Artikkelit

Lähiöareena selvitti oikeudenmukaisia keinoja ilmastoviisaaseen asumiseen lähiöissä

Energiakorjaukset avaavat tilaisuuden hyvän ja ilmastoviisaan arjen tukemiselle lähiöissä. Lähiöareena-prosessissa selvitettiin eri näkökulmia edustavien osaajien kanssa keinoja edistää ilmastoviisasta asumista lähiökontekstissa. Juuri julkaistussa raportissa esitellään lähiöareenassa tuotetut muutospolut ja ratkaisuehdotukset lähiöiden ilmastoviisaan asumisen edistämiseksi.

Pitkäjänteistä ja osallistavaa asumisen ilmastotyötä

Lähiöareenan tuloksissa korostuu kaksi toisiinsa tukeutuvaa polkua ilmastoviisaaseen lähiöön. Ensimmäinen korostaa määrätietoisten poliittisten ratkaisujen merkitystä muutoksen ohjaamisessa ja toinen saavutettavan energiatiedon merkitystä arjen osallisuuden parantamiseksi.

Lähiöareenan tulokset painottavat pitkäjänteisyyttä rakennusten energiatehokkuuden ohjaukseen. Poliittisessa ohjauksessa on tärkeää priorisoida hajautettujen energiahankkeiden rahoitusta esimerkiksi korttelienergiaohjelman muodossa. Erityisen tärkeää on, että ilmastotyö on kannustavaa kaikille asukkaille – niin omistaja-asukkaille kuin vuokralaisille. Kulutuksen (vesi, lämpö, sähkö) täytyy olla näkyvää ja säästön on koiduttava asukkaan hyödyksi.

Kuluttajien tulee saada nykyistä paremmin puolueetonta tietoa ilmastoviisaasta asumisesta esimerkiksi kaupungilta tai muilta julkisilta toimijoilta, ja lähiöihin kohdistuvan tuen on jalkauduttava alueille. Esimerkiksi alueelliset energia-asiahenkilöt tukemaan lähiöiden energiakorjauksia tulisi ottaa pikaisesti kokeiluun. Kaupunkien ilmastotavoitteet eivät nykyisellään tavoita korttelitasoa ja siirry toiminnaksi – esimerkiksi naapurustoyhteistyöstrategia voisi olla askel asuinalueiden suunnitelmille yhteisöenergian kehittämiseksi ja yhteistyölle asukkaiden, kaupungin ja yritysten kesken.

Lähiöareenan tärkein viesti on, että isoissa murroksissa tarvitaan aktiivista vuoropuhelua, jolla tulevaisuuden kehityskulkujen hyödyt tehdään näkyviksi erilaisilla asukkaille. Tässä työssä kaupungilla on paljon vastuuta, mutta myös mahdollisuuksia.

Lähiöareena-prosessista

Lähiöareena on Decarbon-Home-hankkeen kevään 2023 aikana järjestämä prosessi, jossa etsittiin keinoja vähähiilisen asumisen edistämiseen lähiöissä tarkastelemalla erityisesti Kontulan ja Mellunmäen lähiöitä. Työssä rakennettiin muutospolkuja, jotka kuvaavat tärkeimpiä tarvittavia muutoksia arjen käytännöissä ja politiikan ohjauksessa.

Prosessissa tarkasteltiin kriittisesti ilmastoviisasta asumista tukevan korjausrakentamisen edistämisen alueellisia ja hallinnollisia esteitä ja sitä, kuinka paikallistoimijat ovat onnistuneet niiden huomioimisessa edistääkseen energiaremontteja. Prosessissa kiinnitettiin huomiota asukkaiden arki- ja kokemustiedon hyödyntämiseen osana korjausrakentamista ja pyrittiin nostamaan esille keinoja osallistaa asukkaita ilmastotavoitteiden edistämiseen taustaan ja sosiaaliseen statukseen katsomatta.

Murrosareenan rinnalla kokoontui myös kansalaispaneeli, jossa alueen asukkaat pääsivät kommentoimaan muutospolkuja omista lähtökohdistaan. Kansalaispaneelin tärkeimmät viestit korostavat arjen ratkaisujen kannustavuutta, jossa ilmaston kannalta myönteisten ratkaisujen tulisi olla halvimpia sekä vuokralaisten äänen kuulemista nykyistä paremmin asumista koskevissa päätöksissä.

Kommentoi muutospolkuja

Kestävyysmurroksissa on tärkeää tunnistaa eri ratkaisujen vuorovaikutus ja etsiä keinoja, joilla kaikki voivat osallistua.

Voit osallistua keskusteluun ja kommentoida muutospolkuja lähiöareenan kommentointisivulla. Vastauksia käytetään Decarbon-Home-hankkeen tutkimustyössä vähähiilisen asumisen edistämiseksi Suomessa.

Kommentoi lähiöareenan muutospolkuja: http://murrosareena.fi/lahioareena/

Lue lisää:

Arki ja politiikka tukemaan ilmastoviisautta lähiöissä – Mellunkylän lähiöareenan muutospolut ja viestit (raportti, pdf)

Lisätiedot:

Jani Lukkarinen, etunimi.sukunimi@syke.fi, 0295 251 893
Fanny Groundstroem, etunimi.sukunimi@syke.fi, 0295 252 292

/by

Asumisen ilmastoviisautta edistämään tarvitaan erilaisiin elämäntilanteisiin suhteutettuja tekoja

Asumisen ilmastoviisaus näyttäytyy monille verrattain kapeana ja se liitetään pitkälti kaupunkilaisiin elämäntapoihin, kuten kerrostaloasumiseen ja julkisen liikenteen käyttämiseen. Maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelu tai muu alueiden välinen vertailu ei kuitenkaan edistä asumisen ilmastoviisautta, vaan keskiöön tulisi nostaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien asukkaiden ilmastotekojen mahdollistaminen. Annika Hämäläinen tutki maisterintutkielmassaan haja-asutusalueiden asukkaiden toimijuutta ilmastoviisaan asumisen edistämisessä.

Tutkielmassa kerättiin haastatteluaineistoa Decarbon-Home-tutkimushankkeessa ja vierailtiin useassa kodissa suomalaisilla haja-asutusalueilla. Tutkielmassa hyödynnetään tarkoituksenmukaisen asumisen käsitettä ja avataan sen kautta asumiseen kietoutuvaa elämäntapojen kirjoa.

Tutkimus osoittaa, että asumisen ilmastoviisaus saattaa olla läsnä asunnon ja asuinpaikan valintaa tehtäessä, mutta asumisen aikana asia unohtuu monelta, eikä omia arkisia tekoja tunnisteta ilmaston kannalta olennaisiksi. Kuitenkin juuri kunkin asukkaan omaan asumistilanteeseen suhteutetut toimet voivat olla ratkaisevia. Esimerkiksi sähköä säästetään pitämällä huonelämpötilaa matalana, alle 18 asteessa.

Kaupungin ja maaseudun välinen vertailu ei ole mielekästä, sillä kaikenlaisilla alueilla asuvien asukkaiden toimia tarvitaan. Esimerkiksi asukkaiden taloudellinen tilanne on toimijuuden kannalta keskeinen tekijä kahdella eri tavalla. Yhtäältä korkeampi tulotaso mahdollistaa yleisesti enemmän kuluttamista ja siten aiheuttaa huomattavastikin päästöjä, toisaalta monet asumisen ilmastotoimet, kuten lämmitysjärjestelmän muutokset tai aurinkopaneelien asennus ovat merkittäviä taloudellisia investointeja, joihin monilla ei ole varaa yhteiskunnallisilta tuista huolimatta:

”Mehän on tietenki mietitty sitä että jos, olis ylimäärästä rahaa niin vois laittaa aurinkopaneelit tuohon, tää todella hyvä paikka olis nimittäin, ku on harjakatto ja etelä on tossa, voitas laittaa semmoset.” (Vastaaja 5, haastatteluaineisto)

Tutkimus toteaa, että taloudellisten esteiden lisäksi käsillä on ”liikahtamattomuuden” ongelma: ristiriita sen välillä, että ilmastonmuutoksen ongelmat ja vaarallisuus kyllä tiedostetaan, mutta asian eteen ei saada aikaan tai haluta tehdä mitään. Tämä johtuu osittain siitä, että aihe koetaan vaikeaksi ja siitä, että vastuuta on sysätty paljon yksilön toiminnan varaan. Yhteiskunnan toimille olisikin tarvetta: positiivisten ilmastoratkaisujen aikaansaamiseksi hieman parempi yksilön toimijuuden ohjailu olisi suotavaa, ja sitä vaikuttavat myös asukkaat itse toivovan.

