Artikkelit

Kokeilukulttuurista oppimisen kulttuuriin? 1386 rakennetun ympäristön kokeilua Suomessa

Pian tulee kuluneeksi vuosikymmen siitä, kun Juha Sipilän hallitus lanseerasi ohjelmassaan kokeilukulttuurin käsitteen. Valtioneuvoston kansliaan perustettiin erillinen yksikkö, jonka tehtävänä oli jalkauttaa ja kerätä oppeja kokeiluista eri yhteiskunnan osa-alueilla. Eniten huomiota sai tuolloin kansainvälisesti ainutlaatuinen perustulokokeilu, joka oli pilkahdus oikeudenmukaisesta sosiaalipolitiikasta keskellä yhteiskunnallisesti riitaista leikkausten aikaa. Eräänlainen kokeilujen aika oli kuitenkin käynnistynyt jo aiemmin, ja rakennettu ympäristö tarjoaa tästä mielenkiintoisen esimerkin.

Kokeilut ovat tilanteisiin sidottu ja katoava luonnonvara, josta jää harvoin pysyvää muistijälkeä. Rakennetun ympäristön kokeiluja voidaan jäljittää tarkastelemalla esimerkiksi Aran, Motivan ja Sitran ylläpitämiä tietokantoja tai sivustoja, kuten energialoikka.fi ja materiaalitkiertoon.fi. Analyysissaan kollegamme Saija Mokkila kävi läpi 15 tietokantaa, joista hän tunnisti kaikkiaan 1386 Suomessa 1990 luvulta alkaen toteutettua rakennetun ympäristön kokeilua. Näistä lähempään tarkasteluun valikoitui 204 kokeiluhanketta, joiden toteutuksesta oli saatavilla tarkempaa tietoa.

Kirjallisuudessa kokeilut nähdään keinona vauhdittaa vähähiilisiä ratkaisuja ja innovaatioita, kokeilla teknologioita ja käytäntöjä uusissa ympäristöissä sekä tunnistaa ja hallita mahdollisia ei-toivottuja vaikutuksia. Tässä tekstissä pohdimme, minkälaisia energiatoimia kokeiluilla on pyritty vauhdittamaan, mitä kokeilut kertovat yhteiskunnallisesta murroksesta ja miten oikeudenmukaisuus on huomioitu hankkeissa. Kenties tämä myös antaa eväitä pohtia mikä on kokeilujen rooli laajemmin yhteiskunnan kestävyysmurrosten hallinnassa.

Energiakokeilujen ratkaisut

Aineistosta selviää, että yli puolet kokeiluista sijoittui esikaupunki- ja lähiöalueille, lähes puolet kokeilujen kohteista oli muita kuin asuinrakennuksia ja kolme neljännestä kokeiluista oli julkisesti toteutettuja.

Energiakokeiluhankkeiden kohteena voivat olla erilaiset toiminnalliseen energiaan (operational energy) tai sitoutuneeseen energiaan (embodied energy) liittyvät ratkaisut. Toiminnallisella energialla tarkoitetaan erilaisia energiankäyttöön liittyviä käytäntöjä, palveluita ja suunnittelua, joilla pyritään tukemaan kestävää energiankäyttöä. Näihin luetaan muun muassa energian hallintajärjestelmät tai energiankäyttöön vaikuttavat teknologiat, kuten aurinkopaneelit ja lämpöpumput. Vastaavasti sitoutuneella energialla tarkoitetaan materiaalisia ratkaisuja, kuten rakentamisessa tehtyjä raaka-ainevalintoja, rakennusten kunnostusten ja korjausten toteutusta sekä materiaalien purkamista ja kierrätystä. Esimerkiksi rakennusten energiaremontit tai tilamuutokset kuuluvat tähän ryhmään.

Käytännössä erottelu ei tietenkään ole selkeä, vaan monissa tarkastelluissa hankkeissa on kyse samanaikaisesti molemmista ryhmistä. Kuitenkin toiminnallista energiaa koskevia ratkaisuja oli tapauksissa kaksinkertainen määrä sitoutuneeseen energiaan verrattuna. Noin puolissa kokeiluista rakennuksissa pyrittiin lisäämään uusiutuvan energian käyttöä joko alkuperäisessä suunnittelussa tai korjauksien yhteydessä.

Suuren kokoluokan lämpöpumppu Espoon Finnoon asuinalueelta. Keskisyvillä maalämpökaivoilla on rakennettu korttelienergian ratkaisu, joka tuottaa kaukolämpöä useille kerrostaloille. Alue on kiinnostava energiasuunnittelun kannalta, koska osaan alueen asuinrakennuksista on rakennettu myös kaukolämpöyhteys. (Kuvaaja: Jani Lukkarinen.)

Energiamurroksen suunta

Kokeilujen lupauksena on tukea laajempaa yhteiskunnallista oppimista ja tarjota välineitä, joilla kestävyys voidaan paremmin huomioida politiikan ja kehityksen toteutuksessa. Tarkastelimme kokeiluja myös ”murrosorientaation näkökulmasta” jaottelemalla kokeilut uuden teknologian kokeiluihin, alueellisen kehityksen kokeiluihin, markkinakehityksen kokeiluihin tai yhteiskunnallisen ongelmanratkaisun kokeiluihin. Kukin näistä tarkoittaa mahdollisuutta varsin erilaiselle yhteiskunnalliselle oppimiselle.

