Artikkelit

Tuet kohdentuvat suurituloisille ja pieniin remontteihin — tutkimushanke suosittaa muutoksia energia-avustukseen

Ilmastonmuutos ja energiakriisi ovat kannustaneet suomalaisia pohtimaan ja toteuttamaan energiaremontteja asunnoissaan. Niiden vauhdittamiseksi asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) on jakanut energia-avustusta vuodesta 2020 lähtien. Tänään julkaistun politiikkasuosituksen mukaan tätä tukimuotoa kannattaa jatkaa, mutta avustukseen pitää tehdä merkittäviä muutoksia, jotta se toimisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Nykyisen energia-avustuksen vaikutuksia asuinrakennusten energiaremontteihin ja tuen kustannustehokkuutta on tutkittu Kohti hiilivapaita koteja -hankkeessa (Decarbon-Home). Tutkimusten perusteella on laadittu Policy Brief -julkaisu, jossa esitetään suositukset energiakorjausten avustuksen kehittämiseksi.

ARAn myöntämän energia-avustuksen budjetti on vuodelle 2023 lähes 100 miljoonaa euroa. Se on melko vaatimaton panostus valtiolta, jos summaa vertaa alkuvuoden 2023 sähkön käyttöön liittyviin tukiin, kuten väliaikaiseen sähkötukeen ja sähkön arvonlisäveron tilapäiseen alentamiseen, kehittämispäällikkö Hanna-Liisa Kangas Suomen ympäristökeskuksesta muistuttaa.

”Päättäjien tulisi ensisijaisesti priorisoida yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestäviä ja reiluja tukimuotoja. Rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen vähentää energia- ja asumiskustannuksia, nostaa rakennuskannan arvoa ja parantaa asuinviihtyvyyttä.”

Nykymuotoisella avustuksella lähinnä yksittäisiä toimenpiteitä

Hankkeessa tehdyn kyselytutkimuksen perusteella kaksi kolmasosaa energia-avustusta saaneista remonteista olisi toteutunut ilman tukeakin. Lisäksi selvisi, että avustuksen avulla on pääosin käynnistynyt hankkeita, joissa toteutetaan vain yksittäisiä toimenpiteitä: noin puolessa energia-avustusta saaneista taloyhtiöistä toteutettiin kyselyn mukaan vain yksi toimenpide, tyypillisesti lämmitysjärjestelmän vaihto.

Yhtenä ongelmana on se, että hankkeen tukikelpoisuutta arvioidaan suhteessa rakennuksen alkuperäiseen energiatehokkuuteen. Useissa kohteissa yksikin toimenpide voi tällöin riittää tukikelpoisuuteen, jos rakennus on jo aiemmin siirtynyt esimerkiksi kaukolämpöön öljylämmityksestä.

Suomen ilmastopaneelin jäsen ja Tallinnan teknillisen yliopiston ja Aalto-yliopiston professori Jarek Kurnitski näkee, että usean toimenpiteen monipuolisella yhdistämisellä saataisiin vaikuttavampi lopputulos.

”Nykymuotoinen energia-avustus ei kannusta perusteellisiin energiaremontteihin, joissa parannetaan rakennuksen energiatehokkuutta merkittävästi. Tutkimustulostemme perusteella pieneen korjaukseen on saanut suhteellisesti jopa kaksi kertaa enemmän tukea kuin kokonaisvaltaiseen remonttiin.”

Energiakorjauksille kunnianhimoiset tavoitteet

Nykyinen avustus on lisäksi koettu vaikeaksi ymmärtää. Kyselyssä tuensaajat ilmoittivat, että päänvaivaa herättivät muun muassa toimenpiteittäin vaihtelevat avustusosuudet.

Decarbon Home -hankkeen suosituksissa esitetään ratkaisuksi näihin ongelmiin avustuksen yksinkertaistamista ja tuen ehdoksi lopputulokselle asetettavaa energiatehokkuuden tavoitetta.

”Me esitämme, että avustusta saisi kaikista tukikelpoisista toimenpiteistä 30 prosenttia, jos rakennus korjataan tavoite-energialukuun”, professori Kurnitski kertoo.

Eniten tukea energiaremontteihin tarvitsevat pienituloiset, jotka asuvat usein heikon energialuokan asunnoissa ja alueilla, joilla asuntojen arvo on alhainen. Hankkeen tulosten perusteella energia-avustus on tähän asti ohjautunut keskimäärin enemmän hyvätuloisille asukkaille ja arvokkaille asuinalueille.

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Jouni Räihä pitää tärkeänä varmistaa, että tulevaisuudessa avustus kohdistuu oikeudenmukaisen vihreän siirtymän hengessä myös pienituloisille.

”Taloyhtiöille pitäisi kehittää tuen kanssa yhdessä toimiva lainantakausjärjestelmä, jolla voidaan varmistaa rahoitus energiakorjauksille. Vastaava malli on saanut Virossa energiakorjaukset liikkeelle myös lähtökohtaisesti huonokuntoisissa lähiöissä.”

Uudistuksella vaikuttavampaa tukea

Tutkijat suosittavat ARAn jakamalle energia-avustukselle kattavaa uudistuspakettia. Uudistuksen tarkoitus on laajentaa ja monipuolistaa avustuksen saajien joukkoa ja siten kasvattaa tuen vaikuttavuutta.

  1. Asetetaan kunnianhimoinen energiatehokkuuden tavoiteluku (E-luku), johon jokaisen avustettavan kohteen on korjauksen jälkeen päästävä
  2. Avustusta jaetaan sama osuus, 30 prosenttia, kaikista avustuskelpoisista toimenpiteistä
  3. Tiedot tehdyistä toimenpiteistä ja energiankulutuksesta ennen ja jälkeen kerätään ja julkaistaan taloyhtiöiden osalta avoimesti
  4. Varmistetaan energiakorjauksen rahoitus muun muassa lainantakausten muodossa
  5. Mukautetaan uudisrakentamissa käytetyn E-luvun laskenta korjausrakentamiseen
  6. Varmistetaan, että avustetuissa kohteissa on remontin jälkeen hyvät asumisolosuhteet mm. ilmanvaihdon ja lämpöviihtyvyyden osalta
  7. Koulutettu tekninen konsultti varmistaa kunkin hankkeen toimivuuden

Decarbon-Home-hanke

Policy Brief toteutettiin osana Decarbon-Home-tutkimushanketta, joka edistää asumisen ja rakentamisen oikeudenmukaista kestävyysmurrosta. Monitieteisen hankkeen tavoitteena on tutkia ja kehittää asukkaita osallistavia ratkaisuja ilmastonmuutoksen ja asuinalueiden eriytymisen haasteisiin. Erityisen huomion kohteena ovat lähiöt ja haja-asutusalueet, joilla remontit ovat ajankohtaisia ja energiatehokkuustoimiin on paljon mahdollisuuksia. Hankkeessa tuotetaan tietoa kansalaisten asumiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvistä arvoista sekä ilmastotoimenpiteiden edellytyksistä. Lisäksi kehitetään työkaluja ja ratkaisuja yhdessä kaupunkien, asukkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa.