Kirjoittajat

Eliisa Kylkilahti on yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. Hän on kulutustutkija, jonka tutkimusaiheena on kuluttajien rooli ja toimijuus arkielämään kytkeytyvissä kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa muutoksissa. Sähköposti: eliisa.kylkilahti(at)helsinki.fi

Annika Hämäläinen on Helsingin yliopiston elintarviketalouden ja kulutuksen maisteriohjelmasta valmistumassa oleva opiskelija, joka työskenteli Decarbon-Home-hankkeessa tutkimusavustajana opiskelujen ohella. Tällä hetkellä Hämäläinen työskentelee Pohjoismaisen Ympäristömerkinnän asiantuntijana.

Annika Hämäläisen maisterintutkielma Asukkaan toimijuus ilmastoviisaan asumisen edistämisessä haja-asutusalueella on luettavissa kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston Helda-järjestelmässä.

/by

Mikä motivoi asumisen ja rakentamisen yhteisöä ympäristövastuullisuuteen?

Uutisointi ja keskustelu ilmastonmuutoksesta mediassa on usein negatiivista, mikä saattaa johtaa jopa ilmastoahdistukseen. Vastapainoksi tarvittaisiin toivoa nostattavaa keskustelua ja positiivisia esikuvia kannustamaan ympäristövastuullisuuteen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen. Jokainen voi osaltaan vaikuttaa tehdessään valintoja kuluttajina ja organisaatioina. Ympäristövastuullisuuden näkökulmasta keskeistä on se, onko motivaatiota toimia – ja lumipalloefektin saavuttamiseksi on keskeistä, miten motivoimme muita.

Selvitin pro gradu -tutkielmassani, miten asumisen ja rakentamisen yhteisö ilmaisee ympäristövastuullisuuden motiiveja mediassa. Asumisen ja rakentamisen yhteisöön kuuluivat asukkaat, alan yritykset sekä julkisyhteisöt. Tarkastelin gradussani kolmessa mediassa julkaistuja artikkeleita ja niissä ilmennyttä yhteisön eri jäsenten motiivipuhetta, eli puhetta siitä miksi ympäristövastuullisuus on merkityksellistä ja tärkeää.

Ympäristövastuullisuutta perusteltiin tässä aineistossa taloudellisilla motiiveilla, arvopohjaisilla eettisillä motiiveilla sekä strategisten tavoitteiden saavuttamisella. Lisäksi ympäristövastuullisuuteen motivoi pyrkimys parempaan tulevaisuuteen. Analyysissä käytin Schwartzin ja Carrollin (2003) vastuullisuusmotiivien mallia, joka jakaa motiivit eettisiksi, taloudellisiksi ja lainmukaisiksi, tai näiden yhdistelmiksi. Mallin mukaan esimerkiksi yritysten motiivit ovat aina joko suoraan tai epäsuorasti taloudellisia. Yritysten motiivit kytkeytyivätkin aineistossa vahvasti markkinatalouteen ja yrityksen hyödyn tavoitteluun. Ympäristövastuullisiin valintoihin päätymistä motivoi saavutettu vastuullinen imago, jonka esimerkiksi toivottiin edelleen vaikuttavan asuntojen arvoon. Julkisyhteisöjen, kuten kuntien, toimia perusteltiin puolestaan usein strategian tavoitteiden saavuttamisella. Strategian tavoitteiden saavuttaminen vaikutti paikoin tärkeämmältä niin ikään imagon kannalta kuin itse ympäristövastuullisuuden näkökulmasta.

Asukkaiden motiivit olivat tässä aineistossa kaksijakoisia, mikä paljastaakin motiivipuheen taustalla olevat erilaiset arvopohjat. Toisaalta motiivit kytkeytyivät minimalistiseen ympäristövastuullisuuden ideologiaan, jonka mukaan toimiessaan asukas pyrki minimoimaan kulutusta. Toisaalta motiivipuhe liittyi kuluttamisen kontekstiin, jossa kuluttaminen oli hyväksyttävää, kunhan se täytti ekologisuuden kriteerejä. Asukastarinat edustivat siten myös kahta vastuullisuuden ääripäätä, eikä aineistossa esiintynyt niin sanottujen tavallisten asukkaiden puhetta. Ympäristövastuullisuuteen motivoimisen kannalta myös tavallisten asukkaiden ääni olisi saatava kuuluviin mediassa.

Lisäksi kaikkien toimijoiden motiivipuheessa kuvastui ympäristövastuullinen ajattelu velvollisuuseettisestä näkökulmasta, vaikkakin motiivi oli yritysten kohdalla epäsuorasti taloudellinen. Yhteistä kaikille toimijoille oli myös pyrkimyspuhe – tulevaisuusorientoitunut motiivipuhe, joka toi esille toimijoiden pyrkimyksiä ympäristövastuullisuuden parantamiseksi, toiveena luoda parempi tulevaisuus tuleville sukupolville.

Toivon esille nostaminen mediassa voisikin luoda positiivisen ja kannustavan ilmapiirin asumisen ja rakentamisen yhteisöön. Tämä motivoisi niin tavallisiakin kansalaisia kuin organisaatioitakin toimiin ympäristövastuullisuuden itsensä takia.

Kirjoittaja

Leena Jokinen on Vaasan yliopistosta viestintätieteistä toukokuussa valmistunut filosofian maisteri ja agrologi (amk), joka työskenteli Decarbon Home -hankkeessa tutkimusavustajana opiskelujen ohella keväällä 2022. Pro gradu -tutkielma ”Uskon myös, että ekologisuudella on merkitystä yhtiön imagolle ja sitä kautta asuntojen arvolle” : Ympäristövastuullisen asumisen ja rakentamisen motiivit mediassa on kokonaisuudessaan luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.

Lähde:
Schwartz, M.S. & Carroll, A.B. (2003). Corporate social responsibility: a three-domain approach. Business Ethics Quarterly, 13(4), 503–530. https://doi.org/10.5840/beq200313435.

/by

Asumistoiveissa korostuu käytännöllisyys ja sijainti – mikä on kestävyyden merkitys?

Oma koti on monelle tärkeä ja turvallinen paikka, jonne arki kulminoituu läheisimpien ihmisten ja arjen ajanvieton ympärille. Toisilla voi olla tarkka mielikuva ja kriteerit toiveiden kodista ja tulevaisuuden asumisesta, kun toisilla ajatukset ovat suurpiirteisemmät. Mitä suomalaiset sitten toivovatkaan asumiselta? Asumiseen kohdistetaan monenlaisia toiveita ja tarpeita erilaisista lähtökohdista. Ilmastonmuutoksen synnyttämä keskustelu kestävämmästä kehityksestä koskettaa myös asumista toimialana. Janita Partanen tarkasteli kestävän kuluttamisen merkitystä asumisen toiveissa pro gradu -tutkielmassaan. Monet ilmastoviisaat ratkaisut ja käytännöt liittyvät asumiseen ja ihmisten jokapäiväisiin tapoihin toimia, sillä asuminen on yksi suurin päästöjen aiheuttaja. Jotta ihmisiä voidaan tukea ilmastoviisaiden valintojen tekemisessä, on heidän tarpeitaan ja toiveitaan ymmärrettävä.

