Artikkelit

Tutkimusseminaari – Kohti vähähiilistä kotia ja asumista: näkökulmia hiiliviisauteen 6.2.2025

Tervetuloa keskustelemaan Decarbon-Home-hankkeen tähänastisista tieteellisistä tuloksista ja niiden yhteiskunnallisista vaikutuksista yhdessä hankkeemme kansainvälisten asiantuntijoiden kanssa. Neljän ensimmäisen hankevuoden aikana olemme lähestyneet asumisen ja rakentamisen oikeudenmukaisen kestävyysmurroksen edistämistä monista näkökulmista. Olemme tuottaneet tietoa asumiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvistä arvoista, asenteista, käytännöistä, ilmastotoimenpiteiden edellytyksistä, ja jo toteutettujen toimenpiteiden onnistumisista. Parhaillaan kehitämme konkreettisia työkaluja ja ratkaisuja yhdessä monien sidosryhmien kanssa.

Kansainvälisen tieteellisen neuvonantajaryhmämme asiantuntijat edustavat omien alojensa huippututkimusta. Asiantuntijat ovat mukana tutkimuspäivässä sekä kommentoimassa ja keskustelemassa hankkeemme tuloksista, että tuomassa omia näkökulmiaan asumisen ja rakentamisen vähähiilisyyskeskusteluun. Asiantuntijoiden lähestymistavat koskettavat asumisen vähähiilisyyskysymyksiä filosofiasta politiikkaan, teknologiaan ja käytäntöihin. Päivän kieli on englanti.

Asiantuntijat

Sampsa Hyysalo, Aalto
Jesper Ole Jensen, Aalborg
Ruut Peuhkuri, Aalborg
Harald Rohracher, Linköping
Ted Schatzki, Kentucky

Kohti vähähiilistä kotia ja asumista: näkökulmia hiiliviisauteen

Milloin: torstaina 6.2.2025 klo 9.00-15.30

Missä: Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki (Kokouskeskus, Tiimi A4)

Ohjelma:

09.00-09.30 aamukahvit, posterinäyttely

09.30-09.45 Decarbon-Home-hankkeen tilannekuva (Katja Lähtinen ja Uula Saastamoinen)

09.45-11.15 Hankkeen tulosesittelyjä (hankkeen tutkijat)

Henna Syrjälä: Macro and micro perspectives to online discourses on climate-wise housing
Santtu Karhinen: Energy poverty and housing values
Anna Strandell: Household energy consumption in primary and second homes and just energy transition
Eliisa Kylkilahti: Are people willing to share living space? Household preferences in Finland
Joni Vainikka: Five Finlands: Segmenting climate attitudes to manage equitable decarbonisation of housing
Jani Lukkarinen: Trade-offs in expanding citizen participation in low-carbon transitions: Seven transition arena experiments
Charlotta Harju: Co-creative methods to develop solutions for sustainable housing – Evidence from workshop series, Hackathon, and Transition Arenas
Erkki-Jussi Nylen: Thirty years of wood construction policy: a case of performative governance?

11.15-12.00 lounas, posterinäyttely jatkuu

12.00-13.30 Paneeli “Crucial issues around decarbonizing” (Hyysalo, Jensen, Peuhkuri, Rohracher, Schatzki)

13.30-14.00 kahvitauko, posterinäyttely jatkuu

14.00-15.30 Hankkeen meneillään olevan tutkimuksen esittelyjä (hankkeen tutkijat)

Sara-Ellen Laitinen: Caring for home: Barriers for home maintenance
Jouni Räihä: Which subsidy achieves the fairest distribution – Evidence from Finnish oil boiler subsidies
Anne Viljanen: Business ecosystems for urban sustainability: Retrofits, wood construction and nature-based solutions in Finland
Joni Vainikka: Vacant houses, emptying neighbourhoods: The (geo)politics of heating buildings in Finland

Ilmoittaudu mukaan täältä!

Decarbonising the house and the home: perspectives on carbon wisdom

When: Thu 6 February 2025 at 9:00-15:30

Where: Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki (Meeting centre, Tiimi A4)

The Decarbon-Home project warmly invites you to explore its scientific findings and discuss their societal implications with our team of international experts. Over the first four years of the project, we have examined the promotion of a just sustainability transition in housing and construction through diverse perspectives. Our work has produced valuable insights into values, attitudes, practices, conditions for climate action, and the successes of existing measures addressing housing and climate change. We are now collaborating with a broad array of stakeholders to develop concrete tools and solutions.

Our international scientific advisory group consists of leading experts from diverse fields, each representing the forefront of research in their respective domains. These experts will join us on the research day to comment on and discuss the findings of our project while sharing their own insights into the low-carbon transition in housing and construction. Their perspectives will span a wide range of topics, from philosophy and policy to technology and practice. The event will be conducted in English.

Experts:

Sampsa Hyysalo, Aalto
Jesper Ole Jensen, Aalborg
Ruut Peuhkuri, Aalborg
Harald Rohracher, Linköping
Ted Schatzki, Kentucky

Programme:

09:00-09:30 morning coffee, poster exhibition

09:30-09:45 Snapshot of the Decarbon-Home project (Katja Lähtinen and Uula Saastamoinen)

09:45-11:15 Project results presentations (project researchers)

Henna Syrjälä: Macro and micro perspectives to online discourses on climate-wise housing
Santtu Karhinen: Energy poverty and housing values
Anna Strandell: Household energy consumption in primary and second homes and just energy transition
Eliisa Kylkilahti: Are people willing to share living space? Household preferences in Finland
Joni Vainikka: Five Finlands: Segmenting climate attitudes to manage equitable decarbonisation of housing
Jani Lukkarinen: Trade-offs in expanding citizen participation in low-carbon transitions: Seven transition arena experiments
Charlotta Harju: Co-creative methods to develop solutions for sustainable housing – Evidence from workshop series, Hackathon, and Transition Arenas
Erkki-Jussi Nylen: Thirty years of wood construction policy: a case of performative governance?

11:15-12:00 Lunch, poster exhibition continues

12:00-13:30 Panel ”Crucial issues around decarbonizing” (Hyysalo, Jensen, Peuhkuri, Rohracher, Schatzki)

13:30-14:00 Coffee break, poster exhibition continues

14:00-15:30 Presentations of ongoing research (by project researchers)

Sara-Ellen Laitinen: Caring for home: Barriers for home maintenance
Jouni Räihä: Which subsidy achieves the fairest distribution – Evidence from Finnish oil boiler subsidies
Anne Viljanen: Business ecosystems for urban sustainability: Retrofits, wood construction and nature-based solutions in Finland
Joni Vainikka: Vacant houses, emptying neighbourhoods: The (geo)politics of heating buildings in Finland

Register to the event here!

