Artikkelit

Vantaan Koivukylän ikoniset lähiömaisemat ja alueen uudistuminen kiinnostivat tutkijoita

Resurssiviisauden ja hiilineutraaliuden tavoitteet ohjaavat kasvavan Vantaan lähiöiden täydennysrakentamista ja kehittämistä. Decarbon-Home-hankkeen tutkijat tutustuivat Koivukylän lähiöön, joka tunnetaan myös vehreydestään ja taideteoksistaan.

Decarbon Home -hankkeen tutkijatiimi vieraili aurinkoisessa syyssäässä Vantaan Koivukylässä, jossa Vantaan kaupungin edustajat kierrättivät hankeväkeä Koivukylän lähiömaisemissa. Teemoina Koivukylän lähiökävelyllä olivat Koivukylän suunnittelun historia, asuntorakentamisen tilanne sekä Koivukylään rakentuvat täydennysrakentamiskohteet. Kävelyllä tarkasteltiin Koivukylää sosio-ekonomisten tilastojen valossa ja alueen eriytymiskehitystä. Keskusteluissa pohdittiin uudistus- ja korjaushankkeiden haasteita sekä Koivukylän käynnissä olevaa kaavarunkotyötä. Lisäksi kävelyllä ihasteltiin Street Art Vantaan taideteoksia matkan varrella.

Täydennysrakentamista ja resurssiviisauden pohdintaa Koivukylässä

Ensimmäisinä kävelykohteina kuntakävelyllä olivat Asolanväylän ja Ojanlehdonkujan täydennysrakentamiskohteet. Täydennysrakentamisen taustalla onkin Vantaan kaupungin resurssiviisauden tiekartan vuoden 2030 tavoitetila. Siinä Vantaa tavoittelee muun muassa ilmastoviisautta energiantuotannon ja -kulutuksen osalta, kestävästi täydentyvää ja sekoittuvaa kaupunkirakennetta, resurssitehokkaiden ja luonnonmukaisten ratkaisujen käyttämistä, hyvinvointia viherrakentamisesta, kiertotaloutta sekä vantaalaisten vastuullisuutta osallistuvina ympäristövastuullisina ja hyvän luontosuhteen omaavina yhteisön jäseninä. Lisäksi Vantaan kaupunki pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2030 mennessä.

Resurssiviisaus nousi kävelykohteissa esiin tehokkaan maankäytön kautta. Materiaalivalintojen kautta ei täydennysrakentamista ja sen resurssi- tai ilmastoviisautta ollut näissä nimenomaisissa kohteissa pohdittu, mutta aiheesta virisi keskustelua osallistujien kesken. Kierrätysmateriaaleihin on kiinnostusta täydennysrakentamisen osalta Vantaan kaupungissa, mutta niihin liittyy haasteita, joita tulisi ratkaista, kuten logistiikka ja välivarastointi. Lisäkerrosrakentamisen osalta mietitytti esimerkiksi hissin rakentaminen ja siihen liittyvät haasteet vanhoissa kolmikerroksisissa kerrostaloissa.

Esiteltyjä täydennysrakentamisen kohteita rakennetaan yksityiselle maalle ja Vantaan kaupungin edustajien mukaan onkin tärkeää saada omien kiinteistöjen lisäksi myös yksityinen rahoitus mukaan täydennysrakentamisen hankkeisiin. Kunnan omien kiinteistöjen muuttaminen vähähiilisiksi ei yksin riitä Vantaan kaupungin asettamien ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, vaan kaikki tahot tarvitaan mukaan talkoisiin.