Sopivan kokoinen asunto lähellä ystäviä, palveluita ja luontoa

Kun suomalaisilta kysyttiin toiveiden asunnosta ja elinympäristöstä he nostivat esille kolmena tärkeimpänä tekijänä sijainnin, asunnon ominaisuudet ja sosiaalisen ympäristön. Toiveissa sijaintiin liitettiin lyhyet etäisyydet palveluihin, läheisiin ihmisiin, luontoon ja toimiviin liikenneyhteyksiin. Naapurustolta puolestaan toivottiin rauhallisuutta sekä hyviä kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia. Suomalaisten erityinen suhde luontoon tuli esille myös toistuvina toiveina ulkoilualueista tai vesistöstä kodin lähellä.

Asunnon ominaisuuksilta puolestaan toivottiin käytännöllisyyttä ja mukavuutta. Tehokas pohjaratkaisu ja säilytystila olivat tärkeä tuki arjessa. Mukavuutta asumiseen puolestaan haettiin harrastusmahdollisuuksien ja kodin erityisominaisuuksien kuten saunan tai terassin kautta. Toiveissa tuotiin esille myös luonnonvalon määrä ja puu miellyttävänä materiaalina. Sosiaalinen ympäristö vuorostaan huomioitiin asumistoiveissa lyhyenä etäisyytenä ystäviin ja sukulaisiin, sekä pohtimalla yhteisasumista. Lyhyiden yhteyksien koettiin helpottavan yhteydenpitoa sekä tuovan turvaa ja apua arkeen.

Asumisen toiveissa on eroja

Suomalaisissa tunnistettiin myös eroja asumisen kuluttajina toiveiden pohjalta. Asumisen toiveista tunnistettiin neljä ryhmää, joista ensimmäinen korosti sosiaalisuutta määrittävänä tekijänä toiveissaan. Heille tärkeintä oli perheen ja ystävien läheisyys eli asumisen mahdollistamat sosiaaliset yhteydet muihin ihmisiin. Toiselle ryhmälle keskeisintä asumisessa oli puolestaan kodin tarjoamat silmää miellyttävä esteettinen ulkomuoto, oma paikka rauhoittumiselle sekä viihteellinen puoli kuten harrastusmahdollisuudet ja kulttuuripalvelut.

Kolmas ryhmä puolestaan koki kodin tärkeimmiksi ominaisuudeksi käytännöllisyyden ja toimivuuden. Heille kodissa oleellisinta oli arjen toimintojen tukeminen ja helpottaminen, joka ilmeni lyhyinä yhteyksinä, helppohoitoisuutena sekä tehokkaina ja edullisina ratkaisuina. Neljännen ryhmän toiveiden kodissa tärkeää oli ilmastoystävällisyys, mikä näkyi usealla elämän osa-alueella toiveina uusiutuvista energiaratkaisuista ja materiaaleista, omavaraisuudesta sekä mahdollisuuksista kestäviin käytäntöihin kuten kierrätykseen ja pyöräilyyn.

Ilmastoviisas koti

Kestävyyden merkitys on yhä kasvava myös asumisen alalla. Tällä hetkellä noin joka kymmenes toi esille kestävyyteen liittyviä seikkoja tulevaisuuden asumisen toiveissaan. Monille ilmastoviisaus tarkoitti toiveissa uusiutuvaa lämmitysmuotoa ja energianlähteitä, kuten aurinko- tai tuulisähköä. Kiinnostusta esitettiin myös puuta kohtaan rakennusmateriaalina ja asunnon koosta oltiin valmiita tinkimään. Lisäksi toivottiin, että koti mahdollistaisi kestävien käytäntöjen toteuttamisen kuten kierrätyksen ja liikkumisen kävellen, pyörällä tai julkisen liikenteen avulla. Usein ilmastoviisaat valinnat yhdistettiin myös muihin hyötyihin, kuten taloudellisiin säästöihin tai luontomaisemien säilyttämiseen. Ihmisten kiinnostus kestävämpään asumiseen näkyi toiveissa, mutta toteutukseen kaivattiin usein lisää tietoa ja tukea.

Kirjoittaja

Janita Partanen on Vaasan yliopiston markkinoinnin johtamisen maisteriopiskelija, jota kiinnostaa kestävyys kuluttajakäyttäytymisessä. Tänä keväänä hän suorittaa vaihto-opintojaan nauttien Espanjan auringosta Madridissa. Pro gradu -tutkielma Arvon kokeminen ja kestävän kuluttamisen merkitys asumisen toiveissa on kokonaisuudessaan luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.

/by

Luonnonläheisyys, edulliset asumiskustannukset ja toimiva pohjaratkaisu korostuvat suomalaisten asumistoiveissa

Suomalaiset arvostavat asumista keskikokoisissa asunnoissa, joissa on edulliset asumiskustannukset ja paljon luonnonvaloa. Kodilta toivotaan toimivaa pohjaratkaisua, jossa ei ole hukkaneliöitä. Suomessa arvostetaan myös energiatehokkuutta, omaa energiantuotantoa ja puuta rakennusmateriaalina. Erityisen tärkeäksi koetaan asuminen lähellä luontoa.

Suomalaisten asumiseen liittyviä toiveita on selvitetty kyselyllä, johon vastasi 1 448 satunnaisesti valittua 18–80-vuotiasta. Tulosten perusteella suomalaiset ovat pääosin tyytyväisiä nykyiseen kotiinsa ja 56 prosenttia haluaisi asua nykyisessä asunnossaan vielä 2–5 vuoden kuluttua. Suomalaisten toivekoti on 60–140 neliömetrin kokoinen asunto, jonka asukas omistaa itse.

Suomalaisten suhtautuminen asumisväljyyteen ja asunnon kokoon on Suomen ympäristökeskuksen vanhemman tutkijan Anna Strandellin mukaan kohtuullistumassa, mikä luo näkymän myös asumisen ympäristökuormituksen vähentämiseen.

— Suomalaiset toivovat nykyistä pienempiä omakoti- ja rivitaloasuntoja, mutta suurempia kerrostaloasuntoja. Ympäristönäkökulmasta asumisemme kuluttaa kuitenkin edelleen liikaa luonnonvaroja ja kuormittaa ilmastoa.

52 prosenttia suomalaisista valitsee omakotitalon, kun kysytään, minkälaisessa asunnossa haluaisi asua 2–5 vuoden kuluttua. Se on hieman useampi kuin tämänhetkiset omakotiasujat: 45 prosenttia suomalaisista. Seuraavaksi suosituin talotyyppi on kerrostalo, jossa haluaisi asua 29 prosenttia suomalaisista.

Eri asumismuotojen suosio vaihtelee asukkaan iän mukaan. Pääsääntöisesti nuoret toivovat nykyistä enemmän omakotiasumista ja ikääntyneet kerrostaloasumista, kertoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Enni Ruokamo.

— Nuoret perheet kaipaavat lisää tilaa ja omaa pihaa, kun taas ikääntyneet haluavat palveluiden lähelle helppohoitoiseen kerrostalokotiin.

Energiakysymykset kiinnostavat — tietoa ja tukea tarvitaan lisää

Monet suomalaisten asumiseen liittyvät toiveet ovat tavoiteltavia myös ilmastonmuutoksen torjunnan ja vihreän siirtymän näkökulmasta. Suomalaiset arvostavat esimerkiksi energiatehokkuutta, omaa energiantuotantoa, puuta rakennusmateriaalina ja toimivaa kierrätyspistettä.

Toisaalta ilmastoviisas asuminen on Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Sara-Ellen Laitisen mielestä suomalaisille edelleen myös haastavaa.

— Monet kokevat vaikeaksi saada luotettavaa tietoa konkreettisista päästövähennystoimista. Lisäksi pitää muistaa, että kaikilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia investoida ekologisiin valintoihin, esimerkiksi energiaremontteihin, joten yhteiskunnan tulee tukea niitä.

Toimiva pohjaratkaisu, esteettisyys ja pääsy luontoon ohjaavat asunnon valintaa

Asunnon pohjaratkaisun toimivuus, luonnonvalo, esteettisyys, helppohoitoisuus ja edulliset asumiskustannukset ovat tärkeitä suomalaisille. Strandell kertoo, että asumistoiveet eroavat jonkin verran toisistaan kaupunki- ja maaseutuympäristöissä.

