Artikkelit

Ilmastonmuutos ja energiakriisi ovat kannustaneet suomalaisia pohtimaan ja toteuttamaan energiaremontteja asunnoissaan. Niiden vauhdittamiseksi asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) on jakanut energia-avustusta vuodesta 2020 lähtien. Tänään julkaistun politiikkasuosituksen mukaan tätä tukimuotoa kannattaa jatkaa, mutta avustukseen pitää tehdä merkittäviä muutoksia, jotta se toimisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Nykyisen energia-avustuksen vaikutuksia asuinrakennusten energiaremontteihin ja tuen kustannustehokkuutta on tutkittu Kohti hiilivapaita koteja -hankkeessa (Decarbon-Home). Tutkimusten perusteella on laadittu Policy Brief -julkaisu, jossa esitetään suositukset energiakorjausten avustuksen kehittämiseksi.

ARAn myöntämän energia-avustuksen budjetti on vuodelle 2023 lähes 100 miljoonaa euroa. Se on melko vaatimaton panostus valtiolta, jos summaa vertaa alkuvuoden 2023 sähkön käyttöön liittyviin tukiin, kuten väliaikaiseen sähkötukeen ja sähkön arvonlisäveron tilapäiseen alentamiseen, kehittämispäällikkö Hanna-Liisa Kangas Suomen ympäristökeskuksesta muistuttaa.

”Päättäjien tulisi ensisijaisesti priorisoida yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestäviä ja reiluja tukimuotoja. Rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen vähentää energia- ja asumiskustannuksia, nostaa rakennuskannan arvoa ja parantaa asuinviihtyvyyttä.”

Nykymuotoisella avustuksella lähinnä yksittäisiä toimenpiteitä

Hankkeessa tehdyn kyselytutkimuksen perusteella kaksi kolmasosaa energia-avustusta saaneista remonteista olisi toteutunut ilman tukeakin. Lisäksi selvisi, että avustuksen avulla on pääosin käynnistynyt hankkeita, joissa toteutetaan vain yksittäisiä toimenpiteitä: noin puolessa energia-avustusta saaneista taloyhtiöistä toteutettiin kyselyn mukaan vain yksi toimenpide, tyypillisesti lämmitysjärjestelmän vaihto.

Yhtenä ongelmana on se, että hankkeen tukikelpoisuutta arvioidaan suhteessa rakennuksen alkuperäiseen energiatehokkuuteen. Useissa kohteissa yksikin toimenpide voi tällöin riittää tukikelpoisuuteen, jos rakennus on jo aiemmin siirtynyt esimerkiksi kaukolämpöön öljylämmityksestä.

Suomen ilmastopaneelin jäsen ja Tallinnan teknillisen yliopiston ja Aalto-yliopiston professori Jarek Kurnitski näkee, että usean toimenpiteen monipuolisella yhdistämisellä saataisiin vaikuttavampi lopputulos.

”Nykymuotoinen energia-avustus ei kannusta perusteellisiin energiaremontteihin, joissa parannetaan rakennuksen energiatehokkuutta merkittävästi. Tutkimustulostemme perusteella pieneen korjaukseen on saanut suhteellisesti jopa kaksi kertaa enemmän tukea kuin kokonaisvaltaiseen remonttiin.”

Energiakorjauksille kunnianhimoiset tavoitteet

Nykyinen avustus on lisäksi koettu vaikeaksi ymmärtää. Kyselyssä tuensaajat ilmoittivat, että päänvaivaa herättivät muun muassa toimenpiteittäin vaihtelevat avustusosuudet.

Decarbon Home -hankkeen suosituksissa esitetään ratkaisuksi näihin ongelmiin avustuksen yksinkertaistamista ja tuen ehdoksi lopputulokselle asetettavaa energiatehokkuuden tavoitetta.

”Me esitämme, että avustusta saisi kaikista tukikelpoisista toimenpiteistä 30 prosenttia, jos rakennus korjataan tavoite-energialukuun”, professori Kurnitski kertoo.

