Artikkelit

Tulevaisuuden muutospolkujen määrittäminen edellyttää yhteistyötä asukkaiden, liiketoiminnan ja julkisen hallinnon välillä. Murrosareenat ovat menetelmä, jossa asiantuntijat ja kansalaispaneeli luovat yhteisen vision ja askelmerkit kohti toivottua kehitystä. Decarbon-Home-tutkimushanke järjestää kaksi murrosareenaa, joista toinen keskittyy erityisesti lähiöiden energiaremonttien toteutukseen ja toinen vähähiiliseen asumiseen maaseudulla.

Decarbon-Home-hanke järjestää tulevan talven ja kevään aikana kaksi murrosareenaa, joissa pureudutaan sosiaalisiin innovaatioihin ja politiikkatoimiin hiilivapaan asumisen edistämiseksi kuluvalla vuosikymmenellä. Murrosareenat järjestetään Helsingissä ja Joensuussa yhteistyössä kaupunkien kanssa.

Joulukuussa 2022 käynnistyy Lähiöareena, jossa tarkastellaan Helsingin Kontulan ja Mellunmäen lähiöiden kautta tapoja, joilla asukkaiden osallisuutta voidaan hyödyntää lähiöiden energiaviisaan asumisen edistämisessä ja energiaremonttien vauhdittaessa. Huhtikuussa 2023 toteutetaan Maaseutuareena Joensuussa keskittyen kylien ja maaseutuympäristön aktiiviseen työhön vähähiilisen asumisen edistämiseksi sekä politiikan mahdollisuuksia toimien ohjaamisessa. Yhdessä areenat piirtävät kokonaiskuvaa oikeudenmukaisen vähähiilisen asumisen mahdollisuuksista ja haasteista.

Monipuolinen osaajien joukko pureutuu vähähiilisen asumisen haasteisiin

Suomessa vuodesta 2017 saakka järjestetyissä erilaisiin politiikkakysymyksiin pureutuvissa murrosareenoissa ydinideana on tiedon yhteistuotanto ja yhteinen oppiminen laajalla joukolla, joka rakentaa keskeisiin haasteisiin pureutuvia murrospolkuja.

”Molempiin areenoihin kootaan monipuolisia näkökulmia ja paikallista osaamista, ja areenat toteutetaan yhteistyössä kumppanikaupunkien kanssa. Vähähiilisen asumisen kestävyysmurroksessa risteävät muun muassa kysymykset arjen rytmeistä ja käytännöistä, kaupungin infrastruktuurista, yhteisestä päätöksenteosta sekä erilaisista tietovarannoista, minkä hahmottaminen vaatii hyvin poikkitieteellistä tarkastelua”, kertoo erikoistutkija Jani Lukkarinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Innovaatioita ja ratkaisuja heti käyttöön

Murrosareenat tukevat useita muutoksia ilmastoviisaassa asumisessa. Areenat kokoavat yhteen vähähiilisen asumisen innovaatioita, joita voidaan ottaa välittömästi kokeiluun ja ne tarjoavat kaupungeille näkökulmia asukkaiden paremmaksi tukemiseksi. Areenat myös auttavat hahmottamaan politiikan toimeenpanon aukkoja ja kipupisteitä sekä antavat suuntaa uusien innovaatioiden kehittämiselle. Decarbon-Home-hankkeen toisella kolmevuotiskaudella tullaankin käynnistämään kilpailu innovaatioiden toteuttamiseksi.

Hyvien ilmastoratkaisujen yleistyessä on keskeistä huomioida sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja mahdollisuudet edistää esimerkiksi kestäviä energia ratkaisuja erilaisissa ympäristöissä – myös niillä alueilla, joilla esimerkiksi energiaremontit, aurinkopaneelihankinnat ja sähköautoinvestoinnit eivät ole vielä tapahtuneet.

”Varsinkin energiakriisin mukanaan tuoma energiahintojen vaihtelu on luonut tilanteen, jossa yhteiskunnan tasolla tehtäville ratkaisuille on laaja tilaus, koska kaikkein vähävaraisimmat käyttävät yhä suuremman osan tuloistaan energiaan”, Lukkarinen huomauttaa.

