Artikkelit

Asuminen murroksessa: Arjen ehdoilla ympäristöystävällisiä valintoja

Ilmastonmuutos ja luontokato pakottavat meitä tarkastelemaan rakentamista ja asumista uusista näkökulmista. Rakennusten hiilijalanjälkeä on pienennettävä, luonnon monimuotoisuutta suojeltava ja asumisessa sopeuduttava muuttuvaan ilmastoon.

Kestävän asumisen tueksi tarvitsemme ratkaisuja, joiden kehittämisessä ja käyttöönotossa erityisesti yrityksillä ja kunnilla, mutta myös meillä kansalaisilla on merkittävä rooli. Asumisen kestävyys ei synny vain teknologisista ratkaisuista, vaan myös arjen valinnoista. Olennainen kysymys on, miten tulevaisuuden Suomessa asutaan ja rakennetaan, kun ympäristön ja kansalaisten hyvinvoinnin vaatimukset on tasapainoisesti huomioitava?

Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Decarbon-Home-hankkeessa olemme tutkineet suomalaisten asumistoiveita, niiden yhteyttä ympäristöhuoliin sekä eroja kaupunki- ja haja-asutusalueiden välillä asumisvalinnoissa. Business Finlandin rahoittamassa FoREfront-hankkeessa taas olemme tarkastelleet yritysten ja kuntien mahdollisuuksia yhdessä ja erikseen edesauttaa asuinympäristöjen haasteisiin vastaamista. Molemmissa hankkeissa etsimme konkreettisia ratkaisuja sosiaalisesti oikeudenmukaisen ja ympäristöystävällisen asumisen edistämiseen.

Hankkeiden tutkimustulosten mukaan asumistoiveet eivät määräydy pelkästään tulojen tai asuinpaikan kaltaisten taustatekijöiden perusteella: Myös ympäristöhuolet vaikuttavat siihen, miten suomalaiset haluavat asua. Tuloksemme osoittavat, että moni toivoo ennen kaikkea rauhallista asuinaluetta luonnon läheisyydessä, mikä korostuu erityisesti maaseudulla asuvien toiveissa. Luonto nähdään tärkeänä osana toivottua asumista: se on paitsi itseisarvo, myös erilaisten harrastusten ja ulkoilun mahdollistaja. Ei ole sattumaa, että juuri ympäristöstä huolestuneet korostavat luonnon merkitystä asumisessaan.

Olemme myös havainneet ympäristöhuolten ja kotitalouden tulojen vaikuttavan asumisvalintoihin eri tavoin eri alueilla. Pienituloisille ympäristöstä huolestuneille kaupunkilaisille palveluiden ja joukkoliikenteen saatavuus on tärkein tekijä kodin valinnassa, kun taas pienituloiset ympäristöstä huolestuneet maaseudun asukkaat arvostavat eniten rauhallista sijaintia luonnon lähellä.

Tuloksistamme nousee esiin myös se, että ekologiset asumisvalinnat voivat olla seurausta sekä ympäristöarvoista että arjen realiteeteista. Esimerkiksi pienituloiset kaupunkilaiset valitsevat usein kodin, josta on helppo liikkua jalan tai joukkoliikenteellä. Tällainen valinta pienentää hiilijalanjälkeä riippumatta siitä, onko motiivina arjen käytännöllisyys vai ekologiset arvot. Toisaalta haja-asutusalueilla asukkaat voivat joutua autoilemaan pitkien etäisyyksien vuoksi, vaikka he olisivatkin hyvin ympäristötietoisia. Kestävä asuminen muodostuu kuitenkin useista tekijöistä – rakennusmateriaalien ja teknologioiden valinnoista aina liikkumistapoihin – eikä yksittäinen tekijä, kuten autoilu, selitä sen kestävyysvaikutuksia.

Asumistoiveet ja ympäristöhuolet kietoutuvat tiiviisti yhteen, mutta syy-seuraussuhteet asumisvalinnoissa eivät ole yksiselitteisiä. Yksi meistä tekee ekologisia valintoja arvojen pohjalta, toinen taas olosuhteiden pakosta. Tämän moninaisuuden ymmärtäminen on olennaista muuttuvassa Suomessa, sillä kaupungit kasvavat, maaseutu muuttuu ja ilmastotavoitteet edellyttävät tekoja myös asumisessa.

Tulevaisuudessa tarvitsemme entistä enemmän sellaista kestävää rakentamista, joka huomioi ihmisten erilaiset arvot ja elämäntilanteet. Tunnistamalla arjen toiveet, huolet ja realiteetit voidaan rakentaa koteja, jotka tukevat sekä kansalaisten hyvinvointia että maapallon kantokykyä.

Lisätietoa hankkeista: https://decarbonhome.fi ja https://forefrontcities.com/.

Kirjoitus on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 31.8.2025.

Kirjoittaja

Charlotta Harju työskentelee Postdoc-tutkijana Luonnonvarakeskuksessa.

/by

Rahapuhe kytkeytyy osaksi yhteiskunnallisia teemoja ilmastoviisaan asumisen verkkokeskusteluissa

Raha on keskustelukulttuurissamme edelleen aiheena tabu, vaikka rahaan liittyvä diskurssi on vähitellen kasvanut. Samanaikaisesti vastuullisen kuluttamisen teemat ovat nousseet keskiöön sekä ilmastonmuutoksen että kestävän kehityksen tavoitteiden myötä. Keskustelu rahan roolista osana vastuullista kuluttamista on kuitenkin jäänyt taka-alalle. Pro gradu -tutkielmani pyrki valottamaan rahapuheen roolia osana vastuullista kuluttamista, sillä puhe rahasta vaikuttaa siihen, miten rahankäyttöön suhtaudutaan, miten kulutetaan ja millaisena raha nähdään osana vastuullista kuluttamista.

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli tarkastella, miten raha rakentuu osaksi ilmastoviisaan asumisen verkkokeskusteluja. Aineistona toimi vuosille 2018–2022 sijoittuvat Vauva.fi:n verkkokeskustelut, jotka käsittelevät ilmastoviisasta asumista. Tutkimuksen avulla keskusteluista tunnistettiin kolme erilaista rahadiskurssia. Nämä tunnistetut rahadiskurssit olivat rationaalisuuden diskurssi, eriarvoisuuden diskurssi ja oikeudenmukaisuuden diskurssi. Diskurssit kuvailivat sitä, miten suomalaiset kuluttajat puhuvat rahasta, minkälaisia merkityksiä rahaan liitetään sekä miten raha rakentaa näkemyksiä vastuullisesta kuluttamisesta.