— Kaupunkiasunnon valinnassa erityisen tärkeäksi koetaan toimiva pohjaratkaisu, jossa on tarpeeksi säilytysiltaa ja niukasti hukkatilaa. Myös miellyttävä ääniympäristö ja asunnon vaivaton ylläpito on olennaista. Kaupungeissa pohditaan enemmän asunnon jälleenmyyntiarvoa kuin maaseudulla. Maaseudulla asunnon valinnassa painottuvat kaupunkeja enemmän lemmikkiystävällisyys ja miellyttävät näkymät ulos.

Suomalaisille on tärkeää, että oma koti on lähellä luontoa, ja sijaintia veden äärellä arvostetaan. Ruokamon mukaan myös asuinympäristöä koskevat toiveet eroavat kaupungeissa ja maaseudulla.

— Kaupungeissa asuinympäristön valinnassa korostuvat palveluiden läheisyys, mahdollisuus pärjätä ilman omaa autoa, julkiset liikenneyhteydet, harrastusten läheisyys sekä alueen hyvämaineisuus. Maaseudulla asuinympäristön tärkeimpiä ominaisuuksia ovat sen sijaan helppo pääsy luontoon ja rauhallisuus.

Decarbon-Home edistää oikeudenmukaista kestävyysmurrosta

Suomalaisten asumistoiveita ja asumisen arkea tutkitaan osana Decarbon-Home-hanketta, joka edistää asumisen ja rakentamisen oikeudenmukaista kestävyysmurrosta. Monitieteisen hankkeen tavoitteena on tutkia ja kehittää asukkaita osallistavia ratkaisuja ilmastonmuutoksen ja asuinalueiden eriytymisen haasteisiin. Tutkijat tarkastelevat muun muassa kansalaisten ja yhteisöjen toimijuutta ilmastonmuutoksen hillinnässä sekä ilmastoviisaiden asumisratkaisujen edellytyksiä ja esteitä. Hankkeessa tuotetaan tietoa kansalaisten asumiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvistä arvoista sekä ilmastotoimenpiteiden edellytyksistä. Lisäksi kehitetään työkaluja ja ratkaisuja yhdessä kaupunkien, asukkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa.

Hankekonsortiota koordinoi Helsingin yliopisto, ja siihen kuuluu laaja joukko tutkijoita Suomen ympäristökeskuksesta (Syke), Luonnonvarakeskuksesta (Luke), Vaasan yliopistosta ja Tallinnan teknillisestä yliopistosta (TalTech). Kumppanikaupunkeja ovat Helsinki, Joensuu, Turku ja Vantaa. Hankkeen toteutukseen osallistuu myös lukuisia yhteistyökumppaneita yhteiskunnan eri alueilta ja tasoilta, yrityksistä ministeriöihin ja kansainvälisiin asiantuntijoihin. Hanke saa rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.

Tämän tiedotteen tiedot pohjaavat Decarbon-Home-hankkeessa tehtyyn kansalaiskyselyyn ja etnografisiin teemahaastatteluihin. Kansalaiskysely toteutettiin maalis–huhtikuussa 2022. Siihen vastasi 1 448 satunnaisesti valittua 18–80-vuotiasta. Kyselyvastaukset on painotettu iän ja sukupuolen mukaan, jotta tulokset vastaavat suomalaisten ikä- ja sukupuolijakaumaa. Teemahaastattelut tehtiin syksyllä 2021. Osallistujat olivat enimmäkseen naisia ja iältään 30–73-vuotiaita. Haastateltavat asuivat lähiössä tai maaseudulla Etelä- tai Itä-Suomessa. Haastatteluissa käsiteltiin asumista ja siihen liittyen käytänteitä, ilmastoviisautta sekä asumisen unelmia.

Lisätiedot:

Anna Strandell, Suomen ympäristökeskus Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi, puh. 0295 251 657

Enni Ruokamo, Suomen ympäristökeskus Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi, puh. 0295 252 092

Sara-Ellen Laitinen, Helsingin yliopisto, etunimi.sukunimi@helsinki.fi, puh. 0294 158 062/050 570 8198

Katso myös:

Ovatko asumismieltymykset kohtuullistumassa? – Versus (versuslehti.fi)

Kuva: Piia Keto on tehnyt kuvituksia hankkeen tutkimustuloksista

/by

Tuet kohdentuvat suurituloisille ja pieniin remontteihin — tutkimushanke suosittaa muutoksia energia-avustukseen

Ilmastonmuutos ja energiakriisi ovat kannustaneet suomalaisia pohtimaan ja toteuttamaan energiaremontteja asunnoissaan. Niiden vauhdittamiseksi asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) on jakanut energia-avustusta vuodesta 2020 lähtien. Tänään julkaistun politiikkasuosituksen mukaan tätä tukimuotoa kannattaa jatkaa, mutta avustukseen pitää tehdä merkittäviä muutoksia, jotta se toimisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Nykyisen energia-avustuksen vaikutuksia asuinrakennusten energiaremontteihin ja tuen kustannustehokkuutta on tutkittu Kohti hiilivapaita koteja -hankkeessa (Decarbon-Home). Tutkimusten perusteella on laadittu Policy Brief -julkaisu, jossa esitetään suositukset energiakorjausten avustuksen kehittämiseksi.

ARAn myöntämän energia-avustuksen budjetti on vuodelle 2023 lähes 100 miljoonaa euroa. Se on melko vaatimaton panostus valtiolta, jos summaa vertaa alkuvuoden 2023 sähkön käyttöön liittyviin tukiin, kuten väliaikaiseen sähkötukeen ja sähkön arvonlisäveron tilapäiseen alentamiseen, kehittämispäällikkö Hanna-Liisa Kangas Suomen ympäristökeskuksesta muistuttaa.

”Päättäjien tulisi ensisijaisesti priorisoida yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestäviä ja reiluja tukimuotoja. Rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen vähentää energia- ja asumiskustannuksia, nostaa rakennuskannan arvoa ja parantaa asuinviihtyvyyttä.”

Nykymuotoisella avustuksella lähinnä yksittäisiä toimenpiteitä

Hankkeessa tehdyn kyselytutkimuksen perusteella kaksi kolmasosaa energia-avustusta saaneista remonteista olisi toteutunut ilman tukeakin. Lisäksi selvisi, että avustuksen avulla on pääosin käynnistynyt hankkeita, joissa toteutetaan vain yksittäisiä toimenpiteitä: noin puolessa energia-avustusta saaneista taloyhtiöistä toteutettiin kyselyn mukaan vain yksi toimenpide, tyypillisesti lämmitysjärjestelmän vaihto.

Yhtenä ongelmana on se, että hankkeen tukikelpoisuutta arvioidaan suhteessa rakennuksen alkuperäiseen energiatehokkuuteen. Useissa kohteissa yksikin toimenpide voi tällöin riittää tukikelpoisuuteen, jos rakennus on jo aiemmin siirtynyt esimerkiksi kaukolämpöön öljylämmityksestä.

Suomen ilmastopaneelin jäsen ja Tallinnan teknillisen yliopiston ja Aalto-yliopiston professori Jarek Kurnitski näkee, että usean toimenpiteen monipuolisella yhdistämisellä saataisiin vaikuttavampi lopputulos.

”Nykymuotoinen energia-avustus ei kannusta perusteellisiin energiaremontteihin, joissa parannetaan rakennuksen energiatehokkuutta merkittävästi. Tutkimustulostemme perusteella pieneen korjaukseen on saanut suhteellisesti jopa kaksi kertaa enemmän tukea kuin kokonaisvaltaiseen remonttiin.”

Energiakorjauksille kunnianhimoiset tavoitteet

Nykyinen avustus on lisäksi koettu vaikeaksi ymmärtää. Kyselyssä tuensaajat ilmoittivat, että päänvaivaa herättivät muun muassa toimenpiteittäin vaihtelevat avustusosuudet.

Decarbon Home -hankkeen suosituksissa esitetään ratkaisuksi näihin ongelmiin avustuksen yksinkertaistamista ja tuen ehdoksi lopputulokselle asetettavaa energiatehokkuuden tavoitetta.