Lisätietoa

Yhteystiedot

Jani Lukkarinen, erikoistutkija, SYKE

etunimi.sukunimi@syke.fi

Mellunmäen ja Kontulan lähiöt ovat muutosten edessä. Decarbon-Home-hankkeen tutkijat tutustuivat muun muassa täydennysrakentamisen suunnitelmiin, taloyhtiön energiaremonttiin sekä kaupunkilaisten osallistamiseen lähiöiden kehittämisessä. Kaupunkikävelyt edistävät tutkijoiden ja kumppanikaupunkien vuoropuhelua.

Syyskuisen sateisessa säässä joukko DecarbonHome-hankkeen tutkijoita kävi tutustumassa Mellunkylän lähiöihin Mellunmäkeen ja Kontulaan Itä-Helsingissä. Mellunkylän osalta on odotettavissa uusia tuulia, kun kaupunkiuudistusta viedään eteenpäin. Alueelle on suunnitteilla mittavaa täydennysrakentamista ja vireillä on erilaisia asemakaavahankkeita. Lähiökävely alkoi Mellunmäen metroasemalta, jonka läheisyyteen suunnitellaan runsaasti täydennysrakentamista. Siitä matka jatkui Aarteenetsijäntielle, johon suunnitellaan purkavaa uudisrakentamista. Uudet rakennukset on suunniteltu rakennettaviksi puisina kerrostaloina, osin kaupungin vuokra-asunnoiksi ja osin yksityisomisteisiksi.

Tutkijoita kierrätettiin myös Kontulan keskustassa, josta on yleiskaava olemassa vuodelta 2016, kehittämisvaraus tehty vuonna 2019 ja järjestetty ideakilpailu vuonna 2020 alueen kehittämiseksi. Ideakilpailun järjestäjinä ovat toimineet alueen rakennukset omistavat kiinteistöyhtiöt yhteistyössä kaupungin kanssa. Kiinnostavaa on, että tämän ideakilpailun osana on muodostettu sparrausryhmä alueen asukkaista ja toimijoista. Kilpailutyöt ovat esillä Kerrokantasi -palvelussa ja niitä voidaan hyödyntää asemakaavoituksessa joko osittain tai kokonaan.

Helsingin kaupungin arkkitehdit Laura Viljakainen ja Johanna Marttila (keskellä) kertoivat Helsingin kaupungin täydennysrakentamisen suunnitelmista, johon kuuluu myös Aarteenetsijäntien purkava uudisrakentaminen puulla. Kuvassa myös tutkija Joonas Salmijärvi ja Mellunkylän stadiluotsi Marjaana Jaranne. Kuva: Anne Viljanen.

Seuraavaksi tutkijaryhmä vieraili Kontulan nuorisotalolla, jossa keskustelut pyörivät sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ympärillä. Esimerkiksi Kontulan ostoskeskuksen suunniteltuihin muutoksiin liittyy toisaalta toiveita, iloa ja kulttuuriin liittyviä seikkoja, mutta toisaalta huolia. Esimerkiksi paikalliset yrittäjät voivat olla huolissaan, onko heillä uudistusten jälkeen varaa vuokriin. Maahanmuuttajien asemaa pohdittiin myös ja tapoja, joilla saisi monenlaisten ihmisten äänet kuuluviin.

Lopuksi matka jatkui kontulalaisen taloyhtiön pihaan. Taloyhtiön neljä kerrostaloa sekä naapuritalot ovat siirtymässä maalämpöön ja irtautumassa kaukolämmöstä. Lisäksi suunnitteilla on lämmöntalteenottoa poistoilmasta. Keskusteluissa nousivat esiin niin energiakriisi kuin vihreä siirtymä. Maalämpöinvestoinnin takaisinmaksuajat ovat hieman nousseet 6–7 vuodesta noin 10 vuoteen energiakriisin johdosta, mutta näihin investoinnin kannattavuuksiin vaikuttavat myös toisaalla kallistuva kaukolämmön hinta. Toisaalta hybridimalliset ratkaisut, joissa on lämpöpumppujen lisäksi aurinkopaneelit ovat entistä huomattavasti kannattavampia, sillä aurinkopaneelien investointien takaisinmaksuajat ovat pudonneet huimasti energiakriisin myötä. Taloyhtiöiden päätöksenteko kontulalaisessa taloyhtiössä nojaakin isännöitsijän mukaan vahvasti taloudellisiin argumentteihin myös uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden edistämisessä. Toisaalta taloudellisesti kannattavien hankkeiden sivutuotteena syntyvät ympäristöhyödyt eivät varmastikaan harmita ketään ja sen ajatuksen myötä päätimme helsinkiläisen lähiökävelyn.

