Miten sukupuolittuneisuus näkyy ilmastonmuutoksesta käydyssä keskustelussa? Miksi vihreää kuluttamista pidetään feminiinisenä ja miten se vaikuttaa kulutustottumuksiin? Kaisa Troberg tutki pro gradu -tutkielmassaan sukupuolittuneisuuden piirteitä verkossa käydyssä keskustelussa.

Pro gradu -tutkielmassani tutkin ilmastokeskustelun sukupuolittuneisuuden ilmenemistä kestävästä asumisesta ja ilmastonmuutoksesta käydyssä keskustelussa verkkokeskustelualusta Vauva.fi:ssä. Keskusteluissa nousee esille sekä feminiinisiä, että maskuliinisia piirteitä, mutta ilmastokeskusteluissa maskuliiniset piirteet korostuivat.

Keskusteluista löytyi paljon yhteneväisyyksiä aiemmin määriteltyyn maskuliiniseen ekomoderniin diskurssiin. Se on erityisesti Pohjoismaissa hegemoninen eli vallitseva ilmastonmuutoksen diskurssi, joka yhdistää päästöjen vähentämisen ja taloudellisen kasvun tavoittelun, eikä pidä näitä keskenään ristiriitaisina. Ekomoderni diskurssi pitää ilmastonmuutosta pian teknologisilla innovaatioilla ratkaistavana haasteena, ja näkee ilmastonmuutoksen luovan kilpailua, innovaatioita ja vihreitä työpaikkoja. Diskurssissa ei etsitä muutosta rakenteisiin, vaan kulutuksen muokkaamista ja päästöjen siirtämistä muualle. Vauva.fi:n keskusteluissa nousi esille näitä samoja teemoja, ja erityisen tärkeänä pidettiin sitä, ettei ilmastonmuutoksen torjuminen saa rajoittaa ihmisten nykyistä elintasoa, eikä omilla ansioilla ja työllä ansaitusta elintasosta ja kulutuksesta luopumista pidetä oikeutettuna.

Keskusteluissa usein esiintyvä ilmastoskeptisyys on myös maskuliininen diskurssi. Siinä ilmastonmuutosta vähätellään, tai se jopa kielletään kokonaan. Ilmastonmuutoksen torjumiseen tarkoitettuja arkisia toimia pidetään naurettavana todellisuudesta vieraantuneena näpertelynä, ja ilmastonmuutoksen torjumisen nähdään vievän huomion ”oikeista” ongelmista, kuten työttömyydestä ja globaalista väestönkasvusta. Keskustelussa korostetaan Suomen päästöjen mitättömyyttä verrattuna esimerkiksi Kiinaan, ja ilmastonmuutoksen vastaisia toimia pidetään osaamattoman hallituksen keinoina hallita ja kurjistaa suomalaisten elämää. Diskurssissa korostetaan rationaalisuutta ja maalaisjärkeä, ja ilmastotoimet nähdään tunnepohjaisena naurettavana panikointina.

Vihreä kuluttaminen yhdistetään verkkokeskusteluissa usein feminiinisyyteen, ja runsas kuluttaminen maskuliinisuuteen ja vaurauteen. Kulutuksen vähentäminen on kuvattu naisille kuuluvana ilmastovastuuna ja teknologiset innovaatiot miehille kohdistettuina ratkaisuina. Vihreää kuluttamista voidaankin haluta välttää maskuliinisuuden suojaamiseksi. Usein ilmastokeskustelua sävyttää vahva halu säilyttää olemassa olevat rakenteet ja tavat kuluttaa, ja muutosta vastustetaan hanakasti. Keskusteluissa kestävän asumisen ja kuluttamisen motiiveiksi nousee yksilön hyödyt, erityisesti taloudellinen säästö.

Tutkielmani mukaan ilmastonmuutos ei ole missään nimessä sukupuolineutraali ilmiö. Ilmastonmuutos vaikuttaa sukupuoliin eri tavalla, ja ilmastokeskustelua ohjaa sukupuolittuneet ideologiat ja stereotypiat. Ilmiöt muodostuvat diskursseissa ja käytetyn kielen kautta, ja myös ilmastonmuutoksen sekä feminiinisyyden ja maskuliinisuuden määritelmät muodostuvat vallitsevien diskurssien kautta. Vallitsevat diskurssit vaikuttavat siihen, miten ilmastonmuutokseen suhtaudutaan. Se, miten ilmiöistä puhutaan, vaikuttaa asenteisiimme ja ajatuksiimme, ja lopulta käyttäytymiseemme. Siksi on tärkeää ymmärtää ilmastokeskustelun sukupuolittuneisuutta.

Kirjoittaja

Kaisa Troberg on Vaasan yliopistosta kauppatieteiden maisteriksi valmistuva markkinoinnin johtamisen opiskelija. Hänen pro gradu -tutkielmansa Ilmastokeskustelun sukupuolittuneisuus : Kriittinen diskurssianalyysi kestävästä asumisesta internetin keskustelupalstalla on kokonaisuudessaan luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.

Tämän vuoden Ilmastoviisaan asumisen kevätpäivä järjestettiin 20.5. strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamien Decarbon-Home ja Flaire -hankkeiden sekä Suomen Akatemian rahoittaman Energiamurroksen jännitteet kansalaisten arjessa (ENCIT) -hankkeen yhteistyönä Tiedekulmassa. Tilaisuudessa keskusteltiin kansalaisten kohtaamisesta kestävyysmurroksessa.

Hankkeiden tutkimustuloksia esitelleissä tutkijapuheenvuoroissa ja niiden pohjalta käydyissä paneelikeskusteluissa korostui kestävyysmurroksen moniulotteisuuden merkitys kansalaisten osallisuuteen vaikuttavana tekijänä. Vaikka kansalaiset pääsääntöisesti suhtautuvat myönteisesti ilmastotoimiin ja pyrkivät arjessaan ilmastoviisaisiin valintoihin, heidän toimijuutensa on kuitenkin monelta osin rajallista. Kestävyysmurrokseen liittyy niin ekologisia, sosiaalisia kuin taloudellisiakin teemoja sekä niihin kytkeytyviä ajallisia ja alueellisia kysymyksiä. Jotta kansalaisilla olisi tasapuoliset mahdollisuudet päästä osallisiksi kestävyysmurroksen toteutukseen ja siitä saataviin hyötyihin, tarvitsemme ymmärrystä ilmiön moninaisuudesta.

