Alueellinen tyhjeneminen, asumattomat rakennukset ja lämmitysmuotojen muovaama tulevaisuus

Usein ilmastoystävällisintä rakentamista on jo rakennettu koti. Muuttoliike ja kaupungistuminen kuitenkin jättävät jälkeensä tyhjiä rakennuksia, harvenevia palveluita ja aiemman yhdyskuntarakenteen kaikuja. Modernit ihmiset liikkuvat helpommin kuin modernit rakennukset.

Kaupungit on nähty kasvun moottoreina, mutta monessa maassa kolikon kääntöpuolena on, että erityisesti kaupunkialueiden ulkopuolinen väestömäärä kutistuu. Tätä ’kutistumista’ on käsitelty myös tilallisena ilmiönä (Hollander & Nemeth 2011; Syssner 2022), vaikka varsinainen ilmiö liittyy lisääntyneeseen tyhjään tilaan, ränsistymiseen ja rakennuskannan arvon alenemiseen. Asumme yhä tiiviimmin samaan aikaan kun maaseututupien valot käyvät harvemmiksi.

Väestörakenteen kehittymiseen liittyy aaltomaisuus ja sukupolvien kokoerot uusiutuvat jaksoissa. Suomen väestön rauhanajan kehitys tiivistyy suuriin ikäluokkiin 1940-luvun lopulta, karjalaisten asuttamiseen kaupunkeihin ja maaseudulle, suureen sisäiseen muuttoliikkeeseen 1970-luvun alussa, kaupungistumiseen ja kaupunkien tiivistämiseen 2010-luvulla. Kun suurimmat kaupungit ovat tuntuvasti kasvaneet, maaseutuvaltaiset alueet ovat tyhjentyneet. Samaan aikaan suomalaisten syntyvyys on heikentynyt reippaasti muun muassa Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna.

Jos Suomen nykyisten kuntien väestön kehitystä kuvaa 1970-luvun alusta, ovat monet kirkonkylät menettäneet kunnalliset palvelunsa, väestö on muuttanut erityisesti koulutuksen perässä yliopistokaupunkeihin ja maahanmuutto kohdistuu erityisesti suurimpiin kaupunkeihin. Asuntorakentamisen paine kohdistuu muualle kuin missä rakennuskantamme sijaitsee, kun vähittäislämmöllä ylläpidettävien tyhjien rakennusten maisema halkoo maata.

Kuva 1. Suomen kuntien suhteellinen kehitys. Vuosi 1972 toimii ’lämpökartassa’ perusvuotena (indeksi 100). Vuoteen 2023 mennessä Helsinki, Turku, Tampere, Oulu erottuvat parhaiten kasvavina alueina Ahvenanmaan tiiviin ja tasaisen kehityksen ohella. Animoinut J. Vainikka.

Ennakoiko rakennusten lämmitysmuoto asutuksen pysyvyyttä?

Tekeillä oleva tutkimusartikkelimme liittyy tyhjenevien kotien politiikkaan ja erityisesti siihen, miten asuinrakennusten lämmitysmuodot voivat ennakoida paikallista tulevaisuudenuskoa ja terveen elinkeinorakenteen edellytyksiä. Käytämme erityisesti Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän Väestötietojärjestelmän rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR) tietoja ja Tilastokeskuksen Ruututietokantaa. RHR:n avulla pääsemme kiinni rakennusten tämänhetkiseen käyttötilanteeseen ja niiden lämmitystapoihin.

”Tyhjiksi” asunnoiksi määrittelemme sellaiset rekisterin kohteet, jotka ovat olleet ilman vakinaista asukasta yli kolme vuotta, joko asuntomarkkinoilla tai hylättynä. Hypoteesimme on, että energiaremonteissa uudenlaisiin lämmitystapoihin satsaaminen merkitsee tulevaisuudenuskoa siihen, että remontoitavalla asuinrakennuksella on edessään vielä paljon käyttöikää. Esitämme, että asuinrakennusten lämmitystapa voi olla merkittävässä roolissa, kun tarkastellaan alueen tyhjenemiskehitystä.

Suomen väestö keskittyy yhä suuriin kaupunkeihin. Kun tarkastellaan Suomen asuinrakennuksia, voidaan laskea, että vuosien 2002 ja 2023 välillä asuinrakennusten keskipiste on siirtynyt etelä-lounaaseen noin neljä kilometriä. Samaan aikaan tyhjillään olevien asuinrakennusten keskipiste on siirtynyt koilliseen noin 12 kilometriä. Urbanisaatio ilmenee siten myös rakennuskannan keskittymisessä ja tyhjien rakennusten taajuudessa Helsingin linjan itäpuolella, missä väestön ikääntyminen on voimakkaampaa.

Kuva 2. Kaikkien asuinrakennusten ja tyhjien asuinrakennusten keskipiste vuosina 2002–2023. Tekijät: V. Turunen, J. Vainikka.

Vaikka rakennus tai asunto ei ole käytössä, joudutaan siitä silti pitämään huolta. Asuntokannan säilyminen käyttökelpoisena edellyttää huoltoa ja peruslämmön ylläpitoa talvisin. Vuonna 2023 maassa oli yli 200 000 tyhjää asuinrakennusta ja yli kaksi miljoonaa tyhjää asuntoa. Näistä osa voi toki toimia kakkosasuntona, väliaikaisvuokrattavana tai loma-asuntona, mutta hiilijalanjäljen pienentämistoimenpiteiden ja kestävyysmurroksen edistämiseksi on mietittävä minkälaiseen käyttöön nämä esimerkiksi vuonna 2050 soveltuvat.

Lämmitysmuotojen suhteen Suomen sisällä on myös mittavia eroja. Metsävaltaisessa itäisessä Suomessa on runsaasti puulämmitteisiä asuinrakennuksia, kun taas läntisessä Suomessa on suhteellisesti enemmän öljylämmitteisiä asuinrakennuksia. Lämmityksen alueellisuus auttaa pohtimaan tyhjenemisen aluevaikutuksia. Nämä fossiili-intensiiviset, tai vanhanaikaiset, lämmitysmuodot eivät välttämättä ole yhtä houkuttelevia uutta kotia harkitseville kuin maalämpö. Pidemmän päälle lämmitystavan uusiutumisesta voi tulla alue- ja geopoliittinen kysymys, jos alueiden tyhjenemiskehitystä halutaan jarruttaa. Uusien asuinalueiden taustalla on väistämättä tyhjäksi jääneitä asuinkelpoisia rakennuksia, jotka voisivat ylläpitää tasapainoista aluekehitystä (Caramaschi & Chiodelli 2023).

Epävarmuustekijät

Tutkimusaineistomme sisältää epävarmuuksia. RHR-aineiston sisältö ei ole täysin ajantasaista, joten käytämme tyhjilläänolotietona Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa KAVERI-hankkeessa kehitettyä prosessia tyhjien rakennusten tunnistamiseen. Keskeinen epävarmuus liittyy kakkosasuntojen asumattomuuteen. Samaan tapaan lämmitysmuodon muutostieto ei välttämättä aina välity RHR-aineistoon, eivätkä rakennusten lämmitysmuotojen yhdistelmät rekisteröidy järjestelmään. Epävarmuuksista huolimatta tiedot ovat kuitenkin tällä hetkellä parhaita saatavilla olevia.

Lämmitysmuotojen alueellisuus

Tarkastelimme tyhjien pientalojen osuuden ja kolmen eri lämmitysmuodon, puulämmityksen, öljylämmityksen ja maalämmön, osuuden yhteyttä postinumeroalueittain. Tarkastelimme kolmea eri maantieteellistä rajausta: koko Suomea, läntistä Suomea (Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa) ja itäistä Suomea (Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Etelä-Karjala ja Pohjois-Karjala).