Hanketta koordinoi Helsingin yliopisto, ja siihen kuuluu laaja joukko tutkijoita Suomen ympäristökeskuksesta (Syke), Luonnonvarakeskuksesta (Luke), Vaasan yliopistosta ja Tallinnan teknillisestä yliopistosta (TalTech). Kumppanikaupunkeja ovat Helsinki, Joensuu, Turku ja Vantaa. Hankkeen toteutukseen osallistuu myös lukuisia yhteistyökumppaneita yhteiskunnan eri alueilta ja tasoilta, yrityksistä ministeriöihin ja kansainvälisiin asiantuntijoihin. Hanke saa rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.

Yhteystiedot:

Hanna-Liisa Kangas, Suomen ympäristökeskus Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi, 029 525 1276

Jarek Kurnitski, Tallinnan teknillinen yliopisto Taltech, etunimi.sukunimi@taltech.ee, +372 5866 4370

Jouni Räihä, Suomen ympäristökeskus Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi, 0295 252 243

Lisätietoa:

Suositukset energiakorjausten avustuksen kehittämiseksi

/by

Tiedettä ja kotatunnelmaa Decarbon-Home-hankkeen retriitissä Nuuksiossa

Syksyinen metsämaisema loi kehyksen Decarbon-Home-hankkeen konsortiokokoukselle. Tutkijat kokoontuivat Nuuksioon keskustelemaan vähähiilisistä ja oikeudenmukaisista asumisen ja rakentamisen ratkaisuista ja tutkimushankkeen seuraavista askelista – vihdoinkin kasvokkain. Dialogi ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen ovat olennainen osa monitieteistä tutkimusta.

Decarbon-Home-hankkeen tutkimuskonsortion retriitissä Nuuksiossa 9.-11.11. työskenneltiin yhdessä ja tunnelmoitiin, muun muassa kodassa pannukahvia nauttien. Monitieteinen tutkijajoukko pääsi perehtymään syvällisemmin toistensa tutkimusaiheisiin, jakamaan ajatuksia ja edistämään eri työpakettien tutkimusta ja toimintaa.

”Oli ilo tavata kasvokkain, keskusteltavaa oli hurjan paljon. Konsortion toiminta on sujunut mallikkaasti myös etäyhteyksin siitä lähtien kun hankkeen rahoitus myönnettiin noin vuosi sitten, mutta lähitapaamisia ei voi täysin korvata etäkokouksilla”, totesi Decarbon-Home-hankkeen konsortion johtaja Anne Toppinen Helsingin yliopistosta.

Suunnitelmissa on kutsua myös sidosryhmiä lähitapaamisiin. Ensi kevään sidosryhmätilaisuus eli ”Ilmastoviisaan asumisen kevätpäivä” toteutuu toivottavasti ainakin osittain fyysisesti.

Decarbon-Home-hankkeen konsortio

Korjausrakentamisen tilannekatsaus

Tapaaminen käynnistyi korjausrakentamisen seminaarilla, jossa tarkasteltiin korjausrakentamisen tilannetta Suomessa ja Virossa. Korjausrakentamisen edistyminen on merkittävää nykyisen rakennuskannan energiankulutuksen ja ilmastovaikutuksen kannalta.

”Parhaillaan rakennuskantaa korjataan Suomessa aktiivisesti, noin 70 000 asuntoa vuosittain. Erityisesti 70- ja 80-lukujen rakennuskanta tulee korjausikään nyt ja tulevalla vuosikymmenellä. Kaikkia rakennuksia ei korjata samalla laadulla, esimerkiksi maaseudulla ei välttämättä remontoida yhtä paljon kuin pääkaupunkiseudulla. Korjausrakentamisen osuus rakentamisesta kasvaa, mutta uudisrakentaminen on taloudellisesti kannattavampaa”, Markku Riihimäki Foreconista kertoi.

”Korjausrakentamisen kannattavuuteen vaikuttavat monet tekijät, mm. remontin vaikutus käyttökustannuksiin ja rakennuksen käytön tehokkuuteen. Myös ympäristötekijöitä voi arvottaa”, Riihimäki lisäsi.

Virossa korjausrakentamiseen on myönnetty merkittäviä avustuksia. Tyypillisesti rakennukset ovat F- tai G-energialuokkaa, mutta rahoituksen saamiseksi tulee toteuttaa energiatehokkuustoimia, joilla saavutetaan C-luokka. Tuen osuus vaihtelee.

”Tällä hetkellä Kredex myöntää avustusta tyypillisesti 30 % Tallinnassa ja Tartossa, mutta muualla Virossa osuus voi olla jopa 50 %”, professori Jarek Kurnitski Tallinnan teknillisestä yliopistosta kertoi. ”Avustuksen saamisessa vaikein on ensimmäinen vaihe eli taloyhtiön enemmistön saaminen päätöksen taakse.”

ARAn energia-avustusta saa 4000 tai 6000 euroa per asunto. Korkeampi tukitaso edellyttää lähes nollaenergiatasoa. ”ARAn avustukset eivät vielä juuri näy volyymeissä, mutta julkisivuremonteissa on piritystymistä”, Markku Riihimäki mainitsi.

Nuuksio retriitti kokous

Vuorovaikutusta sidosryhmien kanssa

Vuorovaikutus sidosryhmien kanssa nousi esiin useissa yhteyksissä, onhan strategisen tutkimuksen neuvoston hankkeiden tärkeänä päämääränä yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja tiivis yhteistyö erilaisten toimijoiden kanssa. Decarbon-Home-tutkimushankkeen suunnitelmissa on monia tapoja osallistaa sidosryhmiä ja viestiä tutkimustuloksista.

Johtava tutkija David Lazarevic ja erikoistutkija Kaisa Korhonen-Kurki Suomen ympäristökeskuksesta suunnittelevat ns. murrosareenoja, joiden avulla tunnistetaan keinoja asumisen ja rakentamisen oikeudenmukaisen kestävyysmurroksen toteuttamiseksi.

”Murrosareenat on alun perin Alankomaissa kehitetty konsepti, jossa luodaan polkuja halutun tavoitteen saavuttamiseksi. Decarbon-Home-hankkeen murrosareenat tullaan toteuttamaan Helsingin ja Joensuun alueilla yhdessä sidosryhmien kanssa”, kertoi Kaisa Korhonen-Kurki.