Täydennysrakentamista Koivukylässä. Kuva: Anne Viljanen

Ikoniset lähiömaisemat ja kehittämisen haasteet

Koivukylän lähiökierroksella esiteltiin ikonisia lähiömaisemia, joiden estetiikkaan kuuluvat betoni- ja punatiilirakentaminen. Lähiöiden kehittämisessä kilpailevat useanlaiset ja moniääniset näkemykset niistä suunnista, joihin kehittämistä tulisi viedä. Toisaalta maisemat Koivukylän keskustassa vaativat ilmavuutta kerrostalojen ympärille perinteisen lähiömaiseman tunnistettavuuden säilyttämiseksi. Kaupunkikehittämisessä onkin otettava huomioon lähiöhistoria ja museoviraston näkemykset. Toisaalta maankäytön tehokkuus ja täten laajemmat resurssiviisaus-tavoitteet ajaisivat kohti täydennys- ja lisärakentamista asukasmäärän kasvaessa. Palveluja suhteessa asukkaisiin tulisi kasvattaa, mutta tähän liittyvät myös maankäyttöön ja kaupunkikuvaan liittyvät tavoitteet. Kehittämistoimet vaikuttavat pitkäkestoisesti ja tätä varten onkin tärkeää arvioida niitä suuntia, joihin asukkaiden arvostukset ovat menossa. On tärkeää pohtia, että jatkuuko into asua täydennysrakennetuissa kerroskohteissa vai onko kehitys menossa pientalojen suuntaan. Uusien ratkaisujen tulee olla aikaa kestäviä ja toimivia sekä samalla ottaa huomioon ilmasto- ja resurssiviisauden tavoitteet, joita kaupunki on asettanut.

Ikoninen ristikaava Koivukylän kerrostaloissa. Kuva: Anne Viljanen

Taloyhtiöklubitoiminta

Vantaan Koivukylässä on alkanut keväällä 2021 taloyhtiöklubitoiminta, jota on onnistuneesti pilotoitu jo muualla pääkaupunkiseudulla sekä Energiaviraston rahoittaman ja Motivan koordinoiman alueellisen energianeuvonnan piirissä jokaisessa Manner-Suomen maakunnassa keväällä 2021 nimellä taloyhtiöfoorumi. Toiminta on Koivukylässä alkanut vasta äskettäin, mutta taloyhtiöklubin toiminnassa nähtiin tärkeänä, että taloyhtiöt kehittävät yhdessä etenkin energiatehokkuutta, mutta myös kiinteistöjen arvoa esimerkiksi lisä- tai täydennysrakentamisen kautta. Lisä- ja täydennysrakentamista voitaisiin taloyhtiöissä hyödyntää esimerkiksi putkiremontin rahoittamisessa. Taloyhtiöklubitoiminta toimii kunnan ja taloyhtiöiden rajapinnassa ja on uudenlainen yhteistyön muoto näiden välillä. Taloyhtiöklubitoimintaa tarvitaan esimerkiksi siinä, että se esittelee uudenlaisia ajatuksia asioista, joita he eivät välttämättä tulisi itse ajatelleeksi (tällainen aihe voisi olla vaikkapa lisäkerrosrakentaminen) ja kokoaa taloyhtiöt saman pöydän ääreen kehittämään kiinteistöjään ja tunnistamaan potentiaalinsa.

Katutaidetta ja vehreyttä Koivukylän puistomaisemassa

Kävelyreitti jatkui Rautkallion tornitaloilta kohti Kytöpuiston koulua ja havukallionkatua. Reitin varrella nähtiin vantaalaista katutaidetta ”Street Art Vantaa” -henkisesti. Vehreät puut reunustivat reittiä, joka johdatti kohti Vesa-Pekka Rannikon videoinstallaatiota nimeltään ”Varpusen sanoja”. Tämä ikonisten kerrostalomaisemien jatkeena oleva taideteos, joka kohoaa alaspäin levittyvän puistomaiseman yllä ja on kuin ikkuna kerrostalosta, joka ottaa vastaan kuntalaisen samalla lisäten alueen turvallisuutta.