Postinumeroalueet, joilla on enemmän maalämpöä eivät näyttäisi olevan niin herkkiä tyhjentymään ja niiden tulevaisuudenkuva voi olla keskimääräistä valoisampi. Maalämpöjärjestelmän rakennuttaminen on merkittävä investointi, jota ei todennäköisesti toteutettaisi, jos rakennus uhkaisi jäädä tyhjäksi lähitulevaisuudessa. Alueilla, joilla taas on paljon puulämmitystä, tyhjeneminen oli voimakkaampaa. On mahdollista, että puulämmitteiset talot ovat vanhempaa rakennuskantaa, harvemmin asutuilla seuduilla ja tämän lisäksi niiden jälleenmyyntiarvo voi olla pienempi.

Öljylämmityksen ja tyhjien rakennusten osuuden yhteys näytti olevan yllättäen negatiivinen. Tämä voi johtua siitä, että öljylämmityksen toteutus, ylläpito ja käyttö on kuitenkin vaatinut jonkinlaisen investoinnin, jolloin rakennuksia ei helposti hylätä.

Kuva 3. Tyhjien pientalojen osuuden ja puulämmityksen, öljylämmityksen ja maalämmön osuuden yhteys ja korrelaatiot postinumeroalueittain eri aluerajauksilla (koko Suomi, läntinen Suomi ja itäinen Suomi). Kuvaajissa on esitetty pisteenä yksi postinumeroalue. Kuvaajan x-akselilla on esitetty lämmitystavan osuus suhteessa kaikkiin postinumeroalueen lämmitystapoihin ja y-akselilla on esitetty tyhjien rakennusten osuus kaikista postinumeroalueen pientaloista. Kunkin kuvaajan oikeassa ylälaidassa on esitetty muuttujien (Pearsonin) korrelaatiokerroin. Tekijät: V. Turunen, J. Vainikka

Lopuksi

Tyhjentyvässä asuntokannassa on toki taustalla muitakin tekijöitä kuin lämmitysmuoto, mutta on huomattava, että rakennusteknisetkin seikat ovat merkittäviä alueellisen elinvoiman kannalta. Rakennuskannan kunto ja ylläpito voivat myös välillisesti aiheuttaa segregaatiota ja heikompiosaisuuden keskittymistä. Kaupunkien sisällä uudet lämmitysmuodot voivat kasvattaa asuntojen arvoa, jolloin energiaremonttien viivästyminen voi lisätä eriytymistä. Tätä varten aiomme tarkastella lähemmin asuntokohtaista dataa. Lisäksi erityisesti itäisen Suomen osalta tyhjenemiskehityksellä on myös geopoliittista merkitystä, sillä kokonaisturvallisuuteen liittyy myös erityisesti rajaseutujen elinvoimaisuus. Toisaalta läntisen Suomen öljyriippuvuuden korvaaminen omavaraisella, ei-fossiilisella lämmöntuotannolla parantaa aluetaloutta. Tyhjillään olevat rakennukset ja asunnot vaikuttavat valtion resurssien käyttöön (Pike ym. 2024) ja ovat merkittävä tekijä tulevaisuuden asumisen määrittymisessä. Kaupunkien kasvu ja rakennuskannan uudistuminen selittyy usein sillä mitä jätämme taaksemme.

Kirjoittajat

Ville Turunen työskentelee suunnittelijana Suomen ympäristökeskuksessa. DecarbonHome-hankkeessa hän tutkii muun muassa rakennusten ominaisuuksien ja sosioekonomisten muuttujien vaikutusta alueiden tyhjenemiskehitykseen. Erityisenä mielenkiinnon kohteena hänellä on paikkatieto ja mallien hyödyntäminen erilaisten ilmiöiden kuvaamisessa.

Tutkija Sampo Vesanen työskentelee data-analyysin, datan visualisoinnin ja geospatiaalisten prosessien automatisoinnin parissa Suomen ympäristökeskuksessa. Hän on vankka tieteellisen ohjelmoinnin ja tutkimuksen toistettavuuden, joustavuuden ja saavutettavuuden puolestapuhuja.

Helsingin yliopiston tutkijatohtori Joni Vainikka johtaa Decarbon-Homen ”sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen” työpakettia. Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluvat mm. tulevaisuuden asuminen, ilmastoasenteet ja aluerakenteiden historia.

Lähteet

Caramaschi, S. & Chiodelli, F. (2023). Reconceptualising housing emptiness beyond vacancy and abandonment. International Journal of Housing Policy 23(3): 588–611.

Hollander, J. B., & Németh, J. (2011). The bounds of smart decline: A foundational theory for planning shrinking cities. Housing Policy Debate 21(3): 349–367.

Pike, A., Béal, V., Cauchi-Duval, N., Franklin, R., Kinossian, N., Lang, T., Leibert, T., MacKinnon, D., Rousseau, M., Royer, J., Servillo, L., Tomaney, J. & Velthuis, S. (2024). ‘Left behind places’: a geographical etymology. Regional Studies 58(6), 1167–1179.

Syssner, J. (2022). What can geographers do for shrinking geographies? Fennia-International Journal of Geography 200(2), 98–119.

Otsikkokuva: Hirsitalo Lappeenrannan Pulsassa. Vanhaa kunnostamalla voi myös pelastaa rakennuksia tyhjenemiseltä. (J. Vainikka 2024)

/by

Ratkaisuja: Kodin ratkaisujen vaikutukset energiankulutuksen käytänteisiin tulisi huomioida paremmin suunnittelussa

Ratkaisuja-blogisarjassa Decarbon-Home-hankkeen maanantaisissa aamukahviseminaareissa tutkimustaan esitelleet tutkijat kertovat tutkimuksensa keskeisistä huomioista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Sara-Ellen Laitinen esitteli kestävää kulutusta ja erityisesti kotitalouksien energiankulutukseen liittyviä käytänteitä käsittelevää tutkimusta.

Tutkimuksessa tutkittiin erilaisten materiaalisten asioiden kuten talon, kodinlaitteiden, lemmikkien ja säätilan aiheuttamaa muutosta kodin käytänteiden toteuttamisessa ja sitä, miten materiaalien aiheuttama muutos vaikuttaa käytänteiden ekologiseen kestävyyteen. Tutkimuksen mukaan materiaalien aiheuttama muutos kotitalouksien toteuttamien käytänteiden kestävyyteen määrittyy kolmen tekijän mukaan. Niitä ovat käytänteiden materiaalisuus, käytänteiden yhteys toisiinsa ja ihmisten reaktiot materiaalisten asioiden aiheuttamaan häiriöön.

Mitä käytänteet ovat ja miten ne ohjaavat toimintaamme?

Käytänteet ovat historiallisesti ja sosiaalisesti kehittyneitä, yhteisesti jaettuja ja normalisoituneita tapoja toimia. Niitä noudatetaan yleensä tiedostamatta ja niitä voi olla jopa vaikeaa olla toteuttamatta. Kotitalouksien kulutusta voidaan tutkia käytänteinä, jolloin kulutus tapahtuu, kun jotain käytännettä toteutetaan. Kodin piirissä käytänteitä ovat esimerkiksi kodin lämmitys, valaistuksen käyttö, ruoanlaitto ja siivous. Käytänteiden tutkiminen on mielekästä, sillä silloin keskitytään käytänteeseen, jossa energiankulutus tapahtuu, eikä pelkästään energiankulutukseen. Ihmiset käyvät suihkussa peseytyäkseen, eivätkä kuluttaakseen lämmintä vettä. Tällöin tutkitaan peseytymisen käytännettä, eikä vedenkulutusta.