Rationaalisuuden diskurssi tarkasteli rahankäyttöä järkiperäisesti, analyyttisesti ja ohjeistavasti. Rahan säästämistä ja kohtuullista kulutusta pidettiin tavoiteltavana ja taloudellisen hyödyn maksimointi ohjaili taustalla vahvasti kulutuspäätöksiä. Eriarvoisuuden diskurssissa rahankäyttö rakentui osaksi rahan ja resurssien epätasaista jakautumista, taloudellista eriarvoisuutta sekä luokkakysymyksiä. Eriarvoisuuden diskurssissa korostuivat emotionaalisemmat sävyt rahasta puhuttaessa, ja rahapuhe sisälsikin turhautuneisuuden, katkeruuden sekä epätoivon sävyjä. Oikeudenmukaisuuden diskurssissa raha kietoutui osaksi oikeudenmukaista rahankäyttöä ja vastuunjakautumista. Oikeudenmukaisuuden diskurssissa korostettiin niin yksilön kuin yhteiskunnan roolia vastuullisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan tavoittelussa.

Tutkielmassa tarkasteltiin myös tunnistettujen rahadiskurssien välisiä suhteita. Suhteiden tarkastelussa huomattiin, että diskurssien välillä oli sekä yhteneväisyyksiä että erimielisyyksiä vastuullisuuteen liittyvissä näkemyksissä. Diskurssien suhtautuminen rahaan ja vastuullisuuteen riippuivat siitä, minkälainen sävy diskursseilla oli rahasta puhuttaessa sekä mitä teemoja diskurssit painottivat.

Tutkielmassa havaittiin, että ilmastoviisaan asumisen verkkokeskusteluissa raha kytkeytyi laajasti osaksi esimerkiksi politiikan, luokan, identiteetin, tasa-arvon ja etiikan teemoja. Rahapuheen ollessa kytköksissä laajempiin teemoihin on sen syvällisempi ymmärtäminen osana vastuullista kuluttamista merkityksellistä rahan vaikuttaessa omalta osaltaan myös käsityksiin vastuullisesta kuluttamisesta.

Kirjoittaja

Anni Hyytiä on Vaasan yliopistosta keväällä 2025 valmistuva markkinoinnin johtamisen opiskelija. Hänen pro gradu -tutkielmansa on luettavissa kokonaisuudessaan Osuva-julkaisuarkistossa.

/by

Ratkaisuja: Jäljellä olevat öljylämmittäjät entistä haavoittuvampi ryhmä – tukea öljystä luopumiseen tarvitaan edelleen

Ratkaisuja-blogisarjassa Decarbon-Home-hankkeen maanantaisissa aamukahviseminaareissa tutkimustaan esitelleet tutkijat kertovat tutkimuksensa keskeisistä huomioista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Tutkija Jouni Räihä Sykestä kertoi tuloksia öljylämmityksestä luopumisen tukien oikeudenmukaisen jakaantumisen kotitalouskohtaisesta tarkastelusta. Analyysiä ovat hänen kanssaan olleet tekemässä Selina Clarke Helsingin yliopistosta ja Hanna-Liisa Kangas Sykestä.

Hyvää tarkoittavatkin politiikkatoimet voivat aiheuttaa ei-toivottuja vaikutuksia johonkin toiseen suuntaan. Esimerkiksi ilmastopoliittiset toimenpiteet, kuten vähähiilisen asumisen tuet, voisivat kohdistua tulonjaon ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta neutraalisti tai eroja lieventävästi, mutta tutkimuskirjallisuudessa on havaittu, että usein ne menevät enemmän hyvätuloisille ja korkeasti koulutetuille kotitalouksille.

Millaisia tukia öljylämmityksestä luopumiseksi on ollut käytössä ja miten ne ovat kohdistuneet?

Suomessa on ollut viime vuosina kolme erilaista tuki-instrumenttia pientalojen öljylämmityksestä luopumiseen. Ne ovat öljylämmityksestä luopumisen tuki (Ely-tuki), energia-avustus sekä korotettu kotitalousvähennys. Kyseiset instrumentit ovat poikenneet toisistaan muun muassa hakuprosessin ja maksimisumman osalta. Tutkimushypoteesimme oli, että erityyppiset toimenpiteet todennäköisesti jakaantuvat eri tavoin myös eri ihmisryhmille.

Ryhdyimme selvittämään, miten öljylämmityksestä luopumisen tuet ovat kohdentuneet suhteessa koko öljylämmitettyyn rakennuskantaan, aiempiin remontoijiin sekä koko omakotitalokantaan. Lisäksi kunkin tuki-instrumentin kohdentumista on tarkasteltu erikseen. Tieteellisen analyysin on mahdollistanut anonyymisti rakennuksen tietoja hyväksi käyttäen tehty yhdistely tilastokeskuksen rekisteriaineistoihin. Tarkastelutasona ovat kotitalouskohtaiset muuttujat kuten tulotaso, koulutus, työllisyys sekä sijainti. Tämä analyysi mahdollistaa etenkin niin kutsutun jako-oikeudenmukaisuuden pienipiirteisen tarkastelun.

Tutkimuksessa on havaittu, että öljylämmitteisissä omakotitaloissa asuneet olivat alun perin keskimääräistä omakotitaloasujaa iäkkäämpiä, matalammin koulutettuja ja pienituloisempia. Tästä huolimatta remonttiavustukset ovat kohdistuneet keskimääräistä omakotitaloasujaa enemmän korkeampituloiselle, korkeammin koulutetuille ja kaupunkiseudulla asuville kotitalouksille. Tuki-instrumenteista kotitalousvähennys ja energia-avustus vaikuttavat kohdistuneen ”elitistisemmin”, kun taas Ely-tuki on jakaumaltaan hieman tasaisempi. Kotitalousvähennystä hakevat ovat keskimäärin olleet hieman vanhempia kuin muiden tukien hakijat, joka voi liittyä siihen, että kotitalousvähennys on seniorikansalaisille tutumpi instrumentti.

Mitä tuki-instrumenttien suunnittelussa tulisi erityisesti ottaa huomioon?