Energiamurroksen hyödyt ovat jakaantuneet epätasaisesti

Energiaköyhyys ja -haavoittuvuus ovat erityisesti Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan myötä nousseet keskusteluun myös Suomessa. Tarve nopeiden ja lyhyellä aikavälillä vaikuttavien ratkaisujen tekemiseen on konkretisoitunut arjen käytänteissä erityisesti sähkönkulutukseen ja hintaan liittyen. Energian hinnannousu on heikentänyt voimakkaasti sosiaalisesti haavoittuvimmissa asemissa olevien kansalaisten mahdollisuuksia esimerkiksi kotien kunnolliseen lämmitykseen. Energiakriisin aikana moni kuluttaja päätyi valitsemaan pörssisähkösopimuksen, josta on mahdollista hyötyä, mikäli pystyy siirtämään kulutustaan edullisimmille tunneille. Kaikille se ei kuitenkaan ole mahdollista esimerkiksi elämäntilanteesta tai terveydentilasta johtuen, minkä vuoksi helppojen ja edullisten palveluiden kehittämistä haavoittuvimmassa asemassa oleville kansalaisille tulisi tukea.

Kestävyysmurrosta edistävät ja pitkällä aikavälillä energiakustannuksia alentavat remontit ovat myös olleet monien taloudellisesti heikommassa asemassa olevien ulottumattomissa, eikä esimerkiksi energia-avustusten hyödyntäminen ole ollut kaikille mahdollista. Energiaremontteihin saatavia tukia ovat ylipäätään pitkälti käyttäneet ne kansalaiset, jotka joka tapauksessa olisivat tehneet asumisensa energiatehokkuutta parantavia toimia tai hankintoja. Ongelmana on myös luotettavien tekijöiden löytäminen ja remonttityön valvominen käytännössä.

Reilu kestävyysmurros vaatii ilmiön moninaisuuden tunnistamista

Myös liikenteen sähköistymisestä ovat hyötyneet ensi vaiheessa hyvin toimeen tulevat, kaupunkiseuduilla asuvat kansalaiset. Maaseudulla palvelut karkaavat yhä kauemmaksi ja julkinen liikenne puuttuu, mutta tulevaisuuden liikkumisen kannalta tuiki tarpeelliset sähköiset liikennevälineet ovat vielä harvassa. Tähän on käytännön syitä, kuten muuta maata vanhempi ajoneuvokanta ja kovemmat vaatimukset autoille, mutta myös asenteellisia tekijöitä ja tiedon puutetta. Erityinen maaseudun oloihin suunnattu ajoneuvotekniikan kehittämis- ja viestintäkeskus voisi osaltaan auttaa asiaa, samalla kun taloudellisia vaikeuksia helpotettaisiin rahoituksen (esimerkiksi sosiaalisen leasingin/kestävyystakuu-rahoitustuotteen) avulla.

Tilaisuuden puheenvuoroissa ja paneelikeskusteluissa nousi voimakkaasti esiin se, että parhaimmassa tapauksessa ekologisen kestävyyden edistäminen tuottaa myös sosiaalista hyvinvointia. Tämä liittyy erityisesti uusien teknologioiden käyttöönoton mahdollistamaan asumisen ja liikkumisen laadun paranemiseen sekä niihin liittyvien kustannusten alenemiseen. Toteutuakseen kestävyysmurros kuitenkin vaatii kohdennettujen tukitoimien lisäksi ymmärrystä myös kansalaisten arvojen moninaisuudesta, sillä kaikille on tärkeää tunne ratkaisujen käyttöön liittyvän oman päätöksentekovallan säilyttämisestä.

Tilaisuus järjestettiin strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamien Decarbon-Home ja Flaire -hankkeiden sekä Suomen Akatemian rahoittaman Energiamurroksen jännitteet kansalaisten arjessa (ENCIT) -hankkeen yhteistyönä. Tilaisuus jatkoi Decarbon-Home-hankkeen aiempien vuosien Ilmastoviisaan asumisen kevätpäivien sarjaa.

Kirjoittajat

Katja Lähtinen toimii tutkimusprofessorina Lukessa. Hän johtaa Decarbon-Home-konsortiota toisella kolmivuotiskaudella 2023–2026, ja hän tutkii muun muassa puurakentamista erityisesti markkinoiden ja maankäytön suunnittelun näkökulmasta.

Eva Heiskanen toimii professorina Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksessa. Hän on vetänyt Energiamurroksen jännitteet kansalaisten arjessa -hanketta. Hänen tutkimuksensa liittyvät kuluttajien ja kansalaisten rooleihin uuden, vähähiilisen teknologian käyttöönotossa.

Kaisa Matschoss toimii yliopistotutkijana Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksessa. Hän vetää Flaire-hankkeen työpakettia, joka tarkastelee kotitalouksien sopeutumista energiamurrokseen.

Aikakauslehdillä on mielenkiintoinen rooli yhteiskunnassa: ne ovat lukijalähtöisiä ja heijastelevat kohdeyleisönsä tiedon ja inspiraation tarvetta, mutta samalla ne voivat vaikuttaa lukijoidensa arvoihin ja normeihin. Päivi Pelkonen tutki viestintätieteiden pro gradu -tutkielmassaan, millaisia ilmastoviisaan asumisen arvoja asumisen ja rakentamisen aikakauslehdet tuottavat ja vahvistavat. Tuloksia on mahdollista hyödyntää ilmastoviisaan asumisen viestinnän suunnittelussa ja kohdentamisessa sekä ilmastoviisaiden asumiskäytäntöjen edistämisessä.

Arvot tukevat ilmastoviisaita valintoja

Kaikkien arkisten toimien, kuten asumisen valintojen, taustalla vaikuttavat ihmisten arvot. Arvot omaksutaan yhteisössä ja niitä haastetaan ja vahvistetaan esimerkiksi mediassa. Tutkimukseni perustuu Shalom Schwartzin arvoteoriaan, joka jakaa ihmisten arvot neljään ulottuvuuteen. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että asumisen ja rakentamisen aikakauslehdet korostavat ilmastoviisaan asumisen kannalta myönteisiä arvoja. Onkin luontevaa, että juuri tämäntyyppisissä lehdissä tyypillisin arvoulottuvuus on niin sanottu avoimuus muutokselle. Siinä asumisen arvoihin liittyy halu kokeilla uusia ratkaisuja, oppia uutta ja toteuttaa omia tavoitteita ja unelmia. Aikakauslehdet esittelevät lukijoilleen erilaisia vaihtoehtoja ja innovaatioita, jotka voivat parantaa asumisen laatua ja vähentää ympäristövaikutuksia.

