Decarbon-Home-hankkeessa julkaistu tieteellinen artikkelimme pureutuu eri sidosryhmien rooleihin ja toimintatapoihin maankäytön suunnittelussa sekä niiden suhteeseen kuntien ekologisen kestävyyden tavoitteiden kanssa. Tuloksemme osoittavat merkittäviä yhteyksiä epämuodollisten maankäytön suunnitteluprosessien, uuden tiedon tuottamisen, sekä kuntien kestävyystavoitteiden välillä. Lisäksi havaittiin, että kaupunkimaisten ja maaseutumaisempien kuntien välillä on eroja näissä maankäytön suunnittelun kannalta tärkeissä osa-alueissa.

Kaavoitus suomalaisessa maankäytön suunnittelussa

Kunnissa kestävän rakentamisen ja asumisen mahdollistaminen alkaa suunnittelupöydältä. Ensimmäisessä vaiheessa tämä pöytä kuuluu maankäytön suunnittelusta vastaavalle taholle, sillä onnistuneet kaavoitusratkaisut edistävät hyvinvointia, aluetaloutta ja kestävää kehitystä rakennetussa ympäristössä.

Suomessa maankäytön suunnittelun lakisääteinen ohjaus koostuu kolmetasoisesta hierarkiasta: valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista, maankäytön suunnittelusta maakunnissa (maakuntakaava) sekä kuntatasolla laadittavista yleis- ja asemakaavasta. Kaavoista yksityiskohtaisin eli asemakaava ohjaa maankäyttöä ja rakentamista paikallisten olosuhteiden, kaupunkikuvan, hyvän rakentamistavan sekä muiden kunnassa sovittujen tavoitteiden mukaisesti. Yleiskaavan tarkoituksena on ohjata asemakaavojen laatimista esimerkiksi määrittelemällä asuinalueiden sijoittamista kunnan alueelle.

Yksityiskohtainen maankäytön suunnittelu ja sitä koskeva päätöksenteko tapahtuu kunnissa, antaen muun muassa kaavoituksesta vastaaville työntekijöille sekä paikallisille poliitikoille merkittävän roolin maankäytön kehittämisessä ja sen ohjauksessa. Lakisääteisen maankäytön ohjauksen lisäksi erilaiset epämuodolliset suunnittelun muodot ovat yleistyneet sekä Suomessa että muissa maissa.

Epämuodollisuus tarkoittaa sitä, että suunnittelu – tai osa siitä – tapahtuu lakisääteisten maankäytön suunnitteluprosessien ulkopuolella. Esimerkkejä tällaisista ovat erilaiset alueiden strategiset kehityssuunnitelmat (esim. MAL) tai julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeet (Public-Private Partnership).

Epämuodollinen maankäytön suunnittelu yhteydessä kuntien kestävyystavoitteisiin ja sidosryhmäyhteistyöhön

Epämuodollisen maankäytön suunnittelun on perusteltu lisäävän strategista valmiutta ratkaista nykypäivän moniulotteisia ongelmia, joita ovat esimerkiksi globaalisti kasvava kilpailu alueiden välillä, ympäristö- ja ilmasto-ongelmat sekä sosiaalinen eriytyminen. Toisaalta epämuodollisten suunnittelumekanismien on nähty lisäävän riskiä legitimiteettiongelmiin, kun laillisuus ei rakennu muodollisen toimivallan varaan ja läpinäkyvästi määriteltyihin päätöksentekoprosesseihin.

Epämuodolliset maankäytön suunnitteluprosessit ovat tulostemme mukaan vahvasti yhteydessä kuntien maankäytön suunnittelun kestävyystavoitteisiin. Epämuodollisten prosessien havaittiin olevan myös lakisääteisiä maankäytön ohjauskeinoja voimakkaammin yhteydessä vuorovaikutukseen alueellisten sidosryhmien, erityisesti tutkimusorganisaatioiden kanssa.

Lakisääteisen maankäytön suunnittelun eri tasojen ja sidosryhmien sekä kuntien kestävyystavoitteiden välillä ei tuloksistamme noussut esille samankaltaisia yhteyksiä: erityisesti kestävän kehityksen näkökulmasta maankäytön suunnitteluun liittyvä kehittämistyö ja innovaatiot näyttävät korostuvan nimenomaan epämuodollisissa suunnittelumekanismeissa.

Nuolet osoittavat tutkimuksessa havaitut maankäytön suunnittelussa tärkeiden osa-alueiden väliset vahvat suhteet.

Kaupunkimaisten ja muiden kuntien välillä eroja kestävyystavoitteissa ja sidosryhmäyhteistyössä

Tutkimuksessamme vertailimme myös suomalaiseen maankäytön suunnitteluun kytkeytyviä sidosryhmiä, prosesseja sekä kestävyystavoitteita kaupunkimaisten ja muiden kuntien välillä. Olennainen havaittu ero kuntatyyppien välillä on se, että epämuodollisten maankäytön suunnitteluprosessien rooli korostui kaupunkimaisissa kunnissa.

Kaupungistumiskehitys voi selittää epämuodollisen maankäytön suunnittelun yleistymistä ja olla seuraus kaupunkimaisten kuntien suuremmista resursseista vastata uudenlaisiin maankäytön suunnittelun haasteisiin. Odotetusti muodolliset prosessit koettiin molemmissa kuntaryhmissä tärkeiksi, eikä ryhmien välillä havaittu merkittäviä eroja.

Maankäytön suunnittelun sidosryhmiä koskevissa tarkasteluissa kävi ilmi, että tutkimukseen ja tiedon tuottamiseen keskittyneet toimijat koettiin tärkeämpänä osana maankäytön suunnittelua kaupunkimaisissa kuin muissa kunnissa. Toisaalta tiedon käyttämiseen ja välittämiseen liittyviä toimijoita pidettiin tärkeinä maankäytön suunnittelun sidosryhminä molemmissa ryhmissä.

Kuntien maankäytön suunnittelun kestävyystavoitteiden välillä havaittiin myös eroja: siinä missä kaupunkimaisissa kunnissa kestävään rakentamiseen liittyvät, teknologisia ja materiaalivalintoja painottavat tavoitteet koettiin erityisen tärkeäksi maankäytön suunnittelussa, painottuivat muissa kunnissa ekosysteemipalveluihin liittyvät tavoitteet tärkeämpinä kestävyyden edistämisen keinoina.

Lisätietoa

Tutkimus on kokonaisuudessaan luettavissa vertaisarvioidusta Journal of Sustainability Research -tiedejulkaisusta:
Koskivaara A, Lähtinen K. (2023). Land-Use Planning in Municipalities as a Driver for Sustainable Residential Building in Finland: A Regional Innovation System Approach. J Sustain Res. 2023;5(2):e230006. https://doi.org/10.20900/jsr20230006

Kirjoittajat

Atte Koskivaara toimii väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistossa Uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön tohtoriohjelmassa sekä tutkijana Luonnonvarakeskuksessa. Hänen väitöskirjansa tutkii kestävän kehityksen mukaisia innovaatioita alueellisesta näkökulmasta. Sähköposti: atte.koskivaara(at)luke.fi

Katja Lähtinen on Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori ja Helsingin yliopiston dosentti. Hän työskentelee liiketaloustieteellisistä lähtökohdista yrityksiä, kansalaisia ja kuntia koskevien tutkimusaiheiden parissa mm. vastuullisuuteen, hyväksyttävyyteen ja kestävään kehitykseen liittyvien teemojen kautta. Sähköposti: katja.lahtinen(at)luke.fi

Otsikkokuva: Timo Roschier

Uutisointi ja keskustelu ilmastonmuutoksesta mediassa on usein negatiivista, mikä saattaa johtaa jopa ilmastoahdistukseen. Vastapainoksi tarvittaisiin toivoa nostattavaa keskustelua ja positiivisia esikuvia kannustamaan ympäristövastuullisuuteen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen. Jokainen voi osaltaan vaikuttaa tehdessään valintoja kuluttajina ja organisaatioina. Ympäristövastuullisuuden näkökulmasta keskeistä on se, onko motivaatiota toimia – ja lumipalloefektin saavuttamiseksi on keskeistä, miten motivoimme muita.

