Kodin tavarat voivat pitää sisällään tarinoita, muistoja ja yhteistä historiaa. Tällaiset tavarat ovat myös usein sellaisia, joita halutaan vaalia ja pitää kunnossa pitkään. Mukaan mahtuu myös massatuotettuja tuotteita, jotka ruokkivat kertakäyttökulttuuria. Miten kertakäyttökulttuuria ruokkivassa yhteiskunnassa sitten vaalitaan tuotteita? Ketkä korjaavat tuotteita itse, ketkä korjauttavat tuotteensa ja ketkä eivät korjaa ollenkaan?
Korjaaminen ei ole vain tapa säästää rahaa, se on arjen valinta, jolla voimme vaikuttaa kuluttamiseen, vastuullisuuteen sekä omaan kotiin. Kestävän kulutuksen tutkimuksessa korostetaan kulutuksen vähentämistä ja energiatehokkuuden parantamista, mutta tuotteiden elinkaaren pidentäminen esimerkiksi korjaamalla on jäänyt vähemmälle huomiolle. Kodin tavaroita korjaamalla voidaan konkreettisesti vähentää kulutusta, mutta siitä tiedetään tutkimuksessa vielä vähän.
Pro gradu -tutkielmassani analysoin Decarbon-Home-hankkeessa teemahaastatteluin kerättyä ainestoa korjaamiskäytännöistä. Tutkielmassani pyrin tarkastelemaan korjaamista osana kestävää asumista antikuluttamisen muotona. Aineistossa antikuluttamista ei esiinny pelkästään kuluttamatta jättämisenä, vaan sen muodot esiintyvät korjaamisen kautta hylkäämisen, vähentämisen sekä uudelleenkäytön merkitysten kautta.
Viallisen tavaran korjaaminen tai korjauttaminen
Tutkielmassa tunnistettiin kolmea erilaista suhtautumista rikkinäiseen kodin tavaraan: itse korjaaminen, korjauttaminen sekä korjaamatta jättäminen. Näiden ylätason kategorioiden alle tunnistettiin yhteensä kahdeksan erilaista korjaamiskäytäntöä.
Itse korjaamisen käytännöissä korjaamisprosessi on usein portaittaista ja kokeilevaa. Se voi liittyä harrastuneisuuteen tai olla jopa osana identiteettiä. Itse korjaamisesta voidaan kokea onnistumisen tunteita, ja se mahdollistaa oman osaamisen kehittämisen. Korjauttaminen puolestaan kytkeytyy arjen sujuvuuteen sekä luottamukseen. Tuttu ja luotettava korjauspalvelu tekee korjauttamisesta vaivatonta ja osaa myös neuvoa, kun tavaraa ei ole viisasta enää korjata.
Kun tavara jää korjaamatta
Tutkielman kiinnostavin löydös oli kuitenkin se, mitkä asiat johtavat siihen, että tavara jätetään korjaamatta. Kyse ei siis ole täysin välinpitämättömyydestä tai laiskuudesta, vaan tähän ylätason kategoriaan kytkeytyy laajasti erilaisia asenteita ja ymmärryksiä. Tämän ylätason kategorian käytännöissä kodin tavaran vikaa voidaan sietää, jos se ei haittaa käyttöä. Korjaaminen saattaa estyä rakenteellisen esteen, esimerkiksi palvelun tai varaosan puutteeseen tai kodin viallinen tavara korvataan kokonaan uudella. Jälkimmäiseen käytäntöön vaikuttavat korjauttamisen korkea hinta sekä uuden ostamisen helppous.
Korjaamiseen liittyy siis paljon enemmän kuin pelkästään taloudellista säästöä. Se pitää sisällään laajempia arvoja ja asenteita, jotka voivat periytyä sukupolvelta toiselle. Korjaaminen voi heijastaa vastuullisuutta, arjen säästäväisyyttä, kiintymystä tavaroihin tai toisaalta kertakäyttökulttuurin hyväksymistä. Samalla tutkimus paljastaa, kuinka helppoa tai vaivalloista kestävien valintojen tekeminen arjessa oikeasti on. Tutkielmani lisää ymmärrystä kuluttajien asenteista sekä tunnistaa niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten vialliseen kodin tavaraan suhtaudutaan. Tutkimus osoittaa, että kestävämpien kulutuskäytäntöjen edistäminen ei vaadi täysin arvomaailman muutosta, vaan ennen kaikkea sellaisten rakenteiden vahvistamista, jotka tekevät korjaamisesta yhtä helpon ja luontevan valinnan kuin uuden ostamisesta.
Kirjoittaja
Kusti Huuskonen on Vaasan yliopiston markkinoinnin johtamisen maisteriopiskelija, joka on kiinnostunut kestävyydestä kuluttajakäyttäytymisessä sekä asumisessa. Keväällä 2026 hän suorittaa vaihto-opintojaan Ranskan Bordeauxissa, jossa myös pro gradu -tutkielma on pääosin kirjoitettu. Tutkielma ”Vaali, älä haali! – Kodin tavaroiden korjaamis- ja korjauttamiskäytännöt kestävän antikuluttamisen muotona” on nyt luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.