Kolme viidesosaa tarkastelluista kokeiluista keskittyi yksinomaan teknologiseen kokeiluun, eli niissä tutkittiin, kuinka uuden teknologian mahdollisuudet voidaan paremmin huomioida erilaisissa konteksteissa. Joka viidennessä kokeilussa kohteena oli aluekehitys, kuten kaavoituksen tai energiaverkoston kehittäminen uudenlaiset teknologiat huomioiden, mistä esimerkkinä voidaan pitää vaikkapa tamperelaisen taloyhtiön kokeilua, jonka pohjalta kehitettiin suunnittelun käytäntö ylijäämälämmön myymiselle kaukolämpöverkkoon. Vain noin joka kymmenes tapaus kohdistui markkinoiden luomiseen, josta tyypilliset esimerkit olivat kulutusjouston ja virtuaalivoimaloiden kokeiluja, tai yhteiskunnallisten ongelmien ratkomiseen, mikä edellytti usein suuria monien eri kaupunkien välisiä vertailuhankkeita.

Oikeudenmukaisuuden huomioiminen

Lähes kaikissa tarkastelluissa tapauksissa voitiin tunnistaa myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmia. Oikeudenmukaisuus oli kuitenkin yleensä läsnä melko suppeasti joko kustannusten tai hyötyjen yhteiskunnallisen jakamisen merkityksessä. Kustannusten jakamisen kohdalla kyse oli pääasiassa resurssien säästämisestä tehokkaampien käytäntöjen ansiosta. Hyötyjen näkökulmasta kyse oli joko resurssi- ja energiatehokkuuden parantamisesta, joka tuottaa säästöjä käyttäjille tai toimeentulosta ja saavutettavuuden lisäämisestä, joka tarkoittaa esimerkiksi energiapalveluiden tuomista haavoittuvien ihmisryhmien saataville. Lisäksi noin viidenneksessä tapauksista huomioitiin erilaisten ihmisryhmien mahdollisuudet osallistua kokeilun toteuttamiseen.

Samalla kokeilut jättivät huomioimatta esimerkiksi ylisukupolvisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiä, kuten toteutettujen hankkeiden vaikutukset yleiseen asumisen hintojen nousuun. Kaiken kaikkiaan kokeilut kuitenkin ovat olleet selkeästi julkisen talouden keino kohdentaa resursseja paremmin haavoittuvien ihmisryhmien ja vaikeassa asemassa olevien alueiden käyttöön.

Mitä kokeiluista on opittu?

Dokumentoitujen kokeilujen määrä on jatkunut tasaisena jo 15 vuoden ajan, joten voimme ehkä todeta kokeilun olevan pysyvä osa kaupunkien suunnittelua ja politiikkaa. Tämä voi olla myös hyvä asia, koska ympäristökin muuttuu aiempaa nopeammin. Esimerkiksi sään ääri-ilmiöt ja energiamarkkinoiden heilunnat tuottavat olosuhteet, joissa uudenlaisia toimintamalleja, nopeaa reagointia ja jatkuvaa oppimista todella tarvitaan. Samalla herää kysymys, riittääkö yhteiskunnalla kykyä oppia kokeiluista vai jäävätkö ne yksittäistapauksiksi.

Kokeilut sopivat hyvin yhteen ”hankkeistamisen” (projectification) kanssa. Hankkeiden avulla saadaan tukea ja resursseja tarpeisiin, jotka normaalissa tilinpidossa saattaisivat hautautua kiireisempien asioiden jalkoihin. Ainakin aineistomme perusteella vaikuttaa siltä, että hankkeistaminen on auttanut saamaan liikkeelle oikeudenmukaisuuden kannalta merkityksellisiä hankkeita, mutta kokeiluista oppiminen on jäänyt ehkä varsin puutteelliseksi.

Kuten aluksi totesimme, kokeilut ovat hetkellisiä ja tilannesidonnaisia. Suurinta osaa aineistosta tunnistetuista kokeiluista ei pystytty analysoimaan, joten ehkäpä kokeilukulttuuri pitää sisällään myös enemmän sosiaalisia kokeiluja ja paikallista oppimista kuin mitä pitkälti kunnallisesti toteutetut kokeiluhankkeet antavat ymmärtää. Joka tapauksessa kokeilujen mahdollisuudet niin murroksen oikeudenmukaisuuden tukemisessa kuin teknisten kokeilujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämisessä edellyttävät parempia keinoja seurannalta sekä kokeilukontekstien ja hallinnan vuoropuhelulta.

Kirjoittajat

Jani Lukkarinen on politiikka-analyysien ja tiedon yhteistuotannon tutkija Suomen ympäristökeskuksessa. Decarbon-Homessa hän koordinoi murrosareenaprosesseja ja tukee energiakokeiluja koskevia analyyseja.

Erkki-Jussi Nylén toimii erikoistutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Hänen tutkimuksensa fokusoituu kiertotalouteen ja politiikan prosesseihin. Decarbon-Homessa hän tutkii puurakentamisen politiikkaa ja rakennetun ympäristön kokeiluja.

/by

Alueellinen tyhjeneminen, asumattomat rakennukset ja lämmitysmuotojen muovaama tulevaisuus

Usein ilmastoystävällisintä rakentamista on jo rakennettu koti. Muuttoliike ja kaupungistuminen kuitenkin jättävät jälkeensä tyhjiä rakennuksia, harvenevia palveluita ja aiemman yhdyskuntarakenteen kaikuja. Modernit ihmiset liikkuvat helpommin kuin modernit rakennukset.