Moni käytänne mahdollistuu jonkin materiaalisen asian käyttämisellä tai kuluttamisella. Ihmiset ja asiat ovatkin sidoksissa toisiinsa ja siten asioilla on vaikutusta kulutukseen ja energian tarpeeseen. Ihmiset ovat kotonaan materian ympäröimiä: he asuvat talossa ja käyttävät siihen liittyvää teknologiaa sekä erilaisia kodin laitteita. Nämä materiaaliset asiat voivat määrittää hyvin paljolti sitä, kuinka paljon jokaisessa kotitaloudessa kulutetaan energiaa.

Miten kodin ratkaisut muokkaavat asumisen käytänteitä?

Tutkimuksen mukaan materiaaliset asiat voivat aiheuttaa muutosta käytänteiden toteuttamisessa eri tavoin. Ne voivat siirtää tai muokata käytänteen toteuttamista, tai luoda kokonaan uusia käytänteitä. Kun materiaaliset asiat aiheuttavat muutoksen arkeen tai eivät toimi halutulla tavalla, energian kulutus voi muuttua. Muutos voi muuttaa ihmisten käytänteitä ekologisesti kestävämmäksi tai kestämättömämmäksi. Huonosti toimiva laite voi lisätä kulutusta, kun taas uusi teknologia voi häiritä tavallisia rutiineja ja siten muuttaa niitä. Esimerkiksi huonosti toimiva ilmanvaihto voi ohjata pitämään ikkunoita auki, jolloin lämpö karkaa asunnosta tai ääntä pitävä astianpesukone voi ohjata käyttämään nopeampia sekä kuumempia ja siten vähemmän ekologisia pesuohjelmia. Toisaalta hitaasti lämpiävä vesi voi ohjata käymään suihkussa nopeammin.

Kun taloja, asuntoja ja kodin teknologiaa suunnitellaan, tulisi ottaa paremmin huomioon materiaalisten asioiden vaikutus ihmisten arkeen ja siihen kuuluvaan energiankulutukseen. Ihmiset reagoivat eri tavoin epämukavissa tilanteissa tai tilanteissa, joissa eivät voi toimia kuten haluaisivat tai luonnostaan toimisivat, jolloin energiankulutus voi muuttua. Materiaalien tulee siis sopia paremmin arjen rutiineihin, mutta myös toimia yhdessä muiden materiaalien ja käytänteiden kanssa. Suunnittelussa olisi tärkeää pohtia, toimivatko suunnitellut ratkaisut halutulla tavalla ihmisten arkisissa käytänteissä.

/by

Ratkaisuja: Jäljellä olevat öljylämmittäjät entistä haavoittuvampi ryhmä – tukea öljystä luopumiseen tarvitaan edelleen

Ratkaisuja-blogisarjassa Decarbon-Home-hankkeen maanantaisissa aamukahviseminaareissa tutkimustaan esitelleet tutkijat kertovat tutkimuksensa keskeisistä huomioista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Tutkija Jouni Räihä Sykestä kertoi tuloksia öljylämmityksestä luopumisen tukien oikeudenmukaisen jakaantumisen kotitalouskohtaisesta tarkastelusta. Analyysiä ovat hänen kanssaan olleet tekemässä Selina Clarke Helsingin yliopistosta ja Hanna-Liisa Kangas Sykestä.

Hyvää tarkoittavatkin politiikkatoimet voivat aiheuttaa ei-toivottuja vaikutuksia johonkin toiseen suuntaan. Esimerkiksi ilmastopoliittiset toimenpiteet, kuten vähähiilisen asumisen tuet, voisivat kohdistua tulonjaon ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta neutraalisti tai eroja lieventävästi, mutta tutkimuskirjallisuudessa on havaittu, että usein ne menevät enemmän hyvätuloisille ja korkeasti koulutetuille kotitalouksille.

Millaisia tukia öljylämmityksestä luopumiseksi on ollut käytössä ja miten ne ovat kohdistuneet?

Suomessa on ollut viime vuosina kolme erilaista tuki-instrumenttia pientalojen öljylämmityksestä luopumiseen. Ne ovat öljylämmityksestä luopumisen tuki (Ely-tuki), energia-avustus sekä korotettu kotitalousvähennys. Kyseiset instrumentit ovat poikenneet toisistaan muun muassa hakuprosessin ja maksimisumman osalta. Tutkimushypoteesimme oli, että erityyppiset toimenpiteet todennäköisesti jakaantuvat eri tavoin myös eri ihmisryhmille.

Ryhdyimme selvittämään, miten öljylämmityksestä luopumisen tuet ovat kohdentuneet suhteessa koko öljylämmitettyyn rakennuskantaan, aiempiin remontoijiin sekä koko omakotitalokantaan. Lisäksi kunkin tuki-instrumentin kohdentumista on tarkasteltu erikseen. Tieteellisen analyysin on mahdollistanut anonyymisti rakennuksen tietoja hyväksi käyttäen tehty yhdistely tilastokeskuksen rekisteriaineistoihin. Tarkastelutasona ovat kotitalouskohtaiset muuttujat kuten tulotaso, koulutus, työllisyys sekä sijainti. Tämä analyysi mahdollistaa etenkin niin kutsutun jako-oikeudenmukaisuuden pienipiirteisen tarkastelun.

Tutkimuksessa on havaittu, että öljylämmitteisissä omakotitaloissa asuneet olivat alun perin keskimääräistä omakotitaloasujaa iäkkäämpiä, matalammin koulutettuja ja pienituloisempia. Tästä huolimatta remonttiavustukset ovat kohdistuneet keskimääräistä omakotitaloasujaa enemmän korkeampituloiselle, korkeammin koulutetuille ja kaupunkiseudulla asuville kotitalouksille. Tuki-instrumenteista kotitalousvähennys ja energia-avustus vaikuttavat kohdistuneen ”elitistisemmin”, kun taas Ely-tuki on jakaumaltaan hieman tasaisempi. Kotitalousvähennystä hakevat ovat keskimäärin olleet hieman vanhempia kuin muiden tukien hakijat, joka voi liittyä siihen, että kotitalousvähennys on seniorikansalaisille tutumpi instrumentti.

Mitä tuki-instrumenttien suunnittelussa tulisi erityisesti ottaa huomioon?

Nykytilanteessa jäljellä olevat öljylämmittäjät ovat entistä haavoittuvampi ryhmä. He ovat esimerkiksi suuremmassa vaarassa jäädä energiaköyhyysloukkuun, kun lämmitysöljyn hinta nousee erillislämmityksen päästökaupan myötä. Jatkossa tuki-instrumentein onkin erityisen tärkeää puuttua jäljellä oleviin haasteisiin. Hankkeen tutkimuksen perusteella lisäinformaation ja henkilökohteisen ohjauksen tarpeita on yhä ja tuki-instrumentti ei saisi olla turhan monimutkainen. Tätäkin suuremmassa roolissa on tulevien investointien mahdollistaminen siten, että jäljelle jäävä maksu ei ole kohtuuton ja lainansaantimahdollisuus on aidosti olemassa.

/by

Asuinalue muovaa yhteisiä asenteita ilmastotoimia kohtaan

Ilmastonmuutoksen suhteen suomalaiset asuvat eri todellisuuksissa. Kasvavissa kaupungeissa asumisen energiaremontit ovat sijoitus tulevaisuuteen, kun taas ikääntyvillä ja harvaanasutuilla seuduilla tulevaisuus voidaan nähdä hyvin eri tavoin. Taru Pyrhönen tutki gradussaan ilmastoasenteita paikallisuuden näkökulmasta.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin Imatralla ja Turussa asuvien omakotitaloasukkaiden asenteita ilmastonmuutosta ja asumisen ilmastotoimia kohtaan. Asenteita tarkastelin sosiaalisesti muodostuneina ja vuorovaikutuksessa muuttuvina, erityisesti paikallisuuden kontekstissa. Asuinalue on osa sosiaalista ympäristöä, josta kumpuavat sosiaaliset ärsykkeet luovat vaikutteita, jotka muokkaavat yksilöiden näkemyksiä.

