neliöitä, aurinkopaneeleita ja kulutuksen vähentämistä – Ilmastotietäminen kodin käytänteissä.

,
Julkaisun nimiPieniä neliöitä, aurinkopaneeleita ja kulutuksen vähentämistä – Ilmastotietäminen kodin käytänteissä
KirjoittajatSara-Ellen Laitinen, Eliisa Kylkilahti, Henna Syrjälä
JulkaisijaKulutustutkimus.Nyt
ISBN/DOIDOI:10.54333/kulutustutkimus.127368
Julkaisupäivä12.12.2023
Lue julkaisu täältä.
Read publication here.

Abstract

Consumers’ daily activities at their homes have an impact on the climate emissions of housing. We approach living as home practices. We study how consumers understand climate-wise housing and what kind of home practices they consider climate-wise. The concept of climate wisdom has not been previously defined in the scientific debate. We approach the concept through the practice of knowing, which means that wisdom is a practical activity based on knowing. The practice of knowing is a dispersed practice, while home practices are integrated practices, of which the practice of knowing can be a part. These practices can share climate wisdom with each other as an element of a general understanding. Consequently, knowledge of climate wisdom can be realized as climate-wise home practices. We analyzed consumers’ understanding of climate-wise housing from the interviews (n=30) by using thematic content analysis and practice theory reading. According to the study, climate-wise housing is understood broadly, but convergently. Climate-wise housing includes various knowledge-based everyday doings and solutions, which concern the choice of energy source, reduction of many types of consumption, recycling, waste sorting and sharing. Consumers have shared understandings of what is climate-wise, and climate wisdom can be seen as part of a practice of knowing. However, the understanding of climate wisdom does not necessarily appear as climate-wise actions implemented in everyday life.

Tiivistelmä

Kuluttajien arkisella toiminnalla kodeissa on vaikutusta asumisen ilmastopäästöihin. Lähestymme asumista kodin käytänteinä. Tutkimme sitä, miten kuluttajat ymmärtävät ilmastoviisaan asumisen ja millaiset kodin käytänteet ovat heidän mielestään ilmastoviisaita. Ilmastoviisaus-käsitettä ei ole aiemmin tieteellisessä keskustelussa määritelty. Lähestymme käsitettä tietämisen käytänteen kautta, jolloin viisaus on tietämiseen perustuvaa käytännön toimintaa. Tietämisen käytänne on hajautunut käytänne, kun taas kodin käytänteet yhdistäviä käytänteitä, joiden osa tietämisen käytänne voi olla. Nämä käytänteet voivat jakaa keskenään yleisen ymmärryksen elementin ilmastoviisaudesta, jolloin tietäminen ilmastoviisaudesta voi toteutua ilmastoviisaina kodin käytänteinä. Analysoimme kuluttajien ymmärryksiä ilmastoviisaasta asumisesta haastatteluaineistosta (n=30) temaattisen sisällönanalyysin ja käytäntöteoreettisen luennan avulla. Tulokset osoittavat, että ilmastoviisas asuminen käsitetään laajasti, mutta yhtenäisesti. Ilmastoviisas asuminen on tietämiseen perustuvia erilaisia arjen tekoja ja ratkaisuja, jotka koskevat energialähteen valintaa, monenlaisen kulutuksen vähentämistä, kierrättämistä, jätteiden lajittelua ja jakamista. Kuluttajilla on jaetut ymmärrykset siitä, mikä on ilmastoviisasta ja ilmastoviisaus voidaan nähdä osana tietämisen käytänteitä. Ymmärrys ilmastoviisaudesta ei kuitenkaan välttämättä näy arjessa toteutettuina ilmastoviisaina tekoina.

/by

Kansalaisten huolet ilmastoviisaan asumisen ja rakentamisen näkökulmasta

Rakennetun ympäristön päästöjen karsimisella on kiire, ja myös korjausrakentamiseen on syytä etsiä uusia ratkaisuja samalla kun varaudutaan säätilojen äärevöitymiseen. Ilmastonmuutoksen osalta kansalaisten huolissa korostuu erityisesti sosiaalinen näkökulma, ja ilmastoviisaan asumisen ja rakentamisen edistämisessä olennaista onkin osoittaa uusien ratkaisujen myönteiset vaikutukset kansalaisten arjen hyvinvointiin, kirjoittavat Anne Toppinen ja Katja Lähtinen.

Hellejaksot ovat viime kesinä Euroopassa yleistyneet, aikaistuneet ja pitkittyneet. Vaikka ennätyshelteitä ja kuivuutta nähtiin viime kesänä Etelä-Euroopassa, eivät arktisetkaan alueet ole säästyneet ennätyksellisiltä lämpöaalloilta. Sään ääri-ilmiöistä paljon julkisuutta mediassa ovat saaneet muiden muassa Kanadassa ja Kreikan saarilla riehuneet metsäpalot ja vakavia tulvia on nähty pohjoisessakin Euroopassa.

Ilmastonmuutoksen hillinnän ohella siihen sopeutumisen tarve on korostunut sään ääri-ilmiöiden noustua alati ajankohtaisemmaksi huolenaiheeksi. Jos mielimme elää hiilineutraalissa yhteiskunnassa jo 2030-luvulla, rakennetun ympäristön päästöjen karsimisella on kiire. Rakennuskanta uudistuu varsin hitaasti, joten myös korjausrakentamiseen on syytä etsiä uusia ratkaisuja samalla, kun varaudutaan säätilojen äärevöitymiseen.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykset ovat merkittävä osa ilmastonmuutokseen sopeutumista, ja rakentamisen kautta vaikutukset eivät kohdistu ainoastaan asuinolosuhteisiin. Aluetaloudellisesta näkökulmasta suomalaisella rakennussektorilla on merkittäviä kerrannaisvaikutuksia muun muassa yksityismetsätalouteen ja puunjalostusteollisuuteen, mikä edelleen heijastuu suurten kaupunkien ulkopuoliseen työllisyyteen. Kansalaisten tulevaisuudenuskon vahvistaminen erilaisten uhkakuvien leimaamassa yhteiskunnassa on tärkeää.

