Tuore tutkimus valaisee suomalaisten kuluttajien näkemyksiä sisustuskäyttöön tarkoitettujen puutuotteiden laadusta ja vastuullisuudesta. Kyselyaineiston tulosten perusteella näkemykset liittyvät neljään teemaan: ympäristöystävällisyyteen, sopivuuteen elämäntavan ja sisustuksen kanssa, tuotteiden visuaaliseen ja pintaominaisuuksien miellyttävyyteen sekä tekniseen laatuun. Lisäksi kuluttajien tausta ja tietopohja ovat yhteydessä siihen, miten kuluttajat arvioivat puutuotteen laatuun ja vastuullisuuteen liittyviä ominaisuuksia. Tuotteiden elinkaaristen vaikutusten näkökulmasta on olennaista, että kestäviin kulutusvalintoihin voidaan päätyä monenlaisin tuotteisiin kohdistuvin odotuksin.

Puun käytön lisäämiseen asumisessa ja rakentamisessa kohdistuu merkittäviä odotuksia, minkä myötä puuraaka-aineen tuotannon ja valmistusketjujen kestävyyteen kiinnitetään kasvavaa huomiota. Kestävän kehityksen ratkaisujen etsinnässä ei ole kyse yksinomaan yritysten tarjonnasta, vaan myös muun muassa kuluttajavalinnoista.

Toistaiseksi on ollut hyvin niukasti tietoa siitä, miten kuluttajat arvostavat puutuotteiden laatuominaisuuksia ja mikä on erilaisten kestävyysnäkökulmien merkitys tuotteen laatu-vastuullisuusodotusten muodostumisessa. Uudet tulokset tuovat lisää tietoa suomalaisten kuluttajien näkemyksistä liittyen puisten sisustustuotteiden laatuominaisuuksiin sekä niiden suhteesta ekologiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Kestävyyden eri ulottuvuudet kytkeytyvät toisiinsa myös sisustuspuutuotteiden laadussa ja vastuullisuudessa.

Tuoreiden tutkimustulosten mukaan suomalaisten kuluttajien näkemykset sisustuspuutuotteiden laadusta ja vastuullisuudesta voidaan jakaa neljään teemaan:

  • tuotteiden ympäristöystävällisyys
  • tuotteiden yhteensopivuus elämäntavan ja kodin sisustuksen kanssa
  • tuotteiden visuaalinen ja pintaominaisuuksien miellyttävyys
  • tekninen laatu

Tulosten mukaan sisustuspuutuotteisiin kohdistuvilla laatu-vastuullisuusodotuksilla on monipuolisia yhteyksiä kestävyyden eri ulottuvuuksiin. Esimerkiksi tekninen laatu liittyy tuotteiden pitkäikäisyyden kautta taloudelliseen kestävyyteen, mutta samanaikaisesti tuotteiden pitkäikäisyys on myös esimerkiksi korjattavuuden näkökulmasta ekologista kestävyyttä vahvistava tekijä. Tuotteiden ympäristöystävällisyys taas on ensisijaisesti ekologiseen kestävyyteen liittyvä kokonaisuus, mutta tuotteiden alkuperä (esim. kotimaisuus) on valmistustoiminnan kautta yhteydessä paikallisten yritysten työllistämismahdollisuuksiin.

Tausta ja tietopohja vaikuttavat kuluttajien arvioihin

Taustaltaan erilaiset kuluttajat arvioivat tulosten mukaan sisustuspuutuotteiden ominaisuuksia eri tavoin. Esille nousee muun muassa se, että nuoret tai koulutetut eivät lähtökohtaisesti arvosta sisustuspuutuotteiden ympäristöystävällisyyttä tai teknistä laatua enempää kuin muut vastaajat. Esimerkiksi alhaisempi koulutustaso tai yhteys metsäalaan on tulosten mukaan yhteydessä sisustuspuutuotteiden teknisen laadun suosimiseen. Vastaavasti korkeampi ikä (yli 60 vuotta vs. 18–34 vuotta) on yhteydessä tuotteiden ympäristöystävällisyyden arvostamiseen.

Puisiin sisustustuotteisiin liitetyt laatu-vastuullisuusodotukset ovat monien tekijöiden muodostama kokonaisuus. Puutuotteiden vastuullinen kulutus ei yksiselitteisesti myöskään ole esimerkiksi ikä- tai koulutuskysymys, vaan erilaisin tietopohjin ja kokemuksin voidaan tehdä elinkaarisen kestävyyden toteutumista edistäviä valintoja.

Tulokset perustuvat ympäristöministeriön puurakentamisen ohjelman myöntämällä rahoituksella vuonna 2018 kerättyyn kyselyaineistoon, johon vastasi 256 eri puolella Suomea asuvaa 18–74-vuotiasta.

Lisätietoa:

Tutkimus on kokonaisuudessaan luettavissa vertaisarvioidusta Silva Fennica -tiedejulkaisusta:

Harju C., Lähtinen K. (2021). Perceptions of wooden interior product quality – insights on sustainability views among Finnish consumers. Silva Fennica vol. 55 no. 5 article id 10605. 25 p. (Linkki)

Kirjoittajat

Katja Lähtinen on Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori, joka on taustakoulutukseltaan metsätieteilijä. Työssään hän tutkii uusiutuvien luonnonvarojen käytön liiketaloudellisia kysymyksiä muun muassa yritysten, kuluttajien ja yhteiskunnallisten päätöksentekijöiden näkökulmista. Hän on Decarbon-Home-hankkeen varajohtaja.

Sähköposti: katja.lahtinen(a)luke.fi

Charlotta Harju toimii tohtorikoulutettavana Vaasan yliopistossa Markkinoinnin ja viestinnän yksikössä. Hän tutkii väitöskirjassaan puumateriaaliin laatuun liittyviä näkemyksiä asumisessa ja toimii tutkijana Decarbon-Home-hankkeessa.

Sähköposti: charlotta.harju(a)uwasa.fi

Lämpöpumppuista käydään aktiivista keskustelua verkkoyhteisöissä. Keskusteluissa painottuvat taloudellisuus ja helppokäyttöisyys ympäristö- ja ilmastotavoitteiden sijaan. Verkkoyhteisöille tyypillisesti mielipiteet usein kärjistyvät.

Verkossa vietetty aika on nykyään olennainen osa ihmisen elämää. Verkkokeskustelut ovat parhaimmillaan kollektiivista tiedon tuottamista, vaihtamista ja rakentamista sekä ongelmanratkaisua. Verkkoympäristöissä esiintyvä yhteisöllisyys perustuu yleensä enemmän yhteisiin mielenkiinnon kohteisiin kuin maantieteelliseen sijaintiin tai sukulaissuhteisiin. Verkkoyhteisöjen ja keskusteluryhmien rakentuminen hyvin erikoistuneiden aihepiirien ympärille on verkkokulttuurille ominainen piirre.