”Me esitämme, että avustusta saisi kaikista tukikelpoisista toimenpiteistä 30 prosenttia, jos rakennus korjataan tavoite-energialukuun”, professori Kurnitski kertoo.

Eniten tukea energiaremontteihin tarvitsevat pienituloiset, jotka asuvat usein heikon energialuokan asunnoissa ja alueilla, joilla asuntojen arvo on alhainen. Hankkeen tulosten perusteella energia-avustus on tähän asti ohjautunut keskimäärin enemmän hyvätuloisille asukkaille ja arvokkaille asuinalueille.

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Jouni Räihä pitää tärkeänä varmistaa, että tulevaisuudessa avustus kohdistuu oikeudenmukaisen vihreän siirtymän hengessä myös pienituloisille.

”Taloyhtiöille pitäisi kehittää tuen kanssa yhdessä toimiva lainantakausjärjestelmä, jolla voidaan varmistaa rahoitus energiakorjauksille. Vastaava malli on saanut Virossa energiakorjaukset liikkeelle myös lähtökohtaisesti huonokuntoisissa lähiöissä.”

Uudistuksella vaikuttavampaa tukea

Tutkijat suosittavat ARAn jakamalle energia-avustukselle kattavaa uudistuspakettia. Uudistuksen tarkoitus on laajentaa ja monipuolistaa avustuksen saajien joukkoa ja siten kasvattaa tuen vaikuttavuutta.

  1. Asetetaan kunnianhimoinen energiatehokkuuden tavoiteluku (E-luku), johon jokaisen avustettavan kohteen on korjauksen jälkeen päästävä
  2. Avustusta jaetaan sama osuus, 30 prosenttia, kaikista avustuskelpoisista toimenpiteistä
  3. Tiedot tehdyistä toimenpiteistä ja energiankulutuksesta ennen ja jälkeen kerätään ja julkaistaan taloyhtiöiden osalta avoimesti
  4. Varmistetaan energiakorjauksen rahoitus muun muassa lainantakausten muodossa
  5. Mukautetaan uudisrakentamissa käytetyn E-luvun laskenta korjausrakentamiseen
  6. Varmistetaan, että avustetuissa kohteissa on remontin jälkeen hyvät asumisolosuhteet mm. ilmanvaihdon ja lämpöviihtyvyyden osalta
  7. Koulutettu tekninen konsultti varmistaa kunkin hankkeen toimivuuden

Decarbon-Home-hanke

Policy Brief toteutettiin osana Decarbon-Home-tutkimushanketta, joka edistää asumisen ja rakentamisen oikeudenmukaista kestävyysmurrosta. Monitieteisen hankkeen tavoitteena on tutkia ja kehittää asukkaita osallistavia ratkaisuja ilmastonmuutoksen ja asuinalueiden eriytymisen haasteisiin. Erityisen huomion kohteena ovat lähiöt ja haja-asutusalueet, joilla remontit ovat ajankohtaisia ja energiatehokkuustoimiin on paljon mahdollisuuksia. Hankkeessa tuotetaan tietoa kansalaisten asumiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvistä arvoista sekä ilmastotoimenpiteiden edellytyksistä. Lisäksi kehitetään työkaluja ja ratkaisuja yhdessä kaupunkien, asukkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa.

Hanketta koordinoi Helsingin yliopisto, ja siihen kuuluu laaja joukko tutkijoita Suomen ympäristökeskuksesta (Syke), Luonnonvarakeskuksesta (Luke), Vaasan yliopistosta ja Tallinnan teknillisestä yliopistosta (TalTech). Kumppanikaupunkeja ovat Helsinki, Joensuu, Turku ja Vantaa. Hankkeen toteutukseen osallistuu myös lukuisia yhteistyökumppaneita yhteiskunnan eri alueilta ja tasoilta, yrityksistä ministeriöihin ja kansainvälisiin asiantuntijoihin. Hanke saa rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.

Yhteystiedot:

Hanna-Liisa Kangas, Suomen ympäristökeskus Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi, 029 525 1276

Jarek Kurnitski, Tallinnan teknillinen yliopisto Taltech, etunimi.sukunimi@taltech.ee, +372 5866 4370

Jouni Räihä, Suomen ympäristökeskus Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi, 0295 252 243

Lisätietoa:

Suositukset energiakorjausten avustuksen kehittämiseksi

/by

Tiedettä ja kotatunnelmaa Decarbon-Home-hankkeen retriitissä Nuuksiossa

Syksyinen metsämaisema loi kehyksen Decarbon-Home-hankkeen konsortiokokoukselle. Tutkijat kokoontuivat Nuuksioon keskustelemaan vähähiilisistä ja oikeudenmukaisista asumisen ja rakentamisen ratkaisuista ja tutkimushankkeen seuraavista askelista – vihdoinkin kasvokkain. Dialogi ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen ovat olennainen osa monitieteistä tutkimusta.

Decarbon-Home-hankkeen tutkimuskonsortion retriitissä Nuuksiossa 9.-11.11. työskenneltiin yhdessä ja tunnelmoitiin, muun muassa kodassa pannukahvia nauttien. Monitieteinen tutkijajoukko pääsi perehtymään syvällisemmin toistensa tutkimusaiheisiin, jakamaan ajatuksia ja edistämään eri työpakettien tutkimusta ja toimintaa.

”Oli ilo tavata kasvokkain, keskusteltavaa oli hurjan paljon. Konsortion toiminta on sujunut mallikkaasti myös etäyhteyksin siitä lähtien kun hankkeen rahoitus myönnettiin noin vuosi sitten, mutta lähitapaamisia ei voi täysin korvata etäkokouksilla”, totesi Decarbon-Home-hankkeen konsortion johtaja Anne Toppinen Helsingin yliopistosta.

Suunnitelmissa on kutsua myös sidosryhmiä lähitapaamisiin. Ensi kevään sidosryhmätilaisuus eli ”Ilmastoviisaan asumisen kevätpäivä” toteutuu toivottavasti ainakin osittain fyysisesti.

Decarbon-Home-hankkeen konsortio

Korjausrakentamisen tilannekatsaus

Tapaaminen käynnistyi korjausrakentamisen seminaarilla, jossa tarkasteltiin korjausrakentamisen tilannetta Suomessa ja Virossa. Korjausrakentamisen edistyminen on merkittävää nykyisen rakennuskannan energiankulutuksen ja ilmastovaikutuksen kannalta.

”Parhaillaan rakennuskantaa korjataan Suomessa aktiivisesti, noin 70 000 asuntoa vuosittain. Erityisesti 70- ja 80-lukujen rakennuskanta tulee korjausikään nyt ja tulevalla vuosikymmenellä. Kaikkia rakennuksia ei korjata samalla laadulla, esimerkiksi maaseudulla ei välttämättä remontoida yhtä paljon kuin pääkaupunkiseudulla. Korjausrakentamisen osuus rakentamisesta kasvaa, mutta uudisrakentaminen on taloudellisesti kannattavampaa”, Markku Riihimäki Foreconista kertoi.

”Korjausrakentamisen kannattavuuteen vaikuttavat monet tekijät, mm. remontin vaikutus käyttökustannuksiin ja rakennuksen käytön tehokkuuteen. Myös ympäristötekijöitä voi arvottaa”, Riihimäki lisäsi.

Virossa korjausrakentamiseen on myönnetty merkittäviä avustuksia. Tyypillisesti rakennukset ovat F- tai G-energialuokkaa, mutta rahoituksen saamiseksi tulee toteuttaa energiatehokkuustoimia, joilla saavutetaan C-luokka. Tuen osuus vaihtelee.

”Tällä hetkellä Kredex myöntää avustusta tyypillisesti 30 % Tallinnassa ja Tartossa, mutta muualla Virossa osuus voi olla jopa 50 %”, professori Jarek Kurnitski Tallinnan teknillisestä yliopistosta kertoi. ”Avustuksen saamisessa vaikein on ensimmäinen vaihe eli taloyhtiön enemmistön saaminen päätöksen taakse.”