Toiseksi yleisin arvoulottuvuus on itsensä ylittäminen, jossa asumisen arvoihin liittyy myös pyrkimys huolehtia sekä omasta että maapallon hyvinvoinnista. Aikakauslehdet kannustavat lukijoitaan ottamaan vastuuta ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja sopeutumisesta sekä osoittamaan solidaarisuutta ja kunnioitusta muita ihmisiä ja luontoa kohtaan. Useissa tutkimuksissa on todettu, että itsensä ylittämiseen liittyvät arvotyypit ennustavat myönteisempää suhtautumista ilmastonmuutoksen torjumiseen kuin sen vastakkainen ulottuvuus eli itsensä korostamiseen liittyvät arvotyypit, joita aineistostani löytyi vain niukasti.

Tutkimuksen aineistona oli Meidän Talo -verkkolehdessä ja Meillä kotona -verkkosivustolla julkaistuja verkkojuttuja vuosilta 2010–2020. Aineisto on osa Decarbon-Home-hankkeen media-aineistoa.

Aikakauslehdet voivat käynnistää sosiaalisia muutoksia

Lukijat hakevat aikakauslehdistä muun muassa tietoa sekä vahvistusta omille arvoilleen ja elämäntyylilleen. Lehtien kuvat ja tekstit kertovat lukijoilleen, millaisia kotien tulisi olla. Media myös muokkaa lukijoidensa makua. Asumisen ja rakentamisen lehdet seuraavat asumisen trendejä, esittelevät inspiroivia kodinmuutos- ja rakentamistarinoita sekä käsittelevät asumisen unelmia ja niihin liittyviä sosiaalisia odotuksia. Niissä esitellään myös kestävän rakentamisen näkökulmia, ja ne kannustavat ilmastoviisaisiin ratkaisuihin; ilmastoviisas asuminen yhdistyy lukijoiden arkielämään, identiteettiin ja elämänlaatuun. Tämä tutkimus osoittaa, että aikakauslehdet voivat olla tehokkaita ilmastoviestinnän välineitä, jotka voivat edistää ilmastoviisaan asumisen arvojen ja normien leviämistä ja vakiintumista.

Suomi on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Tämä edellyttää muutoksia monilla elämänalueilla, erityisesti asumisessa, joka on suurin kotitalouksien päästöjen lähde. Asumisen normit ja mieltymykset muotoutuvat yhteiskunnallisesti jaettujen arvojen ja normien mukaan. Siksi on tärkeää, että ilmastonmuutoksen torjunnasta viestitään tavalla, joka vetoaa ihmisten arvoihin, motivaatioon ja maailmankuviin.

Kirjoittaja

Päivi Pelkonen on Vaasan yliopiston organisaatioiden viestinnän maisteriopiskelija, joka on kiinnostunut ilmastoviestinnästä ja siitä, millaisella viestinnällä ihmisten toimintaan voidaan saada muutosta. Hänen pro gradu -tutkielmansa ”Jalanjälki paha, kädenjälki hyvä”: Ilmastoviisaan asumisen arvojen rakentuminen aikakausmediassa on kokonaisuudessaan luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.

Otsikkokuva: Päivi Pelkonen

Rakennetun ympäristön päästöjen karsimisella on kiire, ja myös korjausrakentamiseen on syytä etsiä uusia ratkaisuja samalla kun varaudutaan säätilojen äärevöitymiseen. Ilmastonmuutoksen osalta kansalaisten huolissa korostuu erityisesti sosiaalinen näkökulma, ja ilmastoviisaan asumisen ja rakentamisen edistämisessä olennaista onkin osoittaa uusien ratkaisujen myönteiset vaikutukset kansalaisten arjen hyvinvointiin, kirjoittavat Anne Toppinen ja Katja Lähtinen.

Hellejaksot ovat viime kesinä Euroopassa yleistyneet, aikaistuneet ja pitkittyneet. Vaikka ennätyshelteitä ja kuivuutta nähtiin viime kesänä Etelä-Euroopassa, eivät arktisetkaan alueet ole säästyneet ennätyksellisiltä lämpöaalloilta. Sään ääri-ilmiöistä paljon julkisuutta mediassa ovat saaneet muiden muassa Kanadassa ja Kreikan saarilla riehuneet metsäpalot ja vakavia tulvia on nähty pohjoisessakin Euroopassa.

Ilmastonmuutoksen hillinnän ohella siihen sopeutumisen tarve on korostunut sään ääri-ilmiöiden noustua alati ajankohtaisemmaksi huolenaiheeksi. Jos mielimme elää hiilineutraalissa yhteiskunnassa jo 2030-luvulla, rakennetun ympäristön päästöjen karsimisella on kiire. Rakennuskanta uudistuu varsin hitaasti, joten myös korjausrakentamiseen on syytä etsiä uusia ratkaisuja samalla, kun varaudutaan säätilojen äärevöitymiseen.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykset ovat merkittävä osa ilmastonmuutokseen sopeutumista, ja rakentamisen kautta vaikutukset eivät kohdistu ainoastaan asuinolosuhteisiin. Aluetaloudellisesta näkökulmasta suomalaisella rakennussektorilla on merkittäviä kerrannaisvaikutuksia muun muassa yksityismetsätalouteen ja puunjalostusteollisuuteen, mikä edelleen heijastuu suurten kaupunkien ulkopuoliseen työllisyyteen. Kansalaisten tulevaisuudenuskon vahvistaminen erilaisten uhkakuvien leimaamassa yhteiskunnassa on tärkeää.

Kansalaisten näkemykset ilmastoviisaasta asumisesta ja tulevaisuuden riskeistä

Decarbon-Home-hankkeessa tehtiin keväällä 2022 laaja asumiseen liittyvä kysely, johon vastasi 1 448 satunnaisesti valittua 18–80-vuotiasta kansalaista. Tulosten mukaan useat ilmastoviisaampaa rakentamista edesauttavat toimenpiteet saavat Suomessa hyväksyntää. Tällaisia ovat esimerkiksi korjausten suosiminen uudisrakentamisen sijaan tai puun käyttö asunnon pääasiallisena rakennusmateriaalina.

Kansalaisten mielipiteet eivät kuitenkaan välttämättä kuvaa täysin arkielämän todellisuutta: esimerkiksi noin 61 % vastaajista piti jo nykyistä elämäntapaansa ympäristön kannalta kestävänä, vaikka tosiasiallisia elämäntapoja käsitteleviin kysymyksiin saadut vastaukset eivät tukeneet tätä näkemystä.