Kansalaisten näkemykset ilmastoviisaasta asumisesta ja tulevaisuuden riskeistä

Decarbon-Home-hankkeessa tehtiin keväällä 2022 laaja asumiseen liittyvä kysely, johon vastasi 1 448 satunnaisesti valittua 18–80-vuotiasta kansalaista. Tulosten mukaan useat ilmastoviisaampaa rakentamista edesauttavat toimenpiteet saavat Suomessa hyväksyntää. Tällaisia ovat esimerkiksi korjausten suosiminen uudisrakentamisen sijaan tai puun käyttö asunnon pääasiallisena rakennusmateriaalina.

Kansalaisten mielipiteet eivät kuitenkaan välttämättä kuvaa täysin arkielämän todellisuutta: esimerkiksi noin 61 % vastaajista piti jo nykyistä elämäntapaansa ympäristön kannalta kestävänä, vaikka tosiasiallisia elämäntapoja käsitteleviin kysymyksiin saadut vastaukset eivät tukeneet tätä näkemystä.

Kuinka vastaajat näkivät erilaiset ilmastonmuutoksesta aiheutuvat uhat suhteessa muihin yhteiskunnallisiin riskeihin, kuten talouskehityksen hidastumiseen ja teknologisiin haavoittuvuuksiin? Kuvasta nähdään suuren vastaajaenemmistön (yli 85 %) olleen eri asteisen huolestuneita kustakin ilmiöstä, kun vain 4–15 % vastaajista ei tuntenut näistä lainkaan huolta. Eniten vastaajat olivat huolissaan yhteiskunnallisen vastakkainasettelun lisääntymisestä, teknologiahaavoittuvaisuudesta ja hyvinvointivaltion rapistumisesta. Sään ääri-ilmiöt myös korostuivat merenpinnan nousuun, helteisiin, sateisuuteen ja myrskyjen yleistymiseen liittyvinä huolina.

Tuloksemme konkretisoivat kansalaisten ensisijaisten huolien liittyvän enemmän sosiaalisiin näkökulmiin kuin ilmastonmuutoksen suoriin vaikutuksiin. Olennaista on kuitenkin muistaa, että esimerkiksi sään ääri-ilmiöillä voi ilmastopakolaisuuden myötä olla laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia eri puolilla maailmaa. Tuloksemme antavat viitteitä siitä, että ilmastoviisaan asumisen ja rakentamisen edistämisessä olennaista on osoittaa uusien ratkaisujen myönteiset vaikutukset kansalaisten arjen hyvinvointiin. Tunne oman elämän hallinnasta ja elämänlaadun paranemisesta on keino motivoida meitä kaikkia toimenpiteisiin, joiden vaikutukset saattavat joiltain osin konkretisoitua etäämmällä ja kauempana tulevaisuudessa.

Kuva. Vastaajajakauma väittämästä ”Kuinka huolestunut olet seuraavista uhista, kun ajattelet Suomea seuraavan 20 vuoden aikana?”

Lyhyen aikavälin heilahtelut suuria asuntomarkkinoilla

Ilmastoviisauden näkökulmasta prosessit asumisessa ja asuinrakentamisen markkinoilla ovat usein pitkäkestoisia ja asuntokanta uudistuu hitaasti. Lyhyen aikavälin suhdanneluonteisilla tekijöillä on kuitenkin myös vaikutuksensa ja erityisesti tätä kirjoitettaessa syyskuussa 2023 epävarmuus on suurta.

Asuinrakentaminen on tänä vuonna hiljentynyt merkittävästi, mikä on rakennussektorin kerrannaisvaikutusten kautta heijastunut myös muihin toimialoihin. Lainakorkojen ja energiakustannusten nousu mietityttää kansalaisia ja on vähentänyt heidän lainanottohalukkuuttaan. Tämä on heijastumassa rakennusteollisuuden tilauskirjoihin ja aloitusten arvioidaan jäävän tänä vuonna alle 16 000 asuntoon, mikä on alle puolet viime vuoteen verrattuna.

Korjausrakentaminen lisääntyi Suomessa viime vuonna 3 % ja tämän vuoden osalta Rakennusteollisuus arvioi 4 %:n laskua. Korjausrakentamisen muutokset ovat siis selvästi uudisrakentamista pienempiä sekä nousu- että laskusuhdanteissa. Korjaukset eivät kuitenkaan riitä kompensoimaan kokonaistilannetta, ja yritysten talous- ja työvoiman työllisyysnäkymät ovat alan itsensä mukaan varsin pessimistiset vuoteen 2025 asti. Keskustelu rakentamisen laadusta on tämän blogin kirjoittamisen hetkellä vilkkaampaa kuin pohdinta ilmastoviisaan asumisen kysymyksistä.

Decarbon-Home-konsortiossakin muutoksen tuulia

Tutkimuskonsortiomme työskentely on nyt puolivälissä kuusivuotista kauttaan. Hankkeen hallinnollinen vetovastuu siirtyi lokakuun alussa Helsingin yliopistosta Luonnonvarakeskukseen biotalous- ja ympäristöyksikköön.

On ensimmäisen jakson jälkeen aika kiittää lämpimästi hyvästä yhteistyöstä aktiivisia sidosryhmiämme, tapahtumiin osallistuneita ja kaikkia teitä, jotka olette antaneet aikaanne niin tässä kuvatun kyselyn kuin monien muidenkin aineistojen keruuseen. Työmme jatkuu yhä – kestävyysmuutoksen tekemiseen tarvitaan meiltä kaikilta sekä tietoa, tahtoa että myös toivoa!

Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Decarbon-Home-tutkimushankkeessa tuotetaan tietoa kansalaisten asumiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvistä arvoista sekä ilmastotoimenpiteiden edellytyksistä. Lisäksi kehitetään työkaluja ja ratkaisuja yhdessä kaupunkien, asukkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Anne Toppinen toimii professorina Helsingin yliopiston metsätieteiden osastolla ja on Suomen Akatemian biotieteiden, terveyden ja ympäristön toimikunnan jäsen. Hän toimi Decarbon-Home-konsortion johtajana ensimmäisen kauden 2020–2023 aikana. Tutkimusprofessori Katja Lähtinen Lukesta vastaa konsortion johtamisesta toisella kaudella 2023–2026.

Lähteet

Decarbon-Home-hankkeen kansalaiskysely 2022.
Rakennusteollisuuden suhdannekatsaus 2/2023. Luettavissa: https://www.rt.fi/globalassets/suhdanteet-ja-tilastot/suhdannekatsaukset/2023/syksy23/suhdannekatsaus-2-2023.pdf.

Otsikkokuva: Timo Roschier

/by

Kotitalouksien rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä kytkeytyy arjen valintoihin

Ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii monipuolisia toimia kaikilta yhteiskunnan sektoreilta. Erityisesti kotitaloudet ovat tärkeässä roolissa, sillä merkittävä osa Suomen hiilidioksidipäästöistä syntyy kotitalouksien kulutuksesta. Nella Koivula tutki maisterintutkielmassaan, miten kotitaloudet voivat omilla arkeen ja asumiseen liittyvillä valinnoillaan edistää ilmastonmuutoksen hillintää.

Tutkielmassa kerättiin haastatteluaineistoa kotitalouksilta osana Decarbon-Home-tutkimushanketta ja hankkeessa toteutettua Kotimaskotti -pelillistämiskokeilua. Viitekehyksenä hyödynnettiin käytäntöteoriaa, jonka avulla pyrittiin ymmärtämään paremmin, miten kotitaloudet toimivat arkipäiväisissä tilanteissa ja millaiset tekijät vaikuttavat valintojen tekemiseen.

Tutkimuksen mukaan kestävien valintojen tekeminen asumisessa liittyy usein arkisiin toimintoihin ja rutiineihin. Ilmastoviisaiden käytäntöjen edellytyksiksi tunnistettiin paitsi materiaaliset tekijät, kuten kodin teknologia tai energiamuoto myös henkilökohtaiset kyvykkyydet ja merkitykset kuten tiedot, taidot ja arvomaailma. Oheisessa kuvassa esitellään tarkemmin kotitalouksien ilmastoviisaiden käytäntöjen elementtejä ja niihin kohdentuvia ohjauskeinoja.

Kotitaloudet suhtautuivat myönteisesti ilmastoviisaisiin asumisen käytäntöihin. Kestävään asumiseen kannustavat erityisesti ilmastoviisauteen liitetyt merkitykset, kuten huoli ilmastonmuutoksesta, ekologisen asumisen ihanteet ja ympäristö- ja ilmastoarvot. Myös taloudellinen säästäminen motivoi kotitalouksia vähentämään kulutustaan, etenkin sähkön hinnan ollessa erityisen korkea. Sen sijaan hidasteina ilmastoviisaudelle oli joidenkin energiatehokkaiden tai vähähiilisten vaihtoehtojen kalleus, ristiriitaiset sosiaaliset tai henkilökohtaiset normit sekä tiedon puute.

Tutkimus osoittaa, että ilmastoviisaiden valintojen tekeminen edellyttää sekä yksilön aktiivisuutta ja motivaatiota että laajempia yhteiskunnallisia toimia, jotka tukevat kotitalouksien mahdollisuuksia ja halua tehdä ilmastoviisaita päätöksiä. Jotta useammat ihmiset tekisivät kestäviä valintoja asumisessaan, on ekologisista valinnoista tehtävä mahdollisimman helppoja, edullisia ja arkeen soveltuvia. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi asuntojen teknologisten ja muiden materiaalisten edellytysten parantamista, käytännönläheisen tiedon lisäämistä sekä sosiaalisia normeja, jotka kannustavat kestävään elämäntapaan.

Kotitalouksien ilmastoviisaiden käytäntöjen elementit ja niihin kohdentuvat ohjauskeinot (Pohjautuu etenkin Shoven, Pantzarin ja Watsonin (2012) sekä Michien, Van Stralenin ja Westin (2011) malleihin)

Kirjoittaja

Nella Koivula opiskeli Helsingin yliopistossa kaupunkitutkimuksen ja suunnittelun maisteriohjelmassa. Tällä hetkellä Nella työskentelee analyytikkona yhteiskunnallisen vaikuttamistyön parissa Owal Group Oy:lla. Nella Koivulan maisterintutkielma Koti ilmastotoimijuuden areenana – Käytäntöteoreettinen lähestymistapa kotitalouksien ilmastoviisaaseen asumiseen on luettavissa kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston Helda-järjestelmässä.

/by

Asumisen ilmastoviisautta edistämään tarvitaan erilaisiin elämäntilanteisiin suhteutettuja tekoja

Asumisen ilmastoviisaus näyttäytyy monille verrattain kapeana ja se liitetään pitkälti kaupunkilaisiin elämäntapoihin, kuten kerrostaloasumiseen ja julkisen liikenteen käyttämiseen. Maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelu tai muu alueiden välinen vertailu ei kuitenkaan edistä asumisen ilmastoviisautta, vaan keskiöön tulisi nostaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien asukkaiden ilmastotekojen mahdollistaminen. Annika Hämäläinen tutki maisterintutkielmassaan haja-asutusalueiden asukkaiden toimijuutta ilmastoviisaan asumisen edistämisessä.

