Artikkelit

Alueelliset erityispiirteet vaikuttavat maankäytön suunnittelun ja rakentamisen innovaatioiden taustalla

,

Atte Koskivaaran tänä vuonna julkaistu väitöskirja tarkastelee erilaisten alueiden kykyä kehittää kestävää kehitystä tukevia innovaatioita maankäytön suunnittelussa ja rakentamisessa. Koskivaara on tehnyt väitöstutkimustaan osana Decarbon-Home-hanketta.

Pähkinänkuoressa väitöskirjani keskittyy tunnistamaan ja analysoimaan erilaisiin alueisiin ja toimintaympäristöihin kohdistuvia haasteita, mahdollisuuksia ja erityispiirteitä, erityisesti keskittyen maankäytön suunnitteluun ja rakentamiseen. Maantieteellisen tason lisäksi tarkastelussa huomioidaan alueen instituutiot ja paikalliset toimijat. Väitöskirjan pääasiallisena tavoitteena on ymmärtää, mitkä eri tekijät vaikuttavat alueiden edellytyksiin luoda kestävää kehitystä tukevia innovaatioita ja tunnistaa alueellisia eroja, erityisesti maankäytön suunnittelussa ja rakentamisessa. Väitöskirjani koostuu kolmesta erillisestä, mutta toisiinsa vahvasti kytkeytyvästä tutkimusteemasta.

Erilaiset suunnittelumekanismit ja toimijat painottuvat alueittain

Ensiksi, koska kaikki alueet ovat omine haasteineen, mahdollisuuksineen ja erilaisten kehityspolkujen takia keskenään erilaisia, myös niiden tarve sekä mahdollisuudet kehittää innovaatioita, eli luoda uusia tuotteita, palveluja, prosesseja, ja toimintamalleja ovat erilaiset. Kun alueiden tarkasteluun sisällytetään institutionaalisia, taloudellisia ja poliittisia seikkoja, on maantieteellisesti samankaltaisista ja keskenään läheisistäkin alueista löydettävissä merkittävää vaihtelua vaikuttaen niiden kykyyn tuottaa innovaatioita.

Tässä väitöskirjassa linssin alla ovat erityisesti valtioiden rajat ylittävät reuna-alueet (cross-border region) sekä suomalaiset kunnat, jotka tutkimuksessa jaoteltiin kaupunki-maaseutu-akselilla. Vahvasti omapiirteisen aluetyypin, valtioiden välisten reuna-alueiden kohdalla alueiden yksilöllisyys korostuu esimerkiksi suurempien kulttuuri- ja lainsäädäntöerojen takia. Luonnonvarojen käytön kohdalla tämänkaltaiset alueet ovatkin olleet otsikoissa liittyen esimerkiksi jokien valjastamiseen energian tuotantoon yläjuoksulla, näkyen häiriöinä veden juoksussa rajan toisella puolella.

Varsinaista rakentamisen ja maankäytön suunnittelun toimialaa väitöskirja tutkii verraten kaupunki- ja maaseutukuntia keskenään. Siinä missä näiden alueiden kehityssuunnat voivat osittain olla itsestäänselvyyksiä, kuten muuttoliikenteen suuntautuminen maaseudulta kaupunkeihin, vähemmän tiedetään siitä, miten tämänkaltaiset tekijät vaikuttavat maankäytön suunnitteluun ja rakentamiseen. Tutkimuksissa kävi muun muassa ilmi, että erilaiset kunta- ja temaattiset strategiat, kehittämisohjelmat sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeet ovat merkittävästi tärkeämpiä kaupunkimaisissa kunnissa verrattuna maaseutumaisiin kuntiin.

Näiden epämuodollisten suunnittelumekanismien tärkeyden korostumisen lisäksi eri kunnissa havaittiin painottuvan erilaiset toimijat. Esimerkiksi siinä missä yritykset nähdään tärkeiksi toimijoiksi rakentamisen kehittämisessä sekä kaupunki- että maaseutukunnissa, uuden tiedon luojat, kuten yliopistot ja tutkimuslaitokset osoittautuivat tärkeämmiksi yhteistyökumppaneiksi kaupunkikunnissa.

Kestävä kehitys osana innovaatioiden tavoitteita

Toinen koko väitöskirjan läpi kantavista teemoista ovat kestävän kehityksen innovaatiot. Yksi tutkimuksen löydöksistä osoittaa, että valtioiden välisten reuna-alueiden kohdalla kestävän kehityksen näkökulma tutkimuskirjallisuudessa osoittautui loistavan poissaolollaan. Rakentamisessa ja maankäytön suunnittelussa teema kuitenkin osoittautui olevan tunnistettu. Kuitenkin niin, että kestävyystavoitteiden havaittiin olevan erilaisia erilaisten kuntien välillä.

Kaupunkikunnissa kestävään rakentamiseen liittyvät toimet, kuten rakennusmateriaalien, energian kulutuksen ja älykkäiden teknologioiden valinta korostuvat, kun taas maaseutukunnissa keskitytään enemmän ekosysteemipalvelujen kehittämiseen. Eron voi kärjistäen perustella sillä, että sitä, mitä alueella on enemmän (rakentamista vs. ekosysteemipalveluja), siihen myös panostetaan. Tietenkin myös rakentaminen, mukaan lukien korjausrakentaminen ovat relevantteja teemoja maaseudulla, kun taas kaupunkien on pystyttävä ylläpitämään ja kehittämään myös niukkoja ekosysteemipalveluitansa.

Väitöskirjan kolmas aihepiiri liittyy teollisuuden uudistumiseen. Aluekehittämisen lisäksi tärkeässä roolissa on se, miten eri alueet tarjoavat toisistaan poikkeavat mahdollisuudet uuden kehityspolun luomiselle, tapahtuu se sitten pienten muutosten tai suoranaisen murroksen kautta. Tulevien polkujen luomisen lisäksi näkökulmalle on keskeistä huomioida jo tapahtunut kehitys ja siitä aiheutuneet sidonnaisuudet.

Rakentamista on tyypillisesti pidetty vahvojen polkuriippuvuuksien toimialana. Sen yrityksistä koostuva arvoketju pitää sisällään lukuisia eri vaiheita rakenne- ja arkkitehtisuunnittelusta rakentamisen tuotteiden valmistamiseen ja itse rakennuspaikalla tapahtuvaan rakentamiseen. Näistä vaiheista vastaavat usein eri yritykset eri maantieteellisissä sijainneissa. Rakentamisen kehittymisen ja innovaatioiden saavuttamiseksi näiden yritysten ja muiden toimijoiden on oltava aktiivisesti yhteydessä toisiinsa. Mikäli yksi tai useampi verkoston toimijoista jää jatkuvasti vaille laajempaa vuorovaikutusta, saattaa se hidastaa innovaatioita koko arvoketjussa. Toisaalta, vaikka projektiluonteisesti yhteydenpitoa olisikin, tulosten ja toimintatapojen laajempi ja pysyvämpi kehittäminen vaatii pitkäjänteisempiä toimia yli projektien.

Puurakentamisen taloudellinen kannattavuus sahateollisuudessa ja elementtituotannossa

Väitöskirjassa tutkittiin rakentamisen liiketoiminnassa tapahtuvaa kehitystä puurakentamisessa aktiivisesti mukana olevien yritysten kautta. Tarkemmin ottaen tutkimuksessa arvioitiin suomalaisten pienten ja keskisuurten sahayritysten sekä puisten elementtivalmistajien taloudellisen toimintakyvyn kehittymistä 10 vuoden aikana (2012–2021). Aineistona käytettiin yritysten oikaistuja tilinpäätöstietoja.

Elementtivalmistajien kohdalla kotimainen markkina korostuu verrattuna sahoihin, joiden tuotteiden markkinat ovat lähes kauttaaltaan globaalit. Tutkimuksessa nousi esiin elementtivalmistajien vakavaraisuuden ja maksukyvyn trendinomainen heikentyminen koko 2010-luvun ajan. Huomioitavaa ovat kuitenkin suuret yrityskohtaiset vaihtelut monissa kannattavuusluvuissa, mitkä kielivät suurista eroista yritysten liiketoimintamalleissa, esimerkiksi joidenkin keskittyen julkisiin rakennushankkeisiin toisten toimiessa pääosin yksityisissä rakennushankkeissa.