Kuinka vastaajat näkivät erilaiset ilmastonmuutoksesta aiheutuvat uhat suhteessa muihin yhteiskunnallisiin riskeihin, kuten talouskehityksen hidastumiseen ja teknologisiin haavoittuvuuksiin? Kuvasta nähdään suuren vastaajaenemmistön (yli 85 %) olleen eri asteisen huolestuneita kustakin ilmiöstä, kun vain 4–15 % vastaajista ei tuntenut näistä lainkaan huolta. Eniten vastaajat olivat huolissaan yhteiskunnallisen vastakkainasettelun lisääntymisestä, teknologiahaavoittuvaisuudesta ja hyvinvointivaltion rapistumisesta. Sään ääri-ilmiöt myös korostuivat merenpinnan nousuun, helteisiin, sateisuuteen ja myrskyjen yleistymiseen liittyvinä huolina.

Tuloksemme konkretisoivat kansalaisten ensisijaisten huolien liittyvän enemmän sosiaalisiin näkökulmiin kuin ilmastonmuutoksen suoriin vaikutuksiin. Olennaista on kuitenkin muistaa, että esimerkiksi sään ääri-ilmiöillä voi ilmastopakolaisuuden myötä olla laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia eri puolilla maailmaa. Tuloksemme antavat viitteitä siitä, että ilmastoviisaan asumisen ja rakentamisen edistämisessä olennaista on osoittaa uusien ratkaisujen myönteiset vaikutukset kansalaisten arjen hyvinvointiin. Tunne oman elämän hallinnasta ja elämänlaadun paranemisesta on keino motivoida meitä kaikkia toimenpiteisiin, joiden vaikutukset saattavat joiltain osin konkretisoitua etäämmällä ja kauempana tulevaisuudessa.

Kuva. Vastaajajakauma väittämästä ”Kuinka huolestunut olet seuraavista uhista, kun ajattelet Suomea seuraavan 20 vuoden aikana?”

Lyhyen aikavälin heilahtelut suuria asuntomarkkinoilla

Ilmastoviisauden näkökulmasta prosessit asumisessa ja asuinrakentamisen markkinoilla ovat usein pitkäkestoisia ja asuntokanta uudistuu hitaasti. Lyhyen aikavälin suhdanneluonteisilla tekijöillä on kuitenkin myös vaikutuksensa ja erityisesti tätä kirjoitettaessa syyskuussa 2023 epävarmuus on suurta.

Asuinrakentaminen on tänä vuonna hiljentynyt merkittävästi, mikä on rakennussektorin kerrannaisvaikutusten kautta heijastunut myös muihin toimialoihin. Lainakorkojen ja energiakustannusten nousu mietityttää kansalaisia ja on vähentänyt heidän lainanottohalukkuuttaan. Tämä on heijastumassa rakennusteollisuuden tilauskirjoihin ja aloitusten arvioidaan jäävän tänä vuonna alle 16 000 asuntoon, mikä on alle puolet viime vuoteen verrattuna.

Korjausrakentaminen lisääntyi Suomessa viime vuonna 3 % ja tämän vuoden osalta Rakennusteollisuus arvioi 4 %:n laskua. Korjausrakentamisen muutokset ovat siis selvästi uudisrakentamista pienempiä sekä nousu- että laskusuhdanteissa. Korjaukset eivät kuitenkaan riitä kompensoimaan kokonaistilannetta, ja yritysten talous- ja työvoiman työllisyysnäkymät ovat alan itsensä mukaan varsin pessimistiset vuoteen 2025 asti. Keskustelu rakentamisen laadusta on tämän blogin kirjoittamisen hetkellä vilkkaampaa kuin pohdinta ilmastoviisaan asumisen kysymyksistä.

Decarbon-Home-konsortiossakin muutoksen tuulia

Tutkimuskonsortiomme työskentely on nyt puolivälissä kuusivuotista kauttaan. Hankkeen hallinnollinen vetovastuu siirtyi lokakuun alussa Helsingin yliopistosta Luonnonvarakeskukseen biotalous- ja ympäristöyksikköön.

On ensimmäisen jakson jälkeen aika kiittää lämpimästi hyvästä yhteistyöstä aktiivisia sidosryhmiämme, tapahtumiin osallistuneita ja kaikkia teitä, jotka olette antaneet aikaanne niin tässä kuvatun kyselyn kuin monien muidenkin aineistojen keruuseen. Työmme jatkuu yhä – kestävyysmuutoksen tekemiseen tarvitaan meiltä kaikilta sekä tietoa, tahtoa että myös toivoa!

Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Decarbon-Home-tutkimushankkeessa tuotetaan tietoa kansalaisten asumiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvistä arvoista sekä ilmastotoimenpiteiden edellytyksistä. Lisäksi kehitetään työkaluja ja ratkaisuja yhdessä kaupunkien, asukkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Anne Toppinen toimii professorina Helsingin yliopiston metsätieteiden osastolla ja on Suomen Akatemian biotieteiden, terveyden ja ympäristön toimikunnan jäsen. Hän toimi Decarbon-Home-konsortion johtajana ensimmäisen kauden 2020–2023 aikana. Tutkimusprofessori Katja Lähtinen Lukesta vastaa konsortion johtamisesta toisella kaudella 2023–2026.

Lähteet

Decarbon-Home-hankkeen kansalaiskysely 2022.
Rakennusteollisuuden suhdannekatsaus 2/2023. Luettavissa: https://www.rt.fi/globalassets/suhdanteet-ja-tilastot/suhdannekatsaukset/2023/syksy23/suhdannekatsaus-2-2023.pdf.

Otsikkokuva: Timo Roschier

Ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii monipuolisia toimia kaikilta yhteiskunnan sektoreilta. Erityisesti kotitaloudet ovat tärkeässä roolissa, sillä merkittävä osa Suomen hiilidioksidipäästöistä syntyy kotitalouksien kulutuksesta. Nella Koivula tutki maisterintutkielmassaan, miten kotitaloudet voivat omilla arkeen ja asumiseen liittyvillä valinnoillaan edistää ilmastonmuutoksen hillintää.

Tutkielmassa kerättiin haastatteluaineistoa kotitalouksilta osana Decarbon-Home-tutkimushanketta ja hankkeessa toteutettua Kotimaskotti -pelillistämiskokeilua. Viitekehyksenä hyödynnettiin käytäntöteoriaa, jonka avulla pyrittiin ymmärtämään paremmin, miten kotitaloudet toimivat arkipäiväisissä tilanteissa ja millaiset tekijät vaikuttavat valintojen tekemiseen.

Tutkimuksen mukaan kestävien valintojen tekeminen asumisessa liittyy usein arkisiin toimintoihin ja rutiineihin. Ilmastoviisaiden käytäntöjen edellytyksiksi tunnistettiin paitsi materiaaliset tekijät, kuten kodin teknologia tai energiamuoto myös henkilökohtaiset kyvykkyydet ja merkitykset kuten tiedot, taidot ja arvomaailma. Oheisessa kuvassa esitellään tarkemmin kotitalouksien ilmastoviisaiden käytäntöjen elementtejä ja niihin kohdentuvia ohjauskeinoja.