/by

Ratkaisuja: Luontopohjaiset ratkaisut edistämään rakennetun ympäristön kestävyysmurrosta 

Ratkaisuja-blogisarjassa Decarbon-Home-hankkeen maanantaisissa aamukahviseminaareissa tutkimustaan esitelleet tutkijat kertovat tutkimuksensa keskeisistä huomioista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Konsortion johtaja ja Luken tutkimusprofessori Katja Lähtinen jakoi alustavia tuloksia rakennetun ympäristön luontopohjaisista ratkaisuista tehdystä kirjallisuuskatsauksesta.

Mitä luontopohjaisilla ratkaisuilla tarkoitetaan ja mitä hyötyä niistä on?

Luontopohjaiset ratkaisut ovat keino edistää monin eri tavoin kestävää kehitystä rakennetuissa ympäristöissä. Korvaamalla teknologisia prosesseja ekosysteemien luontaisilla prosesseilla voidaan esimerkiksi hallita hulevesiä, puhdistaa vettä ja ilmaa sekä viilentää sisä- ja ulkotiloja. Luontopohjaisten ratkaisujen käyttö rakennetussa ympäristössä ei kuitenkaan liity yksinomaan teknologisten prosessien korvaamiseen, vaan niillä voidaan saavuttaa samanaikaisesti esimerkiksi hiilensidontaan, biodiversiteetin vahvistamiseen sekä ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä hyötyjä.

Luontopohjaisten ratkaisujen hyödyntäminen voi edistää sekä biotalouden, kiertotalouden ja vihreän talouden tavoitteita. Biotaloudessa korostetaan fossiilisten raaka-aineiden käytön korvaamista uusiutuvilla raaka-aineilla, kiertotaloudessa painotetaan siirtymistä suljettuihin materiaalikiertoihin teknologisten systeemien muutoksilla ja vihreässä taloudessa tähdennetään ekosysteemipalveluiden roolia kestävyysmurroksessa. Luontoympäristöihin liittyvät innovaatiot voivat tarjota erilaisiin rakennettuihin ympäristöihin kuten teiden pientareille, puistoalueille, pihoilleja rakennuksille lukuisia kestävyysmurrosta edistäviä ratkaisuja joko sellaisenaan (esim. puusto) tai erilaisiin kokonaisuuksiin integroituina (esim. julkisivujen viherrakenteet).

Mitä haasteita tutkimuksessa on noussut esille? 

Decarbon-Home ja FoREfront -hankkeissa tekeillä olevassa systemaattisessa kirjallisuustarkastelussa tuotetaan tietoa luontopohjaisten ratkaisujen mahdollisuuksista edistää kestävää kehitystä erityisesti talonrakennuksessa, sisältäen muun muassa asuintalot ja julkiset rakennukset. Alustavat tutkimustulokset osoittavat luontopohjaisiin ratkaisuihin liittyvän käsitteellistä moninaisuutta, mikä vaikeuttaa tiedonhankintaa ja tulosten kommunikointia niin tiedeyhteisössä kuin yhteiskunnassa laajemmin.

Ensinnäkään luontopohjaisia ratkaisuja koskevissa tutkimuksissa ei käsitteellisesti erotella sitä, kohdistuvatko kestävyystoimenpiteet esimerkiksi laajoihin puistoalueisiin vai yksittäisiin asuintaloihin. Tämä aiheuttaa haasteita muun muassa kestävyyshyötyjen konkretisointiin, sillä ekosysteemin tilan parantaminen esimerkiksi edistämällä luonnonympäristön toimintaa puistossa tai fossiilisten materiaalien käyttöön perustuvan teknologian korvaaminen asuintalossa ovat hyvin erilaisia ratkaisuja. Luontopohjaisten ratkaisujen käsitettä ei välttämättä myöskään käytetä ollenkaan kaikissa aihepiiriä koskevissa tutkimuksissa, esimerkiksi arkkitehtuurin tutkimuksessa.

Maksaruohokattoviljelmää

Mitä rakentamisen luontopohjaisten ratkaisujen kehittämisessä ja tutkimuksessa tulisi huomioida jatkossa?

Kokonaisuudessaan luontopohjaisia ratkaisuja koskeva tutkimustieto liittyy toistaiseksi enemmän puistojen ja piha-alueiden kaltaisiin laajempiin kokonaisuuksiin kuin rakennuksia koskeviin ratkaisuihin, joista yleisimpiä ovat viherseinät, -katot ja niiden yhdistelmät. Havaintoja on kuitenkin siitä, että erityisesti yhdistelemällä erilaisia rakennuksiin kohdistuvia luontopohjaisia ratkaisuja (esim. aurinkopaneelit ja viherkattojen kasviviljelmät, viherkattojen kasviviljelmät ja piha-alueiden maaperässä tapahtuva vedenpuhdistus) voidaan saavuttaa merkittäviä systeemisiä kestävyyshyötyjä. Tutkimustiedon tuottaminen monihyötyisistä kestävyysmahdollisuuksista on kuitenkin toistaiseksi kansainvälisestikin niukkaa, samoin kuin ymmärrys erilaisten ilmasto- ja sääolosuhteiden vaikutuksista luontopohjaisten ratkaisujen käytettävyyteen.

Kirjallisuustarkastelun alustavat tulokset osoittavat, että luontopohjaisten ratkaisujen kehittäminen ja mahdollisuuksien hyödyntäminen osana talonrakennustekniikkaa on vasta aluillaan. Innovaatioiden tullessa markkinoille vaikuttavat niiden käyttöönoton mahdollisuuksiin niin paikallinen sääntely kuin eri päätöksentekijöiden arvostukset ja ennakkoluulotkin. On viitteitä, että ennakkoluuloja rakennetun ympäristön kestävyyttä edistävien uusien ratkaisujen käyttöönotolle ei ole ainoastaan kansalaisten keskuudessa, vaan virheelliset käsitykset voivat vaikuttaa myös ammattilaisten päätöksentekoon. Monipuolisen, erilaisia paikallisia olosuhteita koskevan tiedon tuottaminen ja kommunikointi eri tahojen kanssa on siten myös luontopohjaisten ratkaisujen yleistymiselle olennainen seikka.

/by

Ratkaisuja: Rakentamisen kiertotalouden edistämiseen tarvitaan rohkeutta

Ratkaisuja-blogisarjassa Decarbon-Home-hankkeen maanantaisissa aamukahviseminaareissa tutkimustaan esitelleet tutkijat kertovat tutkimuksensa keskeisistä huomioista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Helsingin yliopiston tutkimusavustaja Varpu Savolainen esitteli kiertotalouteen liittyvää tutkimusta, jossa kaupunkien toimijuutta kestävyysmurroksen edistämisessä on katsottu poliittisen ohjauksen kautta.