Selvitin pro gradu -tutkielmassani, miten asumisen ja rakentamisen yhteisö ilmaisee ympäristövastuullisuuden motiiveja mediassa. Asumisen ja rakentamisen yhteisöön kuuluivat asukkaat, alan yritykset sekä julkisyhteisöt. Tarkastelin gradussani kolmessa mediassa julkaistuja artikkeleita ja niissä ilmennyttä yhteisön eri jäsenten motiivipuhetta, eli puhetta siitä miksi ympäristövastuullisuus on merkityksellistä ja tärkeää.

Ympäristövastuullisuutta perusteltiin tässä aineistossa taloudellisilla motiiveilla, arvopohjaisilla eettisillä motiiveilla sekä strategisten tavoitteiden saavuttamisella. Lisäksi ympäristövastuullisuuteen motivoi pyrkimys parempaan tulevaisuuteen. Analyysissä käytin Schwartzin ja Carrollin (2003) vastuullisuusmotiivien mallia, joka jakaa motiivit eettisiksi, taloudellisiksi ja lainmukaisiksi, tai näiden yhdistelmiksi. Mallin mukaan esimerkiksi yritysten motiivit ovat aina joko suoraan tai epäsuorasti taloudellisia. Yritysten motiivit kytkeytyivätkin aineistossa vahvasti markkinatalouteen ja yrityksen hyödyn tavoitteluun. Ympäristövastuullisiin valintoihin päätymistä motivoi saavutettu vastuullinen imago, jonka esimerkiksi toivottiin edelleen vaikuttavan asuntojen arvoon. Julkisyhteisöjen, kuten kuntien, toimia perusteltiin puolestaan usein strategian tavoitteiden saavuttamisella. Strategian tavoitteiden saavuttaminen vaikutti paikoin tärkeämmältä niin ikään imagon kannalta kuin itse ympäristövastuullisuuden näkökulmasta.

Asukkaiden motiivit olivat tässä aineistossa kaksijakoisia, mikä paljastaakin motiivipuheen taustalla olevat erilaiset arvopohjat. Toisaalta motiivit kytkeytyivät minimalistiseen ympäristövastuullisuuden ideologiaan, jonka mukaan toimiessaan asukas pyrki minimoimaan kulutusta. Toisaalta motiivipuhe liittyi kuluttamisen kontekstiin, jossa kuluttaminen oli hyväksyttävää, kunhan se täytti ekologisuuden kriteerejä. Asukastarinat edustivat siten myös kahta vastuullisuuden ääripäätä, eikä aineistossa esiintynyt niin sanottujen tavallisten asukkaiden puhetta. Ympäristövastuullisuuteen motivoimisen kannalta myös tavallisten asukkaiden ääni olisi saatava kuuluviin mediassa.

Lisäksi kaikkien toimijoiden motiivipuheessa kuvastui ympäristövastuullinen ajattelu velvollisuuseettisestä näkökulmasta, vaikkakin motiivi oli yritysten kohdalla epäsuorasti taloudellinen. Yhteistä kaikille toimijoille oli myös pyrkimyspuhe – tulevaisuusorientoitunut motiivipuhe, joka toi esille toimijoiden pyrkimyksiä ympäristövastuullisuuden parantamiseksi, toiveena luoda parempi tulevaisuus tuleville sukupolville.

Toivon esille nostaminen mediassa voisikin luoda positiivisen ja kannustavan ilmapiirin asumisen ja rakentamisen yhteisöön. Tämä motivoisi niin tavallisiakin kansalaisia kuin organisaatioitakin toimiin ympäristövastuullisuuden itsensä takia.

Kirjoittaja

Leena Jokinen on Vaasan yliopistosta viestintätieteistä toukokuussa valmistunut filosofian maisteri ja agrologi (amk), joka työskenteli Decarbon Home -hankkeessa tutkimusavustajana opiskelujen ohella keväällä 2022. Pro gradu -tutkielma ”Uskon myös, että ekologisuudella on merkitystä yhtiön imagolle ja sitä kautta asuntojen arvolle” : Ympäristövastuullisen asumisen ja rakentamisen motiivit mediassa on kokonaisuudessaan luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.

Lähde:
Schwartz, M.S. & Carroll, A.B. (2003). Corporate social responsibility: a three-domain approach. Business Ethics Quarterly, 13(4), 503–530. https://doi.org/10.5840/beq200313435.

Oma koti on monelle tärkeä ja turvallinen paikka, jonne arki kulminoituu läheisimpien ihmisten ja arjen ajanvieton ympärille. Toisilla voi olla tarkka mielikuva ja kriteerit toiveiden kodista ja tulevaisuuden asumisesta, kun toisilla ajatukset ovat suurpiirteisemmät. Mitä suomalaiset sitten toivovatkaan asumiselta? Asumiseen kohdistetaan monenlaisia toiveita ja tarpeita erilaisista lähtökohdista. Ilmastonmuutoksen synnyttämä keskustelu kestävämmästä kehityksestä koskettaa myös asumista toimialana. Janita Partanen tarkasteli kestävän kuluttamisen merkitystä asumisen toiveissa pro gradu -tutkielmassaan. Monet ilmastoviisaat ratkaisut ja käytännöt liittyvät asumiseen ja ihmisten jokapäiväisiin tapoihin toimia, sillä asuminen on yksi suurin päästöjen aiheuttaja. Jotta ihmisiä voidaan tukea ilmastoviisaiden valintojen tekemisessä, on heidän tarpeitaan ja toiveitaan ymmärrettävä.

Sopivan kokoinen asunto lähellä ystäviä, palveluita ja luontoa

Kun suomalaisilta kysyttiin toiveiden asunnosta ja elinympäristöstä he nostivat esille kolmena tärkeimpänä tekijänä sijainnin, asunnon ominaisuudet ja sosiaalisen ympäristön. Toiveissa sijaintiin liitettiin lyhyet etäisyydet palveluihin, läheisiin ihmisiin, luontoon ja toimiviin liikenneyhteyksiin. Naapurustolta puolestaan toivottiin rauhallisuutta sekä hyviä kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia. Suomalaisten erityinen suhde luontoon tuli esille myös toistuvina toiveina ulkoilualueista tai vesistöstä kodin lähellä.

Asunnon ominaisuuksilta puolestaan toivottiin käytännöllisyyttä ja mukavuutta. Tehokas pohjaratkaisu ja säilytystila olivat tärkeä tuki arjessa. Mukavuutta asumiseen puolestaan haettiin harrastusmahdollisuuksien ja kodin erityisominaisuuksien kuten saunan tai terassin kautta. Toiveissa tuotiin esille myös luonnonvalon määrä ja puu miellyttävänä materiaalina. Sosiaalinen ympäristö vuorostaan huomioitiin asumistoiveissa lyhyenä etäisyytenä ystäviin ja sukulaisiin, sekä pohtimalla yhteisasumista. Lyhyiden yhteyksien koettiin helpottavan yhteydenpitoa sekä tuovan turvaa ja apua arkeen.

Asumisen toiveissa on eroja

Suomalaisissa tunnistettiin myös eroja asumisen kuluttajina toiveiden pohjalta. Asumisen toiveista tunnistettiin neljä ryhmää, joista ensimmäinen korosti sosiaalisuutta määrittävänä tekijänä toiveissaan. Heille tärkeintä oli perheen ja ystävien läheisyys eli asumisen mahdollistamat sosiaaliset yhteydet muihin ihmisiin. Toiselle ryhmälle keskeisintä asumisessa oli puolestaan kodin tarjoamat silmää miellyttävä esteettinen ulkomuoto, oma paikka rauhoittumiselle sekä viihteellinen puoli kuten harrastusmahdollisuudet ja kulttuuripalvelut.

Kolmas ryhmä puolestaan koki kodin tärkeimmiksi ominaisuudeksi käytännöllisyyden ja toimivuuden. Heille kodissa oleellisinta oli arjen toimintojen tukeminen ja helpottaminen, joka ilmeni lyhyinä yhteyksinä, helppohoitoisuutena sekä tehokkaina ja edullisina ratkaisuina. Neljännen ryhmän toiveiden kodissa tärkeää oli ilmastoystävällisyys, mikä näkyi usealla elämän osa-alueella toiveina uusiutuvista energiaratkaisuista ja materiaaleista, omavaraisuudesta sekä mahdollisuuksista kestäviin käytäntöihin kuten kierrätykseen ja pyöräilyyn.