Kotitaloudet suhtautuivat myönteisesti ilmastoviisaisiin asumisen käytäntöihin. Kestävään asumiseen kannustavat erityisesti ilmastoviisauteen liitetyt merkitykset, kuten huoli ilmastonmuutoksesta, ekologisen asumisen ihanteet ja ympäristö- ja ilmastoarvot. Myös taloudellinen säästäminen motivoi kotitalouksia vähentämään kulutustaan, etenkin sähkön hinnan ollessa erityisen korkea. Sen sijaan hidasteina ilmastoviisaudelle oli joidenkin energiatehokkaiden tai vähähiilisten vaihtoehtojen kalleus, ristiriitaiset sosiaaliset tai henkilökohtaiset normit sekä tiedon puute.

Tutkimus osoittaa, että ilmastoviisaiden valintojen tekeminen edellyttää sekä yksilön aktiivisuutta ja motivaatiota että laajempia yhteiskunnallisia toimia, jotka tukevat kotitalouksien mahdollisuuksia ja halua tehdä ilmastoviisaita päätöksiä. Jotta useammat ihmiset tekisivät kestäviä valintoja asumisessaan, on ekologisista valinnoista tehtävä mahdollisimman helppoja, edullisia ja arkeen soveltuvia. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi asuntojen teknologisten ja muiden materiaalisten edellytysten parantamista, käytännönläheisen tiedon lisäämistä sekä sosiaalisia normeja, jotka kannustavat kestävään elämäntapaan.

Kotitalouksien ilmastoviisaiden käytäntöjen elementit ja niihin kohdentuvat ohjauskeinot (Pohjautuu etenkin Shoven, Pantzarin ja Watsonin (2012) sekä Michien, Van Stralenin ja Westin (2011) malleihin)

Kirjoittaja

Nella Koivula opiskeli Helsingin yliopistossa kaupunkitutkimuksen ja suunnittelun maisteriohjelmassa. Tällä hetkellä Nella työskentelee analyytikkona yhteiskunnallisen vaikuttamistyön parissa Owal Group Oy:lla. Nella Koivulan maisterintutkielma Koti ilmastotoimijuuden areenana – Käytäntöteoreettinen lähestymistapa kotitalouksien ilmastoviisaaseen asumiseen on luettavissa kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston Helda-järjestelmässä.

Asuminen on suomalaisten suurin päästöjen lähde, ja yksi keino muuttaa asumiskäytäntöjä on vaikuttaa kuluttajien mielikuviin ilmastoystävällisestä asumisesta. Henna Herrala on tutkinut pro gradu -tutkielmassaan asumismedioiden luomia mielikuvia ilmastoystävällisestä asumisesta. Tutkielmassa on tarkasteltu A-lehtien Meillä Kotona -verkkoportaalissa julkaistuja artikkeleita, jotka liittyivät ilmastoystävälliseen asumiseen. Tutkielma on pyrkinyt vastaamaan kysymyksiin siitä, millaisia mielikuvia ilmastoystävällisestä asumisesta luodaan asumisen medioissa ja mikä on median rooli niiden rakentamisessa.

Suomalaisten kotitalouksien hiilidioksidipäästöjen merkittävimpänä lähteenä voidaan pitää asumista. Konkreettisten toimien lisäksi kuluttajien toimintatapojen muutokset voivat vaikuttaa päästöjen vähenemiseen pitkällä aikavälillä. Yksi keino muuttaa kuluttajien toimintatapoja on vaikuttaa heidän luomiinsa mielikuviin päästöjen vähentämisestä. Itse mielikuvia voidaan pitää ihmisten kokemusten, tietojen, asenteiden, tuntemusten ja uskomusten summana, jotka muodostuvat ajattelun tuloksena. Mielikuvia voidaan pitää oleellisena osana kuluttajien tapojen ja tottumusten muuttamista ja niillä on vaikutusta myös päästöjen vähentämisessä. Medialla onkin mahdollisuus vaikuttaa kuluttajien mielikuviin tarjoamalla kuvallisia, sanallisia tai kuulollisia ärsykkeitä.

Tutkimuksessa on tarkasteltu mediaa ilmastoystävällisyysmielikuvien rakentajana. Medialla on tärkeä rooli ilmastokriisissä ja sitä voidaan luonnehtia merkittäväksi tiedon välittäjäksi. Tutkimuksen mukaan median tehtävänä on koota yhteen asiantuntijoiden tutkimukset virallisista lähteistä, jotta kuluttajat saisivat ajankohtaista tietoa ilmastonmuutoksesta ja sen ehkäisystä.

Asumisen medioissa kuluttajien ilmastoystävällisiin päätöksiin ja niihin vaikuttaviin tekijöihin liitetään oleellisesti sosiokulttuuriset tekijät, kuten sosiaalisten toimien noudattaminen, sosiaalinen identiteetti ja vertaisvaikutus. Lisäksi päätöksiin vaikuttavat kuluttajaa ympäröivät ihmiset, yritykset ja organisaatiot ja niiden käyttäytyminen. Myös kuluttajan ympärillä oleva infrastruktuuri, kuten palveluntarjoajat sekä julkinen sektori vaikuttavat päätöstentekoon esimerkiksi tarjoamalla kohtuuhintaisia palveluita sekä tukea sellaisille hankkeille ja tutkimusryhmille, jotka mahdollistavat käyttäytymisen muuttamisen ilmastoystävällisempään suuntaan.

Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että ilmastoystävällisen asumisen mielikuvat eivät ole vain positiivisia. Löydetyissä mielikuvissa on havaittavissa negatiivisia tekijöitä, joilla voi olla vaikutuksia kuluttajan tekemiin päätöksiin. Lisäksi löydetyt mielikuvat korostavat voimakkaita tunteita, jotka voivat saada kuluttajan tekemään ilmastoystävällisempiä päätöksiä tai vaihtoehtoisesti asenne ilmastotekoja kohtaan voi muuttua negatiiviseksi.

Kirjoittaja

Henna Herrala on Vaasan yliopistosta valmistunut markkinoinnin johtamisen maisteriopiskelija, joka kirjoitti pro gradu- tutkielmansa ilmastoystävällisen asumisen mielikuvista asumisen medioissa. Pro gradu -tutkielma ”Ilmastoystävällisen asumisen diskursiiviset mielikuvat asumisen medioissa” on kokonaisuudessaan luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.