Lämmitysteknologioista aktiivista keskustelua verkossa

Lämpöpumput ovat yksi konkreettinen keino asumisen energiankulutuksen vähentämiseen, joten kansalaisten keskustelu lämpöpumpuista nivoutuu keskusteluun ilmastoviisaan ja vähähiilisen asumisen käytännöistä. Lämpöpumppujen käyttäjät hyödyntävät internetin verkkoyhteisöjä etsiessään vastauksia erilaisiin kysymyksiin.

Lämpöpumput ovat herättäneet runsaasti keskustelua verkossa ja johtaneet erityisten aiheeseen vihkiytyneiden verkkoyhteisöjen syntyyn. Lämmitysteknologioihin liittyvät keskustelupalstat ovat kehittyneet merkittäviksi viestintäkanaviksi lämpöpumppuja käyttävien tai niiden käyttöä harkitsevien kansalaisten keskuudessa. Lämmitykseen liittyvissä verkkoyhteisöissä puhutaan esimerkiksi eri teknologioiden ja laitemallien mitoituksesta, vertailusta, ostosta, ylläpidosta ja vianetsinnästä. Siten ne toimivat eräänlaisina epämuodollisina informaatioinfrastruktuureina, jotka tarjoavat vaihtoehtoisia tiedonlähteitä ja täyttävät niitä informaatioaukkoja, joita tuotteiden toimittajat, jälleenmyyjät ja viranomaiset eivät onnistu täyttämään.

Verkossa mielipiteet kärjistyvät

Verkossa ihmiset ovat taipuvaisia hakeutumaan samanhenkiseen seuraan ja etsimään tukea omille elämäntavoilleen, mielipiteilleen tai valinnoilleen. Tämä johtaa usein myös niin sanottuun polarisaatioon eli mielipiteiden kärjistymiseen verkossa. Verkkokeskustelukulttuurille onkin tyypillistä, että moni päällisin puolin asiakeskeiseltä vaikuttava aihe – kuten lämpöpumput – saattaa herättää verkossa hyvinkin kiivaita ja osallistujia kahtia jakavaa keskusteluja.

Verkkoympäristössä vuorovaikutukseen vaikuttaa myös verkon mahdollistama anonymiteetti eli nimettömyys tai tunnistamattomuus. Lämpöpumppuihin liittyvissä keskusteluissa anonyymina kirjoittavat tuovat enemmän esiin omia näkemyksiään ja mielipiteitään ja keskustelevat etenkin lämpöpumppujen ostotilanteeseen liittyvistä asioista. Jos keskusteljoilta vaaditaan rekisteröitymistä, vastaukset tapaavat olla asiakeskeisempiä ja vuoropuhelua kysyjän ja vastaajien välille syntyy enemmän kuin täysin anonyymina viestittäessä.

Verkkokeskustelujen tarkastelu valottaa osaltaan kuluttajien jokapäiväisiä energiapoliittisia kysymyksiä, arvostuksia ja valintoja. Suomalaisissa verkkoyhteisöissä osallistujat näyttäisivät painottavan lämpöpumppujen ostoa koskevissa keskusteluissaan huomattavasti enemmän taloudellisuutta, teknologian hallintaa ja helppokäyttöisyyttä kuin esimerkiksi ympäristökysymyksiä ja huolta ilmaston lämpenemisestä.

Kirjoittaja

Eveliina Salmela toimii digitaalisen viestinnän tutkijana Vaasan yliopistossa.

Eveliina Salmelan väitöstutkimus ”’Ajattelin kysyä palstan asiantuntijoilta ennen kääntymistä lipevien myyntimiesten puoleen.’ : Erikoisalaan liittyvien neuvojen ja tiedon pyytäminen verkkoyhteisöissä” tarkastetaan perjantaina 10.12.2021 klo 12 Vaasan yliopistossa. Väitöskirja asetetaan julkisesti esille tiistaina 30.11.2021 klo 12.00, jonka jälkeen väitöskirja on saatavilla sähköisessä muodossa Osuvassa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-985-3.

Lisätietoa: https://www.uwasa.fi/fi/tapahtumat/vaitos-eveliina-salmela-viestintatieteet

 eveliina.salmela@uwasa.fi 

Lähteet:

Hyysalo, S., Juntunen, J. K. & Martiskainen, M. (2018). Energy Internet forums as acceleration phase transition intermediaries. Research Policy 47: 5, 872–885.

Salmela, E. (2013). Pumpputietoutta etsimässä – Avausviestien tavoitteet tekniseen erikoisalaan liittyvissä verkkokeskusteluissa. WiderScreen 16: 2–3.

Salmela, E. (2013). Keskusteluteemat tekniseen erikoisalaan liittyvissä verkkokeskusteluissa kuluttajan näkökulmasta. Teoksessa M. Eronen & M. Rodi-Risberg (toim.) Haasteena näkökulma, Perspektivet som utmaning, Point of view as challenge, Perspektivität als Herausforderung. VAKKI-symposiumi XXXIII 7.–8.2.2013. Vaasa: VAKKI Publications 2. 339–350.

Salmela, E. (2017). Teknisten dokumenttien rooli internetin käyttäjä-keskusteluissa. Teoksessa N. Keng, A. Nuopponen & D. Rellstab (toim.) Ääniä, Röster, Voices, Stimmen. VAKKI-symposiumi XXXVII 9.–10.2.2017. Vaasa: VAKKI Publications 8. 205–216.

Estonia has a long-term renovation strategy target of 14,000 renovated apartment building in 2020-2050. The KredEx renovation grant system has brought on significant results in deep renovation. Since the first scheme of the grant system, there are improvements in ventilation requirements.

Estonia has achieved great results in deep renovation, thanks to the KredEx renovation grant system. Backed by the EU since its 2010 kick-off, KredEX features strict technical requirements, focusing on high-level energy efficiency and indoor climate conditions.

Large-scale renovation has generated positive effects on the macroeconomic level, quantified in terms of job creation and tax return. All in all, 17 jobs per 1 million euros of investment in renovation have been created directly and indirectly per year in Estonia. Tax revenue from renovation construction projects has been quantified to be 32–33 % of the total renovation project costs. Therefore, evidence from Estonia shows that a state subsidised renovation has been, in practical terms, budget neutral with direct financial support of 25–40 % used in last 10 years.

During this decade, around 1,100 apartment buildings have been renovated. Energy efficiency and indoor climate conditions comparable to modern apartment buildings have been achieved with deep integrated renovation. At the same time, it’s worth taking note that the cost of deep renovation is approximately 3–4 times lower than building a new apartment building. This is a good start, but the volume needs to be increased to catch the long-term renovation strategy target of 14,000 renovated apartment building in 2020-2050.