Tutkimuksessa tarkastellaan rakentamisen kiertotalouspolitiikan toimeenpanoa Decarbon-Home-hankkeen kumppanikaupungeissa. Tutkimuksessa tehdään näkyväksi rakentamisen kiertotalouden parissa toimivien asiantuntijoiden kokemuksia heidän kohtaamistaan haasteista kestävyysmurroksen edistämisen tiellä. Tuloksista selviää, että kuntien rakentamisen kiertotaloudelle ja kestävyysmurrokselle asetettujen tavoitteiden ja toiminnan välillä on havaittavissa ristiriitoja.

Millaisia haasteita rakentamisen kiertotalouden edistämisessä on?

Kunnat ovat asettaneet rakentamisen kiertotaloudelle kunnianhimoisia tavoitteita. Niiden saavuttamiseksi suunnitellut toimenpiteet ja indikaattorit ovat kuitenkin osittain puutteellisia. Kuntapolitiikka toimii neljän vuoden sykleissä, jolloin pitkäjänteinen kestävyysmurrosajattelu voi jäädä nopeiden tulosten jalkoihin. Rakennuksia esimerkiksi puretaan melko kevyin perustein – joskus jopa kestävyyteen vedoten. Kiertotalouden tavoittelu kaikessa rakentamisessa on myös ristiriidassa kaupunkien muiden tavoitteiden, kuten edullisten asuntojen rakentamisen kanssa. Rakentamisen kiertotaloutta ei resursoida riittävästi, jotta kiertotalouden toteuttaminen olisi mahdollista kunnan itse asettamien tavoitteiden, saati kokonaisvaltaisen kestävyysmurroksen vaatimalla intensiteetillä.

Hallinnolliset käytännöt niin kunnan sisällä kuin valtion ja EU:n suunnasta vaikeuttavat rakentamisen kiertotalouden parissa työskentelevien työtä ja siten kiertotalouden edistämistä. Tällä hetkellä esimerkiksi kilpailulaki, hankintalaki ja kunnan omat rakennussäädökset estävät tai hankaloittavat käyttökelpoisten kiertotalousratkaisujen käyttöönottoa rakennuksissa. Julkiset hankinnat täytyy kilpailuttaa, mutta koska kiertotaloutta ei ole sisällytetty kilpailukriteereihin, yritykset eivät voi tarjota sen mukaisia ratkaisuja.

Myös toimijoiden väliset kohtaanto-ongelmat vaikeuttavat rakentamisen kiertotalouden toteutumista. Moni asiantuntija kokee, että kiertotalouden viestiä on vaikea saada läpi, eikä tarpeeksi moni alan toimijoista koe siten rakentamisen kiertotalouden edistämistä omakseen. Rakennushankkeet ovat kovan aikapaineen alla, ja jos purkuprojekti yhtäällä ei ajoitu sopivasti toisaalla tapahtuvan rakennusprojektin kanssa, purkumateriaali päätyy todennäköisesti jätteeksi, koska varastoinnille ei ole aikaa tai tilaa. Monet asiantuntijat sekä kaupungeissa että rakennusyrityksissä kaipaavat välikättä tai kiertotalousoperaattoria, joka ottaisi vastuulleen kiertotalouden toteutumisen rakennushankkeissa ja varmistaisi, että mahdollisimman paljon materiaalia pääsee uusiokäyttöön.

Kohti kiertotalouden parempaa huomioimista?

Kiertotalouden mukaiset rakentamisen ratkaisut ovat vielä toistaiseksi kalliimpia kuin lineaariset, joten kuntien olisi tärkeää huomioida kiertotalous jo alkuvaiheen budjettisuunnittelussa varmistaakseen siihen tarvittavat resurssit koko budjettikauden ajalle. Kiertotalouden mukaisiin rakennusprojekteihin tarvitaan tässä vaiheessa myös rohkeutta, sillä kiertotalous on totuttuihin toimintatapoihin nähden uusi ilmiö, eikä esimerkkejä löydy paljon. Kiertotalouden toteutuminen rakennusalalla vaatii verkostomaista toimintaa ja yritysten alihankkijaketjujen uudistamista. Puutteellisista toimenpiteistä ja indikaattoreista huolimatta osa tutkimusta varten haastatelluista asiantuntijoista on kuitenkin optimistisia ja uskoo, että suunta on oikea. Rakennusyrityksillä on jo paljon valmiuksia kiertotalouden toteuttamiseen, mutta kaupunkien täytyy uskaltautua pyytämään kiertotaloutta projekteissa, jotta yritykset voivat tarjota sen mukaisia rakennusprojekteja.

/by

Ratkaisuja: Puurakentamisen politiikka – sanoista teoiksi

Ratkaisuja-blogisarjassa Decarbon-Home-hankkeen maanantaisissa aamukahviseminaareissa tutkimustaan esitelleet tutkijat kertovat tutkimuksensa keskeisistä huomioista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Syken erikoistutkija Erkki-Jussi Nylén esitteli tutkimustaan, jossa tarkastellaan puurakentamisen politiikkaa Suomessa sekä sitä, miksi sen tulokset ovat jääneet melko vaatimattomiksi.

Puurakentamisen lisääminen on ollut tavoitteena jokaisessa hallitusohjelmassa 90-luvun puolesta välistä lähtien. Hallitusohjelman kirjaukset ovat johtaneet useisiin politiikkatoimiin eri ministeriöissä. Tästä huolimatta puurakentamisen osuus markkinoilla on edelleen pieni. Tulosten vaatimattomuus on herättänyt myös tutkivien journalistien kiinnostuksen ja 20.9.2021 Ylen MOT julkaisi aiheesta jakson nimeltä Puurakentamisen menetetty mallimaa.

Mikä Suomen puurakentamisen politiikassa sitten on mennyt pieleen?

Puurakenteet ja -talot ovat pitkäikäisinä puutuotteita, jotka voidaan käsittää hiilinieluiksi. Tämä on herättänyt myös ympäristöpoliittisen tutkimuksen kiinnostuksen aiheeseen. Oman tutkimukseni lähtökohtana on Suomen puurakentamisen politiikan tarkastelu markkinamuokkauksen performanssina. Performatiivisuudella tässä yhteydessä tarkoitan sitä, että päätöksentekijät asettavat kunnianhimoisen tavoitteen, mutta sen saavuttamiseksi toteutettaviin toimiin panostetaan vain näennäisesti. Tämän seurauksena tehtävät toimet jäävät auttamatta kauas tavoitteen saavuttamisesta, mikä ei ole osallisille varsinainen yllätys.