Eniten tukea energiaremontteihin tarvitsevat pienituloiset, jotka asuvat usein heikon energialuokan asunnoissa ja alueilla, joilla asuntojen arvo on alhainen. Hankkeen tulosten perusteella energia-avustus on tähän asti ohjautunut keskimäärin enemmän hyvätuloisille asukkaille ja arvokkaille asuinalueille.

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Jouni Räihä pitää tärkeänä varmistaa, että tulevaisuudessa avustus kohdistuu oikeudenmukaisen vihreän siirtymän hengessä myös pienituloisille.

”Taloyhtiöille pitäisi kehittää tuen kanssa yhdessä toimiva lainantakausjärjestelmä, jolla voidaan varmistaa rahoitus energiakorjauksille. Vastaava malli on saanut Virossa energiakorjaukset liikkeelle myös lähtökohtaisesti huonokuntoisissa lähiöissä.”

Uudistuksella vaikuttavampaa tukea

Tutkijat suosittavat ARAn jakamalle energia-avustukselle kattavaa uudistuspakettia. Uudistuksen tarkoitus on laajentaa ja monipuolistaa avustuksen saajien joukkoa ja siten kasvattaa tuen vaikuttavuutta.

  1. Asetetaan kunnianhimoinen energiatehokkuuden tavoiteluku (E-luku), johon jokaisen avustettavan kohteen on korjauksen jälkeen päästävä
  2. Avustusta jaetaan sama osuus, 30 prosenttia, kaikista avustuskelpoisista toimenpiteistä
  3. Tiedot tehdyistä toimenpiteistä ja energiankulutuksesta ennen ja jälkeen kerätään ja julkaistaan taloyhtiöiden osalta avoimesti
  4. Varmistetaan energiakorjauksen rahoitus muun muassa lainantakausten muodossa
  5. Mukautetaan uudisrakentamissa käytetyn E-luvun laskenta korjausrakentamiseen
  6. Varmistetaan, että avustetuissa kohteissa on remontin jälkeen hyvät asumisolosuhteet mm. ilmanvaihdon ja lämpöviihtyvyyden osalta
  7. Koulutettu tekninen konsultti varmistaa kunkin hankkeen toimivuuden

Decarbon-Home-hanke

Policy Brief toteutettiin osana Decarbon-Home-tutkimushanketta, joka edistää asumisen ja rakentamisen oikeudenmukaista kestävyysmurrosta. Monitieteisen hankkeen tavoitteena on tutkia ja kehittää asukkaita osallistavia ratkaisuja ilmastonmuutoksen ja asuinalueiden eriytymisen haasteisiin. Erityisen huomion kohteena ovat lähiöt ja haja-asutusalueet, joilla remontit ovat ajankohtaisia ja energiatehokkuustoimiin on paljon mahdollisuuksia. Hankkeessa tuotetaan tietoa kansalaisten asumiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvistä arvoista sekä ilmastotoimenpiteiden edellytyksistä. Lisäksi kehitetään työkaluja ja ratkaisuja yhdessä kaupunkien, asukkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa.

Hanketta koordinoi Helsingin yliopisto, ja siihen kuuluu laaja joukko tutkijoita Suomen ympäristökeskuksesta (Syke), Luonnonvarakeskuksesta (Luke), Vaasan yliopistosta ja Tallinnan teknillisestä yliopistosta (TalTech). Kumppanikaupunkeja ovat Helsinki, Joensuu, Turku ja Vantaa. Hankkeen toteutukseen osallistuu myös lukuisia yhteistyökumppaneita yhteiskunnan eri alueilta ja tasoilta, yrityksistä ministeriöihin ja kansainvälisiin asiantuntijoihin. Hanke saa rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.