Nykytilanteessa jäljellä olevat öljylämmittäjät ovat entistä haavoittuvampi ryhmä. He ovat esimerkiksi suuremmassa vaarassa jäädä energiaköyhyysloukkuun, kun lämmitysöljyn hinta nousee erillislämmityksen päästökaupan myötä. Jatkossa tuki-instrumentein onkin erityisen tärkeää puuttua jäljellä oleviin haasteisiin. Hankkeen tutkimuksen perusteella lisäinformaation ja henkilökohteisen ohjauksen tarpeita on yhä ja tuki-instrumentti ei saisi olla turhan monimutkainen. Tätäkin suuremmassa roolissa on tulevien investointien mahdollistaminen siten, että jäljelle jäävä maksu ei ole kohtuuton ja lainansaantimahdollisuus on aidosti olemassa.

/by

Mikä koskettaa kansalaisia kestävyysmurroksessa? Ilmastoviisaan asumisen kevätpäivän antia

,

Tämän vuoden Ilmastoviisaan asumisen kevätpäivä järjestettiin 20.5. strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamien Decarbon-Home ja Flaire -hankkeiden sekä Suomen Akatemian rahoittaman Energiamurroksen jännitteet kansalaisten arjessa (ENCIT) -hankkeen yhteistyönä Tiedekulmassa. Tilaisuudessa keskusteltiin kansalaisten kohtaamisesta kestävyysmurroksessa.

Hankkeiden tutkimustuloksia esitelleissä tutkijapuheenvuoroissa ja niiden pohjalta käydyissä paneelikeskusteluissa korostui kestävyysmurroksen moniulotteisuuden merkitys kansalaisten osallisuuteen vaikuttavana tekijänä. Vaikka kansalaiset pääsääntöisesti suhtautuvat myönteisesti ilmastotoimiin ja pyrkivät arjessaan ilmastoviisaisiin valintoihin, heidän toimijuutensa on kuitenkin monelta osin rajallista. Kestävyysmurrokseen liittyy niin ekologisia, sosiaalisia kuin taloudellisiakin teemoja sekä niihin kytkeytyviä ajallisia ja alueellisia kysymyksiä. Jotta kansalaisilla olisi tasapuoliset mahdollisuudet päästä osallisiksi kestävyysmurroksen toteutukseen ja siitä saataviin hyötyihin, tarvitsemme ymmärrystä ilmiön moninaisuudesta.

Energiamurroksen hyödyt ovat jakaantuneet epätasaisesti

Energiaköyhyys ja -haavoittuvuus ovat erityisesti Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan myötä nousseet keskusteluun myös Suomessa. Tarve nopeiden ja lyhyellä aikavälillä vaikuttavien ratkaisujen tekemiseen on konkretisoitunut arjen käytänteissä erityisesti sähkönkulutukseen ja hintaan liittyen. Energian hinnannousu on heikentänyt voimakkaasti sosiaalisesti haavoittuvimmissa asemissa olevien kansalaisten mahdollisuuksia esimerkiksi kotien kunnolliseen lämmitykseen. Energiakriisin aikana moni kuluttaja päätyi valitsemaan pörssisähkösopimuksen, josta on mahdollista hyötyä, mikäli pystyy siirtämään kulutustaan edullisimmille tunneille. Kaikille se ei kuitenkaan ole mahdollista esimerkiksi elämäntilanteesta tai terveydentilasta johtuen, minkä vuoksi helppojen ja edullisten palveluiden kehittämistä haavoittuvimmassa asemassa oleville kansalaisille tulisi tukea.

Kestävyysmurrosta edistävät ja pitkällä aikavälillä energiakustannuksia alentavat remontit ovat myös olleet monien taloudellisesti heikommassa asemassa olevien ulottumattomissa, eikä esimerkiksi energia-avustusten hyödyntäminen ole ollut kaikille mahdollista. Energiaremontteihin saatavia tukia ovat ylipäätään pitkälti käyttäneet ne kansalaiset, jotka joka tapauksessa olisivat tehneet asumisensa energiatehokkuutta parantavia toimia tai hankintoja. Ongelmana on myös luotettavien tekijöiden löytäminen ja remonttityön valvominen käytännössä.

Reilu kestävyysmurros vaatii ilmiön moninaisuuden tunnistamista

Myös liikenteen sähköistymisestä ovat hyötyneet ensi vaiheessa hyvin toimeen tulevat, kaupunkiseuduilla asuvat kansalaiset. Maaseudulla palvelut karkaavat yhä kauemmaksi ja julkinen liikenne puuttuu, mutta tulevaisuuden liikkumisen kannalta tuiki tarpeelliset sähköiset liikennevälineet ovat vielä harvassa. Tähän on käytännön syitä, kuten muuta maata vanhempi ajoneuvokanta ja kovemmat vaatimukset autoille, mutta myös asenteellisia tekijöitä ja tiedon puutetta. Erityinen maaseudun oloihin suunnattu ajoneuvotekniikan kehittämis- ja viestintäkeskus voisi osaltaan auttaa asiaa, samalla kun taloudellisia vaikeuksia helpotettaisiin rahoituksen (esimerkiksi sosiaalisen leasingin/kestävyystakuu-rahoitustuotteen) avulla.

Tilaisuuden puheenvuoroissa ja paneelikeskusteluissa nousi voimakkaasti esiin se, että parhaimmassa tapauksessa ekologisen kestävyyden edistäminen tuottaa myös sosiaalista hyvinvointia. Tämä liittyy erityisesti uusien teknologioiden käyttöönoton mahdollistamaan asumisen ja liikkumisen laadun paranemiseen sekä niihin liittyvien kustannusten alenemiseen. Toteutuakseen kestävyysmurros kuitenkin vaatii kohdennettujen tukitoimien lisäksi ymmärrystä myös kansalaisten arvojen moninaisuudesta, sillä kaikille on tärkeää tunne ratkaisujen käyttöön liittyvän oman päätöksentekovallan säilyttämisestä.

Tilaisuus järjestettiin strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamien Decarbon-Home ja Flaire -hankkeiden sekä Suomen Akatemian rahoittaman Energiamurroksen jännitteet kansalaisten arjessa (ENCIT) -hankkeen yhteistyönä. Tilaisuus jatkoi Decarbon-Home-hankkeen aiempien vuosien Ilmastoviisaan asumisen kevätpäivien sarjaa.

Kirjoittajat

Katja Lähtinen toimii tutkimusprofessorina Lukessa. Hän johtaa Decarbon-Home-konsortiota toisella kolmivuotiskaudella 2023–2026, ja hän tutkii muun muassa puurakentamista erityisesti markkinoiden ja maankäytön suunnittelun näkökulmasta.