Vuorovaikutuksen ja viestinnän työpajassa Kaarina Kaminen ja Iina Turunen Suomen ympäristökeskuksesta kannustivat tutkijoita viestimään tutkimustuloksista, tiivistämään yhteistyötä hankkeen kumppaneiden kanssa, tarjoamaan juttuaiheita mediakumppaneille sekä bloggaamaan ja twiittaamaan. Tutkijat saivat myös ratkaista fiktiivisten tutkijapersoonien viestintään liittyviä pulmia leikkimielisessä harjoituksessa.

Naurunremahduksia ja tunnelmointia kodassa

Työskentelyn lomassa tutkijat ehtivät rentoutuakin – tosin tutkimustyö ja tutkimuskysymykset palasivat silloinkin intohimoisten tutkijoiden mieleen. Illallispöydässä seurue remahti äänekkääseen nauruun, jonka syyksi paljastui erilaiset kommellukset kyselytutkimusten toteutuksessa.

Nuuksion retriitin ohjelmaan kuului myös pannukahvia ja lettuja kodassa nuotion ääressä. Samalla keskusteltiin ns. tieteellisestä asiantuntijaryhmästä, johon kuuluu kärkitutkijoita hankkeen kannalta olennaisilta tieteenaloilta. Seitsenhenkinen ryhmä tukee hankkeen tutkimustyötä ja tavoitetta korkeatasoisesta tieteellisestä vaikuttavuudesta.

Kotiin viemisiksi Nuuksiosta tutkimuskonsortion jäsenet saivat uusia paljon uutta tietoa ja ideoita kollegoilta, mukavia muistoja sekä savunhajuiset vaatteet.

Kota Nuuksiossa

Kuvat: Annika Miettinen

/by

Ilmastoviisaiden valintojen yhteiskunta -seminaari 25.10.2021

Minkälaisiin ilmastotoimiin yksilöitä ja yhteisöjä voidaan ohjata ja kannustaa? Entä millaisia arjen käytäntöjä ja kokemuksia kansalaisilla on liittyen ilmastoviisaaseen asumiseen? Tervetuloa kuuntelemaan tutkijoiden puheenvuoroja näistä teemoista Ilmastonmuutos ja ihminen -ohjelman hybriditilaisuuteen 25.10.2021.

Strategisen tutkimuksen Ilmastonmuutos ja ihminen -tutkimusohjelma järjestää 25.10.2021 ”Ilmastoviisaiden valintojen yhteiskunta” -seminaariin, johon voi osallistua Otaniemessä tai etäyhteyksin. Tilaisuus pureutuu ilmastotoimien ohjausvaikutukseen ja oikeudenmukaisuuteen sekä kansalaisten ja kaupunkien ilmastoratkaisuihin.

Decarbon-Home-hankkeen tutkija, dosentti Henna Syrjälä Vaasan yliopistosta kertoo kansalaisten arkisista käytännöistä ja kokemuksista liittyen ilmastoviisaaseen asumiseen. Syrjälä tutkii kansalaisten toimijuutta sekä kuluttamisen moninaisia ilmiöitä. Esitys pohjautuu Decarbon-Home-hankkeessa tuotettuihin alustaviin tuloksiin.

”Olemme tutkineet asumispäiväkirjojen avulla kansalaisten arjen käytäntöjä. Näiden arkisten toimien taustalla on monimuotoisia merkityksiä, rutiineja, ymmärryksiä ja ihan konkreettisia laitteita, koneita ja muita kotitalouden vempaimia, jotka osaltaan vaikuttavat siihen, kuinka ilmastoviisaiksi tekomme milloinkin muotoutuvat”, Syrjälä kertoo.

Puheenvuoron pitävät myös johtava tutkija Marita Laukkanen (VATT), erikoistutkija Nils Sandman (Turun yliopisto), erikoistutkija Polaris Koi (Turun yliopisto) sekä apulaisprofessori Leena Järvi (Helsingin yliopisto). Kommenttipuheenvuoron pitää projektipäällikkö Olli-Pekka Pietiläinen (ympäristöminsteriö).

Ilmastonmuutos ja ihminen -ohjelman tutkimushankkeisiin kuuluvat Decarbon-Home-hankkeen lisäksi Climate Nudge, Co-Carbon ja 2035Legitimacy. Hankkeet saavat rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta, joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.

Kuva: Pixabay

Ohjelma ja ilmoittautuminen:

Ilmastoviisaiden valintojen yhteiskunta 25.10.2021

Lisätietoa:

Ilmastonmuutos ja ihminen -ohjelma

/by

Sydämeltään puinen Joensuu

Joensuun kaupungin ilmastotyö ja erityisesti puurakentaminen olivat teemana Decarbon-Home -hankkeen tutkijoiden vierailulla. Erityistä huomiota sai puurakentamisen taidonnäyte, 14-kerroksinen ”Lighthouse”.

Joensuu on sympaattinen pohjoiskarjalainen kaupunki Suomen itärajan tuntumassa. Alueella on metsää ja metsäteollisuutta sekä tähän liittyvää yritystoimintaa mukaan lukien puunkorjuu tai metsävarojen kartoitus. Joensuun keskusta on vireä asuinkeskus ja suosittu opiskelijoiden keskuudessa. Keskusta-alueella on helppo liikkua kävellen ja pyöräillen, kaupungin edustajat kuvailivatkin Joensuuta ”10 minuutin kaupungiksi”. Luonto on läsnä kaikkialla, kaunis joenranta ja vehreät puut luovat viihtyisät puitteet kaupunkilaisille elää ja asua. Decarbon Home -tutkijat vierailivat Joensuussa syksyisellä kaupunkikävelyllä ja kävivät kuulemassa kaupungin edustajien näkemyksistä erityisesti vähähiiliseen asumiseen ja rakentamiseen liittyen. Joensuun tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2025, ja tätä tukemaan on avattu erilaisia toimijoita yhdistävä Climate Joensuu -sivusto.

Joensuun puinen majakka esimerkkinä onnistuneesta pilottiprojektista

Kaunis joenvarsi johdatti tutkijat kohti kaupunkikuvan ylle kohoavaa 14-kerroksista puurakentamisen taidonnäytettä eli Opiskelija-asunnot Oy Joensuun Ellin opiskelija-asunto kohdetta nimeltä ”Lighthouse”. Palkittu Ylisoutajan silta vie kulkijat yli joen kohti ylös kohoavaa rakennusta. Sen seinillä voi erottaa vihreitä valoviivoja, jotka loistavat illan pimeydessä kauniisti. Nämä valot ovat osa prosentti taiteelle kampanjaa, jolla edistetään joenrannan viihtyvyyttä, kertoi Jarmo Ojalainen Joensuun Ellistä.