Yhteystiedot:

Hanna-Liisa Kangas, Suomen ympäristökeskus Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi, 029 525 1276

Jarek Kurnitski, Tallinnan teknillinen yliopisto Taltech, etunimi.sukunimi@taltech.ee, +372 5866 4370

Jouni Räihä, Suomen ympäristökeskus Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi, 0295 252 243

Lisätietoa:

Suositukset energiakorjausten avustuksen kehittämiseksi

Tallinnan vanhin lähiö Mustamäe on suurten uudistusten kohteena. Värikkäästi maalatut ja energiakorjatut kerrostalot pistävät silmään harmaan rakennusmassan joukosta. Decarbon-Home-tutkimushankkeen tutkijat pääsivät tutustumaan Mustamäen energiakorjauksiin joulukuisessa auringonpaisteessa.

Suomen ilmastopaneelin jäsen, Taltechin ja Aalto-yliopiston professori Jarek Kurnitski esitteli hankkeen tutkijoille KredEx-avustuksella remontoituja kohteita Mustamäen lähiössä.

Viron energia-avustusjärjestelmä KredEx on tukenut kerrostalojen energiakorjauksia jo yli 10 vuoden ajan. Järjestelmää on kehitetty ja uusittu useasti ja sen vaikutukset alkavat näkyä Viron katukuvassa. Decarbon-Home-tutkimushankkeen tutkijat tutustuivat Mustamäen lähiön energiakorjauksiin joulukuussa 2022 hankkeen tutkimusretriitin yhteydessä. Hankkeen virolainen partneri Taltech on osallistunut aktiivisesti sekä KredEx-järjestelmän että energiatehokkuusteknologioiden kehittämiseen ja tutkimiseen.

Jarek Kurnitski esittelee Taltechin opiskelija-asuntolan energiaremonttia ja sitä varten kehitettyä puuta hyödyntävää julkisivuteknologiaa.

Mustamäen energiaremontoidut kohteet paitsi vähentävät huomattavasti asukkaiden energiakuluja ja parantavat asumisolosuhteita, myös värittävät alueen ilmettä. Naapurustoefekti oli helposti nähtävissä alueen värikkäissä taloissa – kun korttelissa oli remontoitu yksi talo, nousi todennäköisyys sille, että myös viereiset talot oli remontoitu tai että ne olivat juuri remontin kohteena. Mustamäen rakennuskanta on hyvin tasaikäistä, lähiö on rakennettu vuosina 1962–1973. Lähiön rakennuskanta pohjautuu pääosin samaan betonielementtiteknologiaan, joka helpottaa alueen energiaremonttien suunnittelua ja toteutusta. Kohteiden alkuperäinen lämmöneristävyys ja energiatehokkuus on heikkoa, joten energiaremonttien vaikutus on suuri ja myös julkisivujen uusiminen osana rakennusten ulkovaipan eristystä on tarpeen. Yleensä julkisivut ja katto lisälämmöneristetään, samalla asennetaan keskitetty tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmä lämmön talteenotolla (kanavointi eristekerroksessa), vaihdetaan ikkunat ja säädetään lämmitysjärjestelmä. Noin 500 eur/m2 remontin tuloksena lämmitysenergian säästö on 60–70 %. Myös aurinkosähköjärjestelmiä asennetaan usein, koska 30 %:n avustuksella ne ovat hyvin kannattavia. Tässä yhteydessä rakennuksiin voidaan lisätä esimerkiksi parvekkeet. Suomessa rakennuskanta on pääosin lähtökohtaisesti paremmassa kunnossa kuin Virossa, mutta Viron energiaremonteista voidaan oppia paljon myös täällä.

Naapurustoefektiä Mustamäellä: koko kortteli on energiaremontoitu tai remontin alla.