ARAn energia-avustusta saa 4000 tai 6000 euroa per asunto. Korkeampi tukitaso edellyttää lähes nollaenergiatasoa. ”ARAn avustukset eivät vielä juuri näy volyymeissä, mutta julkisivuremonteissa on piritystymistä”, Markku Riihimäki mainitsi.

Nuuksio retriitti kokous

Vuorovaikutusta sidosryhmien kanssa

Vuorovaikutus sidosryhmien kanssa nousi esiin useissa yhteyksissä, onhan strategisen tutkimuksen neuvoston hankkeiden tärkeänä päämääränä yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja tiivis yhteistyö erilaisten toimijoiden kanssa. Decarbon-Home-tutkimushankkeen suunnitelmissa on monia tapoja osallistaa sidosryhmiä ja viestiä tutkimustuloksista.

Johtava tutkija David Lazarevic ja erikoistutkija Kaisa Korhonen-Kurki Suomen ympäristökeskuksesta suunnittelevat ns. murrosareenoja, joiden avulla tunnistetaan keinoja asumisen ja rakentamisen oikeudenmukaisen kestävyysmurroksen toteuttamiseksi.

”Murrosareenat on alun perin Alankomaissa kehitetty konsepti, jossa luodaan polkuja halutun tavoitteen saavuttamiseksi. Decarbon-Home-hankkeen murrosareenat tullaan toteuttamaan Helsingin ja Joensuun alueilla yhdessä sidosryhmien kanssa”, kertoi Kaisa Korhonen-Kurki.

Vuorovaikutuksen ja viestinnän työpajassa Kaarina Kaminen ja Iina Turunen Suomen ympäristökeskuksesta kannustivat tutkijoita viestimään tutkimustuloksista, tiivistämään yhteistyötä hankkeen kumppaneiden kanssa, tarjoamaan juttuaiheita mediakumppaneille sekä bloggaamaan ja twiittaamaan. Tutkijat saivat myös ratkaista fiktiivisten tutkijapersoonien viestintään liittyviä pulmia leikkimielisessä harjoituksessa.

Naurunremahduksia ja tunnelmointia kodassa

Työskentelyn lomassa tutkijat ehtivät rentoutuakin – tosin tutkimustyö ja tutkimuskysymykset palasivat silloinkin intohimoisten tutkijoiden mieleen. Illallispöydässä seurue remahti äänekkääseen nauruun, jonka syyksi paljastui erilaiset kommellukset kyselytutkimusten toteutuksessa.

Nuuksion retriitin ohjelmaan kuului myös pannukahvia ja lettuja kodassa nuotion ääressä. Samalla keskusteltiin ns. tieteellisestä asiantuntijaryhmästä, johon kuuluu kärkitutkijoita hankkeen kannalta olennaisilta tieteenaloilta. Seitsenhenkinen ryhmä tukee hankkeen tutkimustyötä ja tavoitetta korkeatasoisesta tieteellisestä vaikuttavuudesta.

Kotiin viemisiksi Nuuksiosta tutkimuskonsortion jäsenet saivat uusia paljon uutta tietoa ja ideoita kollegoilta, mukavia muistoja sekä savunhajuiset vaatteet.

Kota Nuuksiossa

Kuvat: Annika Miettinen

/by

Ilmastoviisaiden valintojen yhteiskunta -seminaari 25.10.2021

Minkälaisiin ilmastotoimiin yksilöitä ja yhteisöjä voidaan ohjata ja kannustaa? Entä millaisia arjen käytäntöjä ja kokemuksia kansalaisilla on liittyen ilmastoviisaaseen asumiseen? Tervetuloa kuuntelemaan tutkijoiden puheenvuoroja näistä teemoista Ilmastonmuutos ja ihminen -ohjelman hybriditilaisuuteen 25.10.2021.

Strategisen tutkimuksen Ilmastonmuutos ja ihminen -tutkimusohjelma järjestää 25.10.2021 ”Ilmastoviisaiden valintojen yhteiskunta” -seminaariin, johon voi osallistua Otaniemessä tai etäyhteyksin. Tilaisuus pureutuu ilmastotoimien ohjausvaikutukseen ja oikeudenmukaisuuteen sekä kansalaisten ja kaupunkien ilmastoratkaisuihin.

Decarbon-Home-hankkeen tutkija, dosentti Henna Syrjälä Vaasan yliopistosta kertoo kansalaisten arkisista käytännöistä ja kokemuksista liittyen ilmastoviisaaseen asumiseen. Syrjälä tutkii kansalaisten toimijuutta sekä kuluttamisen moninaisia ilmiöitä. Esitys pohjautuu Decarbon-Home-hankkeessa tuotettuihin alustaviin tuloksiin.

”Olemme tutkineet asumispäiväkirjojen avulla kansalaisten arjen käytäntöjä. Näiden arkisten toimien taustalla on monimuotoisia merkityksiä, rutiineja, ymmärryksiä ja ihan konkreettisia laitteita, koneita ja muita kotitalouden vempaimia, jotka osaltaan vaikuttavat siihen, kuinka ilmastoviisaiksi tekomme milloinkin muotoutuvat”, Syrjälä kertoo.

Puheenvuoron pitävät myös johtava tutkija Marita Laukkanen (VATT), erikoistutkija Nils Sandman (Turun yliopisto), erikoistutkija Polaris Koi (Turun yliopisto) sekä apulaisprofessori Leena Järvi (Helsingin yliopisto). Kommenttipuheenvuoron pitää projektipäällikkö Olli-Pekka Pietiläinen (ympäristöminsteriö).

Ilmastonmuutos ja ihminen -ohjelman tutkimushankkeisiin kuuluvat Decarbon-Home-hankkeen lisäksi Climate Nudge, Co-Carbon ja 2035Legitimacy. Hankkeet saavat rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta, joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.

Kuva: Pixabay

Ohjelma ja ilmoittautuminen:

Ilmastoviisaiden valintojen yhteiskunta 25.10.2021

Lisätietoa:

Ilmastonmuutos ja ihminen -ohjelma

/by

Sydämeltään puinen Joensuu

Joensuun kaupungin ilmastotyö ja erityisesti puurakentaminen olivat teemana Decarbon-Home -hankkeen tutkijoiden vierailulla. Erityistä huomiota sai puurakentamisen taidonnäyte, 14-kerroksinen ”Lighthouse”.

Joensuu on sympaattinen pohjoiskarjalainen kaupunki Suomen itärajan tuntumassa. Alueella on metsää ja metsäteollisuutta sekä tähän liittyvää yritystoimintaa mukaan lukien puunkorjuu tai metsävarojen kartoitus. Joensuun keskusta on vireä asuinkeskus ja suosittu opiskelijoiden keskuudessa. Keskusta-alueella on helppo liikkua kävellen ja pyöräillen, kaupungin edustajat kuvailivatkin Joensuuta ”10 minuutin kaupungiksi”. Luonto on läsnä kaikkialla, kaunis joenranta ja vehreät puut luovat viihtyisät puitteet kaupunkilaisille elää ja asua. Decarbon Home -tutkijat vierailivat Joensuussa syksyisellä kaupunkikävelyllä ja kävivät kuulemassa kaupungin edustajien näkemyksistä erityisesti vähähiiliseen asumiseen ja rakentamiseen liittyen. Joensuun tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2025, ja tätä tukemaan on avattu erilaisia toimijoita yhdistävä Climate Joensuu -sivusto.

Joensuun puinen majakka esimerkkinä onnistuneesta pilottiprojektista

Kaunis joenvarsi johdatti tutkijat kohti kaupunkikuvan ylle kohoavaa 14-kerroksista puurakentamisen taidonnäytettä eli Opiskelija-asunnot Oy Joensuun Ellin opiskelija-asunto kohdetta nimeltä ”Lighthouse”. Palkittu Ylisoutajan silta vie kulkijat yli joen kohti ylös kohoavaa rakennusta. Sen seinillä voi erottaa vihreitä valoviivoja, jotka loistavat illan pimeydessä kauniisti. Nämä valot ovat osa prosentti taiteelle kampanjaa, jolla edistetään joenrannan viihtyvyyttä, kertoi Jarmo Ojalainen Joensuun Ellistä.