Challenges in indoor climate quality during the first scheme

Support from the EU first materialised in 2010-2014, as a total of 663 apartment buildings underwent renovation in Estonia. This first period showed what can go wrong and what needs to be improved in renovation. Typical to any new scheme, KredEx started with well-defined energy saving targets, but technical requirements for ventilation were not specified. It was just stated that indoor climate quality should follow Category II indoor climate target values typically used in new buildings according to European standard. In reality, such general requirement was not followed and many ventilation solutions failed. That especially applied for single room ventilation units with heat recovery which were noisy, had frost problems and were overrun by stack effect in high-rise buildings.

Developed scheme with new ventilation requirements

Crucial development was made in the new grant scheme, KredEX II, emerged for 2015-2017, with a total of 102 million euros in EU Structural Funds used. Under this new scheme, technical requirements and the application process were further developed and more detailed. Now the starting point was that heat recovery ventilation systems are to be installed in order to achieve substantial energy savings (about 70% in heating) and indoor climate improvements at the same time. For that purpose, two technical ventilation solutions were specified for a common large renovation grant (35% support at that time). These solutions were mechanical supply and exhaust ventilation with heat recovery or ventilation radiators with exhaust air heat pump. Both systems have been widely used. There was a significant innovation to install ventilation ductwork to façade into new additional insulation layer that made centralized heat recovery ventilation feasible. Exhaust air heat pump with ventilation radiators has been popular in higher buildings where main ducts become bigger and are more challenging to install to façade. Together with ventilation system specification, ventilation airflow requirements were set on room level, telling how much supply air is needed in bedrooms and living rooms and how much extract from toilets, bathrooms and kitchens. These new requirements made design transparent, KredEx also started to evaluate the compliance of design documentation by external consultants. Finally, the airflow measurement protocol requirement after installation ensured that ventilation was well done in all projects.

The same technical requirements have been used during last years, but now the scheme has developed with regional development considerations. While a large grant in Tallinn and Tartu was limited to 30% support, projects in smaller cities received 40% and in Ida Virumaa even 50%.

Writer

Jarek Kurnitski, professor at the Tallinn University of Technology, is a distinguished researcher in the field of energy performance and indoor climate of buildings.

Ilmastoviisas asuminen nostaa esiin kotitalouksien erilaisuuden, eriarvoisuuden ja verkottuneisuuden muihin asumisen ja rakentamisen toimijoihin. Onnistunut ja pitkäjänteinen kestävyysmurros vaatii näiden kaikkien näkökulmien huomioimista. 

Kevään 2021 aikana DeCarbon-Home-hankkeessa pureuduttiin ilmastoviisaan asumisen kysymyksiin eri toimijaryhmien kuin tieteenalojen näkökulmista. Hankkeen kumppanikaupungeille ja sidosryhmille järjestetyt työpajat tuottivat arvokasta tietoa siitä, millaisia mahdollisuuksia ja esteitä suomalaiset kohtaavat kestävän asumisen suhteen. Yhteistyö laajan sidosryhmäjoukon kanssa jatkuu tutkimuksen, yhteiskehittämisen ja viestinnän parissa.  

Edelleen syksyllä jatkuvissa Decarbon-Home-konsortion aamuseminaareissa tutkijat ovat esitelleet toisilleen omia tutkimuskysymyksiään sekä niiden aiempaa tutkimusta ja teoreettisia lähestymistapoja. Ilmastoviisaan asumisen keskeiset teemat ja kysymykset hahmottuvat siten sekä tieteellisten että arkisten näkökulmien valossa. 

Asumisen ja arjen moninaisuus 

Asuminen on perustavanlaatuinen osa elämää ja siten yhtä monimuotoista kuin itse olemme. Erilaiset ilmastoviisaat ratkaisut sopivat erityyppisiin asumisen tilanteisiin. Ne myös liittyvät jokaisen henkilökohtaiseen hyvinvointiin, arvoihin ja mieltymyksiin sekä sosiaalisiin käytäntöihin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Toisin sanoen, ilmastoviisaassa asumisessa yhdistyvät niin mikro-, makro- kuin välitasojen tekijät. Siksi on tärkeää, että ratkaisuja kehittäessä ja sovellettaessa kotitalouksien erityispiirteet huomioidaan, jotta muutos on kestävä ja pitkäjänteinen. 

Kotitalouksilla on myös vaihtelevasti mahdollisuuksia vaikuttaa asumisensa ilmastoviisauteen, muun muassa asunnon hallintamuodosta, sijainnista ja sosioekonomisista tekijöistä riippuen.  Tällöin kysymykset osallisuudesta, toimijuudesta ja oikeudenmukaisuudesta nousevat esiin. Vaikka kodeissa vallitseekin suurin kiinnostus parantaa esimerkiksi lämmitysjärjestelmien energiatehokkuutta, taloudelliset reunaehdot tulevat usein vastaan. Myös kasvava yhteiskunnallinen ja alueellinen eriarvoisuus voimistavat näitä esteitä.  

Tunnistamista ja tukea 

Kaiken kaikkiaan on tärkeää tunnistaa, millaista tukea eri kotitaloudet tarvitsevat matkallaan ilmastoviisaaseen asumiseen, ja mitkä toimijat voivat sitä heille antaa. Esimerkiksi kasvukeskusten ulkopuolella pientalojen energiaremonttien ja muiden tulevaisuusinvestointien aikaansaaminen voi vaatia kotitalouksien, pankkien ja julkisen sektorin yhteistyötä. Toisaalta taas suuret vuokrataloyhtiöt voivat suoraan vaikuttaa suuren asuntokannan ilmastoviisauteen, mutta myös tukea asukkaitaan arkisissa valinnoissa.  

Loppujen lopuksi asumisen kestävyysmurroksessa on kyse laajan toimijaverkoston yhteispelistä. Sen onnistuminen edellyttää sekä sosiaalisten käytäntöjen, yhteiskunnallisten rakenteiden, kulttuuristen merkitysten että fyysisen infrastruktuurin ja teknologian muutosta. 

Kirjoittaja

Kirjoittaja Joonas Salmijärvi työskentelee koordinaattorina Helsingin yliopistolla geotieteiden ja maantieteen laitoksella. Kaupunkisosiologina hän on DeCarbon-Home-hankkeessa kiinnostunut erityisesti lähiöasumisen kestävyysmurroksesta sekä siihen liittyvien alueellisuuden, eriarvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden kysymyksistä. 

Rakentamisen ja asumisen ilmastovaikutukset sekä niihin liittyvät oikeudenmukaisuuskysymykset ovat paikallisten ja kansallisten näkökulmien muodostama kokonaisuus, jossa ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset kestävyysvaikutukset nivoutuvat toisiinsa. Decarbon-Home-hankkeessa lisätään ymmärrystä ilmastoviisaasta rakentamisesta ja asumisesta monitieteisen tutkimustyön ja syvällisen sidosryhmävuorovaikutuksen avulla. Hankkeen aikana yhteiskehitetään sidosryhmien kanssa rakentamisen ja asumisen ratkaisuja, jotka auttavat kestävyysmurroksen aikaansaamisessa. 

