Viiden kaupungin tarina – lisää puuta kerrostaloihin?

Juuri julkaistun tutkimusartikkelimme perusteella kaupungit voivat merkittävästi vaikuttaa puun käyttöön uudis-, korjaus- ja täydennysrakentamisessa. Esimerkiksi kerrostalojen lisäkerrosten rakentamisessa ja julkisivujen korjauksissa puiset ratkaisut ovat mahdollisuus resurssitehokuuden parantamiseen ja kiertotalouden vahvistamiseen. Tutkimusaineistomme perustuu viidessä suomalaisissa kaupungissa tehtyihin 40 haastatteluun. Tulostemme mukaan kaupungit voivat ottaa puurakentamisen mahdollistajina erilaisia rooleja suhteessa muihin toimijoihin sekä käyttäessään erilaisia poliittisia ohjauskeinoja ja niiden yhdistelmiä. Muut toimijat näkivät usein myös kaupunkien roolin puurakentamisen edistämisessä jopa merkittävämpänä kuin haastatellut kaupunkien edustajat, jotka taas itse korostivat kaupungin roolia eri toimijoiden välisen yhteistyön edistäjänä.

Suomessa puukerrostaloja rakennetaan vielä huomattavasti vähemmän kuin betonikerrostaloja. Tätä harvinaisempaa on puun käyttö kerrostalojen korjaus- ja täydennysrakentamisessa, vaikka puuelementeillä voidaan tehdä esimerkiksi kerrostaloihin lisäkerroksia tai tehdä julkisivujen korjauksia. Esimerkkejä näistä kuitenkin löytyy etenkin lisäkerrosrakentamisen saralla ja kunnianhimoisimmissa suunnitelmissa (kuten Helsingin Karviaistie 12:lle suunnitteilla olevassa projektissa (Heka Oy 2021)). Ilmiön tutkimiseksi haastattelimme syksyn 2021 ja alkuvuoden 2022 aikana 40 kuntien päätöksenteossa sekä rakentamisen ja rakennusten käytön parissa työskentelevä asiantuntijaa viidessä suomalaisessa kaupungissa.

Tulostemme mukaan kaupungeissa on puurakentamisen mahdollistamisessa käytetty uudisrakentamisessa hallinnollisoikeudellisten ohjauskeinojen osalta eniten kaavoitusta ja tontinluovutusehtoja. Taloudellisia ohjauskeinoja on käytetty vähän, joista poikkeuksena ovat olleet alennukset maankäyttömaksuissa puun käyttöön kannustavan lisäkerrosrakentamisen yhteydessä. Informaatio-ohjauksen puolella keinovalikoima on ollut laajempi ja kaikissa kaupungeissa mainittiin aihepiiriin liittyen konkreettisia esimerkkejä.

Puurakentamisen mahdollistajina tulostemme mukaan kaupungeilla saattoi olla viisi erilaista, joskin toisiinsa kietoutunutta roolia: 1) vähäinen toimija, joka näkee muut tahot merkittävämpinä mahdollistajina; 2) avaintoimija, joka on aktiivinen mahdollistaja ja esimerkki muille; 3) ristiriitainen toimija, jonka toiminta on epäjohdonmukaista; 4) yhteistyöhön keskittyvä toimija, joka koordinoi ja edistää aktiivisesti eri tavoin toiminnassaan ja suhteessa muihin edelläkävijyyttä; 5) hallinnollinen toimija, joka keskittyy sääntelyyn ja hallinnassaan oleviin rakennuksiin.

Kaupunkien roolien puurakentamisen mahdollistajana nähtiin olevan hyvin olennainen muiden kuin kunnissa toimivien haastateltujen taholla. Onnistuneissa projekteissa yritystoimijat kuvasivat kuntien roolin olleen aktiivinen ja innovatiivinen. Kaupunkien edustajat taas itse korostivat yhteistyön merkitystä sekä kunnan sisällä että muiden toimijoiden kanssa. Aktiivinen ja yhteistyötä tekevä ote tuntui olevan viidessä kaupungissa sidoksissa myös paikallisesti käytettyihin politiikkakeinoihin: aktiivisuus yhteistyössä merkitsi myös innovatiivisempaa poliittisten ohjauskeinojen käyttöä.