Turvallisuusnäkökulma korostui asuinalueiden kuvauksissa

Haastatteluissa molempien paikkakuntien vastaajat korostivat asuinalueidensa luontoa ja turvallisuutta. Paikkakunnalle kuulumista vahvistivat erityisesti sosiaaliset suhteet sekä ympäristön fyysiset ominaisuudet. Suomen ilmastotavoitteisiin ja erityisesti päästötavoitteisiin suhtauduttiin myönteisesti, mutta epäileväisesti.

”Hyvä tavoite ja siihen pitää toki pyrkiä, mutta veikkaan, että tässä riitaisassa systeemissä, jossa tapellaan lakoista ja muista, ilmastotavoitteet jätetään sivuraiteille. Nyt tapellaan ihan muista asioista ja siitä, että raha ei riitä.” (Imatralainen vastaaja)

Ilmastotavoitteet kohdistuvat myös omakotitaloasukkaisiin ja aiheuttavat muutospainetta omakotitalon lämmitysjärjestelmiin.

”Ilmastotavoitteiden tulee olla sellaisia, että ne ovat myös realistisia toteuttaa. Esimerkiksi omakotitalojen lämmitysjärjestelmien muutokset.” (Turkulainen vastaaja)

Imatralla Venäjän läheisyys oli vahvasti läsnä haastateltavien puheissa. Raja, joka oli aiemmin edustanut alueella mahdollisuuksia, koettiin nyt uhkana myös ympäristön ja ilmastonmuutoksen suhteen. Turkulaisten vastauksissa Venäjää tai Venäjän käymää hyökkäyssotaa ei mainittu. Rajan läheisyydessä asuvien kokemukset asuinalueesta ja asumisen tulevaisuudesta voivat siten poiketa muista asuinalueista.

Energia-asiat puhututtavat, mutta remontteihin suhtautuminen vaihtelee

Turussa energiaremontit nähtiin itsestään selvinä, kun taas Imatralla energiaremontit koettiin mahdottomina erityisesti alueen heikentyneen väestö- ja elinkeinorakenteen myötä. Imatralaiset vastaajat korostivatkin perinteisiä keinoja energiaremontteihin investoinnin sijaan, kuten villasukkien käyttöä ja mattojen lisäämistä lattialle vedon tunteen ehkäisyksi. Energiaremontteihin investoinnin ollessa mahdotonta tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten kotitalouksien osallisuutta energiamurroksessa voisi tukea muuten.

Paikkakuntien välillä oli myös eroja ilmastonmuutoksesta ja energia-asioista puhumisessa. Yhteisössä tapahtuva arkinen vuorovaikutus luo yhteistä tietoisuutta energia-asioista ja ympäristöstä. Turkulaisten vastauksissa korostui erityisesti pientaloyhdistysten merkitys asumiseen ja energiaan liittyvän tiedon välittäjänä.

Paikalliset ilmastoasenteet muuttuvassa kontekstissa

Asenteet ja myös ilmastoasenteet muuttuvat ajassa ja huoli ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana. Toisaalta muiden ongelmien lisääntyminen niin omassa elämässä kuin yleisesti maailmassa on vienyt resursseja ilmastonmuutoksesta huolehtimisesta. Ilmastonmuutos ja sen torjumisen keinot eivät saa jäädä muiden kriisien varjoon. Tämä on tärkeää tunnistaa erityisesti sellaisilla paikkakunnilla, jotka kohtaavat monia uhkia ja haasteita esimerkiksi väestö- ja elinkeinorakenteen myötä.

Asumiseen liittyviin ilmastotoimiin suhtaudutaan eri tavoin, esimerkiksi sen perusteella, miten mahdollisia ne ovat asukkaille asunnon arvon näkökulmasta. Paikallisuuden ja ajallisen kontekstin huomioiminen on siten tärkeää ilmastoasenteiden ymmärtämisessä.

Kirjoittaja

Taru Pyrhönen on Helsingin yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi valmistuva Ympäristön muutoksen ja globaalin kestävyyden opiskelija. Taru on kiinnostunut siitä, miten kestävyysmurrosta voidaan tarkastella sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. Pro gradu -tutkielma Jaettu tila ja asenteet ilmastonmuutosta ja asumiseen liittyviä ilmastotoimia kohtaan on saatavilla Helsingin yliopiston julkaisuarkisto Heldassa.

/by

Ratkaisuja: Luontopohjaiset ratkaisut edistämään rakennetun ympäristön kestävyysmurrosta 

Ratkaisuja-blogisarjassa Decarbon-Home-hankkeen maanantaisissa aamukahviseminaareissa tutkimustaan esitelleet tutkijat kertovat tutkimuksensa keskeisistä huomioista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Konsortion johtaja ja Luken tutkimusprofessori Katja Lähtinen jakoi alustavia tuloksia rakennetun ympäristön luontopohjaisista ratkaisuista tehdystä kirjallisuuskatsauksesta.

Mitä luontopohjaisilla ratkaisuilla tarkoitetaan ja mitä hyötyä niistä on?

Luontopohjaiset ratkaisut ovat keino edistää monin eri tavoin kestävää kehitystä rakennetuissa ympäristöissä. Korvaamalla teknologisia prosesseja ekosysteemien luontaisilla prosesseilla voidaan esimerkiksi hallita hulevesiä, puhdistaa vettä ja ilmaa sekä viilentää sisä- ja ulkotiloja. Luontopohjaisten ratkaisujen käyttö rakennetussa ympäristössä ei kuitenkaan liity yksinomaan teknologisten prosessien korvaamiseen, vaan niillä voidaan saavuttaa samanaikaisesti esimerkiksi hiilensidontaan, biodiversiteetin vahvistamiseen sekä ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä hyötyjä.

Luontopohjaisten ratkaisujen hyödyntäminen voi edistää sekä biotalouden, kiertotalouden ja vihreän talouden tavoitteita. Biotaloudessa korostetaan fossiilisten raaka-aineiden käytön korvaamista uusiutuvilla raaka-aineilla, kiertotaloudessa painotetaan siirtymistä suljettuihin materiaalikiertoihin teknologisten systeemien muutoksilla ja vihreässä taloudessa tähdennetään ekosysteemipalveluiden roolia kestävyysmurroksessa. Luontoympäristöihin liittyvät innovaatiot voivat tarjota erilaisiin rakennettuihin ympäristöihin kuten teiden pientareille, puistoalueille, pihoilleja rakennuksille lukuisia kestävyysmurrosta edistäviä ratkaisuja joko sellaisenaan (esim. puusto) tai erilaisiin kokonaisuuksiin integroituina (esim. julkisivujen viherrakenteet).

Mitä haasteita tutkimuksessa on noussut esille? 

Decarbon-Home ja FoREfront -hankkeissa tekeillä olevassa systemaattisessa kirjallisuustarkastelussa tuotetaan tietoa luontopohjaisten ratkaisujen mahdollisuuksista edistää kestävää kehitystä erityisesti talonrakennuksessa, sisältäen muun muassa asuintalot ja julkiset rakennukset. Alustavat tutkimustulokset osoittavat luontopohjaisiin ratkaisuihin liittyvän käsitteellistä moninaisuutta, mikä vaikeuttaa tiedonhankintaa ja tulosten kommunikointia niin tiedeyhteisössä kuin yhteiskunnassa laajemmin.