Tutkielmassa kerättiin haastatteluaineistoa Decarbon-Home-tutkimushankkeessa ja vierailtiin useassa kodissa suomalaisilla haja-asutusalueilla. Tutkielmassa hyödynnetään tarkoituksenmukaisen asumisen käsitettä ja avataan sen kautta asumiseen kietoutuvaa elämäntapojen kirjoa.

Tutkimus osoittaa, että asumisen ilmastoviisaus saattaa olla läsnä asunnon ja asuinpaikan valintaa tehtäessä, mutta asumisen aikana asia unohtuu monelta, eikä omia arkisia tekoja tunnisteta ilmaston kannalta olennaisiksi. Kuitenkin juuri kunkin asukkaan omaan asumistilanteeseen suhteutetut toimet voivat olla ratkaisevia. Esimerkiksi sähköä säästetään pitämällä huonelämpötilaa matalana, alle 18 asteessa.

Kaupungin ja maaseudun välinen vertailu ei ole mielekästä, sillä kaikenlaisilla alueilla asuvien asukkaiden toimia tarvitaan. Esimerkiksi asukkaiden taloudellinen tilanne on toimijuuden kannalta keskeinen tekijä kahdella eri tavalla. Yhtäältä korkeampi tulotaso mahdollistaa yleisesti enemmän kuluttamista ja siten aiheuttaa huomattavastikin päästöjä, toisaalta monet asumisen ilmastotoimet, kuten lämmitysjärjestelmän muutokset tai aurinkopaneelien asennus ovat merkittäviä taloudellisia investointeja, joihin monilla ei ole varaa yhteiskunnallisilta tuista huolimatta:

”Mehän on tietenki mietitty sitä että jos, olis ylimäärästä rahaa niin vois laittaa aurinkopaneelit tuohon, tää todella hyvä paikka olis nimittäin, ku on harjakatto ja etelä on tossa, voitas laittaa semmoset.” (Vastaaja 5, haastatteluaineisto)

Tutkimus toteaa, että taloudellisten esteiden lisäksi käsillä on ”liikahtamattomuuden” ongelma: ristiriita sen välillä, että ilmastonmuutoksen ongelmat ja vaarallisuus kyllä tiedostetaan, mutta asian eteen ei saada aikaan tai haluta tehdä mitään. Tämä johtuu osittain siitä, että aihe koetaan vaikeaksi ja siitä, että vastuuta on sysätty paljon yksilön toiminnan varaan. Yhteiskunnan toimille olisikin tarvetta: positiivisten ilmastoratkaisujen aikaansaamiseksi hieman parempi yksilön toimijuuden ohjailu olisi suotavaa, ja sitä vaikuttavat myös asukkaat itse toivovan.

Kirjoittajat

Eliisa Kylkilahti on yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. Hän on kulutustutkija, jonka tutkimusaiheena on kuluttajien rooli ja toimijuus arkielämään kytkeytyvissä kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa muutoksissa. Sähköposti: eliisa.kylkilahti(at)helsinki.fi

Annika Hämäläinen on Helsingin yliopiston elintarviketalouden ja kulutuksen maisteriohjelmasta valmistumassa oleva opiskelija, joka työskenteli Decarbon-Home-hankkeessa tutkimusavustajana opiskelujen ohella. Tällä hetkellä Hämäläinen työskentelee Pohjoismaisen Ympäristömerkinnän asiantuntijana.

Annika Hämäläisen maisterintutkielma Asukkaan toimijuus ilmastoviisaan asumisen edistämisessä haja-asutusalueella on luettavissa kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston Helda-järjestelmässä.

/by

Luonnonläheisyys, edulliset asumiskustannukset ja toimiva pohjaratkaisu korostuvat suomalaisten asumistoiveissa

Suomalaiset arvostavat asumista keskikokoisissa asunnoissa, joissa on edulliset asumiskustannukset ja paljon luonnonvaloa. Kodilta toivotaan toimivaa pohjaratkaisua, jossa ei ole hukkaneliöitä. Suomessa arvostetaan myös energiatehokkuutta, omaa energiantuotantoa ja puuta rakennusmateriaalina. Erityisen tärkeäksi koetaan asuminen lähellä luontoa.

Suomalaisten asumiseen liittyviä toiveita on selvitetty kyselyllä, johon vastasi 1 448 satunnaisesti valittua 18–80-vuotiasta. Tulosten perusteella suomalaiset ovat pääosin tyytyväisiä nykyiseen kotiinsa ja 56 prosenttia haluaisi asua nykyisessä asunnossaan vielä 2–5 vuoden kuluttua. Suomalaisten toivekoti on 60–140 neliömetrin kokoinen asunto, jonka asukas omistaa itse.

Suomalaisten suhtautuminen asumisväljyyteen ja asunnon kokoon on Suomen ympäristökeskuksen vanhemman tutkijan Anna Strandellin mukaan kohtuullistumassa, mikä luo näkymän myös asumisen ympäristökuormituksen vähentämiseen.

— Suomalaiset toivovat nykyistä pienempiä omakoti- ja rivitaloasuntoja, mutta suurempia kerrostaloasuntoja. Ympäristönäkökulmasta asumisemme kuluttaa kuitenkin edelleen liikaa luonnonvaroja ja kuormittaa ilmastoa.

52 prosenttia suomalaisista valitsee omakotitalon, kun kysytään, minkälaisessa asunnossa haluaisi asua 2–5 vuoden kuluttua. Se on hieman useampi kuin tämänhetkiset omakotiasujat: 45 prosenttia suomalaisista. Seuraavaksi suosituin talotyyppi on kerrostalo, jossa haluaisi asua 29 prosenttia suomalaisista.