Eva Heiskanen toimii professorina Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksessa. Hän on vetänyt Energiamurroksen jännitteet kansalaisten arjessa -hanketta. Hänen tutkimuksensa liittyvät kuluttajien ja kansalaisten rooleihin uuden, vähähiilisen teknologian käyttöönotossa.

Kaisa Matschoss toimii yliopistotutkijana Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksessa. Hän vetää Flaire-hankkeen työpakettia, joka tarkastelee kotitalouksien sopeutumista energiamurrokseen.

/by

Taloyhtiöiden energiayhteisöjen tukeminen lisäisi asumisen ilmastoviisautta ja edistäisi energiamurroksen oikeudenmukaisuutta

Energiayhteisön muodostaminen on taloyhtiöille merkittävä keino vähentää energiankulutusta ja osallistua sähkön ja lämmön pientuotantoon. Energiayhteisöjen hyödyt jäävät kuitenkin nykyisellään usein kerros- ja rivitaloasujien ulottumattomiin. DecarbonHomen sisarhankkeessa DigiDecarbonissa laadittiin suositukset taloyhtiöiden energiayhteisöjen edistämiseksi.

Noin puolet suomalaisista asuu kerrostaloissa, mutta kerrostaloasujien mahdollisuudet osallistua asumisen energiamurrokseen ovat pientaloasujiin verrattuna rajalliset. Energiasääntelyyn on viime vuosina avattu mahdollisuus energiayhteisöjen perustamiselle, joka tarjoaa keinon energiamurrokseen osallistumisen oikeudenmukaiselle laajentamiselle. Taloyhtiöiden muodostamat energiayhteisöt mahdollistaisivat kerros- ja rivitaloasukkaille osallistumisen energiamarkkinoihin aktiivisina asiakkaina, jotka tuottavat, varastoivat ja/tai kuluttavat sähköä osallistuen sähkönkulutuksen joustoon ja energiatehokkuuden parannuksiin. Taloyhtiöt pystyisivät näin yhteisesti hallitsemaan vaihtelevien energiamarkkinoiden riskejä, samalla hyötyen mahdollisuudesta osallistua uusiutuvan sähkön tuotantoon ja kulutuksen joustoon.

Suositukset tukemaan sähkön tuottamiseen liittyvien energiayhteisöjen perustamista taloyhtiöissä

Suosituksissa on hahmoteltu neljä toimenpidekokonaisuutta, jotka voisivat toimia perustana taloyhtiöiden energiayhteisöjä kannustavalle ja tukevalle ympäristölle:

  1. Kevytsiirtomaksu helpottaisi sähkön siirtoa lähietäisyydellä. Monien taloyhtiöiden kannalta on olennaista mahdollistaa yhden pääsulakkeen ylittävät, taloyhtiöstä tai naapuritaloista muodostuvat yhteisöt. Kevytsiirtomaksulla voisi olla merkittävä kannustevaikutus.
  2. Kotitalousvähennystä vastaava kannustin avuksi. Energiayhteisö ei ole taloyhtiön hankinta vaan sen jäsenien yhteenliittymä. On syytä selvittää, miten kerrostaloasujat voisivat saada energiaremontin asennuskuluista vastaavan hyvityksen kuin pientaloasujat saavat kotitalousvähennyksenä.
  3. Taloyhtiöt tarvitsevat kohdennettua tukea erityisesti korttelitason yhteishankkeissa. Yhteistyöhankkeet edellyttävät uudenlaisia toimintamalleja ja yhteistyötä esimerkiksi alueellisten energiayhtiöiden ja kaupunkisuunnittelun kanssa. Suurimmissa kaupungeissa on saatu hyviä kokemuksia korjausrakentamisen ja energiaremonttien kohdennetusta tuesta taloyhtiöille.
  4. Jatkuva ja pitkäkestoinen neuvonta tukee taloyhtiöiden ja yhteisöjen energiahankkeita. Tarjolla oleva tieto tulisi olisi taloyhtiöiden hallitusten, isännöitsijöiden ja aktiivisten asukkaiden saatavilla nykyistä koostetummin ja selkeämmin. Myös neuvonnan jatkuvuuteen olisi syytä panostaa.

Kerrostalo- ja rivitaloasuntojen rooli aktiivisina asiakkaina lisäisi uusiutuvan energian tuotantoa, tuottaisi tarpeellista joustoa energian hintavaihteluissa ja parantaisi paikallista omavaraisuutta. Energiayhteisöjen hyötyjen saattaminen myös kerrostaloasujien ulottuville osaltaan edistäisi asumisen ympäristöhyötyjä sekä energiamurroksen sosiaalista ja taloudellista oikeudenmukaisuutta.

Suomen energiayhteisöihin liittyvää politiikkakehitystä linjattiin yhteisöenergiatyöryhmän mietinnössä keväällä 2023. Nyt on tärkeää huolehtia, että suositukset saadaan käytäntöön.

Tutustu toimenpidesuosituksiin:

Kerrostaloasukkaiden energiayhteisöt Suomessa: Toimenpidesuosituksia

Lisätietoa:

Jani Lukkarinen, Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi, 0295 251 893
Maija Faehnle, Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi, 0295 251 109

/by

Miten kansalainen kohdataan kestävyysmurroksessa? Ilmastoviisaan asumisen kevätpäivä 20.5.2024 Tiedekulmassa

Kuullaanko kansalaisten ääntä kestävyysmurroksessa? Tervetuloa keskustelemaan asumisen ja energiamurroksen ajankohtaisista teemoista ja kuulemaan tuoreimpia tutkimustuloksia Ilmastoviisaan asumisen kevätpäivään 20.5.2024.

Kestävyysmurros etenee erityisesti energiamurroksen osalta. Ajankohtainen keskustelu sähkön hinnasta ja kulutusjouston tarpeesta osoittaa, että kansalaisia ei kaikilta osin ole onnistuttu saamaan samaan veneeseen. Energiamarkkinat koetaan epävakaiksi, eivätkä kaikki ilmastotoimet nauti kansalaisten varauksetonta suosiota. Keskustelussa pohditaan kestävyysmurroksen vaikutuksia kansalaisten elämään ja etsitään ratkaisuja osallisuuden lisäämiseksi kestävyysmurroksen edistämisessä.

Tuoretta tutkimustietoa aiheesta tarjoavat strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamat Decarbon-Home ja Flaire -tutkimushankkeet sekä Suomen Akatemian rahoittama Energiamurroksen jännitteet kansalaisten arjessa -hanke. Tilaisuus jatkaa Decarbon-Home-hankkeen aiempien vuosien Ilmastoviisaan asumisen kevätpäivien sarjaa.