Tutkimuksemme kannustin oli kiinnostus tarkastella puurakentamista, joka yleistyessään voisi olla merkittävä tapa uudistaa etenkin kaupunkialueiden rakennusten korjaus- ja täydennysrakentamista uusiutuvalla materiaalilla sekä uudenlaisilla teollisilla prosesseilla. Kaupungeilla on kestävyysmurroksessa merkittävä roolinsa ei ainoastaan sääntelyn kautta tapahtuvan vähähiilisyyden ja resurssiviisauden edistäjänä, vaan paikallisten toimijaverkostojen aktiivisena tahona. Tämä voi eri tavoin voi ruokkia paikallista yhteistyötä ja alueellisten innovaatioiden aikaansaamista.

Lisätietoa

Viljanen, A., Lähtinen, K., Kanninen, V. & Toppinen, A. (2023): A Tale of Five Cities: The Role of Municipalities in the Market Diffusion of Wooden Residential Multistory Construction and Retrofits. Forest Policy and Economics, vol. 153, 102991, https://doi.org/10.1016/j.forpol.2023.102991

Kirjoittajat

Anne Viljanen on väitöskirjatutkijana Helsingin yliopiston metsätieteiden osastolla Decarbon Home -hankkeessa. Väitöskirjassaan hän tutkii vähähiilisen rakentamisen toimijaverkostoja sekä kestävyysmurroksen polkuja.

Lähteet:

Heka Oy (2021): Hekan kohteeseen Karviaistie 12 suunnitellaan lisäkerroksia ja betonijulkisivun korvaamista puulla. Luettavissa: https://www.hekaoy.fi/fi/hima/hekasta-asiaa/hekan-kohteeseen-karviaistie-12-suunnitellaan-lisakerroksia-ja-betonijulkisivun. Luettu 19.5.2023.

Otsikkokuvassa Tampereen Puolarin puiset lisäkerrokset. Kuva: Anne Viljanen.

/by

Viljanen, A., Lähtinen, K., Kanninen, V. & Toppinen, A. (2023). A tale of five cities: The role of municipalities in the market diffusion of wooden residential multistory construction and retrofits.

,
Julkaisun nimiA tale of five cities: The role of municipalities in the market diffusion of wooden residential multistory construction and retrofits
KirjoittajatAnne Viljanen, Katja Lähtinen, Vesa Kanninen, Anne Toppinen
JulkaisijaForest Policy and Economics
ISBN/DOIDOI:10.1016/j.forpol.2023.102991
Julkaisupäivä26.5.2023
Lue julkaisu täältä.
Read publication here.

Abstract

To enhance sustainable urban development, cities may contribute to the market diffusion of wooden multistory residential construction (WMC) and to wood use in the renovations of old multistory residential buildings (i.e., wooden retrofits). For the construction sector, building with wood enables a shift from the dominant concrete-based building regime, which has hindered the industrialization of building processes and the use of prefabricated modules. Although industrial wood construction has become more common in Finland in the 2000s, WMC and especially wooden retrofits have remained niche systems in residential building markets. The aim of our study is to provide information on how municipalities, especially cities at the core of urban development, may contribute to the market diffusion of WMC and wooden retrofits through policy instruments and via their involvement in local business ecosystems (BE). The interview data of the study were mainly gathered from 40 professionals representing the five case cities, but we also included other experts connected to local BEs that linked with the WMC and wooden renovation cases. We employed qualitative methods in the analyses. Our study shows that WMC and wooden retrofits could be catalyzed by both policy instruments and collaboration in BEs. Results show that policy instruments have been more effective when they include characteristics of the building projects (e.g., instrument usability differs between municipalities or private persons as building owners). To be powerful actors, municipalities could take on more active collaborative roles within the local BEs (e.g., as initiators of projects as building owners or as active enablers). As an implication of these results, city-level experimentation could benefit from a full range of policy measures and mixes to accelerate the diffusion of WMC and wooden retrofits.