Eri asumismuotojen suosio vaihtelee asukkaan iän mukaan. Pääsääntöisesti nuoret toivovat nykyistä enemmän omakotiasumista ja ikääntyneet kerrostaloasumista, kertoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Enni Ruokamo.

— Nuoret perheet kaipaavat lisää tilaa ja omaa pihaa, kun taas ikääntyneet haluavat palveluiden lähelle helppohoitoiseen kerrostalokotiin.

Energiakysymykset kiinnostavat — tietoa ja tukea tarvitaan lisää

Monet suomalaisten asumiseen liittyvät toiveet ovat tavoiteltavia myös ilmastonmuutoksen torjunnan ja vihreän siirtymän näkökulmasta. Suomalaiset arvostavat esimerkiksi energiatehokkuutta, omaa energiantuotantoa, puuta rakennusmateriaalina ja toimivaa kierrätyspistettä.

Toisaalta ilmastoviisas asuminen on Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Sara-Ellen Laitisen mielestä suomalaisille edelleen myös haastavaa.

— Monet kokevat vaikeaksi saada luotettavaa tietoa konkreettisista päästövähennystoimista. Lisäksi pitää muistaa, että kaikilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia investoida ekologisiin valintoihin, esimerkiksi energiaremontteihin, joten yhteiskunnan tulee tukea niitä.

Toimiva pohjaratkaisu, esteettisyys ja pääsy luontoon ohjaavat asunnon valintaa

Asunnon pohjaratkaisun toimivuus, luonnonvalo, esteettisyys, helppohoitoisuus ja edulliset asumiskustannukset ovat tärkeitä suomalaisille. Strandell kertoo, että asumistoiveet eroavat jonkin verran toisistaan kaupunki- ja maaseutuympäristöissä.

— Kaupunkiasunnon valinnassa erityisen tärkeäksi koetaan toimiva pohjaratkaisu, jossa on tarpeeksi säilytysiltaa ja niukasti hukkatilaa. Myös miellyttävä ääniympäristö ja asunnon vaivaton ylläpito on olennaista. Kaupungeissa pohditaan enemmän asunnon jälleenmyyntiarvoa kuin maaseudulla. Maaseudulla asunnon valinnassa painottuvat kaupunkeja enemmän lemmikkiystävällisyys ja miellyttävät näkymät ulos.

Suomalaisille on tärkeää, että oma koti on lähellä luontoa, ja sijaintia veden äärellä arvostetaan. Ruokamon mukaan myös asuinympäristöä koskevat toiveet eroavat kaupungeissa ja maaseudulla.

— Kaupungeissa asuinympäristön valinnassa korostuvat palveluiden läheisyys, mahdollisuus pärjätä ilman omaa autoa, julkiset liikenneyhteydet, harrastusten läheisyys sekä alueen hyvämaineisuus. Maaseudulla asuinympäristön tärkeimpiä ominaisuuksia ovat sen sijaan helppo pääsy luontoon ja rauhallisuus.

Decarbon-Home edistää oikeudenmukaista kestävyysmurrosta

Suomalaisten asumistoiveita ja asumisen arkea tutkitaan osana Decarbon-Home-hanketta, joka edistää asumisen ja rakentamisen oikeudenmukaista kestävyysmurrosta. Monitieteisen hankkeen tavoitteena on tutkia ja kehittää asukkaita osallistavia ratkaisuja ilmastonmuutoksen ja asuinalueiden eriytymisen haasteisiin. Tutkijat tarkastelevat muun muassa kansalaisten ja yhteisöjen toimijuutta ilmastonmuutoksen hillinnässä sekä ilmastoviisaiden asumisratkaisujen edellytyksiä ja esteitä. Hankkeessa tuotetaan tietoa kansalaisten asumiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvistä arvoista sekä ilmastotoimenpiteiden edellytyksistä. Lisäksi kehitetään työkaluja ja ratkaisuja yhdessä kaupunkien, asukkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa.

Hankekonsortiota koordinoi Helsingin yliopisto, ja siihen kuuluu laaja joukko tutkijoita Suomen ympäristökeskuksesta (Syke), Luonnonvarakeskuksesta (Luke), Vaasan yliopistosta ja Tallinnan teknillisestä yliopistosta (TalTech). Kumppanikaupunkeja ovat Helsinki, Joensuu, Turku ja Vantaa. Hankkeen toteutukseen osallistuu myös lukuisia yhteistyökumppaneita yhteiskunnan eri alueilta ja tasoilta, yrityksistä ministeriöihin ja kansainvälisiin asiantuntijoihin. Hanke saa rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.

Tämän tiedotteen tiedot pohjaavat Decarbon-Home-hankkeessa tehtyyn kansalaiskyselyyn ja etnografisiin teemahaastatteluihin. Kansalaiskysely toteutettiin maalis–huhtikuussa 2022. Siihen vastasi 1 448 satunnaisesti valittua 18–80-vuotiasta. Kyselyvastaukset on painotettu iän ja sukupuolen mukaan, jotta tulokset vastaavat suomalaisten ikä- ja sukupuolijakaumaa. Teemahaastattelut tehtiin syksyllä 2021. Osallistujat olivat enimmäkseen naisia ja iältään 30–73-vuotiaita. Haastateltavat asuivat lähiössä tai maaseudulla Etelä- tai Itä-Suomessa. Haastatteluissa käsiteltiin asumista ja siihen liittyen käytänteitä, ilmastoviisautta sekä asumisen unelmia.

