Puumateriaalin osuus on betonin jälkeen toiseksi suurin rakennus- ja purkujätteistä Suomessa. Sekä EU:n taksonomia että uudistuva rakennustuotelainsäädäntö vaativat lisäämään rakennusmateriaalien uudelleenkäyttöä. EU:n hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä rakennusalan tulisi merkittävästi tehostaa puun uudelleenkäyttöä ja kierrätystä polton sijaan ja nostaa uudelleenkäyttöosuus 70 % tasolle. Puun uudelleenkäyttö rakentamisessa Suomessa on kuitenkin vielä hyvin pienimuotoista ja uudelleenkäyttö laahaa verrokkimaiden perässä.
Tuoreessa Decarbon-Home-hankkeen tutkimuksessa selvitettiin haastattelu- ja työpajatietoihin perustuen juurisyitä kierrätyspuun alhaiseen käyttöasteeseen Suomen rakennusteollisuudessa. Hankkeessa kartoitettiin liiketoimintasekosysteemin ominaisuuksia nykymarkkinoilla ja toimijoiden kokemia esteitä. Lisäksi tunnistettiin ratkaisuja puun kierrätyskäytön lisäämiseksi tulevaisuudessa.
Millainen kierrätyspuun liiketoimintaekosysteemi on Suomessa?
Tutkimuksessa havaittiin, että kierrätyspuu on osa monimutkaista ja hajanaista liiketoimintaekosysteemiä. Jotta puuta voitaisiin uudelleenhyödyntää paremmin ja siten tukea kiertotalouden käytäntöjen leviämistä, tarvitaan vahvempia yhteyksiä toimijakentässä. Olisi olennaisesti lisättävä kommunikaatiota mukana olevien sidosryhmien välillä rakennuksen kaikissa elämänvaiheissa – rakentamisesta purkamiseen ja vielä sen jälkeen. Lisäksi tarvitaan vahvoja kierrätyspuuhun erikoistuneita välittäjäorganisaatioita rakennuksen elinkaaren eri vaiheessa.
Mitkä ovat keskeisiä esteitä kierrätyspuun käytölle?
Rakennusmateriaalien alhaisen kierrätysasteen taustalta löytyy monia syitä, mukaan lukien teknologiset, sääntely-, markkina- ja kulttuuriset esteet. Markkinoiden näkökulmasta vakiintuneen metsäteollisuuden ja edullisen ensiöpuumateriaalin saatavuuden tunnistettiin haastatteluissa heikentävän panostusta kierrätyspuun käyttöön Suomessa. Kulttuurisesti tärkeimpinä esteinä mainittiin rakennusalan konservatiivisuus ja matalan tuottavuuskehityksen myötä alhainen innovatiivisuus. Myös pelot ja ennakkoluulot uusia lähestymistapoja kohtaan sekä koetut suuremmat riskit kierrätysmateriaalille nousivat esiin.
Rakennustekniikan osalta ongelmina nähtiin heikko tiedon ja osaamisen kehitys sekä kierrätyspuun käyttöön liittyen digitalisointi- ja standardointityökalujen puute. Lisäksi kierrätyspuun käyttöä koettiin rajoittavan kannustimien puute ja tiukemmat politiikkavaatimukset uudelleenkäytettyjen materiaalien hyödyntämiselle. Kuten yksi haastateltava mainitsi: ”Sääntely ei todellakaan tue kierrätystä. Rakentamissäädökset perustuvat siihen ajatukseen, että meillä on neitseellisiä rakennusmateriaaleja ja -komponentteja, eivätkä ne huomioi tilanteita, joissa käytetään kierrätysmateriaalia.”
Mitä potentiaalisia ratkaisuja on olemassa kierrätyspuun käytön lisäämiseksi?
Tulokset korostavat EU:n ja kansallisen tason politiikan välineitä, kuten EU:n Green Dealin ja taksonomia-asetuksen merkitystä markkinoiden kehittämisessä. Myös tarve tuotteiden paremmalle harmonisoinnille nousi esiin. Tarvitaan vahvempia julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia ja sitä kautta rohkeampia kokeiluja, jotta kierrätyspuun käyttö lähtisi nousuun. Erityisesti laajempien demonstraatio/pilottiprojektien puute nähtiin ongelmana.
Koska kierrätyspuulla on usein oma tarinansa, tätä voisi korostaa lisäämään uudelleenkäytetyn materiaalin tarinallista arvoa liiketoiminnassa. Tutkimuksessa havaittiin myös tarve käyttää kierrätyspuuta nykyistä monipuolisemmin eri käyttökohteissa. Kuten yksi haastatelluista totesikin: ”Ehkä haluaisin monipuolisempaa käyttöä. Tarkoitan siis uusiin käyttökohteisiin kokeilemista, ehkä hieman rohkeampaa kokeiluja ja myös erityisen arvon näkemistä vanhassa materiaalissa.”
”Jätepuu” välittää kielteisen käsityksen materiaalin käytettävyydestä ja laadusta, ja sen sijaan olisikin parempi puhua ”kierrätetystä puusta” tai ”uusiopuusta”.
Tutkimuksemme perusteella kierrätyspuun kanssa toimivat yritykset ovat Suomessa vasta syntymässä ja esteitä on edelleen paljon. Toimijoiden tavoitteet, motivaatiot ja halukkuus ovat ratkaisevassa asemassa kierrätyspuun käytön valtavirtaistamisessa. Suomessa vuonna 2025 uudistettu rakennuslaki tuo ilmoitusvelvollisuuden puretuista materiaaleista (ns. purkukartoitus). Digitaalisten sovellusten avulla rakennusten materiaalien ja aineiden määrien kartoitus tuo uutta toivoa puun uudelleenkäytölle rakentamisessa.
Käyttöönoton teknisiä haasteita olisi mahdollista vähentää kehittämällä erilaisia välityspalveluita, mukaan lukien erilaiset digitaaliset työkalut mutta myös fyysisten lajittelu-, puhdistus- ja varastointipaikkojen paikantaminen. Tämä purkaisi samalla tehokkaasti markkinoiden esteitä ja varmistaisi tuotteiden turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden.
Lue lisää
Rahman, M.R., Korsunova, A., Dmitrijeva, A. & Toppinen, A. From Barriers to Solutions for Reclaiming Wood in Construction: a Business Ecosystem Case in Finland. Circ.Econ.Sust. 5, 3551–3574 (2025). https://doi.org/10.1007/s43615-025-00575-7.
Kirjoittajat
Md. Rayhanur Rahman toimii väitöskirjatutkijana Helsingin yliopiston metsätieteiden osastolla. Osana väitöskirjatutkimustaan Decarbon-Home-hankkeessa hän analysoi puurakentamisen politiikan paikallisen tason verkostoja ja kierrätyspuun liiketoimintaekosysteemiä rakennussektorilla.
Anne Toppinen on metsäekonomian professori Helsingin yliopistossa. Hän toimi Decarbon-Home-konsortion johtajana hankekaudella 2020-2023 ja toimii nyt vanhempana neuvonantajana konsortiolle. Hänen osaamisensa liittyy vähähiilisen rakentamisen liiketoimintaan.
Kuva: Md Rayhanur Rahman