Ilmastoviisas koti

Kestävyyden merkitys on yhä kasvava myös asumisen alalla. Tällä hetkellä noin joka kymmenes toi esille kestävyyteen liittyviä seikkoja tulevaisuuden asumisen toiveissaan. Monille ilmastoviisaus tarkoitti toiveissa uusiutuvaa lämmitysmuotoa ja energianlähteitä, kuten aurinko- tai tuulisähköä. Kiinnostusta esitettiin myös puuta kohtaan rakennusmateriaalina ja asunnon koosta oltiin valmiita tinkimään. Lisäksi toivottiin, että koti mahdollistaisi kestävien käytäntöjen toteuttamisen kuten kierrätyksen ja liikkumisen kävellen, pyörällä tai julkisen liikenteen avulla. Usein ilmastoviisaat valinnat yhdistettiin myös muihin hyötyihin, kuten taloudellisiin säästöihin tai luontomaisemien säilyttämiseen. Ihmisten kiinnostus kestävämpään asumiseen näkyi toiveissa, mutta toteutukseen kaivattiin usein lisää tietoa ja tukea.

Kirjoittaja

Janita Partanen on Vaasan yliopiston markkinoinnin johtamisen maisteriopiskelija, jota kiinnostaa kestävyys kuluttajakäyttäytymisessä. Tänä keväänä hän suorittaa vaihto-opintojaan nauttien Espanjan auringosta Madridissa. Pro gradu -tutkielma Arvon kokeminen ja kestävän kuluttamisen merkitys asumisen toiveissa on kokonaisuudessaan luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.

Taloyhtiöiden energianeuvontapalvelussa olemme pyrkineet tekemään energiaremontin taloyhtiöille mahdollisimman helpoksi. Decarbon-Home-hankkeen murrosareenatyöskentelyn kautta olen saanut parempaa ymmärrystä Mellunkylän ihmisten elämästä ja siitä, mikä heitä voisi motivoida ja miten me voisimme auttaa toteuttamaan energiaremontteja, kirjoittaa Emma Berg Helsingin kaupungin energianeuvontapalvelusta.

Nimestään huolimatta murrosareenatyöskentely on pakottanut nostamaan nenän omista hommista ja katsomaan oman työni kontekstia ja kohderyhmää laajemmin. Vaikka murrosareena on sanana hirviö, niin menetelmänä se on oikein kiva.

Tulin mukaan Decarbon-Home-hankkeeseen keväällä 2022 nimenomaan, koska halusin osallistua murrosareenatyöskentelyyn. Murrosareena on monialainen osallistava menetelmä, joka tähtää yhteiskunnallisten muutospolkujen rakentamiseen erilaisissa työpajoissa. Olin sinänsä helppo uhri, koska minulla oli kokemusta Smart Energy transition -hankkeen murrosareenoista, ja käsitykseni menetelmästä oli siksi oikein myönteinen. Mukaan lähteminen oli kiinnostavaa myös siksi, että mukana oli tuttuja tutkijoita, joiden kykyyn ohjata prosessia ja tietopohjaan energia-asioissa pystyimme nojaamaan.

Olen työni kautta saanut jo monta vuotta tutustua energiamurroksen edistämiseen, mutta omaan työhön ja ymmärrykseen asiakkaista ja kontekstista on helppo poteroitua. Murrosareenan työpajoihin osallistumisen olen nähnyt itselleni ja tiimillemme helppona tapana saada laajempi käsitys lähiöiden energiakorjausten ajureista ja motivaatiologiikasta sekä siitä, mitä pitäisi tehdä toisin. Hyvä oivallus on ollut se, miten suuri vaikutus kaupungin palveluillamme rakennusvalvonnassa on energiahankkeiden toteutukseen ja myös yritysten toimintaan.

Murrosareenatyö on tuonut yhteen tutkimusyhteisöä, yrityksiä, kunnallisia ja valtiollisia toimijoita sekä kohdealue Mellunkylän tietoutta. Eri osallistujien näkemysten kautta olen pystynyt ymmärtämään sekä energia-asioiden poliittista kontekstia, että käytännön päätöksentekoa arjen kautta. Työskentelyyn osallistumisesta on myös poikinut uusia kontakteja, joiden kanssa on keskusteltu muistakin asioista, ja vanhojen tuttujen kanssa on myös päästy lujittamaan yhteistyötä.

Taloyhtiöiden energianeuvontapalvelussa olemme pyrkineet tekemään energiaremontin taloyhtiöille mahdollisimman helpoksi. Palveluamme vaivaa silti aina se, että eniten neuvontaan otetaan yhteyttä Helsingin parhaiten toimeentulevilta alueilta. Meillä ei siis välttämättä ole aina parasta ymmärrystä siitä, millaisia esteitä ne lähiöiden taloyhtiöt, joilla tilanne on energia-asioiden osalta kaikkein vaikein, kohtaavat.

Decarbon-Homen kautta olen saanut myös parempaa ymmärrystä murrosareenan Mellunkylän ihmisten elämästä ja siitä, mikä heitä voisi motivoida ja miten me voisimme auttaa toteuttamaan energiaremontteja. Tätä kautta olen saanut kehitysideoita oman palvelumme ja kaupungin muidenkin palveluiden kehittämiseen ja viestintään. Yhtenä oivalluksena olen muun muassa vienyt tietoa palveluistamme ja tapahtumistamme itähelsinkiläisiin kirjastoihin. Murrosareenatyöstä saamani oivallukset ja kontaktit vaikuttavat palveluidemme kehittämiseen varmasti vielä pitkään.

Kirjoittaja

Emma Berg kehittää taloyhtiöiden energianeuvontapalvelua Helsingin kaupungin rakennusvalvonnassa, kun ei ole kuokkimassa porvoolaisen mummonmökkinsä pihalla. Edellisessä elämässään hän kehitti ja suunnitteli teollisesti tuotettua keramiikkaa pörssiyhtiössä.

Sähköposti: etunimi.sukunimi@hel.fi

Kuva: Jussi Rekiaho


A recent study sheds light on the attitudes of municipal civil servants towards wooden multistory buildings. Does the limited regard for the environmental criteria of building projects create a barrier to the diffusion of wooden construction? asks Florencia Franzini.

Did you know that people can have a positive impression of something for different reasons? According to research by Fishbein and Ajzen (2010) people can form attitudes based on different criteria. For example, I like eating ice-cream only based on its flavor. My spouse, who is lactose intolerant, likes eating ice-cream based on its flavor and whether it is lactose-free. Hence, we form our attitudes towards eating ice-cream differently! In this research, Ajzen’s theory is used to study whether municipal civil servants form their attitudes towards wooden multistory buildings based on similar criteria. Spoiler alert: they don’t. And that invokes several questions!

Recent research analyses the attitudes that municipal civil servants hold towards implementing wooden multistory buildings in their municipality. The article is a forerunner in applying behavioral models to study which project outcomes shape attitudes towards the project (for example, if someone thinks a construction project is good because it is environmentally friendly). In the context of a novel phenomenon like wooden multistory construction, there are few quantitative studies informing how local public administrators view these buildings. In my own opinion, the most interesting finding was a clear difference about which project outcomes shape attitudes between respondents that self-identified as municipal planners versus those working in other municipal roles (e.g., real estate, upper senior management, building inspection).

The study elaborates two key findings. First, which types of project outcomes drive attitudes among municipal civil servants. The study showed that a wooden multistory building’s technical criteria, output efficiency* criteria, environmental development criteria, and economic development criteria are all important factors driving attitudes towards the building. Put another way, if a building is seen to fulfil these criteria, it is viewed positively. However, if the building does not fulfil criteria, it will be viewed negatively. (Note we didn’t test for other additional types of criteria, so it could be that other factors also shape attitudes!)

The pièce de résistance is the model’s ability to also quantify the relative power (or one might say, “importance”) of these criteria for the formation of attitudes. How does this work? Remember the ice-cream example? For my spouse, the taste of the ice-cream is far more important to forming his attitude about eating ice-cream than whether the ice-cream is lactose-free. In our research, not all criteria are equally important! At least, not when comparing municipal planners to other municipal administrators. The model for municipal planners is holistic, in that attitudes appear driven in equal parts by whether a project fulfils technical criteria and advances economic and environmental spatial planning goals. Thus, one might say that planners look at such attributes as whether the building is environmentally friendly, supports the municipality’s local economy, or has good indoor air quality. Observe that those criteria associated with cost are not significant towards attitude formation!