Tiivistelmä

Kaupungit voivat merkittävästi vaikuttaa puun käyttöön uudis-, korjaus- ja täydennysrakentamisessa. Esimerkiksi kerrostalojen lisäkerrosten rakentamisessa ja julkisivujen korjauksissa puiset ratkaisut ovat mahdollisuus resurssitehokuuden parantamiseen ja kiertotalouden vahvistamiseen. Tutkimusaineistomme perustuu viidessä suomalaisissa kaupungissa tehtyihin 40 haastatteluun. Tulostemme mukaan kaupungit voivat ottaa puurakentamisen mahdollistajina erilaisia rooleja suhteessa muihin toimijoihin sekä käyttäessään erilaisia poliittisia ohjauskeinoja ja niiden yhdistelmiä. Muut toimijat näkivät usein myös kaupunkien roolin puurakentamisen edistämisessä jopa merkittävämpänä kuin haastatellut kaupunkien edustajat, jotka taas itse korostivat kaupungin roolia eri toimijoiden välisen yhteistyön edistäjänä.

/by

Want to get in on the action to make a difference for a more sustainable world? Nest Hackathon will provide you with the tools!

The Nest Hackathon is organized in collaboration with Helsinki Think Company and the experts in the field from the Decarbon-Home research project.

Nest Hackathon is a multidisciplinary weekend challenge that brings together students and professionals from various study backgrounds to develop innovative solutions for sustainable housing. The participants will develop a pilot that helps to renovate over a million homes in Finland and help tackle one of the biggest emitters in Finland.

The hackathon will have an unique atmosphere, where teams can focus on developing a pilot product for the theme of the challenge. Helsinki Think Company will create an atmosphere that encourages innovation and is familiar to hackathon veterans everywhere.

Who can take part?

Good news, the hackathon is open for everyone! No matter if you are a student, in the early stages of your career or further along, this is the perfect opportunity to challenge yourself and learn from the experts in the field. All that is required is that the person brings their talent to the table and wants to be part of a team that innovates in an efficient manner.

It is possible to apply to Nest Hackathon individually or as a team. The teams can be either set or formed by the organizers.

The ability to understand Finnish is required within the team, as some of the material is in Finnish only. Not everyone within the team has to be Finnish-speaking, though.

The theme of the challenge – how to make energy renovation as easy as possible for homeowners?

Climate change and the energy crisis have encouraged more and more Finns to consider and implement energy renovations in their homes. In particular, there are many opportunities for energy efficiency measures in rural areas, where renovations are currently needed.

Therefore, there is a need for tools and solutions to tackle this issue. During Nest Hackathon, the participants will work in interdisciplinary teams to create gamified solutions through an app to incentivize sustainable behaviors and provide homeowners with information and resources to make their homes more environmentally smart.

The wider scope: knowledge to action!

The Nest Hackathon is organized as a collaboration between Helsinki Think Company and the multidisciplinary Decarbon-Home research project. The project’s mission is to promote a fair and socially just sustainability revolution in housing and construction. Decarbon-Home works together with cities, residents and other stakeholders to reach concrete solutions in order to reach the goal.

Nest Hackathon occurs over a weekend with the experienced facilitation by Helsinki Think Company. However, the challenge does not stop there! For the best ideas, there is excitingly a possibility for further funding within the project.

How to apply?

Nest Hackathon will take place on the weekend of 15th to 17th September. Application period to Nest Hackathon lasts until August 31st. But why wait until then? We will make the first selections already by June 9th, so that you can spend the summer relaxing!

