Ilmastonmuutoksen seuraukset iskevät voimakkaina asunnottomiin ja kehnoissa oloissa eläviin ihmisiin. Ilmastonmuutoksen varautumissuunnitelmissa on tärkeä nähdä ryhmät, jotka ovat yhteiskunnan hiljaisia toimijoita ja poliittisen päätöksenteon katvealueella. Suomessakin on varmistettava, että taloudellisesti heikoilla olevilla ihmisillä on mahdollisuus vakaisiin asuinoloihin, kirjoittaa Pauliina Liukkonen Sininauhasäätiöstä.
Kriisit ovat päällekkäisiä, yhtäaikaisia ja toisiinsa kietoutuneita. Tässä tekstissä kerron viisi perustetta, miksi ilmastonmuutoksen yhteydessä on tärkeä puhua myös asumisesta ja asunnottomuudesta
- Muuttuva ilmasto muuttaa elinympäristöjä. Asunnottomuus lisääntyy pakkomuuttojen, rakennusten tuhoutumisen, köyhyyden ja konfliktien seurauksena.
Ilmastonmuutoksen aiheuttama asunnottomuus riippuu enemmän maantieteestä kuin muista perinteisemmistä asunnottomuuden taustasyistä. Tulvavesien vietäväksi voi joutua niin rikkaan kuin köyhänkin maallinen omaisuus.
Silti tulotasolla on merkitystä: toisilla on enemmän puskuria vastaanottaa ilmastokriisin seurauksia arjessaan. Kaikilla meistä ei ole riittävästi resursseja elämän uudelleen järjestämiseksi.
Suomessakin on varmistettava, että taloudellisesti heikoilla olevilla ihmisillä on mahdollisuus vakaisiin asuinoloihin. Köyhyys rajoittaa merkittävästi mahdollisuuksia, joita tarvitaan henkilökohtaisella ja yhteiskunnallisella tasolla katastrofiin vastaamiseksi.
2. Asunnottomat ihmiset ovat alttiita ilmastonmuutoksen ja siihen liitettyjen äärisäiden seurauksille.
Kuumenevan ilmaston seuraukset iskevät kovaa asunnottomuutta kokeviin ja kehnoissa oloissa eläviin ihmisiin.
Asunnoton ihminen kohtaa äärisäät, saasteet ja taudit paljon suojattomammista lähtökohdista kuin me, joilla on oman kodin tuoma turva ympärillä. Asunnottomuus lisää terveysongelmia: pitkäaikaissairauksia, vammoja, tulehduksia ja mielenterveyden haasteita. Korventavat hellejaksot, myrskyt ja tulvat ilman suojaa heikentävät entisestään vointia. Säätilat vaikuttavat ilman kotia elävän arkeen, terveyteen ja jopa hengissä selviytymiseen.
3. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta asunnottomuuden poistaminen on ilmastokriisin vaikutusten hillintää.
Suurin osa asunnottomista ihmisistä elää kaupungeissa, joissa lämpö muodostaa betonin ja asfaltin vuoksi tukalan kuumia lämpösaarekkeita. Kuumuuden takia asunnottomat ovat erityisen alttiita poikkeuksellisen lämpimiin ajanjaksoihin liittyville terveysuhkille.
Englannissa ja Kanadassa on rakennettu kaupunkeihin tiloja, joihin asunnottomat ihmiset voivat hakeutua suojaan paahteelta tai vastaavasti suojaan rankkasateilta tai paukkupakkasilta. Myös kaupunkien vihreällä infrastruktuurilla on positiivisia vaikutuksia asunnottomille ihmisille. Tarvitsemme lisää puita ja kasvillisuutta kaupunkeihin pehmentämään urbaanin ympäristön kuumuusilmiötä. Tämä on riskien vähentämistä, joka hyödyttää ihmisiä, jotka ovat ilmastokatastrofin torjunnassa jääneet vähälle huomiolle.
Nämä eivät kuitenkaan ole ratkaisu tarpeelle päästä suojaan ilmastonmuutoksen ilmentymiltä. Asuntojen riittävä saatavuus on taattava. Asunto on välttämätön suoja.
4. Asumisen ja rakentamisen ympäristö- ja ilmastovaikutukset ovat merkittävät. Suomalaisten kotitalouksien suurimmat päästöt ja luonnonvarojen kulutus aiheutuvat juuri asumisesta.