Ilmasto- ja ympäristöongelmien ratkaisuksi on useasti esitetty markkinapohjaisia instrumentteja ja kestäviä innovaatioita vanhojen tuotteiden ja käytänteiden tilalle. Kumpikin näistä toimintalinjoista vaatii käytännössä jo olemassa olevien markkinoiden muokkaamista politiikan keinoin. Kestävyyssiirtymien tutkimuksessa on tunnistettu tarve sekä ylös- että alasajaville politiikkatoimille. Ylösajavat toimet (’porkkanat’) käsittävät esimerkiksi TKI-rahoitusta, informaatio-ohjausta ja koulutuspanostuksia. Alasajavat toimet (’kepit’) koostuvat sääntelystä, jonka tarkoituksena on vaikeuttaa vanhojen tuotannonmuotojen jatkuvuutta. Politiikan peukalosäännöksi voidaan todeta, että porkkanoita on helppo jakaa, mutta keppejä pelätään käyttää, vaikka tarve olisi hyvin perusteltu. Poliittisesti ideaalia olisi, jos porkkanat tekisivät innovaatioista riittävän kypsiä kilpailemaan ja voittamaan osuuksia markkinoilla.

Kuinka saada puurakentamisen liiketoiminta kasvuun?

Puurakentamista on edistetty Suomessa monipuolisin keinoin sen politiikan noin 30-vuotisen historian aikana: on rahoitettu lähes 300 kehitysprojektia, luotu verkostoja, panostettu koulutukseen ja toteutettu kampanjoita puurakentamisen edistämistarkoituksissa. Ongelmaksi on osoittautunut toimien heikko resurssointi ja epäjatkuvuudet. Tästä syystä on perusteltua kysyä, ovatko puurakentamisen politiikan nimissä tehdyt toimet olleet enemmän performatiivisia kuin muutosta aikaansaavia.

Puurakentamisen lisääminen on kohdannut voimakasta vastustusta tietyiltä eturyhmiltä ja melko vähäistä kiinnostusta rakennusyrityksiltä ja kunnilta. Tästä huolimatta puurakentamisen liiketoimintaa on syntynyt, mutta kuinka saada se kasvamaan vielä enemmän? Ratkaisu tähän saattaa olla jo matkalla takaoven kautta. Vuoden 2026 alusta voimaan astuu ilmastoselvitysvelvollisuus uudisrakentamiselle, mikä mahdollistaa hiilijalanjälkiraja-arvojen asettamisen uudisrakentamishankkeille. Ilmastoselvitysten odotetaan suosivan puuta rakennusmateriaalina.

/by

Ratkaisuja: Vahvistetaan ilmastoviisaan asumisen ja rakentamisen toimijaverkoston tiedonvälitystä

Ratkaisuja-blogisarjassa Decarbon-Home-hankkeen maanantaisissa aamukahviseminaareissa tutkimustaan esitelleet tutkijat kertovat tutkimuksensa keskeisistä huomioista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Sarjan aloittaa hankekoordinaattori Vesa Kannisen ja kollegoiden keskustelunavaus ilmastoviisaan asumisen ja rakentamisen toimijakentän dynamiikasta ja roolista kestävyysmurroksen edistäjänä.

Mitä “ilmastoviisaus” tarkoittaa asumisessa ja rakentamisessa?

Kysyimme hankkeemme sidosryhmiltä, mitä “ilmastoviisaus” tarkoittaa heille omassa toiminnassaan ja yleisemmin asumisen ja rakentamisen sektorilla. Oletimme aiempiin tutkimuksiin perustuen, että vastauksissa korostuisivat energiatehokkuus, energian säästäminen, vähähiiliset materiaalit ja kotitalouksien toiminta. Erityisesti energiakysymykset ovat olleet esillä suomalaisessa politiikkaympäristössä jo parikymmentä vuotta. Osuimme toki oikeaan, mutta osa sidosryhmistä näki energiakysymysten olevan jo loppuun kaluttuja: “Painopiste on siirtymässä energiantuotannosta rakennusmateriaalien hiili-intensiivisyyteen”, totesi suunnittelun ammattilainen. Samalla energiasektori vakuutti, ettei vielä olla siirtymässä pois energiakysymysten parista: “Energiajärjestelmä on saavuttanut [tehokkuus- ja säästö]tavoitteensa reilusti ennen vuotta 2035, ja se toimii mahdollistajana hiilineutraaliuden saavuttamisessa muilla aloilla”.

Kiertotalouden merkitys hiiliviisauden edistäjänä nousi vahvasti esiin erityisesti julkisen sektorin vastauksissa. Kiertotaloudella tarkoitettiin ennen kaikkea materiaalien kierrätystä ja kierrätettävyyttä. Toisaalta nähtiin myös, että kotitalouksien rooli – joka on nyt keskittynyt energian säästöön ja energiaremonttien toteuttamiseen – voisi olla laajempikin, esimerkiksi energian tuottajana, rakennusten elinkaarien jatkajana ja yhteiskäytön edistäjinä.

Tutkimuksessa havaitsimme, että ilmastoviisaan asumisen ja rakentamisen sidosryhmäverkostossa on vahva, enimmäkseen julkisen sektorin organisaatioista koostuva ydinjoukko, joka ylläpitää järjestelmän toimintaa nykymuodossaan. Vahvan johtajuuden kautta keskeisiä politiikkatavoitteita voidaan edistää tehokkaasti. Joidenkin keskeisten toimijoiden nähtiin kuitenkin myös muovanneen tavoitteita pikemminkin olemassa olevien teknologioiden ja oman toimintalogiikkansa mukaisesti kuin tavoiteltavien asioiden ehdoilla. Osa verkostoon kuuluvista organisaatioista koki myös, että ydinjoukko keskittyy edistämään omia näkemyksiään sen sijaan, että huomioisi laajemmin verkostossa syntyviä uusia avauksia. Laajempi katsanto olisi tärkeää sekä keskinäisen oppimisen maksimoimiseksi että mahdollisimman monipuolisen ilmastoviisauden keinovalikoiman käyttöön ottamiseksi.

Millaista eri toimijoiden välinen tiedonvälitys on tällä hetkellä?

Ilmastoviisas asuminen ja rakentaminen merkitsevät eri asioita eri tahoille. Lisäksi organisaatioiden roolit ja tavoitteet ovat erilaiset. Olisikin tärkeää tasapainottaa tätä “luonnollista” siiloutumista rajoja ylittävällä vuorovaikutuksella ja yhteistyöllä. Tutkimuksemme toimijajoukko vaikuttaisi olevan suhteellisen edustava politiikkatoimien edistämisen verkostona. Tunnistamamme puuttuvat ja heikot yhteydet eri sektorien välillä – erityisesti yllä mainitun ydinjoukon ulkopuolella – saattavat heijastaa ilmastoviisaan asumisen ja rakentamisen edistämistä hidastavia aukkoja. Jotta ilmastoviisautta voitaisiin edistää mahdollisimman tehokkaasti, tiedon ja uusien ideoiden tulisi liikkua sektorien välillä.