Sahoihin vertailu tuo väitöskirjassa esiin kaksi olennaista eroa toimialojen välillä. Ensinnäkin toimialojen kypsyysasteet poikkeavat merkittävästi: sahateollisuus on toiminut Suomessa jo vuosisatojen ajan, kun taas elementtivalmistus – erityisesti suurten taso- ja moduulielementtien osalta – on huomattavasti nuorempi teollisuudenala. Tämä heijastuu sekä tuotantoteknologioiden kehitysvaiheeseen että alan vakiintuneisiin toimintamalleihin. Toisaalta erot liittyvät markkinoiden rakenteeseen ja kysynnän luonteeseen. Sahatavaran markkinat ovat pitkälti bulkkiluonteisia ja standardoituja, kun taas elementtirakentamisen markkinoille on tyypillistä suurempi räätälöinnin tarve.

Suurten, kokonaisen teollisuuden kattavien muutosten sanotaan kestävän vuosia tai vuosikymmeniä. Väitöskirjan tulokset tukevat osaltaan tätä väitettä sen osalta, että taloudellinen kehitys oli pitkään tasaista eikä peräkkäisissä vuosissa välttämättä näkynyt suuria vaihteluja. Aikasarjan viimeinen vuosi, 2021, toi kuitenkin muutoksen tähän rauhalliseen kehitykseen sahojen kohdalla, kun globaalit puutavaran hinnat nousivat rymisten. Mahtumatta täysin väitöskirjaan aineistoon, 2020-luvun kehityskulku erityisesti elementtivalmistajien osalta vaikuttaa kääntäneen niiden taloudellisen suorituskyvyn poikkeuksellisen syvään ahdinkoon.

Alueiden tulisi vahvistaa toimintaedellytyksiään tulevaisuuden muutoksissa

Väitöskirjan havaintojen valossa voidaan todeta, että vaikka alueiden sisäiset valmiudet ja toimintaympäristön erityispiirteet eivät yksin selitä toimialojen kehityssuuntia, niiden on silti mahdollista vahvistaa omia toimintaedellytyksiään ja kasvattaa kykyään selviytyä ja sopeutua muutoksiin. Tämä on keskeistä, jotta eri alueet voivat paremmin varautua tuleviin, ennakoimattomiinkin muutoksiin.

Kirjoittaja

Atte Koskivaara toimii tutkijana Luonnonvarakeskuksessa. Hän on keskittynyt metsäteollisuuden liiketoiminnan ja innovaatioiden tutkimiseen ja viettää lukuvuoden 2025–2026 vierailevana postdoc tutkijana Yhdysvalloissa, University of Massachusetts Amherstissa. Väitöskirja “Innovation systems for sustainability: insights from wood construction businesses and land use planning in Finland” on luettavissa Dissertationes Forestales -julkaisusarjassa: https://doi.org/10.14214/df.374

Otsikkokuva: Timo Roschier

/by

Suomalaisen asumisen tulevaisuus: Vihreistä teknometropoleista nomadidystopiaan

Usein rakennamme kuvaa tulevaisuudesta siirtämällä tämän hetken toiveemme ja huolemme toisenlaiseen maailmaan. Ajatus tulevaisuudesta projisoi arjen kokemuksia, joiden taustalle sekoittuu yhteiskunnallisia ja globaaleja havaintoja sekä totuttuja ajatusmalleja tulevaisuudesta. Minkälainen tulevaisuus tulee olemaan ja miten se tullaan kokemaan, on monessa mielessä horisontin takana, ulottumattomissa ja sanoittamisen ulkopuolella (Alhojärvi 2021).

Silti tulevaisuusajattelua tarvitaan, jotta voimme hahmottaa sekä omia unelmiamme ja utopioita että asioita, jotka voivat mennä todella pieleen ja joihin meidän pitäisi osata varautua. Decarbon-Homen tutkijoiden kesken pohdimme miltä erityisesti asuminen voisi näyttää 2080-luvulla: minkälaista yhteiskuntarakennetta nykyiset trendit tuottavat ja millaisia isompia ilmastoon pohjautuvia ”mitä jos” -kysymyksiä siihen liittyy.

Trendit asumisen kehityksen taustalla

Asumisen tulevaisuus rakentuu geopoliittisista murroksista, lämmitykseen ja liikkumiseen vaikuttavista geoekonomisista kehityskuluista, yhdyskuntarakenteen muutoksista, yhteisöjen arvoista ja arjen ihanteista. Muuttuvan ilmaston merkitys kuitenkin kasvaa kaiken aikaa. Kuumenevat kaupungit, Itämeren lämpeneminen, kosteuden ja energian lisääntyminen ilmakehässä vaikuttavat kaikki niin asumiseen, elinkeinoihin kuin terveyteen. Samalla isoksi huolenaiheeksi on nousemassa ehkä uudestaankin massiivisten kaupunkien kulutuksen ja elämäntyylien erkaantuminen niitä ruokkivista luonnonprosesseista ja alkutuotannosta. (Brenner & Ghosh 2025). Tämä avaa uudestaan kysymyksen: mitä, jos kaupungit eivät olekaan tulevaisuus?

Asumisen ja liikkumisen teknologista kehitystä ohjaavat avoin globaali talous, kamppailu luonnonvaroista ja se miten fossiilisista polttoaineista luopuminen kirjoittaa maiden välisiä suhteita ja kauppavirtoja uudelleen (Blondeel ym. 2021). Tulevaisuuteen vaikuttavat monet meistä riippumattomat tekijät. Tuuli- ja aurinkovoimapohjaista ilmastoteollisuuspolitiikkaa on tehty voimallisemmin Suomen ulkopuolella, harvinaisia maametalleja louhitaan enemmän muualla ja jos asumisen arkea optimoidaan tekoälyllä, sekin määrittyy kielimallin kautta, jossa on todennäköisesti enemmän viitteitä maan ulkopuolelta.

Yhdyskuntarakenteen muutos sen sijaan on usein itseään syöttävä kehä, jossa aiempi kehitys ennakoi tulevaa. Tuoreimman Tilastokeskuksen väestöennusteen perusteella on odotettavissa, että Suomen väkiluku kasvaisi 6,6 miljoonaan 2080-luvulle tultaessa. Tosin ennuste olettaa merkittävimmän kasvun tapahtuvan yliopistokaupungeissa ja näiden naapurikunnissa ja väestön vähenevän Itä- ja Pohjois-Suomen teollisuuskaupungeissa. Väestörakenteen tarkempi perkaaminen auttaa hahmottamaan mihin suuntaan Suomi vaikuttaisi olevan liikkeellä. Kouvolan, Imatran ja Porin kaltaisille teollisuuskaupungeille on tunnuksenomaista 20–25-vuotiaiden reilu väheneminen väestörakenteesta. Samalla kun yliopistokaupungit enenevissä määrin tarjoavat samoille ikäluokille yhteisötöntä yksiöasumista ja epävarmaa tulevaisuutta, viivästyy monien perheellistyminen, millä on taas suora yhteys lapsien määrään riippumatta maahanmuuton vaikutuksista. Siten tulevaisuutta arvioidessa on syytä pohtia yhteisöjen arvoja ja minkälaista arkea haluamme tulevaisuudessa elää, ei vain suurkaupunkien vetovoimaa tai imua.

Tulevaisuusskenaariot 2080-luvun Suomesta

Minkälaiseksi suomalainen asuminen sitten noin 55 vuoden päästä voi muotoutua? Jos siirrämme itsemme yhtä pitkällä aikajänteellä menneisyyteen, päädymme lähiörakentamisen huippuvuosiin, aikaan, jolloin energia ei tuottanut kriisiä ja jolloin asuntoja tuli saada pystytettyä rakennemuutoksen kourissa pyörivälle väestölle yhä enemmän. Tällä hetkellä monet näistä lähiöistä ovat peruskorjauksen tähtäimessä tai rapistumassa väestöpaineen siirtyessä muualle. Siten päätökset, joita rakentamisessa teemme nyt määrittävät tulevaisuutta hyvin paljon. Rakennuskantamme tulisi kestää pidempiä helleaaltoja ja kuivuutta, rankkasateita ja äkkitulvia, ja nopeita talvilämpötilojen muutoksia, ja erityisesti kaupunkiasumisessa sekä vesistöjen ulkopuolella tulee huomioida viilennystarpeet. Globaalit muutokset tulevat myös vaikuttamaan siihen miten taajaan Suomi on asuttu. Jos maan asuntokannasta on nyt yli kymmenys tyhjillään, on ymmärrettävä, että liikkuvia osia tulevaisuuden asumisrakenteisiin on enemmänkin.