Ilmastoviisaassa ja oikeudenmukaisessa asumisessa sekä siihen liittyvässä rakentamisessa on kyse sekä ekologisesta, sosiaalisesta että taloudellisesta kestävyydestä. Tämän vuoksi vaihtoehtoisten energiatehokkuus- ja materiaaliratkaisujen vaikutuksia on ymmärrettävä yhtäältä laaja-alaisesta näkökulmasta, toisaalta paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Laaja-alaisuus tarkoittaa muun muassa tietoa erilaisten asumiseen kohdistuvien toimenpiteiden kansallisista vaikutuksista. Paikallisuus taas liittyy sen ymmärtämiseen, mitä asumiseen tai rakentamiseen kohdistuvista toimenpiteistä seuraa käytännössä eri asuinpaikoilla ja paikkakunnilla.

Decarbon-Home-hankkeessa kestävyyden monipuolinen ymmärtäminen on perustavanlaatuisen tärkeää. Ilmastoviisaassa asumisessa ja rakentamisessa on ekologisen kestävyyden osalta kyse erityisesti hiilidioksidipäästöistä, joiden mittaus on suhteellisen vakiintunutta. Asumisen oikeudenmukaisuus osana sosiaalista kestävyyttä on esimerkiksi hiilidioksidipäästöihin verrattuna huomattavasti vaikeammin yksiselitteisesti mitattavissa. Tämän takia asumisen oikeudenmukaisuuden määrittelyyn liittyy olennaisesti paikallisten olosuhteiden ja niiden aiheuttamien hyvinvointivaikutusten tarkastelut. Ilmastoviisaan ja oikeudenmukaisen asumisen taloudellinen kestävyys taas tarkoittaa esimerkiksi rakentamiseen liittyvien materiaali- ja energiatehokkuusratkaisujen toteutettavuutta erilaisissa asuinpaikoissa ja paikkakunnilla.

Kestävyys rakentamisen ja asumisen ilmastoviisaudessa sekä oikeudenmukaisuudessa. Esimerkkejä eri näkökulmiin liittyvistä asioista ja niiden välisistä yhteyksistä.

Ilmastoviisas ja oikeudenmukainen asuminen on myös tuotanto- ja kulutusvalintoja

Paikallisten olosuhteiden ja vaihtoehtoisten asumismuotojen erilaisuuden takia ilmastoviisaat ja oikeudenmukaiset rakentamisen ja asumisen ratkaisut eivät ole kaupunkilähiöissä ja haja-asutusalueilla samanlaisia. Esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen hillinnän vaihtoehdot eroavat toisistaan jo kerros- ja omakotitalojen rakennusteknisten eroavaisuuksien takia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ilmastoviisaan ja oikeudenmukaisen asumisen ratkaisujen välillä olisi myös yhteneväisyyksiä: Esimerkiksi kuluttajainnovaatiot voivat kohdentua sekä lähiöiden että haja-asutusalueiden asumisen laatuun ja asukkaiden mahdollisuuksiin hyvinvointinsa parantamiseen.

Ilmastoviisaus rakentamisessa ja asumisessa tuo hiilidioksidipäästöjen hillinnän rinnalla merkittäviä edellytyksiä asukashyvinvoinnin parantamiseen, koska uudet materiaali- ja energiatehokkuusratkaisut voivat helpottaa arkea ja pienentää asumiskustannuksia. Rakentamisessa tehdyt materiaalivalinnat vaikuttavat myös kotien ja asuinympäristöjen viihtyisyyteen. Esimerkiksi puun käytön on todettu lisäävän luonnonläheisyyteen ja estetiikkaan liittyvien tekijöiden kautta ihmisten kokemaa hyvinvointia rakennetussa ympäristössä. Tämän takia muun muassa puun mahdolliset edut asumisessa eivät liity ainoastaan ekologisiin tai taloudellisiin näkökulmiin. Asukkaan on helpompi perustella ilmastoviisaiden ratkaisujen tekemistä itselleen tai muille, jos hän voi ajatella suosivansa niitä myös itsensä tai läheistensä saamien psykologisten hyötyjen takia.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta ei ole yhdentekevää, mistä ilmastoviisaan rakentamisen ja asumisen ratkaisujen raaka-aineet ovat peräisin tai missä materiaaleja tuotetaan, komponentteja kootaan ja laitteistoja valmistetaan. Kotimainen biokiertotalous ja siihen perustuva yritystoiminta voivat samanaikaisesti olla keino tuoda markkinoille kestävää kehitystä edistäviä innovaatioita, aikaansaada uusia työpaikkoja ja sen myötä vahvistaa ihmisten hyvinvointia erilaisissa paikallisyhteisöissä niin lähiöissä kuin haja-asutusalueillakin. Samaan aikaan rakentamisen ja asumisen kestävyysmurroksen ymmärtäminen voi olla merkittävä mahdollisuus suomalaisen biokiertotalouden kehittymiselle.

Kirjoittaja:

Katja Lähtinen on Luonnonvarakeskuksen liiketaloustieteen tutkimusprofessori. Työssään eri tutkimusorganisaatioissa hän on muun muassa pohtinut eri kestävyyden osa-alueiden välisiä yhteyksiä. Nykyisissä tehtävissään hän etsii muun muassa keinoja vahvistaa ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten hyötyjen aikaansaamista suomalaisessa biokiertotaloudessa.

Kirjallisuutta:

Lähtinen, K., Myllyviita, T., Leskinen, P. & Pitkänen, S. 2014. A Systematic literature review on indicators to assess local sustainability of forest energy production. Renewable & Sustainable Energy Reviews 40: 1202–1216. https://doi.org/10.1016/j.rser.2014.07.060

Lähtinen, K., Toppinen, A., Mikkilä, M., Toivio, M. & Suur-Uski, O. 2016. Corporate responsibility reporting in promoting social license to operate in the forestry and sawmilling industries. Forestry, 89: 525–541. https://doi.org/10.1093/forestry/cpv055

Lähtinen, K., Häyrinen, L., Roos, A., Toppinen, A., Aguilar Cabezas, F. X., Thorsen, B. J., Hujala, T., Nyrud, A. Q. & Hoen, H. F. 2021. Consumer housing values and prejudices against living in wooden homes in the Nordic region. Silva Fennica, 55: 1–27. https://doi.org/10.14214/sf.10503

Mont, O. & Plepys, A. 2008. Sustainable consumption progress: should we be proud or alarmed? Journal of Cleaner Production, 16: 531–537.

Rhee, P. 2018. Beyond Green: Environmental building technologies for social and economic equity. Architectural Design, 88: 94–101. https://doi.org/10.1002/ad.2326

Rakennusalan toimijat pitävät Maankäyttö- ja rakennuslain vähähiilisyyden sääntelyn vaikutuksia pääosin positiivisina tuoreen kyselyn mukaan. Sääntely herättää kuitenkin myös huolta kasvavista työmääristä ja riittämättömistä resursseista.

Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus on valtava lakihanke. Sen tavoitteena on rakentamisen laadun ja digitalisaation edistämisen lisäksi ilmastonmuutoksen hillitseminen vähähiilisellä rakentamisella. Sääntelyn yksi merkittävimmistä muutoksista on vaatimus rakennuksen elinkaarisen hiilijalanjäljen arvioimisesta. Eli sen sijaan, että keskityttäisiin vain rakennuksen käytön aikana syntyneisiin ilmastovaikutuksiin, huomioitaisiin tulevaisuudessa ilmastovaikutukset aina rakennustuotteiden valmistuksesta elinkaaren lopulla tapahtuvaan purkamiseen ja kierrätykseen asti. Nämä vaikutukset laskettaisiin uudella vähähiilisyyden arviointimenetelmällä ja ilmoitettaisiin ilmastoselvityksen muodossa. Uusille rakennuksille on myös tarkoitus säätää raja-arvo, jota hiilijalanjälki ei saisi ylittää. Uudistukset vaikuttavat lupaavilta näin maallikon silmin, mutta miten rakennusala suhtautuu muutoksiin?

Askelia kohti vähähiilisyyttä

Suomen ympäristökeskus kartoitti kyselyllä rakennusalan toimijoiden ja muiden alan asiantuntijoiden mielipiteitä rakentamisen sääntelystä. Kyselyn vastaajista suurin osa koki hiilijalanjäljen sääntelyn myönteisenä uudistuksena, joka mahdollistaisi rakentamisen ilmastovaikutusten pienentämisen. Vaikka ilmastoselvityksen laatimisesta aiheutuisi kustannuksia rakennushankkeeseen ryhtyvälle, niitä ei kyselyssä pidetty kovin merkittävinä. Harva myöskään koki, että ilmastoselvitysvelvoite vaikuttaisi negatiivisesti korjausrakentamisen määrään tai laatuun.

Raja-arvonsääntelyyn suhtauduttiin myös kyselyvastauksissa myönteisesti. Valtaosa vastaajista koki, että raja-arvo kannustaisi valitsemaan vähähiilisiä rakennusmateriaaleja ja aiheuttaisi päästövähennyksiä rakennusten kuluttamassa energiassa. Raja-arvoon liittyvien kysymysten kohdalla nousi kuitenkin esiin vaihtokauppa; tiukemmalla sääntelyllä rakentamisen kustannukset ovat suuremmat, mutta niin ovat myös sääntelyn hyödyt. Vastaajien välillä ilmenikin eri mielipiteitä siitä, mikä on sopiva raja-arvo. Suosituin vastaus oli raja-arvo, joka alittaisi nykyisen rakentamisen tason 10-20%, mutta myös tiukempi raja-arvo, 30-40%, sai kannatusta yli neljäsosalta vastaajista.

Haasteita ja mahdollisuuksia

Kyselyn perusteella nousee kuitenkin esiin myös huolia, etteivät alan resurssit riitä vastaamaan uuden sääntelyn tuomiin vaatimuksiin. Yli puolet vastaajista epäili, ettei rakennusvalvonta kykenisi valvomaan ilmastoselvityksiä. Lisäksi valtaosa koki, että alan osaamista pitäisi kehittää, jotta se olisi sääntelyn vaatimalla tasolla. Raja-arvovaatimuksen pelättiin myös olevan ristiriidassa energiatehokkuutta koskevien määräysten kanssa, mikä lisäisi sääntelyn monimutkaisuutta ja työmäärää.

On tärkeää, että nämä näkökulmat huomioidaan. Jos vastuu edistää rakentamisen vähähiilisyyttä jää toimialalle, joka ei koe olevansa valmis, saattavat lakiuudistuksen täydet ilmastovaikutukset jäädä toteutumatta. Toisaalta, jos alan esiin tuomiin haasteisiin vastataan – sääntelyn kunnianhimoisuudesta tinkimättä – voi uudistus viedä Suomea kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa ja samalla edistää rakentamisen laatua ja alan työllisyyttä.

Kirjoittaja:

Selina Clarke on korkeakouluharjoittelija Suomen ympäristökeskuksessa. Harjoittelun ohella Selina suorittaa taloustieteen maisteriopintojaan ja miettii, miten voisi soveltaa osaamistaan ilmastoviisaan tulevaisuuden edistämiseksi.

Mitä annettavaa viestintätieteillä on ilmastoviisaan asumisen tutkimuksessa? Tätä kysymystä on hyvä pohtia peilaamalla ilmastoviisaan asumisen teemoja viestinnän kolmeen peruspilariin: merkityksiin, kielenkäyttöön ja erilaisiin medioihin. Ilmastoviisas asuminen voidaan nähdä arkisten mutta tärkeiden merkitysten viestimisenä esimerkiksi perheenjäsenten keskusteluissa, taloyhtiöiden kokouksissa, alueellisten sanomalehtien uutisjutuissa ja järjestöjen sosiaalisen median päivityksissä.  

Viestintätieteiden ja siihen läheisesti liittyvän mediatutkimuksen parissa viestintää lähestytään usein merkityksinä, kielenkäyttötilanteina, medioina tai mediateknologioina. Näitä kaikkia voidaan sovittaa ilmastoviisaan asumiseen teemaan, mitä esitellään lyhyesti seuraavaksi ja mikä on kootusti nähtävissä oheisessa kuviossa. 

Monipuolisten merkitysten tuottamista ja tulkintaa

Ihmisten välinen viestintä voidaan kiteyttää merkitysten tuottamiseksi ja tulkitsemiseksi kielenkäytössä, mikä konkretisoituu teksteinä ja tilanteina – tekstillä tarkoitetaan tässä yhteydessä sekä puhuttuja että kirjoitettuja muotoja. Tekstejä puolestaan välitetään, esitetään ja kulutetaan erilaisten medioiden ja mediateknologioiden avulla: esimerkiksi teksti insinööritiimin palkkaamisesta taloyhtiöiden energiaremonttien avuksi julkaistiin Vuosaari-lehden verkkosivuilla, jolloin tekstinä on verkkouutinen, mediana paikallislehti ja mediateknologiana internet-sivusto.    

Ilmastoviisaaseen asumiseen liittyvät tilanteet – tapahtuivatpa ne sitten lähiössä, kaupungissa, omakotitalossa, kerrostalossa tai mediassa – ovat myös viestintää. Kyse voi olla perheenjäsenten keskustelusta, jossa päätetään uudesta energiatehokkaasta lämmitysjärjestelmästä, josta tehtyä uutisointia on seurattu. Tai yksinasuvan vanhuksen puhelinsoitosta läheisilleen vuotavista ikkunoista. Tai energia-avustusta hakevan kysymyksistä hakulomaketta täyttäessä. Esimerkkinä toimii myös vaikkapa energiapelin pelaaminen kavereiden kesken. 