Havaitsimme, että kahdensuuntaiset kommunikaatiosuhteet olivat vahvimmat niiden toimijoiden välillä, joiden näkemykset ilmastoviisaan asumisen ja rakentamisen sisällöistä olivat samankaltaisimmat. Keskinäiset suhteet olivat sitä vahvemmat mitä samankaltaisemmat tavoitteet olivat. Juuri näin muotoutuu verkoston tiivis ydinjoukko. Emme kuitenkaan havainneet vastakkaista toisessa ääripäässä: vähemmän samankaltaisesti ajattelevien välillä kahdenvälisten suhteiden vahvuus ei riippunut siitä, kuinka erilaisia näkemykset olivat.

Toimijat eivät siis erityisesti etsi yhteistyötä asumisen ja rakentamisen ilmastoviisaudesta eri tavoin ajattelevien kanssa. Tavallaan koko verkosto on konservatiivinen ja tukee nykyisen rakenteen säilymistä. Poikkeuksen muodostavat ne ytimestä kauempana olevat organisaatiot, joiden toiminta on lähtökohtaisesti kiinnittynyt asumiseen ja rakentamiseen ohuiden sidosten kautta. Tällaiset toimijat voivat olla arvokkaita uusien ajatusten levittäjiä.

Mitkä asiat pitäisi tehdä toisin tulevaisuudessa?

Ensinnäkin, verkostomme eri toimijoiden tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä oman sektorin ulkopuolella tapahtuu. Tämä voisi tarkoittaa juuri tällaisen “asumisen ja rakentamisen toimijaverkoston” nimeämistä ja vaikkapa yhteisen viestinnän kehittämistä. Erityisesti monimuotoisemman kiertotalousnäkemyksen mahdollisuudet asumisen ja rakentamisen ilmastoviisaustyössä tulisi ottaa vahvemmin esiin.

Toiseksi, useimmat verkostotoimijat korostivat tieteellisen tiedon merkitystä ja toivoivat tiiviimpää yhteistyötä opetus- ja tutkimuslaitosten kanssa. Toivommekin vahvasti, että opetus- ja tutkimuslaitosten resursseja yhteiskunnalliseen verkostoitumiseen vahvistettaisiin. Tämä voisi tapahtua vaikkapa tieteen ja politiikan välisen rajapinnan vahvistamisen, soveltavan tutkimuksen rahoituksen kehittämisen, tai opetuksen työelämäsuhteiden vahvistamisen kautta.

Kolmanneksi, tunnistamamme mahdolliset verkoston tiedonkulkua edistävät välittäjäorganisaatiot eivät tulostemme perusteella ole kovin innokkaita ottamaan tällaista roolia. Tämä johtuu ennen kaikkea resurssien puutteesta. Nykyisessä niukkuuden ilmapiirissä onkin erinomainen kysymys, miten ja milloin tällaisen välittäjyyden mielletyt edut – tai välittäjyyden puuttumisen haitat – muodostuvat niin olennaisiksi, että resursseja sen kehittämiseen kyetään löytämään.

Lue lisää

Kanninen, V., Ryöppy, S., Lähtinen, K. & Toppinen, A. (2024). Actor perceptions and network characteristics around climate-wise housing and construction in Finland.

/by

Kohti tulevaisuuden Kanervalaa – kestävyysmurros jälleenrakennuskauden asuinalueella

,

Joensuun ruutukaava-alueen kupeessa sijaitsevassa Kanervalassa uudistetaan asemakaavaa. Decarbon-Home-hankkeen toteuttajat tutustuivat elokuisen lämpimänä iltapäivänä Kanervalan kaupunginosaan ja kaavoitushankkeen tavoitteisiin.

Kanervala on yksi ensimmäisistä jälleenrakennuskauden asemakaavoitetuista alueista Joensuussa. Puistomainen kaupunginosa sijaitsee kävely- ja pyöräilyetäisyydellä Joensuun keskusta-alueesta sen pohjoispuolella. Alueen läpikulkuliikenne on vähäistä, ja sen läpi risteilevät kevyen liikenteen väylät. Kanervalan läpi kulkevat reitit kuuluvat pyöräilyn suunniteltuun alueverkostoon. Vuoden 1952 asemakaavan rajausalueella on maakuntakaavan suojelumerkintä. Julkisista palveluista kaava-alueella toimii päiväkoti, ja alueen itäreunalla on kauppa sekä kahvila-leipomo.

Kaavoitushanketta esittelivät Joensuun kaupungilta maankäytön suunnittelijat Päivi Mujunen ja Patrik Hämäläinen sekä projektityöntekijä Miikko Itäpuisto sekä Kanervalan ja Otsolan asukasyhdistys ry:n puolesta Ville Elonheimo.

Asuinkortteleiden tiivistämisen paine

Kanervalan alueen käyttöön kohdistuu useita, osin ristiriitaisiakin tavoitteita. Asemakaavan uudistushankkeen tavoitteena on turvata kestävä rakentamisen tapa, joka ottaa huomioon alueen ominaispiirteet, kuten avarat tontit, vehreyden ja yhtenäisen rakentamistyylin. Toisaalta sijainti Joensuun keskustan läheisyydessä tuo paineita aiempaa tehokkaammalle rakentamiselle.

Vaikka Kanervalassa pyritään säilyttämään vanhaa, alue ei suinkaan ole museoitumassa. Markkinoille tulevat asunnot menevät hyvin kaupaksi, ja täydennysrakentamisen myötä Kanervalan länsiosan asukasluku on hieman kasvanut. Täydennysrakentamisen nykyistä tarkempi ohjaaminen onkin tarpeellista. Kaupungin ja asukkaiden välisen sujuvan vuoropuhelun jatkuminen alueen kehittämisessä on myös olennaista.

Keskeisenä ratkaistavana asiana kaavamuutoksessa on alueen keskellä olevan entisen koulun tontin käyttö. Koulu on purettu ja nykyisin koululaiset suuntaavat pääosin naapurikaupunginosa Otsolan puolelle kouluun. Todennäköisimpänä käyttömuotona pidettiin tontin käyttämistä asuinrakentamiseen. Keskustelua käytiin myös rakentamisen tavoista, joilla toteutus olisi ympäristöönsä sopiva.

Kanervalan alueelle on valmisteltu 1990-luvun alussa varsin yksityiskohtaiset rakennustapaohjeet. 2000-luvun aikana rakennuskanta on joiltain osin uusiutunut, kun alkuperäisiä omakotitaloja on purettu ja uusia rakennettu niiden tilalle. Purkaminen tulee ennen pitkää kysymykseen sellaisten rakennusten kohdalla, joissa on jätetty tekemättä tarvittavia korjauksia. Erityistä keskustelua ja kritiikkiäkin on herättänyt vanhojen omakotitalojen korvaaminen paritaloilla, joissa harjasuunta on vastakkainen aiempaan verrattuna. Myös rakennusten koko ja mittasuhteet suhteessa vanhaan rakennuskantaan nousivat kierroksella esiin kaupunkikuvaan vaikuttavina tekijöinä. Lisäksi alueen reunoille on valmistunut kaksikerroksisia rivitaloasuntoja, jotka erottuvat alueen yleisilmeestä.