Näitä kysymyksiä lähdimme luotaamaan redcap-kyselyllä (redcap.link/FIN2080), jossa vaihtoehtoina oli vastata yhteen kolmesta 2080-lukua luotaavasta kysymyksestä: 1) Minkälaista on suomalainen asuminen tulevaisuudessa, 2) minkälaista asuminen on, kun ilmastoviisas kulttuuri on määrittänyt pitkään suomalaisuuden ydintä, ja 3) minkälaista asuminen on, jos maapallon keskilämpötila on noussut +2.5 astetta esiteollisesta ajasta? Tiettyyn pisteeseen asti nämä kolme kysymystä kehystävät ajatuksia tulevaisuudesta. Ilmastoa ei välttämättä oteta niin tarkkaan huomioon, jos sitä ei erikseen kysytä ja ilmastoviisaat tavoitteet muuttuvat selviytymiskeinoiksi ilmastokriisin syventyessä. Tarkemmin analysoitaessa ja ristiriitaisuuksia eriteltäessä vastauksista nousee neljä skenaariota, joissa Suomen yhdyskuntarakenne ja sosiaaliset suhteet muotoutuvat eri tavoin.

  1. ”Vihreä, teknometropolitanisaatio” -skenaariossa kaupungeista tulee tiiviitä, nopeiden yhteyksien ja automatisoitujen palveluiden keskuksia, joiden pintoja koitetaan saada vihertymään. Maan eri osat on jyvitetty joko virkistysalueiksi, kaivoksille tai energiantuotannolle, ja ne, joilla on varaa asuvat kaupunkien ja sosiaalisten ongelmien ulkopuolella. Rakennustekniikka keskittyy ilmastointiin, vesien hallintaan ja sisustuksen minimalismiin, sekä yhdistettyyn ruuantuotantoon.
  2. ”Hoivaavien yhteisökaupunkien” skenaariossa orgaaninen elämäntyyli valtaa alaa ja perheiden koko kasvaa. Asunnot ovat modulaarisia, kiertotalous kukoistaa ja tekoäly auttaa muokkaamaan kodeista elämänvaihetta vastaavia. Solidaarisuus ja yhteisöllisyys ohjaavat kaikkea tekemistä, useammat asuvat monisukupolvisissa perheissä, panostavat hyvinvointiinsa, jakamistalouteen ja omavaraisuuteen. Energiaakin tuotetaan pienemmissä yksiköissä.
  3. ”Omavaraiskylä” -skenaariossa neoruralismista on tullut maan tapa, maaseudulta haetaan turvaa ja elinkeinoja. Kaikessa toiminnassa pyritään olemaan omavaraisia, tuottamaan kaikki itse kesien ja kasvukausien ollessa pidempiä. Suurin osa rakennuskannasta on käytössä, ja lisääntynyt puurakentaminen pitää huolen, että asumisesta on pitkällä kaarella kehittynyt nollapäästöistä. Yhteisöllisyyden myötä elämä on verkkaisempaa ja enemmän harmoniassa luonnon kanssa.
  4. Viimeisessä ”muuttuva nomadimaa” -skenaariossa ihmiset muuttavat vuodenaikojen mukaan tai muuttavat pienempiin yhteisöihin. Liikkuva elämäntapa saa aikaan geopoliittista epävarmuutta etenkin, kun Välimeren alue on lähestulkoon autioitunut. Pääkaupunki on täytynyt siirtää pohjoiseen ja koko maan metsät ovat mittavien palojen jälkeen uudistuneet lehtipuuvaltaisiksi. Tässä dystooppisessa skenaariossa Suomen väkimäärä on huomattavasti pienempi, ja asutus keskittyy sisämaahan.

Nämä neljä skenaariota auttavat pohtimaan mihin suuntaan tulevaisuuden asumisen mallintamista voidaan viedä (vrt. Airikkala 2021). Pienet asumisihanteisiin liittyvät muutokset eivät järisytä mallinnuksia paljoakaan suuntaan tai toiseen. Suomessa todennäköisesti asutaan vastaisuudessakin enemmän kaupungeissa, mutta maamme historia osoittaa, että pitkälle 1900-luvun alkuun kyläyhteisömäinen asuminen oli yhteiskuntarakenteen perusta. Siten kolmas skenaario olisi paluuta menneeseen. Ensimmäinen ja toinen skenaario vaativat joko mittavia teknologisia ja sosiaalisia muutoksia. Viimeinen skenaario kuvaa ilmastokriisin syventymistä kansainväliseksi suhteiden hajoamiseksi. Antamalla vaihtoehtoja asumisen tulevaisuudelle mutta myös kaupungistumiselle voidaan miettiä samalla mitä ihmiset haluavat omalta asumiseltaan, sillä yhteisöllisyys, luonnonmukaisuus ja teknologistuminen olivat käytännössä poikkileikkaavan yhteisiä teemoja lähestulkoon kaikissa vastauksissa. Seuraava askelemme on mallintaa asuinrakentamisen, rakennuskannan ja yhteiskuntarakenteen trendejä ja mahdollisia kehityskulkuja, jotta voidaan pohtia minkälaiset muutokset tuottavat minkälaisia määrällisiä tulevaisuuksia.

Lopuksi

Suomessa tulevaisuudentutkimusta tehdään maailmankin mittakaavalla merkityksellisellä tavalla. Tästä huolimatta esimerkiksi Valtioneuvoston (2025) tulevaisuusselonteko hahmottelee Suomeen vaikuttavia tekijöitä – geopolitiikkaa, maailmantaloutta, huoltosuhdetta, teknologiaa, ilmastoa ja demokratiakehitystä – ikään kuin nämä olisivat täysin ohjaamattomissa ulottuvuuksissa ja osittain jopa fatalistisessa mielessä antautuu jännitteiden, riskien, heikentymisen ja kiihtymisten vietäväksi. Kuitenkin juuri Suomen tulevaisuutta määrittävimmät tekijät ovat asuminen, alueellinen tasapaino ja se, mitä annettavaa meillä on globaalien ongelmien ratkaisemiseksi. Se mitä tulevaisuudelta haluamme ja mihin nykykehitys on meitä viemässä ovat kaksi merkittävintä teemaa suomalaisen asumisen tulevaisuutta hahmoteltaessa.

Kirjoittaja

Helsingin yliopiston tutkijatohtori Joni Vainikka johtaa Decarbon-Homen ”sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen” työpakettia. Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluvat mm. tulevaisuuden asuminen, ilmastoasenteet ja aluerakenteiden historia.

Lähteet

Airikkala, M., Castrén, A., Helminen, V., Karhinen, S., Kosonen, K. J., Kuivalainen, V., … & Sahlberg, M. (2021). Alue- ja yhdyskuntarakenteen mahdolliset tulevaisuudet. PERUS-SKENE-hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:58.

Alhojärvi, T. (2021). Utopian kolme työtä. Jälkikapitalismin maanpeitosta. niin&näin 3/2021, 41–51.

Blondeel, M., Bradshaw, M. J., Bridge, G., & Kuzemko, C. (2021). The geopolitics of energy system transformation: A review. Geography Compass, 15(7), e12580.

Brenner, N., & Ghosh, S. (2025). The monster ‘within’: Capitalist urbanization as geometabolic escalation. Development and Change.

Valtioneuvosto (2025). Tulevaisuusselonteon 1. osa Strateginen toimintaympäristöanalyysi sekä skenaarioita vuoteen 2045. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:82.

/by

Kierrätyspuun käyttö Suomen rakennussektorilla – kuinka siirtyä esteistä ratkaisuihin?

Puumateriaalin osuus on betonin jälkeen toiseksi suurin rakennus- ja purkujätteistä Suomessa. Sekä EU:n taksonomia että uudistuva rakennustuotelainsäädäntö vaativat lisäämään rakennusmateriaalien uudelleenkäyttöä. EU:n hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä rakennusalan tulisi merkittävästi tehostaa puun uudelleenkäyttöä ja kierrätystä polton sijaan ja nostaa uudelleenkäyttöosuus 70 % tasolle. Puun uudelleenkäyttö rakentamisessa Suomessa on kuitenkin vielä hyvin pienimuotoista ja uudelleenkäyttö laahaa verrokkimaiden perässä.