Suurkiitos Decarbon Home -hankkeen puolesta Helsingin kaupungille ja muille tutkijoita kierrättäneille tahoille oikein onnistuneesta kaupunkikävelystä!

Isännöitsijä Patrick Lindman Kontulan huollosta kertoo kontulalaisen taloyhtiön siirtymisestä kaukolämmöstä maalämpöön. Kuulijoina Inka Santala, Sampo Vesanen, Liina Häyrinen, Venla Bernelius, Atte Koskivaara, Joonas Salmijärvi ja Anna Strandell. Kuva: Anne Toppinen

Kaupunkikävelyyn osallistuivat arkkitehdit Laura Viljakainen ja Johanna Marttila Helsingin kaupungilta, Mellunkylän stadiluotsi Marjaana Jaranne ja isännöitsijä Patrick Lindman Kontulan huollosta. Decarbon Home -hankkeesta mukana olivat Helsingin yliopistosta Anne Toppinen, Vesa Kanninen, Venla Bernelius, Joonas Salmijärvi ja Anne Viljanen, Luonnonvarakeskuksesta Katja Lähtinen, Atte Koskivaara ja Liina Häyrinen sekä Suomen ympäristökeskuksesta Jani Lukkarinen, Inka Santala, Anna Strandell ja Sampo Vesanen. DigiDecarbon -hankkeesta osallistui Maija Faehnle Suomen ympäristökeskuksesta.

Decarbon Home -hankkeen kaupunkikävelyt edistävät tutkijoiden ja kumppanikaupunkien sekä muiden sidosryhmien vuoropuhelua. Mellunkylän kaupunkikävely avaa Decarbon Home-hankkeessa toteutettavan Helsingin murrosareenaprosessin.

Kirjoittaja

Anne Viljanen on tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistolla Decarbon Home-hankkeessa. Väitöskirjassaan hän tutkii vähähiilisen rakentamisen toimijaverkostoja sekä kestävyysmurroksen polkuja.

Kuvagalleria

Kerrostalot 1960- ja 70-luvuilta kuuluvat valtaosin energiatehokkuudeltaan luokkiin D-F. Peruskorjaukset tarjoavat mahdollisuuden parantaa energiatehokkuutta ja vähentää asumisen päästöjä.

Yli kolmasosa nykyisestä suomalaisesta kerrostaloasuntokannasta rakennettiin 1960- ja 70-luvuilla. Tämän asuntokannan korjausvelka onkin suuri haaste Suomessa – asunnot ovat nyt tyypillisesti laajamittaisen peruskorjauksen tarpeessa.

Energiakorjaukset ja päälämmitysjärjestelmän vaihdot ajoittuvat tyypillisesti peruskorjausten yhteyteen, joten lähiöiden peruskorjaukset antavat ajankohtaisen mahdollisuuden myös rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen ja päästöjen vähentämiseen. Lisäksi vuodesta 2020 saakka jaettu energia-avustus kiihdyttää osaltaan energiakorjauksia Suomessa.

Tarkastelussa Helsingin, Joensuun, Turun ja Vantaan lähiöt

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan Helsingin, Joensuun, Turun ja Vantaan rakennuskannan ja erityisesti lähiöiden ominaispiirteitä ja nykytilaa. Kaupungit ovat mukana juuri alkaneessa Decarbon-Home-tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan muun muassa lähiöiden energiatehokkuutta, energiakorjauksia sekä sosio-ekonomisia tekijöitä, segregaatiota ja asukkaiden näkemyksiä asumiseen ja energiaratkaisuihin liittyen.

Kaupunkien rakennuskannan ikä vaihtelee alueittain sen mukaan missä vaiheessa tarkastelualueen väkiluku on ylipäätään kasvanut. Esimerkiksi Helsingissä vanhan kerrostalokannan osuus on merkittävästi suurempi kuin muissa tapauskunnissa. Toisaalta Joensuun ja Vantaan asukasluku on kasvanut nopeasti vasta 1960-luvulta lähtien, mikä heijastuu uudemman rakennuskannan suureen osaan. Turussa lähes puolet kerrostaloasunnoista on valmistunut 1960- ja 1970-luvuilla.