Vaakakupin toisella puolella on mahdollisuus toteuttaa hanke sallitun rakennusoikeuden puitteissa sekä tontinomistajien yhdenvertaisuus: jos lupia on aiemmin annettu tietynlaisille uudisrakennuksille, on hankala kieltää niitä myöhemmin muilta. Rakennustapaohjeiden kirjauksia toisaalta todennäköisesti viedään entistä enemmän kaavamääräyksiksi.

Taloyhtiöt aktiivisina vähähiilisen asumisen edistäjinä

Kanervalan alueella on yhtenäinen kokonaisuus asemakaavassa suojeltuja, 1950-luvun jälkipuoliskolla valmistuneita Selvaag-taloja. Tämän alkujaan Norjasta peräisin olevan jälleenrakennuskauden pelkistetyn talotyypin ominaispiirteenä alueella ovat suuret, yhteisessä käytössä olevat piha-alueet erona myöhempään rivitalorakentamiseen, jossa asunnoilla on tyypillisesti erotellut, asuntojen omassa käytössä olevat pienet pihat.

Vanamokadun Selvaag-talojen yhteisalueita

Pääosa kaupunginosan Selvaag-taloista kuuluu Vanamokadun varrella olevaan taloyhtiöön. Ville Elonheimo esitteli taloyhtiössä toteutettuja ilmastoratkaisuja – yhtiö osallistui kokeilukorttelina Joensuun kaupungin Ilmastokorttelit-hankkeeseen, jossa testattiin erilaisia ilmastoystävällisiä arkirutiineja. Yhteisöllisen asumisen mahdollistava suunnittelu on alueen voimavara; taloyhtiöllä on aktiivisessa yhteiskäytössä muun muassa laatikkopyörä, perävaunu ja istutuslaatikoita. Yhteisomistukseen hankitun laatikkopyörän hankintakustannusten jakamisen hankaluus osallistuvien talouksien kesken osoittaa, että yhteiskäyttöratkaisujen edistämisessä tarvitaan kannusteita.

Osallistamisen keinot kaavoitushankkeissa

Maankäyttö- ja rakennuslain (vuoden 2025 alusta alueidenkäyttölain) tavoitteena on muun muassa turvata jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun, vuorovaikutteisuus ja avoin tiedottaminen. Asemakaavaprosessissa käytettävät vaikutusmahdollisuudet ja tarvittava viestintä on lainsäädännössä määritelty niin aloitusvaiheeseen, ehdotusvaiheeseen, valmisteluvaiheeseen kuin hyväksymisvaiheeseenkin liittyen.

Kanervalan asemakaavahankkeen tavoitteena on aktiivinen vuorovaikutus asukkaiden kanssa, minkä toteuttamisessa on käytetty myös uudentyyppisiä osallistamisen keinoja. Kaavatyön tausta-aineistoksi kerättiin asukkaiden tarinoita Kanervalasta. Pääosin saadut vastaukset koskettivat kuitenkin aiempien vuosikymmenten kokemuksia, ja tulevaisuuden maalailu jäi vastauksissa vähäisempään osaan.

Onnistuneempaa uudisrakentamista viherkertoimen avulla

Viherkerroin on korttelien viherrakentamista ohjaamaan kehitetty työkalu, joka kuvaa tontin kasvillisuuden ja sadevettä viivyttävien ratkaisujen pinta-alaa suhteessa tontin koko pinta-alaan. Keskustelua käytiin, miten viherkerroin voisi toimia keinona ohjata Kanervalan puutarhamaisen kaupunkikuvan säilyttämisessä ja toisaalta hulevesiongelmien ehkäisyssä.

Nykyisessä Kanervalan asemakaavassa pientalotonttien rakennusoikeus on kullakin tontilla sama, eikä se riipu tontin koosta, minkä vuoksi sallittu rakennustehokkuus vaihtelee suuresti alueella. Miikko Itäpuiston mukaan asemakaavan valmisteluvaiheessa tehtyjen viherkerrointarkastelujen johtopäätöksenä on ollut, että runsas kasvillisuus ja vettä läpäisevien pintojen käyttäminen antaa mahdollisuuksia tonttien rakennusoikeuden käyttöön kokonaisuudessaan. Jos istutukset jäävät vähäisiksi ja tonteille toteutetaan laajoja asfaltoituja alueita, viherkerroin jää pieneksi, eikä toteutus todennäköisesti sovi alueen kaupunkikuvaankaan. Leveitä pihojen ja kadun väliin jääviä nurmipientareita on mahdollisuus hyödyntää laajemmin monimuotoisuutta tukevina niittyinä lykkäämällä niiden leikkaamista loppukesälle.

Alueen tontit ovat vehreitä ja aurinkopaneeliasennukset taloissa tavallisia

Alueen vanhassa rakennuskannassa on toteutettu paljon kellarirakentamista, jossa kuitenkin paikoin alueen maaperän kosteusolosuhteet ovat aiheuttaneet ongelmia. Kanervalassa on varsin laajat puistoalueet, jotka pysyvät kaavamuutoksessa lähtökohtaisesti ennallaan.

Parhaillaan kaavoitusprosessissa on meneillään luonnosvaihe, jossa kootaan ja laaditaan selvityksiä ja tutkitaan vaihtoehtoja. Kaavoitusprosessin lopputulemana tuleva asemakaava linjaa Kanervalan tulevaisuuden kehitystä seuraavat vuosikymmenet eteenpäin.

Kirjoittajat

Juhani Marttila toimii puumateriaalitieteen tutkijana Luonnonvarakeskuksessa. Decarbon-Home-hankkeessa hänen tutkimusaiheensa liittyvät erityisesti kuntien päätöksentekoon ilmastoviisaaseen asumiseen liittyen.

Uula Saastamoinen toimii tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa ja väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistossa. Hän on Decarbon-Home-hankkeen vuorovaikutusvastaava.

/by

Uusi rakentamislaki edistäisi kestävää rakentamista

Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus etenee. Hallituksen esitys uudeksi rakentamislaiksi on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä. Uusi laki toisi vähähiilisyyden sääntelyn ja kiertotalouden osaksi rakentamisen lainsäädäntöä. Muita tavoitteita ovat muun muassa digitalisaatio, rakentamisen sujuvoittaminen sekä rakentamisen laadun parantaminen.

Uuden rakentamislain myötä vähähiilisyys tulisi osaksi rakentamista koskevaa lainsäädäntöä. Uusi laki velvoittaisi laskemaan rakennuksen ilmastovaikutukset ja se ohjaisi resurssitehokkaaseen rakentamiseen ja rakennuksen koko elinkaaren huomioimiseen. Nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki ei sisällä rakennuksen ilmastopäästöjä tai vähähiilisyyden arviointia koskevia velvoitteita vaan ohjaus on perustunut pääosin vapaaehtoisiin ympäristöarviointimenetelmiin.