Ensinnäkään luontopohjaisia ratkaisuja koskevissa tutkimuksissa ei käsitteellisesti erotella sitä, kohdistuvatko kestävyystoimenpiteet esimerkiksi laajoihin puistoalueisiin vai yksittäisiin asuintaloihin. Tämä aiheuttaa haasteita muun muassa kestävyyshyötyjen konkretisointiin, sillä ekosysteemin tilan parantaminen esimerkiksi edistämällä luonnonympäristön toimintaa puistossa tai fossiilisten materiaalien käyttöön perustuvan teknologian korvaaminen asuintalossa ovat hyvin erilaisia ratkaisuja. Luontopohjaisten ratkaisujen käsitettä ei välttämättä myöskään käytetä ollenkaan kaikissa aihepiiriä koskevissa tutkimuksissa, esimerkiksi arkkitehtuurin tutkimuksessa.

Maksaruohokattoviljelmää

Mitä rakentamisen luontopohjaisten ratkaisujen kehittämisessä ja tutkimuksessa tulisi huomioida jatkossa?

Kokonaisuudessaan luontopohjaisia ratkaisuja koskeva tutkimustieto liittyy toistaiseksi enemmän puistojen ja piha-alueiden kaltaisiin laajempiin kokonaisuuksiin kuin rakennuksia koskeviin ratkaisuihin, joista yleisimpiä ovat viherseinät, -katot ja niiden yhdistelmät. Havaintoja on kuitenkin siitä, että erityisesti yhdistelemällä erilaisia rakennuksiin kohdistuvia luontopohjaisia ratkaisuja (esim. aurinkopaneelit ja viherkattojen kasviviljelmät, viherkattojen kasviviljelmät ja piha-alueiden maaperässä tapahtuva vedenpuhdistus) voidaan saavuttaa merkittäviä systeemisiä kestävyyshyötyjä. Tutkimustiedon tuottaminen monihyötyisistä kestävyysmahdollisuuksista on kuitenkin toistaiseksi kansainvälisestikin niukkaa, samoin kuin ymmärrys erilaisten ilmasto- ja sääolosuhteiden vaikutuksista luontopohjaisten ratkaisujen käytettävyyteen.

Kirjallisuustarkastelun alustavat tulokset osoittavat, että luontopohjaisten ratkaisujen kehittäminen ja mahdollisuuksien hyödyntäminen osana talonrakennustekniikkaa on vasta aluillaan. Innovaatioiden tullessa markkinoille vaikuttavat niiden käyttöönoton mahdollisuuksiin niin paikallinen sääntely kuin eri päätöksentekijöiden arvostukset ja ennakkoluulotkin. On viitteitä, että ennakkoluuloja rakennetun ympäristön kestävyyttä edistävien uusien ratkaisujen käyttöönotolle ei ole ainoastaan kansalaisten keskuudessa, vaan virheelliset käsitykset voivat vaikuttaa myös ammattilaisten päätöksentekoon. Monipuolisen, erilaisia paikallisia olosuhteita koskevan tiedon tuottaminen ja kommunikointi eri tahojen kanssa on siten myös luontopohjaisten ratkaisujen yleistymiselle olennainen seikka.

/by

Ratkaisuja: Rakentamisen kiertotalouden edistämiseen tarvitaan rohkeutta

Ratkaisuja-blogisarjassa Decarbon-Home-hankkeen maanantaisissa aamukahviseminaareissa tutkimustaan esitelleet tutkijat kertovat tutkimuksensa keskeisistä huomioista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Helsingin yliopiston tutkimusavustaja Varpu Savolainen esitteli kiertotalouteen liittyvää tutkimusta, jossa kaupunkien toimijuutta kestävyysmurroksen edistämisessä on katsottu poliittisen ohjauksen kautta.

Tutkimuksessa tarkastellaan rakentamisen kiertotalouspolitiikan toimeenpanoa Decarbon-Home-hankkeen kumppanikaupungeissa. Tutkimuksessa tehdään näkyväksi rakentamisen kiertotalouden parissa toimivien asiantuntijoiden kokemuksia heidän kohtaamistaan haasteista kestävyysmurroksen edistämisen tiellä. Tuloksista selviää, että kuntien rakentamisen kiertotaloudelle ja kestävyysmurrokselle asetettujen tavoitteiden ja toiminnan välillä on havaittavissa ristiriitoja.

Millaisia haasteita rakentamisen kiertotalouden edistämisessä on?

Kunnat ovat asettaneet rakentamisen kiertotaloudelle kunnianhimoisia tavoitteita. Niiden saavuttamiseksi suunnitellut toimenpiteet ja indikaattorit ovat kuitenkin osittain puutteellisia. Kuntapolitiikka toimii neljän vuoden sykleissä, jolloin pitkäjänteinen kestävyysmurrosajattelu voi jäädä nopeiden tulosten jalkoihin. Rakennuksia esimerkiksi puretaan melko kevyin perustein – joskus jopa kestävyyteen vedoten. Kiertotalouden tavoittelu kaikessa rakentamisessa on myös ristiriidassa kaupunkien muiden tavoitteiden, kuten edullisten asuntojen rakentamisen kanssa. Rakentamisen kiertotaloutta ei resursoida riittävästi, jotta kiertotalouden toteuttaminen olisi mahdollista kunnan itse asettamien tavoitteiden, saati kokonaisvaltaisen kestävyysmurroksen vaatimalla intensiteetillä.

Hallinnolliset käytännöt niin kunnan sisällä kuin valtion ja EU:n suunnasta vaikeuttavat rakentamisen kiertotalouden parissa työskentelevien työtä ja siten kiertotalouden edistämistä. Tällä hetkellä esimerkiksi kilpailulaki, hankintalaki ja kunnan omat rakennussäädökset estävät tai hankaloittavat käyttökelpoisten kiertotalousratkaisujen käyttöönottoa rakennuksissa. Julkiset hankinnat täytyy kilpailuttaa, mutta koska kiertotaloutta ei ole sisällytetty kilpailukriteereihin, yritykset eivät voi tarjota sen mukaisia ratkaisuja.

Myös toimijoiden väliset kohtaanto-ongelmat vaikeuttavat rakentamisen kiertotalouden toteutumista. Moni asiantuntija kokee, että kiertotalouden viestiä on vaikea saada läpi, eikä tarpeeksi moni alan toimijoista koe siten rakentamisen kiertotalouden edistämistä omakseen. Rakennushankkeet ovat kovan aikapaineen alla, ja jos purkuprojekti yhtäällä ei ajoitu sopivasti toisaalla tapahtuvan rakennusprojektin kanssa, purkumateriaali päätyy todennäköisesti jätteeksi, koska varastoinnille ei ole aikaa tai tilaa. Monet asiantuntijat sekä kaupungeissa että rakennusyrityksissä kaipaavat välikättä tai kiertotalousoperaattoria, joka ottaisi vastuulleen kiertotalouden toteutumisen rakennushankkeissa ja varmistaisi, että mahdollisimman paljon materiaalia pääsee uusiokäyttöön.

Kohti kiertotalouden parempaa huomioimista?

Kiertotalouden mukaiset rakentamisen ratkaisut ovat vielä toistaiseksi kalliimpia kuin lineaariset, joten kuntien olisi tärkeää huomioida kiertotalous jo alkuvaiheen budjettisuunnittelussa varmistaakseen siihen tarvittavat resurssit koko budjettikauden ajalle. Kiertotalouden mukaisiin rakennusprojekteihin tarvitaan tässä vaiheessa myös rohkeutta, sillä kiertotalous on totuttuihin toimintatapoihin nähden uusi ilmiö, eikä esimerkkejä löydy paljon. Kiertotalouden toteutuminen rakennusalalla vaatii verkostomaista toimintaa ja yritysten alihankkijaketjujen uudistamista. Puutteellisista toimenpiteistä ja indikaattoreista huolimatta osa tutkimusta varten haastatelluista asiantuntijoista on kuitenkin optimistisia ja uskoo, että suunta on oikea. Rakennusyrityksillä on jo paljon valmiuksia kiertotalouden toteuttamiseen, mutta kaupunkien täytyy uskaltautua pyytämään kiertotaloutta projekteissa, jotta yritykset voivat tarjota sen mukaisia rakennusprojekteja.