Apply to make a difference and grow as an expert in a unique atmosphere! Read more and apply at thinkcompany.fi/nest

/by

Kuntien maankäytössä epämuodolliset suunnittelumekanismit korostavat innovaatioita ja kestävyystavoitteita

Decarbon-Home-hankkeessa julkaistu tieteellinen artikkelimme pureutuu eri sidosryhmien rooleihin ja toimintatapoihin maankäytön suunnittelussa sekä niiden suhteeseen kuntien ekologisen kestävyyden tavoitteiden kanssa. Tuloksemme osoittavat merkittäviä yhteyksiä epämuodollisten maankäytön suunnitteluprosessien, uuden tiedon tuottamisen, sekä kuntien kestävyystavoitteiden välillä. Lisäksi havaittiin, että kaupunkimaisten ja maaseutumaisempien kuntien välillä on eroja näissä maankäytön suunnittelun kannalta tärkeissä osa-alueissa.

Kaavoitus suomalaisessa maankäytön suunnittelussa

Kunnissa kestävän rakentamisen ja asumisen mahdollistaminen alkaa suunnittelupöydältä. Ensimmäisessä vaiheessa tämä pöytä kuuluu maankäytön suunnittelusta vastaavalle taholle, sillä onnistuneet kaavoitusratkaisut edistävät hyvinvointia, aluetaloutta ja kestävää kehitystä rakennetussa ympäristössä.

Suomessa maankäytön suunnittelun lakisääteinen ohjaus koostuu kolmetasoisesta hierarkiasta: valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista, maankäytön suunnittelusta maakunnissa (maakuntakaava) sekä kuntatasolla laadittavista yleis- ja asemakaavasta. Kaavoista yksityiskohtaisin eli asemakaava ohjaa maankäyttöä ja rakentamista paikallisten olosuhteiden, kaupunkikuvan, hyvän rakentamistavan sekä muiden kunnassa sovittujen tavoitteiden mukaisesti. Yleiskaavan tarkoituksena on ohjata asemakaavojen laatimista esimerkiksi määrittelemällä asuinalueiden sijoittamista kunnan alueelle.

Yksityiskohtainen maankäytön suunnittelu ja sitä koskeva päätöksenteko tapahtuu kunnissa, antaen muun muassa kaavoituksesta vastaaville työntekijöille sekä paikallisille poliitikoille merkittävän roolin maankäytön kehittämisessä ja sen ohjauksessa. Lakisääteisen maankäytön ohjauksen lisäksi erilaiset epämuodolliset suunnittelun muodot ovat yleistyneet sekä Suomessa että muissa maissa.

Epämuodollisuus tarkoittaa sitä, että suunnittelu – tai osa siitä – tapahtuu lakisääteisten maankäytön suunnitteluprosessien ulkopuolella. Esimerkkejä tällaisista ovat erilaiset alueiden strategiset kehityssuunnitelmat (esim. MAL) tai julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeet (Public-Private Partnership).

Epämuodollinen maankäytön suunnittelu yhteydessä kuntien kestävyystavoitteisiin ja sidosryhmäyhteistyöhön

Epämuodollisen maankäytön suunnittelun on perusteltu lisäävän strategista valmiutta ratkaista nykypäivän moniulotteisia ongelmia, joita ovat esimerkiksi globaalisti kasvava kilpailu alueiden välillä, ympäristö- ja ilmasto-ongelmat sekä sosiaalinen eriytyminen. Toisaalta epämuodollisten suunnittelumekanismien on nähty lisäävän riskiä legitimiteettiongelmiin, kun laillisuus ei rakennu muodollisen toimivallan varaan ja läpinäkyvästi määriteltyihin päätöksentekoprosesseihin.

Epämuodolliset maankäytön suunnitteluprosessit ovat tulostemme mukaan vahvasti yhteydessä kuntien maankäytön suunnittelun kestävyystavoitteisiin. Epämuodollisten prosessien havaittiin olevan myös lakisääteisiä maankäytön ohjauskeinoja voimakkaammin yhteydessä vuorovaikutukseen alueellisten sidosryhmien, erityisesti tutkimusorganisaatioiden kanssa.