Vantaan kasvava asukasmäärä tuo uudenlaisia tarpeita asumisen ja palveluiden kehittämiseksi samalla perinteistä lähiömaisemaa ja sen yhteisöhenkeä kunnioittaen. Vantaalla koetaan tärkeäksi olla mukana erilaisissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa, sillä tutkittua tietoa kaivataan päätöksenteon ja ohjauksen tueksi. Näin ollen Vantaan kaupungin edustajat kertoivat olevansa mielellään mukana täydentämässä tietotarpeitaan ja kehittämässä lähiöitä vähähiiliseksi strategioidensa ja tavoitteidensa mukaisesti. Decarbon Home -hanke kiittää lämpimästi Vantaan kaupunkia onnistuneen syksyisen kävelyretken järjestämisestä ja ajatustenvaihdosta!

Vantaan kaupungilta vieraita kierrättivät ympäristösuunnittelija Marja Vuorinen, asumisasioiden päällikkö Elisa Ranta, asemakaava-arkkitehti Noora Koskivaara ja asumisen erityisasiantuntija Jasmin Bayar. Mukana kuntakävelyllä oli myös ympäristöministeriön rahoittaman Taloyhtiöklubi -hankkeen projektipäällikkö Kimmo Karvinen (alueilla Helsinki, Espoo ja Vantaa) valaisemassa Taloyhtiöklubin toimintaa Koivukylän alueella. Decarbon Home -hankkeesta mukana puolestaan olivat konsortion johtaja Anne Toppinen (HY), konsortion varajohtaja Katja Lähtinen (Luke), konsortion koordinaattori Vesa Kanninen (HY), hankkeen vuorovaikutusvastaava Kaarina Kaminen (SYKE), tutkijatohtori Joni Vainikka (HY), tutkija Sampo Vesanen (SYKE) ja tohtorikoulutettava Anne Viljanen.

Vesa-Pekka Rannikon videoinstallaatio “Varpusen sanoja” kohoaa puiston ylle Koivukylässä. Kuva: Anne Viljanen

Kirjoittaja

Anne Viljanen on tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistolla Decarbon Home -hankkeessa. Väitöskirjassaan hän tutkii vähähiilisen rakentamisen toimijaverkostoja sekä kestävyysmurroksen polkuja.

/by

Ilmastoviisas asuminen mahdollistuu yhteistyöllä

Kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa asumisen ratkaisuihin nousi keskeiseksi teemaksi Ilmastoviisaan asumisen kevätpäivillä.

Mikä ohjaa ihmisiä heidän arkipäiväisissä valinnoissaan? Millaisia mahdollisuuksia asukkailla on toteuttaa energiaremontteja omassa kodissaan tai taloyhtiössään? Miten kestävyysmurros voidaan toteuttaa asumisen ja rakentamisen saralla? Mitä politiikkakeinoja tarvitaan ja millaisia vaikutuksia niillä on?

Decarbon-Home-tutkimuskonsortio kutsui edustajia ministeriöistä, kaupungeista, yhdistyksistä, mediasta sekä rakennus- ja energia-alan organisaatioista koolle käynnistämään yhteistyötä vähähiilisen rakentamisen ja asumisen edistämiseksi.

”Tulemme seuraavien vuosien aikana tuottamaan tutkimustietoa kansalaisten asumiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvistä arvoista, arvostuksista ja käytänteistä sekä ilmastotoimenpiteiden edellytyksistä. Lisäksi tutkimme ja kehitämme asukkaita osallistavia asumisen ratkaisuja ilmastonmuutoksen ja eriytymisen haasteisiin”, kertoi hankkeen johtaja Anne Toppinen Helsingin yliopistosta. ”Kaupungit, asukkaat ja muut sidosryhmät kutsutaan mukaan yhteiskehittämisen prosessiin.”

Asuinalueiden tasa-arvoisuus ja ilmastoratkaisut

”Vähähiilisyys on myös yksi lähiohjelman keskeisistä tavoitteista”, kommentoi ympäristöneuvos Jaana Nevalainen ympäristöministeriöstä. Nevalaisen vastuualueena on lähiöohjelma, joka pyrkii suurten kaupunkien asuinalueiden myönteiseen kehitykseen, asukkaiden hyvinvointiin ja alueiden elinvoimaisuuteen.