Keskivertosuomalaisen kulutuksen materiaalijalanjälki on noin 40 000 kiloa vuodessa. Se on rekkalastillinen luonnonvaroja. Ekologisesti kestävä taso on nykytasoa 80 % pienempi eli noin 8 000 kiloa vuodessa.
Kestävän hyvinvoinnin jäljillä -tutkimuksessa (Hirvilammi 2015) mitattiin 18 suomalaisen perusturvan varassa elävän ihmisen materiaalijalanjälkeä.
Materiaalijalanjälki kertoo, paljonko koko elinkaaren aikana kuluu uusiutumattomia ja uusiutuvia luonnonvaroja sekä maaperää eroosion muodossa tuotteiden, palvelujen ja elämäntapojen aikaansaamiseksi sekä ylläpitämiseksi.
Yllättäen vain yhdellä tutkimukseen osallistuneista materiaalijalanjälki jäi kestävyysrajan alapuolelle. Hän oli asunnoton ihminen. Hänen materiaalijalanjälkensä paino oli 7400 kiloa luonnonvaroja vuodessa.
Minkälaisen yhteiskunnan olemme rakentaneet, jos perustoimeentulon varassakin ylitetään luonnonvarojen kulutuksen kestävä raja?
Asunnottomalla ekologisesti kestävä elintaso oli seurausta nimenomaan asunnottomuudesta. Asunto on välttämättömyys ja oikeus. Siksi asuntojen tarpeeseen ja asumisen ympäristö- ja ilmastokuormituksen yhtälöön on löydettävä kestäviä ratkaisuja.
Meillä on paljon parannettavaa resurssien käytössä, mitä tulee maankäyttöön, rakentamiseen ja energiaan. Kulutus olisi kompensoitava takaisin luonnolle ja ilmastolle.
5. Ilmastonmuutoksen asunnottomalle väestölle aiheuttamia ongelmia ei ole huomioitu suunnitelmissa, joita kansallisella ja paikallisella tasolla on tehty ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja riskien hillitsemiseksi.
Suomessa on noin 4000 asunnotonta ihmistä, jotka on saatu tilastoitua (ARA 2022). Tilastojen ulkopuolelle jää määrittelemätön joukko ilman kotia eläviä ihmisiä.
Asunnottomuus on kriisitilanne, jossa pääasiassa keskitytään selviytymiseen perustarpeiden ja oikeuksien toteutumattomuuden hetteikössä. Siihen liittyy yleisesti ruokaturvattomuutta, sairauksia ja terveydentilan heikentymistä ja väkivallan uhkaa. Kun ihminen joutuu asunnottomaksi, hänen fyysinen ja henkinen kestävyytensä on koetuksella. Mahdollisuudet välttää ilmastouhkia omin keinoin ovat olemattomat.
Maapallon 1,5 asteen lämpiämisen taso ylitetään arviolta alle kahdeksan vuoden kuluttua. Onnistuneessa ilmastonmuutoksen seurauksiin varautumisessa on tärkeää nähdä ryhmät, jotka ovat yhteiskunnan hiljaisia toimijoita, poliittisen päätöksenteon katvealueella. Varautumissuunnittelun ja vaikutusten hillinnän tulisi tapahtua yhteistyössä asunnottomien palveluita tuottavien tahojen ja asunnottomuutta kokeneiden ihmisten kanssa.
Lähteet:
ARA (2022). Asunnottomat 2021. Selvitys 2/2022. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA). <https://www.ara.fi/download/noname/%7B7E6FD4AE-A5D4-4849-91CA-B93E67EAC52E%7D/173370>
Hirvilammi, T. (2015). Kestävän hyvinvoinnin jäljillä. Ekologisten kysymysten integroiminen
hyvinvointitutkimukseen. 134 s. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 136, Kelan tutkimusosasto, Helsinki. <https://helda.helsinki.fi/handle/10138/153859>
Kirjoittaja
Pauliina Liukkonen toimii vaikuttamistyön päällikkönä Sininauhasäätiössä. Hän työskentelee sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta, jossa eletään yhden planeetan resurssien mukaisesti. Vapaa-aikana hänet löytää metsästä.