Lakisääteisen maankäytön suunnittelun eri tasojen ja sidosryhmien sekä kuntien kestävyystavoitteiden välillä ei tuloksistamme noussut esille samankaltaisia yhteyksiä: erityisesti kestävän kehityksen näkökulmasta maankäytön suunnitteluun liittyvä kehittämistyö ja innovaatiot näyttävät korostuvan nimenomaan epämuodollisissa suunnittelumekanismeissa.

Nuolet osoittavat tutkimuksessa havaitut maankäytön suunnittelussa tärkeiden osa-alueiden väliset vahvat suhteet.

Kaupunkimaisten ja muiden kuntien välillä eroja kestävyystavoitteissa ja sidosryhmäyhteistyössä

Tutkimuksessamme vertailimme myös suomalaiseen maankäytön suunnitteluun kytkeytyviä sidosryhmiä, prosesseja sekä kestävyystavoitteita kaupunkimaisten ja muiden kuntien välillä. Olennainen havaittu ero kuntatyyppien välillä on se, että epämuodollisten maankäytön suunnitteluprosessien rooli korostui kaupunkimaisissa kunnissa.

Kaupungistumiskehitys voi selittää epämuodollisen maankäytön suunnittelun yleistymistä ja olla seuraus kaupunkimaisten kuntien suuremmista resursseista vastata uudenlaisiin maankäytön suunnittelun haasteisiin. Odotetusti muodolliset prosessit koettiin molemmissa kuntaryhmissä tärkeiksi, eikä ryhmien välillä havaittu merkittäviä eroja.

Maankäytön suunnittelun sidosryhmiä koskevissa tarkasteluissa kävi ilmi, että tutkimukseen ja tiedon tuottamiseen keskittyneet toimijat koettiin tärkeämpänä osana maankäytön suunnittelua kaupunkimaisissa kuin muissa kunnissa. Toisaalta tiedon käyttämiseen ja välittämiseen liittyviä toimijoita pidettiin tärkeinä maankäytön suunnittelun sidosryhminä molemmissa ryhmissä.

Kuntien maankäytön suunnittelun kestävyystavoitteiden välillä havaittiin myös eroja: siinä missä kaupunkimaisissa kunnissa kestävään rakentamiseen liittyvät, teknologisia ja materiaalivalintoja painottavat tavoitteet koettiin erityisen tärkeäksi maankäytön suunnittelussa, painottuivat muissa kunnissa ekosysteemipalveluihin liittyvät tavoitteet tärkeämpinä kestävyyden edistämisen keinoina.

Lisätietoa

Tutkimus on kokonaisuudessaan luettavissa vertaisarvioidusta Journal of Sustainability Research -tiedejulkaisusta:
Koskivaara A, Lähtinen K. (2023). Land-Use Planning in Municipalities as a Driver for Sustainable Residential Building in Finland: A Regional Innovation System Approach. J Sustain Res. 2023;5(2):e230006. https://doi.org/10.20900/jsr20230006

Kirjoittajat

Atte Koskivaara toimii väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistossa Uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön tohtoriohjelmassa sekä tutkijana Luonnonvarakeskuksessa. Hänen väitöskirjansa tutkii kestävän kehityksen mukaisia innovaatioita alueellisesta näkökulmasta. Sähköposti: atte.koskivaara(at)luke.fi

Katja Lähtinen on Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori ja Helsingin yliopiston dosentti. Hän työskentelee liiketaloustieteellisistä lähtökohdista yrityksiä, kansalaisia ja kuntia koskevien tutkimusaiheiden parissa mm. vastuullisuuteen, hyväksyttävyyteen ja kestävään kehitykseen liittyvien teemojen kautta. Sähköposti: katja.lahtinen(at)luke.fi

Otsikkokuva: Timo Roschier

/by

Koskivaara, A. & Lähtinen, K. (2023). Land-use Planning in Municipalities as a Driver for Sustainable Residential Building in Finland: A Regional Innovation System Approach.