Kuva 1. Ylisoutajan silta johdattaa kohti valkosävyisenä kohoavaa Lighthouse -puukerrostaloa. Kuva: Anne Viljanen

Lighthouse -talon ylimmässä kerroksessa on kaupungin vuokraama asunto, jossa vierailijoille esiteltiin rakennuksen syntyhistoriaa ja rakennusteknisiä yksityiskohtia. Joensuussa on ollut pitkään tahtotila edistää puurakentamista, jossa on yhdistynyt politiikan ja alueellisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan intressit. 2004 valmistunut Metla-talo oli tästä varhainen esimerkki. Kun Savonlinnan kampukselta oli aikanaan siirtymässä opiskelijat Joensuuhun, oli heille löydettävä asuntoja ja Penttilänrannassa oli siihen kaava valmiina. Näin syntyi ajatus Lighthouse:sta, puisesta majakasta, joka näkyy kaupunkikuvassa ja toimii esimerkkinä siitä, että näinkin korkeita kerrostaloja voi Suomessa rakentaa puurunkoisina.

Kuva 2: Lighthouse:n rakennusvaiheita esiteltynä kuvakollaasina. Kuva: Anne Viljanen.

Kuva 3. Puinen koristeseinä ja rakennuksen puinen seinärakenne toivat kauniisti esiin Lighthouse:n materiaalivalintoja. Kuva: Anne Viljanen
Kuva 4. Joensuun Ellin Jarmo Ojalainen (vas.) esittelee Lighthouse -projektia. Decarbon Home -hankkeesta ajatuksia vaihtamassa ovat Mikko Kurttila (kesk.) Luonnonarakeskuksesta ja Anne Toppinen (oik.) Helsingin yliopistosta. Kuva: Anne Viljanen.

Luontoarvot ohjaavat kaupunkikehitystä

Joensuun kaupungilla on kunnianhimoinen tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2025 mennessä. Mutta ilmastonmuutos ei ole ainoa ympäristöhaaste, johon Joensuussa halutaan tarttua. Kaupunkisuunnittelussa pitää olla pitkä aikajänne, jopa sadaksi vuodeksi eteenpäin, korostivat kaupunkiympäristöjohtaja Ari Varonen ja ympäristönsuojelupäällikkö Jari Leinonen. Koko rakentamisen elinkaareen tulisi varautua ja pohdintaa oli, otetaanko rakennusten koko elinkaarten osalta kierrätystä vielä tarpeeksi huomioon. Lisäksi ekologisten kompensaatiomahdollisuuksien selvittäminen on tärkeää, eli kun rakennetaan viheralueelle, niin viheraluetta tulisi vastaavasti lisätä muualla tai kompensoimalla viheralueen menetys esimerkiksi hiilen sitomista lisäävillä toimenpiteillä. Puiset rakennukset voisivat heidän mukaansa toimia hiilivarastoina, mutta tämä edellyttää vielä tarkempaa elinkaarilaskentaa.

Kuva 5. Jari Leinonen (vas.) ja Ari Varonen (oik.) Joensuun kaupungilta kertoivat mielellään kaupunkikehityksen suuntaviivoista ja ympäristötavoitteista. Anne Toppinen (kesk.) Helsingin yliopistosta mukana kaupunkikävelyllä. Kuva: Anne Viljanen.

WoodJoensuu ja vastuullinen liiketoiminta

Joensuussa on useita muitakin esimerkkejä komeista puurakennuksista, kuten Joensuu Areena (v. 2004), Joensuun Ellin ensimmäinen CLT-kohde (v. 2015), Pihapetäjä (v. 2017) ja Kerubi Stadionin pääkatsomon katto (v. 2018). Joensuun vahvuuksina puurakentamisen suhteen nähtiin sijainti keskellä puurakentamisen laadukkaita ja kestävästi tuotettuja raaka-aineita, monipuolinen puutuoteteollisuus sekä useat alueella toimivat oppilaitokset ja tutkimus- ja kehittämisorganisaatiot, joilta saadaan tukea tuotekehitykseen sekä osaavaa työvoimaa. Kaupungissa on käynnissä aihepiiristä Wood Joensuu -kampanja.

Kuva 6. Jarmo Tahvanainen kertoo Business Joensuun toiminnasta. Kuva: Anne Viljanen.

Kaupunkilaisten osallistaminen kiinnostaa

Joensuun kaupungissa on myös kiinnostusta asukkaiden osallistamiseen niin, että heidän näkemyksensä ja tarpeensa saataisiin paremmin mukaan päätöksentekoon. Joensuun kaupungissa onkin aloittanut uusi lautakunta ”Osallisuus ja vetovoima” syksyllä 2021 tukemaan sosiaalisesti oikeudenmukaista kehitystä. Lautakunta rakentaa myös kaupungin ja maaseudun välistä yhteyttä, sillä sen tehtäviin kuuluu vastata myös maaseutualueen kehittämisestä.

Joensuun kaupunkikehittämisen teemat olivat monipuolisia ja erittäin kiinnostavia Decarbon Home -hankeyhteistyössä. Tällä luonnonläheisellä kaupungilla on paljon annettavaa kestävän rakentamisen ja vähähiilisten materiaaliratkaisujen saralla ja kunnianhimoiset ilmastotavoitteet, joiden pohjalta on hyvä jatkaa. Decarbon Home -hanke kiittää lämpimästi Joensuun kaupunkia onnistuneen kaupunkivierailun järjestämisestä!

Joensuun kaupungilta vieraat vastaanottivat Joensuun kaupungin kaupunkiympäristöjohtaja Ari Varonen sekä ympäristönsuojelupäällikkö Jari Leinonen. Lisäksi Joensuun Ellin Lighthouse -projektia esitteli Jarmo Ojalainen. Puurakentamista ja Joensuun liiketoimintaekosysteemiä esitteli kehityspäällikkö Timo Tahvanainen Business Joensuusta. Decarbon Home -hankkeesta mukana puolestaan olivat konsortion johtaja Anne Toppinen (Helsingin yliopisto), ohjelmajohtaja Mikko Kurttila (Luonnonvarakeskus) ja tohtorikoulutettava Anne Viljanen (Helsingin yliopisto).

Kirjoittaja

Anne Viljanen on tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistolla Decarbon Home -hankkeessa. Väitöskirjassaan hän tutkii vähähiilisen rakentamisen toimijaverkostoja sekä kestävyysmurroksen polkuja.

/by

Vantaan Koivukylän ikoniset lähiömaisemat ja alueen uudistuminen kiinnostivat tutkijoita

Resurssiviisauden ja hiilineutraaliuden tavoitteet ohjaavat kasvavan Vantaan lähiöiden täydennysrakentamista ja kehittämistä. Decarbon-Home-hankkeen tutkijat tutustuivat Koivukylän lähiöön, joka tunnetaan myös vehreydestään ja taideteoksistaan.