Viestintätieteellisellä tutkimuksella autetaan havaitsemaan, että ilmastoviisaan asumisen tematiikkaa rakennetaan arjessa puheina ja teksteinä monin eri tavoin. Ei esimerkiksi ole yhdentekevää, minkälaisilla sanavalinnoilla yhtäältä media ja toisaalta kansalaiset viestivät ilmastonmuutoksesta, hiilijalanjäljestä, energiankulutuksesta, materiaaleista, kestävästä kehityksestä ja miten näitä yhdistellään asumiseen ja arkisiin tekoihin. Sanavalintoja pohjataan kulttuuriseen taustaamme ja maailmankuvaamme, mistä syystä meillä on käytössä erilaisia diskursseja eli kulttuurisia merkityssysteemejä, joissa tietynlaiset sanavalinnat ”viihtyvät” yhdessä. Esimerkiksi vähähiilisyyden diskurssi voi jakautua sen mukaisesti, puhutaanko ruokavalioista, valmistusmateriaaleista vai päästöistä ja lähestytäänkö näitä myönteisesti vai kielteisesti. 

Luupissa merkitykselliset valinnat – ja kysymys johtaa jatkokysymykseen 

Mikä on siis vastaus alun kysymykseen? Jo edellä esitetyn perusteella on selvää, että viestintätieteillä on paljonkin annettavaa tutkimukseen, joka ei ensisijaisesti vaikuta kovinkaan viestinnälliseltä. Toisaalta viestintätieteillä on yhteisiä intressejä monien tieteenalojen, kuten kulttuurintutkimuksen, kielitieteen ja kulutustutkimuksen, kanssa. Tällaisella asetelmalla ympäristön ja yhteiskunnan ilmiöitä voidaan havainnoida myös ihmisten välisenä viestintänä eli merkityksellisenä kielenkäyttönä.    

On tähdellisempää kysyä, mihin monista viestinnällisistä näkökulmista kannattaa keskittyä tässä tutkimuksessa. Lähdemmekin liikkeelle uutismedian ja sosiaalisen median diskursseista ja siitä, miten niissä sanallistetaan ilmastoviisaaseen asumiseen liittyviä – ideologisesti värittyneitäkin – asenteita, mielikuvia, toiveita ja riskejä. Olemme kiinnostuneita niistä merkityksellisistä valinnoista, joilla medioissa sekä korostetaan joitain näkemyksiä ilmastoviisaasta asumisesta että sivuutetaan muita ja nostetaan joitain toimijoita esiin sulkien samalla muita toimijoita ulkopuolelle. 

Lähteitä ja lisälukemistoa 

Fairclough, N. (1997). Miten media puhuu (suom. V. Blom & K. Hazard). Tampere: Vastapaino. 

Heikkinen, V. (2020). Tekstianalyysi. Miksi kielellisillä valinnoilla on merkitystä. Gaudeamus. 

Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, E. (toim.) (2016). Diskurssianalyysi. Teoriat, peruskäsitteet ja käyttö. Tampere: Vastapaino. 

Pietikäinen, S. & Mäntynen, A. (2019). Uusi kurssi kohti diskurssia. Tampere: Vastapaino. 

Seppänen, J. & Väliverronen, E. (2012). Mediayhteiskunta. Tampere: Vastapaino. 

Vuosaari-lehti (2021). Helsinki palkkasi insinööritiimin auttamaan taloyhtiöitä energiaremonteissa. Verkkouutinen, toimitus 4.3.2021. Saatavilla: https://vuosaarilehti.fi/2021/03/04/helsinki-palkkasi-insinooritiimin-auttamaan-taloyhtioita-energiaremonteissa/ 

Kirjoittaja

Tutkija Liisa Kääntä ihailee ihmisten kykyä vuorovaikutukseen mitä erilaisemmissa tilanteissa ja ympäristöissä, ilman teknologiaa ja teknologian kanssa. Tämän parissa hän viettää nykyään työpäivänsä Vaasan yliopistossa ja someilun myötä joskus vapaa-aikansakin. Vuorovaikutuksen ohella monet muutkin viestinnän ilmiöt kiinnostavat. Oma matka ilmastoviisaaksi on vielä kesken.  

Asuminen on jokapäiväisiä tekoja. Decarbon-Home-hankkeessa pyrimme ymmärtämään erilaisia asukkaita elämäntilanteineen ja kysymme, miten voisimme asua ilmaston kannalta järkevästi erilaisissa kodeissa – sekä maaseudun omakotitaloissa että 1970-luvun kerrostalolähiöissä.

Suomessa valmistuu vuosittain yli 40 000 uutta asuntoa ja monilla alueilla vallitsee jatkuva asuntopula. Samaan aikaan tyhjien asuntojen määrä sekä maaseudulla että kaupungeissa on kasvanut – tällä hetkellä yhteensä yli 300 000 asuntoa on tyhjillään, joista huomattava osa 1970-luvun kerrostaloissa (Paavilainen 2020). Onko meillä varaa tähän ympäristön ja kuluttajien talouden näkökulmasta? Ilmiön taustalla on useita kehityskulkuja, kuten muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin, kakkosasuntojen omistaminen ja vertaisvuokraaminen. Silti jokaisen uuden asunnon rakentaminen vie valtavasti luonnonvaroja ja tuottaa paljon ilmastopäästöjä.

Kuinka paljon sinun kodissasi maksaa yksi aste huonelämpöä parinkymmenen asteen pakkasella? Paljonko asuntosi seiniin on varastoitunut hiiltä? Miten erilaiset korjaustoimenpiteet lisäävät asuntosi käyttöiän odotetta? Tällaisiin kysymyksiin harva kuluttaja osaa vastata. Etenkään kerrostaloasujan ei tarvitse tietää kotinsa teknisistä ratkaisuista kovinkaan paljon.

Kaikki talonostajatkaan eivät ole ostohetkellä kiinnostuneita kotinsa lämmitysmuodosta ja rakennusmateriaaleista, vaan silloin useimmiten asunnon koko, sijainti ja hinta ratkaisevat. Asunnon hankinta, omistaminen ja asuminen ovatkin keskenään eri asioita. Kulutustutkimuksen kirjallisuudessa puhutaan hankinnanjälkeisestä haltuunoton prosesseista (Viholainen ym. 2020; Warde 2014). Asuminen on siten eräänlaista jatkuvaa kodin tekemistä huoltotoimenpiteinen ja korjauksineen (Kuva 1). Uuteen kotiin muutettaessa tämä vaihe konkretisoituu monen kohdalla erilaisten remonttien muodossa. Remontteja tai sisustusta suunnitellessa pohditaan huolellisesti asunnon käytettävyyden ja asumismukavuuden lisäämistä kotona. Korjauksilla voidaan myös päivittää vanhaa kotia, jolloin asunto merkityksellistyy asukkaalleen uudelleen.