,
Julkaisun nimiLand-use Planning in Municipalities as a Driver for Sustainable Residential Building in Finland: A Regional Innovation System Approach
KirjoittajatAtte Koskivaara, Katja Lähtinen
JulkaisijaJournal of Sustainability Research. Special issue: Sustainability in the Built Environment
ISBN/DOIDOI:10.20900/jsr20230006
Julkaisupäivä26.4.2023
Lue julkaisu täältä.
Read publication here.

Abstract

Land-use planning has been identified as an important tool in pursuing sustainability by guiding the construction and development of our built environment. Sustainability action places large requirements for municipalities to develop and introduce priorities in their planning. Land-use planning system in Finland relate to regulation and decisions of authorities connected to national, regional, and municipal levels. In general, municipal level has the most power in decision making by holding e.g., planning monopolies. Municipal land-use planners operate in the junction of different actors including businesses, local politicians, citizens, and research institutions. Thus, they provide an interesting opportunity to study the operationalization and objectives of land-use planning in different regions. This study takes the regional innovation system approach to illustrate planning systems, involvement of different stakeholders and the sustainability objectives of land-use planning in varying regions in Finland. Quantitative methods (i.e., exploratory factor analysis, statistical tests) are used in the online survey data analysis. Our results suggest a strong connection between informal planning system and municipalities’ sustainability objectives as well as stakeholders representing research and governance organizations whereas statutory planning system is more connected with users of existing knowledge. Regarding regional characteristics, urban municipality planners were found to perceive informal planning as more important than planners in other municipalities. Additionally, connected to the results on sustainability objectives, urban municipality planners paid attention especially on goals for sustainable building, while those working in other municipalities emphasized both goals on sustainable building and securing ecosystem services.

Tiivistelmä

Maankäytön suunnittelulla on tärkeä rooli kestävän rakentamisen ja asumisen mahdollistamisessa. Onnistuneet kaavoitusratkaisut edistävät hyvinvointia, aluetaloutta ja kestävää kehitystä rakennetussa ympäristössä. Tutkimuksessamme selvitimme lakisääteisten ja epämuodollisten maankäytön suunnitteluprosessien sekä eri sidosryhmien rooleja suomalaisten kuntien maankäytön suunnittelussa ja näiden suhteita kuntien ekologisen kestävyyden tavoitteiden kanssa. Tutkimme myös näiden osa-alueiden eroja kaupunkimaisten ja muiden kuntien välillä. Tuloksemme osoittavat merkittäviä yhteyksiä epämuodollisten maankäytön suunnitteluprosessien, uuden tiedon tuottamisen, sekä kuntien kestävyystavoitteiden välillä. Lakisääteisten maankäytön suunnittelumekanismien kohdalla ei tuloksistamme samankaltaisia yhteyksiä noussut esille. Lisäksi havaitsimme, että kaupunkimaisten ja maaseutumaisempien kuntien välillä on eroja näissä maankäytön suunnittelun kannalta tärkeissä osa-alueissa.

/by

Mikä motivoi asumisen ja rakentamisen yhteisöä ympäristövastuullisuuteen?

Uutisointi ja keskustelu ilmastonmuutoksesta mediassa on usein negatiivista, mikä saattaa johtaa jopa ilmastoahdistukseen. Vastapainoksi tarvittaisiin toivoa nostattavaa keskustelua ja positiivisia esikuvia kannustamaan ympäristövastuullisuuteen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen. Jokainen voi osaltaan vaikuttaa tehdessään valintoja kuluttajina ja organisaatioina. Ympäristövastuullisuuden näkökulmasta keskeistä on se, onko motivaatiota toimia – ja lumipalloefektin saavuttamiseksi on keskeistä, miten motivoimme muita.

Selvitin pro gradu -tutkielmassani, miten asumisen ja rakentamisen yhteisö ilmaisee ympäristövastuullisuuden motiiveja mediassa. Asumisen ja rakentamisen yhteisöön kuuluivat asukkaat, alan yritykset sekä julkisyhteisöt. Tarkastelin gradussani kolmessa mediassa julkaistuja artikkeleita ja niissä ilmennyttä yhteisön eri jäsenten motiivipuhetta, eli puhetta siitä miksi ympäristövastuullisuus on merkityksellistä ja tärkeää.