”Rakennuksista on löydettävissä paljon kustannustehokkaasti ja asukkaiden kannalta taloudellisesti toteutettavia ratkaisuja. Tarvitaan vielä korjausrakentamisen kirittämistä, vähähiilisyyttä tukevaa politiikkaa ja tukea, joilla korjaaminen mahdollistuu.”

”Asukkaat tulee saada mukaan, sillä heillä on kokemusta omasta asuinympäristöstään ja ideoita ja innovaatioita arjen käytäntöjen muuttamiseksi”, Nevalainen jatkoi. ”Asumisen laadun säilyminen on ainoa sosiaalisesti kestävä tapa ratkaista isoja haasteita.”

Monimuotoista tutkimusta

Työpajoissa pureuduttiin tutkimusteemoihin tarkemmin. Työpajoissa käsiteltiin asukkaiden ja yhteisöjen toimijuutta, arvoja ja asenteita, vähähiilisen korjausrakentamisen ratkaisuja ja työkaluja sekä kestävyysmurroksen kiihdyttämistä politiikalla ja yhteistyöllä, pohjustuksina tutkijoiden esitykset.

Apulaisprofessori Venla Bernelius Helsingin yliopistosta kuvasi omassa alustuksessaan sosiospatiaalista eriarvoisuutta. ”Tutkimme sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia toimintaedellytyksiä. Alueellinen eriarvoisuus heijastuu moniin ilmiöihin, esimerkiksi äänestysaktiivisuuteen ja koronatartuntojen esiintyvyyteen.”

Tutkijatohtori Eliisa Kylkilahti kertoi käynnistyvästä tutkimuksesta, jossa asukkailta kerätään tietoa arjen tilanteista päiväkirjamuodossa. ”Testiaineistossa näkyy tilanteiden moninaisuus, ihmiset saattavat kirjoittaa esimerkiksi lämpöpumpun asennuksesta tai suihkuvuoroista”.

Tutkija Enni Ruokamo sen sijaan lähestyy aihetta laajemmasta perspektiivistä. ”Maalaamme isommalla pensselillä ja haemme tietoa Suomen tasolla kansalaisten mieltymyksistä. Mitkä asiat vaikuttavat asumisvalintoihin? Onko kiinnostusta yhteiskäyttöisiä tiloja kohtaan? Vaikuttavatko rakennusmateriaalit asunnon valintaan?”

Tutkija Liisa Kääntä tutkii median roolia. ”Minkälaista tietoa tarjotaan ja mistä näkökulmasta? Vastaako media kansalaisten tiedon tarpeisiin?” Myös sosiaalisen median aineistoja tullaan analysoimaan.

Tutkija Santtu Karhinen lähestyi rakentamisen vähähiilisyyttä muun muassa olemassa olevien työkalujen kautta, joista tuorein esimerkki on SYKEn kuntien kasvihuonekaasupäästöjen skenaariotyökalu. ”Tavoitteena on kehittää uusia työkaluja sekä asukkaiden että kuntien käyttöön sidosryhmien kanssa”, Karhinen kertoi.

Neljännessä työpajassa dosentti Kaisa Korhonen-Kurki kuvasi systeemistä murrosta ja sen haasteita. ”Tulemme järjestämään lähiöiden ja haja-asutusalueiden murrosareenat, joiden tavoitteena on kansalaisten ja yhteisöjen voimaannuttaminen. Haluamme lisätä ymmärrystä siitä, mitkä ovat kansalaisten ja yhteisöjen tarpeet tulevalle asumiselle.”

Näkemyksiä sidosryhmiltä

Keskusteluissa nousi esiin muun muassa tiedon rooli: millaista tietoa tarvitaan lisää, miten tulisi viestiä ja toisaalta, miten voidaan hyödyntää jo olemassa olevaa tietoa esimerkiksi uusien työkalujen kehittämiseen.

Myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykset puhuttivat useissa eri teemoissa; esimerkiksi onko asukkailla tasavertaiset mahdollisuudet osallistua ilmastotekoihin sekä miten ja keille jaetaan korjausrakentamisen tukia. Lisäksi ilmastoviisaiden ratkaisujen taloudellinen kannattavuus, rahoituksen merkitys ja vaikutusten pitkäjänteisyys pohdituttivat.

Yhteistyö jatkuu

Yhteistyö sidosryhmien kanssa tulee jatkumaan tiiviinä. Decarbon-Home-hankkeessa kuten muissakin strategisen tutkimuksen neuvoston hankkeissa korostuu vuorovaikutus ja tutkimuksen vaikuttavuus. Ilmastoviisaan asumisen kevätpäivä tullaan järjestämään vuosittain.

”Ensi vuonna meillä onkin jo tutkimustuloksia esiteltävänä”, kertoi tutkimusprofessori ja hankkeen varajohtaja Katja Lähtinen Luonnonvarakeskuksesta.

Lisätietoa

Ilmastoviisaan-asumisen-kevatpaiva_5.5.2021_ToppinenLataa (PDF)
Ilmastoviisaan-asumisen-kevatpaiva-5.5.2021_Lahtinen-1Lataa (PDF)
/by

Arkisia mutta tärkeitä merkityksiä – ilmastoviisas asuminen viestinnän luupin läpi katsottuna

Mitä annettavaa viestintätieteillä on ilmastoviisaan asumisen tutkimuksessa? Tätä kysymystä on hyvä pohtia peilaamalla ilmastoviisaan asumisen teemoja viestinnän kolmeen peruspilariin: merkityksiin, kielenkäyttöön ja erilaisiin medioihin. Ilmastoviisas asuminen voidaan nähdä arkisten mutta tärkeiden merkitysten viestimisenä esimerkiksi perheenjäsenten keskusteluissa, taloyhtiöiden kokouksissa, alueellisten sanomalehtien uutisjutuissa ja järjestöjen sosiaalisen median päivityksissä.  

Viestintätieteiden ja siihen läheisesti liittyvän mediatutkimuksen parissa viestintää lähestytään usein merkityksinä, kielenkäyttötilanteina, medioina tai mediateknologioina. Näitä kaikkia voidaan sovittaa ilmastoviisaan asumiseen teemaan, mitä esitellään lyhyesti seuraavaksi ja mikä on kootusti nähtävissä oheisessa kuviossa. 

Monipuolisten merkitysten tuottamista ja tulkintaa

Ihmisten välinen viestintä voidaan kiteyttää merkitysten tuottamiseksi ja tulkitsemiseksi kielenkäytössä, mikä konkretisoituu teksteinä ja tilanteina – tekstillä tarkoitetaan tässä yhteydessä sekä puhuttuja että kirjoitettuja muotoja. Tekstejä puolestaan välitetään, esitetään ja kulutetaan erilaisten medioiden ja mediateknologioiden avulla: esimerkiksi teksti insinööritiimin palkkaamisesta taloyhtiöiden energiaremonttien avuksi julkaistiin Vuosaari-lehden verkkosivuilla, jolloin tekstinä on verkkouutinen, mediana paikallislehti ja mediateknologiana internet-sivusto.    

Ilmastoviisaaseen asumiseen liittyvät tilanteet – tapahtuivatpa ne sitten lähiössä, kaupungissa, omakotitalossa, kerrostalossa tai mediassa – ovat myös viestintää. Kyse voi olla perheenjäsenten keskustelusta, jossa päätetään uudesta energiatehokkaasta lämmitysjärjestelmästä, josta tehtyä uutisointia on seurattu. Tai yksinasuvan vanhuksen puhelinsoitosta läheisilleen vuotavista ikkunoista. Tai energia-avustusta hakevan kysymyksistä hakulomaketta täyttäessä. Esimerkkinä toimii myös vaikkapa energiapelin pelaaminen kavereiden kesken. 