Tuoreessa Decarbon-Home-hankkeen tutkimuksessa selvitettiin haastattelu- ja työpajatietoihin perustuen juurisyitä kierrätyspuun alhaiseen käyttöasteeseen Suomen rakennusteollisuudessa. Hankkeessa kartoitettiin liiketoimintasekosysteemin ominaisuuksia nykymarkkinoilla ja toimijoiden kokemia esteitä. Lisäksi tunnistettiin ratkaisuja puun kierrätyskäytön lisäämiseksi tulevaisuudessa.

Millainen kierrätyspuun liiketoimintaekosysteemi on Suomessa?

Tutkimuksessa havaittiin, että kierrätyspuu on osa monimutkaista ja hajanaista liiketoimintaekosysteemiä. Jotta puuta voitaisiin uudelleenhyödyntää paremmin ja siten tukea kiertotalouden käytäntöjen leviämistä, tarvitaan vahvempia yhteyksiä toimijakentässä. Olisi olennaisesti lisättävä kommunikaatiota mukana olevien sidosryhmien välillä rakennuksen kaikissa elämänvaiheissa – rakentamisesta purkamiseen ja vielä sen jälkeen. Lisäksi tarvitaan vahvoja kierrätyspuuhun erikoistuneita välittäjäorganisaatioita rakennuksen elinkaaren eri vaiheessa.

Mitkä ovat keskeisiä esteitä kierrätyspuun käytölle?

Rakennusmateriaalien alhaisen kierrätysasteen taustalta löytyy monia syitä, mukaan lukien teknologiset, sääntely-, markkina- ja kulttuuriset esteet. Markkinoiden näkökulmasta vakiintuneen metsäteollisuuden ja edullisen ensiöpuumateriaalin saatavuuden tunnistettiin haastatteluissa heikentävän panostusta kierrätyspuun käyttöön Suomessa. Kulttuurisesti tärkeimpinä esteinä mainittiin rakennusalan konservatiivisuus ja matalan tuottavuuskehityksen myötä alhainen innovatiivisuus. Myös pelot ja ennakkoluulot uusia lähestymistapoja kohtaan sekä koetut suuremmat riskit kierrätysmateriaalille nousivat esiin.

Rakennustekniikan osalta ongelmina nähtiin heikko tiedon ja osaamisen kehitys sekä kierrätyspuun käyttöön liittyen digitalisointi- ja standardointityökalujen puute. Lisäksi kierrätyspuun käyttöä koettiin rajoittavan kannustimien puute ja tiukemmat politiikkavaatimukset uudelleenkäytettyjen materiaalien hyödyntämiselle. Kuten yksi haastateltava mainitsi: ”Sääntely ei todellakaan tue kierrätystä. Rakentamissäädökset perustuvat siihen ajatukseen, että meillä on neitseellisiä rakennusmateriaaleja ja -komponentteja, eivätkä ne huomioi tilanteita, joissa käytetään kierrätysmateriaalia.”

Mitä potentiaalisia ratkaisuja on olemassa kierrätyspuun käytön lisäämiseksi?

Tulokset korostavat EU:n ja kansallisen tason politiikan välineitä, kuten EU:n Green Dealin ja taksonomia-asetuksen merkitystä markkinoiden kehittämisessä. Myös tarve tuotteiden paremmalle harmonisoinnille nousi esiin. Tarvitaan vahvempia julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia ja sitä kautta rohkeampia kokeiluja, jotta kierrätyspuun käyttö lähtisi nousuun. Erityisesti laajempien demonstraatio/pilottiprojektien puute nähtiin ongelmana.

Koska kierrätyspuulla on usein oma tarinansa, tätä voisi korostaa lisäämään uudelleenkäytetyn materiaalin tarinallista arvoa liiketoiminnassa. Tutkimuksessa havaittiin myös tarve käyttää kierrätyspuuta nykyistä monipuolisemmin eri käyttökohteissa. Kuten yksi haastatelluista totesikin: ”Ehkä haluaisin monipuolisempaa käyttöä. Tarkoitan siis uusiin käyttökohteisiin kokeilemista, ehkä hieman rohkeampaa kokeiluja ja myös erityisen arvon näkemistä vanhassa materiaalissa.”

”Jätepuu” välittää kielteisen käsityksen materiaalin käytettävyydestä ja laadusta, ja sen sijaan olisikin parempi puhua ”kierrätetystä puusta” tai ”uusiopuusta”.

Tutkimuksemme perusteella kierrätyspuun kanssa toimivat yritykset ovat Suomessa vasta syntymässä ja esteitä on edelleen paljon. Toimijoiden tavoitteet, motivaatiot ja halukkuus ovat ratkaisevassa asemassa kierrätyspuun käytön valtavirtaistamisessa. Suomessa vuonna 2025 uudistettu rakennuslaki tuo ilmoitusvelvollisuuden puretuista materiaaleista (ns. purkukartoitus). Digitaalisten sovellusten avulla rakennusten materiaalien ja aineiden määrien kartoitus tuo uutta toivoa puun uudelleenkäytölle rakentamisessa.

Käyttöönoton teknisiä haasteita olisi mahdollista vähentää kehittämällä erilaisia välityspalveluita, mukaan lukien erilaiset digitaaliset työkalut mutta myös fyysisten lajittelu-, puhdistus- ja varastointipaikkojen paikantaminen. Tämä purkaisi samalla tehokkaasti markkinoiden esteitä ja varmistaisi tuotteiden turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden.

Lue lisää

Rahman, M.R., Korsunova, A., Dmitrijeva, A. & Toppinen, A. From Barriers to Solutions for Reclaiming Wood in Construction: a Business Ecosystem Case in Finland. Circ.Econ.Sust. 5, 3551–3574 (2025). https://doi.org/10.1007/s43615-025-00575-7.

Kirjoittajat

Md. Rayhanur Rahman toimii väitöskirjatutkijana Helsingin yliopiston metsätieteiden osastolla. Osana väitöskirjatutkimustaan Decarbon-Home-hankkeessa hän analysoi puurakentamisen politiikan paikallisen tason verkostoja ja kierrätyspuun liiketoimintaekosysteemiä rakennussektorilla.

Anne Toppinen on metsäekonomian professori Helsingin yliopistossa. Hän toimi Decarbon-Home-konsortion johtajana hankekaudella 2020-2023 ja toimii nyt vanhempana neuvonantajana konsortiolle. Hänen osaamisensa liittyy vähähiilisen rakentamisen liiketoimintaan.

Kuva: Md Rayhanur Rahman

/by

Tulevaisuuden resilienttiä asuinympäristöä etsimässä

,

Vuoden 2025 Ilmastoviisaan asumisen kesäpäivä järjestettiin Strategisen tutkimuksen neuvoston Decarbon-Home-hankkeen ja Business Finlandin rahoittaman FoREfront-hankkeen yhteistyönä.

Ilmastoviisaan asumisen kesäpäivän tapahtumapaikkana toimi uusi palkittu puurakenteinen Solo Sokos Hotel Pier 4. Päivän ohjelmaan sisältyi mielenkiintoisia puheenvuoroja ja keskusteluja tulevaisuuden resilienteistä asumisen ja rakentamisen ratkaisuista. Keynote-puheenvuoron piti Katja Maununaho Tampereen yliopistosta. Hän korosti sosiaalisen infrastruktuurin roolia ja seurallisuuden merkitystä asuinympäristöjen kehittämisessä.

Rakennetun ympäristön resilienssistä käytävä keskustelu on monipuolistunut viimeisten vuosien aikana. Ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen lisäksi on noussut tarve ymmärtää paremmin myös sosiaalista kestävyyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

Rakentamisen kestävyyden pullonkaulat

Tutkijapuheenvuorojen lisäksi kuultiin hankkeiden yritys- ja kaupunkikumppaneiden näkemyksiä muun muassa rakentamisen kiertotaloudesta ja luontopohjaisten ratkaisujen kehittämisestä ja soveltamisesta. Paneelikeskustelussa syvennyttiin rakentamisen kestävyyden pullonkauloihin ja näkymiin rakentamisen tulevaisuudesta tilanteessa, jossa ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja luontokadon hillintä ovat erittäin tärkeitä kysymyksiä.

