Artikkelit

Kerrostalot 1960- ja 70-luvuilta kuuluvat valtaosin energiatehokkuudeltaan luokkiin D-F. Peruskorjaukset tarjoavat mahdollisuuden parantaa energiatehokkuutta ja vähentää asumisen päästöjä.

Yli kolmasosa nykyisestä suomalaisesta kerrostaloasuntokannasta rakennettiin 1960- ja 70-luvuilla. Tämän asuntokannan korjausvelka onkin suuri haaste Suomessa – asunnot ovat nyt tyypillisesti laajamittaisen peruskorjauksen tarpeessa.

Energiakorjaukset ja päälämmitysjärjestelmän vaihdot ajoittuvat tyypillisesti peruskorjausten yhteyteen, joten lähiöiden peruskorjaukset antavat ajankohtaisen mahdollisuuden myös rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen ja päästöjen vähentämiseen. Lisäksi vuodesta 2020 saakka jaettu energia-avustus kiihdyttää osaltaan energiakorjauksia Suomessa.

Tarkastelussa Helsingin, Joensuun, Turun ja Vantaan lähiöt

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan Helsingin, Joensuun, Turun ja Vantaan rakennuskannan ja erityisesti lähiöiden ominaispiirteitä ja nykytilaa. Kaupungit ovat mukana juuri alkaneessa Decarbon-Home-tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan muun muassa lähiöiden energiatehokkuutta, energiakorjauksia sekä sosio-ekonomisia tekijöitä, segregaatiota ja asukkaiden näkemyksiä asumiseen ja energiaratkaisuihin liittyen.

Kaupunkien rakennuskannan ikä vaihtelee alueittain sen mukaan missä vaiheessa tarkastelualueen väkiluku on ylipäätään kasvanut. Esimerkiksi Helsingissä vanhan kerrostalokannan osuus on merkittävästi suurempi kuin muissa tapauskunnissa. Toisaalta Joensuun ja Vantaan asukasluku on kasvanut nopeasti vasta 1960-luvulta lähtien, mikä heijastuu uudemman rakennuskannan suureen osaan. Turussa lähes puolet kerrostaloasunnoista on valmistunut 1960- ja 1970-luvuilla.

Vaatimaton energiatehokkuuden taso

Energiatehokkuudeltaan 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuista kerrostaloista valtaosa kuuluu luokkiin D-F, eli ne ovat energiatehokkuudeltaan varsin vaatimattomia. Tapauskunnista Helsingin ja Turun 1960- ja 1970-lukujen kerrostaloista osa yltää luokkiin B-C, kun taas Joensuussa parhaat yltävät tasolle D. Vantaalla jopa 62 prosenttia energiatodistusrekisterissä olevista 60-70-lukujen kerrostaloista kuuluu luokkaan F. Helsingin ja Turun 1960- ja 1970-lukujen kerrostalot ovat energiatehokkuudeltaan hieman parempia verrattuna koko maan rakennuskantaan. 

Rakennus- ja huoneistorekisterin perusteella koko kerrostalokannassa kaukolämpö (89 %) ja öljylämmitys (9 %) ovat yleisimmät lämmitysmuodot. Vuoden 1980 jälkeen rakennetuista kerrostaloista lähes kaikki on kytketty kaukolämpöverkkoon. Tapauskunnista eniten öljylämmitteisiä kiinteistöjä on Turussa ja Joensuussa. Toisaalta viime vuosina jotkut asuinkerrostalot ovat irtautuneet kaukolämpöverkosta ja siirtyneet esimerkiksi maalämpöön.

Sosioekonomiset erot kasvaneet

Vaikka asuinalueiden eriytyminen on noussut Suomessa erittäin ajankohtaiseksi keskusteluksi ja tämä keskustelu kohdistuu usein juuri lähiöalueisiin, on lähiöiden sosio-ekonomista kehitystä tutkittu Suomessa kohtuullisen vähän 1990-luvun jälkeen. Tässä blogissa käytetään lähteenä vuonna 2017 julkaistua Stjernbergin analyysiä Helsingin seudun 1960- ja 1970-luvulla rakennettujen lähiöiden sosioekonomisesta tilasta ja kehityksestä. Analyysin aineisto päättyy vuoteen 2014.

Helsinki oli 1990-luvulla yksi Euroopan vähiten segregoituneita pääkaupunkeja, mutta 1990-luvun jälkeen sekä Helsingissä että muualla pääkaupunkiseudulla sosioekonomiset erot ovat kasvaneet. Tämä korostuu erityisesti tietyillä kerrostalovaltaisilla lähiöalueilla, jotka ovat jääneet jälkeen muista alueista. Helsingin seudun 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa lähiöissä korostuvat tietyt sosioekonomiset erot Helsingin seudun keskiarvoihin verrattuna. Näissä lähiöissä asuu esimerkiksi keskimääräistä enemmän työttömiä, vieraskielisiä, yli 65-vuotiaita, pienituloisia ja alhaisen koulutustason asukkaita. Lähiöt mielletään vuokra-asuntovaltaisiksi alueiksi, mutta itse asiassa Helsingin seudulla vuokra-asuntojen osuus vaihtelee huomattavasti lähiöiden välillä. Osassa Helsingin seudun 1960- ja 1970-lukujen lähiöistä yli 80 prosenttia asuntokannasta koostuu omistusasunnoista, mutta toisaalta osassa näistä lähiöistä vain alle 20 prosenttia asuntokannasta on omistusasuntoja.

Decarbon-Home hankkeessa selvitämme yllä kuvattuja väestön ominaisuuksia myös muilla Suomen lähiöalueilla ja tutkimme miten esimerkiksi työttömyys, pienituloisuus tai asukkaiden korkea ikä vaikuttavat energiatehokkuuden parantamismahdollisuuksiin.

Kirjoittajat:

Hanna-Liisa Kangas toimii ilmasto- ja energiapolitiikan erikoistutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Ilmastoviisaan rakentamisen tutkiminen ja edistäminen on Hanna-Liisalle sydämenasia, koska täytyyhän tästä maapallosta jättää jotain seuraavillekin sukupolville.

Santtu Karhinen työskentelee energiatalouden tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Rakennusten energiatehokkuuskysymykset kiinnostavat Santtua erityisen paljon ja pian hän pääsee hyödyntämään tietojansa oman talonrakennusprojektin parissa.