Ilmastonmuutos herättää kuluttajissa monenlaisia ajatuksia, ja kuluttajat kokevat ilmastohuolestuneisuutta ympäristöön ja luontoon sekä yhteiskuntaan ja sen poliittisiin rakenteisiin liittyvistä tekijöistä. Kuluttajat ja kotitaloudet tuottavat merkittävästi päästöjä, ja siten heidän hiilijalanjälkensä vähentämisellä voidaan nähdä tärkeä vaikutus ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Yksi suhteellisen vaivaton keino vaikuttaa päästöihin ja niiden vähentämiseen on ilmastoviisaan asumisen edistäminen viestinnän keinoin.

Kuluttajien ilmastohuolestuneisuuden ulottuvuudet ilmastoviisaan asumisen viestinnässä -pro gradu -tutkielmassa selvitettiin kuluttajien ilmastohuolestuneisuutta sekä viestintäkanavien käyttöä ja luotettavuutta. Kuluttajat ovat valveutuneita ja seuraavat useita ilmastoviisaan asumisen viestintäkanavia. He saavat eniten tietoa ilmastoviisaasta asumisesta erityisesti joukkoviestinnän kanavista, kuten sanoma- ja aikakausilehdistä sekä televisioista ja/tai radiosta, kun taas vähiten tietoa he saavat naapuruston kautta. Tietoa ilmastoviisaasta asumisesta kuluttajat hakevat erityisesti kiinnostuneisuudesta ja taloudellisista syistä sekä rakentamiseen ja kiinteistötekniikkaan liittyen.

Tutkimuksen mukaan kuluttajien kokeman ilmastohuolestuneisuuden lähtökohdat perustuvat luonnonilmiöllisiin ja yhteiskuntapoliittisiin ulottuvuuksiin. Luonnonilmiölliseen ulottuvuuteen liittyy ympäristön ja luonnon hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, kun taas yhteiskuntapoliittiseen ulottuvuuteen liittyvät tekijät perustuvat yhteiskuntaan ja sen poliittisiin rakenteisiin. Näiden ilmastohuolestuneisuuden ulottuvuuksien myötä havaittiin kaksi erilaista ilmastohuolestunutta kuluttajaryhmää. Ensimmäinen ryhmä koostuu yhteiskuntapoliittisesti ilmastohuolestuneista kuluttajista, joiden ilmastohuolestuneisuus painottuu erityisesti yhteiskuntapoliittisiin syihin. Toinen kuluttajaryhmä puolestaan muodostuu laajasti ilmastohuolestuneista kuluttajista, ja he ovat ilmastohuolestuneita suhteellisen tasaisesti sekä luonnonilmiöllisistä että yhteiskuntapoliittisista syistä.

Kuluttajaryhmät luottavat ilmastoviisaaseen asumiseen liittyvistä viestintäkanavista erityisesti asiantuntijalähteisiin sekä joukkoviestintään. Kuluttajaryhmien neljän luotetuimman viestintäkanavan osalta havaittiin pientä poikkeavuutta, mitä voidaan hyödyntää viestinnän kohdentamisessa kyseisille kuluttajaryhmille. Yhteiskuntapoliittisesti ilmastohuolestuneet kuluttajat luottavat monipuolisesti sekä asiantuntijalähteisiin että joukkoviestinnän kanaviin. He kokevat luotettavimmaksi ilmastoviisaaseen asumiseen liittyväksi viestintäkanavaksi rakennusalan asiantuntijat. Tämän lisäksi he luottavat sanoma- ja aikakausilehtiin, tutkimuskirjallisuuteen sekä televisioon ja/tai radioon. Laajasti ilmastohuolestuneet kuluttajat puolestaan luottavat erityisesti asiantuntijalähteisiin, ja hekin luottavat ensisijaisesti rakennusalan asiantuntijoihin. He luottavat myös tutkimuskirjallisuuteen, sanoma- ja aikakausilehtiin sekä kuntaan tai kaupunkiin ilmastoviisaaseen asumiseen liittyvinä tietolähteinä.

Kun ymmärretään ilmastohuolestuneiden kuluttajien käyttäytymistä, voidaan ilmastoviisaan asumisen viestintää kohdentaa entistä selkeämmin kuluttajille. Esimerkiksi viestinnän kehityssuunta voisi olla enemmän kuluttajia ohjeistavaa, jolloin heille tarjottaisiin tietoa hiilijalanjäljen pienentämisestä. Erityisesti asiantuntijalähteet herättävät ilmastohuolestuneissa kuluttajissa luottamusta, joten tämän viestinnän muodon hyödyntäminen joukkoviestinnän kanavia unohtamatta olisi tärkeää ilmastoviisaan asumisen viestinnässä. Kun viestintää tarjotaan kuluttajille heidän kokemissaan luotetuissa viestintäkanavissa, tiedon vastaanottaminen voi olla onnistuneempaa ja siten edistää kuluttajien ilmastoviisasta asumista.

Kirjoittaja

Miia Kiiski on pian maisteriopintonsa päättävä opiskelija Vaasan yliopistosta markkinoinnin johtamisen koulutusohjelmasta. Hänen pro gradu-tutkielmansa Kuluttajien ilmastohuolestuneisuuden ulottuvuudet ilmastoviisaan asumisen viestinnässä on kokonaisuudessaan luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.

Vastuullinen kuluttaminen on noussut yhdeksi suosituimmaksi kuluttamisen trendiksi, ja kuluttajat ovat tietoisempia vastuullisuuskysymyksistä kuin koskaan aiemmin. Ekologisuus, kestävä kehitys ja vastuullisuus liittyvät vahvasti kuluttajan identiteettiin ja identiteetin rakentumiseen. Vastuullisuus kuluttamisessa ilmenee kuluttajien elämässä monin eri tavoin. Esimerkiksi ekologisuus, taloudelliset tekijät, yhteiskunnallinen vaikutus sekä arvojen merkitys vaikuttavat kulutuskäyttäytymiseen ja kuluttajaidentiteetin rakentumiseen.

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani erilaisia vastuulliseen kuluttamiseen vaikuttavia tekijöitä ja erilaisia vastuullisen kuluttajan identiteettejä. Tutkimuksessa löydettiin neljä tekijää, jotka korostuivat aineistossa eniten liittyen vastuulliseen kuluttamiseen sekä vastuullisen kuluttajan identiteetin rakentumiseen. Lisäksi tutkimusaineistosta tunnistettiin neljä erilaista identiteettityyppiä, joista jokainen koostui erilaisista motivaatioista vastuullisen kuluttamisen kontekstissa. Tutkimuksessani käytin aineistona valikoituja blogipostauksia, jotka ovat osa Decarbon-Home-tutkimushankkeessa kerättyjä aineistoja.