Decarbon Home -hankkeen tutkijatiimi vieraili aurinkoisessa syyssäässä Vantaan Koivukylässä, jossa Vantaan kaupungin edustajat kierrättivät hankeväkeä Koivukylän lähiömaisemissa. Teemoina Koivukylän lähiökävelyllä olivat Koivukylän suunnittelun historia, asuntorakentamisen tilanne sekä Koivukylään rakentuvat täydennysrakentamiskohteet. Kävelyllä tarkasteltiin Koivukylää sosio-ekonomisten tilastojen valossa ja alueen eriytymiskehitystä. Keskusteluissa pohdittiin uudistus- ja korjaushankkeiden haasteita sekä Koivukylän käynnissä olevaa kaavarunkotyötä. Lisäksi kävelyllä ihasteltiin Street Art Vantaan taideteoksia matkan varrella.

Täydennysrakentamista ja resurssiviisauden pohdintaa Koivukylässä

Ensimmäisinä kävelykohteina kuntakävelyllä olivat Asolanväylän ja Ojanlehdonkujan täydennysrakentamiskohteet. Täydennysrakentamisen taustalla onkin Vantaan kaupungin resurssiviisauden tiekartan vuoden 2030 tavoitetila. Siinä Vantaa tavoittelee muun muassa ilmastoviisautta energiantuotannon ja -kulutuksen osalta, kestävästi täydentyvää ja sekoittuvaa kaupunkirakennetta, resurssitehokkaiden ja luonnonmukaisten ratkaisujen käyttämistä, hyvinvointia viherrakentamisesta, kiertotaloutta sekä vantaalaisten vastuullisuutta osallistuvina ympäristövastuullisina ja hyvän luontosuhteen omaavina yhteisön jäseninä. Lisäksi Vantaan kaupunki pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2030 mennessä.

Resurssiviisaus nousi kävelykohteissa esiin tehokkaan maankäytön kautta. Materiaalivalintojen kautta ei täydennysrakentamista ja sen resurssi- tai ilmastoviisautta ollut näissä nimenomaisissa kohteissa pohdittu, mutta aiheesta virisi keskustelua osallistujien kesken. Kierrätysmateriaaleihin on kiinnostusta täydennysrakentamisen osalta Vantaan kaupungissa, mutta niihin liittyy haasteita, joita tulisi ratkaista, kuten logistiikka ja välivarastointi. Lisäkerrosrakentamisen osalta mietitytti esimerkiksi hissin rakentaminen ja siihen liittyvät haasteet vanhoissa kolmikerroksisissa kerrostaloissa.

Esiteltyjä täydennysrakentamisen kohteita rakennetaan yksityiselle maalle ja Vantaan kaupungin edustajien mukaan onkin tärkeää saada omien kiinteistöjen lisäksi myös yksityinen rahoitus mukaan täydennysrakentamisen hankkeisiin. Kunnan omien kiinteistöjen muuttaminen vähähiilisiksi ei yksin riitä Vantaan kaupungin asettamien ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, vaan kaikki tahot tarvitaan mukaan talkoisiin.

Täydennysrakentamista Koivukylässä. Kuva: Anne Viljanen

Ikoniset lähiömaisemat ja kehittämisen haasteet

Koivukylän lähiökierroksella esiteltiin ikonisia lähiömaisemia, joiden estetiikkaan kuuluvat betoni- ja punatiilirakentaminen. Lähiöiden kehittämisessä kilpailevat useanlaiset ja moniääniset näkemykset niistä suunnista, joihin kehittämistä tulisi viedä. Toisaalta maisemat Koivukylän keskustassa vaativat ilmavuutta kerrostalojen ympärille perinteisen lähiömaiseman tunnistettavuuden säilyttämiseksi. Kaupunkikehittämisessä onkin otettava huomioon lähiöhistoria ja museoviraston näkemykset. Toisaalta maankäytön tehokkuus ja täten laajemmat resurssiviisaus-tavoitteet ajaisivat kohti täydennys- ja lisärakentamista asukasmäärän kasvaessa. Palveluja suhteessa asukkaisiin tulisi kasvattaa, mutta tähän liittyvät myös maankäyttöön ja kaupunkikuvaan liittyvät tavoitteet. Kehittämistoimet vaikuttavat pitkäkestoisesti ja tätä varten onkin tärkeää arvioida niitä suuntia, joihin asukkaiden arvostukset ovat menossa. On tärkeää pohtia, että jatkuuko into asua täydennysrakennetuissa kerroskohteissa vai onko kehitys menossa pientalojen suuntaan. Uusien ratkaisujen tulee olla aikaa kestäviä ja toimivia sekä samalla ottaa huomioon ilmasto- ja resurssiviisauden tavoitteet, joita kaupunki on asettanut.

Ikoninen ristikaava Koivukylän kerrostaloissa. Kuva: Anne Viljanen

Taloyhtiöklubitoiminta

Vantaan Koivukylässä on alkanut keväällä 2021 taloyhtiöklubitoiminta, jota on onnistuneesti pilotoitu jo muualla pääkaupunkiseudulla sekä Energiaviraston rahoittaman ja Motivan koordinoiman alueellisen energianeuvonnan piirissä jokaisessa Manner-Suomen maakunnassa keväällä 2021 nimellä taloyhtiöfoorumi. Toiminta on Koivukylässä alkanut vasta äskettäin, mutta taloyhtiöklubin toiminnassa nähtiin tärkeänä, että taloyhtiöt kehittävät yhdessä etenkin energiatehokkuutta, mutta myös kiinteistöjen arvoa esimerkiksi lisä- tai täydennysrakentamisen kautta. Lisä- ja täydennysrakentamista voitaisiin taloyhtiöissä hyödyntää esimerkiksi putkiremontin rahoittamisessa. Taloyhtiöklubitoiminta toimii kunnan ja taloyhtiöiden rajapinnassa ja on uudenlainen yhteistyön muoto näiden välillä. Taloyhtiöklubitoimintaa tarvitaan esimerkiksi siinä, että se esittelee uudenlaisia ajatuksia asioista, joita he eivät välttämättä tulisi itse ajatelleeksi (tällainen aihe voisi olla vaikkapa lisäkerrosrakentaminen) ja kokoaa taloyhtiöt saman pöydän ääreen kehittämään kiinteistöjään ja tunnistamaan potentiaalinsa.

Katutaidetta ja vehreyttä Koivukylän puistomaisemassa

Kävelyreitti jatkui Rautkallion tornitaloilta kohti Kytöpuiston koulua ja havukallionkatua. Reitin varrella nähtiin vantaalaista katutaidetta ”Street Art Vantaa” -henkisesti. Vehreät puut reunustivat reittiä, joka johdatti kohti Vesa-Pekka Rannikon videoinstallaatiota nimeltään ”Varpusen sanoja”. Tämä ikonisten kerrostalomaisemien jatkeena oleva taideteos, joka kohoaa alaspäin levittyvän puistomaiseman yllä ja on kuin ikkuna kerrostalosta, joka ottaa vastaan kuntalaisen samalla lisäten alueen turvallisuutta.