Kaupungit on nähty kasvun moottoreina, mutta monessa maassa kolikon kääntöpuolena on, että erityisesti kaupunkialueiden ulkopuolinen väestömäärä kutistuu. Tätä ’kutistumista’ on käsitelty myös tilallisena ilmiönä (Hollander & Nemeth 2011; Syssner 2022), vaikka varsinainen ilmiö liittyy lisääntyneeseen tyhjään tilaan, ränsistymiseen ja rakennuskannan arvon alenemiseen. Asumme yhä tiiviimmin samaan aikaan kun maaseututupien valot käyvät harvemmiksi.

Väestörakenteen kehittymiseen liittyy aaltomaisuus ja sukupolvien kokoerot uusiutuvat jaksoissa. Suomen väestön rauhanajan kehitys tiivistyy suuriin ikäluokkiin 1940-luvun lopulta, karjalaisten asuttamiseen kaupunkeihin ja maaseudulle, suureen sisäiseen muuttoliikkeeseen 1970-luvun alussa, kaupungistumiseen ja kaupunkien tiivistämiseen 2010-luvulla. Kun suurimmat kaupungit ovat tuntuvasti kasvaneet, maaseutuvaltaiset alueet ovat tyhjentyneet. Samaan aikaan suomalaisten syntyvyys on heikentynyt reippaasti muun muassa Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna.

Jos Suomen nykyisten kuntien väestön kehitystä kuvaa 1970-luvun alusta, ovat monet kirkonkylät menettäneet kunnalliset palvelunsa, väestö on muuttanut erityisesti koulutuksen perässä yliopistokaupunkeihin ja maahanmuutto kohdistuu erityisesti suurimpiin kaupunkeihin. Asuntorakentamisen paine kohdistuu muualle kuin missä rakennuskantamme sijaitsee, kun vähittäislämmöllä ylläpidettävien tyhjien rakennusten maisema halkoo maata.

Kuva 1. Suomen kuntien suhteellinen kehitys. Vuosi 1972 toimii ’lämpökartassa’ perusvuotena (indeksi 100). Vuoteen 2023 mennessä Helsinki, Turku, Tampere, Oulu erottuvat parhaiten kasvavina alueina Ahvenanmaan tiiviin ja tasaisen kehityksen ohella. Animoinut J. Vainikka.

Ennakoiko rakennusten lämmitysmuoto asutuksen pysyvyyttä?

Tekeillä oleva tutkimusartikkelimme liittyy tyhjenevien kotien politiikkaan ja erityisesti siihen, miten asuinrakennusten lämmitysmuodot voivat ennakoida paikallista tulevaisuudenuskoa ja terveen elinkeinorakenteen edellytyksiä. Käytämme erityisesti Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän Väestötietojärjestelmän rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR) tietoja ja Tilastokeskuksen Ruututietokantaa. RHR:n avulla pääsemme kiinni rakennusten tämänhetkiseen käyttötilanteeseen ja niiden lämmitystapoihin.

”Tyhjiksi” asunnoiksi määrittelemme sellaiset rekisterin kohteet, jotka ovat olleet ilman vakinaista asukasta yli kolme vuotta, joko asuntomarkkinoilla tai hylättynä. Hypoteesimme on, että energiaremonteissa uudenlaisiin lämmitystapoihin satsaaminen merkitsee tulevaisuudenuskoa siihen, että remontoitavalla asuinrakennuksella on edessään vielä paljon käyttöikää. Esitämme, että asuinrakennusten lämmitystapa voi olla merkittävässä roolissa, kun tarkastellaan alueen tyhjenemiskehitystä.

Suomen väestö keskittyy yhä suuriin kaupunkeihin. Kun tarkastellaan Suomen asuinrakennuksia, voidaan laskea, että vuosien 2002 ja 2023 välillä asuinrakennusten keskipiste on siirtynyt etelä-lounaaseen noin neljä kilometriä. Samaan aikaan tyhjillään olevien asuinrakennusten keskipiste on siirtynyt koilliseen noin 12 kilometriä. Urbanisaatio ilmenee siten myös rakennuskannan keskittymisessä ja tyhjien rakennusten taajuudessa Helsingin linjan itäpuolella, missä väestön ikääntyminen on voimakkaampaa.

Kuva 2. Kaikkien asuinrakennusten ja tyhjien asuinrakennusten keskipiste vuosina 2002–2023. Tekijät: V. Turunen, J. Vainikka.

Vaikka rakennus tai asunto ei ole käytössä, joudutaan siitä silti pitämään huolta. Asuntokannan säilyminen käyttökelpoisena edellyttää huoltoa ja peruslämmön ylläpitoa talvisin. Vuonna 2023 maassa oli yli 200 000 tyhjää asuinrakennusta ja yli kaksi miljoonaa tyhjää asuntoa. Näistä osa voi toki toimia kakkosasuntona, väliaikaisvuokrattavana tai loma-asuntona, mutta hiilijalanjäljen pienentämistoimenpiteiden ja kestävyysmurroksen edistämiseksi on mietittävä minkälaiseen käyttöön nämä esimerkiksi vuonna 2050 soveltuvat.

Lämmitysmuotojen suhteen Suomen sisällä on myös mittavia eroja. Metsävaltaisessa itäisessä Suomessa on runsaasti puulämmitteisiä asuinrakennuksia, kun taas läntisessä Suomessa on suhteellisesti enemmän öljylämmitteisiä asuinrakennuksia. Lämmityksen alueellisuus auttaa pohtimaan tyhjenemisen aluevaikutuksia. Nämä fossiili-intensiiviset, tai vanhanaikaiset, lämmitysmuodot eivät välttämättä ole yhtä houkuttelevia uutta kotia harkitseville kuin maalämpö. Pidemmän päälle lämmitystavan uusiutumisesta voi tulla alue- ja geopoliittinen kysymys, jos alueiden tyhjenemiskehitystä halutaan jarruttaa. Uusien asuinalueiden taustalla on väistämättä tyhjäksi jääneitä asuinkelpoisia rakennuksia, jotka voisivat ylläpitää tasapainoista aluekehitystä (Caramaschi & Chiodelli 2023).