Edelläkävijäkaupungit Suomessa ovat jo pitkään asettaneet kansallista ohjausta tiukempia kestävyystavoitteita ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillitsemiseksi. Kaupunkikehittämisen aikajänne on kuitenkin pitkä ja prosessiin liittyy lukuisia toimijoita, joten lopputulos on monenlaisten tavoitteiden, keinojen ja toteutustapojen kompromissi. Kansallinen regulaatio myös osin haastaa esimerkiksi rakentamisen kiertotalouden edistämistä.

Rakentamisen suhdannekuopan jälkeen uuteen kasvuun

Päivän keskusteluissa korostui myös rakennusalan heikko taloustilanne, jonka takia moni toimija on lopettanut, innovaatioiden kehitystyö on pysähtynyt, eikä jo olemassa olevia uusia ratkaisuja testata tai oteta käyttöön. Asenteiden muutosta tarvitaan, jotta kestävät rakentamisen ratkaisut muuttuisivat haluttaviksi ja valtavirtaistuisivat. Asiakkaiden tulisi olla valmiita maksamaan kestävistä ratkaisuista, koska kehitystyö aiheuttaa investointikustannuksia. Ei riitä, että kestävät ratkaisut voivat olla taloudellisesti kannattavia pitkällä aikavälillä, vaan yritysten on pystyttävä maksamaan investoinneista aiheutuvat menot myös lyhyellä aikavälillä.

Tarinallistamisen ja konkreettisten esimerkkien avulla voitaisiin viestiä menestyneistä hankkeista. Tyytyväiset asukkaat jakavat mielellään kokemuksiaan onnistumisista, ja esimerkiksi energiaremonteissa rahallinen säästö on hyvä motivaattori uusien ratkaisujen käyttöönottoon. Nykypäivän informaatiotulvassa viestien kohdentaminen nykyistä selkeämmin sisällöin olisi tärkeää. Myös viestinnän laatuun olisi panostettava enemmän – kaikille kaikkea tarkoittaa helposti, ettei sisältö palvele tai kiinnosta ketään.

Kestävyysajattelu rakentamisen lähtökohdaksi

Paneelikeskustelijat nostivat esille, että kiertotalouden kehittymisen näkökulmasta tulevaisuuden kestävässä rakentamisessa esimerkiksi materiaalien kierrätystä helpottaisi se, että niiden uudelleenkäyttö tulevaisuudessa otettaisiin huomioon jo uudisrakennusten suunnittelussa. Kaupunkilaisia myös osallistettaisiin enemmän suunnitteluun, ja ketterä suunnitteluprosessi mahdollistaisi vastaamisen yllättäviinkin muutoksiin hankkeen aikana. Ilmastonmuutoksen tuomien riskien myötä tarve joustavuuteen korostuu nykyistä enemmän kaikilla tasoilla.

Panelistien hahmottelemassa tulevaisuuden visiossa ei siis enää puhuttaisi kestävästä rakentamisesta, vaan yksinkertaisesti rakentamisesta – kestävyysajattelu kun olisi tuolloin vakiintunut kaiken rakentamisen lähtökohdaksi.

Tilaisuus järjestettiin strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman Decarbon-Home-hankkeen ja Business Finlandin rahoittaman FoREfront-hankkeen yhteistyönä. Tilaisuus jatkoi Decarbon-Home-hankkeen aiempien vuosien Ilmastoviisaan asumisen kevätpäivien sarjaa.

Kirjoittajat

Katja Lähtinen (Luke), Anne Toppinen (HY), Daniel Wallenius (Rakennuslehti), Ulla Kuitunen (Skanska oy), Uula Saastamoinen (Syke), Niina Pykäläinen (Syke), Vesa Kanninen (HY) ja Eliisa Kylkilahti (HY)

/by

Kestävät yhdyskunnat -päivä 2025: Kestävä asuminen ja asuntokanta 16.9.

Tervetuloa Suomen ympäristökeskuksen Kestävät yhdyskunnat -päivään tiistaina 16.9.2025 klo 9–15. Tilaisuus jatkaa perinteikästä RASTI-seminaarien sarjaa. Se on myös osa juhlavuoden ohjelmaa, kun Suomen ympäristökeskus täyttää tänä vuonna 30.

Vuoden 2025 Kestävät yhdyskunnat -päivän teemana on Kestävä asuminen ja asuntokanta. Päivän aikana aihetta käsitellään ajankohtaisista näkökulmista esimerkiksi ikääntymisen, tyhjenemisen, yhteiskäytön, oikeudenmukaisuuden ja lämmitysmuotojen kautta.

Tilaisuudessa kuullaan puheenvuoroja tutkijoilta ja sidosryhmiltä. Tarkempi ohjelma julkaistaan myöhemmin. Merkitse päivä isolla kalenteriisi tai ilmoittaudu mukaan jo nyt! Seminaariin voi osallistua paikan päällä Helsingissä tai etänä.

Tilaisuuden yhteistyökumppanina toimii Decarbon-Home tutkimushanke. Hankkeen tavoitteena on tutkia ja kehittää asukkaita osallistavia ratkaisuja ilmastonmuutoksen ja asuinalueiden eriytymisen haasteisiin.

Kestävät yhdyskunnat -päivä 2025: Kestävä asuminen ja asuntokanta

Aika: tiistaina 16.9.2025 klo 9–15

Paikka: Tieteiden talo (Kirkkokatu 6, Helsinki) tai etänä

Alustava ohjelma

08.30–09.00 Aamukahvit
09.00–09.50 Avauspuheenvuorot
09.50–11.00 Työkaluja kestävän asumisen suunnitteluun
Asumisen politiikka ja rahoitus • Syken työkalut kestävän asumisen suunnittelussa • Asumisen tilastot Elinympäristön tietopalvelu Liiterissä • Ryhti-järjestelmän tiedot asuntokannasta • Asumispreferenssit asukasbarometrin ja muiden aineistojen valossa
11.00–12.00 Lounastauko (lounas omakustanteinen)
12.00–13.20 Ajankohtaisia tutkimustuloksia asumisesta ja asuntokannasta
Näkökulmia asuntokysymykseen Euroopassa • Kylmenevät tilat, tyhjenevät seudut: lämmitysmuotojen muutokset Suomessa • Asuntokannan energiasiirtymä ja sen oikeudenmukaisuus • Tilojen jakaminen ja yhteiskäyttö • Ikäystävälliset ja kestävät kaupunkiympäristöt
13.20–14.10 Syken syntymäpäiväkahvit ja kuorolauluesitys
14.10–15.00 Paneelikeskustelu: Asumisen kestävyysmurros
15.30– Vapaamuotoiset jatkot ravintola Belgessä (omakustanteinen)

Ilmoittautuminen

Ilmoittautuminen: maanantai 8.9.2025 mennessä
Linkki ilmoittautumiseen: https://link.webropolsurveys.com/S/13D77B94B29FD73B
Lisätiedot/Yhteyshenkilö: Suvi Mustonen, suvi.mustonen@syke.fi, puh. 0295 251 337
Valokuva: finetones – stock.adobe.com

/by

Kohti resilienttejä kaupunkeja – Millaista on tulevaisuuden rakentaminen ja asuminen? Ilmastoviisaan asumisen kesäpäivä 4.6.2025

Vuoden 2025 ilmastoviisaan asumisen kesäpäivä järjestetään keskiviikkona 4.6. Katajanokan Solo Sokos Hotel Pier 4:ssä Decarbon-Home ja FoREfront-hankkeiden yhteistyönä. Luvassa puheenvuoroja ja keskustelua tulevaisuuden resilienteistä asumisen ja rakentamisen ratkaisuista.

Tulevaisuuden rakentamisen ja asumisen tulee olla kestävää sekä ilmastonmuutoksen hidastamisen että sen vaikutuksiin sopeutumisen näkökulmasta. Mikä on rakennussektorin rooli rakentamisen ilmastoviisauden edistämisessä? Millaisia uusia ratkaisuja yritykset ja kaupungit voivat ottaa käyttöön edistääkseen rakentamisen ja asumisen resilienssiä? Tervetuloa keskustelemaan tulevaisuuden kestävistä rakentamisen ja asumisen ratkaisuista Ilmastoviisaan asumisen kesäpäivään!

Kohti resilienttejä kaupunkeja – Millaista on tulevaisuuden rakentaminen ja asuminen?