Asumisen ympäristövaikutuksiin voi vaikuttaa erilaisin teoin, kuten asunnon energiatehokkuutta parantavin korjauksin. Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa säästöjä ja ympäristöhyötyjä tuoviin korjauksiin, mikä ilmenee esimerkiksi Ylen julkaisemassa uutisessa. Energiaköyhyys ei ole vain Etelä-Euroopan ongelma, vaan uhka on olemassa myös Suomessa. Se koskee erityisesti niitä pieni- ja alle keskituloisia kotitalouksia, jotka asuvat 1960- ja 1970-luvun perusparantamattomissa kerrostaloissa tai ennen 1980-lukua valmistuneissa isoissa öljylämmitteisissä pientaloissa (Runsten ym. 2015).

DECARBON-HOME-hankkeessa kysymmekin, miten korjausrakentamisen keinoin voitaisiin edistää ilmastoviisasta asumista etenkin lähiöissä ja haja-asutusalueilla. Keskiössä ovat asukkaat erilaisissa elämäntilanteissa ja taloudellisissa asemissa. Työpaketissa yksi tavoitteena on ymmärtää asukkaan ja kansalaisen kokemuksia ja mahdollisuuksia ilmastotekoihin arjessaan. Palataan näihin teemoihin työn edetessä!

Lähteet

Paavilainen, P. (2020) Tyhjillään olevien asuntojen määrä kasvanut merkittävästi 2000-luvulla – mistä tässä on kyse? Tieto & Trendit 12.10.2020. http://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2020/tyhjillaan-olevien-asuntojen-maara-kasvanut-merkittavasti-2000-luvulla-mista-tassa-on-kyse/?listing=simple [Viitattu 20.1.2021]

Runsten, S., Berninger, K., Heljo, J., Sorvali, J., Kasanen, P., Vihola, J., Uotila, U. (2015) Pienituloisen omistusasujan energiaköyhyys. Ympäristöministeriön raportteja 6/2015. Helsinki: Ympäristöministeriö. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/153653

Viholainen, N., Kylkilahti, E., Autio, M., & Toppinen, A. (2020). A home made of wood: Consumer experiences of wooden building materials. International Journal of Consumer Studies, 44(6), 542-551. https://doi.org/10.1111/ijcs.12586

Warde, A. (2014). After taste: Culture, consumption and theories of practice. Journal of Consumer Culture, 14(3), 279– 303. https://doi.org/10.1177/1469540514547828

Kirjoittaja

Eliisa Kylkilahti on kulutustutkija Helsingin yliopistossa. Eliisa on kiinnostunut ilmastoviisaasta asumisesta kuluttajien hyvinvoinnin, taloudellisten mahdollisuuksien ja sosiaalisten suhteiden näkökulmista.

Kirjoitus on julkaistu alunperin 16.2.2021 strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) verkkosivuilla.

Vantaan asukkaat ovat mukana kaupungin ilmastotyössä. Taloyhtiöiden ja lähiöiden energiahankkeet ovat esimerkkejä toimista, joilla Vantaa tavoittelee hiilineutraaliutta.

Ilmastotyötä yhdessä vantaalaisten kanssa

Vantaan kaupunki tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. Hiilineutraalisuuteen tähtäävät toimet on kirjattu Resurssiviisauden tiekarttaan, jonka yksi painopiste on ”Vastuullinen vantaalainen”. Asukkaat ovatkin mukana taloyhtiöiden ja lähiöiden energiahankkeissa sekä kestävän elämäntavan edistämisessä. 

Kuuleeko lähiö? Tarjolla energiatehokkuutta ja kustannussäästöjä

Vantaa on mukana kehittämässä osallistavia ja oikeudenmukaisia ratkaisuja ilmastoviisaampaan asumiseen juuri alkaneessa DECARBON-HOME-hankkeessa. Tässä kohteena ovat erityisesti suurten kaupunkien 1960- ja 1970-lukujen lähiöt. Niitähän Vantaalla riittää, sillä lähiöitä rakennettiin tuolloin muun muassa Koivukylään, Hakunilaan, Myyrmäkeen ja Kaivokselaan.

Vantaalaisia taloyhtiöitä tavoittelemme pääkaupunkiseudun yhteiskehittämishankkeessa Taloyhtiöklubissa. Ideana on koota yhteen naapuruston asunto-osakeyhtiöiden hallitukset ja perustaa heille foorumi, jossa tehdään ohjattua ja tavoitteellista yhteistyötä energiatehokkuuden parantamiseksi. Vantaalla taloyhtiöklubit perustetaan Koivukylään ja Myyrmäkeen. Molempien alueiden 1970–1990-luvuilla rakennettu kerrostalovaltainen rakennuskanta tarjoaa paljon mahdollisuuksia energiatehokkuusinvestointeihin. Yhteistyötä ja tiedonkulkua kaupungin toimijoiden ja taloyhtiöiden välillä on tarkoitus lisätä. Toivottavasti myös DECARBON-HOME-hankkeesta saadaan synergiahyötyjä näille alueille, esimerkiksi uusia ideoita yhteisöllisyyteen ja kiertotalouteen, jotta muutos ilmastoviisaaseen yhteiskuntaan tapahtuu sosiaalisesti kestävästi.

Vantaa on mukana ympäristöministeriön Lähiöohjelmassa, jolla pyritään lisäämään asukkaiden hyvinvointia ja osallisuutta sekä alueiden elinvoimaisuutta huomioimalla hiilineutraalisuus lähiöiden kehittämisessä. Lähiöohjelmassa mukana ovat muun muassa radanvarren keskukset Myyrmäki, Martinlaakso ja Koivukylä. Lähiöohjelmaa edistetään kaupungin sisällä poikkihallinnollisesti monen yksikön yhteistyönä.

Juuri päättyneessä Ilmastoviisaat taloyhtiöt -hankkeessa keskityttiin taloyhtiöiden lämmityksen tehostamiseen olosuhdedataa ja sensoritekniikkaa hyödyntämällä. Hankkeessa tuotettiin mm. Hakunilan alueen energia-analyysi ja taloyhtiöitä osallistui ilmastoviisaisiin pilotteihin.

Vastuullista kuluttamista ja ilmastotekoja

Kestävien elämäntapojen kiihdyttämö -hankkeessa osallistujakotitaloudet laskivat oman hiilijalanjälkensä, tekivät suunnitelman sen pienentämiseksi ja kokeilivat kuukauden mittaisella jaksolla kestäviä elämäntapoja käytännössä. Keskimäärin osallistujat saivat nipistettyä omasta hiilijalanjäljestään 14 prosenttia.

Vantaa tukee kaupunkilaisia uusiutuvan energian teknologioiden käyttöönotossa. Kartta.vantaa.fi -palvelusta löytyy muun muassa hyvät lähtötiedot oman tontin lähiympäristön tilanteesta maalämpöratkaisujen toteutettavuuden ja kannattavuuden suhteen. Palvelusta voi tarkistaa myös rakennuksen aurinkosähköpotentiaalin.