Epävarmuustekijät

Tutkimusaineistomme sisältää epävarmuuksia. RHR-aineiston sisältö ei ole täysin ajantasaista, joten käytämme tyhjilläänolotietona Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa KAVERI-hankkeessa kehitettyä prosessia tyhjien rakennusten tunnistamiseen. Keskeinen epävarmuus liittyy kakkosasuntojen asumattomuuteen. Samaan tapaan lämmitysmuodon muutostieto ei välttämättä aina välity RHR-aineistoon, eivätkä rakennusten lämmitysmuotojen yhdistelmät rekisteröidy järjestelmään. Epävarmuuksista huolimatta tiedot ovat kuitenkin tällä hetkellä parhaita saatavilla olevia.

Lämmitysmuotojen alueellisuus

Tarkastelimme tyhjien pientalojen osuuden ja kolmen eri lämmitysmuodon, puulämmityksen, öljylämmityksen ja maalämmön, osuuden yhteyttä postinumeroalueittain. Tarkastelimme kolmea eri maantieteellistä rajausta: koko Suomea, läntistä Suomea (Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa) ja itäistä Suomea (Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Etelä-Karjala ja Pohjois-Karjala).

Postinumeroalueet, joilla on enemmän maalämpöä eivät näyttäisi olevan niin herkkiä tyhjentymään ja niiden tulevaisuudenkuva voi olla keskimääräistä valoisampi. Maalämpöjärjestelmän rakennuttaminen on merkittävä investointi, jota ei todennäköisesti toteutettaisi, jos rakennus uhkaisi jäädä tyhjäksi lähitulevaisuudessa. Alueilla, joilla taas on paljon puulämmitystä, tyhjeneminen oli voimakkaampaa. On mahdollista, että puulämmitteiset talot ovat vanhempaa rakennuskantaa, harvemmin asutuilla seuduilla ja tämän lisäksi niiden jälleenmyyntiarvo voi olla pienempi.

Öljylämmityksen ja tyhjien rakennusten osuuden yhteys näytti olevan yllättäen negatiivinen. Tämä voi johtua siitä, että öljylämmityksen toteutus, ylläpito ja käyttö on kuitenkin vaatinut jonkinlaisen investoinnin, jolloin rakennuksia ei helposti hylätä.

Kuva 3. Tyhjien pientalojen osuuden ja puulämmityksen, öljylämmityksen ja maalämmön osuuden yhteys ja korrelaatiot postinumeroalueittain eri aluerajauksilla (koko Suomi, läntinen Suomi ja itäinen Suomi). Kuvaajissa on esitetty pisteenä yksi postinumeroalue. Kuvaajan x-akselilla on esitetty lämmitystavan osuus suhteessa kaikkiin postinumeroalueen lämmitystapoihin ja y-akselilla on esitetty tyhjien rakennusten osuus kaikista postinumeroalueen pientaloista. Kunkin kuvaajan oikeassa ylälaidassa on esitetty muuttujien (Pearsonin) korrelaatiokerroin. Tekijät: V. Turunen, J. Vainikka

Lopuksi

Tyhjentyvässä asuntokannassa on toki taustalla muitakin tekijöitä kuin lämmitysmuoto, mutta on huomattava, että rakennusteknisetkin seikat ovat merkittäviä alueellisen elinvoiman kannalta. Rakennuskannan kunto ja ylläpito voivat myös välillisesti aiheuttaa segregaatiota ja heikompiosaisuuden keskittymistä. Kaupunkien sisällä uudet lämmitysmuodot voivat kasvattaa asuntojen arvoa, jolloin energiaremonttien viivästyminen voi lisätä eriytymistä. Tätä varten aiomme tarkastella lähemmin asuntokohtaista dataa. Lisäksi erityisesti itäisen Suomen osalta tyhjenemiskehityksellä on myös geopoliittista merkitystä, sillä kokonaisturvallisuuteen liittyy myös erityisesti rajaseutujen elinvoimaisuus. Toisaalta läntisen Suomen öljyriippuvuuden korvaaminen omavaraisella, ei-fossiilisella lämmöntuotannolla parantaa aluetaloutta. Tyhjillään olevat rakennukset ja asunnot vaikuttavat valtion resurssien käyttöön (Pike ym. 2024) ja ovat merkittävä tekijä tulevaisuuden asumisen määrittymisessä. Kaupunkien kasvu ja rakennuskannan uudistuminen selittyy usein sillä mitä jätämme taaksemme.

Kirjoittajat

Ville Turunen työskentelee suunnittelijana Suomen ympäristökeskuksessa. DecarbonHome-hankkeessa hän tutkii muun muassa rakennusten ominaisuuksien ja sosioekonomisten muuttujien vaikutusta alueiden tyhjenemiskehitykseen. Erityisenä mielenkiinnon kohteena hänellä on paikkatieto ja mallien hyödyntäminen erilaisten ilmiöiden kuvaamisessa.