Tekijät, jotka nousivat bloggaajien teksteissä usein esille heidän käsitellessään kulutuskäyttäytymistään, olivat: ekologisuus, taloudelliset tekijät, yhteiskunnallinen vaikutus sekä arvojen merkitys. Näistä neljästä ekologisuus korosti muun muassa ympäristön merkitystä sekä sitä, että kulutusvalinnoissa huomioitiin aina ympäristökysymykset. Taloudelliset tekijät puolestaan keskittyivät kuluttajien tekemiin valintoihin, joilla oli vaikutusta heidän omaan talouteensa. Yhteiskunnallinen vaikutus näkyi siinä, että bloggaajat olivat hyvin tietoisia omista valinnoistaan ja siitä, millaisia vaikutuksia kuluttamisella on ympäristölle. Lisäksi osa bloggaajista koki olevansa vastuussa levittämään tietoutta vastuullisuudesta omassa blogissaan. Myös arvot vaikuttivat bloggaajien kuluttamiseen ja ohjailivat heidän kulutuskäyttäytymistään.

Blogipostauksista tunnistettiin neljä erilaista identiteettityyppiä, joihin kirjoittajat luokiteltiin. Nämä neljä identiteettiä olivat: Essi Ekologinen, Salli Säästeliäs, Raisa Radikaali ja Milla Mukavuudenhaluinen. Identiteettityypit nimettiin sen mukaan, mitkä tekijät korostuivat yksilön käyttäytymisessä. Esimerkiksi Essi Ekologiselle tärkeintä on ympäristö, ja tällainen kuluttaja ottaakin kaikissa valinnoissaan huomioon myös ympäristövaikutukset. Salli Säästelijäälle puolestaan tärkeintä on pyrkiä elämään taloudellisesti ja taloudelliset tekijät ohjailevat hänen elämäänsä ja kulutusvalintoja. Raisa Radikaali pyrkii elämään äärimmäisen ekologista ja vastuullista elämää minimoiden kaiken kulutuksen. Milla Mukavuudenhaluinen puolestaan tekee valintoja usein oma mukavuus edellä – joskus ekologisemmin ja joskus vähemmän ekologisesti.

On huomioitava, että syitä vastuulliselle kuluttamiselle on useita ja ihmisillä on erilaisia motivaatiotekijöitä kuluttaa – tai olla kuluttamatta – ekologisesti. Lisäksi kuluttajaidentiteettityypit eroavat toisistaan, vaikka yhtäläisyyksiäkin on havaittavissa.

Kirjoittaja

Niina Koskenniemi on Vaasan yliopiston markkinoinnin johtamisen maisteriopiskelija, joka on kiinnostunut kestävästä kehityksestä. Hänen pro gradu-tutkielmansa Vastuullisen kuluttajan identiteetit lifestyleblogeissa on kokonaisuudessaan luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.

Asumisen ilmastoviisaus näyttäytyy monille verrattain kapeana ja se liitetään pitkälti kaupunkilaisiin elämäntapoihin, kuten kerrostaloasumiseen ja julkisen liikenteen käyttämiseen. Maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelu tai muu alueiden välinen vertailu ei kuitenkaan edistä asumisen ilmastoviisautta, vaan keskiöön tulisi nostaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien asukkaiden ilmastotekojen mahdollistaminen. Annika Hämäläinen tutki maisterintutkielmassaan haja-asutusalueiden asukkaiden toimijuutta ilmastoviisaan asumisen edistämisessä.

Tutkielmassa kerättiin haastatteluaineistoa Decarbon-Home-tutkimushankkeessa ja vierailtiin useassa kodissa suomalaisilla haja-asutusalueilla. Tutkielmassa hyödynnetään tarkoituksenmukaisen asumisen käsitettä ja avataan sen kautta asumiseen kietoutuvaa elämäntapojen kirjoa.

Tutkimus osoittaa, että asumisen ilmastoviisaus saattaa olla läsnä asunnon ja asuinpaikan valintaa tehtäessä, mutta asumisen aikana asia unohtuu monelta, eikä omia arkisia tekoja tunnisteta ilmaston kannalta olennaisiksi. Kuitenkin juuri kunkin asukkaan omaan asumistilanteeseen suhteutetut toimet voivat olla ratkaisevia. Esimerkiksi sähköä säästetään pitämällä huonelämpötilaa matalana, alle 18 asteessa.

Kaupungin ja maaseudun välinen vertailu ei ole mielekästä, sillä kaikenlaisilla alueilla asuvien asukkaiden toimia tarvitaan. Esimerkiksi asukkaiden taloudellinen tilanne on toimijuuden kannalta keskeinen tekijä kahdella eri tavalla. Yhtäältä korkeampi tulotaso mahdollistaa yleisesti enemmän kuluttamista ja siten aiheuttaa huomattavastikin päästöjä, toisaalta monet asumisen ilmastotoimet, kuten lämmitysjärjestelmän muutokset tai aurinkopaneelien asennus ovat merkittäviä taloudellisia investointeja, joihin monilla ei ole varaa yhteiskunnallisilta tuista huolimatta:

”Mehän on tietenki mietitty sitä että jos, olis ylimäärästä rahaa niin vois laittaa aurinkopaneelit tuohon, tää todella hyvä paikka olis nimittäin, ku on harjakatto ja etelä on tossa, voitas laittaa semmoset.” (Vastaaja 5, haastatteluaineisto)

Tutkimus toteaa, että taloudellisten esteiden lisäksi käsillä on ”liikahtamattomuuden” ongelma: ristiriita sen välillä, että ilmastonmuutoksen ongelmat ja vaarallisuus kyllä tiedostetaan, mutta asian eteen ei saada aikaan tai haluta tehdä mitään. Tämä johtuu osittain siitä, että aihe koetaan vaikeaksi ja siitä, että vastuuta on sysätty paljon yksilön toiminnan varaan. Yhteiskunnan toimille olisikin tarvetta: positiivisten ilmastoratkaisujen aikaansaamiseksi hieman parempi yksilön toimijuuden ohjailu olisi suotavaa, ja sitä vaikuttavat myös asukkaat itse toivovan.