Vantaan kasvava asukasmäärä tuo uudenlaisia tarpeita asumisen ja palveluiden kehittämiseksi samalla perinteistä lähiömaisemaa ja sen yhteisöhenkeä kunnioittaen. Vantaalla koetaan tärkeäksi olla mukana erilaisissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa, sillä tutkittua tietoa kaivataan päätöksenteon ja ohjauksen tueksi. Näin ollen Vantaan kaupungin edustajat kertoivat olevansa mielellään mukana täydentämässä tietotarpeitaan ja kehittämässä lähiöitä vähähiiliseksi strategioidensa ja tavoitteidensa mukaisesti. Decarbon Home -hanke kiittää lämpimästi Vantaan kaupunkia onnistuneen syksyisen kävelyretken järjestämisestä ja ajatustenvaihdosta!

Vantaan kaupungilta vieraita kierrättivät ympäristösuunnittelija Marja Vuorinen, asumisasioiden päällikkö Elisa Ranta, asemakaava-arkkitehti Noora Koskivaara ja asumisen erityisasiantuntija Jasmin Bayar. Mukana kuntakävelyllä oli myös ympäristöministeriön rahoittaman Taloyhtiöklubi -hankkeen projektipäällikkö Kimmo Karvinen (alueilla Helsinki, Espoo ja Vantaa) valaisemassa Taloyhtiöklubin toimintaa Koivukylän alueella. Decarbon Home -hankkeesta mukana puolestaan olivat konsortion johtaja Anne Toppinen (HY), konsortion varajohtaja Katja Lähtinen (Luke), konsortion koordinaattori Vesa Kanninen (HY), hankkeen vuorovaikutusvastaava Kaarina Kaminen (SYKE), tutkijatohtori Joni Vainikka (HY), tutkija Sampo Vesanen (SYKE) ja tohtorikoulutettava Anne Viljanen.

Vesa-Pekka Rannikon videoinstallaatio ”Varpusen sanoja” kohoaa puiston ylle Koivukylässä. Kuva: Anne Viljanen

Kirjoittaja

Anne Viljanen on tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistolla Decarbon Home -hankkeessa. Väitöskirjassaan hän tutkii vähähiilisen rakentamisen toimijaverkostoja sekä kestävyysmurroksen polkuja.

/by

Ilmastoviisas asuminen mahdollistuu yhteistyöllä

Kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa asumisen ratkaisuihin nousi keskeiseksi teemaksi Ilmastoviisaan asumisen kevätpäivillä.

Mikä ohjaa ihmisiä heidän arkipäiväisissä valinnoissaan? Millaisia mahdollisuuksia asukkailla on toteuttaa energiaremontteja omassa kodissaan tai taloyhtiössään? Miten kestävyysmurros voidaan toteuttaa asumisen ja rakentamisen saralla? Mitä politiikkakeinoja tarvitaan ja millaisia vaikutuksia niillä on?

Decarbon-Home-tutkimuskonsortio kutsui edustajia ministeriöistä, kaupungeista, yhdistyksistä, mediasta sekä rakennus- ja energia-alan organisaatioista koolle käynnistämään yhteistyötä vähähiilisen rakentamisen ja asumisen edistämiseksi.

”Tulemme seuraavien vuosien aikana tuottamaan tutkimustietoa kansalaisten asumiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvistä arvoista, arvostuksista ja käytänteistä sekä ilmastotoimenpiteiden edellytyksistä. Lisäksi tutkimme ja kehitämme asukkaita osallistavia asumisen ratkaisuja ilmastonmuutoksen ja eriytymisen haasteisiin”, kertoi hankkeen johtaja Anne Toppinen Helsingin yliopistosta. ”Kaupungit, asukkaat ja muut sidosryhmät kutsutaan mukaan yhteiskehittämisen prosessiin.”

Asuinalueiden tasa-arvoisuus ja ilmastoratkaisut

”Vähähiilisyys on myös yksi lähiohjelman keskeisistä tavoitteista”, kommentoi ympäristöneuvos Jaana Nevalainen ympäristöministeriöstä. Nevalaisen vastuualueena on lähiöohjelma, joka pyrkii suurten kaupunkien asuinalueiden myönteiseen kehitykseen, asukkaiden hyvinvointiin ja alueiden elinvoimaisuuteen.

”Rakennuksista on löydettävissä paljon kustannustehokkaasti ja asukkaiden kannalta taloudellisesti toteutettavia ratkaisuja. Tarvitaan vielä korjausrakentamisen kirittämistä, vähähiilisyyttä tukevaa politiikkaa ja tukea, joilla korjaaminen mahdollistuu.”

”Asukkaat tulee saada mukaan, sillä heillä on kokemusta omasta asuinympäristöstään ja ideoita ja innovaatioita arjen käytäntöjen muuttamiseksi”, Nevalainen jatkoi. ”Asumisen laadun säilyminen on ainoa sosiaalisesti kestävä tapa ratkaista isoja haasteita.”

Monimuotoista tutkimusta

Työpajoissa pureuduttiin tutkimusteemoihin tarkemmin. Työpajoissa käsiteltiin asukkaiden ja yhteisöjen toimijuutta, arvoja ja asenteita, vähähiilisen korjausrakentamisen ratkaisuja ja työkaluja sekä kestävyysmurroksen kiihdyttämistä politiikalla ja yhteistyöllä, pohjustuksina tutkijoiden esitykset.

Apulaisprofessori Venla Bernelius Helsingin yliopistosta kuvasi omassa alustuksessaan sosiospatiaalista eriarvoisuutta. ”Tutkimme sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia toimintaedellytyksiä. Alueellinen eriarvoisuus heijastuu moniin ilmiöihin, esimerkiksi äänestysaktiivisuuteen ja koronatartuntojen esiintyvyyteen.”

Tutkijatohtori Eliisa Kylkilahti kertoi käynnistyvästä tutkimuksesta, jossa asukkailta kerätään tietoa arjen tilanteista päiväkirjamuodossa. ”Testiaineistossa näkyy tilanteiden moninaisuus, ihmiset saattavat kirjoittaa esimerkiksi lämpöpumpun asennuksesta tai suihkuvuoroista”.

Tutkija Enni Ruokamo sen sijaan lähestyy aihetta laajemmasta perspektiivistä. ”Maalaamme isommalla pensselillä ja haemme tietoa Suomen tasolla kansalaisten mieltymyksistä. Mitkä asiat vaikuttavat asumisvalintoihin? Onko kiinnostusta yhteiskäyttöisiä tiloja kohtaan? Vaikuttavatko rakennusmateriaalit asunnon valintaan?”