Other administrators showed a markedly less holistic model. First and foremost, attitudes are shaped by whether the project fulfils economic spatial planning goal (i.e., the economic development criteria). Then, attitudes form somewhat based on the building’s technical qualities. In the end, environmental criteria and output efficiency criteria were small towards determining attitudes. Thus, one might say that these administrators look especially at whether a project supports the municipality’s vitality and fulfils technical criteria like indoor air quality.

The findings lead to several thought provoking questions, for example, does the limited regard for the environmental criteria of building projects create a barrier to the diffusion of wooden construction? Likewise, does the holistic regard for environmental criteria exhibited by planners offer enough counterweight to colleagues who are highly economically-minded? While the study cannot answer these questions, we look forward to bold researchers willing to test the assumptions.

*This very technical term refers to when administrations peruse goals related reducing project cost and project delivery times.

References

Fishbein, M., and I. Ajzen. 2010. Predicting and Changing Behavior: The Reasoned Action Approach. New York: Psychology Press.

Further information

Florencia Franzini, Sami Berghäll, Anne Toppinen & Ritva Toivonen (2022) Planning for wooden multistorey construction – insights from Finland’s municipal civil servants, European Planning Studies, DOI: 10.1080/09654313.2022.2116271.

Author

Florencia Franzini is a postdoctoral researcher at the University of Helsinki. She has been researching the Finnish state’s role in the diffusion of wooden multistory buildings since 2017. In her free time, she enjoys painting and studying Finnish (seriously!).

Photo: Mikko Aureniitty / Puuinfo

Millaisia syyllisyyden ja viattomuuden diskursseja verkkokeskusteluissa esiintyy, kun puhutaan arkipäivän asumisesta ilmastonmuutoksen kontekstissa? Lifestyle-blogien diskursseissa painottuvat huoli ja vastuu maailman tilasta. Energiaa halutaan säästää sen takia, että se hillitsee ilmastonmuutosta, vaikka se olisi vastoin omia, yksilöllisiä etuja. Anonyymin keskustelupalstan diskursseissa energian tuhlaaminen nähtiin lähtökohtaisesti usein huonona, koska se kuluttaa rahaa, kirjoittaa tutkijatohtori Eveliina Salmela.

Viime aikoina ilmastonmuutoksen ja energian kulutuksen hillitseminen ovat olleet keskustelunaiheina erityisesti paljon esillä. Ilmasto- ja energiaviisaasta asumisesta voi saada tietoa lähipiiriltään, viranomaisilta ja asiantuntijoilta, journalistisesta mediasta ja sosiaalisesta mediasta. Sosiaalisessa mediassa kansalaiset voivat myös itse osallistua keskusteluun esimerkiksi kommentoimalla verkkouutisia ja blogikirjoituksia tai kirjoittamalla viestejä keskustelupalstoille sekä julkaisuja erilaisille somealustoille.

Olemme tutkineet osana Decarbon-Home-hanketta julkisesti verkossa luettavissa olevia verkkokeskusteluja, jotka liittyvät ilmastoviisaaseen ja energiaviisaaseen asumiseen. Tavoitteenamme oli selvittää, millaisia syyllisyyden ja viattomuuden diskursseja esiintyy suomalaisissa verkkokeskusteluissa puhuttaessa arkipäivän asumisesta ilmastonmuutoksen kontekstissa. Syyllisyys ja viattomuus edustavat emotionaalisia reaktioita, jotka yleensä liittyvät siihen, miten ihmiset arvioivat omaa ja muiden käyttäytymistä. Tällaiset tunteet rakentuvat diskursiivisesti ja liittyvät arvoihin ja sosiaalisiin normeihin tietyssä kulttuurissa (esim. Höijer 2010; Neckel & Hasenfratz 2021). Syyllisyyden ja viattomuuden kautta voidaan tarkastella muun muassa sellaisia kysymyksiä, kuin mitkä teot ovat oikein ja mitkä väärin ja ketkä ovat vastuussa.

Tarkastelimme tutkimuksessamme, miten kahdella hyvin erityyppisellä keskustelualustalla, lifestyle-blogeissa ja anonyymillä keskustelupalstalla, keskustellaan ilmastoviisaasta asumisesta. Lifestyle-blogien diskursseissa painottuvat huoli ja vastuu maailman tilasta. Energiaa halutaan säästää sen takia, että se hillitsee ilmastonmuutosta – vaikka se olisi vastoin omia, yksilöllisiä etuja. Diskurssi kuvastaa ympäristöarvojen merkitystä; asumisen vaikutus tunnistetaan, ja tunnetaan syyllisyyttä omista teoista, jotka ovat myötävaikuttamassa ilmastonmuutoksen kiihtymiseen. Tutkimissamme blogeissa ja niiden kommenteissa kirjoittajat ilmaisivat kokevansa syyllisyyttä esimerkiksi pitkistä kuumista suihkuista ja liian isossa asunnossa asumisesta. Myös oman kodin lämmitysmuodosta – etenkin öljylämmityksestä tai suorasähkölämmityksestä – ilmaistiin syyllisyyden tunteita.

Toisaalta kirjoittajat toivat esiin myös perusteluja sille, miksi eivät toimi tavoilla, joka pienentäisi heidän hiilijalanjälkeään. Yksi syistä oli raha. Esimerkiksi lämmitysjärjestelmän uusiminen on kallista, ja kirjoittajat olivat joko haluttomia tai kykenemättömiä maksamaan energiaremonttia, vaikka pitivätkin omaa lämmitysjärjestelmäänsä ilmaston kannalta huonona vaihtoehtona. Toisaalta asiaa perusteltiin ympäristöstä johtuvilla syillä, kuten ”meillä suomalaisilla lämmityskustannukset ovat kovat ja se vaikuttaa meidän hiilijalanjälkeen, kun lämpimissä maissa ei ole taas tätä”. Toisaalta asumiseen tehtyjä ympäristöystävällisiä valintoja, kuten maalämpöä ja puulla lämmitettävää saunaa ja takkaa, pidettiin omaa hiilijalanjälkeä kompensoivina asioina.

Kirjoittajat toivat esiin myös ilmaston kannalta huonoina pidettäviä asioita, joita he eivät itse tee. Tällaisia olivat esimerkiksi kylpyhuoneen ”mukavuuslattialämmitys”, sauna, astioiden peseminen juoksevalla vedellä, suihkussa ”nautiskeleminen” (”suihkussakin käyn vain peseytymässä enkä nautiskelemassa”) sekä veden ”lotraaminen”. Huonoina pidettäviä asioita tuotiin esiin myös epäsuoremmin, esimerkiksi ilmausten kuten ”ahtaammin asuminen olisi oikea ilmastoteko” kautta, jossa väljästi asuminen saa negatiivisen merkityksen.

Anonyymin keskustelupalstan diskursseissa energian tuhlaaminen nähtiin lähtökohtaisesti usein huonona, koska se kuluttaa rahaa, ei sen takia, että se kiihdyttää ilmastonmuutosta. Diskurssi kuvastaa taloudellisten arvojen merkitystä. Ilmasto- ja energiaviisaan asumisen erilaiset käsitykset johtuvat esimerkiksi erilaisista asumisen ihanteista sekä erilaisista asenteista ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutosdenialistisissa diskursseissa koko ilmastonmuutos tai ainakin ihmisen rooli siinä kielletään (esim. Bloomfield & Tillery 2019). Nykyään harva enää kokonaan kyseenalaistaa ilmastonmuutosta, mutta yhä yleisemmäksi sen sijaan ovat nousemassa niin sanotut ilmastonationalistiset diskurssit. Tällaisissa diskursseissa myönnetään, että ilmastonmuutos on tapahtumassa, mutta syyllisiä siihen ovat kehittyvät maat. (Corsi 2021) Muiden maiden syyllistäminen näkyy muun muassa ilmauksissa, jossa Suomen (hiilidioksidi)päästöjä kuvataan ”kärpäsenpaskaksi maailmankartalla” ja Suomen vaikutusta koko maailman hiilidioksidipäästöihin niin pienenä, ettei sillä ole kokonaisuuden kannalta merkitystä, jolloin mitään ei kannata tehdä, sillä se on ”turhaa” maailman mittakaavassa.