Tutkija Sampo Vesanen työskentelee data-analyysin, datan visualisoinnin ja geospatiaalisten prosessien automatisoinnin parissa Suomen ympäristökeskuksessa. Hän on vankka tieteellisen ohjelmoinnin ja tutkimuksen toistettavuuden, joustavuuden ja saavutettavuuden puolestapuhuja.

Helsingin yliopiston tutkijatohtori Joni Vainikka johtaa Decarbon-Homen ”sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen” työpakettia. Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluvat mm. tulevaisuuden asuminen, ilmastoasenteet ja aluerakenteiden historia.

Lähteet

Caramaschi, S. & Chiodelli, F. (2023). Reconceptualising housing emptiness beyond vacancy and abandonment. International Journal of Housing Policy 23(3): 588–611.

Hollander, J. B., & Németh, J. (2011). The bounds of smart decline: A foundational theory for planning shrinking cities. Housing Policy Debate 21(3): 349–367.

Pike, A., Béal, V., Cauchi-Duval, N., Franklin, R., Kinossian, N., Lang, T., Leibert, T., MacKinnon, D., Rousseau, M., Royer, J., Servillo, L., Tomaney, J. & Velthuis, S. (2024). ‘Left behind places’: a geographical etymology. Regional Studies 58(6), 1167–1179.

Syssner, J. (2022). What can geographers do for shrinking geographies? Fennia-International Journal of Geography 200(2), 98–119.

Otsikkokuva: Hirsitalo Lappeenrannan Pulsassa. Vanhaa kunnostamalla voi myös pelastaa rakennuksia tyhjenemiseltä. (J. Vainikka 2024)

/by

Asuinalue muovaa yhteisiä asenteita ilmastotoimia kohtaan

Ilmastonmuutoksen suhteen suomalaiset asuvat eri todellisuuksissa. Kasvavissa kaupungeissa asumisen energiaremontit ovat sijoitus tulevaisuuteen, kun taas ikääntyvillä ja harvaanasutuilla seuduilla tulevaisuus voidaan nähdä hyvin eri tavoin. Taru Pyrhönen tutki gradussaan ilmastoasenteita paikallisuuden näkökulmasta.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin Imatralla ja Turussa asuvien omakotitaloasukkaiden asenteita ilmastonmuutosta ja asumisen ilmastotoimia kohtaan. Asenteita tarkastelin sosiaalisesti muodostuneina ja vuorovaikutuksessa muuttuvina, erityisesti paikallisuuden kontekstissa. Asuinalue on osa sosiaalista ympäristöä, josta kumpuavat sosiaaliset ärsykkeet luovat vaikutteita, jotka muokkaavat yksilöiden näkemyksiä.

Turvallisuusnäkökulma korostui asuinalueiden kuvauksissa

Haastatteluissa molempien paikkakuntien vastaajat korostivat asuinalueidensa luontoa ja turvallisuutta. Paikkakunnalle kuulumista vahvistivat erityisesti sosiaaliset suhteet sekä ympäristön fyysiset ominaisuudet. Suomen ilmastotavoitteisiin ja erityisesti päästötavoitteisiin suhtauduttiin myönteisesti, mutta epäileväisesti.

”Hyvä tavoite ja siihen pitää toki pyrkiä, mutta veikkaan, että tässä riitaisassa systeemissä, jossa tapellaan lakoista ja muista, ilmastotavoitteet jätetään sivuraiteille. Nyt tapellaan ihan muista asioista ja siitä, että raha ei riitä.” (Imatralainen vastaaja)

Ilmastotavoitteet kohdistuvat myös omakotitaloasukkaisiin ja aiheuttavat muutospainetta omakotitalon lämmitysjärjestelmiin.

”Ilmastotavoitteiden tulee olla sellaisia, että ne ovat myös realistisia toteuttaa. Esimerkiksi omakotitalojen lämmitysjärjestelmien muutokset.” (Turkulainen vastaaja)

Imatralla Venäjän läheisyys oli vahvasti läsnä haastateltavien puheissa. Raja, joka oli aiemmin edustanut alueella mahdollisuuksia, koettiin nyt uhkana myös ympäristön ja ilmastonmuutoksen suhteen. Turkulaisten vastauksissa Venäjää tai Venäjän käymää hyökkäyssotaa ei mainittu. Rajan läheisyydessä asuvien kokemukset asuinalueesta ja asumisen tulevaisuudesta voivat siten poiketa muista asuinalueista.

Energia-asiat puhututtavat, mutta remontteihin suhtautuminen vaihtelee

Turussa energiaremontit nähtiin itsestään selvinä, kun taas Imatralla energiaremontit koettiin mahdottomina erityisesti alueen heikentyneen väestö- ja elinkeinorakenteen myötä. Imatralaiset vastaajat korostivatkin perinteisiä keinoja energiaremontteihin investoinnin sijaan, kuten villasukkien käyttöä ja mattojen lisäämistä lattialle vedon tunteen ehkäisyksi. Energiaremontteihin investoinnin ollessa mahdotonta tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten kotitalouksien osallisuutta energiamurroksessa voisi tukea muuten.

Paikkakuntien välillä oli myös eroja ilmastonmuutoksesta ja energia-asioista puhumisessa. Yhteisössä tapahtuva arkinen vuorovaikutus luo yhteistä tietoisuutta energia-asioista ja ympäristöstä. Turkulaisten vastauksissa korostui erityisesti pientaloyhdistysten merkitys asumiseen ja energiaan liittyvän tiedon välittäjänä.