Lisätiedot:

Anna Strandell, Suomen ympäristökeskus Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi, puh. 0295 251 657

Enni Ruokamo, Suomen ympäristökeskus Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi, puh. 0295 252 092

Sara-Ellen Laitinen, Helsingin yliopisto, etunimi.sukunimi@helsinki.fi, puh. 0294 158 062/050 570 8198

Katso myös:

Ovatko asumismieltymykset kohtuullistumassa? – Versus (versuslehti.fi)

Kuva: Piia Keto on tehnyt kuvituksia hankkeen tutkimustuloksista

/by

Tuet kohdentuvat suurituloisille ja pieniin remontteihin — tutkimushanke suosittaa muutoksia energia-avustukseen

Ilmastonmuutos ja energiakriisi ovat kannustaneet suomalaisia pohtimaan ja toteuttamaan energiaremontteja asunnoissaan. Niiden vauhdittamiseksi asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) on jakanut energia-avustusta vuodesta 2020 lähtien. Tänään julkaistun politiikkasuosituksen mukaan tätä tukimuotoa kannattaa jatkaa, mutta avustukseen pitää tehdä merkittäviä muutoksia, jotta se toimisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Nykyisen energia-avustuksen vaikutuksia asuinrakennusten energiaremontteihin ja tuen kustannustehokkuutta on tutkittu Kohti hiilivapaita koteja -hankkeessa (Decarbon-Home). Tutkimusten perusteella on laadittu Policy Brief -julkaisu, jossa esitetään suositukset energiakorjausten avustuksen kehittämiseksi.

ARAn myöntämän energia-avustuksen budjetti on vuodelle 2023 lähes 100 miljoonaa euroa. Se on melko vaatimaton panostus valtiolta, jos summaa vertaa alkuvuoden 2023 sähkön käyttöön liittyviin tukiin, kuten väliaikaiseen sähkötukeen ja sähkön arvonlisäveron tilapäiseen alentamiseen, kehittämispäällikkö Hanna-Liisa Kangas Suomen ympäristökeskuksesta muistuttaa.

”Päättäjien tulisi ensisijaisesti priorisoida yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestäviä ja reiluja tukimuotoja. Rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen vähentää energia- ja asumiskustannuksia, nostaa rakennuskannan arvoa ja parantaa asuinviihtyvyyttä.”

Nykymuotoisella avustuksella lähinnä yksittäisiä toimenpiteitä

Hankkeessa tehdyn kyselytutkimuksen perusteella kaksi kolmasosaa energia-avustusta saaneista remonteista olisi toteutunut ilman tukeakin. Lisäksi selvisi, että avustuksen avulla on pääosin käynnistynyt hankkeita, joissa toteutetaan vain yksittäisiä toimenpiteitä: noin puolessa energia-avustusta saaneista taloyhtiöistä toteutettiin kyselyn mukaan vain yksi toimenpide, tyypillisesti lämmitysjärjestelmän vaihto.

Yhtenä ongelmana on se, että hankkeen tukikelpoisuutta arvioidaan suhteessa rakennuksen alkuperäiseen energiatehokkuuteen. Useissa kohteissa yksikin toimenpide voi tällöin riittää tukikelpoisuuteen, jos rakennus on jo aiemmin siirtynyt esimerkiksi kaukolämpöön öljylämmityksestä.

Suomen ilmastopaneelin jäsen ja Tallinnan teknillisen yliopiston ja Aalto-yliopiston professori Jarek Kurnitski näkee, että usean toimenpiteen monipuolisella yhdistämisellä saataisiin vaikuttavampi lopputulos.

”Nykymuotoinen energia-avustus ei kannusta perusteellisiin energiaremontteihin, joissa parannetaan rakennuksen energiatehokkuutta merkittävästi. Tutkimustulostemme perusteella pieneen korjaukseen on saanut suhteellisesti jopa kaksi kertaa enemmän tukea kuin kokonaisvaltaiseen remonttiin.”

Energiakorjauksille kunnianhimoiset tavoitteet

Nykyinen avustus on lisäksi koettu vaikeaksi ymmärtää. Kyselyssä tuensaajat ilmoittivat, että päänvaivaa herättivät muun muassa toimenpiteittäin vaihtelevat avustusosuudet.

Decarbon Home -hankkeen suosituksissa esitetään ratkaisuksi näihin ongelmiin avustuksen yksinkertaistamista ja tuen ehdoksi lopputulokselle asetettavaa energiatehokkuuden tavoitetta.

”Me esitämme, että avustusta saisi kaikista tukikelpoisista toimenpiteistä 30 prosenttia, jos rakennus korjataan tavoite-energialukuun”, professori Kurnitski kertoo.

Eniten tukea energiaremontteihin tarvitsevat pienituloiset, jotka asuvat usein heikon energialuokan asunnoissa ja alueilla, joilla asuntojen arvo on alhainen. Hankkeen tulosten perusteella energia-avustus on tähän asti ohjautunut keskimäärin enemmän hyvätuloisille asukkaille ja arvokkaille asuinalueille.

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Jouni Räihä pitää tärkeänä varmistaa, että tulevaisuudessa avustus kohdistuu oikeudenmukaisen vihreän siirtymän hengessä myös pienituloisille.

”Taloyhtiöille pitäisi kehittää tuen kanssa yhdessä toimiva lainantakausjärjestelmä, jolla voidaan varmistaa rahoitus energiakorjauksille. Vastaava malli on saanut Virossa energiakorjaukset liikkeelle myös lähtökohtaisesti huonokuntoisissa lähiöissä.”

Uudistuksella vaikuttavampaa tukea

Tutkijat suosittavat ARAn jakamalle energia-avustukselle kattavaa uudistuspakettia. Uudistuksen tarkoitus on laajentaa ja monipuolistaa avustuksen saajien joukkoa ja siten kasvattaa tuen vaikuttavuutta.