On syytä huomata, että se miten syyllisyyden kokemisesta puhutaan ja kirjoitetaan, eli miten sitä ilmaistaan, ei välttämättä ole kytköksissä yksilön varsinaisiin psykologisiin tunnetiloihin. Henkilö saattaa siis esimerkiksi kirjoittaa sosiaaliseen mediaan ilmastoahdistuksestaan, vaikka todellisuudessa ei tuntisi lainkaan ahdistusta. Joka tapauksessa kirjoituksilla on vaikutusta lukijoihin ja siihen, millaiseksi heidän oma maailmankuvansa ja käsityksensä asioista muodostuu.

Kirjoittaja

Eveliina Salmela toimii viestintätieteiden tutkijatohtorina Vaasan yliopistossa. Hän on erikoistunut tutkimaan vertaisviestintää verkossa, verkkokeskusteluja, verkkoyhteisöjä, sosiaalista mediaa ja teknistä viestintää.
eveliina.salmela(a)uwasa.fi

Lähteet

Bloomfield, E. F., & Tillery, D. (2019). The circulation of climate change denial online: Rhetorical and networking strategies on Facebook. Environmental Communication, 13(1), 23–34.

Corsi, G. (2021). Climate change communication on 4chan’s /pol/ board 2015-2019: An automated content analysis. First Monday, 26(8).

Höijer, B. (2010). Emotional anchoring and objectification in the media reporting on climate change. Public Understanding of Science, 19(6), 717–731.

Neckel, S. & Hasenfratz, M. (2021). Climate emotions and emotional climates: The emotional map of ecological crises and the blind spots on our sociological landscapes. Social Science Information, 60(2), 253–271.

Kuluttajat pitävät puunkäyttöä potentiaalisena ilmastonmuutoksen hillintäkeinona, mutta suhtautuvat epäilevämmin puisten julkisivujen säänkestävyyteen. Suomalaiset ja ruotsalaiset haluaisivat suosia puuta verrattuna muihin materiaaleihin, kirjoittavat professori Anne Toppinen ja akatemiatutkija Elias Hurmekoski.

Viime vuosina hellejaksot ovat Euroopassa yleistyneet, aikaistuneet ja pitkittyneet. Ennätyslämpötiloja nähtiin tänä kesänä Englannissa ja Ranskassa, ja metsäpalot ovat riehuneet Välimeren alueella. Kaupunkiympäristöjen lämpösaarekkeet pahentavat vaikutuksia asukkaiden, erityisten ikääntyneiden terveydelle. Kuumuuteen varautuminen näkyy jo tarpeena viilentää asuinrakennuksia koneellisesti, mutta keskusteluissa ovat nousseet myös asuinrakennusten suunnitteluun liittyvät kysymykset. Miksi suosia enää tummia ulkomaalipintoja? Tarvitaanko valtavia ikkunoita aurinkoisiin ilmansuuntiin?

Suomen ilmastopaneelin arvioiden mukaan sateisuuden lisääntymisen ja keskilämpötilan nousun yhdistelmä on todennäköinen lopputulos meillä Suomessakin. Kosteat ja lauhat talvet – näköpiirissä ”ikuinen marraskuu” – tuovat erilaisia haasteita rakennuksille. Alueellisesti rankkasateet ja tulviva vesi voivat muodostaa kasvavia haasteita rakennetulle ympäristölle. Onko meillä jo liian vähän asfaltoimattomia viheralueita? Rakennetaanko asutusta liian lähelle tulvariskialueita?

Ilmastonmuutos ja äärevöityvät sääilmiöt asettavat rakennusalalle suuria paineita yhtäältä vähentää hiilidioksidipäästöjä ja toisaalta luoda pitkäikäisiä ja huollon kannalta vaivattomia ratkaisuja. Näiden tulisi myös toimia joustavasti muuttuvissa sääolosuhteissa.

Puu on suosittu rakennusten kantava materiaali

Nykytilanteessa on ollut kiinnostava tutkia, kuinka kuluttajat näkevät puumateriaalin houkuttelevuuden muuttuvassa ilmastossa. Erityisesti kuluttajien näkökulmasta muuttuva ilmasto voi koskettaa säälle alttiita kohteita kuten ulkoverhoukseen ja piharakentamiseen liittyviä materiaaliratkaisuja. Decarbon-Home-hankkeessa toteutetun tutkimuksemme tulokset pohjautuvat aineistoon, johon kuului 2000 kansalaisen vastaukset Suomessa ja Ruotsissa kesällä 2021.

Kyselyssämme kartoitettiin aluksi vastaajien näkemystä ilmastonmuutoksen vakavuudesta. Kummassakin maassa vain muutama prosentti vastaajista suhtautui epäillen ilmastonmuutoksen vakavuuteen eli oli ns. ilmastomuutosskeptikkoja. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että sään paikalliset ääri-ilmiöt voivat tuoda ilmastonmuutoksen uhkia lähemmäs kansalaisten arkea. Tämä voi kannustaa valintoihin, joilla muutoksia pitkällä aikavälillä voidaan vaimentaa.

Kyselytutkimuksemme tuloksissa korostui puumateriaalin rakennuskäyttö keinona sopeutua ilmastonmuutoksen tuomiin ympäristöpaineisiin rakennussektorilla. Kiinnostavasti puu tai puu yhdistettynä muihin materiaaleihin oli noin puolelle vastaajista suosituin vaihtoehto asuinrakennuksen kantavana materiaalina. Puukerrostalorakentaminen oli tuttua enemmistölle vastaajista molemmissa maissa. Tämä osuus oli korkeammalla Suomessa, vaikka Ruotsissa se on asuinrakentamisessa yleistynyt nopeammin. Vastaajajoukkoa voi siten luonnehtia melko positiivisesti puunkäyttöön suhtautuvina. Tämä voi liittyä vastaajajoukon taustapiirteisiin, sillä noin joka kolmannella suomalaisista oli yhteys metsäalaan joko koulutuksensa, työpaikkansa tai metsänomistuksen kautta. Ruotsissa vastaava osuus jäi viidennekseen.

Kuten oheisesta kuvasta nähdään, suomalaisvastaajat (64 %) suhtautuivat keskimäärin ruotsalaisia (51 %) myönteisemmin siihen, kuinka ilmastoystävällisenä rakennusmateriaalina puu nähtiin verrattuna betoni- tai teräsrakentamiseen. Suomalaiset näkivät myös useammin, että puurakennus toimisi hiilen varastona.

Säänvaihtelut vaikuttavat ulkorakenteiden tekniseen kestävyyteen

Molemmissa maissa iso osa vastaajista näki ilmastonmuutoksen ja sään ääri-ilmiöiden jo nostaneen rakennusten ylläpitokustannuksia, esim. maalaustarvetta. Noin kolmasosa molemmissa maissa näki säänvaihteluiden jo lyhentäneen ulkorakenteiden teknistä kestävyyttä. Noin kolmasosa vastaajista näki myös, että sään ääri-ilmiöt tulisivat vähentämään puun käyttöä ulkorakenteissa tulevaisuudessa. Tuloksia tulkittaessa on hyvä kuitenkin huomata, että merkittävä osa vastaajista ei ollut vahvasti samaa eikä eri mieltä väittämien kanssa. Osalle vastaajista sään ääri-ilmiöiden vaikutusten voi siis olettaa olevan epäselviä tai hankalasti hahmotettavia.

Tulostemme mukaan sään ääri-ilmiöiden vaikutukset voivat olla sekä myönteisiä että kielteisiä. Tilastollisen monimuuttuja-analyysin avulla tunnistimme vastaajajoukolle molemmissa maissa olevan kaksijakoisia uskomuksia, jotka koostuivat sekä myönteisistä että negatiivisista näkemyksistä liittyen puurakentamiseen muuttuvassa ilmastossa. Näiden ennustamisessa ilmastonmuutoksen vakavuuden kokeminen lisäsi myönteisiä näkemyksiä puurakentamisesta, mutta ei vaikuttanut kielteisiin näkemyksiin. Molemmissa maissa puukerrosrakentamisen tunnettuus lisäsi vastaajien alttiutta nähdä puumateriaali positiivisempana. Vastaajan yhteys metsäsektoriin joko metsänomistuksen tai työpaikan kautta lisäsi positiivisia mielikuvia puuhun liittyen, mutta tilastollisesti merkitsevänä vain ruotsalaisvastaajilla. Tämä tulos on yllättävä ottaen huomioon yksityismetsänomistuksen suuremman roolin meillä kuin Ruotsissa.