Viime vuonna tuotimme yhteistyökumppaneiden kanssa Vastuullinen vantaalainen -videoita, jotka kannustavat kuntalaisia ilmastonmuutoksen hillintään ja ilmastotekoihin. Videoiden teemoina ovat energiansäästö, kulutus, lähiluonto ja liikenne. Videot ovat vapaasti kaikkien Suomen kuntien käytettävissä.

Kirjoittaja Marja Vuorinen työskentelee Vantaan kaupungilla ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen asiantuntijatehtävissä.

Kerrostalot 1960- ja 70-luvuilta kuuluvat valtaosin energiatehokkuudeltaan luokkiin D-F. Peruskorjaukset tarjoavat mahdollisuuden parantaa energiatehokkuutta ja vähentää asumisen päästöjä.

Yli kolmasosa nykyisestä suomalaisesta kerrostaloasuntokannasta rakennettiin 1960- ja 70-luvuilla. Tämän asuntokannan korjausvelka onkin suuri haaste Suomessa – asunnot ovat nyt tyypillisesti laajamittaisen peruskorjauksen tarpeessa.

Energiakorjaukset ja päälämmitysjärjestelmän vaihdot ajoittuvat tyypillisesti peruskorjausten yhteyteen, joten lähiöiden peruskorjaukset antavat ajankohtaisen mahdollisuuden myös rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen ja päästöjen vähentämiseen. Lisäksi vuodesta 2020 saakka jaettu energia-avustus kiihdyttää osaltaan energiakorjauksia Suomessa.

Tarkastelussa Helsingin, Joensuun, Turun ja Vantaan lähiöt

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan Helsingin, Joensuun, Turun ja Vantaan rakennuskannan ja erityisesti lähiöiden ominaispiirteitä ja nykytilaa. Kaupungit ovat mukana juuri alkaneessa Decarbon-Home-tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan muun muassa lähiöiden energiatehokkuutta, energiakorjauksia sekä sosio-ekonomisia tekijöitä, segregaatiota ja asukkaiden näkemyksiä asumiseen ja energiaratkaisuihin liittyen.

Kaupunkien rakennuskannan ikä vaihtelee alueittain sen mukaan missä vaiheessa tarkastelualueen väkiluku on ylipäätään kasvanut. Esimerkiksi Helsingissä vanhan kerrostalokannan osuus on merkittävästi suurempi kuin muissa tapauskunnissa. Toisaalta Joensuun ja Vantaan asukasluku on kasvanut nopeasti vasta 1960-luvulta lähtien, mikä heijastuu uudemman rakennuskannan suureen osaan. Turussa lähes puolet kerrostaloasunnoista on valmistunut 1960- ja 1970-luvuilla.

Vaatimaton energiatehokkuuden taso

Energiatehokkuudeltaan 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuista kerrostaloista valtaosa kuuluu luokkiin D-F, eli ne ovat energiatehokkuudeltaan varsin vaatimattomia. Tapauskunnista Helsingin ja Turun 1960- ja 1970-lukujen kerrostaloista osa yltää luokkiin B-C, kun taas Joensuussa parhaat yltävät tasolle D. Vantaalla jopa 62 prosenttia energiatodistusrekisterissä olevista 60-70-lukujen kerrostaloista kuuluu luokkaan F. Helsingin ja Turun 1960- ja 1970-lukujen kerrostalot ovat energiatehokkuudeltaan hieman parempia verrattuna koko maan rakennuskantaan. 

Rakennus- ja huoneistorekisterin perusteella koko kerrostalokannassa kaukolämpö (89 %) ja öljylämmitys (9 %) ovat yleisimmät lämmitysmuodot. Vuoden 1980 jälkeen rakennetuista kerrostaloista lähes kaikki on kytketty kaukolämpöverkkoon. Tapauskunnista eniten öljylämmitteisiä kiinteistöjä on Turussa ja Joensuussa. Toisaalta viime vuosina jotkut asuinkerrostalot ovat irtautuneet kaukolämpöverkosta ja siirtyneet esimerkiksi maalämpöön.

Sosioekonomiset erot kasvaneet

Vaikka asuinalueiden eriytyminen on noussut Suomessa erittäin ajankohtaiseksi keskusteluksi ja tämä keskustelu kohdistuu usein juuri lähiöalueisiin, on lähiöiden sosio-ekonomista kehitystä tutkittu Suomessa kohtuullisen vähän 1990-luvun jälkeen. Tässä blogissa käytetään lähteenä vuonna 2017 julkaistua Stjernbergin analyysiä Helsingin seudun 1960- ja 1970-luvulla rakennettujen lähiöiden sosioekonomisesta tilasta ja kehityksestä. Analyysin aineisto päättyy vuoteen 2014.

Helsinki oli 1990-luvulla yksi Euroopan vähiten segregoituneita pääkaupunkeja, mutta 1990-luvun jälkeen sekä Helsingissä että muualla pääkaupunkiseudulla sosioekonomiset erot ovat kasvaneet. Tämä korostuu erityisesti tietyillä kerrostalovaltaisilla lähiöalueilla, jotka ovat jääneet jälkeen muista alueista. Helsingin seudun 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa lähiöissä korostuvat tietyt sosioekonomiset erot Helsingin seudun keskiarvoihin verrattuna. Näissä lähiöissä asuu esimerkiksi keskimääräistä enemmän työttömiä, vieraskielisiä, yli 65-vuotiaita, pienituloisia ja alhaisen koulutustason asukkaita. Lähiöt mielletään vuokra-asuntovaltaisiksi alueiksi, mutta itse asiassa Helsingin seudulla vuokra-asuntojen osuus vaihtelee huomattavasti lähiöiden välillä. Osassa Helsingin seudun 1960- ja 1970-lukujen lähiöistä yli 80 prosenttia asuntokannasta koostuu omistusasunnoista, mutta toisaalta osassa näistä lähiöistä vain alle 20 prosenttia asuntokannasta on omistusasuntoja.

Decarbon-Home hankkeessa selvitämme yllä kuvattuja väestön ominaisuuksia myös muilla Suomen lähiöalueilla ja tutkimme miten esimerkiksi työttömyys, pienituloisuus tai asukkaiden korkea ikä vaikuttavat energiatehokkuuden parantamismahdollisuuksiin.

Kirjoittajat:

Hanna-Liisa Kangas toimii ilmasto- ja energiapolitiikan erikoistutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Ilmastoviisaan rakentamisen tutkiminen ja edistäminen on Hanna-Liisalle sydämenasia, koska täytyyhän tästä maapallosta jättää jotain seuraavillekin sukupolville.

Santtu Karhinen työskentelee energiatalouden tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Rakennusten energiatehokkuuskysymykset kiinnostavat Santtua erityisen paljon ja pian hän pääsee hyödyntämään tietojansa oman talonrakennusprojektin parissa.