Ehdotus kaavoitus- ja rakentamislaiksi oli lausuntokierroksella loppuvuodesta 2021 ja lausuntoja kertyi lähes 550. Lausuntojen johdosta laki jaetaan kahteen osaan eli rakentamislakiin ja alueidenkäyttölakiin. Hallituksen esitys rakentamislaiksi on tarkoitus antaa eduskunnalle alkusyksystä 2022.

Kestävää rakentamista koskevat pykälät

”Kokonaan uutta säätelyä on ilmastonmuutoksen torjunta rakentamisen kannalta. Sinne on tulossa uudet olennaiset tekniset vaatimukset rakennuksen elinkaaresta ja vähähiilisyydestä”, kertoi hallitusneuvos Kirsi Martinkauppi kuulemistilaisuudessa 13.4.2022.

Lakiehdotuksen mukaan rakentamislupavaiheessa tulee raportoida rakennuksen hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki. Tätä varten on kehitetty rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmä. Käytettävissä on myös kansallinen päästötietokanta CO2data.fi, jossa on yleisluontoisia tietoja hiilijalanjäljestä ja hiilikädenjäljestä. Velvoite laatia ilmastoselvitys koskisi myös laajamittaisia korjausrakentamisen hankkeita.

”Suunnitelmissa on laittaa ilmastoselvitysasetus uudelleen lausunnolle, jotta sitä voitaisiin tarkistaa vielä”, Martinkauppi totesi.

Uudella lakiehdotuksella tavoitellaan myös elinkaariajattelun juurruttamista rakennusalan toimintakulttuuriin. Pyrkimyksenä on rakennuksen elinkaaren hallinta ja laadukas ja resurssitehokas rakentaminen, mikä tarkoittaa käytännössä muun muassa pitkäikäisyyttä ja tilojen muunneltavuutta. Rakennukselle tulisi laatia myös materiaaliseloste, joka sisältäisi tiedot rakennuksen materiaaleista ja niiden alkuperästä.

Purkukohteista tulisi lakiehdotuksen mukaan laatia purkumateriaali- ja rakennusjäteselvitys, joka vahvistaisi kiertotalouden mahdollisuuksia.

Tavoitteena myös sujuvuus, laatu ja digitalisaatio

Uuden lakiehdotuksen muita olennaisia tavoitteita ovat rakentamisen sujuvoittaminen ja rakentamisen laadun parantaminen sekä digitalisaatio. Jatkossa yksi lupa, rakentamislupa, riittäisi ja kynnystä luvan hakemiseen nostettaisiin. Laadun parantamiseksi vastuu toteutuksen kokonaisuudesta olisi päävastuullisella toteuttajalla.

Digitalisaation osalta uutta olisi se, että rakennuslupaa haettaisiin aina tietomallimuotoisella suunnitelmalla. Suunnitelma- ja toteumamallit tallennettaisiin tulevaan rakennetun ympäristön tietojärjestelmään. Digitaalinen käyttö- ja huolto-ohje antaisi nykyistä paremman työkalun rakennuksen kunnossapidon ja elinkaaren hallintaan.

Lisätietoa:

/by

Vähähiiliset rakennukset tulevat – onko rakennusala valmis?

Rakennusalan toimijat pitävät Maankäyttö- ja rakennuslain vähähiilisyyden sääntelyn vaikutuksia pääosin positiivisina tuoreen kyselyn mukaan. Sääntely herättää kuitenkin myös huolta kasvavista työmääristä ja riittämättömistä resursseista.

Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus on valtava lakihanke. Sen tavoitteena on rakentamisen laadun ja digitalisaation edistämisen lisäksi ilmastonmuutoksen hillitseminen vähähiilisellä rakentamisella. Sääntelyn yksi merkittävimmistä muutoksista on vaatimus rakennuksen elinkaarisen hiilijalanjäljen arvioimisesta. Eli sen sijaan, että keskityttäisiin vain rakennuksen käytön aikana syntyneisiin ilmastovaikutuksiin, huomioitaisiin tulevaisuudessa ilmastovaikutukset aina rakennustuotteiden valmistuksesta elinkaaren lopulla tapahtuvaan purkamiseen ja kierrätykseen asti. Nämä vaikutukset laskettaisiin uudella vähähiilisyyden arviointimenetelmällä ja ilmoitettaisiin ilmastoselvityksen muodossa. Uusille rakennuksille on myös tarkoitus säätää raja-arvo, jota hiilijalanjälki ei saisi ylittää. Uudistukset vaikuttavat lupaavilta näin maallikon silmin, mutta miten rakennusala suhtautuu muutoksiin?

Askelia kohti vähähiilisyyttä

Suomen ympäristökeskus kartoitti kyselyllä rakennusalan toimijoiden ja muiden alan asiantuntijoiden mielipiteitä rakentamisen sääntelystä. Kyselyn vastaajista suurin osa koki hiilijalanjäljen sääntelyn myönteisenä uudistuksena, joka mahdollistaisi rakentamisen ilmastovaikutusten pienentämisen. Vaikka ilmastoselvityksen laatimisesta aiheutuisi kustannuksia rakennushankkeeseen ryhtyvälle, niitä ei kyselyssä pidetty kovin merkittävinä. Harva myöskään koki, että ilmastoselvitysvelvoite vaikuttaisi negatiivisesti korjausrakentamisen määrään tai laatuun.

Raja-arvonsääntelyyn suhtauduttiin myös kyselyvastauksissa myönteisesti. Valtaosa vastaajista koki, että raja-arvo kannustaisi valitsemaan vähähiilisiä rakennusmateriaaleja ja aiheuttaisi päästövähennyksiä rakennusten kuluttamassa energiassa. Raja-arvoon liittyvien kysymysten kohdalla nousi kuitenkin esiin vaihtokauppa; tiukemmalla sääntelyllä rakentamisen kustannukset ovat suuremmat, mutta niin ovat myös sääntelyn hyödyt. Vastaajien välillä ilmenikin eri mielipiteitä siitä, mikä on sopiva raja-arvo. Suosituin vastaus oli raja-arvo, joka alittaisi nykyisen rakentamisen tason 10-20%, mutta myös tiukempi raja-arvo, 30-40%, sai kannatusta yli neljäsosalta vastaajista.