Miten kansalainen kohdataan kestävyysmurroksessa?

Aika: maanantaina 20.5. klo 13.00–15.00

Paikka: Tiedekulma, Stage (Yliopistonkatu 4, 00100 Helsinki) ja verkossa

Ohjelma

Lataa ohjelma ja panelistien esittelyt (ohjelma, pdf)

Tilaisuuden puheenjohtajana toimii Vesa Kanninen, tutkimuskoordinaattori, Helsingin yliopisto

13.00 Avaussanat – Katja Lähtinen, tutkimusprofessori, Luke

13.05 Kansalaiset kestävyysmurroksen edistäjinä? – Alustukset tutkijoilta ja paneelikeskustelu

Paneelikeskustelua fasilitoi Uula Saastamoinen, tutkija, Syke

Energiaremonttien edistäminen: Kansalaisten näkemyksiä energia-avustuksiin
Hanna-Liisa Kangas, kehittämispäällikkö, Syke (esitys, pdf)

Kotitaloudet jouston lähteenä energiamurroksessa
Jouni Räihä, tutkija, Syke (esitys, pdf)


Muut panelistit:

Mikko Horko, neuvotteleva virkamies, STM
Juha Beurling-Pomoell, pääsihteeri, Kuluttajaliitto


13.55 Tauko


14.05 Kuuluuko kansalaisten ääni kestävyysmurroksessa? – Alustukset tutkijoilta ja paneelikeskustelu

Paneelikeskustelua fasilitoi Kaisa Matschoss, dosentti, Helsingin yliopisto

Kansalaisten ääni asumisen ilmastoteoissa ja -keskusteluissa
Henna Syrjälä, dosentti, apulaisprofessori, Vaasan yliopisto (esitys, pdf)

Autoilijat huutavat korvesta: kuuleeko kukaan?
Eva Heiskanen, professori, Helsingin yliopisto (esitys, pdf)


Muut panelistit:

Sami Tantarimäki, erityisasiantuntija, MMM

14.55 Loppusanat – Vesa Kanninen, tutkimuskoordinaattori, Helsingin yliopisto

Tilaisuuden tallenne

Tilaisuuden tallenne on katsottavissa Tiedekulman sivuilla 3.6. saakka: Miten kansalainen kohdataan kestävyysmurroksessa? Ilmastoviisaan asumisen kevätpäivä 20.5.

Lisätietoa tilaisuudesta:

Niina Pykäläinen, etunimi.sukunimi@syke.fi

Tilaisuus järjestetään strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamien Decarbon-Home ja Flaire -hankkeiden sekä Suomen Akatemian rahoittaman Energiamurroksen jännitteet kansalaisten arjessa (ENCIT) -hankkeen yhteistyönä.

/by

Haja-asutusalueiden asukkailla on aktiivinen rooli energiamurroksessa – Maaseutuareenan suositukset

Uutisissa ja julkisessa puheessa maaseutu ja haja-asutusalueet esitetään energiamurroksen uhreina: energiakriisit iskevät omakotiasujiin, suuret uusiutuvan energian hankkeet herättävät pelkoja paikallisissa asukkaissa ja asuntojen arvon lasku tekee korjauksista kannattamattomia. Ilmasto- ja energiapolitiikassa onkin tärkeää tunnistaa maaseudun erityispiirteet. Samalla maaseutuyhteisöiltä löytyy paljon työkaluja, joilla muutokset energiajärjestelmissä voivat parantaa sekä alueiden elinvoimaa että muutoskestävyyttä. Tuore raportti esittelee itärajan tuntumassa sijaitsevassa Korpiselän kylässä keväällä 2023 järjestetyn maaseutuareenan tuloksia.

Suunnittelu ja yhteisön voima oikeudenmukaisen energiamurroksen avaimina

Energiaomavaraisuus on vanha tavoite, joka voi parantaa niin elinkeinotoiminnan kuin hyvinvoinninkin edellytyksiä. Uusiutuvan energian järjestelmissä (yli-)omavaraisuus korostuu niin kotitalouksien, lähiyhteisöjen kuin alueidenkin tasoilla, kun uudenlaisia järjestelmiä rakennetaan. Koska muutos on jo liikkeellä, on tärkeää toimia nopeasti, ja kysyä miten ja keiden ehdoilla uudet järjestelmät suunnitellaan. Samalla voidaan pohtia miten erilaiset yhteisöt pysyvät muutoksessa mukana.

Maaseutuareenassa tunnistettiin viisi toisiinsa nivoutuvaa näkökulmaa, jotka energiamurroksessa on huomioitava. Tulokset on esitetty viiden muutospolun muodossa, ja ne sisältävät ehdotuksia keinoista tuoda erilaiset toimijat osaksi murrosta:

  1. Kansallista tukijärjestelmää on tärkeää kehittää etenkin heikoimmassa asemassa olevia suojaavaksi, jolloin murroksesta saadaan oikeudenmukainen. Kaikki eivät voi sijoittaa suuria pääomia uuteen teknologiaan, jolloin tarvitaan kohdentuvia energia-avustuksia.
  2. Viisaalla maankäytön ohjauksella yhteisöt voidaan tuoda osaksi uusiutuvan energian suunnittelua. Hahmottamalla yhteisöjen kanssa uusiutuvan energian mahdollisuuksia ja potentiaalia, voidaan hyötyjä jakaa paikallisille yhteisöille.
  3. Yhteisöjen omaa toimijuutta voidaan lisätä erityisesti ohjatuilla yhteishankinnoilla. Esimerkiksi aurinkopaneelihankinnoista on runsaasti hyviä kokemuksia, mutta haja-asutusalueella voimavaroja voi yhdistää myös muihin yhteisiin ponnistuksiin.
  4. Arjessa ilmasto- ja energiakäytäntöjen hallinta on tärkeä kansalaistaito, ja tämän ”energialukutaidon” lisäämiseen on panostettava. Esimerkiksi kylien energianeuvojat ja kylätalojen energiatietopisteet olisivat hyviä lähtökohtia tiedon jalkautumiselle.
  5. Uuden teknologian levittämisessä voidaan hyödyntää yhteisöperinteitä, kuten energiaosuuskuntia. Esimerkiksi nykyiset kylien kaukolämmöstä vastaavat lämpöenergiaosuuskunnat voisivat toimia myös aurinko- ja tuulisähkön tuottajina.