Kirjoittajat

Eliisa Kylkilahti on yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. Hän on kulutustutkija, jonka tutkimusaiheena on kuluttajien rooli ja toimijuus arkielämään kytkeytyvissä kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa muutoksissa. Sähköposti: eliisa.kylkilahti(at)helsinki.fi

Annika Hämäläinen on Helsingin yliopiston elintarviketalouden ja kulutuksen maisteriohjelmasta valmistumassa oleva opiskelija, joka työskenteli Decarbon-Home-hankkeessa tutkimusavustajana opiskelujen ohella. Tällä hetkellä Hämäläinen työskentelee Pohjoismaisen Ympäristömerkinnän asiantuntijana.

Annika Hämäläisen maisterintutkielma Asukkaan toimijuus ilmastoviisaan asumisen edistämisessä haja-asutusalueella on luettavissa kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston Helda-järjestelmässä.

Juuri julkaistun tutkimusartikkelimme perusteella kaupungit voivat merkittävästi vaikuttaa puun käyttöön uudis-, korjaus- ja täydennysrakentamisessa. Esimerkiksi kerrostalojen lisäkerrosten rakentamisessa ja julkisivujen korjauksissa puiset ratkaisut ovat mahdollisuus resurssitehokuuden parantamiseen ja kiertotalouden vahvistamiseen. Tutkimusaineistomme perustuu viidessä suomalaisissa kaupungissa tehtyihin 40 haastatteluun. Tulostemme mukaan kaupungit voivat ottaa puurakentamisen mahdollistajina erilaisia rooleja suhteessa muihin toimijoihin sekä käyttäessään erilaisia poliittisia ohjauskeinoja ja niiden yhdistelmiä. Muut toimijat näkivät usein myös kaupunkien roolin puurakentamisen edistämisessä jopa merkittävämpänä kuin haastatellut kaupunkien edustajat, jotka taas itse korostivat kaupungin roolia eri toimijoiden välisen yhteistyön edistäjänä.

Suomessa puukerrostaloja rakennetaan vielä huomattavasti vähemmän kuin betonikerrostaloja. Tätä harvinaisempaa on puun käyttö kerrostalojen korjaus- ja täydennysrakentamisessa, vaikka puuelementeillä voidaan tehdä esimerkiksi kerrostaloihin lisäkerroksia tai tehdä julkisivujen korjauksia. Esimerkkejä näistä kuitenkin löytyy etenkin lisäkerrosrakentamisen saralla ja kunnianhimoisimmissa suunnitelmissa (kuten Helsingin Karviaistie 12:lle suunnitteilla olevassa projektissa (Heka Oy 2021)). Ilmiön tutkimiseksi haastattelimme syksyn 2021 ja alkuvuoden 2022 aikana 40 kuntien päätöksenteossa sekä rakentamisen ja rakennusten käytön parissa työskentelevä asiantuntijaa viidessä suomalaisessa kaupungissa.

Tulostemme mukaan kaupungeissa on puurakentamisen mahdollistamisessa käytetty uudisrakentamisessa hallinnollisoikeudellisten ohjauskeinojen osalta eniten kaavoitusta ja tontinluovutusehtoja. Taloudellisia ohjauskeinoja on käytetty vähän, joista poikkeuksena ovat olleet alennukset maankäyttömaksuissa puun käyttöön kannustavan lisäkerrosrakentamisen yhteydessä. Informaatio-ohjauksen puolella keinovalikoima on ollut laajempi ja kaikissa kaupungeissa mainittiin aihepiiriin liittyen konkreettisia esimerkkejä.

Puurakentamisen mahdollistajina tulostemme mukaan kaupungeilla saattoi olla viisi erilaista, joskin toisiinsa kietoutunutta roolia: 1) vähäinen toimija, joka näkee muut tahot merkittävämpinä mahdollistajina; 2) avaintoimija, joka on aktiivinen mahdollistaja ja esimerkki muille; 3) ristiriitainen toimija, jonka toiminta on epäjohdonmukaista; 4) yhteistyöhön keskittyvä toimija, joka koordinoi ja edistää aktiivisesti eri tavoin toiminnassaan ja suhteessa muihin edelläkävijyyttä; 5) hallinnollinen toimija, joka keskittyy sääntelyyn ja hallinnassaan oleviin rakennuksiin.

Kaupunkien roolien puurakentamisen mahdollistajana nähtiin olevan hyvin olennainen muiden kuin kunnissa toimivien haastateltujen taholla. Onnistuneissa projekteissa yritystoimijat kuvasivat kuntien roolin olleen aktiivinen ja innovatiivinen. Kaupunkien edustajat taas itse korostivat yhteistyön merkitystä sekä kunnan sisällä että muiden toimijoiden kanssa. Aktiivinen ja yhteistyötä tekevä ote tuntui olevan viidessä kaupungissa sidoksissa myös paikallisesti käytettyihin politiikkakeinoihin: aktiivisuus yhteistyössä merkitsi myös innovatiivisempaa poliittisten ohjauskeinojen käyttöä.

Tutkimuksemme kannustin oli kiinnostus tarkastella puurakentamista, joka yleistyessään voisi olla merkittävä tapa uudistaa etenkin kaupunkialueiden rakennusten korjaus- ja täydennysrakentamista uusiutuvalla materiaalilla sekä uudenlaisilla teollisilla prosesseilla. Kaupungeilla on kestävyysmurroksessa merkittävä roolinsa ei ainoastaan sääntelyn kautta tapahtuvan vähähiilisyyden ja resurssiviisauden edistäjänä, vaan paikallisten toimijaverkostojen aktiivisena tahona. Tämä voi eri tavoin voi ruokkia paikallista yhteistyötä ja alueellisten innovaatioiden aikaansaamista.

Lisätietoa

Viljanen, A., Lähtinen, K., Kanninen, V. & Toppinen, A. (2023): A Tale of Five Cities: The Role of Municipalities in the Market Diffusion of Wooden Residential Multistory Construction and Retrofits. Forest Policy and Economics, vol. 153, 102991, https://doi.org/10.1016/j.forpol.2023.102991

Kirjoittajat

Anne Viljanen on väitöskirjatutkijana Helsingin yliopiston metsätieteiden osastolla Decarbon Home -hankkeessa. Väitöskirjassaan hän tutkii vähähiilisen rakentamisen toimijaverkostoja sekä kestävyysmurroksen polkuja.

Lähteet:

Heka Oy (2021): Hekan kohteeseen Karviaistie 12 suunnitellaan lisäkerroksia ja betonijulkisivun korvaamista puulla. Luettavissa: https://www.hekaoy.fi/fi/hima/hekasta-asiaa/hekan-kohteeseen-karviaistie-12-suunnitellaan-lisakerroksia-ja-betonijulkisivun. Luettu 19.5.2023.

Otsikkokuvassa Tampereen Puolarin puiset lisäkerrokset. Kuva: Anne Viljanen.