Kuluttajat tuntuvat siis näkevän puunkäytön potentiaalisena ilmastonmuutoksen hillintäkeinona, mutta suhtautuvat hieman epäilevämmin puisten julkisivujen säänkestävyyteen. Erityisesti kantavissa rakenteissa puunkäytöllä olisi selvästi kasvun varaa, mutta elementoinnin myötä myös julkisivuremonteissa nähtäneen puunkäytön volyymin ja moninaisuuden kasvua.

Kuva: Suomalaisten (FIN) ja ruotsalaisten (SWE) kuluttajien näkemyksiä keskeisiin puura-kentamista koskeviin ilmastoväittämiin asteikolla 1=vahvasti eri mieltä, …, 5=en osaa sa-noa, 9=vahvasti samaa mieltä (vastaajajoukko N=2015, aineisto kesäkuu 2021).

Rakennetun ympäristön päästöjen karsimisella on kiire

Tuloksillamme on merkitystä käyttäjälähtöisten puurakentamisen tuotantoketjujen suunnittelussa sekä ilmastonmuutoksen hillinnän että siihen sopeutumisen näkökulmista. Kasvava kosteus-, tuuli-, lumikuorma- ja lämpöaltistus asettaa suurempia vaatimuksia erityisesti julkisivuille, mutta ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta korostuu kantavien rakenteiden valmistuksen aiheuttama päästöpiikki. Kumpi näistä näkemyksistä – säävaihteluiden riskit ja puun nousevat ylläpitokustannukset vaiko hiilen varastointi ja muut edut puurakentamisesta – painaa enemmän näyttää kuitenkin riippuvan yksittäisten kansalaisten taustaominaisuuksista.

Lainsäädäntö tukee vahvasti vähempipäästöisten rakennusmateriaalien käyttöönottoa nopealla aikataululla, ja tässä puurakentaminen voi toimia kilpailun kirittäjänä myös perinteiselle betonielementtirakentamiselle. Kuten tähänkin asti, rakentaminen tulee vaatimaan eri materiaalien yhdistelyä. Joka tapauksessa, jos mielimme hiilineutraalia yhteiskuntaa jo ensi vuosikymmenellä, rakennetun ympäristön päästöjen karsimisella on kiire. Rakennuskanta uudistuu varsin hitaasti, joten myös korjausrakentamisen puolella puupohjaisia ratkaisuja on syytä etsiä samalla säätilojen äärevöitymiseen varautuen.

Lisätietoa

Decarbon-Home-tutkimusartikkeli on julkaistu arvostetussa Canadian Journal of Forest Research -tiedejulkaisussa.

Vehola, A., Hurmekoski, E., Lähtinen, K., Ruokamo, E., Roos, A., Toivonen, R. & Toppinen, A. 2022. Citizen beliefs concerning wood as a construction material under extreme weather events. Canadian Journal of Forest Research, https://cdnsciencepub.com/doi/full/10.1139/cjfr-2022-0108

Kirjoittajat

Anne Toppinen toimii professorina Helsingin yliopiston metsätieteiden osastolla sekä DECARBON-HOME-tutkimushankkeen konsortion johtajana.

Dosentti Elias Hurmekoski on akatemiatutkija Helsingin yliopiston metsätieteiden osastolla.

Tuore tutkimus valaisee puisten rakennustuotteiden laadun arviointia osana suomalaisten kulutuspäätösten vastuullisuutta. Decarbon-Home-hankkeessa äskettäin julkaistun tieteellisen artikkelin tulokset osoittavat, että ekologisesti, sosiaalisesti tai taloudellisesti vastuullinen ostokäyttäytyminen on yhteydessä puutuotteiden laatuun liittyvien ominaisuuksien, kuten tuotteiden ympäristöystävällisyyden, materiaalien monipuolisuuden sekä teknisen luotettavuuden arviointiin. Rakentamisen ja asumisen markkinoilla toimiville yrityksille tulokset viestivät siitä, että puutuotteisiin liittyvät mielikuvat ja odotukset ovat osa laajempaa elämäntapoihin liittyvää kokonaisuutta. Yritykset voivat myös kasvattaa asiakasarvoa hyödyntämällä tätä tietoa esimerkiksi markkinoinnissa.

Uusiutumattomien materiaalien korvaaminen uusiutuvilla materiaaleilla, kuten puulla, on tärkeä osa rakennusten elinkaarikestävyyden parantamista. Globaalin väestönkasvun ja kaupungistumisen takia erityisesti betonista, teräksestä ja tiilestä tehtyjen kerrostalojen rakentamisessa tapahtuvat muutokset ovat merkittävässä roolissa asumisen kestävyysmurroksessa. Tästä huolimatta puurakentamiseen ja asumisen kysynnän tutkimus on ollut huomattavasti tarjontaan liittyviä tarkasteluja (esim. materiaali- ja teknologiaratkaisut, rakennusprosessit) vähäisempää. Tämän tutkimuksen tulokset tuovat uutta tietoa suomalaisten kuluttajien vastuulliseen ostokäyttäytymiseen liittyvistä arvoista ja niiden yhteyksistä puisten rakennustuotteiden arviointiin. Tulokset perustuvat ympäristöministeriön puurakentamisen ohjelman myöntämällä rahoituksella vuonna 2018 kerättyyn kyselyaineistoon, johon vastasi 256 eri puolella Suomea asuvaa 18–74-vuotiasta.

Kuluttajien näkökulmasta puisten rakennustuotteiden laatu on monen tekijän summa

Tulosten mukaan kuluttajien arviot rakennuspuutuotteiden laadusta ovat yhteydessä kolmeen pääteemaan: 1) tuotteiden ympäristöystävällisyyteen, 2) materiaalien monipuolisuuteen ja 3) tuotteiden tekniseen luotettavuuteen. Tuotteiden ympäristöystävällisyyttä kuluttajat arvioivat esim. elinkaarivaikutusten, sertifikaattien ja yleisen tuoteinformaation kautta, kun taas materiaalien monipuolisuuden arviot perustuivat kuluttajien kokemuksiin niiden monikäyttöisyydestä, innovatiivisuudesta ja oman identiteetin ilmaisemisesta (esim. yhteensopivuus sisustusmieltymysten kanssa). Arviot tuotteiden teknisestä luotettavuudesta perustuivat näkemyksiin materiaalin pitkäikäisyydestä, akustisista ominaisuuksista ja tuoteturvallisuudesta. Tulosten mukaan puisten rakennustuotteiden valinnassa kuluttajat arvostivat eniten tuotteen pitkäikäisyyttä, viihtyisyyttä ja terveysvaikutuksia, kun taas sertifikaatit ja tuoteinformaatio olivat vähiten tärkeitä tehtäessä ostopäätöksiä.

Taloudellinen vastuullisuus korostui suomalaisten kuluttajien ostokäyttäytymisessä

Suomalaisten kuluttajien vastuulliseen ostokäyttäytymiseen liittyviä arvoja mitattiin kyselyssä väittämin, joissa tarkasteltiin eri ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten kestävyysnäkökulmien merkitystä ostopäätöstilanteessa. Tulosten mukaan suurimmalle osalle vastaajista taloudelliset seikat olivat tärkeimpiä yleisten ostopäätösten tekemisessä. Tuotteita todettiin ostettavan, jos niitä todella tarvitaan ja tuotteet koetaan hyödyllisiksi, laadukkaiksi ja kestäviksi. Ekologiset seikat, kuten tuotteiden kierrätysmahdollisuudet ja tuotannon materiaali- ja energiatehokkuus, tai sosiaaliset asiat, kuten työntekijöiden oikeudet ammatilliseen kehittymiseen, eivät vastausten mukaan olleet vastaajille kovinkaan tärkeitä.

Tulosten mukaan kuluttajien ekologiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen ostokäyttäytymiseen liittyvät arvot olivat yhteydessä siihen, millaisia ominaisuuksia he arvostivat puisissa rakennustuotteissa. Erityisesti ekologisia ja sosiaalisia asioita yleisissä ostopäätöksissään huomioivat vastaajat arvostivat myös puisten rakennustuotteiden teknisiä ominaisuuksia ja materiaalin monipuolisuutta sekä niiden käyttöön liittyviä ympäristönäkökulmia. Lisäksi taloudellista vastuullisuutta yleisissä ostopäätöksissään korostavat kuluttajat arvostivat puun teknisiä ominaisuuksia ja materiaalin monipuolisuutta.

