Uutisointi ja keskustelu ilmastonmuutoksesta mediassa on usein negatiivista, mikä saattaa johtaa jopa ilmastoahdistukseen. Vastapainoksi tarvittaisiin toivoa nostattavaa keskustelua ja positiivisia esikuvia kannustamaan ympäristövastuullisuuteen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen. Jokainen voi osaltaan vaikuttaa tehdessään valintoja kuluttajina ja organisaatioina. Ympäristövastuullisuuden näkökulmasta keskeistä on se, onko motivaatiota toimia – ja lumipalloefektin saavuttamiseksi on keskeistä, miten motivoimme muita.
Selvitin pro gradu -tutkielmassani, miten asumisen ja rakentamisen yhteisö ilmaisee ympäristövastuullisuuden motiiveja mediassa. Asumisen ja rakentamisen yhteisöön kuuluivat asukkaat, alan yritykset sekä julkisyhteisöt. Tarkastelin gradussani kolmessa mediassa julkaistuja artikkeleita ja niissä ilmennyttä yhteisön eri jäsenten motiivipuhetta, eli puhetta siitä miksi ympäristövastuullisuus on merkityksellistä ja tärkeää.
Ympäristövastuullisuutta perusteltiin tässä aineistossa taloudellisilla motiiveilla, arvopohjaisilla eettisillä motiiveilla sekä strategisten tavoitteiden saavuttamisella. Lisäksi ympäristövastuullisuuteen motivoi pyrkimys parempaan tulevaisuuteen. Analyysissä käytin Schwartzin ja Carrollin (2003) vastuullisuusmotiivien mallia, joka jakaa motiivit eettisiksi, taloudellisiksi ja lainmukaisiksi, tai näiden yhdistelmiksi. Mallin mukaan esimerkiksi yritysten motiivit ovat aina joko suoraan tai epäsuorasti taloudellisia. Yritysten motiivit kytkeytyivätkin aineistossa vahvasti markkinatalouteen ja yrityksen hyödyn tavoitteluun. Ympäristövastuullisiin valintoihin päätymistä motivoi saavutettu vastuullinen imago, jonka esimerkiksi toivottiin edelleen vaikuttavan asuntojen arvoon. Julkisyhteisöjen, kuten kuntien, toimia perusteltiin puolestaan usein strategian tavoitteiden saavuttamisella. Strategian tavoitteiden saavuttaminen vaikutti paikoin tärkeämmältä niin ikään imagon kannalta kuin itse ympäristövastuullisuuden näkökulmasta.
Asukkaiden motiivit olivat tässä aineistossa kaksijakoisia, mikä paljastaakin motiivipuheen taustalla olevat erilaiset arvopohjat. Toisaalta motiivit kytkeytyivät minimalistiseen ympäristövastuullisuuden ideologiaan, jonka mukaan toimiessaan asukas pyrki minimoimaan kulutusta. Toisaalta motiivipuhe liittyi kuluttamisen kontekstiin, jossa kuluttaminen oli hyväksyttävää, kunhan se täytti ekologisuuden kriteerejä. Asukastarinat edustivat siten myös kahta vastuullisuuden ääripäätä, eikä aineistossa esiintynyt niin sanottujen tavallisten asukkaiden puhetta. Ympäristövastuullisuuteen motivoimisen kannalta myös tavallisten asukkaiden ääni olisi saatava kuuluviin mediassa.
Lisäksi kaikkien toimijoiden motiivipuheessa kuvastui ympäristövastuullinen ajattelu velvollisuuseettisestä näkökulmasta, vaikkakin motiivi oli yritysten kohdalla epäsuorasti taloudellinen. Yhteistä kaikille toimijoille oli myös pyrkimyspuhe – tulevaisuusorientoitunut motiivipuhe, joka toi esille toimijoiden pyrkimyksiä ympäristövastuullisuuden parantamiseksi, toiveena luoda parempi tulevaisuus tuleville sukupolville.
Toivon esille nostaminen mediassa voisikin luoda positiivisen ja kannustavan ilmapiirin asumisen ja rakentamisen yhteisöön. Tämä motivoisi niin tavallisiakin kansalaisia kuin organisaatioitakin toimiin ympäristövastuullisuuden itsensä takia.
Kirjoittaja
Leena Jokinen on Vaasan yliopistosta viestintätieteistä toukokuussa valmistunut filosofian maisteri ja agrologi (amk), joka työskenteli Decarbon Home -hankkeessa tutkimusavustajana opiskelujen ohella keväällä 2022. Pro gradu -tutkielma ”Uskon myös, että ekologisuudella on merkitystä yhtiön imagolle ja sitä kautta asuntojen arvolle” : Ympäristövastuullisen asumisen ja rakentamisen motiivit mediassa on kokonaisuudessaan luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.
Lähde:
Schwartz, M.S. & Carroll, A.B. (2003). Corporate social responsibility: a three-domain approach. Business Ethics Quarterly, 13(4), 503–530. https://doi.org/10.5840/beq200313435.