Aika: keskiviikkona 4.6. klo 11.30–17.00

Paikka: Solo Sokos Hotel Pier 4 (Katajanokanlaituri 4, 00160 Helsinki)

Lounastarjoilu ilmoittautuneille klo 11:30–12:00
Mocktail-/cocktailtilaisuus ilmoittautuneille 16:00–17:00

Ohjelma

Tilaisuuden puheenjohtajana toimii Vesa Kanninen (Helsingin yliopisto)

Klo 12:00 – 12:10 Tilaisuuden avaus – Katja Lähtinen (Luke)

Klo 12:10 – 12:40 Keynote: Resilientin asuinympäristön kehittäminen yritysten, kaupunkien ja kansalaisten näkökulmasta – Katja Maununaho (puheenjohtaja ja projektipäällikkö, ASUTUT Kestävän asuntoarkkitehtuurin tutkimusryhmä, Tampereen yliopisto) (esitys, pdf)

Klo 12:40 – 13:10 FoREfront-hankkeen yrityskumppaneiden esittäytyminen ja keskustelu
– Ville Lindholm, Kerabit Oy (esitys, pdf)
– Ulla Kuitunen, Skanska Oy (esitys, pdf)

Klo 13:10 – 14:10 FoREfront-hankkeen tutkimustulosten esittelyjä
– Luontopohjaisilla ratkaisuilla kaupunkien ja yritysten yhteistyössä kohti resilienttiä kaupunkiympäristöä – Anne Viljanen, Helsingin yliopisto (esitys, pdf)
– Kestäviä innovaatioita rakentamassa – Oppeja puurakennustuoteyrityksistä ja maankäytön suunnittelusta – Atte Koskivaara, Luke (esitys, pdf)

Klo 14:10 – 14:40 Kahvitauko

Klo 14:40 – 15:30 Paneelikeskustelu – keskustelun fasilitoi Uula Saastamoinen (Syke)
Ilmari Absetz, Business Finland
Ulla Kuitunen, Skanska Oy
Lotta Suominen, Helsingin kaupunki
Daniel Wallenius, Rakennuslehti
Atte Koskivaara, Luke (Decarbon-Home ja FoREfront -hankkeiden tutkija)

Klo 15:30 – 15:45 Loppukeskustelu & tilaisuuden yhteenveto

Klo 16:00 – 17:00 Mocktailit/cocktailit (Cafe Helli)

Lisätietoa tilaisuudesta:

Niina Pykäläinen, etunimi.sukunimi@syke.fi

Tilaisuus järjestetään strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman Decarbon-Home-hankkeen ja Business Finlandin rahoittaman FoREfront-hankkeen yhteistyönä.

/by

Tutkimusseminaari – Kohti vähähiilistä kotia ja asumista: näkökulmia hiiliviisauteen 6.2.2025

Tervetuloa keskustelemaan Decarbon-Home-hankkeen tähänastisista tieteellisistä tuloksista ja niiden yhteiskunnallisista vaikutuksista yhdessä hankkeemme kansainvälisten asiantuntijoiden kanssa. Neljän ensimmäisen hankevuoden aikana olemme lähestyneet asumisen ja rakentamisen oikeudenmukaisen kestävyysmurroksen edistämistä monista näkökulmista. Olemme tuottaneet tietoa asumiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvistä arvoista, asenteista, käytännöistä, ilmastotoimenpiteiden edellytyksistä, ja jo toteutettujen toimenpiteiden onnistumisista. Parhaillaan kehitämme konkreettisia työkaluja ja ratkaisuja yhdessä monien sidosryhmien kanssa.

Kansainvälisen tieteellisen neuvonantajaryhmämme asiantuntijat edustavat omien alojensa huippututkimusta. Asiantuntijat ovat mukana tutkimuspäivässä sekä kommentoimassa ja keskustelemassa hankkeemme tuloksista, että tuomassa omia näkökulmiaan asumisen ja rakentamisen vähähiilisyyskeskusteluun. Asiantuntijoiden lähestymistavat koskettavat asumisen vähähiilisyyskysymyksiä filosofiasta politiikkaan, teknologiaan ja käytäntöihin. Päivän kieli on englanti.

Asiantuntijat

Sampsa Hyysalo, Aalto
Jesper Ole Jensen, Aalborg
Ruut Peuhkuri, Aalborg
Harald Rohracher, Linköping
Ted Schatzki, Kentucky

Kohti vähähiilistä kotia ja asumista: näkökulmia hiiliviisauteen

Milloin: torstaina 6.2.2025 klo 9.00-15.30

Missä: Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki (Kokouskeskus, Tiimi A4)

Ohjelma:

09.00-09.30 aamukahvit, posterinäyttely

09.30-09.45 Decarbon-Home-hankkeen tilannekuva (Katja Lähtinen ja Uula Saastamoinen)

09.45-11.15 Hankkeen tulosesittelyjä (hankkeen tutkijat)

Henna Syrjälä: Macro and micro perspectives to online discourses on climate-wise housing
Santtu Karhinen: Energy poverty and housing values
Anna Strandell: Household energy consumption in primary and second homes and just energy transition
Eliisa Kylkilahti: Are people willing to share living space? Household preferences in Finland
Joni Vainikka: Five Finlands: Segmenting climate attitudes to manage equitable decarbonisation of housing
Jani Lukkarinen: Trade-offs in expanding citizen participation in low-carbon transitions: Seven transition arena experiments
Charlotta Harju: Co-creative methods to develop solutions for sustainable housing – Evidence from workshop series, Hackathon, and Transition Arenas
Erkki-Jussi Nylen: Thirty years of wood construction policy: a case of performative governance?

11.15-12.00 lounas, posterinäyttely jatkuu

12.00-13.30 Paneeli “Crucial issues around decarbonizing” (Hyysalo, Jensen, Peuhkuri, Rohracher, Schatzki)

13.30-14.00 kahvitauko, posterinäyttely jatkuu

14.00-15.30 Hankkeen meneillään olevan tutkimuksen esittelyjä (hankkeen tutkijat)

Sara-Ellen Laitinen: Caring for home: Barriers for home maintenance
Jouni Räihä: Which subsidy achieves the fairest distribution – Evidence from Finnish oil boiler subsidies
Anne Viljanen: Business ecosystems for urban sustainability: Retrofits, wood construction and nature-based solutions in Finland
Joni Vainikka: Vacant houses, emptying neighbourhoods: The (geo)politics of heating buildings in Finland

Ilmoittaudu mukaan täältä!

Decarbonising the house and the home: perspectives on carbon wisdom

When: Thu 6 February 2025 at 9:00-15:30

Where: Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki (Meeting centre, Tiimi A4)

The Decarbon-Home project warmly invites you to explore its scientific findings and discuss their societal implications with our team of international experts. Over the first four years of the project, we have examined the promotion of a just sustainability transition in housing and construction through diverse perspectives. Our work has produced valuable insights into values, attitudes, practices, conditions for climate action, and the successes of existing measures addressing housing and climate change. We are now collaborating with a broad array of stakeholders to develop concrete tools and solutions.

Our international scientific advisory group consists of leading experts from diverse fields, each representing the forefront of research in their respective domains. These experts will join us on the research day to comment on and discuss the findings of our project while sharing their own insights into the low-carbon transition in housing and construction. Their perspectives will span a wide range of topics, from philosophy and policy to technology and practice. The event will be conducted in English.

Experts:

Sampsa Hyysalo, Aalto
Jesper Ole Jensen, Aalborg
Ruut Peuhkuri, Aalborg
Harald Rohracher, Linköping
Ted Schatzki, Kentucky

Programme:

09:00-09:30 morning coffee, poster exhibition

09:30-09:45 Snapshot of the Decarbon-Home project (Katja Lähtinen and Uula Saastamoinen)

09:45-11:15 Project results presentations (project researchers)

Henna Syrjälä: Macro and micro perspectives to online discourses on climate-wise housing
Santtu Karhinen: Energy poverty and housing values
Anna Strandell: Household energy consumption in primary and second homes and just energy transition
Eliisa Kylkilahti: Are people willing to share living space? Household preferences in Finland
Joni Vainikka: Five Finlands: Segmenting climate attitudes to manage equitable decarbonisation of housing
Jani Lukkarinen: Trade-offs in expanding citizen participation in low-carbon transitions: Seven transition arena experiments
Charlotta Harju: Co-creative methods to develop solutions for sustainable housing – Evidence from workshop series, Hackathon, and Transition Arenas
Erkki-Jussi Nylen: Thirty years of wood construction policy: a case of performative governance?