Taloudellinen vastuullisuus kulutuksessa voi johtaa ympäristön kannalta suotuisiin kestävyysetuihin, jos se liittyy esimerkiksi tuotteen pitkäikäisyyden arvostamiseen. Tuotteen pitkäikäisyydellä on taloudellisen kestävyyden lisäksi yhteyksiä myös ekologiseen kestävyyteen esimerkiksi korjattavuuden näkökulmasta. Tutkimuksen tärkeä tulos on myöskin se, että kuluttaja, joka tekee ekologisesti, sosiaalisesti tai taloudellisesti vastuullisia ostopäätöksiä, arvostaa puun moninaisia ominaisuuksia enemmän kuin kuluttaja, joka sivuuttaa nämä kestävyysnäkökulmat kulutuksessaan. Tällaiset kuluttajat, jotka ovat sekä ympäristötietoisia mutta myös kiinnostuneita sosiaalisista ja taloudellisista kestävyysasioista yhteiskunnassa, voivat olla erityisen kiinnostuneita asumisesta puukerrostaloissa.

Lisätietoa:

Tutkimus on kokonaisuudessaan luettavissa vertaisarvioidusta Forest Products Journal -tiedejulkaisusta:

Harju C., Lähtinen K. (2022). Consumers’ Consciousness for Sustainable Consumption and Their Perceptions of Wooden Building Product Quality. Forest Products Journal vol. 72 no. 3. 155–169. https://doi.org/10.13073/FPJ-D-22-00014

Kirjoittajat

Charlotta Harju toimii väitöskirjatutkijana Vaasan yliopistossa Markkinoinnin ja viestinnän yksikössä sekä tutkijana Luonnonvarakeskuksessa. Hän tutkii väitöskirjassaan kuluttajien näkemyksiä puutuotteiden laadusta ja kestävyydestä sekä toimii tutkijana Decarbon-Home-hankkeessa. Sähköpostiosoite: charlotta.harju(a)luke.fi


Katja Lähtinen on Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori, joka on taustakoulutukseltaan metsätieteilijä. Työssään hän tutkii uusiutuvien luonnonvarojen käytön liiketaloudellisia kysymyksiä muun muassa yritysten, kuluttajien ja yhteiskunnallisten päätöksentekijöiden näkökulmista. Hän on Decarbon-Home-hankkeen varajohtaja. Sähköpostiosoite: katja.lahtinen(a)luke.fi

Kuva: Timo Roschier

Ilmastonmuutoksen seuraukset iskevät voimakkaina asunnottomiin ja kehnoissa oloissa eläviin ihmisiin. Ilmastonmuutoksen varautumissuunnitelmissa on tärkeä nähdä ryhmät, jotka ovat yhteiskunnan hiljaisia toimijoita ja poliittisen päätöksenteon katvealueella. Suomessakin on varmistettava, että taloudellisesti heikoilla olevilla ihmisillä on mahdollisuus vakaisiin asuinoloihin, kirjoittaa Pauliina Liukkonen Sininauhasäätiöstä.

Kriisit ovat päällekkäisiä, yhtäaikaisia ja toisiinsa kietoutuneita. Tässä tekstissä kerron viisi perustetta, miksi ilmastonmuutoksen yhteydessä on tärkeä puhua myös asumisesta ja asunnottomuudesta

  1. Muuttuva ilmasto muuttaa elinympäristöjä. Asunnottomuus lisääntyy pakkomuuttojen, rakennusten tuhoutumisen, köyhyyden ja konfliktien seurauksena.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama asunnottomuus riippuu enemmän maantieteestä kuin muista perinteisemmistä asunnottomuuden taustasyistä. Tulvavesien vietäväksi voi joutua niin rikkaan kuin köyhänkin maallinen omaisuus.

Silti tulotasolla on merkitystä: toisilla on enemmän puskuria vastaanottaa ilmastokriisin seurauksia arjessaan. Kaikilla meistä ei ole riittävästi resursseja elämän uudelleen järjestämiseksi.

Suomessakin on varmistettava, että taloudellisesti heikoilla olevilla ihmisillä on mahdollisuus vakaisiin asuinoloihin. Köyhyys rajoittaa merkittävästi mahdollisuuksia, joita tarvitaan henkilökohtaisella ja yhteiskunnallisella tasolla katastrofiin vastaamiseksi.

2. Asunnottomat ihmiset ovat alttiita ilmastonmuutoksen ja siihen liitettyjen äärisäiden seurauksille.

Kuumenevan ilmaston seuraukset iskevät kovaa asunnottomuutta kokeviin ja kehnoissa oloissa eläviin ihmisiin.

Asunnoton ihminen kohtaa äärisäät, saasteet ja taudit paljon suojattomammista lähtökohdista kuin me, joilla on oman kodin tuoma turva ympärillä. Asunnottomuus lisää terveysongelmia: pitkäaikaissairauksia, vammoja, tulehduksia ja mielenterveyden haasteita. Korventavat hellejaksot, myrskyt ja tulvat ilman suojaa heikentävät entisestään vointia. Säätilat vaikuttavat ilman kotia elävän arkeen, terveyteen ja jopa hengissä selviytymiseen.

3. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta asunnottomuuden poistaminen on ilmastokriisin vaikutusten hillintää.

Suurin osa asunnottomista ihmisistä elää kaupungeissa, joissa lämpö muodostaa betonin ja asfaltin vuoksi tukalan kuumia lämpösaarekkeita. Kuumuuden takia asunnottomat ovat erityisen alttiita poikkeuksellisen lämpimiin ajanjaksoihin liittyville terveysuhkille.

Englannissa ja Kanadassa on rakennettu kaupunkeihin tiloja, joihin asunnottomat ihmiset voivat hakeutua suojaan paahteelta tai vastaavasti suojaan rankkasateilta tai paukkupakkasilta. Myös kaupunkien vihreällä infrastruktuurilla on positiivisia vaikutuksia asunnottomille ihmisille. Tarvitsemme lisää puita ja kasvillisuutta kaupunkeihin pehmentämään urbaanin ympäristön kuumuusilmiötä. Tämä on riskien vähentämistä, joka hyödyttää ihmisiä, jotka ovat ilmastokatastrofin torjunnassa jääneet vähälle huomiolle.

Nämä eivät kuitenkaan ole ratkaisu tarpeelle päästä suojaan ilmastonmuutoksen ilmentymiltä. Asuntojen riittävä saatavuus on taattava. Asunto on välttämätön suoja.

4. Asumisen ja rakentamisen ympäristö- ja ilmastovaikutukset ovat merkittävät. Suomalaisten kotitalouksien suurimmat päästöt ja luonnonvarojen kulutus aiheutuvat juuri asumisesta.

Keskivertosuomalaisen kulutuksen materiaalijalanjälki on noin 40 000 kiloa vuodessa. Se on rekkalastillinen luonnonvaroja. Ekologisesti kestävä taso on nykytasoa 80 % pienempi eli noin 8 000 kiloa vuodessa.

Kestävän hyvinvoinnin jäljillä -tutkimuksessa (Hirvilammi 2015) mitattiin 18 suomalaisen perusturvan varassa elävän ihmisen materiaalijalanjälkeä.

Materiaalijalanjälki kertoo, paljonko koko elinkaaren aikana kuluu uusiutumattomia ja uusiutuvia luonnonvaroja sekä maaperää eroosion muodossa tuotteiden, palvelujen ja elämäntapojen aikaansaamiseksi sekä ylläpitämiseksi.

Yllättäen vain yhdellä tutkimukseen osallistuneista materiaalijalanjälki jäi kestävyysrajan alapuolelle. Hän oli asunnoton ihminen. Hänen materiaalijalanjälkensä paino oli 7400 kiloa luonnonvaroja vuodessa.

Minkälaisen yhteiskunnan olemme rakentaneet, jos perustoimeentulon varassakin ylitetään luonnonvarojen kulutuksen kestävä raja?

Asunnottomalla ekologisesti kestävä elintaso oli seurausta nimenomaan asunnottomuudesta. Asunto on välttämättömyys ja oikeus. Siksi asuntojen tarpeeseen ja asumisen ympäristö- ja ilmastokuormituksen yhtälöön on löydettävä kestäviä ratkaisuja.

Meillä on paljon parannettavaa resurssien käytössä, mitä tulee maankäyttöön, rakentamiseen ja energiaan. Kulutus olisi kompensoitava takaisin luonnolle ja ilmastolle.