Vaikka energiaremontoidut kohteet värittävät Mustamäeä, on suurin osa rakennuksista vielä korjaamatta, joten tehtävää on edelleen paljon. Lisäksi alkuvaiheessa remontoiduissa rakennuksissa on saatettu tehdä osaoptimointeja erityisesti ilmanvaihdon osalta, jolloin energiatehokkuus ja asumisen laatu eivät olekaan parantuneet. KredEx-ohjelman kehittyminen on karsinut huonoja hankkeita, mutta vanhat epäonniset hankkeet ovat myös heikentäneet osan alueen asukkaista mielikuvia energiaremonteista ja niiden hyödyistä. Suomessa otettiin käyttöön ARAn energia-avustusohjelma vuonna 2020. Järjestelmän kehittämisessä kannattaa ottaa oppia etelänaapurin KredEx-järjestelmän kehittämisestä. Decarbon-Home tutkii aktiivisesti ARAn avustusten vaikutuksia ja tulee antamaan tutkimukseen pohjaavia politiikkasuosituksia vuonna 2023.

Suurin osa Mustamäen kerrostaloista on vielä remontoimatta.

Vantaan asukkaat ovat mukana kaupungin ilmastotyössä. Taloyhtiöiden ja lähiöiden energiahankkeet ovat esimerkkejä toimista, joilla Vantaa tavoittelee hiilineutraaliutta.

Ilmastotyötä yhdessä vantaalaisten kanssa

Vantaan kaupunki tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. Hiilineutraalisuuteen tähtäävät toimet on kirjattu Resurssiviisauden tiekarttaan, jonka yksi painopiste on ”Vastuullinen vantaalainen”. Asukkaat ovatkin mukana taloyhtiöiden ja lähiöiden energiahankkeissa sekä kestävän elämäntavan edistämisessä. 

Kuuleeko lähiö? Tarjolla energiatehokkuutta ja kustannussäästöjä

Vantaa on mukana kehittämässä osallistavia ja oikeudenmukaisia ratkaisuja ilmastoviisaampaan asumiseen juuri alkaneessa DECARBON-HOME-hankkeessa. Tässä kohteena ovat erityisesti suurten kaupunkien 1960- ja 1970-lukujen lähiöt. Niitähän Vantaalla riittää, sillä lähiöitä rakennettiin tuolloin muun muassa Koivukylään, Hakunilaan, Myyrmäkeen ja Kaivokselaan.

Vantaalaisia taloyhtiöitä tavoittelemme pääkaupunkiseudun yhteiskehittämishankkeessa Taloyhtiöklubissa. Ideana on koota yhteen naapuruston asunto-osakeyhtiöiden hallitukset ja perustaa heille foorumi, jossa tehdään ohjattua ja tavoitteellista yhteistyötä energiatehokkuuden parantamiseksi. Vantaalla taloyhtiöklubit perustetaan Koivukylään ja Myyrmäkeen. Molempien alueiden 1970–1990-luvuilla rakennettu kerrostalovaltainen rakennuskanta tarjoaa paljon mahdollisuuksia energiatehokkuusinvestointeihin. Yhteistyötä ja tiedonkulkua kaupungin toimijoiden ja taloyhtiöiden välillä on tarkoitus lisätä. Toivottavasti myös DECARBON-HOME-hankkeesta saadaan synergiahyötyjä näille alueille, esimerkiksi uusia ideoita yhteisöllisyyteen ja kiertotalouteen, jotta muutos ilmastoviisaaseen yhteiskuntaan tapahtuu sosiaalisesti kestävästi.

Vantaa on mukana ympäristöministeriön Lähiöohjelmassa, jolla pyritään lisäämään asukkaiden hyvinvointia ja osallisuutta sekä alueiden elinvoimaisuutta huomioimalla hiilineutraalisuus lähiöiden kehittämisessä. Lähiöohjelmassa mukana ovat muun muassa radanvarren keskukset Myyrmäki, Martinlaakso ja Koivukylä. Lähiöohjelmaa edistetään kaupungin sisällä poikkihallinnollisesti monen yksikön yhteistyönä.

Juuri päättyneessä Ilmastoviisaat taloyhtiöt -hankkeessa keskityttiin taloyhtiöiden lämmityksen tehostamiseen olosuhdedataa ja sensoritekniikkaa hyödyntämällä. Hankkeessa tuotettiin mm. Hakunilan alueen energia-analyysi ja taloyhtiöitä osallistui ilmastoviisaisiin pilotteihin.