11:15-12:00 Lunch, poster exhibition continues

12:00-13:30 Panel ”Crucial issues around decarbonizing” (Hyysalo, Jensen, Peuhkuri, Rohracher, Schatzki)

13:30-14:00 Coffee break, poster exhibition continues

14:00-15:30 Presentations of ongoing research (by project researchers)

Sara-Ellen Laitinen: Caring for home: Barriers for home maintenance
Jouni Räihä: Which subsidy achieves the fairest distribution – Evidence from Finnish oil boiler subsidies
Anne Viljanen: Business ecosystems for urban sustainability: Retrofits, wood construction and nature-based solutions in Finland
Joni Vainikka: Vacant houses, emptying neighbourhoods: The (geo)politics of heating buildings in Finland

Register to the event here!

/by

Ratkaisuja: Luontopohjaiset ratkaisut edistämään rakennetun ympäristön kestävyysmurrosta 

Ratkaisuja-blogisarjassa Decarbon-Home-hankkeen maanantaisissa aamukahviseminaareissa tutkimustaan esitelleet tutkijat kertovat tutkimuksensa keskeisistä huomioista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Konsortion johtaja ja Luken tutkimusprofessori Katja Lähtinen jakoi alustavia tuloksia rakennetun ympäristön luontopohjaisista ratkaisuista tehdystä kirjallisuuskatsauksesta.

Mitä luontopohjaisilla ratkaisuilla tarkoitetaan ja mitä hyötyä niistä on?

Luontopohjaiset ratkaisut ovat keino edistää monin eri tavoin kestävää kehitystä rakennetuissa ympäristöissä. Korvaamalla teknologisia prosesseja ekosysteemien luontaisilla prosesseilla voidaan esimerkiksi hallita hulevesiä, puhdistaa vettä ja ilmaa sekä viilentää sisä- ja ulkotiloja. Luontopohjaisten ratkaisujen käyttö rakennetussa ympäristössä ei kuitenkaan liity yksinomaan teknologisten prosessien korvaamiseen, vaan niillä voidaan saavuttaa samanaikaisesti esimerkiksi hiilensidontaan, biodiversiteetin vahvistamiseen sekä ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä hyötyjä.

Luontopohjaisten ratkaisujen hyödyntäminen voi edistää sekä biotalouden, kiertotalouden ja vihreän talouden tavoitteita. Biotaloudessa korostetaan fossiilisten raaka-aineiden käytön korvaamista uusiutuvilla raaka-aineilla, kiertotaloudessa painotetaan siirtymistä suljettuihin materiaalikiertoihin teknologisten systeemien muutoksilla ja vihreässä taloudessa tähdennetään ekosysteemipalveluiden roolia kestävyysmurroksessa. Luontoympäristöihin liittyvät innovaatiot voivat tarjota erilaisiin rakennettuihin ympäristöihin kuten teiden pientareille, puistoalueille, pihoilleja rakennuksille lukuisia kestävyysmurrosta edistäviä ratkaisuja joko sellaisenaan (esim. puusto) tai erilaisiin kokonaisuuksiin integroituina (esim. julkisivujen viherrakenteet).

Mitä haasteita tutkimuksessa on noussut esille? 

Decarbon-Home ja FoREfront -hankkeissa tekeillä olevassa systemaattisessa kirjallisuustarkastelussa tuotetaan tietoa luontopohjaisten ratkaisujen mahdollisuuksista edistää kestävää kehitystä erityisesti talonrakennuksessa, sisältäen muun muassa asuintalot ja julkiset rakennukset. Alustavat tutkimustulokset osoittavat luontopohjaisiin ratkaisuihin liittyvän käsitteellistä moninaisuutta, mikä vaikeuttaa tiedonhankintaa ja tulosten kommunikointia niin tiedeyhteisössä kuin yhteiskunnassa laajemmin.

Ensinnäkään luontopohjaisia ratkaisuja koskevissa tutkimuksissa ei käsitteellisesti erotella sitä, kohdistuvatko kestävyystoimenpiteet esimerkiksi laajoihin puistoalueisiin vai yksittäisiin asuintaloihin. Tämä aiheuttaa haasteita muun muassa kestävyyshyötyjen konkretisointiin, sillä ekosysteemin tilan parantaminen esimerkiksi edistämällä luonnonympäristön toimintaa puistossa tai fossiilisten materiaalien käyttöön perustuvan teknologian korvaaminen asuintalossa ovat hyvin erilaisia ratkaisuja. Luontopohjaisten ratkaisujen käsitettä ei välttämättä myöskään käytetä ollenkaan kaikissa aihepiiriä koskevissa tutkimuksissa, esimerkiksi arkkitehtuurin tutkimuksessa.

Maksaruohokattoviljelmää

Mitä rakentamisen luontopohjaisten ratkaisujen kehittämisessä ja tutkimuksessa tulisi huomioida jatkossa?

Kokonaisuudessaan luontopohjaisia ratkaisuja koskeva tutkimustieto liittyy toistaiseksi enemmän puistojen ja piha-alueiden kaltaisiin laajempiin kokonaisuuksiin kuin rakennuksia koskeviin ratkaisuihin, joista yleisimpiä ovat viherseinät, -katot ja niiden yhdistelmät. Havaintoja on kuitenkin siitä, että erityisesti yhdistelemällä erilaisia rakennuksiin kohdistuvia luontopohjaisia ratkaisuja (esim. aurinkopaneelit ja viherkattojen kasviviljelmät, viherkattojen kasviviljelmät ja piha-alueiden maaperässä tapahtuva vedenpuhdistus) voidaan saavuttaa merkittäviä systeemisiä kestävyyshyötyjä. Tutkimustiedon tuottaminen monihyötyisistä kestävyysmahdollisuuksista on kuitenkin toistaiseksi kansainvälisestikin niukkaa, samoin kuin ymmärrys erilaisten ilmasto- ja sääolosuhteiden vaikutuksista luontopohjaisten ratkaisujen käytettävyyteen.

Kirjallisuustarkastelun alustavat tulokset osoittavat, että luontopohjaisten ratkaisujen kehittäminen ja mahdollisuuksien hyödyntäminen osana talonrakennustekniikkaa on vasta aluillaan. Innovaatioiden tullessa markkinoille vaikuttavat niiden käyttöönoton mahdollisuuksiin niin paikallinen sääntely kuin eri päätöksentekijöiden arvostukset ja ennakkoluulotkin. On viitteitä, että ennakkoluuloja rakennetun ympäristön kestävyyttä edistävien uusien ratkaisujen käyttöönotolle ei ole ainoastaan kansalaisten keskuudessa, vaan virheelliset käsitykset voivat vaikuttaa myös ammattilaisten päätöksentekoon. Monipuolisen, erilaisia paikallisia olosuhteita koskevan tiedon tuottaminen ja kommunikointi eri tahojen kanssa on siten myös luontopohjaisten ratkaisujen yleistymiselle olennainen seikka.

/by

Ratkaisuja: Rakentamisen kiertotalouden edistämiseen tarvitaan rohkeutta

Ratkaisuja-blogisarjassa Decarbon-Home-hankkeen maanantaisissa aamukahviseminaareissa tutkimustaan esitelleet tutkijat kertovat tutkimuksensa keskeisistä huomioista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Helsingin yliopiston tutkimusavustaja Varpu Savolainen esitteli kiertotalouteen liittyvää tutkimusta, jossa kaupunkien toimijuutta kestävyysmurroksen edistämisessä on katsottu poliittisen ohjauksen kautta.

Tutkimuksessa tarkastellaan rakentamisen kiertotalouspolitiikan toimeenpanoa Decarbon-Home-hankkeen kumppanikaupungeissa. Tutkimuksessa tehdään näkyväksi rakentamisen kiertotalouden parissa toimivien asiantuntijoiden kokemuksia heidän kohtaamistaan haasteista kestävyysmurroksen edistämisen tiellä. Tuloksista selviää, että kuntien rakentamisen kiertotaloudelle ja kestävyysmurrokselle asetettujen tavoitteiden ja toiminnan välillä on havaittavissa ristiriitoja.

Millaisia haasteita rakentamisen kiertotalouden edistämisessä on?