Maaseutuareena-prosessista

Decarbon-Home-hanke järjesti vanhassa Korpiselän kylässä keväällä 2023 murrosareenan, jossa joukko eritaustaisia paikallisia olosuhteita, ilmastokestävän asumisen haasteita ja oikeudenmukaisuuskysymyksiä tuntevia henkilöitä rakensi ilmastoviisaan asumisen muutospolkuja ja pohti toimia oikeudenmukaisen energiamurroksen edistämiseksi. Maaseutuareenan lähtökohtana oli hahmottaa ilmastoviisaan asumisen oikeudenmukaisia keinoja asukkaiden, energiajärjestelmän, politiikan ja erilaisten toimijoiden näkökulmista.

Oikeudenmukaisuuden kysymykset korostuvat haja-asutusalueilla, joilla on historiallisesti totuttu pärjäämään omillaan. Kestävät ilmasto- ja energiaratkaisut edellyttävät aktiivista ohjauskeinojen kehittämistä, jotta kestävät toimet ovat mahdollisia, kiinnostavia ja lähtökohtaisesti helppoja myös maaseutuolosuhteissa. Samoin on tärkeää tukea yhteisöjä ja niissä tapahtuvaa oppimista, jonka kautta hyvät ratkaisut leviävät ja meneillään olevan murroksen hyödyt saadaan näkyväksi. Tässä voidaan hyödyntää aktiivisia paikallistoimijoita, kuten Marttaliittoa, seurakuntia ja kyläyhdistyksiä.

Lue lisää:

Yhteisöt ja suunnittelu haja-asutusalueiden ilmastoviisauden avaimina – Joensuun maaseutuareenan muutospolut ja viestit (raportti, pdf)

Lisätiedot:

Jani Lukkarinen, etunimi.sukunimi@syke.fi, 0295 251 893

/by

Lähiöareena selvitti oikeudenmukaisia keinoja ilmastoviisaaseen asumiseen lähiöissä

Energiakorjaukset avaavat tilaisuuden hyvän ja ilmastoviisaan arjen tukemiselle lähiöissä. Lähiöareena-prosessissa selvitettiin eri näkökulmia edustavien osaajien kanssa keinoja edistää ilmastoviisasta asumista lähiökontekstissa. Juuri julkaistussa raportissa esitellään lähiöareenassa tuotetut muutospolut ja ratkaisuehdotukset lähiöiden ilmastoviisaan asumisen edistämiseksi.

Pitkäjänteistä ja osallistavaa asumisen ilmastotyötä

Lähiöareenan tuloksissa korostuu kaksi toisiinsa tukeutuvaa polkua ilmastoviisaaseen lähiöön. Ensimmäinen korostaa määrätietoisten poliittisten ratkaisujen merkitystä muutoksen ohjaamisessa ja toinen saavutettavan energiatiedon merkitystä arjen osallisuuden parantamiseksi.

Lähiöareenan tulokset painottavat pitkäjänteisyyttä rakennusten energiatehokkuuden ohjaukseen. Poliittisessa ohjauksessa on tärkeää priorisoida hajautettujen energiahankkeiden rahoitusta esimerkiksi korttelienergiaohjelman muodossa. Erityisen tärkeää on, että ilmastotyö on kannustavaa kaikille asukkaille – niin omistaja-asukkaille kuin vuokralaisille. Kulutuksen (vesi, lämpö, sähkö) täytyy olla näkyvää ja säästön on koiduttava asukkaan hyödyksi.

Kuluttajien tulee saada nykyistä paremmin puolueetonta tietoa ilmastoviisaasta asumisesta esimerkiksi kaupungilta tai muilta julkisilta toimijoilta, ja lähiöihin kohdistuvan tuen on jalkauduttava alueille. Esimerkiksi alueelliset energia-asiahenkilöt tukemaan lähiöiden energiakorjauksia tulisi ottaa pikaisesti kokeiluun. Kaupunkien ilmastotavoitteet eivät nykyisellään tavoita korttelitasoa ja siirry toiminnaksi – esimerkiksi naapurustoyhteistyöstrategia voisi olla askel asuinalueiden suunnitelmille yhteisöenergian kehittämiseksi ja yhteistyölle asukkaiden, kaupungin ja yritysten kesken.

Lähiöareenan tärkein viesti on, että isoissa murroksissa tarvitaan aktiivista vuoropuhelua, jolla tulevaisuuden kehityskulkujen hyödyt tehdään näkyviksi erilaisilla asukkaille. Tässä työssä kaupungilla on paljon vastuuta, mutta myös mahdollisuuksia.

Lähiöareena-prosessista

Lähiöareena on Decarbon-Home-hankkeen kevään 2023 aikana järjestämä prosessi, jossa etsittiin keinoja vähähiilisen asumisen edistämiseen lähiöissä tarkastelemalla erityisesti Kontulan ja Mellunmäen lähiöitä. Työssä rakennettiin muutospolkuja, jotka kuvaavat tärkeimpiä tarvittavia muutoksia arjen käytännöissä ja politiikan ohjauksessa.

Prosessissa tarkasteltiin kriittisesti ilmastoviisasta asumista tukevan korjausrakentamisen edistämisen alueellisia ja hallinnollisia esteitä ja sitä, kuinka paikallistoimijat ovat onnistuneet niiden huomioimisessa edistääkseen energiaremontteja. Prosessissa kiinnitettiin huomiota asukkaiden arki- ja kokemustiedon hyödyntämiseen osana korjausrakentamista ja pyrittiin nostamaan esille keinoja osallistaa asukkaita ilmastotavoitteiden edistämiseen taustaan ja sosiaaliseen statukseen katsomatta.

Murrosareenan rinnalla kokoontui myös kansalaispaneeli, jossa alueen asukkaat pääsivät kommentoimaan muutospolkuja omista lähtökohdistaan. Kansalaispaneelin tärkeimmät viestit korostavat arjen ratkaisujen kannustavuutta, jossa ilmaston kannalta myönteisten ratkaisujen tulisi olla halvimpia sekä vuokralaisten äänen kuulemista nykyistä paremmin asumista koskevissa päätöksissä.

Kommentoi muutospolkuja

Kestävyysmurroksissa on tärkeää tunnistaa eri ratkaisujen vuorovaikutus ja etsiä keinoja, joilla kaikki voivat osallistua.

Voit osallistua keskusteluun ja kommentoida muutospolkuja lähiöareenan kommentointisivulla. Vastauksia käytetään Decarbon-Home-hankkeen tutkimustyössä vähähiilisen asumisen edistämiseksi Suomessa.