Ympäristövastuullisuutta perusteltiin tässä aineistossa taloudellisilla motiiveilla, arvopohjaisilla eettisillä motiiveilla sekä strategisten tavoitteiden saavuttamisella. Lisäksi ympäristövastuullisuuteen motivoi pyrkimys parempaan tulevaisuuteen. Analyysissä käytin Schwartzin ja Carrollin (2003) vastuullisuusmotiivien mallia, joka jakaa motiivit eettisiksi, taloudellisiksi ja lainmukaisiksi, tai näiden yhdistelmiksi. Mallin mukaan esimerkiksi yritysten motiivit ovat aina joko suoraan tai epäsuorasti taloudellisia. Yritysten motiivit kytkeytyivätkin aineistossa vahvasti markkinatalouteen ja yrityksen hyödyn tavoitteluun. Ympäristövastuullisiin valintoihin päätymistä motivoi saavutettu vastuullinen imago, jonka esimerkiksi toivottiin edelleen vaikuttavan asuntojen arvoon. Julkisyhteisöjen, kuten kuntien, toimia perusteltiin puolestaan usein strategian tavoitteiden saavuttamisella. Strategian tavoitteiden saavuttaminen vaikutti paikoin tärkeämmältä niin ikään imagon kannalta kuin itse ympäristövastuullisuuden näkökulmasta.

Asukkaiden motiivit olivat tässä aineistossa kaksijakoisia, mikä paljastaakin motiivipuheen taustalla olevat erilaiset arvopohjat. Toisaalta motiivit kytkeytyivät minimalistiseen ympäristövastuullisuuden ideologiaan, jonka mukaan toimiessaan asukas pyrki minimoimaan kulutusta. Toisaalta motiivipuhe liittyi kuluttamisen kontekstiin, jossa kuluttaminen oli hyväksyttävää, kunhan se täytti ekologisuuden kriteerejä. Asukastarinat edustivat siten myös kahta vastuullisuuden ääripäätä, eikä aineistossa esiintynyt niin sanottujen tavallisten asukkaiden puhetta. Ympäristövastuullisuuteen motivoimisen kannalta myös tavallisten asukkaiden ääni olisi saatava kuuluviin mediassa.

Lisäksi kaikkien toimijoiden motiivipuheessa kuvastui ympäristövastuullinen ajattelu velvollisuuseettisestä näkökulmasta, vaikkakin motiivi oli yritysten kohdalla epäsuorasti taloudellinen. Yhteistä kaikille toimijoille oli myös pyrkimyspuhe – tulevaisuusorientoitunut motiivipuhe, joka toi esille toimijoiden pyrkimyksiä ympäristövastuullisuuden parantamiseksi, toiveena luoda parempi tulevaisuus tuleville sukupolville.

Toivon esille nostaminen mediassa voisikin luoda positiivisen ja kannustavan ilmapiirin asumisen ja rakentamisen yhteisöön. Tämä motivoisi niin tavallisiakin kansalaisia kuin organisaatioitakin toimiin ympäristövastuullisuuden itsensä takia.

Kirjoittaja

Leena Jokinen on Vaasan yliopistosta viestintätieteistä toukokuussa valmistunut filosofian maisteri ja agrologi (amk), joka työskenteli Decarbon Home -hankkeessa tutkimusavustajana opiskelujen ohella keväällä 2022. Pro gradu -tutkielma ”Uskon myös, että ekologisuudella on merkitystä yhtiön imagolle ja sitä kautta asuntojen arvolle” : Ympäristövastuullisen asumisen ja rakentamisen motiivit mediassa on kokonaisuudessaan luettavissa Osuva-julkaisuarkistossa.

Lähde:
Schwartz, M.S. & Carroll, A.B. (2003). Corporate social responsibility: a three-domain approach. Business Ethics Quarterly, 13(4), 503–530. https://doi.org/10.5840/beq200313435.

/by