Kunnat ovat asettaneet rakentamisen kiertotaloudelle kunnianhimoisia tavoitteita. Niiden saavuttamiseksi suunnitellut toimenpiteet ja indikaattorit ovat kuitenkin osittain puutteellisia. Kuntapolitiikka toimii neljän vuoden sykleissä, jolloin pitkäjänteinen kestävyysmurrosajattelu voi jäädä nopeiden tulosten jalkoihin. Rakennuksia esimerkiksi puretaan melko kevyin perustein – joskus jopa kestävyyteen vedoten. Kiertotalouden tavoittelu kaikessa rakentamisessa on myös ristiriidassa kaupunkien muiden tavoitteiden, kuten edullisten asuntojen rakentamisen kanssa. Rakentamisen kiertotaloutta ei resursoida riittävästi, jotta kiertotalouden toteuttaminen olisi mahdollista kunnan itse asettamien tavoitteiden, saati kokonaisvaltaisen kestävyysmurroksen vaatimalla intensiteetillä.

Hallinnolliset käytännöt niin kunnan sisällä kuin valtion ja EU:n suunnasta vaikeuttavat rakentamisen kiertotalouden parissa työskentelevien työtä ja siten kiertotalouden edistämistä. Tällä hetkellä esimerkiksi kilpailulaki, hankintalaki ja kunnan omat rakennussäädökset estävät tai hankaloittavat käyttökelpoisten kiertotalousratkaisujen käyttöönottoa rakennuksissa. Julkiset hankinnat täytyy kilpailuttaa, mutta koska kiertotaloutta ei ole sisällytetty kilpailukriteereihin, yritykset eivät voi tarjota sen mukaisia ratkaisuja.

Myös toimijoiden väliset kohtaanto-ongelmat vaikeuttavat rakentamisen kiertotalouden toteutumista. Moni asiantuntija kokee, että kiertotalouden viestiä on vaikea saada läpi, eikä tarpeeksi moni alan toimijoista koe siten rakentamisen kiertotalouden edistämistä omakseen. Rakennushankkeet ovat kovan aikapaineen alla, ja jos purkuprojekti yhtäällä ei ajoitu sopivasti toisaalla tapahtuvan rakennusprojektin kanssa, purkumateriaali päätyy todennäköisesti jätteeksi, koska varastoinnille ei ole aikaa tai tilaa. Monet asiantuntijat sekä kaupungeissa että rakennusyrityksissä kaipaavat välikättä tai kiertotalousoperaattoria, joka ottaisi vastuulleen kiertotalouden toteutumisen rakennushankkeissa ja varmistaisi, että mahdollisimman paljon materiaalia pääsee uusiokäyttöön.

Kohti kiertotalouden parempaa huomioimista?

Kiertotalouden mukaiset rakentamisen ratkaisut ovat vielä toistaiseksi kalliimpia kuin lineaariset, joten kuntien olisi tärkeää huomioida kiertotalous jo alkuvaiheen budjettisuunnittelussa varmistaakseen siihen tarvittavat resurssit koko budjettikauden ajalle. Kiertotalouden mukaisiin rakennusprojekteihin tarvitaan tässä vaiheessa myös rohkeutta, sillä kiertotalous on totuttuihin toimintatapoihin nähden uusi ilmiö, eikä esimerkkejä löydy paljon. Kiertotalouden toteutuminen rakennusalalla vaatii verkostomaista toimintaa ja yritysten alihankkijaketjujen uudistamista. Puutteellisista toimenpiteistä ja indikaattoreista huolimatta osa tutkimusta varten haastatelluista asiantuntijoista on kuitenkin optimistisia ja uskoo, että suunta on oikea. Rakennusyrityksillä on jo paljon valmiuksia kiertotalouden toteuttamiseen, mutta kaupunkien täytyy uskaltautua pyytämään kiertotaloutta projekteissa, jotta yritykset voivat tarjota sen mukaisia rakennusprojekteja.

/by

Ratkaisuja: Puurakentamisen politiikka – sanoista teoiksi

Ratkaisuja-blogisarjassa Decarbon-Home-hankkeen maanantaisissa aamukahviseminaareissa tutkimustaan esitelleet tutkijat kertovat tutkimuksensa keskeisistä huomioista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Syken erikoistutkija Erkki-Jussi Nylén esitteli tutkimustaan, jossa tarkastellaan puurakentamisen politiikkaa Suomessa sekä sitä, miksi sen tulokset ovat jääneet melko vaatimattomiksi.

Puurakentamisen lisääminen on ollut tavoitteena jokaisessa hallitusohjelmassa 90-luvun puolesta välistä lähtien. Hallitusohjelman kirjaukset ovat johtaneet useisiin politiikkatoimiin eri ministeriöissä. Tästä huolimatta puurakentamisen osuus markkinoilla on edelleen pieni. Tulosten vaatimattomuus on herättänyt myös tutkivien journalistien kiinnostuksen ja 20.9.2021 Ylen MOT julkaisi aiheesta jakson nimeltä Puurakentamisen menetetty mallimaa.

Mikä Suomen puurakentamisen politiikassa sitten on mennyt pieleen?

Puurakenteet ja -talot ovat pitkäikäisinä puutuotteita, jotka voidaan käsittää hiilinieluiksi. Tämä on herättänyt myös ympäristöpoliittisen tutkimuksen kiinnostuksen aiheeseen. Oman tutkimukseni lähtökohtana on Suomen puurakentamisen politiikan tarkastelu markkinamuokkauksen performanssina. Performatiivisuudella tässä yhteydessä tarkoitan sitä, että päätöksentekijät asettavat kunnianhimoisen tavoitteen, mutta sen saavuttamiseksi toteutettaviin toimiin panostetaan vain näennäisesti. Tämän seurauksena tehtävät toimet jäävät auttamatta kauas tavoitteen saavuttamisesta, mikä ei ole osallisille varsinainen yllätys.

Ilmasto- ja ympäristöongelmien ratkaisuksi on useasti esitetty markkinapohjaisia instrumentteja ja kestäviä innovaatioita vanhojen tuotteiden ja käytänteiden tilalle. Kumpikin näistä toimintalinjoista vaatii käytännössä jo olemassa olevien markkinoiden muokkaamista politiikan keinoin. Kestävyyssiirtymien tutkimuksessa on tunnistettu tarve sekä ylös- että alasajaville politiikkatoimille. Ylösajavat toimet (’porkkanat’) käsittävät esimerkiksi TKI-rahoitusta, informaatio-ohjausta ja koulutuspanostuksia. Alasajavat toimet (’kepit’) koostuvat sääntelystä, jonka tarkoituksena on vaikeuttaa vanhojen tuotannonmuotojen jatkuvuutta. Politiikan peukalosäännöksi voidaan todeta, että porkkanoita on helppo jakaa, mutta keppejä pelätään käyttää, vaikka tarve olisi hyvin perusteltu. Poliittisesti ideaalia olisi, jos porkkanat tekisivät innovaatioista riittävän kypsiä kilpailemaan ja voittamaan osuuksia markkinoilla.

Kuinka saada puurakentamisen liiketoiminta kasvuun?

Puurakentamista on edistetty Suomessa monipuolisin keinoin sen politiikan noin 30-vuotisen historian aikana: on rahoitettu lähes 300 kehitysprojektia, luotu verkostoja, panostettu koulutukseen ja toteutettu kampanjoita puurakentamisen edistämistarkoituksissa. Ongelmaksi on osoittautunut toimien heikko resurssointi ja epäjatkuvuudet. Tästä syystä on perusteltua kysyä, ovatko puurakentamisen politiikan nimissä tehdyt toimet olleet enemmän performatiivisia kuin muutosta aikaansaavia.

Puurakentamisen lisääminen on kohdannut voimakasta vastustusta tietyiltä eturyhmiltä ja melko vähäistä kiinnostusta rakennusyrityksiltä ja kunnilta. Tästä huolimatta puurakentamisen liiketoimintaa on syntynyt, mutta kuinka saada se kasvamaan vielä enemmän? Ratkaisu tähän saattaa olla jo matkalla takaoven kautta. Vuoden 2026 alusta voimaan astuu ilmastoselvitysvelvollisuus uudisrakentamiselle, mikä mahdollistaa hiilijalanjälkiraja-arvojen asettamisen uudisrakentamishankkeille. Ilmastoselvitysten odotetaan suosivan puuta rakennusmateriaalina.

/by