Kommentoi lähiöareenan muutospolkuja: http://murrosareena.fi/lahioareena/

Lue lisää:

Arki ja politiikka tukemaan ilmastoviisautta lähiöissä – Mellunkylän lähiöareenan muutospolut ja viestit (raportti, pdf)

Lisätiedot:

Jani Lukkarinen, etunimi.sukunimi@syke.fi, 0295 251 893
Fanny Groundstroem, etunimi.sukunimi@syke.fi, 0295 252 292

/by

Asumisen ilmastoviisautta edistämään tarvitaan erilaisiin elämäntilanteisiin suhteutettuja tekoja

Asumisen ilmastoviisaus näyttäytyy monille verrattain kapeana ja se liitetään pitkälti kaupunkilaisiin elämäntapoihin, kuten kerrostaloasumiseen ja julkisen liikenteen käyttämiseen. Maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelu tai muu alueiden välinen vertailu ei kuitenkaan edistä asumisen ilmastoviisautta, vaan keskiöön tulisi nostaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien asukkaiden ilmastotekojen mahdollistaminen. Annika Hämäläinen tutki maisterintutkielmassaan haja-asutusalueiden asukkaiden toimijuutta ilmastoviisaan asumisen edistämisessä.

Tutkielmassa kerättiin haastatteluaineistoa Decarbon-Home-tutkimushankkeessa ja vierailtiin useassa kodissa suomalaisilla haja-asutusalueilla. Tutkielmassa hyödynnetään tarkoituksenmukaisen asumisen käsitettä ja avataan sen kautta asumiseen kietoutuvaa elämäntapojen kirjoa.

Tutkimus osoittaa, että asumisen ilmastoviisaus saattaa olla läsnä asunnon ja asuinpaikan valintaa tehtäessä, mutta asumisen aikana asia unohtuu monelta, eikä omia arkisia tekoja tunnisteta ilmaston kannalta olennaisiksi. Kuitenkin juuri kunkin asukkaan omaan asumistilanteeseen suhteutetut toimet voivat olla ratkaisevia. Esimerkiksi sähköä säästetään pitämällä huonelämpötilaa matalana, alle 18 asteessa.

Kaupungin ja maaseudun välinen vertailu ei ole mielekästä, sillä kaikenlaisilla alueilla asuvien asukkaiden toimia tarvitaan. Esimerkiksi asukkaiden taloudellinen tilanne on toimijuuden kannalta keskeinen tekijä kahdella eri tavalla. Yhtäältä korkeampi tulotaso mahdollistaa yleisesti enemmän kuluttamista ja siten aiheuttaa huomattavastikin päästöjä, toisaalta monet asumisen ilmastotoimet, kuten lämmitysjärjestelmän muutokset tai aurinkopaneelien asennus ovat merkittäviä taloudellisia investointeja, joihin monilla ei ole varaa yhteiskunnallisilta tuista huolimatta:

”Mehän on tietenki mietitty sitä että jos, olis ylimäärästä rahaa niin vois laittaa aurinkopaneelit tuohon, tää todella hyvä paikka olis nimittäin, ku on harjakatto ja etelä on tossa, voitas laittaa semmoset.” (Vastaaja 5, haastatteluaineisto)

Tutkimus toteaa, että taloudellisten esteiden lisäksi käsillä on ”liikahtamattomuuden” ongelma: ristiriita sen välillä, että ilmastonmuutoksen ongelmat ja vaarallisuus kyllä tiedostetaan, mutta asian eteen ei saada aikaan tai haluta tehdä mitään. Tämä johtuu osittain siitä, että aihe koetaan vaikeaksi ja siitä, että vastuuta on sysätty paljon yksilön toiminnan varaan. Yhteiskunnan toimille olisikin tarvetta: positiivisten ilmastoratkaisujen aikaansaamiseksi hieman parempi yksilön toimijuuden ohjailu olisi suotavaa, ja sitä vaikuttavat myös asukkaat itse toivovan.

Kirjoittajat

Eliisa Kylkilahti on yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. Hän on kulutustutkija, jonka tutkimusaiheena on kuluttajien rooli ja toimijuus arkielämään kytkeytyvissä kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa muutoksissa. Sähköposti: eliisa.kylkilahti(at)helsinki.fi

Annika Hämäläinen on Helsingin yliopiston elintarviketalouden ja kulutuksen maisteriohjelmasta valmistumassa oleva opiskelija, joka työskenteli Decarbon-Home-hankkeessa tutkimusavustajana opiskelujen ohella. Tällä hetkellä Hämäläinen työskentelee Pohjoismaisen Ympäristömerkinnän asiantuntijana.

Annika Hämäläisen maisterintutkielma Asukkaan toimijuus ilmastoviisaan asumisen edistämisessä haja-asutusalueella on luettavissa kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston Helda-järjestelmässä.

/by

Luonnonläheisyys, edulliset asumiskustannukset ja toimiva pohjaratkaisu korostuvat suomalaisten asumistoiveissa

Suomalaiset arvostavat asumista keskikokoisissa asunnoissa, joissa on edulliset asumiskustannukset ja paljon luonnonvaloa. Kodilta toivotaan toimivaa pohjaratkaisua, jossa ei ole hukkaneliöitä. Suomessa arvostetaan myös energiatehokkuutta, omaa energiantuotantoa ja puuta rakennusmateriaalina. Erityisen tärkeäksi koetaan asuminen lähellä luontoa.

Suomalaisten asumiseen liittyviä toiveita on selvitetty kyselyllä, johon vastasi 1 448 satunnaisesti valittua 18–80-vuotiasta. Tulosten perusteella suomalaiset ovat pääosin tyytyväisiä nykyiseen kotiinsa ja 56 prosenttia haluaisi asua nykyisessä asunnossaan vielä 2–5 vuoden kuluttua. Suomalaisten toivekoti on 60–140 neliömetrin kokoinen asunto, jonka asukas omistaa itse.

Suomalaisten suhtautuminen asumisväljyyteen ja asunnon kokoon on Suomen ympäristökeskuksen vanhemman tutkijan Anna Strandellin mukaan kohtuullistumassa, mikä luo näkymän myös asumisen ympäristökuormituksen vähentämiseen.

— Suomalaiset toivovat nykyistä pienempiä omakoti- ja rivitaloasuntoja, mutta suurempia kerrostaloasuntoja. Ympäristönäkökulmasta asumisemme kuluttaa kuitenkin edelleen liikaa luonnonvaroja ja kuormittaa ilmastoa.