Kuva 1. Ylisoutajan silta johdattaa kohti valkosävyisenä kohoavaa Lighthouse -puukerrostaloa. Kuva: Anne Viljanen

Lighthouse -talon ylimmässä kerroksessa on kaupungin vuokraama asunto, jossa vierailijoille esiteltiin rakennuksen syntyhistoriaa ja rakennusteknisiä yksityiskohtia. Joensuussa on ollut pitkään tahtotila edistää puurakentamista, jossa on yhdistynyt politiikan ja alueellisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan intressit. 2004 valmistunut Metla-talo oli tästä varhainen esimerkki. Kun Savonlinnan kampukselta oli aikanaan siirtymässä opiskelijat Joensuuhun, oli heille löydettävä asuntoja ja Penttilänrannassa oli siihen kaava valmiina. Näin syntyi ajatus Lighthouse:sta, puisesta majakasta, joka näkyy kaupunkikuvassa ja toimii esimerkkinä siitä, että näinkin korkeita kerrostaloja voi Suomessa rakentaa puurunkoisina.

Kuva 2: Lighthouse:n rakennusvaiheita esiteltynä kuvakollaasina. Kuva: Anne Viljanen.

Kuva 3. Puinen koristeseinä ja rakennuksen puinen seinärakenne toivat kauniisti esiin Lighthouse:n materiaalivalintoja. Kuva: Anne Viljanen
Kuva 4. Joensuun Ellin Jarmo Ojalainen (vas.) esittelee Lighthouse -projektia. Decarbon Home -hankkeesta ajatuksia vaihtamassa ovat Mikko Kurttila (kesk.) Luonnonarakeskuksesta ja Anne Toppinen (oik.) Helsingin yliopistosta. Kuva: Anne Viljanen.

Luontoarvot ohjaavat kaupunkikehitystä

Joensuun kaupungilla on kunnianhimoinen tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2025 mennessä. Mutta ilmastonmuutos ei ole ainoa ympäristöhaaste, johon Joensuussa halutaan tarttua. Kaupunkisuunnittelussa pitää olla pitkä aikajänne, jopa sadaksi vuodeksi eteenpäin, korostivat kaupunkiympäristöjohtaja Ari Varonen ja ympäristönsuojelupäällikkö Jari Leinonen. Koko rakentamisen elinkaareen tulisi varautua ja pohdintaa oli, otetaanko rakennusten koko elinkaarten osalta kierrätystä vielä tarpeeksi huomioon. Lisäksi ekologisten kompensaatiomahdollisuuksien selvittäminen on tärkeää, eli kun rakennetaan viheralueelle, niin viheraluetta tulisi vastaavasti lisätä muualla tai kompensoimalla viheralueen menetys esimerkiksi hiilen sitomista lisäävillä toimenpiteillä. Puiset rakennukset voisivat heidän mukaansa toimia hiilivarastoina, mutta tämä edellyttää vielä tarkempaa elinkaarilaskentaa.

Kuva 5. Jari Leinonen (vas.) ja Ari Varonen (oik.) Joensuun kaupungilta kertoivat mielellään kaupunkikehityksen suuntaviivoista ja ympäristötavoitteista. Anne Toppinen (kesk.) Helsingin yliopistosta mukana kaupunkikävelyllä. Kuva: Anne Viljanen.

WoodJoensuu ja vastuullinen liiketoiminta

Joensuussa on useita muitakin esimerkkejä komeista puurakennuksista, kuten Joensuu Areena (v. 2004), Joensuun Ellin ensimmäinen CLT-kohde (v. 2015), Pihapetäjä (v. 2017) ja Kerubi Stadionin pääkatsomon katto (v. 2018). Joensuun vahvuuksina puurakentamisen suhteen nähtiin sijainti keskellä puurakentamisen laadukkaita ja kestävästi tuotettuja raaka-aineita, monipuolinen puutuoteteollisuus sekä useat alueella toimivat oppilaitokset ja tutkimus- ja kehittämisorganisaatiot, joilta saadaan tukea tuotekehitykseen sekä osaavaa työvoimaa. Kaupungissa on käynnissä aihepiiristä Wood Joensuu -kampanja.

Kuva 6. Jarmo Tahvanainen kertoo Business Joensuun toiminnasta. Kuva: Anne Viljanen.

Kaupunkilaisten osallistaminen kiinnostaa

Joensuun kaupungissa on myös kiinnostusta asukkaiden osallistamiseen niin, että heidän näkemyksensä ja tarpeensa saataisiin paremmin mukaan päätöksentekoon. Joensuun kaupungissa onkin aloittanut uusi lautakunta ”Osallisuus ja vetovoima” syksyllä 2021 tukemaan sosiaalisesti oikeudenmukaista kehitystä. Lautakunta rakentaa myös kaupungin ja maaseudun välistä yhteyttä, sillä sen tehtäviin kuuluu vastata myös maaseutualueen kehittämisestä.

Joensuun kaupunkikehittämisen teemat olivat monipuolisia ja erittäin kiinnostavia Decarbon Home -hankeyhteistyössä. Tällä luonnonläheisellä kaupungilla on paljon annettavaa kestävän rakentamisen ja vähähiilisten materiaaliratkaisujen saralla ja kunnianhimoiset ilmastotavoitteet, joiden pohjalta on hyvä jatkaa. Decarbon Home -hanke kiittää lämpimästi Joensuun kaupunkia onnistuneen kaupunkivierailun järjestämisestä!

Joensuun kaupungilta vieraat vastaanottivat Joensuun kaupungin kaupunkiympäristöjohtaja Ari Varonen sekä ympäristönsuojelupäällikkö Jari Leinonen. Lisäksi Joensuun Ellin Lighthouse -projektia esitteli Jarmo Ojalainen. Puurakentamista ja Joensuun liiketoimintaekosysteemiä esitteli kehityspäällikkö Timo Tahvanainen Business Joensuusta. Decarbon Home -hankkeesta mukana puolestaan olivat konsortion johtaja Anne Toppinen (Helsingin yliopisto), ohjelmajohtaja Mikko Kurttila (Luonnonvarakeskus) ja tohtorikoulutettava Anne Viljanen (Helsingin yliopisto).

Kirjoittaja

Anne Viljanen on tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistolla Decarbon Home -hankkeessa. Väitöskirjassaan hän tutkii vähähiilisen rakentamisen toimijaverkostoja sekä kestävyysmurroksen polkuja.

/by

Vantaan Koivukylän ikoniset lähiömaisemat ja alueen uudistuminen kiinnostivat tutkijoita

Resurssiviisauden ja hiilineutraaliuden tavoitteet ohjaavat kasvavan Vantaan lähiöiden täydennysrakentamista ja kehittämistä. Decarbon-Home-hankkeen tutkijat tutustuivat Koivukylän lähiöön, joka tunnetaan myös vehreydestään ja taideteoksistaan.

Decarbon Home -hankkeen tutkijatiimi vieraili aurinkoisessa syyssäässä Vantaan Koivukylässä, jossa Vantaan kaupungin edustajat kierrättivät hankeväkeä Koivukylän lähiömaisemissa. Teemoina Koivukylän lähiökävelyllä olivat Koivukylän suunnittelun historia, asuntorakentamisen tilanne sekä Koivukylään rakentuvat täydennysrakentamiskohteet. Kävelyllä tarkasteltiin Koivukylää sosio-ekonomisten tilastojen valossa ja alueen eriytymiskehitystä. Keskusteluissa pohdittiin uudistus- ja korjaushankkeiden haasteita sekä Koivukylän käynnissä olevaa kaavarunkotyötä. Lisäksi kävelyllä ihasteltiin Street Art Vantaan taideteoksia matkan varrella.