  1. Asetetaan kunnianhimoinen energiatehokkuuden tavoiteluku (E-luku), johon jokaisen avustettavan kohteen on korjauksen jälkeen päästävä
  2. Avustusta jaetaan sama osuus, 30 prosenttia, kaikista avustuskelpoisista toimenpiteistä
  3. Tiedot tehdyistä toimenpiteistä ja energiankulutuksesta ennen ja jälkeen kerätään ja julkaistaan taloyhtiöiden osalta avoimesti
  4. Varmistetaan energiakorjauksen rahoitus muun muassa lainantakausten muodossa
  5. Mukautetaan uudisrakentamissa käytetyn E-luvun laskenta korjausrakentamiseen
  6. Varmistetaan, että avustetuissa kohteissa on remontin jälkeen hyvät asumisolosuhteet mm. ilmanvaihdon ja lämpöviihtyvyyden osalta
  7. Koulutettu tekninen konsultti varmistaa kunkin hankkeen toimivuuden

Decarbon-Home-hanke

Policy Brief toteutettiin osana Decarbon-Home-tutkimushanketta, joka edistää asumisen ja rakentamisen oikeudenmukaista kestävyysmurrosta. Monitieteisen hankkeen tavoitteena on tutkia ja kehittää asukkaita osallistavia ratkaisuja ilmastonmuutoksen ja asuinalueiden eriytymisen haasteisiin. Erityisen huomion kohteena ovat lähiöt ja haja-asutusalueet, joilla remontit ovat ajankohtaisia ja energiatehokkuustoimiin on paljon mahdollisuuksia. Hankkeessa tuotetaan tietoa kansalaisten asumiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvistä arvoista sekä ilmastotoimenpiteiden edellytyksistä. Lisäksi kehitetään työkaluja ja ratkaisuja yhdessä kaupunkien, asukkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa.

Hanketta koordinoi Helsingin yliopisto, ja siihen kuuluu laaja joukko tutkijoita Suomen ympäristökeskuksesta (Syke), Luonnonvarakeskuksesta (Luke), Vaasan yliopistosta ja Tallinnan teknillisestä yliopistosta (TalTech). Kumppanikaupunkeja ovat Helsinki, Joensuu, Turku ja Vantaa. Hankkeen toteutukseen osallistuu myös lukuisia yhteistyökumppaneita yhteiskunnan eri alueilta ja tasoilta, yrityksistä ministeriöihin ja kansainvälisiin asiantuntijoihin. Hanke saa rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.

Yhteystiedot:

Hanna-Liisa Kangas, Suomen ympäristökeskus Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi, 029 525 1276

Jarek Kurnitski, Tallinnan teknillinen yliopisto Taltech, etunimi.sukunimi@taltech.ee, +372 5866 4370

Jouni Räihä, Suomen ympäristökeskus Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi, 0295 252 243

Lisätietoa:

Suositukset energiakorjausten avustuksen kehittämiseksi

/by

Mielipiteiden kärjistyminen näkyy siinä, miten ilmastoviisaasta asumisesta puhutaan verkossa

Millaisia syyllisyyden ja viattomuuden diskursseja verkkokeskusteluissa esiintyy, kun puhutaan arkipäivän asumisesta ilmastonmuutoksen kontekstissa? Lifestyle-blogien diskursseissa painottuvat huoli ja vastuu maailman tilasta. Energiaa halutaan säästää sen takia, että se hillitsee ilmastonmuutosta, vaikka se olisi vastoin omia, yksilöllisiä etuja. Anonyymin keskustelupalstan diskursseissa energian tuhlaaminen nähtiin lähtökohtaisesti usein huonona, koska se kuluttaa rahaa, kirjoittaa tutkijatohtori Eveliina Salmela.

Viime aikoina ilmastonmuutoksen ja energian kulutuksen hillitseminen ovat olleet keskustelunaiheina erityisesti paljon esillä. Ilmasto- ja energiaviisaasta asumisesta voi saada tietoa lähipiiriltään, viranomaisilta ja asiantuntijoilta, journalistisesta mediasta ja sosiaalisesta mediasta. Sosiaalisessa mediassa kansalaiset voivat myös itse osallistua keskusteluun esimerkiksi kommentoimalla verkkouutisia ja blogikirjoituksia tai kirjoittamalla viestejä keskustelupalstoille sekä julkaisuja erilaisille somealustoille.

Olemme tutkineet osana Decarbon-Home-hanketta julkisesti verkossa luettavissa olevia verkkokeskusteluja, jotka liittyvät ilmastoviisaaseen ja energiaviisaaseen asumiseen. Tavoitteenamme oli selvittää, millaisia syyllisyyden ja viattomuuden diskursseja esiintyy suomalaisissa verkkokeskusteluissa puhuttaessa arkipäivän asumisesta ilmastonmuutoksen kontekstissa. Syyllisyys ja viattomuus edustavat emotionaalisia reaktioita, jotka yleensä liittyvät siihen, miten ihmiset arvioivat omaa ja muiden käyttäytymistä. Tällaiset tunteet rakentuvat diskursiivisesti ja liittyvät arvoihin ja sosiaalisiin normeihin tietyssä kulttuurissa (esim. Höijer 2010; Neckel & Hasenfratz 2021). Syyllisyyden ja viattomuuden kautta voidaan tarkastella muun muassa sellaisia kysymyksiä, kuin mitkä teot ovat oikein ja mitkä väärin ja ketkä ovat vastuussa.