Paikalliset ilmastoasenteet muuttuvassa kontekstissa

Asenteet ja myös ilmastoasenteet muuttuvat ajassa ja huoli ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana. Toisaalta muiden ongelmien lisääntyminen niin omassa elämässä kuin yleisesti maailmassa on vienyt resursseja ilmastonmuutoksesta huolehtimisesta. Ilmastonmuutos ja sen torjumisen keinot eivät saa jäädä muiden kriisien varjoon. Tämä on tärkeää tunnistaa erityisesti sellaisilla paikkakunnilla, jotka kohtaavat monia uhkia ja haasteita esimerkiksi väestö- ja elinkeinorakenteen myötä.

Asumiseen liittyviin ilmastotoimiin suhtaudutaan eri tavoin, esimerkiksi sen perusteella, miten mahdollisia ne ovat asukkaille asunnon arvon näkökulmasta. Paikallisuuden ja ajallisen kontekstin huomioiminen on siten tärkeää ilmastoasenteiden ymmärtämisessä.

Kirjoittaja

Taru Pyrhönen on Helsingin yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi valmistuva Ympäristön muutoksen ja globaalin kestävyyden opiskelija. Taru on kiinnostunut siitä, miten kestävyysmurrosta voidaan tarkastella sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. Pro gradu -tutkielma Jaettu tila ja asenteet ilmastonmuutosta ja asumiseen liittyviä ilmastotoimia kohtaan on saatavilla Helsingin yliopiston julkaisuarkisto Heldassa.

/by

Haja-asutusalueiden asukkailla on aktiivinen rooli energiamurroksessa – Maaseutuareenan suositukset

Uutisissa ja julkisessa puheessa maaseutu ja haja-asutusalueet esitetään energiamurroksen uhreina: energiakriisit iskevät omakotiasujiin, suuret uusiutuvan energian hankkeet herättävät pelkoja paikallisissa asukkaissa ja asuntojen arvon lasku tekee korjauksista kannattamattomia. Ilmasto- ja energiapolitiikassa onkin tärkeää tunnistaa maaseudun erityispiirteet. Samalla maaseutuyhteisöiltä löytyy paljon työkaluja, joilla muutokset energiajärjestelmissä voivat parantaa sekä alueiden elinvoimaa että muutoskestävyyttä. Tuore raportti esittelee itärajan tuntumassa sijaitsevassa Korpiselän kylässä keväällä 2023 järjestetyn maaseutuareenan tuloksia.

Suunnittelu ja yhteisön voima oikeudenmukaisen energiamurroksen avaimina

Energiaomavaraisuus on vanha tavoite, joka voi parantaa niin elinkeinotoiminnan kuin hyvinvoinninkin edellytyksiä. Uusiutuvan energian järjestelmissä (yli-)omavaraisuus korostuu niin kotitalouksien, lähiyhteisöjen kuin alueidenkin tasoilla, kun uudenlaisia järjestelmiä rakennetaan. Koska muutos on jo liikkeellä, on tärkeää toimia nopeasti, ja kysyä miten ja keiden ehdoilla uudet järjestelmät suunnitellaan. Samalla voidaan pohtia miten erilaiset yhteisöt pysyvät muutoksessa mukana.

Maaseutuareenassa tunnistettiin viisi toisiinsa nivoutuvaa näkökulmaa, jotka energiamurroksessa on huomioitava. Tulokset on esitetty viiden muutospolun muodossa, ja ne sisältävät ehdotuksia keinoista tuoda erilaiset toimijat osaksi murrosta:

  1. Kansallista tukijärjestelmää on tärkeää kehittää etenkin heikoimmassa asemassa olevia suojaavaksi, jolloin murroksesta saadaan oikeudenmukainen. Kaikki eivät voi sijoittaa suuria pääomia uuteen teknologiaan, jolloin tarvitaan kohdentuvia energia-avustuksia.
  2. Viisaalla maankäytön ohjauksella yhteisöt voidaan tuoda osaksi uusiutuvan energian suunnittelua. Hahmottamalla yhteisöjen kanssa uusiutuvan energian mahdollisuuksia ja potentiaalia, voidaan hyötyjä jakaa paikallisille yhteisöille.
  3. Yhteisöjen omaa toimijuutta voidaan lisätä erityisesti ohjatuilla yhteishankinnoilla. Esimerkiksi aurinkopaneelihankinnoista on runsaasti hyviä kokemuksia, mutta haja-asutusalueella voimavaroja voi yhdistää myös muihin yhteisiin ponnistuksiin.
  4. Arjessa ilmasto- ja energiakäytäntöjen hallinta on tärkeä kansalaistaito, ja tämän ”energialukutaidon” lisäämiseen on panostettava. Esimerkiksi kylien energianeuvojat ja kylätalojen energiatietopisteet olisivat hyviä lähtökohtia tiedon jalkautumiselle.
  5. Uuden teknologian levittämisessä voidaan hyödyntää yhteisöperinteitä, kuten energiaosuuskuntia. Esimerkiksi nykyiset kylien kaukolämmöstä vastaavat lämpöenergiaosuuskunnat voisivat toimia myös aurinko- ja tuulisähkön tuottajina.

Maaseutuareena-prosessista

Decarbon-Home-hanke järjesti vanhassa Korpiselän kylässä keväällä 2023 murrosareenan, jossa joukko eritaustaisia paikallisia olosuhteita, ilmastokestävän asumisen haasteita ja oikeudenmukaisuuskysymyksiä tuntevia henkilöitä rakensi ilmastoviisaan asumisen muutospolkuja ja pohti toimia oikeudenmukaisen energiamurroksen edistämiseksi. Maaseutuareenan lähtökohtana oli hahmottaa ilmastoviisaan asumisen oikeudenmukaisia keinoja asukkaiden, energiajärjestelmän, politiikan ja erilaisten toimijoiden näkökulmista.