Tutkija Liisa Kääntä tutkii median roolia. ”Minkälaista tietoa tarjotaan ja mistä näkökulmasta? Vastaako media kansalaisten tiedon tarpeisiin?” Myös sosiaalisen median aineistoja tullaan analysoimaan.

Tutkija Santtu Karhinen lähestyi rakentamisen vähähiilisyyttä muun muassa olemassa olevien työkalujen kautta, joista tuorein esimerkki on SYKEn kuntien kasvihuonekaasupäästöjen skenaariotyökalu. ”Tavoitteena on kehittää uusia työkaluja sekä asukkaiden että kuntien käyttöön sidosryhmien kanssa”, Karhinen kertoi.

Neljännessä työpajassa dosentti Kaisa Korhonen-Kurki kuvasi systeemistä murrosta ja sen haasteita. ”Tulemme järjestämään lähiöiden ja haja-asutusalueiden murrosareenat, joiden tavoitteena on kansalaisten ja yhteisöjen voimaannuttaminen. Haluamme lisätä ymmärrystä siitä, mitkä ovat kansalaisten ja yhteisöjen tarpeet tulevalle asumiselle.”

Näkemyksiä sidosryhmiltä

Keskusteluissa nousi esiin muun muassa tiedon rooli: millaista tietoa tarvitaan lisää, miten tulisi viestiä ja toisaalta, miten voidaan hyödyntää jo olemassa olevaa tietoa esimerkiksi uusien työkalujen kehittämiseen.

Myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykset puhuttivat useissa eri teemoissa; esimerkiksi onko asukkailla tasavertaiset mahdollisuudet osallistua ilmastotekoihin sekä miten ja keille jaetaan korjausrakentamisen tukia. Lisäksi ilmastoviisaiden ratkaisujen taloudellinen kannattavuus, rahoituksen merkitys ja vaikutusten pitkäjänteisyys pohdituttivat.

Yhteistyö jatkuu

Yhteistyö sidosryhmien kanssa tulee jatkumaan tiiviinä. Decarbon-Home-hankkeessa kuten muissakin strategisen tutkimuksen neuvoston hankkeissa korostuu vuorovaikutus ja tutkimuksen vaikuttavuus. Ilmastoviisaan asumisen kevätpäivä tullaan järjestämään vuosittain.

”Ensi vuonna meillä onkin jo tutkimustuloksia esiteltävänä”, kertoi tutkimusprofessori ja hankkeen varajohtaja Katja Lähtinen Luonnonvarakeskuksesta.

Lisätietoa

Ilmastoviisaan-asumisen-kevatpaiva_5.5.2021_ToppinenLataa (PDF)
Ilmastoviisaan-asumisen-kevatpaiva-5.5.2021_Lahtinen-1Lataa (PDF)
/by

Arkisia mutta tärkeitä merkityksiä – ilmastoviisas asuminen viestinnän luupin läpi katsottuna

Mitä annettavaa viestintätieteillä on ilmastoviisaan asumisen tutkimuksessa? Tätä kysymystä on hyvä pohtia peilaamalla ilmastoviisaan asumisen teemoja viestinnän kolmeen peruspilariin: merkityksiin, kielenkäyttöön ja erilaisiin medioihin. Ilmastoviisas asuminen voidaan nähdä arkisten mutta tärkeiden merkitysten viestimisenä esimerkiksi perheenjäsenten keskusteluissa, taloyhtiöiden kokouksissa, alueellisten sanomalehtien uutisjutuissa ja järjestöjen sosiaalisen median päivityksissä.  

Viestintätieteiden ja siihen läheisesti liittyvän mediatutkimuksen parissa viestintää lähestytään usein merkityksinä, kielenkäyttötilanteina, medioina tai mediateknologioina. Näitä kaikkia voidaan sovittaa ilmastoviisaan asumiseen teemaan, mitä esitellään lyhyesti seuraavaksi ja mikä on kootusti nähtävissä oheisessa kuviossa. 

Monipuolisten merkitysten tuottamista ja tulkintaa

Ihmisten välinen viestintä voidaan kiteyttää merkitysten tuottamiseksi ja tulkitsemiseksi kielenkäytössä, mikä konkretisoituu teksteinä ja tilanteina – tekstillä tarkoitetaan tässä yhteydessä sekä puhuttuja että kirjoitettuja muotoja. Tekstejä puolestaan välitetään, esitetään ja kulutetaan erilaisten medioiden ja mediateknologioiden avulla: esimerkiksi teksti insinööritiimin palkkaamisesta taloyhtiöiden energiaremonttien avuksi julkaistiin Vuosaari-lehden verkkosivuilla, jolloin tekstinä on verkkouutinen, mediana paikallislehti ja mediateknologiana internet-sivusto.    

Ilmastoviisaaseen asumiseen liittyvät tilanteet – tapahtuivatpa ne sitten lähiössä, kaupungissa, omakotitalossa, kerrostalossa tai mediassa – ovat myös viestintää. Kyse voi olla perheenjäsenten keskustelusta, jossa päätetään uudesta energiatehokkaasta lämmitysjärjestelmästä, josta tehtyä uutisointia on seurattu. Tai yksinasuvan vanhuksen puhelinsoitosta läheisilleen vuotavista ikkunoista. Tai energia-avustusta hakevan kysymyksistä hakulomaketta täyttäessä. Esimerkkinä toimii myös vaikkapa energiapelin pelaaminen kavereiden kesken. 

Viestintätieteellisellä tutkimuksella autetaan havaitsemaan, että ilmastoviisaan asumisen tematiikkaa rakennetaan arjessa puheina ja teksteinä monin eri tavoin. Ei esimerkiksi ole yhdentekevää, minkälaisilla sanavalinnoilla yhtäältä media ja toisaalta kansalaiset viestivät ilmastonmuutoksesta, hiilijalanjäljestä, energiankulutuksesta, materiaaleista, kestävästä kehityksestä ja miten näitä yhdistellään asumiseen ja arkisiin tekoihin. Sanavalintoja pohjataan kulttuuriseen taustaamme ja maailmankuvaamme, mistä syystä meillä on käytössä erilaisia diskursseja eli kulttuurisia merkityssysteemejä, joissa tietynlaiset sanavalinnat ”viihtyvät” yhdessä. Esimerkiksi vähähiilisyyden diskurssi voi jakautua sen mukaisesti, puhutaanko ruokavalioista, valmistusmateriaaleista vai päästöistä ja lähestytäänkö näitä myönteisesti vai kielteisesti. 