Täydennysrakentamista ja resurssiviisauden pohdintaa Koivukylässä

Ensimmäisinä kävelykohteina kuntakävelyllä olivat Asolanväylän ja Ojanlehdonkujan täydennysrakentamiskohteet. Täydennysrakentamisen taustalla onkin Vantaan kaupungin resurssiviisauden tiekartan vuoden 2030 tavoitetila. Siinä Vantaa tavoittelee muun muassa ilmastoviisautta energiantuotannon ja -kulutuksen osalta, kestävästi täydentyvää ja sekoittuvaa kaupunkirakennetta, resurssitehokkaiden ja luonnonmukaisten ratkaisujen käyttämistä, hyvinvointia viherrakentamisesta, kiertotaloutta sekä vantaalaisten vastuullisuutta osallistuvina ympäristövastuullisina ja hyvän luontosuhteen omaavina yhteisön jäseninä. Lisäksi Vantaan kaupunki pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2030 mennessä.

Resurssiviisaus nousi kävelykohteissa esiin tehokkaan maankäytön kautta. Materiaalivalintojen kautta ei täydennysrakentamista ja sen resurssi- tai ilmastoviisautta ollut näissä nimenomaisissa kohteissa pohdittu, mutta aiheesta virisi keskustelua osallistujien kesken. Kierrätysmateriaaleihin on kiinnostusta täydennysrakentamisen osalta Vantaan kaupungissa, mutta niihin liittyy haasteita, joita tulisi ratkaista, kuten logistiikka ja välivarastointi. Lisäkerrosrakentamisen osalta mietitytti esimerkiksi hissin rakentaminen ja siihen liittyvät haasteet vanhoissa kolmikerroksisissa kerrostaloissa.

Esiteltyjä täydennysrakentamisen kohteita rakennetaan yksityiselle maalle ja Vantaan kaupungin edustajien mukaan onkin tärkeää saada omien kiinteistöjen lisäksi myös yksityinen rahoitus mukaan täydennysrakentamisen hankkeisiin. Kunnan omien kiinteistöjen muuttaminen vähähiilisiksi ei yksin riitä Vantaan kaupungin asettamien ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, vaan kaikki tahot tarvitaan mukaan talkoisiin.

Täydennysrakentamista Koivukylässä. Kuva: Anne Viljanen

Ikoniset lähiömaisemat ja kehittämisen haasteet

Koivukylän lähiökierroksella esiteltiin ikonisia lähiömaisemia, joiden estetiikkaan kuuluvat betoni- ja punatiilirakentaminen. Lähiöiden kehittämisessä kilpailevat useanlaiset ja moniääniset näkemykset niistä suunnista, joihin kehittämistä tulisi viedä. Toisaalta maisemat Koivukylän keskustassa vaativat ilmavuutta kerrostalojen ympärille perinteisen lähiömaiseman tunnistettavuuden säilyttämiseksi. Kaupunkikehittämisessä onkin otettava huomioon lähiöhistoria ja museoviraston näkemykset. Toisaalta maankäytön tehokkuus ja täten laajemmat resurssiviisaus-tavoitteet ajaisivat kohti täydennys- ja lisärakentamista asukasmäärän kasvaessa. Palveluja suhteessa asukkaisiin tulisi kasvattaa, mutta tähän liittyvät myös maankäyttöön ja kaupunkikuvaan liittyvät tavoitteet. Kehittämistoimet vaikuttavat pitkäkestoisesti ja tätä varten onkin tärkeää arvioida niitä suuntia, joihin asukkaiden arvostukset ovat menossa. On tärkeää pohtia, että jatkuuko into asua täydennysrakennetuissa kerroskohteissa vai onko kehitys menossa pientalojen suuntaan. Uusien ratkaisujen tulee olla aikaa kestäviä ja toimivia sekä samalla ottaa huomioon ilmasto- ja resurssiviisauden tavoitteet, joita kaupunki on asettanut.

Ikoninen ristikaava Koivukylän kerrostaloissa. Kuva: Anne Viljanen

Taloyhtiöklubitoiminta

Vantaan Koivukylässä on alkanut keväällä 2021 taloyhtiöklubitoiminta, jota on onnistuneesti pilotoitu jo muualla pääkaupunkiseudulla sekä Energiaviraston rahoittaman ja Motivan koordinoiman alueellisen energianeuvonnan piirissä jokaisessa Manner-Suomen maakunnassa keväällä 2021 nimellä taloyhtiöfoorumi. Toiminta on Koivukylässä alkanut vasta äskettäin, mutta taloyhtiöklubin toiminnassa nähtiin tärkeänä, että taloyhtiöt kehittävät yhdessä etenkin energiatehokkuutta, mutta myös kiinteistöjen arvoa esimerkiksi lisä- tai täydennysrakentamisen kautta. Lisä- ja täydennysrakentamista voitaisiin taloyhtiöissä hyödyntää esimerkiksi putkiremontin rahoittamisessa. Taloyhtiöklubitoiminta toimii kunnan ja taloyhtiöiden rajapinnassa ja on uudenlainen yhteistyön muoto näiden välillä. Taloyhtiöklubitoimintaa tarvitaan esimerkiksi siinä, että se esittelee uudenlaisia ajatuksia asioista, joita he eivät välttämättä tulisi itse ajatelleeksi (tällainen aihe voisi olla vaikkapa lisäkerrosrakentaminen) ja kokoaa taloyhtiöt saman pöydän ääreen kehittämään kiinteistöjään ja tunnistamaan potentiaalinsa.

Katutaidetta ja vehreyttä Koivukylän puistomaisemassa

Kävelyreitti jatkui Rautkallion tornitaloilta kohti Kytöpuiston koulua ja havukallionkatua. Reitin varrella nähtiin vantaalaista katutaidetta ”Street Art Vantaa” -henkisesti. Vehreät puut reunustivat reittiä, joka johdatti kohti Vesa-Pekka Rannikon videoinstallaatiota nimeltään ”Varpusen sanoja”. Tämä ikonisten kerrostalomaisemien jatkeena oleva taideteos, joka kohoaa alaspäin levittyvän puistomaiseman yllä ja on kuin ikkuna kerrostalosta, joka ottaa vastaan kuntalaisen samalla lisäten alueen turvallisuutta.

Vantaan kasvava asukasmäärä tuo uudenlaisia tarpeita asumisen ja palveluiden kehittämiseksi samalla perinteistä lähiömaisemaa ja sen yhteisöhenkeä kunnioittaen. Vantaalla koetaan tärkeäksi olla mukana erilaisissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa, sillä tutkittua tietoa kaivataan päätöksenteon ja ohjauksen tueksi. Näin ollen Vantaan kaupungin edustajat kertoivat olevansa mielellään mukana täydentämässä tietotarpeitaan ja kehittämässä lähiöitä vähähiiliseksi strategioidensa ja tavoitteidensa mukaisesti. Decarbon Home -hanke kiittää lämpimästi Vantaan kaupunkia onnistuneen syksyisen kävelyretken järjestämisestä ja ajatustenvaihdosta!

Vantaan kaupungilta vieraita kierrättivät ympäristösuunnittelija Marja Vuorinen, asumisasioiden päällikkö Elisa Ranta, asemakaava-arkkitehti Noora Koskivaara ja asumisen erityisasiantuntija Jasmin Bayar. Mukana kuntakävelyllä oli myös ympäristöministeriön rahoittaman Taloyhtiöklubi -hankkeen projektipäällikkö Kimmo Karvinen (alueilla Helsinki, Espoo ja Vantaa) valaisemassa Taloyhtiöklubin toimintaa Koivukylän alueella. Decarbon Home -hankkeesta mukana puolestaan olivat konsortion johtaja Anne Toppinen (HY), konsortion varajohtaja Katja Lähtinen (Luke), konsortion koordinaattori Vesa Kanninen (HY), hankkeen vuorovaikutusvastaava Kaarina Kaminen (SYKE), tutkijatohtori Joni Vainikka (HY), tutkija Sampo Vesanen (SYKE) ja tohtorikoulutettava Anne Viljanen.

Vesa-Pekka Rannikon videoinstallaatio ”Varpusen sanoja” kohoaa puiston ylle Koivukylässä. Kuva: Anne Viljanen

Kirjoittaja

Anne Viljanen on tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistolla Decarbon Home -hankkeessa. Väitöskirjassaan hän tutkii vähähiilisen rakentamisen toimijaverkostoja sekä kestävyysmurroksen polkuja.

/by