/by

Ratkaisuja: Puurakentamisen politiikka – sanoista teoiksi

Ratkaisuja-blogisarjassa Decarbon-Home-hankkeen maanantaisissa aamukahviseminaareissa tutkimustaan esitelleet tutkijat kertovat tutkimuksensa keskeisistä huomioista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Syken erikoistutkija Erkki-Jussi Nylén esitteli tutkimustaan, jossa tarkastellaan puurakentamisen politiikkaa Suomessa sekä sitä, miksi sen tulokset ovat jääneet melko vaatimattomiksi.

Puurakentamisen lisääminen on ollut tavoitteena jokaisessa hallitusohjelmassa 90-luvun puolesta välistä lähtien. Hallitusohjelman kirjaukset ovat johtaneet useisiin politiikkatoimiin eri ministeriöissä. Tästä huolimatta puurakentamisen osuus markkinoilla on edelleen pieni. Tulosten vaatimattomuus on herättänyt myös tutkivien journalistien kiinnostuksen ja 20.9.2021 Ylen MOT julkaisi aiheesta jakson nimeltä Puurakentamisen menetetty mallimaa.

Mikä Suomen puurakentamisen politiikassa sitten on mennyt pieleen?

Puurakenteet ja -talot ovat pitkäikäisinä puutuotteita, jotka voidaan käsittää hiilinieluiksi. Tämä on herättänyt myös ympäristöpoliittisen tutkimuksen kiinnostuksen aiheeseen. Oman tutkimukseni lähtökohtana on Suomen puurakentamisen politiikan tarkastelu markkinamuokkauksen performanssina. Performatiivisuudella tässä yhteydessä tarkoitan sitä, että päätöksentekijät asettavat kunnianhimoisen tavoitteen, mutta sen saavuttamiseksi toteutettaviin toimiin panostetaan vain näennäisesti. Tämän seurauksena tehtävät toimet jäävät auttamatta kauas tavoitteen saavuttamisesta, mikä ei ole osallisille varsinainen yllätys.

Ilmasto- ja ympäristöongelmien ratkaisuksi on useasti esitetty markkinapohjaisia instrumentteja ja kestäviä innovaatioita vanhojen tuotteiden ja käytänteiden tilalle. Kumpikin näistä toimintalinjoista vaatii käytännössä jo olemassa olevien markkinoiden muokkaamista politiikan keinoin. Kestävyyssiirtymien tutkimuksessa on tunnistettu tarve sekä ylös- että alasajaville politiikkatoimille. Ylösajavat toimet (’porkkanat’) käsittävät esimerkiksi TKI-rahoitusta, informaatio-ohjausta ja koulutuspanostuksia. Alasajavat toimet (’kepit’) koostuvat sääntelystä, jonka tarkoituksena on vaikeuttaa vanhojen tuotannonmuotojen jatkuvuutta. Politiikan peukalosäännöksi voidaan todeta, että porkkanoita on helppo jakaa, mutta keppejä pelätään käyttää, vaikka tarve olisi hyvin perusteltu. Poliittisesti ideaalia olisi, jos porkkanat tekisivät innovaatioista riittävän kypsiä kilpailemaan ja voittamaan osuuksia markkinoilla.

Kuinka saada puurakentamisen liiketoiminta kasvuun?

Puurakentamista on edistetty Suomessa monipuolisin keinoin sen politiikan noin 30-vuotisen historian aikana: on rahoitettu lähes 300 kehitysprojektia, luotu verkostoja, panostettu koulutukseen ja toteutettu kampanjoita puurakentamisen edistämistarkoituksissa. Ongelmaksi on osoittautunut toimien heikko resurssointi ja epäjatkuvuudet. Tästä syystä on perusteltua kysyä, ovatko puurakentamisen politiikan nimissä tehdyt toimet olleet enemmän performatiivisia kuin muutosta aikaansaavia.

Puurakentamisen lisääminen on kohdannut voimakasta vastustusta tietyiltä eturyhmiltä ja melko vähäistä kiinnostusta rakennusyrityksiltä ja kunnilta. Tästä huolimatta puurakentamisen liiketoimintaa on syntynyt, mutta kuinka saada se kasvamaan vielä enemmän? Ratkaisu tähän saattaa olla jo matkalla takaoven kautta. Vuoden 2026 alusta voimaan astuu ilmastoselvitysvelvollisuus uudisrakentamiselle, mikä mahdollistaa hiilijalanjälkiraja-arvojen asettamisen uudisrakentamishankkeille. Ilmastoselvitysten odotetaan suosivan puuta rakennusmateriaalina.

/by

Uutta liiketoimintaa puisesta korjausrakentamisesta?

Tuore julkaisumme tarkastelee projektitason näkökulmasta puista kerrostalojen korjausrakentamista suomalaisissa kaupungeissa. Tavoitteena oli tutkia kehittymässä olevaa liiketoimintaa projektien avaintoimijoiden ja hankkeiden käynnistämiseen vaikuttavien seikkojen tarkastelun kautta. Tulosten mukaan hankkeita ovat edistäneet lähinnä yksittäiset, valveutuneet yksilöt eri organisaatioissa. Myös puumateriaalin keveys voi olla ratkaiseva tekijä lisäkerrosrakentamisessa. Lisäkerrosten uusilla asumistiloilla voitiin joissain tapauksissa myös rahoittaa korjausrakennushankkeita. Muista toimijoista poiketen kaupunkien vuokrataloyhtiöillä hankkeisiin kannustavia tekijöitä oli useita erilaisia, ja ne sisälsivät myös vähähiilisyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoitteita.

Suomen rakennuskantaa ohjaavat vähähiilisemmäksi niin EU:n tavoitteet, kuten EU:n New Renovation Wave-aloite ja kansallisesti 1.1.2025 voimaantuleva uusi rakentamislaki. Tavoitteena on lisätä rakentamisen resurssitehokkuutta ja kiertotalouteen pohjautuvien ratkaisujen hyödyntämistä. Puun käyttö korjausrakentamisen on Suomessa vielä pienimuotoista. Muutamat edelläkävijäyritykset ovat kuitenkin jo havainneet potentiaaliset liiketoimintamahdollisuudet.

Keinoja vähähiilisen korjausrakentamisen ratkaisujen joukossa ovat puun käyttö kerrostalojen lisäkerrosrakentamisessa ja betonielementtisten julkisivujen vaihto tai päällystys puuelementeillä. Tämän tyyppisestä toiminnasta ei ole aiemmin ollut Suomessa paljonkaan tietoa ja näitä puisia projekteja ei ole juuri nostettu esiin mediassa ”vähähiilisinä”. Esimerkkejä tällaisista kohteista kuitenkin jo löytyy. Toteutukseen edenneitä puisen lisäkerrosrakentamisen projekteja on ollut eniten asukasmäärältään voimakkaasti kasvavalla Tampereella ja Helsingissä. Esimerkiksi Ruotsin Timber on top – ohjelmassa on myös saatu hyviä kokemuksia lisäkerrosrakentamisesta.

Miltä Suomen korjausrakentamisen ekosysteemi näyttää?

Tutkimusjoukon muodostivat 22 projektia ja sen perusteella puinen lisäkerrosrakentaminen ja muu korjausrakentaminen on Suomen kaupungeissa vielä harvinaista. Pieni joukko yrityksiä ja muita organisaatioiden aktiivisia toimijoita on kuitenkin tunnistettavissa. Korjausprojektien taustalla on tyypillisesti ollut joku yksittäinen aktiivinen henkilö, esimerkiksi innokas arkkitehti tai visionäärinen taloyhtiön puheenjohtaja tai kiinteistökehittäjä. Yksi haastatelluista kuvailee projektinsa alkuvaihetta näin: ”Ja meihin siis otti yhteyttä tämmöinen kiinteistövälittäjä, (…), joka oli kovin innostunut nimenomaan lisäkerroksista, että hän näki siinä tulevaisuuden kaupungin tiivistämiseen, kattojen ylle rakennettavina uusina kerroksina” (Arkkitehti koodi C-06).