Oikeudenmukaisuuden kysymykset korostuvat haja-asutusalueilla, joilla on historiallisesti totuttu pärjäämään omillaan. Kestävät ilmasto- ja energiaratkaisut edellyttävät aktiivista ohjauskeinojen kehittämistä, jotta kestävät toimet ovat mahdollisia, kiinnostavia ja lähtökohtaisesti helppoja myös maaseutuolosuhteissa. Samoin on tärkeää tukea yhteisöjä ja niissä tapahtuvaa oppimista, jonka kautta hyvät ratkaisut leviävät ja meneillään olevan murroksen hyödyt saadaan näkyväksi. Tässä voidaan hyödyntää aktiivisia paikallistoimijoita, kuten Marttaliittoa, seurakuntia ja kyläyhdistyksiä.

Lue lisää:

Yhteisöt ja suunnittelu haja-asutusalueiden ilmastoviisauden avaimina – Joensuun maaseutuareenan muutospolut ja viestit (raportti, pdf)

Lisätiedot:

Jani Lukkarinen, etunimi.sukunimi@syke.fi, 0295 251 893

/by

Lähiöareena selvitti oikeudenmukaisia keinoja ilmastoviisaaseen asumiseen lähiöissä

Energiakorjaukset avaavat tilaisuuden hyvän ja ilmastoviisaan arjen tukemiselle lähiöissä. Lähiöareena-prosessissa selvitettiin eri näkökulmia edustavien osaajien kanssa keinoja edistää ilmastoviisasta asumista lähiökontekstissa. Juuri julkaistussa raportissa esitellään lähiöareenassa tuotetut muutospolut ja ratkaisuehdotukset lähiöiden ilmastoviisaan asumisen edistämiseksi.

Pitkäjänteistä ja osallistavaa asumisen ilmastotyötä

Lähiöareenan tuloksissa korostuu kaksi toisiinsa tukeutuvaa polkua ilmastoviisaaseen lähiöön. Ensimmäinen korostaa määrätietoisten poliittisten ratkaisujen merkitystä muutoksen ohjaamisessa ja toinen saavutettavan energiatiedon merkitystä arjen osallisuuden parantamiseksi.

Lähiöareenan tulokset painottavat pitkäjänteisyyttä rakennusten energiatehokkuuden ohjaukseen. Poliittisessa ohjauksessa on tärkeää priorisoida hajautettujen energiahankkeiden rahoitusta esimerkiksi korttelienergiaohjelman muodossa. Erityisen tärkeää on, että ilmastotyö on kannustavaa kaikille asukkaille – niin omistaja-asukkaille kuin vuokralaisille. Kulutuksen (vesi, lämpö, sähkö) täytyy olla näkyvää ja säästön on koiduttava asukkaan hyödyksi.

Kuluttajien tulee saada nykyistä paremmin puolueetonta tietoa ilmastoviisaasta asumisesta esimerkiksi kaupungilta tai muilta julkisilta toimijoilta, ja lähiöihin kohdistuvan tuen on jalkauduttava alueille. Esimerkiksi alueelliset energia-asiahenkilöt tukemaan lähiöiden energiakorjauksia tulisi ottaa pikaisesti kokeiluun. Kaupunkien ilmastotavoitteet eivät nykyisellään tavoita korttelitasoa ja siirry toiminnaksi – esimerkiksi naapurustoyhteistyöstrategia voisi olla askel asuinalueiden suunnitelmille yhteisöenergian kehittämiseksi ja yhteistyölle asukkaiden, kaupungin ja yritysten kesken.

Lähiöareenan tärkein viesti on, että isoissa murroksissa tarvitaan aktiivista vuoropuhelua, jolla tulevaisuuden kehityskulkujen hyödyt tehdään näkyviksi erilaisilla asukkaille. Tässä työssä kaupungilla on paljon vastuuta, mutta myös mahdollisuuksia.

Lähiöareena-prosessista

Lähiöareena on Decarbon-Home-hankkeen kevään 2023 aikana järjestämä prosessi, jossa etsittiin keinoja vähähiilisen asumisen edistämiseen lähiöissä tarkastelemalla erityisesti Kontulan ja Mellunmäen lähiöitä. Työssä rakennettiin muutospolkuja, jotka kuvaavat tärkeimpiä tarvittavia muutoksia arjen käytännöissä ja politiikan ohjauksessa.

Prosessissa tarkasteltiin kriittisesti ilmastoviisasta asumista tukevan korjausrakentamisen edistämisen alueellisia ja hallinnollisia esteitä ja sitä, kuinka paikallistoimijat ovat onnistuneet niiden huomioimisessa edistääkseen energiaremontteja. Prosessissa kiinnitettiin huomiota asukkaiden arki- ja kokemustiedon hyödyntämiseen osana korjausrakentamista ja pyrittiin nostamaan esille keinoja osallistaa asukkaita ilmastotavoitteiden edistämiseen taustaan ja sosiaaliseen statukseen katsomatta.

Murrosareenan rinnalla kokoontui myös kansalaispaneeli, jossa alueen asukkaat pääsivät kommentoimaan muutospolkuja omista lähtökohdistaan. Kansalaispaneelin tärkeimmät viestit korostavat arjen ratkaisujen kannustavuutta, jossa ilmaston kannalta myönteisten ratkaisujen tulisi olla halvimpia sekä vuokralaisten äänen kuulemista nykyistä paremmin asumista koskevissa päätöksissä.