5. Ilmastonmuutoksen asunnottomalle väestölle aiheuttamia ongelmia ei ole huomioitu suunnitelmissa, joita kansallisella ja paikallisella tasolla on tehty ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja riskien hillitsemiseksi.

Suomessa on noin 4000 asunnotonta ihmistä, jotka on saatu tilastoitua (ARA 2022). Tilastojen ulkopuolelle jää määrittelemätön joukko ilman kotia eläviä ihmisiä.

Asunnottomuus on kriisitilanne, jossa pääasiassa keskitytään selviytymiseen perustarpeiden ja oikeuksien toteutumattomuuden hetteikössä. Siihen liittyy yleisesti ruokaturvattomuutta, sairauksia ja terveydentilan heikentymistä ja väkivallan uhkaa. Kun ihminen joutuu asunnottomaksi, hänen fyysinen ja henkinen kestävyytensä on koetuksella. Mahdollisuudet välttää ilmastouhkia omin keinoin ovat olemattomat.

Maapallon 1,5 asteen lämpiämisen taso ylitetään arviolta alle kahdeksan vuoden kuluttua. Onnistuneessa ilmastonmuutoksen seurauksiin varautumisessa on tärkeää nähdä ryhmät, jotka ovat yhteiskunnan hiljaisia toimijoita, poliittisen päätöksenteon katvealueella. Varautumissuunnittelun ja vaikutusten hillinnän tulisi tapahtua yhteistyössä asunnottomien palveluita tuottavien tahojen ja asunnottomuutta kokeneiden ihmisten kanssa.

Lähteet:

ARA (2022). Asunnottomat 2021. Selvitys 2/2022. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA). <https://www.ara.fi/download/noname/%7B7E6FD4AE-A5D4-4849-91CA-B93E67EAC52E%7D/173370>

Hirvilammi, T. (2015). Kestävän hyvinvoinnin jäljillä. Ekologisten kysymysten integroiminen

hyvinvointitutkimukseen. 134 s. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 136, Kelan tutkimusosasto, Helsinki. <https://helda.helsinki.fi/handle/10138/153859>

Kirjoittaja

Pauliina Liukkonen toimii vaikuttamistyön päällikkönä Sininauhasäätiössä. Hän työskentelee sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta, jossa eletään yhden planeetan resurssien mukaisesti. Vapaa-aikana hänet löytää metsästä.

Miten kestävä elämäntapa näyttäytyy uutisissa ja millaisia perusteluita ja ratkaisuja media esittää asumisen ilmastovaikutuksen vähentämiseksi? Sanna Fogde tarkasteli pro gradu -tutkielmassaan ilmastoviisaan asumisen kuvauksia Ylen verkkouutisissa. Uutisissa korostuu teknokraattinen maailmankuva, jossa tieto, teknologia ja markkinatalouden periaatteet ovat hallitsevia. Samalla kuitenkin myös kestävään elämäntapaan ja ekologiseen kestävyyteen liittyvät arvot ovat yleistymässä ja saavuttaneet jalansijaa julkisessa keskustelussa.

Uutisia pidetään yleisesti tosiasioiden välittäjinä ja ne vaikuttavat mielikuviimme ja ajatuksiimme, jotka puolestaan vaikuttavat vuorovaikutuksen kautta arvoihimme ja toimintaamme. Uutiset ovat osa julkista keskustelua ja niillä suuri merkitys siinä, millaisia mielikuvia ja ajatusmalleja ihmisille luodaan. Uutisilla on siis mahdollisuus ruokkia ihmisten ajatusmaailmaa uusilla näkökulmilla ja herätellä meitä näkemään asioita toisin.

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani ilmastoviisaan asumisen representaatioita Ylen verkkouutisissa. Ilmastoviisasta asumista käsittelevissä uutisissa kuvataan pääsääntöisesti asumisen käytäntöjä ja teknisiä ratkaisuja, joilla asumista muutetaan kestävämpään suuntaan. Säästämisen näkökulma nostetaan usein esille ja mahdollisuus säästää rahaa nousee usein jopa ilmastonmuutoksen hillitsemistä tärkeämmäksi tavoitteeksi. Kuvaukset kestävämmästä kuluttamisesta ja elämäntavasta nousevat kuitenkin taloudellisten ja teknisten näkökulmien rinnalle.

Ihmiset kuluttajina

Verkkouutisissa on tavallista esittää ihmiset kuluttajina ja rohkaista ihmisiä kulutukseen, vaikka todetaankin kulutuksen aiheuttavan suurimman osan ilmastopäästöistä. Uutisissa esillä ovat myös ilmaston kannalta kestävämmät tavat kuluttaa, kuten erilaiset energiatehokkaat tekniset ratkaisut ja arjen käytännön niksit. Päästöjä pyritään pääsääntöisesti vähentämään luopumatta olemassa olevasta elintasosta tai -tavoista.

Energiatehokkuutta ja erilaisten laitteiden hankintaa ja käyttöönottoa perustellaan usein investointina, sillä vaihtamalla tehokkaampiin tekniikoihin energiaa kuluu vähemmän ja rahaa säästyy. Myös erilaisten asumisen käytäntöjen, kuten veden ja sähkön kulutuksen pienentämiseen vaikuttavat toimet perustellaan lukijoille usein rahan säästämisen näkökulmasta, jolloin ilmastolle suotuiset vaikutukset jäävät toissijaisiksi. Ekologisen kestävyyden kuvauksissa kestävä asuminen esitetään puolestaan kokonaisvaltaisena elämäntapana, joka poikkeaa valtavirrasta. Kestävän elämäntavan kuvauksissa korostuu elämänlaatu, hyvinvointi ja yksilöllisyys.

Tieto, teknologia ja markkinatalouden periaatteet hallitsevat

Verkkouutisten taustalla vaikuttavat erityisesti markkinatalouden, hyvinvointiyhteiskunnan ja ekologisen kestävyyden arvot. Suomalaisen yhteiskunnan toiminta nähdään useimmiten markkinatalouden periaatteiden kautta, jolloin myös asumisen aiheuttamat ilmastovaikutukset pyritään ratkomaan tästä maailmakuvasta käsin. Rahan oletetaan toimivan tehokkaana motivaattorina ihmisten teoille ja rahan merkitystä yksilöille ja yhteiskunnalle korostetaan.

Hyvinvointiyhteiskunnan arvot ilmenevät siinä, että muutos ilmastoystävällisempään yhteiskuntaan halutaan toteuttaa demokraattisten päätösten kautta tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti. Teksteissä nousee tällöin esiin huoli pienituloisten mahdollisuuksista muuttaa asumistaan ilmastoviisaammaksi, sillä erilaiset tekniset ratkaisut ovat usein kalliita ja vaativat asukkailta investointeja. Ekologinen kestävyys ja siihen liittyvät arvot haastavat kuitenkin kahta ensiksi mainittua ideologista maailmankuvaa kyseenalaistamalla jatkuvan kuluttamisen tarpeellisuuden ja tuomalla esiin esimerkkejä kestävästä elämäntavasta ja valinnoista.

Erilaiset näkökulmat sekoittuvat uutisissa, mikä kertoo siitä, että kestävään elämäntapaan ja ekologiseen kestävyyteen liittyvät arvot ovat yleistymässä ja saavuttaneet jalansijaa julkisessa keskustelussa. Tästä huolimatta verkkouutiset välittävät lukijoilleen teknokraattista maailmankuvaa, jossa tieto, teknologia ja markkinatalouden periaatteet ovat hallitsevia.

On tärkeää nostaa esiin julkisen keskustelun arvomaailmaa ja taustaoletuksia, sillä asuminen on yksi suurimmista kulutusperäisten päästöjen aiheuttajista Suomessa. Ihmiset tarvitsevat uusia ajatusmalleja ja ratkaisuehdotuksia miettiessään omia arvojaan ja valintojaan liittyen ilmastoviisaampaan asumiseen ja elämiseen. Tähän aihetta monipuolisesti käsittelevät uutiset antavat hyviä eväitä.

Kirjoittaja

Sanna Fogde on Vaasan yliopistosta valmistuva viestinnän maisteriopiskelija, joka työskenteli Decarbon Home hankkeessa osa-aikaisena tutkimusavustajana opiskelujen ohella lukuvuonna 2021–2022.

sanna.fogde(a)student.uwasa.fi

Pro gradu -tutkielma ”Ilmastoviisaan asumisen representaatiot: Tarkastelussa Yleisradion verkkouutiset” on kokonaisuudessaan luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.