Puun materiaaliominaisuudet ovat olleet tärkeimmässä osassa projektien taustalla. Puu on valikoitunut lisäkerrosrakentamisen materiaaliksi keveytensä ansiosta. Lisäksi ovat vaikuttaneet sen hetkiset eri rakennusmateriaalien saatavuuteen ja kustannustehokkuuteen liittyvät tekijät.

Tutkimuksessa tunnistettiin joukko hankkeiden avaintoimijoita. Näitä olivat rakennusliikkeet, kuntien omistamat vuokrataloyhtiöt, taloyhtiöt sekä joissain tapauksissa yksityiset rakennuksenomistajat, kiinteistökehittäjät, ryhmärakennuttajakonsultit, arkkitehdit ja kiinteistönvälittäjät. Tyypillisesti näitä toimijoita motivoivat taloudelliset intressit ja kohteita oli enimmäkseen toteutettu kasvavien kaupunkien keskustassa tai arvoalueilla. Mielenkiintoisena poikkeuksena toimijajoukossa olivat kaupunkien omistamat vuokrataloyhtiöt, joilla yhtenä tavoitteena oli lisätä lähiöiden houkuttelevuutta puisen korjausrakentamisen avulla. Heitä motivoivat siis taloudellisten seikkojen ohella myös vähähiilisyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoitteet hankkeiden käynnistämisen taustalla.

Lue lisää

Viljanen A., Kurttila M., Toppinen A. (2024). Retrofitting urban areas with wood: the origin of new projects in an emerging business ecosystem. Silva Fennica vol. 58 no. 4 article id 23068. 24 p. https://doi.org/10.14214/sf.23068.

Viljanen A., Kurttila M., Toppinen A. (2024). Uuden liiketoiminnan alkulähteillä: yritysten rooli kerrostalojen korjaamisessa puulla? Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 24020. https://doi.org/10.14214/ma.24020.

Kirjoittajat

Anne Viljanen on väitöskirjatutkijana Helsingin yliopiston metsätieteiden osastolla Decarbon Home -hankkeessa. Väitöskirjassaan hän tutkii vähähiilisen rakentamisen toimijaverkostoja sekä kestävyysmurroksen polkuja. Professori Anne Toppinen toimii työn ohjaajana Helsingin yliopistossa ja toisena ohjaajana toimii Luonnonvarakeskuksen ohjelmajohtaja, dosentti Mikko Kurttila.

Otsikkokuvassa kerrostalon lisäkerrokset Tampereella Hämeenpuiston kupeessa. Kuva: Anne Viljanen.

/by

Ratkaisuja: Vahvistetaan ilmastoviisaan asumisen ja rakentamisen toimijaverkoston tiedonvälitystä

Ratkaisuja-blogisarjassa Decarbon-Home-hankkeen maanantaisissa aamukahviseminaareissa tutkimustaan esitelleet tutkijat kertovat tutkimuksensa keskeisistä huomioista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Sarjan aloittaa hankekoordinaattori Vesa Kannisen ja kollegoiden keskustelunavaus ilmastoviisaan asumisen ja rakentamisen toimijakentän dynamiikasta ja roolista kestävyysmurroksen edistäjänä.

Mitä “ilmastoviisaus” tarkoittaa asumisessa ja rakentamisessa?

Kysyimme hankkeemme sidosryhmiltä, mitä “ilmastoviisaus” tarkoittaa heille omassa toiminnassaan ja yleisemmin asumisen ja rakentamisen sektorilla. Oletimme aiempiin tutkimuksiin perustuen, että vastauksissa korostuisivat energiatehokkuus, energian säästäminen, vähähiiliset materiaalit ja kotitalouksien toiminta. Erityisesti energiakysymykset ovat olleet esillä suomalaisessa politiikkaympäristössä jo parikymmentä vuotta. Osuimme toki oikeaan, mutta osa sidosryhmistä näki energiakysymysten olevan jo loppuun kaluttuja: “Painopiste on siirtymässä energiantuotannosta rakennusmateriaalien hiili-intensiivisyyteen”, totesi suunnittelun ammattilainen. Samalla energiasektori vakuutti, ettei vielä olla siirtymässä pois energiakysymysten parista: “Energiajärjestelmä on saavuttanut [tehokkuus- ja säästö]tavoitteensa reilusti ennen vuotta 2035, ja se toimii mahdollistajana hiilineutraaliuden saavuttamisessa muilla aloilla”.

Kiertotalouden merkitys hiiliviisauden edistäjänä nousi vahvasti esiin erityisesti julkisen sektorin vastauksissa. Kiertotaloudella tarkoitettiin ennen kaikkea materiaalien kierrätystä ja kierrätettävyyttä. Toisaalta nähtiin myös, että kotitalouksien rooli – joka on nyt keskittynyt energian säästöön ja energiaremonttien toteuttamiseen – voisi olla laajempikin, esimerkiksi energian tuottajana, rakennusten elinkaarien jatkajana ja yhteiskäytön edistäjinä.

Tutkimuksessa havaitsimme, että ilmastoviisaan asumisen ja rakentamisen sidosryhmäverkostossa on vahva, enimmäkseen julkisen sektorin organisaatioista koostuva ydinjoukko, joka ylläpitää järjestelmän toimintaa nykymuodossaan. Vahvan johtajuuden kautta keskeisiä politiikkatavoitteita voidaan edistää tehokkaasti. Joidenkin keskeisten toimijoiden nähtiin kuitenkin myös muovanneen tavoitteita pikemminkin olemassa olevien teknologioiden ja oman toimintalogiikkansa mukaisesti kuin tavoiteltavien asioiden ehdoilla. Osa verkostoon kuuluvista organisaatioista koki myös, että ydinjoukko keskittyy edistämään omia näkemyksiään sen sijaan, että huomioisi laajemmin verkostossa syntyviä uusia avauksia. Laajempi katsanto olisi tärkeää sekä keskinäisen oppimisen maksimoimiseksi että mahdollisimman monipuolisen ilmastoviisauden keinovalikoiman käyttöön ottamiseksi.

Millaista eri toimijoiden välinen tiedonvälitys on tällä hetkellä?

Ilmastoviisas asuminen ja rakentaminen merkitsevät eri asioita eri tahoille. Lisäksi organisaatioiden roolit ja tavoitteet ovat erilaiset. Olisikin tärkeää tasapainottaa tätä “luonnollista” siiloutumista rajoja ylittävällä vuorovaikutuksella ja yhteistyöllä. Tutkimuksemme toimijajoukko vaikuttaisi olevan suhteellisen edustava politiikkatoimien edistämisen verkostona. Tunnistamamme puuttuvat ja heikot yhteydet eri sektorien välillä – erityisesti yllä mainitun ydinjoukon ulkopuolella – saattavat heijastaa ilmastoviisaan asumisen ja rakentamisen edistämistä hidastavia aukkoja. Jotta ilmastoviisautta voitaisiin edistää mahdollisimman tehokkaasti, tiedon ja uusien ideoiden tulisi liikkua sektorien välillä.

Havaitsimme, että kahdensuuntaiset kommunikaatiosuhteet olivat vahvimmat niiden toimijoiden välillä, joiden näkemykset ilmastoviisaan asumisen ja rakentamisen sisällöistä olivat samankaltaisimmat. Keskinäiset suhteet olivat sitä vahvemmat mitä samankaltaisemmat tavoitteet olivat. Juuri näin muotoutuu verkoston tiivis ydinjoukko. Emme kuitenkaan havainneet vastakkaista toisessa ääripäässä: vähemmän samankaltaisesti ajattelevien välillä kahdenvälisten suhteiden vahvuus ei riippunut siitä, kuinka erilaisia näkemykset olivat.