Haasteita ja mahdollisuuksia

Kyselyn perusteella nousee kuitenkin esiin myös huolia, etteivät alan resurssit riitä vastaamaan uuden sääntelyn tuomiin vaatimuksiin. Yli puolet vastaajista epäili, ettei rakennusvalvonta kykenisi valvomaan ilmastoselvityksiä. Lisäksi valtaosa koki, että alan osaamista pitäisi kehittää, jotta se olisi sääntelyn vaatimalla tasolla. Raja-arvovaatimuksen pelättiin myös olevan ristiriidassa energiatehokkuutta koskevien määräysten kanssa, mikä lisäisi sääntelyn monimutkaisuutta ja työmäärää.

On tärkeää, että nämä näkökulmat huomioidaan. Jos vastuu edistää rakentamisen vähähiilisyyttä jää toimialalle, joka ei koe olevansa valmis, saattavat lakiuudistuksen täydet ilmastovaikutukset jäädä toteutumatta. Toisaalta, jos alan esiin tuomiin haasteisiin vastataan – sääntelyn kunnianhimoisuudesta tinkimättä – voi uudistus viedä Suomea kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa ja samalla edistää rakentamisen laatua ja alan työllisyyttä.

Kirjoittaja:

Selina Clarke on korkeakouluharjoittelija Suomen ympäristökeskuksessa. Harjoittelun ohella Selina suorittaa taloustieteen maisteriopintojaan ja miettii, miten voisi soveltaa osaamistaan ilmastoviisaan tulevaisuuden edistämiseksi.

/by

Hylätyt talot, autiot kerrostalot? Kohti ratkaisevia asumistekoja

Asuminen on jokapäiväisiä tekoja. Decarbon-Home-hankkeessa pyrimme ymmärtämään erilaisia asukkaita elämäntilanteineen ja kysymme, miten voisimme asua ilmaston kannalta järkevästi erilaisissa kodeissa – sekä maaseudun omakotitaloissa että 1970-luvun kerrostalolähiöissä.

Suomessa valmistuu vuosittain yli 40 000 uutta asuntoa ja monilla alueilla vallitsee jatkuva asuntopula. Samaan aikaan tyhjien asuntojen määrä sekä maaseudulla että kaupungeissa on kasvanut – tällä hetkellä yhteensä yli 300 000 asuntoa on tyhjillään, joista huomattava osa 1970-luvun kerrostaloissa (Paavilainen 2020). Onko meillä varaa tähän ympäristön ja kuluttajien talouden näkökulmasta? Ilmiön taustalla on useita kehityskulkuja, kuten muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin, kakkosasuntojen omistaminen ja vertaisvuokraaminen. Silti jokaisen uuden asunnon rakentaminen vie valtavasti luonnonvaroja ja tuottaa paljon ilmastopäästöjä.

Kuinka paljon sinun kodissasi maksaa yksi aste huonelämpöä parinkymmenen asteen pakkasella? Paljonko asuntosi seiniin on varastoitunut hiiltä? Miten erilaiset korjaustoimenpiteet lisäävät asuntosi käyttöiän odotetta? Tällaisiin kysymyksiin harva kuluttaja osaa vastata. Etenkään kerrostaloasujan ei tarvitse tietää kotinsa teknisistä ratkaisuista kovinkaan paljon.

Kaikki talonostajatkaan eivät ole ostohetkellä kiinnostuneita kotinsa lämmitysmuodosta ja rakennusmateriaaleista, vaan silloin useimmiten asunnon koko, sijainti ja hinta ratkaisevat. Asunnon hankinta, omistaminen ja asuminen ovatkin keskenään eri asioita. Kulutustutkimuksen kirjallisuudessa puhutaan hankinnanjälkeisestä haltuunoton prosesseista (Viholainen ym. 2020; Warde 2014). Asuminen on siten eräänlaista jatkuvaa kodin tekemistä huoltotoimenpiteinen ja korjauksineen (Kuva 1). Uuteen kotiin muutettaessa tämä vaihe konkretisoituu monen kohdalla erilaisten remonttien muodossa. Remontteja tai sisustusta suunnitellessa pohditaan huolellisesti asunnon käytettävyyden ja asumismukavuuden lisäämistä kotona. Korjauksilla voidaan myös päivittää vanhaa kotia, jolloin asunto merkityksellistyy asukkaalleen uudelleen.

Asumisen ympäristövaikutuksiin voi vaikuttaa erilaisin teoin, kuten asunnon energiatehokkuutta parantavin korjauksin. Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa säästöjä ja ympäristöhyötyjä tuoviin korjauksiin, mikä ilmenee esimerkiksi Ylen julkaisemassa uutisessa. Energiaköyhyys ei ole vain Etelä-Euroopan ongelma, vaan uhka on olemassa myös Suomessa. Se koskee erityisesti niitä pieni- ja alle keskituloisia kotitalouksia, jotka asuvat 1960- ja 1970-luvun perusparantamattomissa kerrostaloissa tai ennen 1980-lukua valmistuneissa isoissa öljylämmitteisissä pientaloissa (Runsten ym. 2015).

DECARBON-HOME-hankkeessa kysymmekin, miten korjausrakentamisen keinoin voitaisiin edistää ilmastoviisasta asumista etenkin lähiöissä ja haja-asutusalueilla. Keskiössä ovat asukkaat erilaisissa elämäntilanteissa ja taloudellisissa asemissa. Työpaketissa yksi tavoitteena on ymmärtää asukkaan ja kansalaisen kokemuksia ja mahdollisuuksia ilmastotekoihin arjessaan. Palataan näihin teemoihin työn edetessä!

Lähteet

Paavilainen, P. (2020) Tyhjillään olevien asuntojen määrä kasvanut merkittävästi 2000-luvulla – mistä tässä on kyse? Tieto & Trendit 12.10.2020. http://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2020/tyhjillaan-olevien-asuntojen-maara-kasvanut-merkittavasti-2000-luvulla-mista-tassa-on-kyse/?listing=simple [Viitattu 20.1.2021]

Runsten, S., Berninger, K., Heljo, J., Sorvali, J., Kasanen, P., Vihola, J., Uotila, U. (2015) Pienituloisen omistusasujan energiaköyhyys. Ympäristöministeriön raportteja 6/2015. Helsinki: Ympäristöministeriö. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/153653

Viholainen, N., Kylkilahti, E., Autio, M., & Toppinen, A. (2020). A home made of wood: Consumer experiences of wooden building materials. International Journal of Consumer Studies, 44(6), 542-551. https://doi.org/10.1111/ijcs.12586

Warde, A. (2014). After taste: Culture, consumption and theories of practice. Journal of Consumer Culture, 14(3), 279– 303. https://doi.org/10.1177/1469540514547828

Kirjoittaja

Eliisa Kylkilahti on kulutustutkija Helsingin yliopistossa. Eliisa on kiinnostunut ilmastoviisaasta asumisesta kuluttajien hyvinvoinnin, taloudellisten mahdollisuuksien ja sosiaalisten suhteiden näkökulmista.

Kirjoitus on julkaistu alunperin 16.2.2021 strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) verkkosivuilla.

/by