Kommentoi muutospolkuja

Kestävyysmurroksissa on tärkeää tunnistaa eri ratkaisujen vuorovaikutus ja etsiä keinoja, joilla kaikki voivat osallistua.

Voit osallistua keskusteluun ja kommentoida muutospolkuja lähiöareenan kommentointisivulla. Vastauksia käytetään Decarbon-Home-hankkeen tutkimustyössä vähähiilisen asumisen edistämiseksi Suomessa.

Kommentoi lähiöareenan muutospolkuja: http://murrosareena.fi/lahioareena/

Lue lisää:

Arki ja politiikka tukemaan ilmastoviisautta lähiöissä – Mellunkylän lähiöareenan muutospolut ja viestit (raportti, pdf)

Lisätiedot:

Jani Lukkarinen, etunimi.sukunimi@syke.fi, 0295 251 893
Fanny Groundstroem, etunimi.sukunimi@syke.fi, 0295 252 292

/by

Murrosareenasta näkökulmaa lähiöiden energiaremontteihin

Taloyhtiöiden energianeuvontapalvelussa olemme pyrkineet tekemään energiaremontin taloyhtiöille mahdollisimman helpoksi. Decarbon-Home-hankkeen murrosareenatyöskentelyn kautta olen saanut parempaa ymmärrystä Mellunkylän ihmisten elämästä ja siitä, mikä heitä voisi motivoida ja miten me voisimme auttaa toteuttamaan energiaremontteja, kirjoittaa Emma Berg Helsingin kaupungin energianeuvontapalvelusta.

Nimestään huolimatta murrosareenatyöskentely on pakottanut nostamaan nenän omista hommista ja katsomaan oman työni kontekstia ja kohderyhmää laajemmin. Vaikka murrosareena on sanana hirviö, niin menetelmänä se on oikein kiva.

Tulin mukaan Decarbon-Home-hankkeeseen keväällä 2022 nimenomaan, koska halusin osallistua murrosareenatyöskentelyyn. Murrosareena on monialainen osallistava menetelmä, joka tähtää yhteiskunnallisten muutospolkujen rakentamiseen erilaisissa työpajoissa. Olin sinänsä helppo uhri, koska minulla oli kokemusta Smart Energy transition -hankkeen murrosareenoista, ja käsitykseni menetelmästä oli siksi oikein myönteinen. Mukaan lähteminen oli kiinnostavaa myös siksi, että mukana oli tuttuja tutkijoita, joiden kykyyn ohjata prosessia ja tietopohjaan energia-asioissa pystyimme nojaamaan.

Olen työni kautta saanut jo monta vuotta tutustua energiamurroksen edistämiseen, mutta omaan työhön ja ymmärrykseen asiakkaista ja kontekstista on helppo poteroitua. Murrosareenan työpajoihin osallistumisen olen nähnyt itselleni ja tiimillemme helppona tapana saada laajempi käsitys lähiöiden energiakorjausten ajureista ja motivaatiologiikasta sekä siitä, mitä pitäisi tehdä toisin. Hyvä oivallus on ollut se, miten suuri vaikutus kaupungin palveluillamme rakennusvalvonnassa on energiahankkeiden toteutukseen ja myös yritysten toimintaan.

Murrosareenatyö on tuonut yhteen tutkimusyhteisöä, yrityksiä, kunnallisia ja valtiollisia toimijoita sekä kohdealue Mellunkylän tietoutta. Eri osallistujien näkemysten kautta olen pystynyt ymmärtämään sekä energia-asioiden poliittista kontekstia, että käytännön päätöksentekoa arjen kautta. Työskentelyyn osallistumisesta on myös poikinut uusia kontakteja, joiden kanssa on keskusteltu muistakin asioista, ja vanhojen tuttujen kanssa on myös päästy lujittamaan yhteistyötä.

Taloyhtiöiden energianeuvontapalvelussa olemme pyrkineet tekemään energiaremontin taloyhtiöille mahdollisimman helpoksi. Palveluamme vaivaa silti aina se, että eniten neuvontaan otetaan yhteyttä Helsingin parhaiten toimeentulevilta alueilta. Meillä ei siis välttämättä ole aina parasta ymmärrystä siitä, millaisia esteitä ne lähiöiden taloyhtiöt, joilla tilanne on energia-asioiden osalta kaikkein vaikein, kohtaavat.

Decarbon-Homen kautta olen saanut myös parempaa ymmärrystä murrosareenan Mellunkylän ihmisten elämästä ja siitä, mikä heitä voisi motivoida ja miten me voisimme auttaa toteuttamaan energiaremontteja. Tätä kautta olen saanut kehitysideoita oman palvelumme ja kaupungin muidenkin palveluiden kehittämiseen ja viestintään. Yhtenä oivalluksena olen muun muassa vienyt tietoa palveluistamme ja tapahtumistamme itähelsinkiläisiin kirjastoihin. Murrosareenatyöstä saamani oivallukset ja kontaktit vaikuttavat palveluidemme kehittämiseen varmasti vielä pitkään.

Kirjoittaja

Emma Berg kehittää taloyhtiöiden energianeuvontapalvelua Helsingin kaupungin rakennusvalvonnassa, kun ei ole kuokkimassa porvoolaisen mummonmökkinsä pihalla. Edellisessä elämässään hän kehitti ja suunnitteli teollisesti tuotettua keramiikkaa pörssiyhtiössä.

Sähköposti: etunimi.sukunimi@hel.fi

Kuva: Jussi Rekiaho


/by