Toimijat eivät siis erityisesti etsi yhteistyötä asumisen ja rakentamisen ilmastoviisaudesta eri tavoin ajattelevien kanssa. Tavallaan koko verkosto on konservatiivinen ja tukee nykyisen rakenteen säilymistä. Poikkeuksen muodostavat ne ytimestä kauempana olevat organisaatiot, joiden toiminta on lähtökohtaisesti kiinnittynyt asumiseen ja rakentamiseen ohuiden sidosten kautta. Tällaiset toimijat voivat olla arvokkaita uusien ajatusten levittäjiä.

Mitkä asiat pitäisi tehdä toisin tulevaisuudessa?

Ensinnäkin, verkostomme eri toimijoiden tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä oman sektorin ulkopuolella tapahtuu. Tämä voisi tarkoittaa juuri tällaisen “asumisen ja rakentamisen toimijaverkoston” nimeämistä ja vaikkapa yhteisen viestinnän kehittämistä. Erityisesti monimuotoisemman kiertotalousnäkemyksen mahdollisuudet asumisen ja rakentamisen ilmastoviisaustyössä tulisi ottaa vahvemmin esiin.

Toiseksi, useimmat verkostotoimijat korostivat tieteellisen tiedon merkitystä ja toivoivat tiiviimpää yhteistyötä opetus- ja tutkimuslaitosten kanssa. Toivommekin vahvasti, että opetus- ja tutkimuslaitosten resursseja yhteiskunnalliseen verkostoitumiseen vahvistettaisiin. Tämä voisi tapahtua vaikkapa tieteen ja politiikan välisen rajapinnan vahvistamisen, soveltavan tutkimuksen rahoituksen kehittämisen, tai opetuksen työelämäsuhteiden vahvistamisen kautta.

Kolmanneksi, tunnistamamme mahdolliset verkoston tiedonkulkua edistävät välittäjäorganisaatiot eivät tulostemme perusteella ole kovin innokkaita ottamaan tällaista roolia. Tämä johtuu ennen kaikkea resurssien puutteesta. Nykyisessä niukkuuden ilmapiirissä onkin erinomainen kysymys, miten ja milloin tällaisen välittäjyyden mielletyt edut – tai välittäjyyden puuttumisen haitat – muodostuvat niin olennaisiksi, että resursseja sen kehittämiseen kyetään löytämään.

Lue lisää

Kanninen, V., Ryöppy, S., Lähtinen, K. & Toppinen, A. (2024). Actor perceptions and network characteristics around climate-wise housing and construction in Finland.

/by

Hackathonista pelillistettyjä ratkaisuja ilmastoviisaaseen omakotitaloasumiseen

,

Ilmastonmuutos ja siihen liittyvät sääilmiöiden vaihtelut ovat kuluvan vuoden aikana jälleen korostaneet tarvetta löytää myös omakotiasumiseen ratkaisuja, jotka mahdollistavat kaikille energiaviisaan asumisen. Decarbon-Home-hankkeessa tähän tarpeeseen on vastattu muun muassa aloittamalla sovelluskehitysprosessi, jonka keskeinen osa oli syksyllä 2023 järjestetty Hackathon-tapahtuma. Kun noin vuosi voittajatiimin valitsemisesta on kulunut, on hyvä pysähtyä kertaamaan, miten tapahtuman järjestämiseen ja sen jälkeiseen sovelluskehitystyöhön on päästy.

Hankkeen tutkimustieto vahvasti yhteiskehittämisen prosessin taustalla

Hackathonin suunnittelu polkaistiin kunnolla käyntiin syksyllä 2022 Decarbon-Home-hankkeen suunnittelutiimin ja yhteistyöorganisaation Helsinki Think Companyn voimin. Suunnittelu huipentui syyskuussa 2023 Luken ja Syken tiloissa Viikissä järjestettyyn Nest Hackathon-viikonloppuun, jossa osallistujien haasteena oli kehitellä konkreettisia ratkaisuja ilmastoviisaan asumisen edistämiseksi. Monitieteisyyden vahvistamiseksi osallistujiksi pyrittiin houkuttelemaan laaja-alaisesti erilaisia osaajia koulutus- ja kokemustaustastaan riippumatta. Nest Hackathonin haasteen muotoilu perustui Decarbon-Home-hankkeessa tehtyyn laajaan tutkimustyöhön, jossa ilmastoviisasta ja sosiaalisesti oikeudenmukaista asumista oli tarkasteltu muun muassa remonttien toteutuksen teknistaloudellisista ja sosiaalisista näkökulmista.

Monitieteiset tiimit pitchasivat viikonlopun päätteeksi ideansa tuomaristolle

Hackathon-viikonloppuun osallistui 27 kehittäjää, jotka muodostivat seitsemän tiimiä. Viikonlopun aikana kunkin osallistujatiimin tehtävänä oli ideoida pelillistetty sovellusratkaisu, joka tukisi suomalaisten omakotitaloasujien päätöksentekoa ja valintoja sekä energiaremonttien toteutuksessa että kodin säännöllisten huoltotoimenpiteiden tekemisessä. Työskentelynsä tueksi monitieteiset tiimit saivat hankkeen tutkijoilta viikonlopun aikana muun muassa sisältöjen määrittelyyn liittyvää sparrausapua. Valtaosa osallistujista oli ympäristötieteiden, tekniikan tai yhteiskuntatieteiden opiskelijoita. Tilaisuus huipentui sunnuntaina pidettyyn pitchaustilaisuuteen, jossa kukin tiimi esitti ratkaisunsa hankkeen sidosryhmien Omakotiliiton, Marttojen ja Motivan, sekä Helsingin yliopiston edustajista muodostetulle tuomaristolle. Tuomariston pisteytysten perusteella voittajaksi valittiin ryhmä 3, konseptillaan ”Nest Egg – Pesämuna”.

Voittajatiimi ja tuomaristo

Decarbon-Home-tiimikin ehti nauttimaan Hackathon-viikonlopun eväistä

Jatkokehityksen tuotoksena sovellus omakotiasujille

Haasteviikonloppu oli kuitenkin vasta alku voittajatiimin ja Decarbon-Home-hankkeen asiantuntijatiimin yhteistyönä tapahtuvalle varsinaiselle sovelluksen kehitystyölle. Nyt vuoden käynnissä ollut jatkokehitystyö on ollut merkittävä oppimuskokemus niin voittajaidean keksineelle tiimille kuin myös hankkeen tutkijoille. Prosessin lopputuotoksena on tarkoitus toteuttaa ja julkaista vuoden 2026 alkuun mennessä ilmastoviisasta asumista tukeva digitaalinen sovellus, jonka voi ilmaiseksi ladata käyttöönsä jokainen suomalainen omakotitaloasuja. Sovelluksen yhtenä tarkoituksena on lisätä luotettavaa tietoa ilmastoviisaista asumisratkaisuista ja kannustaa asukkaita konkreettisten ja järkevien muutosten tekemiseen.

Nest Hackathon-viikonlopun tunnelmia pääset vielä fiilistelemään alla olevalta videolta:

Kirjoittajat

Hanna Ahtosalo on sovelluskehittämisen ja pelillistämisen osaaja, joka tekee väitöskirjaa Vaasan yliopistossa.

Elsi Eronen viimeisteli Hackathon-prosessin aikana kauppatieteiden maisterintutkintoaan Vaasan yliopistossa ja toimi Decarbon-Home-hankkeen tutkimusavustajana.

Kuvat voittajatiimistä ja tuomaristosta: Cansu Pylkkänen

/by