Tarkastelimme tutkimuksessamme, miten kahdella hyvin erityyppisellä keskustelualustalla, lifestyle-blogeissa ja anonyymillä keskustelupalstalla, keskustellaan ilmastoviisaasta asumisesta. Lifestyle-blogien diskursseissa painottuvat huoli ja vastuu maailman tilasta. Energiaa halutaan säästää sen takia, että se hillitsee ilmastonmuutosta – vaikka se olisi vastoin omia, yksilöllisiä etuja. Diskurssi kuvastaa ympäristöarvojen merkitystä; asumisen vaikutus tunnistetaan, ja tunnetaan syyllisyyttä omista teoista, jotka ovat myötävaikuttamassa ilmastonmuutoksen kiihtymiseen. Tutkimissamme blogeissa ja niiden kommenteissa kirjoittajat ilmaisivat kokevansa syyllisyyttä esimerkiksi pitkistä kuumista suihkuista ja liian isossa asunnossa asumisesta. Myös oman kodin lämmitysmuodosta – etenkin öljylämmityksestä tai suorasähkölämmityksestä – ilmaistiin syyllisyyden tunteita.

Toisaalta kirjoittajat toivat esiin myös perusteluja sille, miksi eivät toimi tavoilla, joka pienentäisi heidän hiilijalanjälkeään. Yksi syistä oli raha. Esimerkiksi lämmitysjärjestelmän uusiminen on kallista, ja kirjoittajat olivat joko haluttomia tai kykenemättömiä maksamaan energiaremonttia, vaikka pitivätkin omaa lämmitysjärjestelmäänsä ilmaston kannalta huonona vaihtoehtona. Toisaalta asiaa perusteltiin ympäristöstä johtuvilla syillä, kuten ”meillä suomalaisilla lämmityskustannukset ovat kovat ja se vaikuttaa meidän hiilijalanjälkeen, kun lämpimissä maissa ei ole taas tätä”. Toisaalta asumiseen tehtyjä ympäristöystävällisiä valintoja, kuten maalämpöä ja puulla lämmitettävää saunaa ja takkaa, pidettiin omaa hiilijalanjälkeä kompensoivina asioina.

Kirjoittajat toivat esiin myös ilmaston kannalta huonoina pidettäviä asioita, joita he eivät itse tee. Tällaisia olivat esimerkiksi kylpyhuoneen ”mukavuuslattialämmitys”, sauna, astioiden peseminen juoksevalla vedellä, suihkussa ”nautiskeleminen” (”suihkussakin käyn vain peseytymässä enkä nautiskelemassa”) sekä veden ”lotraaminen”. Huonoina pidettäviä asioita tuotiin esiin myös epäsuoremmin, esimerkiksi ilmausten kuten ”ahtaammin asuminen olisi oikea ilmastoteko” kautta, jossa väljästi asuminen saa negatiivisen merkityksen.

Anonyymin keskustelupalstan diskursseissa energian tuhlaaminen nähtiin lähtökohtaisesti usein huonona, koska se kuluttaa rahaa, ei sen takia, että se kiihdyttää ilmastonmuutosta. Diskurssi kuvastaa taloudellisten arvojen merkitystä. Ilmasto- ja energiaviisaan asumisen erilaiset käsitykset johtuvat esimerkiksi erilaisista asumisen ihanteista sekä erilaisista asenteista ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutosdenialistisissa diskursseissa koko ilmastonmuutos tai ainakin ihmisen rooli siinä kielletään (esim. Bloomfield & Tillery 2019). Nykyään harva enää kokonaan kyseenalaistaa ilmastonmuutosta, mutta yhä yleisemmäksi sen sijaan ovat nousemassa niin sanotut ilmastonationalistiset diskurssit. Tällaisissa diskursseissa myönnetään, että ilmastonmuutos on tapahtumassa, mutta syyllisiä siihen ovat kehittyvät maat. (Corsi 2021) Muiden maiden syyllistäminen näkyy muun muassa ilmauksissa, jossa Suomen (hiilidioksidi)päästöjä kuvataan ”kärpäsenpaskaksi maailmankartalla” ja Suomen vaikutusta koko maailman hiilidioksidipäästöihin niin pienenä, ettei sillä ole kokonaisuuden kannalta merkitystä, jolloin mitään ei kannata tehdä, sillä se on ”turhaa” maailman mittakaavassa.

On syytä huomata, että se miten syyllisyyden kokemisesta puhutaan ja kirjoitetaan, eli miten sitä ilmaistaan, ei välttämättä ole kytköksissä yksilön varsinaisiin psykologisiin tunnetiloihin. Henkilö saattaa siis esimerkiksi kirjoittaa sosiaaliseen mediaan ilmastoahdistuksestaan, vaikka todellisuudessa ei tuntisi lainkaan ahdistusta. Joka tapauksessa kirjoituksilla on vaikutusta lukijoihin ja siihen, millaiseksi heidän oma maailmankuvansa ja käsityksensä asioista muodostuu.

Kirjoittaja

Eveliina Salmela toimii viestintätieteiden tutkijatohtorina Vaasan yliopistossa. Hän on erikoistunut tutkimaan vertaisviestintää verkossa, verkkokeskusteluja, verkkoyhteisöjä, sosiaalista mediaa ja teknistä viestintää.
eveliina.salmela(a)uwasa.fi

Lähteet

Bloomfield, E. F., & Tillery, D. (2019). The circulation of climate change denial online: Rhetorical and networking strategies on Facebook. Environmental Communication, 13(1), 23–34.

Corsi, G. (2021). Climate change communication on 4chan’s /pol/ board 2015-2019: An automated content analysis. First Monday, 26(8).

Höijer, B. (2010). Emotional anchoring and objectification in the media reporting on climate change. Public Understanding of Science, 19(6), 717–731.

Neckel, S. & Hasenfratz, M. (2021). Climate emotions and emotional climates: The emotional map of ecological crises and the blind spots on our sociological landscapes. Social Science Information, 60(2), 253–271.

/by