52 prosenttia suomalaisista valitsee omakotitalon, kun kysytään, minkälaisessa asunnossa haluaisi asua 2–5 vuoden kuluttua. Se on hieman useampi kuin tämänhetkiset omakotiasujat: 45 prosenttia suomalaisista. Seuraavaksi suosituin talotyyppi on kerrostalo, jossa haluaisi asua 29 prosenttia suomalaisista.

Eri asumismuotojen suosio vaihtelee asukkaan iän mukaan. Pääsääntöisesti nuoret toivovat nykyistä enemmän omakotiasumista ja ikääntyneet kerrostaloasumista, kertoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Enni Ruokamo.

— Nuoret perheet kaipaavat lisää tilaa ja omaa pihaa, kun taas ikääntyneet haluavat palveluiden lähelle helppohoitoiseen kerrostalokotiin.

Energiakysymykset kiinnostavat — tietoa ja tukea tarvitaan lisää

Monet suomalaisten asumiseen liittyvät toiveet ovat tavoiteltavia myös ilmastonmuutoksen torjunnan ja vihreän siirtymän näkökulmasta. Suomalaiset arvostavat esimerkiksi energiatehokkuutta, omaa energiantuotantoa, puuta rakennusmateriaalina ja toimivaa kierrätyspistettä.

Toisaalta ilmastoviisas asuminen on Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Sara-Ellen Laitisen mielestä suomalaisille edelleen myös haastavaa.

— Monet kokevat vaikeaksi saada luotettavaa tietoa konkreettisista päästövähennystoimista. Lisäksi pitää muistaa, että kaikilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia investoida ekologisiin valintoihin, esimerkiksi energiaremontteihin, joten yhteiskunnan tulee tukea niitä.

Toimiva pohjaratkaisu, esteettisyys ja pääsy luontoon ohjaavat asunnon valintaa

Asunnon pohjaratkaisun toimivuus, luonnonvalo, esteettisyys, helppohoitoisuus ja edulliset asumiskustannukset ovat tärkeitä suomalaisille. Strandell kertoo, että asumistoiveet eroavat jonkin verran toisistaan kaupunki- ja maaseutuympäristöissä.

— Kaupunkiasunnon valinnassa erityisen tärkeäksi koetaan toimiva pohjaratkaisu, jossa on tarpeeksi säilytysiltaa ja niukasti hukkatilaa. Myös miellyttävä ääniympäristö ja asunnon vaivaton ylläpito on olennaista. Kaupungeissa pohditaan enemmän asunnon jälleenmyyntiarvoa kuin maaseudulla. Maaseudulla asunnon valinnassa painottuvat kaupunkeja enemmän lemmikkiystävällisyys ja miellyttävät näkymät ulos.

Suomalaisille on tärkeää, että oma koti on lähellä luontoa, ja sijaintia veden äärellä arvostetaan. Ruokamon mukaan myös asuinympäristöä koskevat toiveet eroavat kaupungeissa ja maaseudulla.

— Kaupungeissa asuinympäristön valinnassa korostuvat palveluiden läheisyys, mahdollisuus pärjätä ilman omaa autoa, julkiset liikenneyhteydet, harrastusten läheisyys sekä alueen hyvämaineisuus. Maaseudulla asuinympäristön tärkeimpiä ominaisuuksia ovat sen sijaan helppo pääsy luontoon ja rauhallisuus.

Decarbon-Home edistää oikeudenmukaista kestävyysmurrosta

Suomalaisten asumistoiveita ja asumisen arkea tutkitaan osana Decarbon-Home-hanketta, joka edistää asumisen ja rakentamisen oikeudenmukaista kestävyysmurrosta. Monitieteisen hankkeen tavoitteena on tutkia ja kehittää asukkaita osallistavia ratkaisuja ilmastonmuutoksen ja asuinalueiden eriytymisen haasteisiin. Tutkijat tarkastelevat muun muassa kansalaisten ja yhteisöjen toimijuutta ilmastonmuutoksen hillinnässä sekä ilmastoviisaiden asumisratkaisujen edellytyksiä ja esteitä. Hankkeessa tuotetaan tietoa kansalaisten asumiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvistä arvoista sekä ilmastotoimenpiteiden edellytyksistä. Lisäksi kehitetään työkaluja ja ratkaisuja yhdessä kaupunkien, asukkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa.

Hankekonsortiota koordinoi Helsingin yliopisto, ja siihen kuuluu laaja joukko tutkijoita Suomen ympäristökeskuksesta (Syke), Luonnonvarakeskuksesta (Luke), Vaasan yliopistosta ja Tallinnan teknillisestä yliopistosta (TalTech). Kumppanikaupunkeja ovat Helsinki, Joensuu, Turku ja Vantaa. Hankkeen toteutukseen osallistuu myös lukuisia yhteistyökumppaneita yhteiskunnan eri alueilta ja tasoilta, yrityksistä ministeriöihin ja kansainvälisiin asiantuntijoihin. Hanke saa rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.

Tämän tiedotteen tiedot pohjaavat Decarbon-Home-hankkeessa tehtyyn kansalaiskyselyyn ja etnografisiin teemahaastatteluihin. Kansalaiskysely toteutettiin maalis–huhtikuussa 2022. Siihen vastasi 1 448 satunnaisesti valittua 18–80-vuotiasta. Kyselyvastaukset on painotettu iän ja sukupuolen mukaan, jotta tulokset vastaavat suomalaisten ikä- ja sukupuolijakaumaa. Teemahaastattelut tehtiin syksyllä 2021. Osallistujat olivat enimmäkseen naisia ja iältään 30–73-vuotiaita. Haastateltavat asuivat lähiössä tai maaseudulla Etelä- tai Itä-Suomessa. Haastatteluissa käsiteltiin asumista ja siihen liittyen käytänteitä, ilmastoviisautta sekä asumisen unelmia.

Lisätiedot:

Anna Strandell, Suomen ympäristökeskus Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi, puh. 0295 251 657

Enni Ruokamo, Suomen ympäristökeskus Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi, puh. 0295 252 092

Sara-Ellen Laitinen, Helsingin yliopisto, etunimi.sukunimi@helsinki.fi, puh. 0294 158 062/050 570 8198

Katso myös:

Ovatko asumismieltymykset kohtuullistumassa? – Versus (versuslehti.fi)

Kuva: Piia Keto on tehnyt kuvituksia hankkeen tutkimustuloksista

/by