Viestintätieteellisellä tutkimuksella autetaan havaitsemaan, että ilmastoviisaan asumisen tematiikkaa rakennetaan arjessa puheina ja teksteinä monin eri tavoin. Ei esimerkiksi ole yhdentekevää, minkälaisilla sanavalinnoilla yhtäältä media ja toisaalta kansalaiset viestivät ilmastonmuutoksesta, hiilijalanjäljestä, energiankulutuksesta, materiaaleista, kestävästä kehityksestä ja miten näitä yhdistellään asumiseen ja arkisiin tekoihin. Sanavalintoja pohjataan kulttuuriseen taustaamme ja maailmankuvaamme, mistä syystä meillä on käytössä erilaisia diskursseja eli kulttuurisia merkityssysteemejä, joissa tietynlaiset sanavalinnat ”viihtyvät” yhdessä. Esimerkiksi vähähiilisyyden diskurssi voi jakautua sen mukaisesti, puhutaanko ruokavalioista, valmistusmateriaaleista vai päästöistä ja lähestytäänkö näitä myönteisesti vai kielteisesti. 

Luupissa merkitykselliset valinnat – ja kysymys johtaa jatkokysymykseen 

Mikä on siis vastaus alun kysymykseen? Jo edellä esitetyn perusteella on selvää, että viestintätieteillä on paljonkin annettavaa tutkimukseen, joka ei ensisijaisesti vaikuta kovinkaan viestinnälliseltä. Toisaalta viestintätieteillä on yhteisiä intressejä monien tieteenalojen, kuten kulttuurintutkimuksen, kielitieteen ja kulutustutkimuksen, kanssa. Tällaisella asetelmalla ympäristön ja yhteiskunnan ilmiöitä voidaan havainnoida myös ihmisten välisenä viestintänä eli merkityksellisenä kielenkäyttönä.    

On tähdellisempää kysyä, mihin monista viestinnällisistä näkökulmista kannattaa keskittyä tässä tutkimuksessa. Lähdemmekin liikkeelle uutismedian ja sosiaalisen median diskursseista ja siitä, miten niissä sanallistetaan ilmastoviisaaseen asumiseen liittyviä – ideologisesti värittyneitäkin – asenteita, mielikuvia, toiveita ja riskejä. Olemme kiinnostuneita niistä merkityksellisistä valinnoista, joilla medioissa sekä korostetaan joitain näkemyksiä ilmastoviisaasta asumisesta että sivuutetaan muita ja nostetaan joitain toimijoita esiin sulkien samalla muita toimijoita ulkopuolelle. 

Lähteitä ja lisälukemistoa 

Fairclough, N. (1997). Miten media puhuu (suom. V. Blom & K. Hazard). Tampere: Vastapaino. 

Heikkinen, V. (2020). Tekstianalyysi. Miksi kielellisillä valinnoilla on merkitystä. Gaudeamus. 

Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, E. (toim.) (2016). Diskurssianalyysi. Teoriat, peruskäsitteet ja käyttö. Tampere: Vastapaino. 

Pietikäinen, S. & Mäntynen, A. (2019). Uusi kurssi kohti diskurssia. Tampere: Vastapaino. 

Seppänen, J. & Väliverronen, E. (2012). Mediayhteiskunta. Tampere: Vastapaino. 

Vuosaari-lehti (2021). Helsinki palkkasi insinööritiimin auttamaan taloyhtiöitä energiaremonteissa. Verkkouutinen, toimitus 4.3.2021. Saatavilla: https://vuosaarilehti.fi/2021/03/04/helsinki-palkkasi-insinooritiimin-auttamaan-taloyhtioita-energiaremonteissa/ 

Kirjoittaja

Tutkija Liisa Kääntä ihailee ihmisten kykyä vuorovaikutukseen mitä erilaisemmissa tilanteissa ja ympäristöissä, ilman teknologiaa ja teknologian kanssa. Tämän parissa hän viettää nykyään työpäivänsä Vaasan yliopistossa ja someilun myötä joskus vapaa-aikansakin. Vuorovaikutuksen ohella monet muutkin viestinnän ilmiöt kiinnostavat. Oma matka ilmastoviisaaksi on vielä kesken.  