Vastuullista kuluttamista ja ilmastotekoja

Kestävien elämäntapojen kiihdyttämö -hankkeessa osallistujakotitaloudet laskivat oman hiilijalanjälkensä, tekivät suunnitelman sen pienentämiseksi ja kokeilivat kuukauden mittaisella jaksolla kestäviä elämäntapoja käytännössä. Keskimäärin osallistujat saivat nipistettyä omasta hiilijalanjäljestään 14 prosenttia.

Vantaa tukee kaupunkilaisia uusiutuvan energian teknologioiden käyttöönotossa. Kartta.vantaa.fi -palvelusta löytyy muun muassa hyvät lähtötiedot oman tontin lähiympäristön tilanteesta maalämpöratkaisujen toteutettavuuden ja kannattavuuden suhteen. Palvelusta voi tarkistaa myös rakennuksen aurinkosähköpotentiaalin.

Viime vuonna tuotimme yhteistyökumppaneiden kanssa Vastuullinen vantaalainen -videoita, jotka kannustavat kuntalaisia ilmastonmuutoksen hillintään ja ilmastotekoihin. Videoiden teemoina ovat energiansäästö, kulutus, lähiluonto ja liikenne. Videot ovat vapaasti kaikkien Suomen kuntien käytettävissä.

Kirjoittaja Marja Vuorinen työskentelee Vantaan kaupungilla ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen asiantuntijatehtävissä.

Kerrostalot 1960- ja 70-luvuilta kuuluvat valtaosin energiatehokkuudeltaan luokkiin D-F. Peruskorjaukset tarjoavat mahdollisuuden parantaa energiatehokkuutta ja vähentää asumisen päästöjä.

Yli kolmasosa nykyisestä suomalaisesta kerrostaloasuntokannasta rakennettiin 1960- ja 70-luvuilla. Tämän asuntokannan korjausvelka onkin suuri haaste Suomessa – asunnot ovat nyt tyypillisesti laajamittaisen peruskorjauksen tarpeessa.

Energiakorjaukset ja päälämmitysjärjestelmän vaihdot ajoittuvat tyypillisesti peruskorjausten yhteyteen, joten lähiöiden peruskorjaukset antavat ajankohtaisen mahdollisuuden myös rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen ja päästöjen vähentämiseen. Lisäksi vuodesta 2020 saakka jaettu energia-avustus kiihdyttää osaltaan energiakorjauksia Suomessa.

Tarkastelussa Helsingin, Joensuun, Turun ja Vantaan lähiöt

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan Helsingin, Joensuun, Turun ja Vantaan rakennuskannan ja erityisesti lähiöiden ominaispiirteitä ja nykytilaa. Kaupungit ovat mukana juuri alkaneessa Decarbon-Home-tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan muun muassa lähiöiden energiatehokkuutta, energiakorjauksia sekä sosio-ekonomisia tekijöitä, segregaatiota ja asukkaiden näkemyksiä asumiseen ja energiaratkaisuihin liittyen.

Kaupunkien rakennuskannan ikä vaihtelee alueittain sen mukaan missä vaiheessa tarkastelualueen väkiluku on ylipäätään kasvanut. Esimerkiksi Helsingissä vanhan kerrostalokannan osuus on merkittävästi suurempi kuin muissa tapauskunnissa. Toisaalta Joensuun ja Vantaan asukasluku on kasvanut nopeasti vasta 1960-luvulta lähtien, mikä heijastuu uudemman rakennuskannan suureen osaan. Turussa lähes puolet kerrostaloasunnoista on valmistunut 1960- ja 1970-luvuilla.