Luupissa merkitykselliset valinnat – ja kysymys johtaa jatkokysymykseen 

Mikä on siis vastaus alun kysymykseen? Jo edellä esitetyn perusteella on selvää, että viestintätieteillä on paljonkin annettavaa tutkimukseen, joka ei ensisijaisesti vaikuta kovinkaan viestinnälliseltä. Toisaalta viestintätieteillä on yhteisiä intressejä monien tieteenalojen, kuten kulttuurintutkimuksen, kielitieteen ja kulutustutkimuksen, kanssa. Tällaisella asetelmalla ympäristön ja yhteiskunnan ilmiöitä voidaan havainnoida myös ihmisten välisenä viestintänä eli merkityksellisenä kielenkäyttönä.    

On tähdellisempää kysyä, mihin monista viestinnällisistä näkökulmista kannattaa keskittyä tässä tutkimuksessa. Lähdemmekin liikkeelle uutismedian ja sosiaalisen median diskursseista ja siitä, miten niissä sanallistetaan ilmastoviisaaseen asumiseen liittyviä – ideologisesti värittyneitäkin – asenteita, mielikuvia, toiveita ja riskejä. Olemme kiinnostuneita niistä merkityksellisistä valinnoista, joilla medioissa sekä korostetaan joitain näkemyksiä ilmastoviisaasta asumisesta että sivuutetaan muita ja nostetaan joitain toimijoita esiin sulkien samalla muita toimijoita ulkopuolelle. 

Lähteitä ja lisälukemistoa 

Fairclough, N. (1997). Miten media puhuu (suom. V. Blom & K. Hazard). Tampere: Vastapaino. 

Heikkinen, V. (2020). Tekstianalyysi. Miksi kielellisillä valinnoilla on merkitystä. Gaudeamus. 

Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, E. (toim.) (2016). Diskurssianalyysi. Teoriat, peruskäsitteet ja käyttö. Tampere: Vastapaino. 

Pietikäinen, S. & Mäntynen, A. (2019). Uusi kurssi kohti diskurssia. Tampere: Vastapaino. 

Seppänen, J. & Väliverronen, E. (2012). Mediayhteiskunta. Tampere: Vastapaino. 

Vuosaari-lehti (2021). Helsinki palkkasi insinööritiimin auttamaan taloyhtiöitä energiaremonteissa. Verkkouutinen, toimitus 4.3.2021. Saatavilla: https://vuosaarilehti.fi/2021/03/04/helsinki-palkkasi-insinooritiimin-auttamaan-taloyhtioita-energiaremonteissa/ 

Kirjoittaja

Tutkija Liisa Kääntä ihailee ihmisten kykyä vuorovaikutukseen mitä erilaisemmissa tilanteissa ja ympäristöissä, ilman teknologiaa ja teknologian kanssa. Tämän parissa hän viettää nykyään työpäivänsä Vaasan yliopistossa ja someilun myötä joskus vapaa-aikansakin. Vuorovaikutuksen ohella monet muutkin viestinnän ilmiöt kiinnostavat. Oma matka ilmastoviisaaksi on vielä kesken.  

/by

Ilmastonmuutos ja ihminen -tutkimusohjelman hankkeet ohjaavat ilmaston kannalta kestäviin valintoihin

, ,

Strategisen tutkimusneuvoston Ilmastonmuutos ja ihminen -ohjelman tutkimushankkeet ovat käynnistymässä. Ohjelmassa etsitään ratkaisuja siihen, miten ihmiset voivat tehdä ilmastonmuutoksen kannalta kestäviä valintoja. Yhdenvertaisuus, yksilöiden päätöksenteon ja käyttäytymisen ohjaaminen sekä ylisukupolvisuus ovat ohjelman pääteemoja. Decarbon-Home on yksi ohjelman hankkeista.

Ilmastonmuutos ja ihminen -tutkimusohjelmassa haetaan konkreettisia keinoja tukea eri toimijoita ilmastonmuutoksen hillinnässä. Tavoitteena on tuottaa tietoa sekä kehittää uusia ratkaisuja ja toimintamalleja keskittyen erityisesti yksilöiden päätöksentekoon ja oikeudenmukaisuuteen. Yhteiskehittäminen (co-creation) on ohjelman poikkileikkaava tutkimus- ja sitouttamismenetelmä. Rahoittaja on strategisen tutkimuksen neuvosto, joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä. Ohjelma koostuu neljästä hankkeesta, joihin kuuluu Decarbon-Home-hankkeen lisäksi:

Yksilöiden, yhteisöjen ja kaupunkien hiilen varastointi kaupunkiviheralueilla ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi (CO-CARBON). Hanke tutkii kaupunkivihreän mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillinnän keinona. CO-CARBON -hankkeessa mitataan ja mallinnetaan kaupunkivihreän hiilensidontakykyä sekä kehitetään kaupunkivihreän suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon käytäntöjä. Konsortion johtajana toimii apulaisprofessori Leena Järvi Helsingin yliopistosta. Konsortion kokoonpano: Helsingin yliopisto, Kööpenhaminan yliopisto, Aalto-yliopisto, Ilmatieteen laitos, Hämeen ammattikorkeakoulu.

Ei hukata ketään murrokseen. Kansalaiset, legitimiteetti ja Suomen muutos hiilineutraaliksi hyvinvointivaltioksi (2035Legitimacy). Hanke tutkii Suomen 2035 hiilineutraalisuustavoitteen yhteiskunnallisia ja legitimiteettivaikutuksia. 2035Legitimacy tutkii hiilineutraalisuustavoitteen tukea yhteiskunnassa ja sen haasteita erityisesti kansalaisten näkökulmasta. Konsortion johtajana toimii professori Kati Kulovesi Itä-Suomen yliopistosta. Konsortion kokoonpano: Itä-Suomen yliopisto, Suomen ympäristökeskus, Jyväskylän yliopisto, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT, Ilmatieteen laitos, Helsingin yliopisto.

Ilmastotuuppaus: Kasvihuonepäästöjen vähentäminen ja hiilinielujen vahvistaminen yhteisöllisesti käyttäytymistieteellisin ohjauskeinoin (CLIMATE-NUDGE). Hanke hyödyntää tuuppauksen (nudging) menetelmiä ympäristön kannalta parempien valintojen ohjaamiseen. CLIMATE-NUDGE hyödyntää käyttäytymistieteellistä tietoa ja kehittää ja testaa toimijoiden kanssa tuuppausinterventioita. Sektoreista hanke keskittyy liikenteeseen ja metsiin. Konsortion johtajana toimii professori Paula Salo Turun yliopistosta. Konsortion kokoonpano: Turun yliopisto, Työterveyslaitos, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Itä-Suomen yliopisto, Pellervon taloustutkimus PTT, Suomen ympäristökeskus.

/by