/by

Ilmastonmuutos ja ihminen -tutkimusohjelman hankkeet ohjaavat ilmaston kannalta kestäviin valintoihin

, ,

Strategisen tutkimusneuvoston Ilmastonmuutos ja ihminen -ohjelman tutkimushankkeet ovat käynnistymässä. Ohjelmassa etsitään ratkaisuja siihen, miten ihmiset voivat tehdä ilmastonmuutoksen kannalta kestäviä valintoja. Yhdenvertaisuus, yksilöiden päätöksenteon ja käyttäytymisen ohjaaminen sekä ylisukupolvisuus ovat ohjelman pääteemoja. Decarbon-Home on yksi ohjelman hankkeista.

Ilmastonmuutos ja ihminen -tutkimusohjelmassa haetaan konkreettisia keinoja tukea eri toimijoita ilmastonmuutoksen hillinnässä. Tavoitteena on tuottaa tietoa sekä kehittää uusia ratkaisuja ja toimintamalleja keskittyen erityisesti yksilöiden päätöksentekoon ja oikeudenmukaisuuteen. Yhteiskehittäminen (co-creation) on ohjelman poikkileikkaava tutkimus- ja sitouttamismenetelmä. Rahoittaja on strategisen tutkimuksen neuvosto, joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä. Ohjelma koostuu neljästä hankkeesta, joihin kuuluu Decarbon-Home-hankkeen lisäksi:

Yksilöiden, yhteisöjen ja kaupunkien hiilen varastointi kaupunkiviheralueilla ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi (CO-CARBON). Hanke tutkii kaupunkivihreän mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillinnän keinona. CO-CARBON -hankkeessa mitataan ja mallinnetaan kaupunkivihreän hiilensidontakykyä sekä kehitetään kaupunkivihreän suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon käytäntöjä. Konsortion johtajana toimii apulaisprofessori Leena Järvi Helsingin yliopistosta. Konsortion kokoonpano: Helsingin yliopisto, Kööpenhaminan yliopisto, Aalto-yliopisto, Ilmatieteen laitos, Hämeen ammattikorkeakoulu.

Ei hukata ketään murrokseen. Kansalaiset, legitimiteetti ja Suomen muutos hiilineutraaliksi hyvinvointivaltioksi (2035Legitimacy). Hanke tutkii Suomen 2035 hiilineutraalisuustavoitteen yhteiskunnallisia ja legitimiteettivaikutuksia. 2035Legitimacy tutkii hiilineutraalisuustavoitteen tukea yhteiskunnassa ja sen haasteita erityisesti kansalaisten näkökulmasta. Konsortion johtajana toimii professori Kati Kulovesi Itä-Suomen yliopistosta. Konsortion kokoonpano: Itä-Suomen yliopisto, Suomen ympäristökeskus, Jyväskylän yliopisto, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT, Ilmatieteen laitos, Helsingin yliopisto.

Ilmastotuuppaus: Kasvihuonepäästöjen vähentäminen ja hiilinielujen vahvistaminen yhteisöllisesti käyttäytymistieteellisin ohjauskeinoin (CLIMATE-NUDGE). Hanke hyödyntää tuuppauksen (nudging) menetelmiä ympäristön kannalta parempien valintojen ohjaamiseen. CLIMATE-NUDGE hyödyntää käyttäytymistieteellistä tietoa ja kehittää ja testaa toimijoiden kanssa tuuppausinterventioita. Sektoreista hanke keskittyy liikenteeseen ja metsiin. Konsortion johtajana toimii professori Paula Salo Turun yliopistosta. Konsortion kokoonpano: Turun yliopisto, Työterveyslaitos, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Itä-Suomen yliopisto, Pellervon taloustutkimus PTT, Suomen ympäristökeskus.

/by