Vaatimaton energiatehokkuuden taso

Energiatehokkuudeltaan 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuista kerrostaloista valtaosa kuuluu luokkiin D-F, eli ne ovat energiatehokkuudeltaan varsin vaatimattomia. Tapauskunnista Helsingin ja Turun 1960- ja 1970-lukujen kerrostaloista osa yltää luokkiin B-C, kun taas Joensuussa parhaat yltävät tasolle D. Vantaalla jopa 62 prosenttia energiatodistusrekisterissä olevista 60-70-lukujen kerrostaloista kuuluu luokkaan F. Helsingin ja Turun 1960- ja 1970-lukujen kerrostalot ovat energiatehokkuudeltaan hieman parempia verrattuna koko maan rakennuskantaan. 

Rakennus- ja huoneistorekisterin perusteella koko kerrostalokannassa kaukolämpö (89 %) ja öljylämmitys (9 %) ovat yleisimmät lämmitysmuodot. Vuoden 1980 jälkeen rakennetuista kerrostaloista lähes kaikki on kytketty kaukolämpöverkkoon. Tapauskunnista eniten öljylämmitteisiä kiinteistöjä on Turussa ja Joensuussa. Toisaalta viime vuosina jotkut asuinkerrostalot ovat irtautuneet kaukolämpöverkosta ja siirtyneet esimerkiksi maalämpöön.

Sosioekonomiset erot kasvaneet

Vaikka asuinalueiden eriytyminen on noussut Suomessa erittäin ajankohtaiseksi keskusteluksi ja tämä keskustelu kohdistuu usein juuri lähiöalueisiin, on lähiöiden sosio-ekonomista kehitystä tutkittu Suomessa kohtuullisen vähän 1990-luvun jälkeen. Tässä blogissa käytetään lähteenä vuonna 2017 julkaistua Stjernbergin analyysiä Helsingin seudun 1960- ja 1970-luvulla rakennettujen lähiöiden sosioekonomisesta tilasta ja kehityksestä. Analyysin aineisto päättyy vuoteen 2014.

Helsinki oli 1990-luvulla yksi Euroopan vähiten segregoituneita pääkaupunkeja, mutta 1990-luvun jälkeen sekä Helsingissä että muualla pääkaupunkiseudulla sosioekonomiset erot ovat kasvaneet. Tämä korostuu erityisesti tietyillä kerrostalovaltaisilla lähiöalueilla, jotka ovat jääneet jälkeen muista alueista. Helsingin seudun 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa lähiöissä korostuvat tietyt sosioekonomiset erot Helsingin seudun keskiarvoihin verrattuna. Näissä lähiöissä asuu esimerkiksi keskimääräistä enemmän työttömiä, vieraskielisiä, yli 65-vuotiaita, pienituloisia ja alhaisen koulutustason asukkaita. Lähiöt mielletään vuokra-asuntovaltaisiksi alueiksi, mutta itse asiassa Helsingin seudulla vuokra-asuntojen osuus vaihtelee huomattavasti lähiöiden välillä. Osassa Helsingin seudun 1960- ja 1970-lukujen lähiöistä yli 80 prosenttia asuntokannasta koostuu omistusasunnoista, mutta toisaalta osassa näistä lähiöistä vain alle 20 prosenttia asuntokannasta on omistusasuntoja.

Decarbon-Home hankkeessa selvitämme yllä kuvattuja väestön ominaisuuksia myös muilla Suomen lähiöalueilla ja tutkimme miten esimerkiksi työttömyys, pienituloisuus tai asukkaiden korkea ikä vaikuttavat energiatehokkuuden parantamismahdollisuuksiin.

Kirjoittajat:

Hanna-Liisa Kangas toimii ilmasto- ja energiapolitiikan erikoistutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Ilmastoviisaan rakentamisen tutkiminen ja edistäminen on Hanna-Liisalle sydämenasia, koska täytyyhän tästä maapallosta jättää jotain seuraavillekin sukupolville.

Santtu Karhinen työskentelee energiatalouden tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Rakennusten energiatehokkuuskysymykset kiinnostavat Santtua erityisen paljon ja pian hän pääsee hyödyntämään tietojansa oman talonrakennusprojektin parissa.