Vaatimaton energiatehokkuuden taso

Energiatehokkuudeltaan 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuista kerrostaloista valtaosa kuuluu luokkiin D-F, eli ne ovat energiatehokkuudeltaan varsin vaatimattomia. Tapauskunnista Helsingin ja Turun 1960- ja 1970-lukujen kerrostaloista osa yltää luokkiin B-C, kun taas Joensuussa parhaat yltävät tasolle D. Vantaalla jopa 62 prosenttia energiatodistusrekisterissä olevista 60-70-lukujen kerrostaloista kuuluu luokkaan F. Helsingin ja Turun 1960- ja 1970-lukujen kerrostalot ovat energiatehokkuudeltaan hieman parempia verrattuna koko maan rakennuskantaan. 

Rakennus- ja huoneistorekisterin perusteella koko kerrostalokannassa kaukolämpö (89 %) ja öljylämmitys (9 %) ovat yleisimmät lämmitysmuodot. Vuoden 1980 jälkeen rakennetuista kerrostaloista lähes kaikki on kytketty kaukolämpöverkkoon. Tapauskunnista eniten öljylämmitteisiä kiinteistöjä on Turussa ja Joensuussa. Toisaalta viime vuosina jotkut asuinkerrostalot ovat irtautuneet kaukolämpöverkosta ja siirtyneet esimerkiksi maalämpöön.

Sosioekonomiset erot kasvaneet

Vaikka asuinalueiden eriytyminen on noussut Suomessa erittäin ajankohtaiseksi keskusteluksi ja tämä keskustelu kohdistuu usein juuri lähiöalueisiin, on lähiöiden sosio-ekonomista kehitystä tutkittu Suomessa kohtuullisen vähän 1990-luvun jälkeen. Tässä blogissa käytetään lähteenä vuonna 2017 julkaistua Stjernbergin analyysiä Helsingin seudun 1960- ja 1970-luvulla rakennettujen lähiöiden sosioekonomisesta tilasta ja kehityksestä. Analyysin aineisto päättyy vuoteen 2014.

Helsinki oli 1990-luvulla yksi Euroopan vähiten segregoituneita pääkaupunkeja, mutta 1990-luvun jälkeen sekä Helsingissä että muualla pääkaupunkiseudulla sosioekonomiset erot ovat kasvaneet. Tämä korostuu erityisesti tietyillä kerrostalovaltaisilla lähiöalueilla, jotka ovat jääneet jälkeen muista alueista. Helsingin seudun 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa lähiöissä korostuvat tietyt sosioekonomiset erot Helsingin seudun keskiarvoihin verrattuna. Näissä lähiöissä asuu esimerkiksi keskimääräistä enemmän työttömiä, vieraskielisiä, yli 65-vuotiaita, pienituloisia ja alhaisen koulutustason asukkaita. Lähiöt mielletään vuokra-asuntovaltaisiksi alueiksi, mutta itse asiassa Helsingin seudulla vuokra-asuntojen osuus vaihtelee huomattavasti lähiöiden välillä. Osassa Helsingin seudun 1960- ja 1970-lukujen lähiöistä yli 80 prosenttia asuntokannasta koostuu omistusasunnoista, mutta toisaalta osassa näistä lähiöistä vain alle 20 prosenttia asuntokannasta on omistusasuntoja.

Decarbon-Home hankkeessa selvitämme yllä kuvattuja väestön ominaisuuksia myös muilla Suomen lähiöalueilla ja tutkimme miten esimerkiksi työttömyys, pienituloisuus tai asukkaiden korkea ikä vaikuttavat energiatehokkuuden parantamismahdollisuuksiin.

Kirjoittajat:

Hanna-Liisa Kangas toimii ilmasto- ja energiapolitiikan erikoistutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Ilmastoviisaan rakentamisen tutkiminen ja edistäminen on Hanna-Liisalle sydämenasia, koska täytyyhän tästä maapallosta jättää jotain seuraavillekin sukupolville.

Santtu Karhinen työskentelee energiatalouden tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Rakennusten energiatehokkuuskysymykset kiinnostavat Santtua erityisen paljon ja pian hän pääsee hyödyntämään tietojansa oman talonrakennusprojektin parissa.